perjantai 30. joulukuuta 2011

Uskontojen ote kansasta hiipuu sivistystason lisääntyessä

Uskontojen voimakas ote kansasta kertoo enemmänkin totuudenmukaisen sivistyksen puutteesta kuin mistään muusta. Monet uskottelevat olevansa uskovaisia, mutta aidosti uskovia lienee melko vähän Suomessa siihen nähden miltä tilanne voi kansantunnoista vieraantuneissa piireissä vaikuttaa.

Ei kuuluminen Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon todellakaan todista sitä, että olisi vilpittömästi uskovainen. Kristinusko pitää pintansa lähinnä sen vuoksi, koska kyse on kulttuuriimme tuodusta tavasta olla kristitty. Tapakristittyjä lieneekin merkittävä osa suomalaisista kristinuskon nimissä verotettavasta kansanosasta.

Kirkon pitää tulevaisuudessa perustella yhä enemmän merkitystään osana yhteiskuntaamme tai on odotettavaa, että sivistys jyrää kirkon!

HS: Katainen sanoo edessä olevan ikäviä päätöksiä

http://www.hs.fi/politiikka/Katainen+ennakoi+ensi+vuodelle+ik%C3%A4vi%C3%A4+p%C3%A4%C3%A4t%C3%B6ksi%C3%A4/a1305552356995

Olisiko veronkorotus rikkaille ikävä päätös? Olisiko julkisen sektorin toiminnan tehostaminen ikävä päätös? Olisiko ministereiden palkkioiden leikkaus populismia?

Pääministeri Jyrki Kataisen median perusteella tuntien hän oikeasti tarkoittaa, että talouskasvun hidastumisen ja mahdollisen uuden taantuman vuoksi kaikista köyhimmät laitetaan enenevässä määrin leipäjonoihin ja asumaan ahtaammin. Mitä köyhälle sitten enää jääkään vaihtoehdoksi seuraavissa eduskuntavaaleissa kuin perussuomalainen markkarasisti ja sehän on ajattelevalle ihmiselle tuskainen päätös!

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Hesarin pääkirjoitus kansanmanipulaatiota?

Viittaan tähän seuraavaan Hesarin pääkirjoitukseen:
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Eurokriittisten+%C3%A4%C3%A4ni+tukea+suurempi/a1305552141957

Eikö suomalaisilla ole muuta vaihtoehtoa kuin lujempi Euroopan integraatio hinnalla millä hyvänsä? Mitä Hesarin takana olevissa joukoissa oikein pelätään? Ilmeisesti pelko liittyy markanhaikailijoiden suosion kasvuun, vaikka Hesari lyttää ansiokkaasti markkaintoilijat alikoulutetuiksi idiooteiksi.

Yhden totuuden politiikka on vaarallista, jos kansalle ei kyetä täysin perustelemaan Euroopan syvemmän taloudellisen integraation hyötyä. Ei luulisi olevan vaikeaa antaa suoria vastauksia kysymykseen euro kontra markkaa, vaikka markkaintoilijoiden argumentit vaikutavat mielestäni paremmilta kuin euro-intoilijoiden lähes kritiikittömät näkökulmat euroa  kohtaan.

Hesari yrittää pitää kansaa ruodussa, mutta sen keinot eivät välttämättä riitä siihen, varsinkin jos poliitikot jatkavat kansaa eriarvoistavan politiikan tiellä. Hesarin pääkirjoitus antaa mielestäni selvän sanoman, että meikäläiset jotka uskovat markan paluuseen ovat tomppeleita ja kokoomus ja heidän kannattajiensa euro-intoilu on lähellä neroutta. Kansaa siis toisin sanoen halutaan asettaa lokeroihin, jossa toiset ovat toisia tyhmempiä, vaikka asia voi olla päinvastoin.

Tulkaa ja kertokaa, mitä minä hyödyn eurosta suhteessa markkaan vai meneekö haitan puolelle?

Syy, miksi jätän presidentinvaaleissa äänestämättä

Henkilövaalina valittava Suomen virallinen mielipidejohtaja - presidentti - on suhteettoman suuressa arvossa parempaa demokratiaa vastaan. Kansalaiset äänestävät pääsääntöisesi mieluiten hyvin mediapakkeloiduista henkilöistä, kun oikeastaan pitäisi äänestää asioista ja arvoista.

Oikeastaan hakeutuminen presidentiksi kertoo jo ihan tarpeeksi presidenttiehdokkaista itsestään. Kumminkin presidentillä on nykymuotoisessa demokratiassamme tehtävä, vaikka ilman presidenttiäkin yhteiskuntamme toimisi melko varmasti.

Nukkuvien puolueeseen en ole aiemmin kuulunutkaan kuin yksissä europarlamenttivaaleissa.

Mielestäni on tosiaan parempi jättää äänestämättä jos ei voi itselleen äänestyspäätöstä perustella uskottavasti.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Euro-alue hajoaa?

Kertokaa nyt ihmeessä, miksi euro on yliveto markkaan verrattuna?

Voisin itsekin pohtia tuota kysymystä. Ehkä euro on hyvä maltillisessa velkatilanteessa, mutta entä sitten kun veloista ei enää valtiotkaan suoriudu? Euron voisikin ajatella olevan pahemmanlaatuista riistokapitalismia, jossa toisten valtioiden velkaantumislaskua maksaa korotettujen verojen muodossa myös Suomen kansalaiset, koska joissakin euroja käyttävissä maissa ei olla pysytty budjetikurissa.

Kreikkaa voisi pitää kokeellisena esimerkkinä kuinka maan käy, kun se potkaistaan eurosta pihalle jos kreikkalaiset eivät sitten itse tule järkiinsä ja eroa eurosta?

Nyt olisikin suomalaisten eurosta päättävien syytä miettiä ja tarkkaan, mikä on Suomen kansan enemmistön mukaista talous- ja ulkopolitiikkaa? Jos järjestelmä kaatuu, niin uudet vaalit tulee varmasti, jolloin mahdollisesti huijattu kansa hakee hyvitystä. Älkää nyt hyvät päättäjät möhlikö, koska yhden totuuden politiikka tuntuu melko pelottavalta ajatellen tulevia eduskuntavaaleja...

Ei Eurooppa hajoa vaikka Suomi laittaisi rahahanat pienemmälle toisten valtioiden lainojen maksajana! Hallittu konkurssi on aina parempi kuin täysi kaaos.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Yleisradio jatkaa möhköfanttina

http://www.hs.fi/politiikka/Ylen+uusi+rahoitusmalli+kelpaa+eduskuntaryhmille/a1305551460325

http://www.hs.fi/politiikka/Eduskuntaryhm%C3%A4t+ja+ministeri+sopivat+Yle-verosta/a1305551507038

Toiminnan tehostamiseen ei siis tarvitse Yleisradion piirissä ryhtyä, kun eduskunta on sopinut veroluontoisesta Yle-maksusta. Ainoa hyvä puoli Yle-maksussa on, että julkinen tiedonvälitys turvataan perus-infrastruuktuurinlaisena osana kansakuntaamme.

Kielteisiä puolia Yle-verolle löytyy monia. Ensinnäkin mitä järkeä maksaa palvelusta jota ei kykene edes käyttämään?

Miksi ei mennä käsittääkseni jo nykyteknologian mahdollistamaan ohjelmaperusteiseen rahoitukseen? Toisin sanoen ne maksavat, jotka Yleisradion ohjelmia katsovat ja kuuntelevat tai netissä lähinnä Yleisradion uutistarjontaa lukevat.

Nyt olisi paikka kansalaisaloitteelle eduskunnan suuntaan, jos vain joku ottaisi asian ajaakseen, koska korjausta Yle-vero vielä tarvitsee. Tiedonvälitysinfra on kyllä oltava valtiollinen, mutta toisaalta eihän nettiliikennekään sitä ole.

perjantai 16. joulukuuta 2011

Presidenttipörssi, analyytikkona meikä

Nyt kun Hesari uutisoi presidenttiehdokkaiden kannat Patrian Saudi-Arabian kauppoihin: http://www.hs.fi/politiikka/Saudi-Arabian+asekauppa+jakoi+presidenttiehdokkaita/a1305551481423

Kaikki itseään täynnä olevat äijät Niinistö, Lipponen, Väyrynen ja Soini ovat aseviennin kannalla, joten ainoaksi varteenotettavaksi rauhanmieheksi jää Pekka Haavisto! Onneksi vaalit eivät olleet eilen, koska olisin katunut tuota äänestyspäätöstä ja pitkään. Nyt katsotaan vaaleissa, kuinka sotainen kansa Suomessa oikeasti elää, koska eihän kukaan tervejärkinen humaani ihminen sotateollisuuden vientiä olisi tukemassa ainakaan Saudi-Arabiaan, vaikka rahaa tulisi ovista ja ikkunoista. Sotaisa kansa vai rauhan kansa? Edellytykset maailman arvostetuimmaksi diplomaattimaaksi ovat menneet, ellei seuraava presidentti ole järjenkäytön ja rauhan kannalla.

Lukekaa myös ulkoministerimme eilinen blogimerkintä: http://www.tuomioja.org/

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Protestiääni jaossa, ketä pitäisi äänestää?

Timo Soini tai Paavo Väyrynen lienevät ainoat mahdollisuudet tällöin. Tulisi ehkä hieman enemmän eloa Soinin myötä pressainstituutioon! Soinismi versus idiotismi, kumpi voitti? No soinismi tietenkin, koska idiotismistakin voi kaiketi mennä alaspäin. Siispä muistakaa kuka on militantti ja kuka rauhanmies. Itse meinasin tuon jo unohtaa...

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Nyt EURO, miksi MARKKA takaisin?

Pelkkä suursijoittajakeinottelijoilla pelottelu ei taida olla riittävä syy kuulua Euroon. Tervetuloa Suomen Markka takaisin!

Olen jo aiemmin kirjoittanut aiheesta ja siihen liittyen:

http://kimmofree.blogspot.com/2011/03/vahva-euro-ja-tuotanto-valuu-kiinaan.html

http://kimmofree.blogspot.com/2011/03/eu-on-jahmea-rauhanliitto.html

http://kimmofree.blogspot.com/2011/05/tulevat-bkt-luvut-eivat-sovellu.html

http://kimmofree.blogspot.com/2011/09/globaali-markkinatalous-perustuu.html

http://kimmofree.blogspot.com/2011/09/puola-on-suomen-kilpailija.html

http://kimmofree.blogspot.com/2011/09/suomi-nosti-euroopan-vakausvalineen.html

Ps. Mielestäni kaikki ne saavat mennä konkkaan, jotka eivät kykene veloistaan selviytymään jopa valtiotasollakin, jolloin puhuttaisiin oikeasta markkinataloudesta eikä sosialistisesta veronmaksajien kukkarolla käyvästä markkinataloudesta.

Lisäys ja kieliasukorjausta tehty 14.12.2011.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Kimmo Sasi samalla linjalla meikäläisen kanssa?

http://www.hs.fi/politiikka/Kimmo+Sasi+Lehdist%C3%B6+ei+toteuta+teht%C3%A4v%C3%A4%C3%A4ns%C3%A4/a1305551018614

Kansanedustaja Kimmo Sasin kritiikki on tuossa yllä olevassa jutussa kyllä niin paikallaan kuin vaan voi olla. Kiistelty Sasi puki sen sanoiksi, jota moni silmäätekevä ei uskalla hihkaista tai sanoa senkin vuoksi koska jotkut silmäätekevät henkilöt elävät roskajournalismista!

Olenhan minäkin jo aikoja sitten kirjoittanut, että asiasisältö ratkaisee eikä asiasisällön tuottaja!

torstai 8. joulukuuta 2011

I wrote a short e-mail letter to WHO, (typo isn't the best)

Norvegian case Anders Behring Breivik and his diagnosed paranoid schizophrenia.


Hello in there World Healt Organisation,

Who could answer in the World Health Organisation about my question about norvegian case massmurderer Anders Behring Breivik and his estimated diagnoze F20.0 id est paranoid schizophrenia?

My question is, that does Breivik really fill the diagnostic criteria about paranoid schizophrenia?

I appeal to the WHO, that Breivik's psychiatric data would be re-studied by international psychiatric professors specialiced to psychiatric diagnostic criteria, because there approximatly 1 procent of world population suffer about schizophrenia. There really is possibility that schizophrenic people can suffer more racism due to Breivik's diagnostic value F20.0, if it will not change at all.


http://www.who.int/mediacentre/en/

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Puuttuiko Anders Behring Breivikiltä vainoharhaiset ajatukset?

Hesari uutisoi seuraavasti kokeneen ruotsalaisen psykiatri Johan Cullbergin Dagens Nyheter kirjoituksen pohjalta: http://www.hs.fi/ulkomaat/Ruotsalaisarvio+Breivik+riitt%C3%A4v%C3%A4n+terve+tuomiolle/a1305550878685

Kommenttini tuohon ylläolevaan uutiseen:

Jos Breivikiltä puuttuvat selvät vainoharhaiset ajatukset, niin silloin ruotsalainen psykiatri Johan Cullberg lienee oikeassa, koska eihän paranoidista skitsofreniaa voida diagnoosina ilman selviä vainoharhaisia ajatuksia asettaa tai sitten olen maallikkona käsittänyt psykiatrisen diagnostiikan aivan väärin.

Cullberg on mielestäni hyvin rohkea lääkäri, kun epäilee kollegoidensa pätevyyttä. Norjalaiset voisivatkin pyytää apua maailmaltakin Breivikin psykiatriseen diagnostiikan selvittämiseen, jos heikäläiset eivät sitä itse aivan täysin sittenkään hallitse.

Mediatietojen varassa vaikuttaa mielestäni siltä, että Breivik itse oli vainooja, vaikka hän kai ajattelee itse olevansa vapauttaja kansakuntansa vainoojista. Breivikin harhamaailma lieneekin pääosin yhteiskunnallisten vaikutusmekanismien vääristymissä, vaikka on hänellä selviä suuruusharhoja itsensä suhteen. Siitä olen aivan varma, että tyypillinen paranoidinen skitsofreenikko ei Anders Behring Breivik missään nimessä ole.

Lisädiagnooseja saattaa tippua siitä huolimattakin, vaikka antispykoottinen lääkehoito palauttaisikin Breivikin harhamaisemista tavallisten pulliaisten joukkoon.

Aiemmin olen kirjoittanut tässä blogissani aiheeseen liittyen:
http://kimmofree.blogspot.com/2011/11/norjalaisen-joukkomurhaaja-breivikin.html
http://kimmofree.blogspot.com/2011/08/norjan-massamurha-ja-ihmisyys.html
http://kimmofree.blogspot.com/2011/11/rasismia-diagnosoituja-kohtaan.html
http://kimmofree.blogspot.com/2011/11/skitsofrenia-ei-kerro-moraalitasosta.html

Skeptikon päiväkirjassakin Breivik puhuttaa

 http://www.tiede.fi/blog/2011/12/05/psycho-killer-quest-que-cest/

Kommentoin siellä seuraavasti:

Marko Hamilo, ei raskaasti psykoottisen ihmisen tunnistaminen juuri ollenkaan psykiatrian tuntemista edes vaadi.

Tässäkin keskustelussa jo Hamilon blogimerkinnästä asti on kiistetty Breivikin mahdollinen psykoottisuus, josta olen eri mieltä, mutta ei minunkaan mielestäni psykoottisuus kuitenkaan täysin selitä Breivikin tappamisvimmaa. Siksi Marko Hamilo voi olla ainakin osin oikeassa, koska psykopatia siis ihminen vailla myötä- ja omatuntoa voi pitää Breivikin kohdalla paikkansa, mutta jos Breivikin veritekojen syy-yhteys on nähtävissä ennemminkin harhamaiseman pohjalta, niin asia menee kinkkisemmäksi. Toki kinkkistä on myös arvioida Breivikin mahdollista psykopatiataipumusta, mikäli hän nyt on oikeasti vaikeassa psykoosissa.

Kuitenkin antipsykoottinen lääkitys alkaa tehota melko varmasti viimeistään keväällä, jolloin Breivikin kohdalla voi tapahtua psykoosista herääminen, jonka jälkeen vasta voidaan käsittääkseni ottaa kantaa Breivikin mahdolliseen psykopaattisuuteen. Mielenkiintoista olisi tietää milllainen lääkitys Breivikillä menee, onko käytössä uuden polven antipsykootit vai tuttu ja turvallinen klotsapiini (tutummin lähinnä Leponex), joka on nykyäänkin käsittääkseni tehokkain lääke vahvoja psykoottisia ajatuskuvioita vastaan, ja se viimeinen toivo raskaaseen skitsofreniaan sairastuneelle ihmiselle. Toinen mielenkiintoinen asia on Breivikin suhtautuminen lääkinnällisiin hoitoihin.

Kaiken kaikkiaan on mielestäni tässä yhteydessä tai lähinnä tässäkin keskustelussa turhaa kiistää psykiatrian merkitystä Breivikin tekojen motiivin kartoittamisessa, koska parempaakaan ei ole keksitty. Ajatelkaa teoreettinen tilanne, että Breivik olisi heti likvidoitu, niin tekojen selittäminen olisi jäänyt lähes täysin oletukselliseksi niin hirveetä kuin mahdollisen ihmishirviön elämän jatkuminen ehkä tuntuukin.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Itsenäisyyspäivänä 6.12.2011

Vaikean aiheen tälläsin tällä kertaa itselleni, kun innostuin osin myös google.fi -sivun kansallismielisen kuvituksen vuoksi asiaa pohtimaan. Kysymyksillä on helpointa pohjustaa itselle vaikean aiheen käsittely kirjallisessa muodossa. Onko Suomen itsenäisyydellä jonkinlainen arvo jonka voi mitata? Mihin itsenäisyys perustuu? Miten itsenäisen Suomen asema ehkä muuttuu tulevaisuudessa?

Suomen itsenäisyyden arvo on monen mukaan luettavissa sankarihautojen nimissä. Sankarivainajia ja sotiemme veteraaneja vähättelemättä ajattelen hieman enemmän kumminkin Suomen rajojen sisällä tällä hetkellä vaikuttavia itsenäisen maan tunnusmerkkejä. Itsenäisyyden suurimmat arvot lienevät tällä hetkellä mielestäni yhteinen kieli, Suomen laki, suomalainen sananvapaus ja demokratia, maamme kyky elättää kansamme, mutta en tarkoita tällä BKT-lukua, joka kyllä kertoo sen, että rahaa liikkuu Suomen sisällä ja paljon, ja Suomen rajojen ulkopuoleltakin virtaa Suomeen rahaa, jotta kansamme pysyy leivän syrjässä kiinni.

Entä onko itsenäinen puolustus arvo, joka takaa itsenäisyyttä? Tampereella tänään pidettävä itsenäisyyspäivän paraati varmaankin puhuu itsenäisen puolustuksen tärkeyden merkityksestä. Onko Suomen puolustusvoimat sitten riittävän vahva tae itsenäisyytemme turvaksi? Ehkä on koska nimi ei olekaan hyökkäysvoimat. Suomalaista demokratiaa puolustetaan kylläkin mielestäni ennen kaikkea taitavalla ulkopoliittisella diplomatialla ja lähialueyhteistyöllä, eikä sillä lailla että aletaan kaivaa poteroita jo ennen kuin mitään rähinää on näköpiirissä. Ja jos rähinä kuitenkin tulee, niin viimeiseen asti kukin kynnelle kykenevä aikuinen suomalainen meidän maamme keskeisimpiä arvoja varmasti puolustaa!

Mihin koko käsite itsenäinen Suomi sitten perustuu? Sehän perustuu tietysti kansainvälisiin sopimuksiin, jonka seurauksena käsittääkseni kaikki YK:n jäsenvaltiot ovat tunnustaneet itsenäisen Suomen. Siispä hyväksy, niin sinutkin hyväksytään pätee sääntönä ehkä diplomatiassa aika hyvin.

Miltä itsenäisen Suomen tulevaisuudenkuva mielestäni näyttää? Mielestäni se näyttää älyllisen potentiaalin valossa todella hyvältä. Sivistysvaltiossa kukin tänne tulijakin otetaan mahdollisimman hyvin mukaan kansakuntamme yhteisiin talkoisiin, joiden päämääränä lienee entistäkin parempi asioiden järjestäytyminen, mikä pitää sisällään ajatuksen, ettei ketään jätetä tulonjaon alapäässä osattomuuden tunteiden ja katkeruuden valtaan!

Eläköön Suomi ja suomalaiset ainakin niin kauan kuin aurinko sammuu...

Kuunnelkaa nyt melkein tämän merkinnän lopuksi vaikka kansallisrunoilija Eino Leinoa "kansallisartisti" Vesa-Matti Loirin tulkitsemana: http://www.youtube.com/watch?hl=fi&v=N5LDuzApxDk

Sibeliuskin on paikallaan ainakin itsenäisyyspäivänä! Seuraavassa on Jean Sibeliuksen Karelia sarjan kohokohta ja poljento hieman raikkaampaa kuin Vesku Loirilla edellä:
http://www.youtube.com/watch?v=XtIw5AkUEsE

Hyvää itsenäisyyspäivää!

maanantai 5. joulukuuta 2011

Fyysinen suorituskyky ja skitsofrenia

Juoksin vielä liki parikymppisenä lähemmäksi 3300 metriä cooperissa, mutta silti sairastuin skitsofreniaan. Nykyisen tietämyksen mukaan skitsofrenian puhkeamisella luodaan pohjaa jo varhaisnuoruudessa, jolloin monella sittemmin sairastuvalla on kyllä nähtävissä joitakin oireita, joita ei vielä täysin osata käsittääkseni tunnistaa tai varmasti luokitella skitsofrenian ennakko-oireiksi.

Sairautena skitsofrenia on niin raskas, että se vaikuttaa sairaustilassa kognitioita alentavasti, mutta hyvällä hoidolla lähinnä lääkityksellä ja mahdollisella keskusteluavulla voi potilas palautua kognitioidenkin osalta käsittääkseni ihan hyvällekin tasolle. Antipsykoottiset lääkkeet eivät ole aivan sivuvaikutuksettomia vieläkään, mutta niiden mahdollinen haitta on huomattavasti vähäisempi kuin elää helvettiä todeksi eli toisin sanoen olla psykoosissa.

Viitataan vieläkin katatoniseen skitsofreniaan, joka on sairautena käsittääkseni lähes hävinnyt länsimaista. Edelliseen en tiedä syitä. Katatonisen skitsofrenian osalta on käyty myös keskustelua, tulisiko se siirtää skitsofreniaryhmän alta pois, mutta näin ei ole vielä ainakaan käynyt.

Potilaana on monesti vaikea käsittää omaa liikkumisvaikeutta, varsinkin jos on ennen ollut innokas kuntourheilija. Ei voi tietää täysin varmasti mikä johtuu itse skitsofrenian negatiivisista oireista ja mikä mahdollisesti on lääkityksen osuus fyysisen suoritustason alenemisessa. Ainakin tutkitusti lääkkeet lisäävät ruokahalua.

Fyysinen passiivisuus on itselleni suurin ongelma nykyään, mutta koska sairauden nimi on skitsofrenia, niin sairauden raskausaste on sitä luokkaa, että voinen olla tyytyväinen, jos fyysinen suorituskykyni pysyy edes tälläisenä kuin se nyt on. Niin siunauksellinen kuin skitsofrenia voisi olla uskovaisenkin mielestä, niin silti se on varsin ikävä hinta siitä, että ymmärtää jotkut asiat inhimillisessä valossa.

Hektisyys on netin myötä lisääntynyt?

Tieto tai joskus näennäinenkin sellainen on löydettävä nykyään kai nopeasti, jolloin lähdekriittinen ajattelu saattaa monelta unohtua. Netin luonne on mielestäni hyvin hektinen, vaikka useimmilla sivustoilla on omat aktiivikäyttäjät, niin internetissä kiire tai klikkailuvauhti on niin kovaa, ettei monestakaan sivustosta voi saada kuin pintapuolisen käsityksen.

Jopa suosikkiuutissivuilla voidaan klikkailla monta uutisjuttua auki, mutta vain harvoihin niistä jaksaa ihminen yleensä paneutua huolella. Hektinen netinkäyttäjä on vaarallinen sen vuoksi, koska hän saattaa tehdä yleistyksiä epäpätevin puolihuolimattomasti luettujen uutisjuttujenkin perusteella. Kokonaan eri asia on kolumnikirjoitukset, joita jotkut lukevat yleisenä totuutena, vaikka ne harvoin sellaisia ovatkaan.

Hektisyys on aikamme vitsaus, koska ei kiirehtimällä saa parasta informaatiota mitenkään, vaan tiedonjanoajan on syytä nähdä hieman vaivaa, jotta asia menee oikeassa muodossa kaaliin. Paras argumentti kestää mahdollisimman kauan ja niin se on uutisjutuissakin. Jos uutinen on heikosti argumentoitu siis perusteltu, se murtuu kyllä aikanaan, mutta pätevästi argumentoitu uutisjuttu ei murru välttämättä ikinä.

Käyttäkäämme aikaa maailmankuvan muodostamiseen, koska hektisyys tekee meistä tyhmiä.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Tampereen seutu huomio! Lunta sataa!

Ensilumi sotkee liikennettä vielä aamullakin. Olkaa tarkkoja liikenteessä!


lauantai 3. joulukuuta 2011

Onnea 130-vuotias AAMULEHTI!

Kannattaa käydä lukemassa Aamulehden nettilehteä tänään 3.12.2011 ilmaiseksi. Seuraavan linkin takana on ohjeet miten voit lukea Aamulehden synttärilehteä ilmaiseksi http://www.aamulehti.fi/Pirkanmaa/1194708467635/artikkeli/tutustu+aamulehden+nakoislehteen+maksutta+.html

Jotain tarinaakin kai voisin Aamulehdestä lähinnä omien kokemusteni valossa kertoa. Ensinmäiset muistot Aamulehdestä omalta kohdaltani liittyvät 1980-luvulle, jolloin kävin ala-astetta. Lapsena minulle Aamulehden merkittävin anti oli urheilusivut, koska silloin haaveilin itsekin jonkilaisesta palloilijaurasta. Saattoi lapsen silmin jotkut paikalliset uutiset ja kotimaapalstan jututkin välillä kiinnostaa. Muistan, kun ala-asteella järjestettiin maakunnallinen uutisvisa, jossa joukkue johon kuului lisäkseni kaksi muutakin poikaa sai kukin joukkueen jäsen kunniakirjan osaamisesta, johon Aamulehdellä lienee ollut suuri merkitys. Seuraavan päivän Aamulehdessä oli uutisvisasta yhden palstan juttu, jonka äitini onneksi leikkasi talteen ja tallessa se ja kunniakirja ovat vieläkin.

Aamulehden merkitys oli 1990-luvun puolivälissä (Siihen aikaan olin noin 17 vuotta vanha.) ehkä merkittävintä minulle mitä tulee maailmankuvan muodostumiseen, mutta toki maailmankuvani kehittymiseen vaikutti myös koulunkäynti iltalukiossa siihen aikaan. Muistan kesäaamut, jolloin painelin pyörällä läheiselle mökillemme viettämään aikaa Aamulehden, kahvin ja eväiden kanssa. Luin Aamulehteä siihen aikaan ehkä noin tunnin päivässä ja ajattelin, ettei mikään olisi voinut olla sillä hetkellä parempaa, kun aurinko oli noussut jo lämmittämään kesäistä päivää.

Aamulehteä luin myös kevät-kesällä vuonna 1997, jolloin huomasin työpaikkailmoituksen, että kotikuntaani haettiin varhaisjakelijoita. Otin ilmoituksesta kiinni varmaan osittain myös siksi, koska jotkut vieraammat ihmiset olivat kyselleet kesäduuneistani etteikö niitä ole. Sain ehkä hieman yllättäen polkupyöräpiirin ja jaoin lähinnä Aamulehteä (myös jokunen Hesari, Maaseudun Tulevaisuus ja Hbl kuuluivat jaettaviin lehtiin) reilun kuukauden pienellä palkalla, mutta kuitenkin jakohomma tuntui kivalta. Toisaalta muutama virhekin sattui jakoreissuilla, mutta ei ne nyt enää paina mieltä. Sittemmin hain vuonna 1997 syksyllä tehtaaseen töihin paikallislehden ilmoituksen perusteella, mutta se on jo toinen tarina.

Kävin armeijan vuosien 1998-1999 aikana. Kyselin kesäkuussa ennen heinäkuun alun kotiutumistani töitä tehtaalta, mutta sieltä ei sanottu mitään varmaa, joten soitin Aamulehden jakelufirmaan, ja sieltä luvattiin vuosiloman sijaisuus alkaen heinäkuusta. Kumminkin kävi niin, että pääsin myös tehtaaseen 2-vuorotyöhön, mutta koska olin luvannut jakaa lehdetkin, niin otin Aamulehden jakohomman myös vastaan. Lopulta kärähdin tehtaan työnjohtajalle, että teen toistakin työtä, koska myöhästyin yksi aamu vuorosta, kun olin tuotantolinjalla ehkä noin kello 6:20 aamulla. Olin nimittäin nukkunut liki neljään, vaikka oikeasti olisi pitänyt olla jo kolmelta lehtiä jakamassa. Onneksi eräs veljeni hieman auttoi minua silloin. :)

Ehkä Aamulehden lukuaktiivisuuteni hieman väheni vuosituhannen vaihteen jälkeen, vaikka sitä muistaakseni silloinkin vielä liki päivittäin selasin. Muutin omilleni äitini luota vuoden 2002 kesällä kaupunkiin nimeltänsä Tampere. Tampereella aloin oireilla psyykkisesti vaikeammin, mutta erilaisten vaiheiden jälkeen olin taas Aamulehtiä jakamassa vuoden 2003 marras-joulukuussa. Tällä kertaa olikin oikein levikillisesti laaja piiri, kun jaettavat talot olivat kerrostaloja. Sain eräältä veljeltäni onneksi autoa lainaan ja sillä olikin kätevä lehteä jakaa, kun sain kaikki lehdet kerralla matkaan jakelulaatikolta. Työterveystarkastuksesta selvisin läpi, mutta en tiedä, miten kykenin salaamaan harhamaailmani, koska minulla oli selvä psykoosi päällä. Luin Aamulehteä silloin melko tarkkaan, mutta tulkintani saattoi olla melko virheellistä. Tammikuussa muistan, kun luin myös jaettavanani olleesta uutispäivä Demarin viikonloppunumerosta, että Kalevi Sorsa on kuollut. Mitalin kaksi puolta jäi Sorsan muistojutusta parhaiten mieleeni. Ei mennyt kovinkaan kauan, kun en kyennyt enää vahvasti harhaisena Aamulehteä jakamaan, vaikka jakelun työnjohto halusikin, että olisin lehtiä jakanut, koska hekään eivät voineet aavistaa sairaustilani vakavuutta, kun sitä ei havainnut edes silloinen hoitotahoni. Onneksi kumminkin sain jätettyä jakopiirin jossain määrin vähin vahingoin. Saattoi lehti kyllä jokunen päivä tulla hieman myöhässä.

Sitten minusta tulikin kuntoutuja ja sittemmin kirjoittaja. Päätin kokeilla kepillä jäätä mielipidekirjoituksellani, joka julkaistiin toimitettuna Aamulehdessä 29.3.2007. Tässä seuraavaksi toimittamaton versio tuosta kirjoituksesta:


Otsikko: Mielenterveyskuntoutujan asema hallitusneuvotteluissa?


Olen 29-vuotias mielenterveyskuntoutuja Tampereelta, ja minua kiinnostaisi nuorehkona mielenterveyskuntoutujana meidän mielenterveyskuntoutujien asema hallitusneuvotteluissa? Mielenterveyden ongelmat ovat niin yleisiä, että monella on ihan omakohtaista kokemusta mielenterveysongelmista. Ja jos ei ole omakohtaista kokemusta, niin suvussa tai tuttavapiirissä on joku ihminen, joka on ollut vähintään avohoidossa mielenterveysongelmien takia. Lehtiä lukevat varmasti tietävät, että masennus ja muut mielenterveyden ongelmat ovat Suomessa merkittävä työkyvyttömyyden aiheuttaja. 

Minä olen syrjäytymisvaarassa oleva mielenterveyskuntoutuja, ja haluaisin, että hallitusneuvotteluissa kiinnitettäisiin huomiota meidän mielenterveyskuntoutujienkin asioihin. Olen kuullut sellaisen tilaston luotettavalta taholta, että kolmen vuoden työkyvyttömyyden jälkeen mielenterveyskuntoutujista ainoastaan noin 2 prosenttia palaa työelämään! Onko yhteiskunnalla tosiaan varaa syrjäyttää meidät mielenterveyskuntoutujat? 

Mitä sitten pitäisi tehdä toisin, että mielenterveyskuntoutujat eivät syrjäytyisi. Ensinnäkin haluaisin, että tuleva hallitus voisi tehdä työtä myös sen eteen, että mielenterveyskuntoutujiin suhtauduttaisiin ihmisinä eikä vain esim. laiskottelevina työnvieroksujina, kuten jotkut työkeskeisesti ajattelevat politiikotkin asioista ajattelevat. Mielenterveysongelmista on taatusti mahdollisuus kuntoutua, jos yhteiskunta tarjoaa siihen mahdollisuudet. Toki on niin vaikeasti sairaita mielenterveyspotilaita, että heidän kohdallaan kuntoutuminen ei ole mahdollista, mutta heillekin olisi taattava ihmisarvoinen elämä, vaikka he eivät pystykään osallistumaan tämän yhteiskunnan "pyörittämiseen". Ihmisarvoiseen elämään kuuluu minusta ainakin riittävä toimeentulo, asunto, hyvä hoitosuhde, ystäviä ja hyvät perhesuhteet. 

Ihmisten ja etenkin työnantajien ennakkoluulot ovat monelle mt-kuntoutujalle este tässä yhteiskunnassa hyvälle toipumiselle. Kaveri sanoi minulle, kun otin yhteyttä häneen ekan kerran sairastumiseni jälkeen, että ihan järkeviähän sinä puhut, vaikka olet sellainen. Minusta ikävää, että yhteiskunnassa stereotypiat ovat niin vahvassa. Voin sen sanoa, että suljetun osaston potilasta ei välttämättä edes kadulla tunnista, jos ei tiedä tämän olevan mielenterveyspotilas. Ennemminkin asia on niin, että ne mielenterveysongelmista kärsivät henkilöt kadulla huomataan, jotka eivät ole missään hoidon piirissä. 

Omalta kohdaltani voin sanoa, että olen paljon kasvanut ihmisenä sairauteni myötä. Allekirjoitan viisauden, jonka mukaan vaikeudet kasvattavat. Tekisi hyvää varmaan tämän maan päättäjille tehdä jonkinlainen opintomatka syrjäytymisvaarassa olevan ihmisen elämään! Ei ole herkkua ajatella että esimerkiksi minä, vaikka kuntoutuisinkin täysin työkykyiseksi, saatan olla työtä vailla koko lopun elämää. 

Minä olen varmaan siitä erikoinen mielenterveyskuntouja, että olen melko tyytyväinen hoitooni, vaikka hoitoonpääsy vähän pitkittyikin. Se on vähän outo juttu kyllä, että vasta itsemurhayrityksen jälkeen minuun suhtauduttiin potilaana vakavammin. Mielenterveystoimistolla saan käydä juttelemassa ihan tarpeeksi usein, vaikka juttelu nyt enemmän onkin voinninseurantaa. Tampereella ns. kolmas sektori järjestää paljon toimintaa mielenterveyskuntoutujille. Suosittelenkin kaikille mielenterveyskuntoutujille, että tutustutte Taimi ry:n ja Iideshovin eli Muotialan asuin- ja toimintakeskuksen toimintoihin, jos tälläinen mainostus nyt sallitaan. 

Pähkinänkuoressa minä toivon asenneympäristön muuttumista mielenterveyskuntoutujia kohtaan, jos maan hallitus voisi tehdä jotain tämän asian hyväksi? Sosiaaliset yritykset voisivat olla yksi väylä mielenterveyskuntoutujille kohti mielekkäämpää elämää, mutta miten saisimme enemmän sosiaalisia yrityksiä pystyyn? Toisaalta ymmärrän työnantajia, että kuka palkkaa kolmekin vuotta toimettomana olleen vanhemman henkilön, jos työmarkkinoilta saa "pätevämpääkin" porukkaa. Toivottavasti keskustelu jatkuu, ja muistakaa pitää päättäjiin aina yhteyttä vointinne mukaan, jotta meitä mielenterveyskuntoutujia ei unohdeta! 

HERMIITTI

Totean Kuntoutujan tiessä seuraavasti, kun kirjoitukseni oli julkaistu:

29. maaliskuuta 2007 07:08

Tänään koitti vihdoin se päivä, kun ensimmäinen mielipidekirjoitukseni julkaistiin Aamulehdessä tai missään muussakaan lehdessä. Kirjoitukseni oli toimitettu hyvin jättämättä mitään olennaista kumminkaan pois. Toivottavasti mielipidekirjoitukseni voisi herättää vähän keskusteluakin! (KUNTOUTUJAN TIE V. 2010)

Sittemmin Aamulehti on julkaissut useampiakin kirjoituksiani mielipidesivulla. Viimeisin julkaistu mielipiteeni oli Aamulehdessä kuluvan vuoden syksyllä.

Kiitokset Aamulehti ja pitkää ikää!

T. nimimerkki Hermiitti (Kimmo Hoikkala)

tiistai 29. marraskuuta 2011

Skitsofrenia ei kerro moraalitasosta mitään

Sairaustilassa paranoidinen skitsofrenia oireilee psykoottisin oirein, jotka voivat olla lähinnä vainoharhoja ja suuruusharhoja. Vainoharhat liittyvät usein läheisiin ihmisiin, joiden ajattelee psykoosissa haluavan potilaalle itselle harmia tai joskus psykoosissa voi ajatella, että muut haluavat harhamaailmassa elävän kuolevan.

Voi olla myös harhoja, jotka liittyvät ajatusvirran julkituloon muille ihmiselle. Lisäksi vainoharha on totta, mikäli tunnet itseäsi päivittäin seurattavan vaikka se on äärimmäisen epätodennäköistä. Joskus kodissasi voi olla piilotettuna ainakin kuuntelulaitteita ja joskus jopa vakoilukameroita. Joskus läheisesi voi myrkyttää ruokasi, mutta silti päätät syödä sen.

Suuruusharhat voivat liittyä oman yhteiskunnallisen aseman vääristymiseen joskus ehkä jopa lähelle jumalallisuutta. Media on tietysti vain sinusta kiinnostunut, koska sinulle vihjaillaan jopa iltapäivälehtien lööpeissä. Joskus jotkut uutiset ovat suoria kuvauksia elämästäsi, mutta onneksi on antipsykoottiset lääkkeet, jos helvetti pään sisällä ei sitten saata sinua hautaan ennen kuin hoitotoimet alkavat tehota.

Todellakin realiteetit tulevat paremmin selviksi, kun syö antipsykoottista lääkettä.

Meikäläisiä on monenlaisilla moraalitasoilla varustettuja, mutta väitän että harhamaailman painostavuus voi saada monet tekemään epätoivoisia tekoja, mutta useimmiten juuri potilaalle itselleen mitä tulee skitsofrenian paranoidiseenkin muotoon.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Foorumeille eri salasanat kuin tärkeisiin nettipalveluihin!

Taas on tietovuoto tai tietomurto tehty Suomessa:
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/11/kymmenia_tuhansia_helistinfi-sivuston_salasanoja_vuotanut_julki_3062698.html

Käyttäkää hyvät ihmiset eri salasanoja foorumeilla kuin luotettavimmilla sivustoilla kuten Google ja Facebook. Tosin myös Google-tilin ja Facebook-sivuston salasanatkin on hyvä olla erilaisia. Hyvä salasana sisältää epäjohdonmukaisessa järjestyksessä kirjaimia ja numeroita.

Aikaisempi kirjoitukseni tästä aiheesta:
http://hermiitti.blogspot.com/2011/11/sahkopostiosoitteiden-vuotolista.html

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Internet on kansalaismedia!

Voiko sanoa jonkun uutisen, joka ei ole lähtöisin ensisijaisesti kansalaisten piiristä? Onhan journalistitkin ensisijaisesti kansalaisia, joiden mielipiteillä on tosin vahvempi painoarvo kuin tavallisilla kansalaisilla vailla statusta.

En ymmärrä miksi jotkut eivät ymmärrä sitä kiistatonta tosiasiaa että kansalaiset ne uutiset tavalla tai toisella medialle tuottavat, eivätkä maan etevimmät mielipiteiden julkituojat (lue: journalistit). Internet on kansalaismedia, jonka vuoksi monesti tieto on löydettävissä laadukkaampana netin sivustoilta kuin lyhennetyissä journalistimielipiteissä, joita myös toimitetuiksi uutisiksi kutsutaan.

Hävetkää Internetin mollaajat, millä vuosituhannella elätte?

Helpompi tapa kommunikoida: kirjoittaminen vai puhuminen?

Perustelen kirjoittamisen olevan minulle helpompaa kuin puhumisen, koska kirjoitukseni ovat usein sisällöltään paljon syvällisempiä kuin small-talk jutustelu, jota joidenkin lähinnä vieraampien ihmisten kanssa käyn. Toki on poikkeuksia etenkin lähimmäisteni joukossa, joiden kanssa voi keskustella puhuen hyvinkin syvällisiä keskusteluita. Puhuessa on palaute välitön, jonka vuoksi hyvä puhekeskustelu aina kirjoittamisen voittaa, mutta kumpi on helpompaa minulle, niin väittäisin lähinnä pitemmän lauseenmuodostuksen sopivan minulle, jonka vuoksi kirjoittaminen lienee helpompaa tai ehkä paremminkin pätevämpi tapa kommunikoida vieraampien ihmisten tai peräti useampien ihmisten kanssa yhtä aikaa.

Ehkä kansalaiset tunnistavat edelleen parhaan puhujan helpommin kuin parhaan kirjoittajan?

lauantai 26. marraskuuta 2011

Epäpätevä yleistys

Omista tunnemaisemista lähtevä yleistäminen on projisointia.

Pelkotiloja voi provosoida esiin tietenkin monella lailla, kuten esimerkiksi iltapäivälehtien lööppejä lukemalla, mutta kertovatko ne tosiaan todellisuudesta tai oletettavasti tulevaisuuden huonoista kehityskuluista mitään? Tuskinpa ainakaan kovin tarkasti.

Projisaation lisäksi toinen merkittävä asia on kyynisyys, joka vääristää luottamusta ihmisten sopuisaan rinnakkaiseloon.

Sauli Niinistö versus Vladimir Putin

Mielestäni Suomessakin voi melko varmasti todeta, että Sauli Niinistö ottaa presidentinviran vastaan jo asettumalla ehdokkaaksi tammikuussa pidettävissä presidentinvaaleissa. Tilanne on Suomessa silti hieman erilainen kuin itärajan takana Venäjällä. Ensinnäkin Vladimir Putin on ilmoittanut halukkuutensa Venäjän presidentin virkaa kohtaan, vaikka hän on jo kaksi kautta presidenttinä istunutkin. Luulisi, että Venäjän yli 140 miljoonaisesta kansasta löytyisi jopa useampia päteviä vastaehdokkaita Putinille kuin Sauli Niinistölle vastaavissa vaaleissa Suomessa.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Lakko - kannattaako lakkoilu?

Mielestäni lakkouhka on ammattiyhdistysliikkeen viimeinen keino kovia markkinavoimia kohtaan, joten sikäli lakkouhka on hyvä olla olemassa. Eri asia on mielestäni milloin kannattaa lakkoon lähteä. Mielestäni pelkkä raha ei riitä milloinkaan ainoaksi syyksi tämän ajan Suomessa lakkoilun perusteeksi. Olisi hyvä jos lakolle olisi muitakin syitä kuin pelkät taloudelliset kysymykset. Hyviä syitä voisivat olla esimerkiksi työolojen inhimillistäminen ja vaikuttava työkykyä ylläpitävä toiminta ja siihen panostaminen. Toki kovin mukava lakkoajatus olisi solidaarisuuslakko heikommassa asemassa olevia kohtaan, joten valtakunnan parhain ansiokymmenys - menkää lakkoon! Katsotaan sitten pyöriikö yhteiskunta ollenkaan?

Tasalaatu vai syklinen laatukäsite?

Syklisessä laadussa on tuotos välillä täyttä puutaheinää, mutta joskus saattaa taso nousta lähes ilmiömäiseksi. Kuka pitää tasonsa vakiona? Ei kukaan.

Tasalaatua tuottavat luulevat olevansa suurempi kuin ovat, koska joskus taso tippuu vääjäämättä ainakin kirjallisissa tuotoksissa. Lukekaa vaikka Petteri Järvisen ajoittain katkeraa ja lähes kritiikitöntä tilitystä mutta myös ajoittain varsin hyvääkin pätemistä blogista, joka on vielä suosikeissani.

Professori Jukka Kemppinen tai paremminkin hänen bloginsa on toinen ilmiömäinen syklisen laadun manifestaatio.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Rasismia diagnosoituja kohtaan

Milloin puututaan rasismiin erilaisilla lääketieteellisillä lähinnä psykiatrisesti diagnosoituja ihmisiä kohtaan? Otan esimerkiksi diagnoosin nimeltä skitsofrenia, vaikka skitsofreniaa on lääketieteellisessä mielessä montaa lähinnä käsittääkseni neljää lajia: paranoidinen, erilaistumaton, hebefreeninen ja katatoninen, joista katatonista muotoa ei juurikaan esiinny länsimaissa. Diagnoosi F20.0 eli paranoidinen skitsofrenia on kaiketi se diagnoosi, jonka mukaan suuren yleisön käsitys skitsofreniasta on erilaisten vainoharhojen myötä muodostunut.

Odotan suotuisan kehityskulun jatkumista skitsofreniadiagnosoituja kohtaan, jonka seurauksena enää ei suhtauduttaisi pilkallisesti tai joskus jopa kammoksuen skitsofreniaan sairastuneisiin kansalaisiin. Oikeasti skitsofrenia on diagnoosina liian monimuotoinen antamaan ihmisestä muuta määrettä kuin tietenkin taipumuksen harhapohjaisiin ajatuskuvioihin ja usein sairauden myötä varsin merkittävän toimintakyvyn alentuman. Miksi sitten skitsofreniaa potevia joissain yhteyksissä suorastaan vainotaan, pilkataan ja nimitellään? Kun haetaan voimasanaa, voidaan lyödä ääritapauksessa leima nimeltään skitsofrenia ja yleensä väki alkaa loittoontua leimatusta poispäin Suomessa vielä tänäkin päivänä.

Rasismi ei ole missään muodossa kumminkaan lakien mukaan sallittua Suomessa, ja tämä asia koskee myös niitä kansalaisia jotka suhtautuvat pilkallisesti jopa vihapäisesti skitsofreniaan sanana ja skitsofreniadiagnosoituihin ihmisryhmänä. Syyt skitsofreniaa potevien kohtaamalle rasismille ovat varmaankin monisyiset ja usein niin syvällä, ettei totuudenmukainenkaan tieto enää auta kääntämään rasistisen ihmisen ajatusmallia. Erittäin valitettavaa on myös sekin, että rasismia esiintyy jopa sairaanhoidon piirissä, mutta tämä lienee useimmiten tiedonpuutetta eikä niinkään asenteellista käyttäytymistä.


Kirjallisuuspalkinnot

Kirjallisuuspalkinnot ovat käsittääkseni valikoituja teoksia, joiden valintaan vaikuttaa suuresti hyvin epämääräiset kriteerit. Jos käsikirjoitus on ensinnäkin miellyttänyt kustannustoimittajaa, voi jo onnitella itseään. Se että kustannettu kirja sitten vielä miellyttää Finlandia-palkintoraatia, voi ehkä jo taputtaa itselleen, koska suurin osa kirjailijoista elää itse asiassa julkisuudesta ja rahasta eikä niinkään kirjan sisältävästä sanomasta.

Kirjallisuus on mielestäni makulaji. Eniten myyvät kirjailijat tavoittavat rahvaan maun tavalla tai toisella, joka ei mielestäni saisi olla ensisijainen kriteeri kirjojen paremmuutta arvioitaessa. Siksi voisi olla hyvä, että kirjallisuuspalkinnot nostaisivat esille myös hieman pimentoon jääviä pienten piirien kirjoja, kuten etenkin Tieto-Finlandia palkinto mielestäni tekeekin.

Mihin katteeton kehuminen johtaa?

Katteeton kehuminen vääristänee joskus ihmisen itsetuntoa siinä määrin, että joku saattaa nähdä itsensä huomattavan suurena, vaikka todellisuudessa olisikin melkoinen mitättömyys kyseisellä elämän osa-alueella.

Realistinen kehuminen lienee puolestaan paras tapa korjata suhteettomia alemmuuden tunteita.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Suomalainen lääkäri on oikeasti maailman huippua!

Vaikka 1970-luvulla Amerikassa tehty valepotilastutkimus on tuotu esille myös eräässä lääketieteen tohtori Ilkka Taipaleen julkaisussa, niin Suomessa ei mielestäni kuitenkaan ole mahdollista saada raskasta psykiatrista diagnoosia, ellei diagnoosi ole lähes satavarmasti määritelmänsä mukainen. Menkää vaikka itse suljetulle osastolle vähäksi aikaa, niin epäilen, ettei teistä kukaan siellä kauaa viihdy. Tosin moni ei edes pääse suljetulle vaikka haluaisikin.

Myös lukuisia päteviä lääkäreitä ilmeisesti kateelliset ampuvat sanallisesti, mutta he sen kestävät kyllä. Kateelliset voisivat kokeilla hakea apua luomuhoidoista hädän tullen, jos lekureihin ei ole luottamista? ;)

Suomalainen lääkäri on oikeasti maailman huipulla osaamisensa suhteen, kuten ollaan monella muullakin alalla.

Innostukseni lähde tässä kirjoituksessa: http://pjarvinen.blogspot.com/2011/11/oleellinen-unohtuu-valelaakarikohussa.html

torstai 17. marraskuuta 2011

Norjalaisen joukkomurhaaja Breivikin mielentilatutkimus

Yleisradion uutisoinnin mukaan Breivikin mielentilatutkimuksen tulokset pitäisi tulla julkisuuteen marraskuun aikana vielä kuluvana vuonna.

Ihan hyvä mielestäni olisi, että tuon mielentilatutkimuksen yhteenveto julkistettaisiin mahdollisimman kattavasti, koska niin paljon erilaisia ihmisiä on leimattu etenkin internetissä aiheetta hänen kaltaisekseen. Olisi hyvä tietää, kuinka harvinainen tapaus Breivikin mielenlaatu on ihmisten keskuudessa ja tarvittaessa miettiä, pitäisikö heikäläisiä alkaa seuloa tiiviimmin kansalaisten parista ainakin Pohjoismaissa, joissa tähän lienee parhaat mahdollisuudet. Edellinen edellyttää kyllä sitä, että näyttö häiriintyneestä mielentilasta on vakuuttava, jolloin näyttö asiasta ei jätä varaa tulkinnoille. Voi olla, että Breivikin mielenlaatu on niin harvinainen, ettei aihetta edes seulontaan ole, varsinkin kun seulominen kysyy nykyisin metodein suuret resurssit.

Odotan Breivikin mielentilatutkimustulosten annin olevan vapauttava kaikille psykoosipotilaille, vaikka tiettävästi on olemassa myös psykopaattisia henkilöitä, jotka voivat sairastua psykoottisesti. Oikein välitetty tieto kumoaa epäluulot kyllä lopulta järkevien ihmisten parissa, joita on mielestäni Pohjoismaissa selkeä enemmistö!

Aiempi kirjoitukseni tästä aiheesta: http://kimmofree.blogspot.com/2011/08/norjan-massamurha-ja-ihmisyys.html

Teoria rauhaa rakastavista ihmisistä

Rauhaa ei voi mielestäni arvostaa aidosti, jos ei ole kokenut sellaisia kokemuksia, jotka vertautuvat kuoleman konkreettiseen läsnäoloon fyysisesti parhaina elinvuosina tai lähes niin. Sodat tekevät takuulla osasta ihmisistä rauhanihmisiä, mutta osa ihmisistä on kykenemättömiä tai haluttomia kohtaamaan rauhaa sodan jälkeen. Sotaisat ihmiset hukuttavat itsensä katkeruuteen, kostoon ja kaunaan, vaikka tärkeintä olisikin itse rauha!

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Median vapaamatkustaja

Onko Suomessa olemassa median vapaamatkustajia, jotka eivät käytännössä maksa median palveluista yhtään mitään? Tuskinpa vaan on olemassa, vaikka tälläistä mielikuvaa sanomalehdistön kritiikkitömät kannattajat haluavatkin luoda.

Pelkkä sanomalehden ja joskus huonon sellaisen tilaaminen ei edistä lehdistön asemaa. Laatu pitää olla kohdillaan, koska raakauutisvirta on luettavissa niin sanotusti ilmaiseksi internetin välityksellä. Journalistinen näkemys on tae, että suomalaisella sanomalehdellä riittää lukijoita jatkossakin, eikä sensaatiomainen tyhjänjauhanta, vaikka sitäkin voi mukana kevennyksenä olla.

On olemassa myös puhtaasti mainosrahoitteisia paikallisia lehtiä kuten esimerkiksi Tamperelainen, joka on rahoituspohjaan nähden mielestäni varsin laadukas ja riittävän usein kaksi kertaa viikossa ilmestyvä. Netin tiedonvälitys katetaan myös mainosrahoitteisesti paitsi Yleisradion ja puolueettoman toimijan omat nettiuutiset kuten esimerkiksi THL ja Tilastokeskus. Mainosrahoitteisuutensa vuoksi pidän nykymuotoista nettiä yllättävän hyvin toimivana, mutta maksanhan minä laajakaistamaksun noin 25 euroa kuukaudessa, jonka vuoksi odotan sille myös hieman vastinetta.

Blogissani Hermiitti kertoo ei pitäisi olla mainoksia, joten talkoohenkeä löytyy minultakin kuten monilta muilta blogikirjoittajilta vaikka ei aivan kaikilta sentään. Julkaisualustalleni Googlelle olen kai antanutkin jotain, mutta en oikein osaa arvioida mitä tai paljonko?

Sanomalehdistö itkee nyt verokarhulle, mutta turhaan kun katsoo verojuoruista sanomalehdistökeisarien tilipusseja. Mediamaksu johon sisältyisi Yleisradion palvelut ja muiden palveluiden uutisvirta ja mahdollisesti lisämaksusta hesarityylinen journalistinen näkemys voisi mielestäni olla yksi vaihtoehto rahoittaa netin palvelut luotettavasti ja varmasti jatkossakin. Mediamaksun vuoksi myös Erkon suku pysyisi ilmeisesti tyytyväisenä?


maanantai 14. marraskuuta 2011

Sähköpostiosoitteiden vuotolista?

Julkisuudessa on tuotu esille, että joku tai jotkut olisivat onnistuneet joidenkin suomalaisten nettisähköpostien salasanat ja vielä peräti käsittääkseni yksilöidysti.

Tuo uutisjutun tausta taisi kumminkin ainakin puolittain olla huomionhakua, koska uutisissa ei ole ollut tietoa yhdestäkään murretusta sähköpostista. Salasanat lienee silti aika ajoin hyvä vaihtaa tärkeisiin palveluihin kuten Google-tilille ja Facebook-sivustolle. Lisäksi, itse käytän eri salasanoja eri paikoissa, jota pidän itse suhteellisen järkevänä toimenpiteenä, sillä voihan joku joskus nähdä sattumalta, kun jonnekin salasanaani naputtelen.

ATK-asiantuntija Petteri Järvinen toppuuttelee ansiokkaasti tämän kirjoitukseni aiheena ollutta kohua blogissaan: http://pjarvinen.blogspot.com/2011/11/onko-vuodettu-salasanalista-aito.html

lauantai 12. marraskuuta 2011

Mitä pukeutumisesta voi päätellä?

Mielestäni pukeutumisesta ei voi päätellä muuta kuin sen, että jos ei halua erottua joukosta, niin sitten pukeutumiskoodina pätee tilanteen mukaan pukeutuminen. Toisin sanoen juhlissa siistit vaatteet ja kadulla katuvaatteet.

Pitkään toimineet valelääkärit ovat riittävän hyviä?

Miten on mahdollista, että valelääkäreitä ei heti erota työyhteisössä oikeista tai paremminkin oikein virallisesti koulutetuista lääkäreistä? Ovatko lääkärit todellakin näin sokeita kolleegoidensa suhteen?

Kollegiaalisuus on lääkäreillä vahvassa eli helpolla ei aleta kävellä toisen kolleegan yli, mutta tätäkin sattuu. Tarvitseehan ne oikeidenkin lääkärien virheet jollakin korjata? Lääkäreitä ei taida erottaa enää tavallisesta rahvaasta muuta kuin munkkilatinaa sisältävistä lausunnoista jos aina niistäkään, varsinkin kun valelääkäreitä näyttää paljastuvan nykyään vähintäänkin yksi vuodessa!

perjantai 11. marraskuuta 2011

Vanhemmuuden tavoite?

Onko vanhemmuuden keskeinen tavoite saada lapset vanhemmistaan riippumattomaksi sekä taloudellisessa että henkisessäkin mielessä?

Mikäli näin on kuten edellä kysyn, niin miten on mahdollista päästä vanhemmuuden tavoitteeseen? Ehkä keskeinen asia on se, etteivät vanhemmat kuole liian varhain pois. Luopuminen lapsista kuolinvuoteella on takuulla helpompaa, jos ajattelee, että lapsilla on tyytyväinen ote elämään. Suhteellisen tyytyväisyyden vuoksi suru tuskin jää lapsille hallitsevaksi olotilaksi vanhempien edesmentyä.

Toki on myös paljon katkeroituneita jossain määrin epäviisaita lapsia, jotka eivät osaa hahmottaa esimerkiksi sota-ajan lapsien erilaista kasvatusolosuhdetta verrattuna tähän päivään, josta seurauksia ilmenee vielä tänä päivänäkin joissakin perheissä, mikäli sota-ajan kansalaisia on jossain suvun piirissä vielä elossa. Anteeksianto ja ymmärrys eivät vaan usein tyhmää päätä kohtaa, mutta luovuttaa ei kannata ellei ole yrittänytkään.

Tämän päivän olosuhde on parempi, mutta ongelmat perheiden sisällä ovat olemassa myös pelkästään nuorempienkin ikäluokkien keskuudessa, josta voisi ajatella, etteivät haasteet ja ongelmat kai ikinä katoa, mutta ne muuttavat vähitellen muotoaan.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Onko ilkeily häiriöisen ihmisen kiitos?

Melko vaikeasti häiriöisen ihmisen lienee myös vaikeaa tuntea kiitollisuutta muuta kuin ehkä lähinnä itseään kohtaan. Siksi tuntuu jopa johdonmukaiselta, ettei häiriöinen ihminen paljon ketään kiittele, vaikka aihetta olisi. Voi käydä jopa niinkin, että kiitos puetaan ilkeilymielisiksi sanoiksi, joiden tarkoitus on saada aikaan vähintään henkistä vauriota toisessa osapuolessa. Toisaalta toisen osapuolen kannalta ilkeily on jopa parempi vaihtoehto kuin peitetty ilkeys, koska tällöin vuoro siirtyy näkyvästi kyseiselle osapuolelle, joka voi näin ollen viheltää pelin poikki.

On olemassa myös ihmisiä, jotka eivät tunne kiitollisuutta, mutta näyttelevät kiitollista omien etujensa vuoksi, joka tekee sosiaaliset vuorovaikutussuhteet ehkä ihmisyyden haastavimmaksi osa-alueeksi. Lopussa kiitos seisoo, sanoo vanha käsittääkseni suomalainen sananlasku. Kiitos todellakin seisoo lopussa tai tässä tapauksessa näkyvästi häiriöisen ihmissuhteen lopussa.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Oppi tuskin ikinä ojaan kaataa?

Niinhän sitä sanotaan Suomessa, ettei oppi ojaan kaada, mutta miten saisi opinnoista parhaan mahdollisen hyödyn? Kannattaako silloin opetella niitä asioita, joita ei edes aidosti tunne kiinnostavimmiksi oppikokonaisuuksiksi. Vai kannattaako valita opintokokonaisuus niistä aihepiireistä, jotka tuntuvat olevan jo muutenkin lähellä ajatuksia.

Olen ennenkin ollut sitä mieltä että maksimaalinen motivaatio opintoja kohtaan tuo myös suoritustehoja opiskeluun, kun taas huono motivaatio voi viedä suoritustehon melko alhaiselle tasolle. Jos olettaa jonkun henkilön opiskelevan tietyin oppimiskyvyin joko hyvin motivoivaa aihekokonaisuutta tai sitten huonosti motivoivaa aihekokonaisuutta, niin saattaisi olla, että huonosti motivoivat opinnot jäisivät henkilöltä kokonaan suorittamatta, kun taas motivoiva opintokokonaisuus tulisi henkilön suoritettua jopa hyvin arvosanoin.

En näe mieltä siksi lähteä opintoihin pelkästään mahdollisesti suuren palkkapussin toivossa, koska raha ei mielestäni ole riittävä keino motivaatioksi intohimoisiin huippusuorituksiin, vaikka odotettava kunniallinen palkkataso saattaakin olla tavallaan hyväkin kannustin. Toisaalta on kokonaan toinen kysymys, että onko mielekkäimmällä ammattialalla juurikaan työmahdollisuuksia.

Siispä olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi lähteä pääsääntöisesti niiden opintojen pariin, jotka tuntuvat olevan lähellä omaa ajatustoimintaa ja hyväksi todettuja henkilökohtaisia kykyjä.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Ns. Tiitisen lista ja Alpo Rusi

http://www.hs.fi/politiikka/Alpo+Rusi+Kalevi+Sorsa+oli+Tiitisen+listalla/a1305546975956

Alpo Rusin pakkomielle on kai ollut niin kauan Tiitisen lista, kun hän oli syytettynä epäilyistä maanpetokseen ja silloin ei tullut tuomiota. Tiitisen lista antaa ilmeisesti nimiä muinaisen DDR:n salaisen poliisin Stasin vakoojille Suomessa.

Miksi Tiitisen listaa varjellaan kassakaapissa, kun totuus tulee kyllä joskus kumminkin julki.

1. Voisiko syynä olla se, ettei kansaa kiihoteta lynkkausmielialaan vielä elossa olevia henkilöitä kohtaan?

2. Voisiko syynä olla se, että listalla esiintyy valtakunnantason poliittisia nimiä?

3. Voisiko syynä olla se, että Tiitisen lista on ainoastaan vihje eikä täysin varma todiste?

Epäilen itse edellä esittämistäni kohdista ykköstä ja kolmosta. Kakkonen tuntuu niin sensaatiomaiselta, että en siihen jaksa mitenkään uskoa, koska maanpetokseen syyllistyneen toimiessa edelleen vaikuttavissa asemissa olisi niin suuri paukku, että se romuttaisi lähes koko Suomen poliittisen järjestelmän joltain osin.

Joka tapauksessa Alpo Rusin kirjan spekulatiiviset arviot olivat niin puistattavia sananvapaudenkin nimissä median kautta lukemieni Sorsa-väitteiden johdosta, että Rusi pitäisi haastaa käräjille Suomen poliittisen historian erään suurmiehen mustamaalausoperaatiosta ja ehdottomasti! Eipä uskoisi miestä akateemiseksi hatusta vedettyjen juttujensa vuoksi, mutta lupaan tarjota Rusille kaljapullon, jos Sorsa todellakin esiintyy listalla sitten kun aika on kypsä Tiitisen listan julkistamiselle.

Lisäys 1.10.2012: "Valtionsyyttäjä Jarmo Rautavaara päätti 11.6.2003 ettei Alpo ja Jukka Rusia vastaan nosteta syytteitä törkeästä vakoilusta, sillä todistusaineistoa ei löytynyt tarpeeksi." Lähde: MMM 2004 s. 20

Oman kunniansa vuoksi tappavat?

Kun kunnia menee, voi joistakin ihmisistä mielestäni tulla tappajia. Pettymysten sietokyky ei ole kaikille näet itsestäänselvä asia. Oman kunnian menetys voi johtaa itsemurhaan tai jopa perhesurmiin, jonka vuoksi mielestäni tälläiset kansalaiset, jotka kykenevät kunnian menetyksen häpeässä tappamaan pitäisi seuloa paremmin väestön piiristä ja tarjota heille oikeanlaista terapeuttista apua ja neuvontaa, varsinkin jos kriisiytyminen on näköpiirissä.

Ei elämä ole yhtä loputonta juhlaa, mutta silti parhaat tulevat päivät tekevät elämästä elämisen arvoisen! Suomi on siitä hyvä maa, että katuojastakin voi vielä nousta kunnioitusta herättävään asemaan, vaikka tuo tie on ehkä nykyään liian pitkä ja ahdas.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Tappaako kukaan tervemielinen perhettään?

Vaikka ei olisi avohoidossakaan, niin tuskin kukaan täysin ilman psykopaattisia persoonallisuuden piirteitä voi tappaa omaa perhettään. Uutisoinnin olisi hyvä olla näissä kysymyksissä hieman informatiivisempaa, jotta kaikkia avohoidossa olevia ei leimata potentiaalisiksi tappajiksi.

Paranoidinen psykoosi siis harhapohjainen tila voi kyllä ehkä joskus tulla kyseeseen tappamisen motiivina, mutta tällöin läheiset usein huomaavat sekavuustilan jo varhain.

Olin ammatinvalintapsykologin testissä

Älyllisen suorituskyvyn testauksessa oli kuusi osiota ja aikaa oli tehdä kutakin osioo muistaakseni noin 5-12 minuuttia. Kunkin osion tehtäväaika vaihteli. Osiot lähtivät käyntiin kuviopäättelyllä. Sitten oli sanojen merkityksen tunnistamista, päässälaskemista ja lukujonojen määritystä. Viimeisenä oli tehtävä, jossa piti etsiä merkkirivien joukosta jotain tiettyä merkkiä satunnainen kappalemäärä niin monta kertaa kuin annetussa ajassa ehti tehtävissä etenemään.

Itse koin raksuttavan ajan hieman painostavana, mutta kai tuo testaus meni ihan kohtalaisesti kaikesta huolimatta. Jonkin osion onnistuin tekemään jopa kokonaan avoimeksi jääneitä lukuunottamatta. Tietokonetestauksessa hiirenkäyttötaito oli aivan ratkaiseva asia. Mielestäni tämä TE-toimiston testausohjelma oli paremmin suoritustehot määrittävä kuin WAIS-testaus konsanaan, koska tehtävät olivat ehkä hieman haastavampia.

HS: Eläke-etuja voidaan joutua leikkaamaan

http://www.hs.fi/politiikka/El%C3%A4ke-etuja+voidaan+joutua+leikkaamaan+jo+l%C3%A4hivuosina/a1305547981602

Ainoa oikea kysymys eläkeleikkurin käynnistellessä on se, että halutaanko pieneläkeläisiä (brutto alle 1200 euroa kuukaudessa) sysätä enemmän kuntien toimeentuloasiakkaiksi?

Eläkekatto kolmeentuhanteen euroon kuukaudessa voisi hieman helpottaa työeläkkeiden rahoituskriisiä.

lauantai 22. lokakuuta 2011

RAY ja pelit loppukoot!

Suomalaiset ovat olleet jo pitkään peli-intoisia kansalaisia. RAY kolikkopelit ovat olleet tietääkseni jo pajatsojen leviämisen myötä olleet Suomessa varsin suosittuja. Nykyään moni pelaa kolikkopokeria ja kolikkorulettia pikavoittojen toivossa ja jännityksen huumassa, mutta miten käy jos pelaamiseen on tullut riippuvuus?

Epäilen, että suhteellisesti melko pieni kansanjoukko takoo RAY:n budjetin kasaan pelirahoilla. RAY joutaakin mielestäni lakkautettavien yhdistysten joukkoon ihan vain sillä argumentilla, että peliriippuvaisten ongelmat ovat niin vaikeita. Onko oikein, että ihmisen addiktio määrittää hänen osallitumisestaan yhteiskunnalliseen lisärahoitukseen kolikkopelirahoin?

Lisäksi epäilen, että suurin osa kolikkopeliriippuvaisista on suhteellisen pienituloisia, jolloin rahat eivät välttämättä riitä enää elämiseen. On täysin moraalitonta, että kolikkopelein kerätään rahaa köyhiltä ihmisiltä yleishyödyllisten yhdistysten rahoittamiseen. Kolikkopelikoneet pois kansalaisten parista tai sitten kolikkopelisalit käytettäviksi maksimissaan kymmenen euron maksua vastaan per päiväasiakas.

Todellakin toimiva kompromissi voisi olla päiväkohtaisen maksipanoksen katto, jolla turvataan se, ettei kukaan lyö omaisuuttaan tai perustoimeentuloaan pelihimossaan kolikkopeleihin. Edellinen pätee myös Veikkaus Oy:n peleihin. Lainmuutos vireille ja heti!

Missä organisaatiossa suositaan syrjäänvetäytymistä?

Ei tule ihan heti mieleeni, että missä organisaatiossa suosittaisiin syrjäänvetäytyvää ihmistä. Voisihan olla, että syrjäänvetäytyvä henkilö on monesti pätevä haasteellisimpiinkin tehtäviin, mutta hän ei vaan jaksa mielistellä ja pyrkiä sosiaalisin avuin haasteellisempiin tehtäviin. Voi olla niinkin, että mielellään syrjäänvetäytyvä ihminen luottaa ehkä vähän liikaakin muiden osaamiseen. Älkää siis päästäkö organisaatioissa vetäytyviä henkilöitä vetäytymään, koska kyseessä voi joskus olla varsin potentiaalisia tulevaisuudentekijöitä.

Yksi tapaus tulee mieleeni edelliseen viitaten, kun muutama päivä sitten julkaistiin presidentti Martti Ahtisaaren elämänkertateos. Ahtisaarihan käsittääkseni elämänkerran mukaan vetäytyi istuvan presidentin virasta eikä lähtenyt hän siten enää ehdokkaaksi, kun innokkaampikin henkilö oli sosiaalidemokraattien joukoissa presidentiksi tarjolla.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Tampereen Rantaväylän (Kekkosentien) tunneli

Tampereen kaupunginvaltuusto päätti toissapäivänä antaa rakennusluvan Ranta-Tampellan kaavan mahdollistavalle Rantaväylän tunnelille.

Mieleeni herää kysymys, kuinka paljon tunnelin päälle vapautuu rakennusneliöitä?

Kaupungin olisi syytä hinnoitella maapohja siten, että Tampereen kaupunki saa omansa pois tunnelin rakennuttajana, koska eihän gryndereitä kai vielä tarvitse tukea? Tunnelin kustannusarvio 185 miljoonaa euroa johon Tampere saa valtion rahaa peräti 61 miljoonaa euroa! (Lähde: http://www.kuntatekniikka.fi/ajankohtaista/uutiset/2011/Sivut/Tampereen-Rantavaylan-kaava-hyvaksyttiin.aspx)

Olisi kohtuullista, että tulevalle Ranta-Tampellan asemakaava-alueelle tulee myös kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, koska rahat tunneliin otetaan kaikkien veronmaksajien kukkarosta.


Lisäksi minua ihmetyttää Viinikan jätevedenpuhdistamon kysymys, että siirretäänkö sitä vai ei? Kaupungin keskustan eteläisen ulottuvuuden vuoksi puhdistamo olisi kyllä siirrettävä samoin perustein kuin nyt ilmeisesti lähivuosina rakennettava Kekkosentien tunneli.

Tunnen itseni huijatuksi

Äänestin 7.4.2011 erästä sosiaalidemokraattia, mutta ääni taisi mennä hukkaan. No virheistä viisastuu.

Suomi sai mielestäni lopulta hallitusneuvotteluissa melko varmasti koko vaalikauden istuvan hallituksen, joka luo poliittista vakautta. Hallituksen merkittävin asia on tähän mennessä ollut ensi vuoden budjettineuvottelu, joka meni hallitusneuvotteluiden ansiosta läpi joutuisasti. Toinen merkittävä asia on tietenkin Euro-alueen vakausrahaston tukiosuusrajan nosto 14 miljardiin euroon.

Suomalaisesta metsästä energiaa!

Paperituotteiden merkitys ja siten menekki maailmalla tai ainakin länsimaissa tulee pienenemään, eikä Suomessa ilmeisesti olekaan enää kovin kannattavaa valmistaa melko alhaisen jalostusasteen paperia (kuten perussanomalehtipaperia ja -aikakausilehtipaperia) tai pahvia.

Suomi joka on maailman metsäisimpiä maita pitäisikin keksiä metsälle uusia hyödyntämismuotoja, koska paperipaalien rahtaaminen ei ehkä enää ole kymmenen vuoden päästä kovinkaan kannattavaa. Tietenkin metsäyhtiöitä (lähinnä UPM, Stora-Enso ja M-Real) on syytä myös kuunnella, mutta ne kun tuppaavat ottaa rahan sieltä mistä helpoimmalla saavat sen enempää metsän jalostusastetta miettimättä.

Tuotekehitystyöhön ei tarvitsisi varmaan varata kuin 100 miljoonaa euroa ja Suomen tie kohti maailman johtavaksi biopolttoaineiden valmistusmaaksi voisi alkaa. 100 miljoonaa euroa ja varmaankin voitaisiin tutkia mahdollisen puumassan hyödyntämistä koelaitoksessa mahdollisimman hyvällä tuloksella. Voisiko olla, että öljyteollisuus (Neste Oil) ja metsäteollisuus voisivat tehdä tästä yhteisprojektin?

Selvitettävä olisi myös mahdollista fossiilisen polttoaineen lähinnä öljypitoisten nesteiden yhdistämistä puutuotteisiin mahdollisimman hyvällä hyötysuhteella. Meneekö kaikki rahat atomivoimaan, kun samalla unohdetaan Suomen omavarainen energialähde - metsä!

maanantai 10. lokakuuta 2011

Nettikeskusteluiden kehittämistä

Julkituloissaan Risto Uimonen ja Matti Apunen ovat esittäneet voimakasta kritiikkiä netin anonyymikirjoittelua vastaan, ja heillä on ilmeisesti halu jopa kieltää vallan anonyymi nettikirjoittaminen.

Tässä seuraavaksi lyhyt kommenttini Uimosen ja Apusen kannanottoihin viitaten, jonka kirjoitin Hesarin verkkokeskusteluihin ja tässä alla se hieman modifioituna.

Keskusteluiden kehittämistä kannattaa kyllä jokaisen tulevaisuuteen tähtäävän median miettiä, koska ainakin osa ihmisistä sitoutuu nykyään parhaiten kun pääsee myös itse vaikuttamaan edes vähäsen.

Anonyymissä kirjoittamisessa asia korostuu eikä asian kirjoittajan oma profiili. Ei voi kuin kysyä Uimoselta ja Apuselta järkeviä kunnon argumentteja nimellä patsastelun puolesta vai onko niitä edes olemassa?

Aleksis Kiven sairausluettelo?

Lähdeuutisjuttu: http://www.hs.fi/kulttuuri/Professori+Aleksis+Kivi+saattoi+kuolla+borrelioosiin/a1305546904280

Aleksis Kiven sairausluettelo on varsin kattava jos se pitää paikkaansa. Esimerkiksi skitsofrenia on jo niin monimuotoinen sairaus, että sen kategorian alle voi laittaa myös juoppohulluuden, hermostollisen heikkouden ja mahdolliset muut mielenterveyshäiriöt.

Olisihan se hienoa respektiä meille nykyajan skitsofreniadiagnosoiduille, jos Kiven skitsofreniasta saisi varmuuden, niin voitaisiin sitten kiistatta sanoa, että nerous ja hulluus ovat joskus sukua toisilleen.

512 kertaa 315 ja vuoden tunnit siis 365 vrk?

paljonko on 512*315?

Entä montako tuntia on vuodessa?

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Maitopurkki alennuksessa

Paljonko maitopurkin alkuperäinen hinta on, kun se maksaa 30 prosentin alennuksella 60 centtiä?

Rahojen kohdentaminen yhteiskunnallisin päätöksin

Suomessa on julkisyhteisöjä ylläpidetään lähinnä verorahoin. Kirjoitin aiemmassa blogimerkinnässäni (http://hermiitti.blogspot.com/2011/09/tyolliset-vai-tyottomat.html), että Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2009 julkisyhteisöjen osuus BKT:stä oli 56,3 prosenttia. Minulle heräsikin mieleeni kysymys, että elämmekö Suomessa jo itse asiassa sosialismista ihannetta, jossa verovaroin tehdään vähän yhtä sun toista.

Raha tulee kumminkin Suomeen paljolti viennin mukana ja osittain myös turismielinkeinon välityksellä. Rahaa tuottaa Suomessa sisämarkkinoille myös kiinteistöjen arvonnousu, jonka merkitys ei liene aivan vähäinen ainakaan kasvukeskuksissa.

Edellisen johdantoni vuoksi väitän, että jättihallit yms. hankkeet pitäisi laittaa jäihin, mikäli niitä rahoitetaan julkisyhteisöjen avulla. Ei näet ole mieltä ensiksi kerätä kolehti kansalta ja sen jälkeen rakentaa jättihalli, jonka jälkeen kerätään rahat kansalta lippuina ynnä muina sivubisneksinä harvojen ja valikoituneiden pääomasijoittajien taskuun.

Julkisyhteisöjen pääasillinen tarkoitus on pitää kansalaisista riittävän hyvä huoli suhteellisen yhdenvertaisin periaattein ja lisäksi perusinfrastruktuurin ylläpito ja rakentaminen pitäisi olla myös oleellisimpia osia julkisyhteisön toimintaa. Valtakunnanpolitiikan tasolla on myös hyvä käyttää rahoja rakentavaan diplomatiaan ja kehitysyhteistyöhön. Puolustusvoimissa lienee leikkaustarvetta, koska kyseessä on niin suuri amerikkalaisen sotateollisuuden koplaushanke meidän kaikkien suomalaisten maksamiin verorahoihin!

Vaikka elämmekin sosialistisessa demokratiassa ainakin minun mielestäni, varsinkin kun julkisyhteisöjen osuus BKT:n kulutuksesta on reilusti yli puolet, niin ei niitä kaikkia yhteisiä rahoja silti kannata aivan kankkulan kaivoon heittää.

(Muokattu ja täsmennetty 16.12.2011 kello 3.56 BKT-luku lähinnä kulutetaan julkisyhteisöjen alaisuudessa.)

Valtaanjämähtäminen

Onko valtaanjämähtäminen hyvä vai huono asia?

Presidentti Tarja Halonen tässä joku aika sitten kehui Putinia, että Venäjän on Halosen mukaan hyvä saada jatkuvuutta valtakunnantason päätöksentekoon.

Itse olen eri mieltä, että jatkuvuus tuhoaa lopulta demokratiaa eikä rakenna sitä. Valtaan jämähtäneet ihmiset kaikkialla maailmassa saattavat tulla monesti vähän liiankin itseriittoisiksi ja sokeiksi omien alaistensa suhteen. Toisin sanoen valtaapitävien kasti loittonee politiikassa kansan parista etäisiin norsunluutorneihin, jos ei noudateta poliittiista tehtäväkiertoa.

Tehtäväkierto voisi koskea jo eduskuntaakin siten, ettei voisi osallistua enää 15 vuoden poliitikkouran jälkeen vaaliehdokkaaksi. Toinen vaihtoehto on se, että kansaa oikeasti kuunnellaan eikä puhuta pelkkää poliittista liturgiaa!

torstai 6. lokakuuta 2011

Steve Jobs, liiketaloudellinen nero on poissa

Applen tämän päivän menestys on selitettävissä kiistatta Steve Jobsin intohimoisella suhtautumisella tietotekniikkaan. Liiketaloudellinen nero tarvitsee paljon itsevarmuutta hyvien tuotteiden lisäksi, jotta pärjää kovassa globaalissa liiketaloudellisessa kilpailussa.

Applen kannattajista on sanottava kyllä, että kyseessä on mielestäni ollut jo vuosikymmenen ellei useammankin pituinen jatkumo, jonka mukaan Apple on ainoa oikea tietotekninen tuote, johon kai myös Steve Jobsilla on ollut osuutta. Silloin on helppo pyytää ylihintaakin, kun brändi eli tuotemerkki on vähintäänkin hyvä.

Uutislähteet:

http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2011/10/applen_perustaja_steve_jobs_kuollut_2927525.html

http://www.hs.fi/talous/Applen+perustaja+Steve+Jobs+on+kuollut/a1305546589101

Seutukuntien välinen kilpailu (Oulu versus Tampere)

Seutukuntien välisestä kilpailusta tulee mieleeni lähinnä seuraavat asiakokonaisuudet: alueellistaminen, työssäkäyntialueet, markkina-alue, alueen vetovoima ja viihtyvyys ja itsenäisyys.

Viittaan eilen (5.10.2011) ilmestyneeseen Tamperelaiseen, jossa on Tampereen pitkäaikaisen (1969-1985) entisen kaupunginjohtaja Pekka Paavolan haastattelu (http://fi.wikipedia.org/wiki/Pekka_Paavola). Paavola pelottelee, että Suur-Oulu menee kehityksessä Tampereen ohi, jos Suur-Tamperetta ei perusteta. Pekka Paavola, joka on Tampereella edelleen kovassa lyönnissä lehtijutun perusteella, ei varmaan turhaan ole saanut lempinimeä Pomo. Idearikas Paavola kai kiistatta on, joten yhteisten rahojen käyttö ei ole varmaan hänelle ollut ikinä ongelma oli sitä demokraattista päätösvaltaa tai ei. Tampereen dynaaminen kasvu on edelleen joidenkin vanhojen jäärien mukaan paljon Pekka Paavolan ja hänen edeltäjänsä Erkki Lindforsin tekojen seurausta, jolloin tosin unohdetaan hyvä valtakunnan tason taloudellinen nousu aina 1990-luvun alun lamaan saakka.

Olen asunut Oulussa kaksi vuotta, joten tiedän Oulusta jotain hyvää ja huonoakin. Oulun ongelma lienee hyvin hajanainen kaupunkirakenne ja pienehkö epädynaaminen keskusta johtuen paljon kankeasta kunnallispolitiikasta. Torinranta on ihan kivaa seutua ja Rotuaari myös, mutta muuten Oulun keskusta vaikuttaa tosiaan hieman aneemiselta. Veljeni sanoi Oulussa luonani vieraillessaan, että Oulu taitaa olla lähinnä autoilukaupunki, mikä oli erinomainen arvio siihen nähden, että arvio oli varmaan melko spontaani. Nelostie eli Pohjantie on Oulun ohikulkutie matkalla kohti Lappia ja onhan siinä moottoritiellä mittaa. Toisaalta liikennemäärät puoltavat varmasti pitkän moottoritiepätkän olemassaoloa autoilukaupunki Oulussa. Rautatieaseman sijainti on Oulussa yhtä keskeinen kuin Tampereellakin, mutta Oulussa rautatieaseman alueen kehittäminen on unohdettu. Oulussa asuessani kirjoitin seuraavan kirjoituksen sanomalehti Kalevan verkkokeskusteluihin Juttutupaan (http://www.kaleva.fi/index.cfm?m=alasivu&osio=juttutupa&kesexpand=1998784&sivu=1). Ehdotan kirjoituksessa Jättihallin rakentamista suuren kauppakeskuksen yhteyteen Raksilan puolelle keskustaa, joka varmaankin elävöittäisi keskustaa paljonkin.

Tampereella on luonto lähempänä kuin Oulussa. Lisäksi julkinen joukkoliikenne on Oulussa jossain määrin varmaan yhdyskuntarakenteen hajanaisuudenkin vuoksi huonosti toimivaa Tampereeseen verrattuna. Oulu on kuitenkin paras kaupunki oululaisille, vaikka hieman jähmeää kunnallinen päätöksenteko vaikuttaa Oulussa olevan. Kiistatta kyllä vireämpi kaupunki on Tampere, vaikka Suur-Oulu aloittaakin 2013 vuodenvaihteessa toimintansa poistamatta kumminkaan Oulun keskeisintä ongelmaa eli yhdyskuntarakenteen maalaiskuntamaista olemusta.

Pirkanmaa ja Oulun seutu eivät ole mielestäni toistensa kilpailijoita, vaan kumpikin on dynaaminen kasvualue johtuen myös muuttoliikenteestä ja koko Suomen mittakaavassa maaseudun osittaisesta tyhjentymisestä kaupunkien kasvaessa, koska syrjäkylillä on palvelurakenne käymässä käsittääkseni monilta osin kestämättömäksi elinkeinojen hiipuessa. Kotiseuturakas tosin vähät välittää palvelutasosta, vaan elää siellä missä koti on, joka on osin kuntien pakkoliittämisprosesseissa unohtunut. Kaikille kynnelle kykeneville kansalaisille elinkeinoa ja siten kunnallista palvelutasoakin olisi monen kansalaisen unelma varmaankin tulevaisuudenkin Suomessa, jolloin voimme toimia paremmin yhdentyneessä Euroopassa osana globaalia markkinataloutta.

Lopuksi vielä Pomo Paavolaan viitaten totean, että onneksi kunnallisdemokratioissakin valtaanjämähtäneiden päättäjien aika on ainakin osittain ohi.

Linkkipäivitys Tamperelaiseen (10.10.2011) http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/73640-%E2%80%9Djos-ei-suur-tamperetta-tule-jyraa-oulu-ohi%E2%80%9D

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Kirjastoapurahoihin uudet kriteerit?

Aluksi Hesarin uutinen aiheesta:

http://www.hs.fi/kulttuuri/Arhinm%C3%A4ki+Kirjastoapurahat+pois+hyv%C3%A4tuloisilta+kirjailijoilta/a1305546249732

Kyllä Suomesta takuulla löytyy kansalaisia, jotka voisivat laatia pisteytysjärjestelmän jonka mukaan kirjastoapurahoja jaetaan. Mielestäni suurin merkitys pitäisi pisteytyksessä olla kirjallisilla ansioilla, jolla tarkoitan uudenlaista näkökulmaa joko proosan tai tietokirjallisuuden kautta johonkin asiakokonaisuuteen. Markkinointi vaikuttaa niin paljon myös kirjastojen lainauslukuihin, etten pelkän lainaustilaston mukaan itse ikinä jakaisi kirjastoapurahoja.

Kaikkien aikojen suurin kirjailijamme on tähän mennessä monen mukaan ollut Aleksis Kivi, mutta eipä hän tainnut paljonkaan taloudellisesta menestyksestä nauttia, vaikka hän sai tunnustusta jo aikalaisiltaan.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Luonnonvarat kuuluvat ensisijaisesti kunkin maan kansalle!

Milloin maailman luonnonvaroja eivät hyödynnä vain ylikansalliset yhtiöt ja harvat mutta valitut luonnonvaroiltaan arvokkaan maan kansalaiset? Suhteellisen marginaalinen hyötyjä luonnonvaroista on kyllä usein koko kansa verotulojen ja työpaikkojen muodossa.

Suomessa metsä periytyy ja metsän myyntituloja verotetaan, mutta toista on kaivosteollisuus, jossa voi tehdä valtauksia (http://www.kaivostoiminta.fi/valtaus.html). Suomessa on käsittääkseni elinkeinoelämän sääntely tosin sen verran hyvällä mallilla, etteivät kaivostoiminnan kaikki tuotot mene mitenkään valtiomme rajojen ulkopuolelle.

Toisenlainen tilanne on jo itärajan takana, jossa osa kansaa elää köyhyydessä, vaikka luonnonvarat ovat Venäjällä jo maan suuren koon vuoksi kiistattomat. Olisiko aika Venäjällä sosialisoida valtion pääoma jälleen edes osittain, jotta kansakin tulisi tyytyväisemmäksi. Toinen hyvä esimerkki on niinikään öljyrikkaat Lähi-Idän ja Afrikan maat, joissa ylikansalliset yhtiöt esimerkiksi Shell, jossa Jorma Ollilan hallinoi hallituksen puheenjohtajana, vähät välittää muuta kuin omista tuotoistaan ja näennäisestä eettisyydestään.

Luonnonvarat kuuluvatkin mielestäni ensisijaisesti kansalle ja toiseksi parhaalla tavalla kansan hyväksi niitä käyttävän ylikansallisen tai valtion yhtiön haltuun!

Mitä on osaaminen?

Osaaminen on kai työstä puhuttaessa yleensä joko koulutuksellista tai työkokemuksen tuomaa. Nykyään työelämässä painotetaan myös sosiaalisia valmiuksia vähän kaikissa tehtävissä.

Akateemisellä henkilöllä on koulutuksellinen pätevyys pitää suoritustason työntekijöitä osaamattomina tumpeloina, joiden työt voi helposti ulkoistaa vaikka Puolaan. Sitä voi kyllä akateeminen henkilö mennä vaikka CNC-koneelle ohjelmoimaan koneistusta tai vetään hitsillä luokkasaumaa tai rakentaa talo jonka mikään nurkka ei vedä ja vetele, mutta kuka menee? Ei koulutuksellinen pätevyys ole kai muuta varten kuin, että siten voidaan lähinnä tehdä tärkeämpiä töitä tai olla lähinnä tekevinään tärkeämpiä töitä, joita akateeminen henkilö ei oikeasti edes osaa tehdä.

perjantai 30. syyskuuta 2011

Paavo Lipponen tuhosi Kalevi Sorsan poliittista perintöä?

Kalevi Sorsan (1931-2004) poliittisesti selvästi vaikuttavimmat ajat osuivat Suomen historiassa 1970-luvulle ja 1980-luvulle, jolloin Sorsa oli neljän eri hallituksen pääministerinä ja muutenkin poliittisen elämän aivan keskiössä. Paavo Lipposen mahtiajat lienevät olleen puolestaan vuosituhannen vaihteessa kahden peräkkäisen kauden pääministerinä vuosien 1995-2003 välisen ajan. Lipponen on vieläkin seiskakymppisenä varsin vetreässä kunnossa julkisuuskuvan perusteella ja hän on ehkä edelleen monen päättävissä elimissä olevien sosiaalidemokraattien taustavoima.

Väitän, että sen minkä Kalevi Sorsan ja muiden aikalaisten politiikalla Suomeen luotiin, niin se vähin elein Sorsaa seuranneiden valtakunnan tason päättäjien toimesta ainakin osittain on tuhottu. Keskustalaisen Esko Ahon pääministerikauteen, jonka hän aloitti omin sanoin "veret seisauttaneen vaalivoiton" jälkeen vuonna 1991, osui pahin lamavuosi, jolloin BKT tuli volyymissa alas 6,0 prosenttia jatkaen putoamista vielä 1992 ja 1993 (http://www.stat.fi/til/vtp/2010/vtp_2010_2011-07-14_tau_001_fi.html). Ahon porvarihallitus leikkasi ja verotti silloisen valtiovarainministeri Iiro Viinasen (kok) johdolla sellaisella tavalla, johon ei oltu lähihistoriassa totuttu. Heti Ahon hallituksen alkumetrit olivat vaikeat ja ne huipentuivat varmaankin yleislakon uhkaan syksyllä 1992, kun Ahon hallitus julkisti säästölistat 15.10.1992 (MMM 1994 s.40). Eikä helppoa ollut jatkokaan, kun työttömyysprosentti huiteli päälle kahdenkympin ollen esimerkiksi 31.12.1993 olleen uutisen mukaan työttömiä oli 536800 eli 21,8% työvoimasta. Ahon hallituksen leikkauksien luvattiin monilta osin silloin jäävän väliaikaisiksi lamalääkkeiksi, mutta toisin taisi käydä vuosituhannen vaihteen kovasta taloudellisesta nousukaudesta huolimatta.

Paavo Lipposen johtama SDP onnistui kääntäämään maailmanmullistuksista syntyneen laman niin hyvin eduksi, että SDP sai eduskuntavaaleissa 1995 28,3 prosentin kannatuksen ja 785637 ääntä (MMM 1996 s. 196). Lipposen sateenkaarihallituksen ohjelma oli kunnianhimoinen ja se piti sisällään tavoitteen työttömyyden puolittamisesta, matalan inflaation ja valtionvelan kasvun katkaisemisen. Lipposen sateenkaarihallitus onnistui kääntämään talouden kasvuun ehkä paljolti jo Viinasen ja Ahon tekemän pohjatyön ja ennenkaikkea maailmantalouden virkoamisen vuoksi. Talouskasvu oli niin nopeaa, että vuositasolla tapahtui edelliseen vuoteen verrattuna vuonna 1997 6,2 prosentin muutos BKT:n volyymiin. Inflaatio ei päässyt Lipposen ensimmäisellä hallituskaudella vuositasolla juurikaan 1 prosentista poikkeamaan (http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_hinnat.html). Lipposen toinen hallitus, joka rakentui niinkään pitkälle sinipuna-pohjaan jatkoi vallassa, vaikka SDP:n laskusuhdanne kannatusprosenteissa olikin alkanut. SDP sai eduskuntavaaleissa 1999 22,9 prosenttia äänistä ja 612963 ääntä (MMM 2000 s.208). Sama sateenkaarihallituspohja siis jatkoi Lipposen toisessa hallituksessa, joka oli siinä vaiheessa maamme historiassa ainutkertaista.

Lipposen toisen hallituksen ensimmäisinä vuosina inflaatio nousi vuositasolla suurimmaksi vuonna 2000 ollen silloin 3,4 prosenttia. Matalan inflaation siis lähes nolla-inflaatio oli kumminkin varmaan koko ajan tavoitteena. Työttömyystilastoja on ilmeisesti rukattu siten, etteivät ne ole enää vertailukelpoisia Ahon hallituksen ajan suurimpiin työttömyysasteisiin 21,8% verrattuna, joten en voi vielä tästä kirjoittaa enempää, koska en tiedä mitä muutoksia työttömyysasteluvun laskemiseen on tehty. Edelliseen viitaten tämän ajan Tilastokeskus väittää ettei työttömiä ole ollut Suomessa sen tilastohistorian aikana yli 20 prosentin (http://www.findikaattori.fi/34/). Muistelen kyllä, että on joskus puhuttu sekä työministeriön että Tilastokeskuksen työttömyysasteluvusta, mutta nykyään ei ole enää kuin tuo pienempi jostain syystä jäljellä eli Tilastokeskuksen luku. Käytäntö voi olla EU-alueella sama, joten vertailupohja on parempi jos lukujen laskentaperiaate on sama eri maissa.

Palaan sitten Kalevi Sorsaan, jonka johdolla kaiketi suomalainen hyvinvointivaltio paljolti rakennettiin huipentuen 1980-luvulle. Ahon ja Viinasen leikkauslistoille laman myötä Sorsan luoma hyvinvointi muutettiin taloudelliseksi pahoinvoinniksi merkittävälle osalle kansaa. Lipposen hallitukset, jossa mukana olivat myös vihreät ja vasemmistoliitto eivät palauttaneet Ahon hallituksen tekemiä leikkauksia köyhille kansalaisille, josta osoituksena on köyhien määrän kasvu, jos käytetään mittarina suhteellisen köyhyysrajan alla eläviä (http://www.stakes.fi/FI/ajankohtaista/Tiedotteet/2006/60_2006.htm). Toisin sanoen Ahon ja Viinasen hallituspolitiikalle on luotu jatkuvuus aina tähän päivään asti asettemalla yleensä poliittisesti vähän aktiiviset köyhät vastakkain kansankuntamme äänestävän (äänestysprosentti eduskuntavaaleissa viime aikoina ollut 70 % paikkeilla) ja yleensä parempiosaisen kansanosan kanssa. Köyhä ei välttämättä mitään pyydä, mutta antakaa silti jotain, jotta voimme puhua oikeasti maailman parhaasta maasta!

Sosialidemokraattinen puolue tarvitsee nykyään köyhiä, joiden asemaa näennäisesti parannettaan eikä selvillä visioilla kuten silloin jolloin Kalevi Sorsa suunnilleen sanoi kaapin paikkaa. Näennäisillä parannuksilla ei varmastikaan saavuteta ikinä enää yli 20 prosentin kannastusosuutta eduskuntavaaleissa. Kansa hylkää politiikan, jos poliitikot hylkäävät kansan. Helppoja ratkaisuja ei ole, mutta humaanimpaa arvopolitiikkaa soisi järkevien ihmisten yleensä harjoittavan!

Tippa kävi linssissä kun luin Sorsan kuolemasta, sama tuskin toistuu monenkaan nyky-päättäjän kohdalla.