keskiviikko 15. elokuuta 2018

Presidentin suuri mahdollisuus!

Presidentti Sauli Niinistön ylivertainen johtajuus on alkanut ilmeisesti närästää joitakin kirjallisesti lahjakkaita kansalaisia juuri kun hän on täyttämässä 70 vuotta 24. elokuuta. Kritiikkiä pitää luonnollisesti olla avoimessa demokratiassa kaikkia valtaapitäviä kohtaan.

Toisaalta pitää muistaa kritisoinnissa se, että kritiikin kaikki merkitys menee suoraan viemäriin, jos siinä esiintyy asiavirheitä. Emmekö voi hyväksyä konsensushengen mukaista presidenttiä, jonka sanoilla on aitoa valtaa jopa maailmanpolitiikassa.

Itsekin olen miettinyt kaikenlaista kritiikkiä presidenttiä kohtaan, mutta en ole löytänyt muita tartuntapintoja kuin Sauli Niinistön liian talouskeskeinen ensimmäinen presidenttikausi. Presidentti Niinistö hääräsi kuten pankinjohtaja pahimillaan ekan kauden alussa.

Talouspoliittiseen keskusteluun osallistumista ei voi tietenkään kieltää presidentiltä, mutta hän lausui melko tylysti kansantalouteen liittyvistä kysymyksistä ensimmäisessä uudenvuodenpuheessaan. Täystyöllisyystavoite ja siihen liittyvä konsensuspolitiikka on paljolti Sauli Niinistön mediavaikuttamisen tulosta, vaikka kyseessä on perustavaa luokkaa oleva ajatteluvirhe, sikäli kun työllisyys perustetaan velkatalouteen. 

Toisen kauden alkaessa tänä vuonna presidentti Niinistö on ottanut nähdäkseni viisaan miehen otteen tehtävästään, eikä hän ole enää näkyvästi puuttunut sisäpoliittisiin kysymyksiin, vaikka hän haluaa olla roolissaan melko aktiivinen mielipidevaikuttaja edelleen.

Tärkeää on että presidentti yrittää rakentaa viisaudella yhteiskunnallista eheyttä ja ymmärtää myös ryvettyneitä henkilöitä hänen silmissään. Muuten ei voi välttyä Urho Kekkoseen vertaamisesta ja tuskin Sauli Niinistö haluaa profilioitua Kekkosen modernina versiona!

Presidentti Sauli Niinistön kova elämä, kuten tsunami-selviytyminen ja leskivuodet, tarjoaa hänelle mainion rohkeuden tason olla myös pehmeästi kova johtaja. Onhan Niinistö arvostellutkin kovaa voimajohtamista viime aikoina.

Presidentti Niinistö voi vielä oman toimintansa kautta nousta kaikkien aikojen presidentiksi tähän mennessä, vaikka pidin tätä itse vielä mahdottomuutena talven presidentinvaalien aikaan, niin nyt ajattelen hänellä olevan aidolla johtajuudella siihen jopa hyvät mahdollisuudet.

Aika näyttää miten käy, mutta kyllä minä pidän mahdollisena, että Sauli Niinistöllä on edellytykset nousta kaikkien aikojen presidentiksi. Ei ole temppu olla kova johtaja, mutta pehmeä kovuus kysyy johtajalta täysin poikkeuksellista näkemystä.


"Kannustan hallitusta ja eduskuntaa rohkeuteen, pienimmän yhteisen nimittäjän etsiminen ei nyt riitä, Niinistö sanoi.

Presidentti sanoi uskovansa, että kansakin palkitsisi päättäjät, jotka uskaltaisivat nähdä oman etupiirinsä ulkopuolelle.

Niinistö sanoi odottavansa paljon myös työmarkkinajärjestöiltä, jotka ovat presidentin mukaan sentään ollet aidosti huolissaan työllisyyden ja talouden hiipumisesta."

lauantai 11. elokuuta 2018

Ajatus omasta suosiosta on liian houkutteleva ajatus!

Mietin, että on liian houkutteleva ajatus olla rakastettuna, vaikka juuri mikään tosiasia ei sitä ajatusta puoltaisikaan. Toinen melkein yhtä houkutteleva ajatus on se, että sosiaalisen median robotiikka elää yhtä henkilökohtaisen reaalitodellisuuteni kanssa ja siten se voisi paljastaa minusta salaisesti kiinnostuneita henkilöitä. Tiedän että minua stalkataan melko laajasti ja perustan tämän tiedon ihan omiin havaintoihini muutaman vuoden takaa junassa, jolloin nuorehko mies avasi nettiselaimeen välilehden suoraan minun Twitter-profiiliini. Ikävää tämä silti on, kun koen joutuneeni raskaan kiusaamisen uhriksi siinä mielessä, että kukaan ei oikeastaan välitä minun tunteistani mitään.

tiistai 7. elokuuta 2018

Rikkaiden moraalittomuus!

Rikkailta henkilöiltä ja yrityksiltä voi perustellusti vaatia jatkossa enemmän yhteiskuntavastuuta sekä globaalia vastuuta ihmiskunnan hyvinvoinnista. Ikävää että lähes kaikkien rikkaiden henkilöiden moraali on luokkaa mato lantakasassa, kun he ajattelevat olevansa kaiken omaisuuden arvoisia, vaikka kukaan järkevä ihminen ei voi perustaa elämäänsä omaisuuden keräämiseen.

Toivon rikkaiden yhteisöjen oikeasti miettivän millaisen maailman he haluavat jälkeensä jättää. Nyt ei vaikuta olevan mitään näyttöä rikkaiden keskuudessa siitä että he haluaisivat vapaaehtoisesti jakaa rahaa enemmän koko ihmiskuntaa koskevien ongelmien ratkaisuun. Omaisuuteen perustuva onni ja nautinto eivät silti kestä loputtomiin, jonka kaikki vähänkin ajattelutaitoa omaavat henkilöt tajuavat. Historia tulee muistamaan paremman elinolosuhteen kehittäjät, eikä itsekkäitä omaisuuteen vaikutusvaltansa perustavia kusipäitä.

Tarvitaan globaalia herätystä raharikkaiden piirissä aikakaudella jolloin ihmisiä kuolee aliravitsemukseen jopa länsimaissa. Suoraan sanottuna en tule suremaan yhdenkään moraalittoman kusipään kuolemaa, jos hän ei ole edes kuoleman hetkellä tullut järkiinsä.