sunnuntai 19. elokuuta 2018

#Tunteet, #yhteiskunta ja #agape!

Tunteiden takia ihmisiä voidaan kiusata, koska kiusaajat perustavat asemansa tunteiltaan vajaiden ihmisten joukkovoimaan. Nykyajan poikkeavuus on tunteellisuutta. Tunteita halutaan ääritapauksissa mielialalääkityksellä puuduttaa, vaikka joskus se on perusteltua niin silti väitän, että tunteelliset ihmiset ovat usein tunnevammaisten ihmisten uhreja. Tuntuu pahalta että tänäkin päivänä moni liikuttuu turhaan Suomessa tunnevammaisen henkilön puolesta ja tämän huomattuaan tunnevammainen aloittaa joko suoran tai kieron tunteellisen henkilön mielenvaltauksen. Kieroimmillaan tunnevammainen käyttää vain hyödyksi tunnekiintymystäsi, mutta jos hän kokee sinut kilpailijaksi, niin hän iskee sinua vasten osoitellen muille heikkomielisyyttäsi. Tässä toivoisin yhteiskuntamme muuttuvan enemmän aitoja tunteita ymmärtäväksi, koska jopa lapset tekevät ns. heikkomielisistä pilkkaa Suomessa. Tuntevaiselle suomalaiselle yhteiskuntamme on osittain helvetti ja jos haluamme voimme muuttaa tätä vielä kohti ymmärrystä, koska lopulta voi aina sattua myös omalle kohdalle. Itse uskon seuraavasti: "Ken leikkiin lähtee, hän leikin kestäkööt."

lauantai 18. elokuuta 2018

Sinuiksi kuoleman kanssa?

Kuolemasta on tehty liian luonnotonta, josta aiheutuu sen kiehtovuus ja myös pelko sitä kohtaan. Laskelmoivat taiteilijat hyödyntävät sumeilematta ihmisten kuolemasta vieraantumista omassa tuotannossaan, eikä tämä tilanne muutu vielä pitkään aikaan länsimaissa.

Siihen nähden miten suuri asia kuolema henkilölle on, niin siitä vaietaan nähdäkseni aivan liikaa ja moni kuolee sen takia vajavaisena. Pitäisikö kuoleman aiheuttavasta surutilasta olla enemmän jopa koulutusta yhteiskunnassa?

Emme käsittääkseni sure usein henkilön kuolemaa sinänsä, vaan suremme niitä hetkiä joita emme enää saa vainajan kanssa viettää. Suru on osittain hyvin itseriittoinen tunne, vaikka vainaja olisikin ollut jo ikääntynyt ja helpottunutkin kuolemastaan itse.

Vanhusväestön kohdalla olisi mun mielestäni tärkeää, että vanhuksen omaiset ymmärtävät kuoleman läheisyyyden jo vähän aiemmin, jolloin voidaan keskustella rakentavasti vanhuksen jättämästä muistosta suremaanjääville.

Itse jos saan elää vanhaksi, niin ehkä jo kuuskymppisenä kutsun poikani luokseni ja valmistan heitä ottamaan jo vastaan kuolinviestini, vaikka olen yrittänyt pitää kuolemaa luonnollisena asiana jo nyt kun lapseni ovat koululaisia.

Olisin hyvin kiitollinen, jos olen onnistunut elämään siten etten jätä edes lapsilleni suurta surua vaan ennemminkin arvokkaan muiston. Tässä minulla olisi vielä parannettavaa, koska osaan käyttäytyä paremmin ja arvokkaammin jos vain haluan.

Saattohoitoa tarvitsevat pienimuotoisena mun mielestäni kaikki ikääntyneet ihmiset ja tässä on vanhuksen omaisilla suuri rooli, että vanhuksen olo tehdään turvatuksi kuoleman lähestyessä. Lievä saattohoito olisi syytä tehdä omien omaisten kanssa jo sillä hetkellä, kun oma mahdollinen kuolema alkaa pyöriä ajatuksissa tavallista enemmän. On varmasti parempi tehdä omat ajatukset selviksi suremaan jääville hyvässä mielenvireessä harkitusti ennemmin kuin odottaa papin viimeistä voitelua tiedottomassa tilassa.

Aikanaan kuoleva ihminen voi tosiaan omalla aktiivisuudellaan ja toimillaan vähentää huomattavasti suremaanjäävien omaisten ja muiden läheisten surua. Rukoilisin voimaa jos olisin uskovaisempi, että voisin jättää hyvän kuvan jälkeeni itsestäni joita viimeistä kertaa elämässäni kohtaan tai että osaan myös itse jättää melko neutraalin tuntemuksen jälkeeni jos satun kuolemaan.

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Presidentin suuri mahdollisuus!

Presidentti Sauli Niinistön ylivertainen johtajuus on alkanut ilmeisesti närästää joitakin kirjallisesti lahjakkaita kansalaisia juuri kun hän on täyttämässä 70 vuotta 24. elokuuta. Kritiikkiä pitää luonnollisesti olla avoimessa demokratiassa kaikkia valtaapitäviä kohtaan.

Toisaalta pitää muistaa kritisoinnissa se, että kritiikin kaikki merkitys menee suoraan viemäriin, jos siinä esiintyy asiavirheitä. Emmekö voi hyväksyä konsensushengen mukaista presidenttiä, jonka sanoilla on aitoa valtaa jopa maailmanpolitiikassa.

Itsekin olen miettinyt kaikenlaista kritiikkiä presidenttiä kohtaan, mutta en ole löytänyt muita tartuntapintoja kuin Sauli Niinistön liian talouskeskeinen ensimmäinen presidenttikausi. Presidentti Niinistö hääräsi kuten pankinjohtaja pahimillaan ekan kauden alussa.

Talouspoliittiseen keskusteluun osallistumista ei voi tietenkään kieltää presidentiltä, mutta hän lausui melko tylysti kansantalouteen liittyvistä kysymyksistä ensimmäisessä uudenvuodenpuheessaan. Täystyöllisyystavoite ja siihen liittyvä konsensuspolitiikka on paljolti Sauli Niinistön mediavaikuttamisen tulosta, vaikka kyseessä on perustavaa luokkaa oleva ajatteluvirhe, sikäli kun työllisyys perustetaan velkatalouteen. 

Toisen kauden alkaessa tänä vuonna presidentti Niinistö on ottanut nähdäkseni viisaan miehen otteen tehtävästään, eikä hän ole enää näkyvästi puuttunut sisäpoliittisiin kysymyksiin, vaikka hän haluaa olla roolissaan melko aktiivinen mielipidevaikuttaja edelleen.

Tärkeää on että presidentti yrittää rakentaa viisaudella yhteiskunnallista eheyttä ja ymmärtää myös ryvettyneitä henkilöitä hänen silmissään. Muuten ei voi välttyä Urho Kekkoseen vertaamisesta ja tuskin Sauli Niinistö haluaa profilioitua Kekkosen modernina versiona!

Presidentti Sauli Niinistön kova elämä, kuten tsunami-selviytyminen ja leskivuodet, tarjoaa hänelle mainion rohkeuden tason olla myös pehmeästi kova johtaja. Onhan Niinistö arvostellutkin kovaa voimajohtamista viime aikoina.

Presidentti Niinistö voi vielä oman toimintansa kautta nousta kaikkien aikojen presidentiksi tähän mennessä, vaikka pidin tätä itse vielä mahdottomuutena talven presidentinvaalien aikaan, niin nyt ajattelen hänellä olevan aidolla johtajuudella siihen jopa hyvät mahdollisuudet.

Aika näyttää miten käy, mutta kyllä minä pidän mahdollisena, että Sauli Niinistöllä on edellytykset nousta kaikkien aikojen presidentiksi. Ei ole temppu olla kova johtaja, mutta pehmeä kovuus kysyy johtajalta täysin poikkeuksellista näkemystä.


"Kannustan hallitusta ja eduskuntaa rohkeuteen, pienimmän yhteisen nimittäjän etsiminen ei nyt riitä, Niinistö sanoi.

Presidentti sanoi uskovansa, että kansakin palkitsisi päättäjät, jotka uskaltaisivat nähdä oman etupiirinsä ulkopuolelle.

Niinistö sanoi odottavansa paljon myös työmarkkinajärjestöiltä, jotka ovat presidentin mukaan sentään ollet aidosti huolissaan työllisyyden ja talouden hiipumisesta."