torstai 31. maaliskuuta 2011

Miksi internetin nimettömyys pelottaa?

Miksi etenkin suurten mediatalojen toimittajat julkisuudessa aika ajoin ottavat kantaa internetin keskustelupalstojen anonymiteettia vastaan? Onko kyseessä toimittajien pelko, jos itseoppineet toimittajat eli netin nimettömät nettikommentoijat laativat pian parempia uutisjuttuja kuin yliopistossa tiedotusoppia lukeneet toimittajat. Voisiko joskus koittaa aika jolloin kaikki nettikirjoitukset olisivat jäljitettävissä?

Mielestäni suuret mediatalot pelkäävät osaksi liiketaloudellisten intressien vuoksi netin anonymiteettia, vaikka asia voi olla niinkin, että lehtitalojen sivustoilla käytävä keskustelu anonyymisti saattaa jopa tuoda lehtitalolle lisäarvoa, koska joskus nettikommentoijat voivat osuvasti täydentää uutisjutun mahdollisia puutteita ja tuoda asiaan uutta näkökulmaa. Pitää myös huomata, että joku lehdentilaaja saattaa tilata lehden vähintään osittain laadukkaiden nettisivujen johdosta. Laadukkaan lehtitalon nettisivustolla mielestäni käydään myös laadukasta kansalaiskeskustelua, jonka edelletys on puolestaan nimettömyys.

Joidenkin jopa varsin aktiivisten nettikeskustelijoiden mukaan anonymiteettia ei pitäisi missään nimessä sallia ainakaan lehtitalojen foorumeilla, mutta kertokaa suoraan - miksi? No voin sen kertoa itsekin. On nimittäin varsin selvä asia, että nämä jotkut ovat vakiinnuttaneet idioottimaisinkin kommentein paikkansa joidenkin lehtitalojen aktiivipostaajina omalla henkilöidentiteetillä joskus jopa kuvan kanssa, jonka vuoksi he eivät halua meidän osin tai kokonaan nimettömien kirjoittajien kilpailevan samoista lukijoista. Kilpailu ei vaan päde nettiviestintään, koska pääasiallisesti valistunut nettikäyttäjä on klikkailija, jolla voi tosin olla omat suosikkisivustonsa, mutta pääasiassa tieto haettaneen hakukoneilla.

Netin nimettömyys pitäisikin näiden harvojen suurisuiden mukaan laittaa pannaan ja säätää sen rikkomisesta vielä ehkä rikoslain kohta, niin eikö mennä jo hieman liian pitkälle? Minun mielestäni kyse on tälloin jo ehkä pahemmasta totalitaristisesta yhteiskunnasta kuin kukaan osaa Suomessa kuvitellakaan. Ja onhan meillä henkilöidentiteettiämme vaalivillekin mahdollisuus aina loikata ulkomaisille palvelimille, jos ei nyt ihan kiinalaiseen nettisulkupolitiikkaan mennä. Toisaalta pitää muistaa, että laadukas kansalaiskeskustelu on yleensä aina jossain määrin valvottua, jolloin myös lukijaystävällisyyskin on paremmalla tolalla.

Siispä yhteenvetona sanoisin, että sosiaalinen asema ja muu status joutaa joskus sivuun ja itse asia pääasiaksi!

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Kuntakoko ei kerro mitään sen toimivuudesta tai muutenkaan kunnan tehokkuudesta

Mielestäni poliitikkojen pitäisi ottaa selvää asioista ennen kuin he voivat ainakaan perusteetta pakottaa kuntia yhteen. Kuntakoko ei kerro mitään kunnan toimivuudesta, mutta kuntakoko kertoo mielestäni kyllä sen, että asukasluvultaan suuren kunnan keskusta-alueen ulkopuolella kuntapalvelut huonontuvat liitoskunnissa jos eivät katoa kokonaan. Tämä kuntien niin sanottu "pakkoliitoskysymys" onkin arvopolitiikkaa sikäli, että halutaanko syrjäkyliä pitää yhä elossa vai ei?

Järkevää olisi mielestäni löytää joku tolkku tai vaihtoehto koko Suomea kosiskelevalle poliitikalle, koska se ei välttämättä ole kustannustehokkain vaihtoehto. Toisin sanoen jos kunnalla itsellään ei ole varaa tuottaa esimerkiksi lakisääteisiä peruspalveluitakaan, niin turha sitä on alkaa valtion rahan perään itkeä. Ainoa keino onkin syrjäkylillä veroprosentin nosto, mutta kuinka väki kykenee veronsa maksamaan jos kunnallisveroprosentti nousee yli kahdenkympin. Kunnallisverohan on luonteeltaan tasavero, joka rokottaa suhteessa samalla lailla köyhää eläkeläistä ja rikasta palkansaajaa. Olisiko sittenkin keskeinen kysymys, mikä motivoisi köyhän eläkeläisen muuttamaan urbaanimpaan asuinmiljööseen, koska rikkaat työläiset siellä jo pääsääntöisesti asuvat.

Epo ja dopingkohu jatkuu!

Eduskuntavaalit ovat tulossa, mutta päivän pääuutinen on monessa tiedotusvälineessä Lahden MM-kisoihin vuonna 2001 liittyvä doping-kohu, jossa suomalaiset huippuhiihtäjät kärähtivät yksi toisen jälkeen.

Toisaalta dopingkohu-uutisointi antaa kuvan joidenkin suomalaisten epärehellisyydestä, mutta toisaalta julkisuus tämän kohun ympärillä lienee suhteeton ajatellen sen yhteiskunnallista painoarvoa.

Moraalista voisi keskustella enemmänkin, koska ainakin minusta tuntuu siltä, että rehellisyyttä ei Suomessakaan arvosteta aina riittävästi.

Yle kakkosen netti-ilta ja siihen liittyvä kommenttini

Netin foorumikirjoittelu ei välttämättä johda juuri mihinkään, vaan netin foorumikirjoittelu on pääasiallisesti juuri mielipiteiden ja ajatusten vaihtoa. Parhaimmillaan foorumien kautta voi saada jopa ystäviä ihan netin ulkopuolellekin. Foorumikirjoitteluun ei kumminkaan tulisi asettaa liian korkeita tavoitteita, koska ainakaan anonyymina kenenkään on vaikea vielä sanoa sellaista, jolla olisi merkittävää vaikutusta muiden ihmisten elämään. Netin anonymiteetti on käytössä monilla foorumeilla ja se on mielestäni hyvä, koska näinollen useimmat kommentit ovat samanarvoisia toisiinsa nähden, jolloin taas lukija joutuu itse päättelemään kenellä on enemmän sanottavaa ja kenellä vähemmän.
Sosiaalinen media, jos sillä tarkoitetaan lähinnä Facebook-ilmiötä, mielestäni pinnallistaa keskustelua, jolloin itse argumentoiva keskustelu on sivuasia ja julistaminen pääasia. Onhan Facebook lähinnä ilmoitustaulu omasta elämästä lähimmille tai näennäisesti lähimmille ihmisille.
Vihakirjoittelu pitäisi jättää omaan arvoonsa ja luottaa siihen, että valvova viranomainen viimekädessä asettaa rajat vihanlietsontaan. Nettiä ei siis mielestäni pidä alkaa totalitaristisesti valvoa, vaan netti on osa mediakenttää ja tulee demokratioissa sitä aina olemaan. Tosin internet on myös kehittyvä media, josta esimerkkinä voisi olla Facebook-ilmiön nouseminen jo tähän pisteeseen jossa se nyt on.

Liikkuvat äänestäjät

Mitkä mahtavat olla niitä asioita joihin melko suuri joukko liikkuvia äänestäjiä kiinnittää vielä ennen äänestyspäätöstä tehdessään huomiota? Edellinen kysymys varmaan askarruttaa useimpien puolueiden johtohahmoja.

Itse listaisin nopeasti mietittynä satunnaisessa järjestyksessä seuraavat asiat, joita varmaankin moni liikkuva äänestäjä vielä seuraa:
1. Television suuret vaalikeskustelut.
2. Eri radiokanavien ehdokashaastattelut ja mahdolliset vaalikeskustelut.
3. Ehdokkaiden ja puolueiden mainonta.
4. Vaalitoreilla ja muissa vaalitapahtumissa mahdolliset ehdokastapaamiset.
5. Nettikannanotot lähinnä eri blogityyppisillä ehdokassivuilla.

Kaikissa näissä yllä olevissa kohdissa pätee hyvinkin se, että kuinka hyvin ehdokas ja kokonainen puolue painottaa vaalikampanjassa ja sen loppumetreillä juuri niitä kysymyksiä, jotka ovat mahdolliselle äänestäjälle juuri niitä tärkeimpiä kysymyksiä.

Nyt olemme kai lähinnä huomanneet puoluetason kannanottoja joilla mielestäni lähinnä pidetään kiinni nykyisistä äänestäjistä, kuten vihreiden homojen asiaa ajava Naimalakko -kampanja. Lisäksi kokoomus pitää kiinni joistakin äänestäjistä ja hamuaa niitä myös lisää kannanotolla, joka suhtautuu kuntien pakkoliitoksiin kielteisesti eli kepua myötäilen, vaikka kokoomuksen piirissä kai yleisesti halutaan vähentää Suomen kuntamäärää.

Akateemisuus ja politiikka

Sanana akateemisuus on mielestäni lähellä oppineisuutta, vaikka akateemisuus ei sitä aina mielestäni täysin edellytäkään. Akateemiselta henkilöltä voi odottaa myös sivistynyttä käyttäytymistäkin eri tilanteissa, vaikka sekään ei ole akateemisuuden edellytys.

Jotta henkilö voisi kutsua itseään akateemiseksi, niin henkilön pitäisi mielestäni hallita oman koulutusohjelmansa keskeinen anti ja seurata aikaansa ottamalla niistäkin asioista selvää, joista ei yliopistotutkinnon puitteissa ole täysin perillä. Todellakin aivan keskeinen asia akateemisuudelle on mielestäni yliopistotutkinto, vaikka joskus ylioppilaissakin on jossain määrin akateemisesti valveutuneita kansalaisia.

Politiikassa akateemisilla kansalaisilla on aivan keskeinen rooli lähtien jo esimerkiksi lakimuutoksia valmistelevista työryhmistä, joiden jäseniltä edellytetään käsittääkseni varsin usein akateemisuutta. Mahdollisen lakimuutoksen hyväksyjätkin eduskunnassa lienevät varsin merkittävältä osin akateemisia tai ainakin akateemisten painoarvo on eri eduskuntaryhmienkin päätöksenteossa yleensä merkittävä.

Politiikan ylitäyttö akateemisuudella saattaakin vieraannuttaa kansaa politiikasta ja toisinkin päin ilman muuta, koska on varsin selvää, ettei akateeminen päättäjä osaa mieltää mitenkään esimerkiksi pelkkien lukujen valossa millaista elämää viettää yhteiskunnastamme eniten riippuvaiset ja ilmeisesti vähiten äänestävä kansanosa.

Parempiosainen akateeminen päättäjä tosiaankin harvoin edes osaa havainnollistaa yksittäisen lakimuutoksen vaikutusta yksittäisen kansalaisen kannalta. Olisikin varsin tärkeää, että myös ei-akateemisia mutta silti valveutuneita kansalaisia menisi läpi eduskuntaan. Eikä olisi mielestäni pahitteeksi, vaikka budjettikäsittelyissä ja joidenkin lakien valmisteluvaiheessakin olisi valiokunnissa kuultavana muitakin kuin pelkkiä akateemisia kansalaisia edellyttäen kumminkin, että kuultavan henkilön lisäarvo poliittiselle päätöksentekoprosessille on merkityksellinen.

Puolueissa on eroa!

Väitän, että jokaiselle puolueelle löytyy jonkinlainen ideaalikansalainen tai kokonainen joukko kansalaisia, joiden etua kyseinen puolue yrittää parhaiten ajaa.

Aloitan arviointini itselleni oletettavasti suotuisimmista valtapuolueista. Listan kärkeen nousee mielestäni Vasemmistoliitto ja Vihreät. Suurista puolueista lähimmäksi omalla listallani pääsee SDP, vaikka kyseiseen puolueeseen kuuluu jäseniä, jotka eivät tajua mitä solidaarisuus tarkoittaa. Kaikkia edellä mainitsemiani puolueita mielestäni yhdistää lähinnä pyrkimys oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon, jonka ansiosta jokaisella kansalaisella ja etenkin lapsella tulevaisuuden aikuisena olisi mahdollisuus hyödyntää kykyjänsä parhaalla mahdollisella tavalla.

Epäsopivimmista puolueista itselleni käsittelen ensiksi Perussuomalaiset. Perussuomalaisten kannattajien vauhtisokeus on niin suurta, että he luulevat oikeasti perussuomalaisten muuttavan asioiden kulkua itselleen suotuisammaksi unohtamalla samalla muut eli suurimman osan kansaa. Perussuomalaiset eivät ole muutos vaan haamu menneisyydestä.

Kokoomus saattaa olla vieläkin epäsopivampi puolue minulle kuin Perussuomalaiset. Edelliseen vaikuttaa pääsääntöisesti suurpääomien asiaa ajavat eduskuntavaaliehdokkaat. Vai onko se kokoomus todellakin paras työväenpuolue, koska kokoomuksen ansiosta pääomatulojen verotus on jopa suhteellisesti lievempää kuin noin keskituloisen palkansaajan!

Keskusta on myös niitä kupparipuoleita joita en voi tässä yhteiskunnallisessa asemassa äänestää. Kristillisdemokraatit ja RKP ovat menneisyyden jäänteitä.

Paras vaalikone meikäläiselle?

Mielestäni paras vaalikone politiikan himoseuraajille on "yllättäen" Helsingin Sanomien vaalikone, vaikka kyseessä olisikin jokin muu vaalipiiri kuin Helsinki tai Uusimaa.

Yleisradionkin vaalikone näytti ainakin minulle hyvin suuntaa, mutta kysymykset olivat turhan helppoja ja osa jopa hieman ehkä merkityksettömiä. Hesarin vaalikoneessa kysymyksissä oli sen verran keskeisiä asioita eduskunnan kannalta, että ehdokkaiden arvomaailma suhteessa omaan selviää mielestäni melko hyvin edellyttäen tosin sekä ehdokkaalta että mahdolliselta äänestäjältä rehellisyyttä.

Asun Tampereella, joten myös Aamulehden vaalikoneen olen katsonut, mutta jo vastausvaihtoehtojen epätarkkuus laskee pointsejani Tampereen pää-äänenkannattajan vaalikoneessa. Viihtellisimmän kuvan näistä kolmesta vaalikoneesta saa ehkä juuri Aamulehden vaalikoneesta, vaikka paikallinen lähtökohta onkin parhaiten yllättäen juuri Aamulehdessä huomioitu. Onhan Aamulehdenkin kysymyksenasettelu ihan ammattimaista, mutta Hesari todellakin yllätti monipuolisilla ja asiallisilla kysymyksillä ihan valtakunnallisesti.

Pääministerivaalit?

Suomen poliittisessa lähihistoriassa on perinteisesti lähdetty liikkeelle siitä, että eduskuntavaalien suurimman puolueen puheenjohtaja on vaalien jälkeisen hallituksen pääministeri. Ja tämä sama käytäntö pätee tulossa olevienkin eduskuntavaalien aikana.

Voisi ajatella, että pääministerivaali lisää suurten puolueiden kannatusta, mikäli merkittävä osa äänestäjistä ajattelee kyseessä olevan pääministerivaalit. Pääministerivaaliasetelmasta saattaa kärsiä keskisuuret puolueet eli Vihreät ja Vasemmistoliitto eniten, koska näillä puolueilla ei ole realistista mahdollisuutta nousta pääministeripuolueeksi. Pienpuolueiden eli mielestäni RKP:n ja kristillisdemokraattien kannatukseen sillä on tuskin merkittävää vaikutusta, vaikka vaaleja pidettäisiin kuinka pääministerivaaleina tahansa, koska oletettavasti pienpuolueiden kannattajat ovat melko hyvin sitoutuneita omaan puolueeseensa.

Katainen, Urpilainen, Kiviniemi vai Soini? Edellisessä joukossa on melko varmasti tuleva pääministeri, joten äänestäjän tehtävä lienee niin halutessaan myötävaikuttaa itselle suotuisan pääministerin valintaan.

Vasemmistoliiton mennyt kampanja-avaus

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäen mukaan puolue luottaa verkkoon ja etenkin sosiaaliseen mediaan. Vasemmistoliiton vaaliohjelma vaikuttaa mielestäni realistisen vasemistohenkiseltä. Päällimmäisenä itselleni esiin nousevat vaaliohjelmasta seuraavat kohdat: minimipalkka 10 euroon tunti, alle 10000 euron vuositulot verovapaiksi ja pääomavero progressiiviseksi. Lisäksi oli pari muutakin pointtia, joista toinen haiskahti hieman kansalaispalkkamakuiselta esitykseltä eli 750 euron perustulo kaikille aikuisille kuukaudessa.

Peruskoulun arvosteluasteikko on lepsu?

Miten voi olla mahdollista, että joihinkin lukioihin peruskoulun päästötodistuksen keskiarvorajat ovat päälle yhdeksän? Kertooko yli yhdeksän keskiarvo lähinnä poikkeuksellisesta osaamisesta vai lähinnä opettajien lepsuudesta, varsinkin jos ajatellaan kympin oppilaan hallitsevan oppiaine täydellisesti.

Nyt pitäisikin tarkastella peruskoulun arvosteluasteikon yläpäätä, jotta se säilyy maineensa veroisena jatkossakin. Arvoteluasteikolla 4-10 pitäisi löytyä kai suunnilleen gaussin käyrää vastaava asetelma valtakunnallisesti siten, että ainoastaan 5-10 prosenttia oppilaista saisi kympin, koska kunkin oppiaineen erikoisosaajia ei voi olla enempää. Suurin osa oppilaista tulisi päätyä välille 6-9. Lisäksi 5-10 prosenttia oppilaista saisi vitosen, ja vain pakon edessä tulisi antaa numeroksi nelonen eli ehdot!

Lopuksi haluan muistuttaa, että vaikka keskiarvoraja johonkin lukioon olisikin liki kymppi, niin tuskin kaikki oppilaat silti kirjoittavat kyseisistä lukioista laudaturin paperit eli johtopäätökseni on se, että peruskoulujen arvosteluskaala ei ole valtakunnallisesti johdonmukainen.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 08.05.2010 - 23:27)

Nimettömyydestä netissä

Medialukutaito ja lähdekritiikki.

Googlen käyttäminen edellyttää ehdotonta medialukutaitoa ja lähdekritiikkiä kuten kaikki muukin nettiviestintä. Netistä löytyy jopa journalistien juttuja lähemmäksi pääseviä kirjoituksia taatusti, mutta absoluuttista eli ehdotonta totuutta tuskin kukaan tietää.

Mielestäni foorumin tason ainakin osittain määrittää sen tavoitettavuus kansalaisten parissa eri yhteiskuntaluokkien ja ammattialojen keskuudessa.

Itse en keksi muuta syytä nimimerkkikirjoitusten kyseenalaistamiseen kuin valta-asemassa olevien henkilöiden pelon, jota koetetaan nyt lievittää siten, että nimimerkkikirjoittajat saatetaan päättäjien mustiin kirjoihin ja mahdolliseen julkihäpeään (julkihäpeä seuraa esimerkiksi julkisairastamisesta etenkin psykiatristen sairauksien kohdalla), mikä taas ei ole varmastikaan sananvapauden riemukulkua.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 09.05.2010 - 17:58)

Köyhyys - oma valinta?

Köyhyys on valtiojohdon tekemä valinta alimmalle tulokymmenykselle. Oikea valinta olisi köyhyyden poistaminen, koska köyhyys lamaannuttaa ihmisen eikä kannusta muuta kuin pahuuteen ja itsetuhoon!
Suurin este köyhyyteen puuttumiseen on päättäjien alhainen sivistystaso ja ilmeinen sadistinen ajattelu, jolloin joku oikeasti nauttii muiden kurjuudesta.

Kurjuus ei poistu jos siihen ei edes yritetä puuttua.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 31.07.2010 - 17:04)

Oikeita epäkohtia vai turhaa urputusta?

Esille tuotujen epäkohtien erottaminen turhasta urputuksesta eli valittamisesta valittamisen vuoksi lienee joskus hyvin haastavaa. Onko tämän viestin jatko turhaa urputusta vai oikeita epäkohtia lienee lukijan itsensä ratkaistavissa.

Yleinen uskomus eri länsimaisissa yhteiskunnissa taitaa olla se, että kun osaa kansasta pidetään kurjuudessa, niin se laittaa kansalaisen yrittämään entistä enemmän, jotta pääsisi pois kurjuudesta tai sitten ei joutuisikaan kurjuuteen. Kurjuuden välttäminen on hallitseva käyttäytymismalli länsimaissa ja vähän muuallakin. Entä jos ihminen tyytyy kurjuuteen? Kurjuuteen tyytyminen lienee monen poliittisen päättäjän toive, jolloin köyhä kansa joutuu elämään kädestä suuhun kumminkin kiitollisin mielin, kun ei paremmastakaan tiedetä oikein mitään.

Yhteiskuntien pitäisi ottaa aidosti enemmän kansalaisia mukaan pyörittämään yhteistä hyvinvointeja eikä aina vain nostaa kädet pystyyn niin sanottujen toivottomien tapausten edessä. Suomi voisi olla mallimaa, jossa löytyisi kunniallinen asema mahdollisimman monelle kansalaiselle. Tosin edellinen edellyttää ennenkaikkea enemmän ennaltaehkäisevää kansan hyvinvointityötä ja resursseja varhaisen puuttumisen mallin toteuttamiseen. Ennaltaehkäisyssä tärkeintä on se ettei ketään jätetä osattomaksi vailla kunnon toimeentuloa eli ravinnonhankintakykyä missään elämän vaiheessa!

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 01.08.2010 - 18:42)

Suomen sisällissota 1918

Sisällisodan vaikutukset Suomessa ovat varsin kauaskantoiset puhumattakaan niistä syistä jotka sisällissotaan johtivat. Käsittääkseni punaisesta terrorista sota alkoi ja valkoiseen terroriin sisällissota päättyi.

Valkoinen terrori on yhä vaiettu aihe, vaikka on kiistatta osoitettavissa, että punaisia tapettiin ja pidettiin nälässä keskitysleireillä. Mielestäni vain alhainen moraali ja suoranainen idiotismi saa ihmisen hakemaan sodalle tai kostolle oikeutuksen.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 14.08.2010 - 12:49)

Oikeus viihtyisään asuinpaikkaan

Mielestäni jokaisella kansalaisella pitäisi olla oikeus mahdollisimman viihtyisään asuinpaikkaan. Tähän asiaan pitää kaavoituksellisesti ja rakennuslupia myönnettäessä kiinnittää suurta huomiota. Tietenkin kansalaisten yksilökohtaiset erot vaihtelevat mikä on viihtyisä asuinpaikka, mutta keskeistä onkin se, että turhaa muuttoliikettä hillitään ja tehdään ihmisten olo siellä alueella viihtyisäksi jossa ihmisten kotikin on. Turhalla muuttoliikkeellä tarkoitan juuri sitä asiaa, että asukkaita pitäisi aina kuunnella ja mahdollisuuksien mukaan kehittää asuinympäristöä viihtyisämmäksi.
 
Tosin asuinpaikan valinta ei ole kai milloinkaan täysin konemaista, vaan ehkä varsin useinkin ihminen haluaa olla suunnilleen kaltaistensa ihmisten naapurissa puhumattakaan mahdollisten ystävien ja muiden läheisten ihmisten merkityksestä. Tosin moni joutuu muuttamaan työn perässä, mikä ei ehkä aina kaikille olekaan niin mielekäs asia.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net sivustolla 16.08.2010 - 18:35)

Palkkatyö vai työvelvoite?

Viittaan maanantaina (23.8.2010) Hesarissa julkaistuun mielipiteeseen, jossa kehotettiin tai oikeastaan pakotettiin kansalaisia lainsäädäntöä rukkaamalla osallistumaan esimerkiksi vanhustenhuoltotyöhön. Edelleen kirjoituksessa kerrottiin, että ilman viiden vuoden työntekoa ei olisi uudistusten jälkeen oikeutettu yhteiskunnan tukiin.

Mielenkiintoisia ehdotuksia kyllä, mutta en oikein jaksa uskoa niihin. Ensinnäkin miten huonosti motivoitunut työntekijä voi pärjätä vanhusten parissa? Pakko voi toimia mielestäni joskus, sillä onhan se junarata rakennettu Siperiaankin.

Yritän kai kertoa lähinnä sitä, että pakkotyön myötä Suomeen syntyisi uusi luokka eli orjat, kun orjuudesta on jokainen sivistysvaltioa vähitellen päässyt eroon.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 25.08.2010 - 21:47)

Rahan kannustavuudesta

Toisaalta rahan ylikorostunut globaali merkitys johtuu siitä, että vallalla on pohjattoman ahneuden oppi, jolloin rahan kannustavuusvaikutus nousisi kuvitteellisesti suoraviivaisesti.

Mielestäni rahan kannustusvaikutus esimerkiksi Suomessa alkaa jo loiventua viiden tonnin kuukausiansioilla saavuttaen lopulta x-akselin suuntaisen suoran noin kymppitonnin kuukausituloilla, joka lopulta alkaakin laskea eli liian suuret palkkiot vievätkin parhaan puhdin pois!

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 26.08.2010 - 20:28)

Median rumputuli

Median rumputulella tarkoitan sensaatiouutisointia, jonka tarkoitus lienee herättää ihmisissä lähinnä tunnereaktio, kuten aikaisemmassa blogimerkinnässäni olen todennut. Kyse on rumputulesta etenkin silloin kun tykitetään lööppiä lööpin perään. Joskus yksittäisestä uutisesta tai paremminkin kohusta saatetaan tykittää useampi lööppi putkeenkin, mutta usein lööpit vaihtuvat päivittäin. Utelias lukija halutaan koukuttaa lööppijournalismissa siten, että sensaatiouutisnälästä tulee nälkä, joka pitää tyydyttää.

On sensaatiojournalismi joskus paikallaankin, jos tarkoitusperät ovat hyviä, mutta useammin asia taitaa olla toisin, koska liiketaloudelliset intressit ovat monella sensaatiolehdellä niin selvät.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 28.11.2010 - 07:40)

Suomessa 700000 köyhää ja heidän lapsiaan!

Yleisradio uutisoi: http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/01/huonotuloisten_keskuuteen_on_kasvanut_lahes_tuloton_kurjalisto_2276767.html

Suora lainaus uutisjutun lopusta:
"Köyhyystutkija, professori Olli Kangas selittää niitä tilastoja, jotka näyttävät, että suhteellinen köyhyys olisi laskenut.
- Asia seurailee taantuman myötä edellislaman latuja: keskitulo, josta köyhyysraja lasketaan on myös laskenut.
Kankaan mukaan se, millä vauhdilla köyhyys on lisääntynyt tässä maassa, hakee vertaistaan OECD-maiden joukossa."
Ja sitten väitetään vielä että Suomessa ei ole köyhiä, kuinka kehtaavat!!!

Kaiken aa ja oo on todellakin ostovoima, joka Suomessa ei köyhällä järin korkealla ole!

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 10.01.2011 - 22:59)

Argumentteja "suomalaisen" ydinvoiman puolesta ja vastaan

Suomessa on tällä hetkellä neljä toimivaa sähköä tuottavaa ydinreaktoria, joista kaksi sijaitsee Loviisassa ja kaksi Olkiluodossa. Lisäksi viides ydinvoimala on rakenteilla Olkiluotoon ja kahden ydinvoimalan lisärakentamisesta on tehnyt päätöksen istuva hallitus, jossa on ollut myös vihreät mukana.

Ydinvoimaloiden puolustuspuheenvuoroissa usein näkee keskeisenä argumenttina pelottelun kotitalouksien sähkön hinnan suhteettomana kallistumisena. Myös Venäjältä virtaavaa tuontisähköä pidetään huonona asiana, varsinkin kun se tuotetaan vallitsevan käsityksen mukaan suurimmaksi osaksi vanhoilla ydinvoimaloilla. Lisäksi edelliseen liittyen talvisin kovilla pakkasilla sähkön kulutushuippujen aikaan saatetaan pelotella sähkön loppumisella joistakin paikoista. Yksi keskeisimmistä argumenteista atomivoimaloiden puolesta on se, että vientiteollisuuden rakenne on Suomessa niin sähkösyöppöä, että vientiteollisuuden tulevaisuuden toimintaedellytyksenä suurilla terästehtailla ja paperitehtailla väitetään olevan ydinpannuilla tuotettava kustannustehokas sähkö.
Argumentteja ydinvoimaloita vastaan löytyy myös melko helpolla.

Keskeinen vasta-argumentti ydinvoimaloita vastaan on käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus. Lisäksi ei pidä unohtaa sitä, että jopa länsimaissa ydinvoimaloiden turvallisuus saattaa olla hieman pienempi kuin sataprosenttinen pitkällä aikavälillä ainakin. Ydinvoimala vanhenee yleisen käsityksen mukaan noin neljässäkymmenessä vuodessa, jonka jälkeen reaktori jää tuhansiksi vuosiksi radioaktiiviseksi. Esimerkiksi Tsernobylin katastrofireaktori on sellainen testamenttaus jälkipolville, että säteilyä on havaittavissa vielä tuhansien ja taas tuhansien vuosien jälkeenkin eli ikävässä mielessä Tsernobylin muisto elää lähes ikuisena ihmiskunnan keskuudessa. Yksi mielestäni myös vaikuttava argumentti ydinvoimaa vastaan on uusiutuvien ja muuten vaihtoehtoisten sähköntuotantomenetelmien kehittämisen laiminlyönti. Lisäksi ydinpannuilla täyteen ahdetut sähköverkot tuskin kannustavat energian säästämiseen. Ydinvoimaloiden kustannustehokkuuskin voitaneen asettaa etenkin viiden ydinvoimalan rakennustöissä ilmenneiden ongelmien vuoksi hyvinkin kyseenalaiseksi.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 20.03.2011 - 17:15)

Peruselintarvikkeiden alv alas!

Leivän ja muiden peruselintarvikkeiden verottaminen 13 prosentin alv:llä on järjetöntä, varsinkin kun satojatuhansia kotitalouksia elää Suomessa köyhyysrajalla tai sen alapuolella!

Vasta-argumentti joka esitetään leivän alv-keskustelussa on usein se, että alv-kannan alennus lisäisi vain kauppiaiden tilipussia, mutta eikö markkinataloudessa kilpailu lopulta sanele hinnan eivätkä kartellit?

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 09.01.2011 - 15:54)

Asunnon arvo nousee kun sijainti paranee

Jos kiinteistön tai asunnon sijainti on huono tai siten huono, että on oletettavaa, että parinkymmenen vuoden päästä kyseessä olevan alueen houkuttelevuus on vähäisempi kuin tällä hetkellä voi jäädä asuntosäästöt kotiuttamatta. Toisaalta jos haluaa asua syrjässä palvelurakenteesta niin mikäs siinä sitten, mutta tosiasia lienee, että Suomen syrjäkylät tyhjenevät kasvukeskusten vetäessä asukkaita puoleensa yhä kasvavalla vauhdilla.
Kysynnän ja tarjonnan lain mukaan asuntojen kysynnän kasvaessa myös asuntojen hinta nousee, mutta riittääkö kansalaisten maksukyky sitten? Ei tarvi olla kummoinen ennustaja kiinteistökaupassa, jos ennustaa, että pk-seudun, Tampereen, Jyväskylän ja ehkä jopa Turun kaupunkialueilla ja kaupunkialueen välittömässä läheisyydessä kiinteistöjen hintakehitys ei hevillä laske, vaan pysyy vähintäänkin tämänhetkisellä tasolla.

Köyhyys

Köyhyyden voisi ajatella olevan kansalaiselle Suomessa markkinatalouden ideaaliasetelmassa väliaikainen tila, jonka itse kykenee korjaamaan. Tämä ideaaliasetelma ei vain pidä aina paikkansa.

Työ on ensisijainen tulonhankkimiskeino keynesiläisittäin, mutta entä jos työtä ei ole saatavilla tai sitten ei toimintakyvyn aleneman vuoksi kykene työelämään. Tälloin tarvitaankin pohjoismaista hyvinvointivaltiota, jossa ketään ei jätetä osattomaksi.

Hyvinvointivaltiomallimme ei ole siltikään täydellinen. Ensinnäkin suhteellinen köyhyys eli köyhien ostovoima on tiettävästi laskenut 15 vuoden seurannassa merkittävästi. Köyhyyttä ei poisteta ikinä juhlapuheilla, vaan poliittisilla valinnoilla joiden pohjalta annetaan myös suomalaisille köyhille oikeus nauttia maamme elintasosta.

SATA-komitean pelleily oli köyhien suoranaista pilkkaamista, sikäli kun SATA-komitea ei saanut vietyä läpi oikeastaan yhtäkään merkittävää uudistusta, jolla köyhyysongelmaan voitaisiin puuttua. Miten köyhyysongelmaan sitten pitäisi puuttua? Köyhyys poistetaan rahalla, vaikka tiettävästi monen rikkaan mielestä köyhät eivät kai osaa edes käyttää rahaa.

Vähintä mitä voidaan tehdä on se, että köyhien ostovoima palautetaan aikaan ennen Lipposen hallituksia!

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla  16.11.2010 - 20:13)

Elääkö Suomessa keynesiläinen talousoppi?

Käsittääkseni Keynesin talousopin keskeinen tavoite on aktiivinen pyrkimys täystyöllisyyteen. Lisäksi finanssipolitiikalla keynesiläisessä talousopissa pyritään tasaamaan suhdannevaihteluja.

Mutta millaista oikeanlainen finanssipoliittinen eli veropoliittinen elvytys sitten on itse laskusuhdanteessa ja nyt kun laskusuhdanne on kääntynyt nousuun? Pääministeri Vanhanen aikoinaan totesi, että laskusuhdanteessa kansalaisten verotaakkaa ei lisätä, vaikka se tarkoittikin Suomen valtionvelan kasvattamista. Laman jälkeen kuulemma veroastetta sitten nostetaan ja siitä viitteitä antaa ensi vuoden valtion budjettikin.

Itse olisin soveltanut Keynesin oppia finanssipolitiikkaan laskusuhdanteessa siten, että veroprogressiota oltaisiin tehty jyrkemmäksi niille, joilla on suurin tulovirta koskien myös pääomaverotusta. Ei velkarahalla mällääminen ole mistään kotoisin, varsinkin kun ajatellaan vanhushuoltosuhteen jyrkkää odotettavissa olevaa nousua parinkymmenen vuoden sisällä.

Kirjassa Suomi maailmantaloudessa - Uuden ajan talouspolitiikka (v. 2005) povaavat talouasiantuntijat  Kiander -Pekkarinen - Vartia - Ylä-Anttila, että vanhushuoltosuhde olisi tänä vuonna 2010 30 prosenttia, 35 prosenttia vuonna 2020 ja 40 prosenttia vuonna 2030. (Vanhushuoltosuhde on 65 vuotta täyttäneiden suhde suunnilleen työikäisiin eli 15-64 vuoden ikäiseen väestöön nähden Eläketurvakeskuksen mukaan, ja siellä on luku 25,4 prosenttia vuoden 2010 kohdalla eli talousviisaiden luvut eivät olleet kohdillaan.)

Nyt kun ajattelen, niin ymmärrän eläkeiän nostotavoitteen, jolla on siis pyritty laskemaan vanhushuoltoastetta vai voiko tuota muulla lailla ajatella?

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla  19.08.2010 - 21:57)

Työntekijän sitouttaminen

Yleensä monesti ajatellaan, että palkkatyön määritelmä on se, että palkattu henkilö myy työpanoksensa tai -suoritteensa työnantajalle. Usein vain unohtuu se tosiasia, että työntekijän tulisi olla työnantajan käytettävissä koko työaika jos lakisääteisiä taukoja ei lasketa työaikaan. Ei siis riitä kuten edellä tässä osiossa on kirjoitettu, että tehdään vain suorite, vaan koko työaika pitäisi pyhittää työnantajan määräämällä tavalla.

Jos työnantaja haluaa työmaan olevan jatketun vapaa-ajan viettopaikka, on asian laita silloin hieman toinen. Käsittääkseni yksi moderneimmista työyhteisöistä on Google ainakin yhden näkemäni dokumenttielokuvan mukaan. Googlella käsittääkseni työntekijät sitoutetaan niin vahvasti työyhteisöön, ettei kohta vapaa-ajalla ja työajalla ole suurtakaan eroa. Ihmismielelle jatkuva kuormitus voi olla kyllä melko haasteellinen elämäntyyli. Googlen yritysfilosofian pohja taisi kuulua seuraavasti: don't be evil eli älä ole paha, mutta päteekö tämä pahuuden välttäminen sitten työntekijöiden maksimaalisen sitouttamisen kanssa?

Työnantaja kai yleensä miettii miten saada paras tuottavuus irti tyontekijöistä ja toisaalla työntekijät miettivät miten käyttää mahdollisimman vähän ponnisteluja työsuoritteen valmiiksi tekemiseen. Yhtenevätkö nämä tavoitteet ikinä. Ehkäpä silloin yhtenevät, jos työntekijästä tulee itsensä työnantaja eli yrittäjä.

Elämä on tosin paljon muutakin kuin työpaikka tai yrittäjyys, jonka lähes jokainen ihminen myöntää viimeistään kuolinvuoteellaan.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 29.07.2010 - 21:49)

Ihmisen arvo markkinataloudessa?

Perinteisesti ajateltuna ihmisen arvon määrittää markkinataloudessa ihmisen tuottama työpanos, jonka taloudellisesta korvauksesta sovitaan erilaisin joko joukkojen tai yksilöiden välisellä sopimuksella.

Miten ihmisen arvon käy sitten, jos ihminen ei kykene työntekoon? Tällöin ihmisen arvon tietenkin määrittävät lähinnä poliitikot, jotka määrittävät sosiaalisten tulonsiirtojen suuruuden.

Onko ihmisarvo sitten vääristynyt, jos ajatellaan rikkaimpien ihmisien tienaavan tuhansien ihmisten työpanoksen edestä. Mielestäni yksittäisen ihmisen pitää saada tyydyttävä taloudellinen arvostus, jotta pienyhteisöt, yhteiskunnat, yhteiskuntien väliset yhteisöt ja koko globaali rauha säilyy!

Ihmisarvon minimaalisen tason määrittävät poliitikot, mutta ihmisarvon maksimaaliselle tasolle poliitikot eivät halua tehdä mitään jostain kumman syystä. Kysymys onkin se, että toimiiko demokraattinen päätöksenteko vai haluammeko elää todeksi kaikista rikkaimpien ihmisten todellisuuden?

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 08.05.2010 - 19:47)

EU on jähmeä rauhanliitto!

Niin kauan kun Suomi on EU:ssa nettomaksaja ei mielestäni voi puhua EU:n lisäävän ainakaan suomalaisten hyvinvointia.

Nykyinen EU-suuruuspolitiikka luo puolestaan jähmeän byrokratian tai paremminkin eurokratian, mikä ei voi olla hyvä asia vauraan yksittäisen EU-maan kannalta saati vauraan maan kansalaisen kannalta, jos vielä huomioidaan EU-vaalien alhainen äänestysprosentti. EU onkin mielestäni ennenkaikkea jähmeä rauhanliitto, joka vakauttaa olot Euroopassa, mutta muuta positiivista EU:sta en yksittäisen suomalaisen kannalta keksi.

On varmasti olemassa tahoja, jotka hyötyvätkin EU:sta tai paremminkin vakaasta Euro-alueen talouspolitiikasta, joka tarkoittaa alhaista korkotasoa ja matalaa jos ei jopa olematonta inflaatiota. Edellinen suosii takuulla velkarahalla mälläämistä, mutta onko se kestävän kehityksen mukaista talouspolitiikkaa?

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 08.05.2010 - 19:23)

Vahva euro ja tuotanto valuu Kiinaan!

Vahva euro taitaa olla lähinnä kaukomatkailijoiden etu vai onko joitakin muitakin kohderyhmiä vahvalle eurolle? Tulikin mieleeni vielä suuret europääomat, joiden kokonaisetu lienee vahva euro, jolloin investointi lienee  halvempaa heikomman valuutan maihin. Nyt kun euro sukeltaa ainakin hieman luulisi sen tekevän hyvää Euro-alueen viennille.

Mietin vielä, että jos Euro-alueella ovat korot alhaalla, niin sehän tarkoittaa sitä, että ihmiset sijoittavat käteisvarojen lisäksi usein halpakorkoista lainarahaa kiinteistöihin. Pörssiin tuskin moni velkarahalla lähtee, vaikka matala korkotaso pitääkin muuten käsittääkseni pörssin puolta.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 08.05.2010 - 19:19)

Kohtuullisuudentajusta ja muustakin hyvästä

Kohtuullisuudentajusta ei ahne tämän päivän suomalainen tiedä mitään toisin kuin köyhä suomalainen, joka on oppinut olemaan almuihin tyytyväinen, vaikka tulonjaon ääripäät loittonevat kai yhä toisistaan.

On hyvinkin yhteiskuntapoliittinen kysymys, miksi työttömiä, varhaiseläkeläisiä ja opiskelijoita ei haluta kuunnella yhteiskunnassamme? Köyhää mielestäni yleisesti halveksutaan tuntematta silti niitä syy-seurausyhteyksiä, joista köyhyys muodostuu. Samanaikaisesti rikkaita tulee palvoa ja heidän osaamistaan ihailla, vaikka köyhän ja rikkaan välinen ero saman lajin edustajina ei varmaan olekaan niin häikäisevä.

Holhousta vähempi ja kannustavuutta enempi on meikäläisen mielestä keskeinen resepti, kun hyvinvointivaltion tulevaisuutta mietitään etenkin syrjäytymiskehityksessä olevien nuorten asemasta. Ihminen mielestäni pääsääntöisesti haluaa kokea itsensä tärkeäksi ja hyödylliseksi markkinataloudelle, vaikka olisikin esimerkiksi vajaakuntoinen.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 24.04.2010 - 23:08)

Vapaa tiedonvälitys on kansalaisten etu!

Olen sitä itse sitä mieltä, että median uutisvirta säilynee maksuttomana, koska vapaa tiedonvälitys on modernin sivistyvaltion perusta.

Journalismin käsitän eri asiana kuin uutisvirran, koska journalismilla pitää olla näkemystä itse uutiseen, jonka pohjalta journalisti sitten tekee lehtijutun, josta mahdollisesti varsin moni kansalainen voi jopa maksaa mutta ei kohtuuttomasti tietenkään.

Jos sanomalehdessä ei ole journalistista näkemystä, on varsin todennäköistä, että paperilehden levikki tulee laskemaan.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 06.02.2010 - 22:47)

Verotuksen progressio takaa muun muassa yhteiskuntarauhan

Suuremmassa tulovirrassa kertymä on aivan toisenlainen kuin pienessä tulopurossa, jonka vuoksi progressiivinen verotus on järkevää säilyttää, vaikka Erkkomedia puolustaa omistajaansa siinä määrin tänään julkaistulla pienituloisia syyllistävällä jutulla, että homma suorastaan haisee!

On aivan järjetöntä väittää, että ihmisten motivaatio työtä kohtaan olisi selitettävissä pelkällä motivaatiolla yli 100.000 euron vuosituloihin! Ei ihmisen tulotaso korreloi missään määrin ihmisen kyvykyyden kanssa, koska markkinatalouden rikastumiset ovat hyvin satunnaisista muuttujista kiinni, josta kertoo jo kansantalouden kehittymisen ennustamisen vaikeus!

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 16.11.2009 - 14:26)

Velkarahabuustaus kansantaloudessamme

Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan Suomen BKT oli viime vuonna 186,2 miljardia euroa, mikä tekee kansalaista kohden noin 35.100 euroa. On huomattava se, että bruttokansantuotteemme on ollut varsin suoraviivaisessa kasvussa koko 2000-luvun. Tosin BKT:n suhteellinen kasvu hidastui merkittävästi vuonna 2008 jääden 0,9 prosenttiin. On kumminkin huomattava, että BKT:n volyymissa tapahtui euroissa kasvua vuodesta 2007 vuoteen 2008 verrattuna 6,5 miljardia. Kansantaloudessamme siis tuotettiin viime vuonna 6,5 miljardia euroa enemmän tuotteita ja palveluita kuin toissa vuonna. Miten tämä kaikki sitten heijastuu yksityiseen kysyntään? Kotimainen kysyntä on yksityisten kulutusmenojen osalta Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan kasvanut 5,0 miljardia euroa ja yksityisten investointien osalta 1,7 miljardia euroa vuodesta 2007 vuoteen 2008. Kun edelliset luvut ynnätään, voi päätellä sen, että Suomen BKT:n kasvu perustui viime vuonna täysin yksityiseen kysyntään. No eikö edellinen kerro kuluttajien ja yritysten parantuneesta ostovoimasta, jota verohelpotuksin on tuettu. Kunpa kertoisinkin! Taloutta on itse asiassa niin sanotusti kiihdytetty lainarahalla siinä määrin, että koko Suomen kansantalouden kasvu vuonna 2008 perustui nähdäkseni yritysten ja kotitalouksien velkaantumiseen. Kotitalouksien keskimääräinen velkaantumisaste on ainakin noussut viime vuosina yli 100 prosentin, vaikka meidän pitäisi elää koko teollisen historian vaurainta aikaa. Ovatko velka ja taloudellinen kasvu todellakin noin selkeästi sidoksissa toisiinsa? Mielestäni kyllä ovat. Ei läheskään kaikkien kuluttajien ostovoimaa ole valtion verohelpotuslinjalla lisätty vaan puhtaasti pankkiemme lainarahalla! Senkin on useampi tutkija jo sanonut, että köyhän kansan ostovoima on romahtanut 1990-luvun laman jälkeisenä liki kahtena vuosikymmenenä. Kai se on uskottava tosiasiat, että poliittiset intressit ovat kai aina olleet siellä missä raha on eikä siellä missä tahtomattaan passivoitu kansa on.

(Julkaistu aiemmin muun muassa HS.fi keskusteluissa aiemmin ja myöhemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 13.09.2009 - 00:02 hieman pitempänä versiona.)

Tässä vielä tuo mitä hermiitti.vuodatus.net -sivustolla oli alussa enemmän asiaa:

Valtiollinen propagandakanava YLE ainakin uutisoi talousviisaiden
kyselyn, jonka mukaan taloudellinen taantuma saattaa ehkä olla ohi.
Olen epäileväinen edellisen uutisen todellisuuspohjan kanssa ja siksi
julkaisen tässä taas yhden vanhan mielipiteeni aiheeseen liittyen...

Suomalainen veropolitiikka

Tämän viikon Ylen MOT telkkuohjelma (syyskuu 2009) oli karua katsottavaa. Ohjelmassa kävi ilmi kuinka sikariporsasosasto on rikastunut viimeisen 15 vuoden aikanana pääomatuloilla samaan aikaan, kun keskituloisella palkansaajalla ansiokehitys on ollut maltillista. Ohjelmasta puuttui tosin köyhyysrajan alapuolella olevien kansalaisten ansiokehitys, joka on ostovoimaa tarkastellessa ollut negatiivista viimeiset liki 20 vuotta. Onko solidaarisuusajattelulla enää sijaa suomalaisessa veropolitiikassa? Jos progressiota ei haluta haudata, se pitäisi ulottaa koskemaan myös pääomatuloja. Ruokaveron alennus voi olla hyvä juttu ainakin sitten, jos se näkyy halvempina kuluttajahintoina. Onhan halvempi ruoka köyhänkin etu! Rikkaitakin saa puolestani olla, kunhan leipä ei lopu Suomesta keneltäkään taloushistoriamme vauraimpana aikana, vaikka lamaa manataankin esiin.

(Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 06.09.2009 - 08:05 hermiitti.vuodatus.net -sivustolla)

Kuplatalous

Käsitän kuplatalouden niin, että joidenkin tahojen intressi on ollut vedättää pörssissä ja kiinteistökaupassa hintoja katteettomasti ylös. Tosin nykyinen pörssi vaikuttaa olevan terveemmällä pohjalla varmaankin siitä syystä, koska niin sanottu it-kupla paukahti jo vuosituhannen vaihteessa. Kaikesta huolimatta lyhytaikaisen voiton maksimointi monessa yrityksessä johtaa siihen, ettei yritykset kehitä parhaalla tavalla toimintojaan tulevaisuutta silmällä pitäen. Tuotekehitys on insinööriajattelua, kun taas maksimaalinen voitontavoittelu on lyhytnäköistä ekonomiajattelua. Kumpi on pitkällä aikavälillä tuottavampaa insinööriajattelu vai ekonomien luomat katteetomat visiot? Jos pörssianalyytikko alkaa vaikuttaa liikaa firman strategiseen johtamiseen, ei firmalla voi olla muuta kuin näkemys hukassa. Toinen kuplatalouden puoli liittyy mielestäni selvästi asunto- ja kiinteistökauppaan. Lyhyesti sanottuna valtionjohto on suosinut omistusasumista ainoana kunniallisena asumismuotona, jota kiinteistönvälittäjät ovat yhdessä pankkien kanssa kiihdyttäneet eli buustanneet suuressa määrin asunnon ostajien riski- eli velkapääomalla! Ennen suomalaisilla oli johtoajatuksena se, että ensin säästetään rahaa ja sitten vasta ostetaan. Nykyään meininki on se, että ensiksi ostetaan ja sitten ihmetellään suurta lainamäärää. Olen muuten itsekin mennyt valtavirran mukana hieman velkaantumaan.

(Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 05.09.2009 - 15:14 hermiitti.vuodatus.net -sivustolla)

Satunnaisin tekijöin kohti rikkauksia

Vallalla oleva uusliberalistinen ajattelu länsimaisisssa demokratioissa, jonka mukaan sekä rikkaus että köyhyyskin on kansalaisen henkilökohtaisesta kyvykkyydestä kiinni ja siten ansaittua ei pidä mielestäni paikkaansa! Henkilökohtaisen taloudellisen vaurauden selittää mielestäni parhaiten sattuma, sillä oletettavasti jo henkilön synnyinperheellä, kaveruussuhteilla, henkilökohtaisella arvomaailmalla ja ynnä muilla vastaavilla tekijöillä sekä puhtaasti satunnaisilla valinnoilla ja niiden summalla on taloudellisessa menestyksessä niin suuri merkitys, että rikkauksien kasaantuminen on näin ollen laskennallisesti aivan liikaa satunnaistekijöistä kiinni, ettei rikkauksien kasaantumiselle löydy mitään yksiselitteistä mallia, vaikka kovan yrittämisen väitetäänkin olevan tie miljooniin.

(Julkaistu aiemmin Aamulehden muinaisissa keskusteluissa ja hermiitti.vuodatus.net -sivustolla  05.09.2009 - 13:18)

Yhdistystoiminta on mahdollisuus vaikuttaa!

Suomessa on lukuisia yhdistyksiä, joiden yhteiskunnallinen painoarvo vaihtelee suuresti, mutta kaikki lienevät varmaankin pääosin jäsenistön asialla. Tuskin sellaisen yhdistyksen elinkaari on kovin pitkä, joka ei pyri noudattamaan jäsenistönsä tahtoa ja toiveita.

Itse olen ollut puutteellisin tiedoin joskus hyvin pettynyt mielenterveysyhdistysten toimintaan, vaikka nämäkin yhdistykset yrittävät varmaankin tehdä parhaansa jäsenistön hyvinvoinnin eteen. Yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ei vain aina oteta käsittääkseni huomioon etuyhdistysten kantoja, vaikka mielenterveysyhdistyksissäkin tai ainakin Mielenterveyden Keskusliitossa MTKL:ssa on varmasti paljon tietoa mielenterveyskuntoutujia koskettavista yhteiskunnallisista epäkohdista.

Kaiken kaikkiaan nykyisessä yhteiskunnassamme yhdistykset ovat mielestäni oiva tapa tuoda edes ajatustasolla asioita esiin ihan yhdistyksen rivijäsenenäkin. Vaikka jotkut väittävät Suomea yhdistysten luvatuksi maaksi, niin olen kumminkin itse nykyisin sitä mieltä, että kukin yhdistys on tarpeellinen niin kauan kuin yhdistyksen pääasiallinen olemassolon tarkoitus on jäsenistölle ja vähintääkin yhdistyksen hallitukselle selvillä.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 19.03.2011 - 18:15)

Esineellistäminen

Missä menee hyvän maun rajat toisten ihmisten esineellistämisessä? Miksi usein vain naisia esineellistetään, kun taas aikaansaamattomia poikamiehiä saa milloin kuka tahansa potkia päähän, mikä taas täyttää kiusaajaporukan tunnusmerkistön.

Tasa-arvo ei ole vain kauniita naisia varten, vaan ihan kaikkia jopa aikamiespoikia varten!

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 28.01.2011 - 19:04)

Maailmanlaajuinen demokratiakehitys jatkuu!

Demokratiakehitys etenee vääjämättä myös niissä maissa, joissa kansalaisia hallitaan ensisijaisesti pelolla, koska ei tarvitse olla kuin muutama rohkea tai kutakuinkin peloton ihminen, niin muutosvoima kumuloituu lähes itsessään, jos vain nämä kansalaiset tajuavat todellisuuden raskaasta manipulointikoneistoista huolimatta. Edes suunnilleen toteutunut demokratia on mielestäni kansalaisten järjen voitto yksittäisten henkilöiden ylläpitämästä harhamaailmasta!

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 28.01.2011 - 18:39)

Yksinäisyys

Käytännössä yksinäisyys voi näkyä esimerkiksi internetissä henkilönä jolla on viisisataa facebook-kaveria, mutta ei yhtään ainoata oikeaa ystävää. Lisäksi netin keskustelupalstoilla saattaa tavata sosiaalisesti arkoja henkilöitä keskimäärin enemmän kuin festareilla. Täytyy myös muistaa, että netti voi parhaimmillaan olla väline pois yksinäisyydestä, jos nuoret ystävystyvät netin välityksellä.

Yksinäisyys on monen tekijän summa, johon vaikuttaa varmaankin henkilön mahdolliset sairaudet, perusluonne, kasvatus, kulttuurisidonnaiset tekijät ja mahdolliset muutkin ympäristötekijät.

Maineella on vaikutusta, mutta mitä maine on? Tässä oletan maineen olevan henkilöön kohdistuvia ennakkokäsityksiä ja -odotuksia, jotka pitäisi kai olla hyviä ainakin jos haluaa tehdä tuttavuutta toisen hyvämaineisen henkilön kanssa. Huonoa mainetta niittäneet henkilöt taas viihtyvät usein toistensa kanssa, koska paras ymmärrys vallitsee käsittääkseni sellaisten henkilöiden välillä, joiden kokemuspohjat ovat jokseenkin edes samankaltaisia. Perustellusti voisikin väittää, että ystävyyssuhde syvenee sitä mukaan kuin ystävykset jakavat omia kokemuksiaan elämästä pelkäämättä tulevansa tyrmätyksi.

Yksinäistä ymmärtää parhaiten ehkä toinen samankaltainen henkilö, vaikka joskus mielen problematiikka saattaa muodostua yksinäiselle keskeiseksi esteeksi uusien tuttavuuksien löytymiselle. Siksi olisikin tärkeää hoitaa mahdolliset mielenterveyden häiriöt lähinnä terapeuttisin keinoin ennen kuin voi alkaa luoda lujia ja tasapainoisia ihmissuhteita. Ei tervehenkisessä sosiaalisessa varovaisuudessa kumminkaan ole mielestäni mitään hävettävää, vaan silloin juuri on paremmat mahdollisuudet löytää ystäviä ilman suuria pettymyksiä.

Ystävien määrä on varmasti kaikilla rajallinen. Olen kuullut erään asiantuntijan todenneenkin, että kuusi lähintä ystävää on ihan riittävä määrä ystäviä.

(Julkaistu aiemmin HS.fi keskusteluissa ja hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 24.01.2011 - 02:52)

Rohkea ihminen

Millainen ihminen on rohkea?

Rohkeus ja typerä riskinotto ovat kaksi eri asiaa. Rohkeus on paljon päämäärätietoisempaa ja tasapainoisen henkilön käyttäytymismalli.

Rohkeutta voi myös ajatella vastakohdan eli pelkuruuden kautta. Pelkuruus ja vastuunkantaminen eivät mielestäni oikein rimmaa, vaikka ymmärränkin pelkureita sikäli ettei kaikkien tarvikaan olla rohkeita, jolloin on saadaan rohkeudelle myös vertailupohja.

Pelkuruutta arvostavat piirit ehkä harvoin kohtaavat rohkeutta arvostavia piirejä ja sama pätee mielestäni myös yksilöiden keskeisissä vuorovaikutussuhteissa. Kumpi haluat olla rohkea vai pelkuri? Kumpikin on sallittua, mutta rohkean voi haastaa uskottavasti vain rohkea!

Arkipäiväinen rohkeus on mielestäni lähinnä oman tien kulkemista kantaapääopistosta oppia välillä ottaen. Itselläni on monia tilanteita joita pelkään, mutta vähitellen olen oppinut altistamaan itseäni peloille, jonka ansiosta olen päässyt joistakin peloista eroon ainakin toistaiseksi.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 19.01.2011 - 20:53)

Skitsofrenian ennuste ehkä luultua parempi?

Psykiatri Matti Huttunen kirjoittaa (1.9.2010) Duodecimin Terveyskirjastossa seuraavasti: "Tehtyjen seurantatutkimusten valossa 40–70 % sairastuneista toipuu vuosien myötä sairaudestaan elämäänsä tyytyväisiä ja kärsii vain lievistä oireista. "

Lisäksi samassa kirjoituksessa sanotaan, että 5-20 prosenttia skitsofreniaa potevista paranee täysin oireettomiksi.

Paranemista kannattaa todellakin tavoitella, vaikka välillä hieman tuskaista olisikin. Olisiko skitsofrenia sittenkin otettava lahjana, joka mahdollistaa ehkä monien eri asioiden toteuttamisen, kun työelämän oravanpyörässä vastaavat asiat olisivat jääneet haaveiksi. Mitäs me niin sanotut taiteilijaeläkeläiset vai mitä?

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 19.01.2011 - 00:57)

Pilleritehtaat ja lekurit

Mitä sitten tapahtuu, kun psykiatrinen potilas kohtaa pilleritehtaiden kouluttaman tai "leipoman" psykiatrin? Kaikkiin psykiatreihin ei hyvinkään järjestetyt kestitykset varmasti tehoa, mutta epäilen, että joku heikkomielinen erikoislääkäri saattaa tuntea pitkällistä kiitollisuudenvelkaa koulutusreissujen yhdestä pääasiasta siis kestityksestä kouluttajaa eli pilleritehdasta kohtaan.

Lääkäreiden jatkokoulutus pitäisikin mielestäni järjestää muulla lailla kuin pilleritehtaiden pikakursseilla, koska potilaan etu saattaa vaarantua jo yhden heikkomielisen lääkärin seurauksena.
Entä potilasnäkökulma? Paljon on puhuttu psykiatriassa potilastiedotuksessakin psykoedukaatiosta, mutta sitä ei oikein kukaan tahdo kovin syvällisessä mielessä toteuttaa Suomessa. Keskeistä etenkin psykiatristen potilaiden hoidossa olisi nimenomaan itse sairaudesta ja sen hoitamisesta oppiminen, eikä reseptiautomaattipsykiatrin postittamat reseptit potilaan kotiin yksinään tätä asiaa hoida kuntoon!

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 09.01.2011 - 13:34)

Nettiuhkailut

Nyt kun julkisuudessa on lähtenyt keskustelu käyntiin nettiuhkailun mauttomuudesta ja joskus jopa laittomuudesta, niin voinen esittää tästäkin asiasta jonkinlaisen mielipiteeni.

Nettiuhkaus lienee varsin usein juuri hyvinkin mautonta poskensoittoa, mutta joukossa voi olla myös uhkauksia joihin pitää suhtautua hieman vakavammin. Toisaalta julkisuuden henkilöille varmaankin sataa aina sontaa niskaan aika ajoin, mikä julkisuuden yksi merkittävä varjopuoli.

Nettiuhkaus on uhkaus siinä missä mikä tahansa uhkaus, vaikka uhkauksen esittäjän kannalta nettiuhkaus voi olla hieman jopa pölhöä touhua, koska nettiviesteistä jää aina dokumentti myös uhatulle. Eri viranomaistahot ja vartijat joutunevat varsin usein uhkailun kohteeksi, mutta koska poskensoitto ei kuulu raskaisiin rikoksiin, niin harvapa siitä käräjille joutuu.

Netissä on silloin omaksunut mielestäni suhteellisen asiallisen viestintämuodon, jos kaikki mitä kirjoittaa anonyymistikin, voi esittää omalla nimelläänkin.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 04.01.2011 - 20:57)

Minimaalisen haitan periaate

Monessa asiassa voi tehdä päätöksen minimaalisen haitan periaatteen mukaan. Esimerkiksi psykiatrin pitäisi minimoida lääkityksen mahdolliset sivuvaikutukset samalla kun lääkkeen hoitovaste pitäisi olla mahdollisimman hyvä.
Politiikassa äänestän nykyään minimaalisen haittaperiaatteen mukaan, koska en ole parempaakaan äänestyspäätökseen liittyvää metodia keksinyt.
Tästä aukeaa lennokkaasti myös uusi kategoria eduskuntavaalien kunniaksi eli tiukkaa mielipidettä ja analyysia Hermiitin mukaan luvassa kategoriassa Eduskuntavaalit 2011 huhtikuussa.

Varhaista puuttumista ja ennaltaehkäisyä!

Lasten ja nuorten kasvamisessa osaksi vallitsevaa markkinataloutta ei yhteiskuntamme tee mielestäni tarpeeksi suotuisan kehityskulun takaamiseksi kaikille kasvaville kansalaisille.

Ensinnäkin voisiko joitakin ilmeisiä kehityksen häiriöitä ja terveydellisiä vaivoja ennaltaehkäistä? Takuulla voitaisiin, mikäli kyseiseen toimintaan resurssoitaisiin tarpeeksi. Tarkoitan resurssoinnilla lähinnä peruskoululaitoksen, ammattillisten koulujen ja tietenkin myös perheiden tukemista.

Mikäli menemme hieman metsään ennaltaehkäisevästä mallista täytyy olla myös varhaisen puuttumisen eli intervention malli. Keskeistä varhaisen puuttumisen mallissa on ongelmien varhainen tunnistaminen ja sitä myötä oikeanlainen sosiaali- ja terveystoimen hoiva.

Mielestäni varhainen puuttuminen on mahdollista parhaiten silloin, kun perheiden tietomäärä on sen verran korkea, että lapsi voidaan omien vanhempien avustuksella saattaa hoitoon. Leimautumisen pelko on kylläkin yhä niin vaikea, että moni vanhempi ennemmin kieltää ongelmien vaikeuden kuin hakee apua, mutta eiköhän tähän ole kohennustakin jo tullut ja tulee uskoakseni yhä lisää. Ei mikään peli ole menetetty ennen kuin peliaika loppuu!

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 07.12.2010 - 22:32)

Aika todellakin kultaa muistot

Muistatteko kuinka idyllistä elämää vietettiin joskus muinoin pienissä maalaiskunnissa? Vai vietettiinkö sittenkään? Voisiko olla niin, että idyllinen tunnelma johtui ainoastaan siitä, että ihmiset eivät oikeasti olletkaan paljon toistensa kanssa tekemisissä.

Perheen sisimpään ei nähnyt ennen vanhaan varmaan kuin perheen aivan läheisimmät henkilöt jos hekään. Lapset olivat kyllä tekemisissä ennenkin toistensa kanssa vilpittömässä hengessä, mutta entä aikuiset? Tuskinpa aikuiset kovinkaan syvälliseen kanssakäymiseen yleensä lähtivät mukaan kuten on asian laita vielä ehkä nykyäänkin.

Johtopäätökseni on se, että mennyt kyläilykulttuuri olikin itse asiassa ajan kultaama muisto eikä mitään sen enempää, koska nykyään ihmisissä on ainakin Suomessa enemmän syvyyttä kuin moni arvaisikaan.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 04.12.2010 - 19:52)

Suljettu yhteisö netissä

Suljetulla yhteisöllä tarkoitan tässä yhteydessä ihmisten muodostamaa ryhmää, jonne pitää erikseen hakeutua. Suljettuja yhteisöjä on olemassa lähinnä kai kahdenlaisia. Toisessa yhteisötyypissä ihmiset ovat vuorovaikutuksissa oikealla identiteetillä ja toiminta tapahtuu tälloin esimerkiksi joissakin kerhotiloissa tai vastaavissa. Mielestäni toinen suljettu yhteisötyyppi on virtuaalinen yhteisö, joka on nettiprofiilien muodostama.

Nettiyhteisö voi todellakin olla kokonaan tai osittain suljettu. Suljetun yhteisön perustoimintaperiaate lienee se, että yhteisön mahdollinen kritiikki tulee aina yhteisön sisältä, jos kritiikki edes uskalletaan esittää. Koska vuorovaikutus yhteisön ympäristön kanssa on olematonta, saattaa siitä seurata yhteisöllinen ylivertaisuuden ja paremmuuden tunne. Joskus myös hyvältä vaikuttava yhteisöllinen asia saattaa saada sairaanloisia piirteitä.

Suljetussa nettiyhteisöissäkin on vaarana yhteisön johdon yli-ihannointi, jolloin realiteetit unohtuvat monelta, jotka ovat vähintäänkin osittain mukana yhteisöllisessä harhassa. Miten nettiyhteisön luisumininen harhaan sitten vältetään? Esimerkiksi vertaistukifoorumien ylläpitotaho pitäisi mielestäni ehdottomasti olla osaava ja realistisesti ajatteleva terveydenhuoltoalan ammattilainen, jotta nettiprofiilien takaa kirjoittaville ja myös lukijoille tarjottaisiin kriittistä tietoa ohjatusti. Lisäksi asioita ei saisi vetää piiloon muuta kuin ammattilaisten kanssa.

Yksi varma merkki yhteisöllisessä harhassa olevilla lienee se, että kritiikkiä ei kestetä minkäänlaista ja valitettavia esimerkkejä löytyy netistä varmasti useita avoimia ja suljettuja foorumeja.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 30.11.2010 - 14:26)

Uskontojen hyviä puolia

Mitkä ovat uskomuksien ja uskontojen hyviä puolia?

Ensinnäkin otan käsittelyyni uskonnot, jotka luovat monelle perustan korkeasta moraalitasosta. Lisäksi kristillisellä armokäsityksellä lienee lähes poikkeuksetta uskovaisille eheyttävää vaikutusta.

Uskomuksien kohdalla voisi sanoa, että uskominen johonkin asiaan lienee monelle helpompaa kuin kohdata realiteetit, jolloin ihminen ei rasita liikaa itseään asioilla, joita ei voi käsittää, vaan vastauksia tippuu - tosin vääriä.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 29.11.2010 - 21:30)

Ideaalinen ihmissuhde

Mielestäni ideaalinen ihmissuhde on silloin, kun molemmat tekevät suunnilleen saman verran työtä ihmissuhteen eteen. Toki on olemassa esimerkiksi tukisuhteita ja hallintosuhteitakin, mutta ne ovat hieman eri asia kuin tasa-arvoinen ihmisuhde.

Yhteisöissä puolestaan yhteisön jäsenten pitäisi suunnilleen mukautua yhteisön mukaiseksi, jotta yksittäisen yhteisön jäsenen suhde koko muuhun yhteisöön olisi sopusoinnussa. Toisaalta epäsosiaaliset tapaukset ovat kaikille yhteisöille ilmeinen haaste. Elämä on harvoin pelkkää miellyttämistä, vaan välillä pitää antaa tilaa myös kritiikillekin tai muuten on vaarana, että koko yhteisö painelee harhaan.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 28.11.2010 - 16:14)

Itselle tärkeiden asioiden yliarvostaminen

Voisin väittää, että maailma näyttää aina erilaiselta päänsisällä kuin pään ulkopuolella ihan noin kielikuvallisestikin. Vaarana mielestäni on, jos ei kykene suhteellistamaan asioita ympäristöönsä nähden.

Esimerkiksi pieni lehtijuttu jostakin tietystä julkisuuden henkilöstä tuntuu varmaankin melko merkityksettömältä suuresta yleisöstä, mutta kyseisen uutisaiheen tarjonneen julkisuuden henkilön mielestä kyse saattaa olla kokemus maailmanlopun ja jumaluuteen nousemisen väliltä.

Toisaalta ei pidä silti vähätellä subjektiivista kokemusta, koska ratkaisevaa ei aina ole kuinka vähäpätöisenä suuri yleisö pikku-uutista tai isoakin uutista pitää, vaan uutisoitavan henkilön tunteitakin pitäisi kunnioittaa.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 28.11.2010 - 02:00)

Elinkaariajattelu

Muistelen vanhoja opintoyritelmiäni, kun totean, että koneella on elinkaarensa. Joskus kone jää vain auttamattomasti kehityksestä jälkeen, jolloin se uusitaan. Tai sitten koneen pääosat kuluvat niin paljon, ettei korjaaminen enää kannata.

Myös ihmisestä kuulee nykyään puhuttavan elinkaariajattelumallin mukaan. Tai on kai kuullut jo vuosikymmeniä, mutta luulen, että ihmisen elinkaariajattelu lyö vielä lähivuosina itsensä läpi vääjäämättä, kun kansan sivistystaso nousee.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 26.11.2010 - 11:42)

Netin foorumien lahkotoiminta?

Vaan kukapa voisi avata foorumikirjoittelijan silmät?

Lahkolla tarkoitan sitä mistä edelläkin olen kirjoittanut, että tiiviissä foorumikirjoittelussa piilee vaaransa, etenkin jos on taipumusta suureellisiin kuvitelmiin. Foorumin yhteisöstä eli aktiivikäyttäjistä tulee vääjäämättä suuruusharhaisia, mikäli riippuvuussuhde lujittuu niin vahvaksi, ettei näe enää juurikaan muuta merkitystä elämässä kuin foorumikirjoittelun.

Lopulta ääritapauksissa aktiivikäyttäjillä foorumi tyydyttää lähes kokonaisuudessaan henkilön sosiaaliset tarpeet, jolloin ollaankin sitten jo harhamaailmassa, jos tilannetta tarkastellaan ulkopuolelta käsin. Foorumeilla esiintyy usein myös niin sanoakseni valeauktoriteettaja, joiden tarkoitus on johdatella väkeä pääsääntöisesti harhapoluille, koska he tietävät itse mikä on parasta foorumin kirjoittajille. Valeauktoriteetilla voi olla foorumilla suuri arvostus, vaikka henkilön oikeat saavutukset olisivatkin mitättömiä, eikä saavutukset näinollen edellytä auktoriteettiasemaa.

Vinkiksi entisenä harhassa eläneenä sanoisin, että älä painota ikinä elämääsi liikaa netin foorumeille, koska merkitysvääristymät ja suhteellisuudentajun katoaminen ovat mielestäni enemmänkin sääntö kuin poikkeus tiiviissä foorumikirjoittelussa. Pidä nettifoorumeita ainoastaan keskustelupaikkana, äläkä liitä niihin korkeampia tavoitteita, koska silloin olet jo harhassa.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 25.11.2010 - 05:15)

Ihmiselämän keskeinen haaste on luopuminen

Ajateltuani luopumista osana elämää olen tullut siihen tulokseen, että usein luopuminen saattaa olla ihmisellä kaikista vaikein tehtävä. Luopumisen vaikeus ilmenee viimeistään silloin kun menettää jonkun rakkaan ihmisen, jonka todellisen arvon huomaa vasta menetyksen jälkeen.

Mielestäni koko elämä saattaa olla hyvinkin valmistautumista luopumiseen itse omasta elämästä.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 24.11.2010 - 12:19)

Rakkaus

Rakkaus saattaa olla monelle sellaiselle hyvin abstrakti eli epämääräinen käsite joka ei siihen kykene. Rakkauden perusta voi olla ihmiselle ainakin veljeys, sisaruus, vanhemmuus ja parisuhde. Tunne että tekee hyvää tekemättä kumminkaan pahaa on mielestäni keskeinen asia rakkaudessa.

Miksi seksiä sitten kutsutaan rakasteluksi? Rakkaudella ja seksillä on kyllä silloin syyseurausyhteys, kun ajatellaan, että seksiä harrastetaan kumppanin seksuaalisten halujen tyydyttämiseksi. Ilman seksiä voi olla mielestäni rakkautta, koska kyse on sentään melko kokonaisvaltaisesta tunteesta.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 24.11.2010 - 11:28)

Harhainen ja epädemokraattinen yhteisö

Miten ihmiset joutuvat ulkopäin harhaisilta vaikuttaviin epädemokraattisiin yhteisöihin? Voisiko ihmisten herkkäuskoisuus selittää kaiken?

Ehkä yksi varma tie kohti epädemokraatista yhteisöä en se, etteivät ihmiset ajattele enää kriittisesti asioista omilla aivoillaan. Tälloin ihmiset alkavat elää siinä uskossa, että jokin muu ihminen tietää paremmin sen mikä on kullekin parhaaksi. Epädemokraattisen yhteisön johtaja yleensä tuskin vain uskottelee vaan uskookin olevansa muita parempi, jolloin johtajuudesta luopuminen saattaa olla mahdottomuus. Kaikki johtajalle uhkaksi olevat epäilevät ihmiset eristetään tietysti yhteisön ulkopuolelle.

Epädemokraattisen yhteisön voisi ajatella olevan muutenkin harhainen, jos yhteisön johto saati yhteisön muut jäsenet eivät kestä minkäänlaista kritiikkiä. Epädemokraattinen yhteisö mielestäni elää niin kauan kuin sen jäsenet, mutta usein ehkä lapsetkin sitoutetaan yhteisölliseen harhaan. Tiedä sitten onko herkkäuskoisuus verenperintöä vai kasvatuksellinen asia?

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 23.11.2010 - 03:54)

Yliarvostus

Yliarvostaa voi ainakin esimerkiksi pörssiosakkeita tai itseään tai joskus jotain muutakin henkilöä.
Yliarvostus on sikäli vaarallinen ilmiö, jos ei ole kanttia päästellä mäkeä alaspäin ollenkaan. Tämä voi johtaa rankkaan häpeäreaktioon ja ehkä jopa häpeäraivoon, jolloin ilmenee suicidaalista eli itsetuhoista käyttäytymistä ääritapauksissa.

Eläkäämme siis mieluiten hieman pessimisteinä kuin pilvilinnoissa, koska on oletettavaa, että pilvet eivät kauas kanna.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 22.11.2010 - 23:03)

Kateudesta vielä asiaa

Kateus voidaan käsittää mielestäni lähinnä kahdella lailla joko kielteisenä tunteena tai eteenpäin vievänä jossain määrin myönteisenä tunteena. Kokonaisvaikutelmani kateudesta on kumminkin selvästi pakkasella.

Kielteisestä kateudesta seuraa nähdäkseni usein katkeroituminen ja jossain tapauksissa jopa kaunainen vihan tunne. Katkeruus myrkyttää mahdollisen ihmissuhteen niin pahasti, ettei katkeroitunut mieli näe toisessa mitään myönteistä tai vaikka näkeekin, niin asian kiistää ja kieltää.

Eteenpäin vievä kateus on mielestäni myös tunnustettu ilmiö. Kateus voi todellakin tuoda kilpailuasetelman, mutta tässäkin on vaarana kateuden kohteena olevan henkilön perusteeton mollaaminen. Kumminkin kilpailuhenkinen kateus tyylillä "kyllä minäkin sen homman osaan tai jopa paremminkin" laittaa väkisin ihmisen yrittämään parastaan.

Kateus ei kunnioita eikä arvosta eikä kehu ikinä aidosti.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 21.11.2010 - 17:30)

Onko ilkeämielisellä verbaliikalla rajoja?

Aloin todella miettiä, että kyllähän minäkin henkisesti loukata osaisin ja monia täysin tuntemattomiakin ihmisiä, mutta en vain halua. Läheisimmät ihmiset saavat usein kokea kiukkuni, mutta en silloinkaan laita niin pahaa tekstiä kuin kykenisin. Voisiko tästä päätellä, että itsehillintäni pelaa jossain määrin?

Itse otsakkeen kysymykseen väitän, että rajat asettanee viime kädessä poliisi.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net sivustolla 20.11.2010 - 17:02)

Kosto ei ole oikeutettu!

Milloin kosto on oikeutettu vai onko se sitä milloinkaan?

Mielestäni kostoajatukset ovat ihmisille ominaisia, mutta ovatko kostoajatukset opittua käytöstä vai syntyvätkö kostoajatukset ilman mitään pään ulkopuolisia vaikutteita? Tietenkin kostoajattelu alkujaan syntyy siitä, että on kokenut jonkun tason vääryyttä vähintäänkin omasta mielestään.

Mikä auttaa kostoajatuksiin? Itse ajattelisin, että kostoajattelusta voi olla vaikea päästä pois, jos on henkisesti kypsymätön ihminen. Monet todellakin puhuvat oikeutetusta kostosta, mutta eikö silloin olla jo pimeydessä?

Mielestäni Mahatma Gandhin organisoima aseeton kansannousu Intiassa oli juuri sitä elämänfilosofiaa jota itse haluaisin oppia yhä. Tappaminen saattaa olla joillekin helpompaa kuin sovintotien löytyminen, josta löytyy valitettavan paljon juttua historiankirjoista. Mehän olemme onneksi järkeviä ainakin niin kauan kuin olemme rohkeita itsenäisesti ajattelevia ihmisiä.
 
Ehkäpä epäkohdat pitää tuoda ainoastaan julki, eikä se mielestäni ole kostamista. Puolestaan asioihin takertuminen lienee usein sukua kostoajatuksille. Lisäksi ääritapauksissa pitää luottaa valvoviin viranomaistahoihin.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 15.11.2010 - 23:40)

Valehtelu

Valheen määritelmä on kyllä hieman häilyvä, koska meillä on yleisesti hyväksyttyjäkin valheita eli semmoisia asioita, joiden olemassaoloa ei ole ikinä osoitettu.

Uskomuksiin ja etenkin uskontoihin viittaan. Lisäksi henkilökohtaisella tasolla tämä tarkoittaa sitä, että ihminen tekee toisesta ihmisestä tarkoituksellisesti virhetulkinnan, vaikka ei voisi tietää mitä toinen ihminen on ajatellut tai ajattelee.

Jotkut uskovat jopa omia valheitaan esimerkiksi siinä etteivät he valehtele koskaan.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 15.11.2010 - 16:00)

Myyttiset hyvinvointituotteet?

Mikä voisikaan olla ihmisille helpommin myytävä asia kuin joku terveystuote tai -rohto, jolla saisi elinvoimaisuutta ja pitemmän elämän. Rohtojen markkinointi on sikäli ovelaa, että markkinoijat eivät välttämättä takaa terveydellistä hyvinvointia, vaikka usein sitä näkyvästi mielikuvamarkkinoinnilla luvataankin.

Tietynlaisia ihmisiä lieneekin helpointa jymäyttää juuri hyvinvointituotteilla, vaikka sekä mielen että fyysisen hyvinvoinnin perustan kukin ihminen rakentaa varmaankin paljolti muilla keinoin kuin terveysrohdoilla, vaikka niitä söisikin.

Itse uskon enemmän oman elämäni elinkaareen, joka vääjäämättä saavuttaa huippunsa kaartuen loivaan laskuun eikä tätä luonnonlakia voida millään rohdoilla pysäyttää. Toisaalta tuskin rohdoista yleensä paljon haittakaan on, mutta hyödyn jäädessä olemattomaksi voisi kysyä sitä, että miksi ihmeessä ostaisin terveysrohtoja?

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 04.11.2010 - 21:24)

Asioiden hyväksyminen

Elämän voisi hyvin nähdä osaksi hyväksymisen harjoittelua, koska emmehän me voi kaikille asioille ympäristössämme yhtään mitään. Joudumme aina ajoittain tilanteisiin joihin emme haluaisi, kuten esimerkiksi kohtaamaan sen realiteetin, että jollain on ehkä perusteettomasti enemmän vaurautta kuin itsellämme.

Realiteettien hyväksyminen on myös joskus täysin pään sisäistä toimintaa, sikäli kun pitää hyväksyä tai paremminkin sopeutua esimerkiksi vaikeaan mielenterveydelliseen sairauteen ja koettaa silti pitää itsestään huolta.

Tunnenko sitten jostain sellaisesta asiasta painetta, jota en kertakaikkiaan voi hyväksyä? Vai olenko sittenkin päässyt yli suunnilleen kaikista asioista, joita aluksi oli vaikea hyväksyä?

Itselläni ei tule mieleeni oikein mitään mielenkiehuntaa aiheuttavaa asiaa jota en voisi hyväksyä, mutta kyllä joskus tuntuu edelleen vaikealta hyväksyä ihmisten perusteeton eriarvoistaminen ja sitä myötä luokittelu.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 01.11.2010 - 21:14)

Avautumisherkkyys

Miksi jotkut ihmiset vaikuttavat olevan keskustelutilanteessa immuuneja keskustelua vievälle avautujalle? Tosin varsin moni ihminen kyllä avautuu, kun kertoo jotain poikkeuksellistakin juttua avoimin mielin. Avautumisessa on ehkä kyse myötätuntoisesta eläytymistä vai onko lohduttaminen parempi sana?

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 31.10.2010 - 22:12)

Anti-huijaus!

Mikä tekee ihmisestä rehellisen? Ehkäpä pelkotilojen, valtapyrkimysten ja rahanhimon häviäminen ja seksuaalisen tasapainon saavuttaminen. Voiko tuollaisia ihmisiä sitten ollakaan? Ehkä voi ollakin, mutta huipulla olevia tuskin ei muualla kuin tiedeyhteisöissä, joissa kritiikki on käsittääkseni purevinta.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 31.10.2010 - 19:15)

Netin oraakkelit?

Netin keskusteluissa täytyy sanoa, että näitä oraakkeleja on enemmän kuin tarpeeksi. Netin oraakkelit kuvittelevat näkevänsä toisen keskustelijan pään sisäisen toiminnan, vaikka siihen tuskin on eväitä kenellekään, mutta viitteitä ihmisten käytöksestä saattaa netinkin kirjoitusten valossa saada. Kaiketi toisen pääkopan sisällön arvioinnissa tulisi olla melko kriittinen, koska takuulla ei voi tietää toisen ihmisen ajatuksia, ellei niitä ole tehty sitten aivan selväksi.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 26.10.2010 - 22:33)

Lasten laatuaika

Monissa yhteyksissä olen kuullut mainittavan käsitteen lasten laatuaika, jota vanhemmat lapsilleen aina ajoittain tarjoavat. Ihan kiva varmaan lasten kannalta viettää vanhempien ohjelmoimaa hauskanpitoa, mutta mitä jos vanhemmilla ei ole lapsille muuta kuin laatuaikaa?

Itse ajattelisin, että vanhempien ohjelmoima laatuaika ei välttämättä olekaan aina lapsen etujen mukaista, varsinkaan jos lapsille ei tahdo olla muuten aikaa. Kaikki toiminta pitäisikin mielestäni lähteä liikkeelle lapsista itsestään, jotta voidaan puhua laatuajasta lasten tarkasteluvinkkelistä käsin.

Tietysti kaikkeen toimintaan pätee varmaan suuri sekä myönteisten että mahdollisten kielteisten kokemusten vaikutus. Toisaalta lapsen kiinnostuksen kohteita lienee vanhemman vaikea havaita, elleivät vanhemmat ole tarpeeksi mukana lapsen elämässä.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 25.10.2010 - 17:38)

Hyvä netin vertaistukifoorumi?

Millainen on hyvä vertaistukifoorumi?

Ensinnäkin mieleeni tulee se, että foorumin ylläpidossa on objektiivinen ja ammattimainen ote keskustelijoihin.

Toiseksi, foorumin pitää olla kaikille avoin, eikä niin sanottujen hankalien tyyppien tavoittamattomissa ja nimettömästi.

Ryhmädynamiikka toimii netissäkin kun sen vain annetaan toimia vai mitä?

Yksi tärkeä pointti meinasi unohtua eli ennakkomoderointi.

Ennakkomoderoinnilla suojataan kirjoittajia samalla kun foorumi pysyy siistinä ja arvostettuna.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 24.10.2010 - 19:49)

Ystäviä elämän varrelta

Olen viime aikoina ajoittain miettinyt elämääni ja sukuni ulkopuolisia sosiaalisia suhteitani eli kaveripiiriäni elämäni varrella. Tulin siihen tulokseen, että minulla on ollut alle kouluikäisenä erilainen kaveripiiri kuin ala-asteella puhumattakaan yläasteajoista. Lukioaikoina minulla ei juuri kavereita ollutkaan. Parikymppisenä minulla oli pari-kolme hyvää kaveria. Tällä hetkellä kolmekymppisenä kaveripiirini on ehkä laajempi kuin ikinä, mutta joskus harmittaa kun lapsuuden kaverisuhteet eivät ole kestäneet. Nyt toivon mukaan tämänhetkiset kaverisuhteeni ovat lujalla pohjalla.

Onko tämä omakohtainen kokemukseni yleistä etteivät lapsuuden ja nuoruuden kaverisuhteet ole niin pysyviä? Olen kyllä kuullut omilta kavereiltani, että varsin monella on vielä jäljellä kavereita lapsuusajoilta. Mukautuuko kaveripiiri todellakin aikakausien ja elämäntilanteiden mukaan? Vai ovatko ainoastaan oikeat ystävät niitä jotka kulkevat rinnalla vuosikymmenten ajan hautaan asti?

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla  10.10.2010 - 21:25)

Nettiriippuvuus ja lääkkeet siihen

Aina ei nähdä riippuvuuden takana olevia todellisia syitä, kuten henkilön sosiaalinen pidättyvyys tai yksinkertaisesti sosiaalisten kontaktien puute.

Ajatellaan, että netti on paha, kun taas perinteiset mediat ovat hyvä, mutta miksi ihmeessä ajatellaan näin, koska kiistatta on selvä asia, että netti suunnilleen oikein käytettynä (eli mediakriittisesti ja lähdekriittisesti käytettynä) auttaa monessa asiassa.

TV passivoi sikäli kun on kyse vuorovaikutuksesta. Kansan propagandakoneisto haluaa enemmän vähemmän itsenäisesti ajattelevia propagandan mukaisesti eläviä kansalaisia kuin hämärältäkin haiskahtavien juttujen kyseenalaistajia internettiin. On olemassa myös interaktiivisia pelejä joihin moni on koukussa, mutta onko riippuvuus silloin paha asia jos suoriutuu arjesta?

Nettiriippuvuus poistunee, kun elämänpiiri laajenee vaikka esimerkiksi netin välityksellä.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla  23.08.2010 - 22:39)

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Huumeet viinakauppaan? (kirjoitus 21.8.2010)

Viime aikoina viherälykkö Osmo Soininvaara on ottanut julkisuudessa näkyvästi kantaa huumeiden laillistamisen puolesta käsittääkseni sillä verukkeella, että huumesota on pahempi ilmiö kuin laillisten huumeiden lieveilmiöt.

Mielestäni Soininvaaran logiikka on ihan hyvä, mutta se vain hieman ontuu. Suomalaiset saatika muut länsimaalaiset eivät ole yksinkertaisesti niin valveutunutta väkeä kuin liberalistit luulevat, että huumeitakaan voitaisiin laillistaa ilman merkittäviä haittoja kansalaisille. Sopiikin kysyä mikä on yhteiskunnan vastuu sen kansalaisista, jos kertakäytön ja kokeilukäytön kynnystä huumeissa merkittävästi alennettaisiin.

Toinen merkittävä pointti on, ettei Suomesta käsin voida vaikuttaa länsimaiden tai puhumattakaan muiden maiden lainsäädäntöön. Emme voi tehdä Suomesta huumeparatiisia, jota tosin Soininvaara ei käsittääkseni haikailekaan. Toki jos lainsäädäntö muissa länsimaissa muuttuu huumeliberaalisemmaksi, jota epäilen, ei Suomi voi jäädä sillä saralla huumevapaaksi saarekkeeksi, vaan lainsäädäntöä pitää silloin rukata.

On surullista, että yhteiskuntavastuuseen ei enää niinkään tunnuta uskottavan yksilönvapauden aikakaudella. Jo kannabis on käsittääkseni selvä terveyshaitta ja tämä olisi syytä kaikkien tiedostaa. Ilman huumekielteistä ilmapiiriä ja lainsäädäntöä kannabiksen johdosta psykoosiin sairastutunut saattaisi olla hieman katkera yhteiskuntaa kohtaan, varsikin jos huumeinformaatio on ollut kritiikitöntä ja huumeiden käyttöä suosivaa.

Pitää kyllä huomata, että suhteessa alkoholiin monella on varsin huoleton asenne, vaikka alkoholiperäiset kuolemat ovat työikäisen väestön merkittävin tappaja Suomessa. Kirjoitukseni sanoma on se, että emme tarvitse alkoholille kilpailijoita laillisissa keskushermostoon selkeästi vaikuttavissa aineissa.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 21.08.2010 - 23:08)

Projisointia vieläkin...

Projisaatio eli toisten ihmisten käytöksen selittäminen oman aivotoiminnan avulla vaikuttaa kai aina kaikkiin ihmisiin. Esimerkiksi jos on kokenut joskus sellaisen loukkauksen, että tekisi mieli pieksee joku, niin sitä helposti ajattelee, että kaikki muutkin ihmiset ajattelevat samalla lailla loukatuksi tultuaan.

Esimerkiksi ihminen saattaa nähdä enemmän rakkautta ympärillään, mikäli on itsekin rakkaudellisessa tilassa. Yleistykset ovat kyllä vaarallisia mitä tulee ihmisten käyttäytymiseen, varsinkin jos ihmistuntemus perustuu lähes kokonaan omaan projisaatioon.

Ihminen heijastelee muutenkin enemmän itseään kaikella olemisella ja tekemiselle mitä emme aina käsitä, mutta joskus vika voi olla myös havainnoijassa, etenkin jos havainnoitsijaa on vedätetty tahalleen.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 13.08.2010 - 19:43)

Ihminen ja lauma

Ihminen on nähdäkseni hyvin laumaohjautuva, jos ajattelee, että kaikilla ihmisillä on sisäänrakennettu tarve löytää lauma johon kuulua. Millaista on laumaelämä sitten erakoilla vai ovatko he kieltäneet itseltään laumaelämän? Erakoksi tuskin synnytään, vaan luulen ympäristötekijöiden vaikuttavan erakoitumiseen paljon enemmän.

Ihmisten tai paremminkin läheisten ihmisten laumaelämää seuranneena lähes koko elämäni olen vakuuttunut, että ihmisillä on tarve Suomessa saada huomiota myönteisillä teoilla ja asioilla, jonka vuoksi voisi ajatella, että kansalaisten moraali on varsin hyvällä tasolla. Kielteisillä asioilla kuten rötöksillä huomiota saaneista kansalaisista kyllä puhutaan, mutta kokemukseni mukaan ei niinkään positiiviseen sävyyn kuin siitä, kun joku on tehnyt jonkun poikkeuksellisen ansiokkaan tutkimuksen esimerkiksi tieteen piirissä.

Edellinen vertaileva ajattelu ja toisten korostaminen toisten yli pätee tosin valitettavasti jo lapsiinkin, sikäli kun lapsia verrataan toinen toisiinsa aikuisten maailmasta käsin, vaikka lapset eivät sitä taatusti ymmärräkään. Lauman tulisikin mielestäni ensisijaisesti huolehtia lapsista eikä asettaa lapsia missään nimessä vastakkain, koska vastakkainasettelu tulee vääjäämättä vastaan aikuisten maailmassa.

Jokainen ihminen haluaa ehkä löytää lauman johon kuulua. Jopa rötöstelevät kansalaiset hakeutuvat toistensa seuraan, koska heidän omassa laumassa heitä ymmärretään parhaiten. Itse olen mielenterveyskuntoutujana kokenut, että on todella hyvä asia, kun minulla on vertaisia kavereita joiden kanssa voi jutella vapautuneesti ilman pelkoa tulemalla tyrmätyksi ainakaan sairauteni vuoksi. Ihmisen saattaa pitää monesti lauma kurissa ja kunniassa unohtamatta tietenkään suoria terveydellisiä vaikutuksiakaan.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 13.08.2010 - 18:50)

Skeptikon maailma?

Eikö perusluottamus ihmisten välille perustu oletuksille eikä näyttöön pohjaavaan tutkimukseen? Meistä moni olettaa, että läheinen ihminen on lojaali ja pääosin vilpitön meitä itseämme kohtaan, vaikka todellisuus voi olla hieman edellisen kanssa ristiriidassa. Olettaminen luo fiktiivistä käsitystä turvallisesta ja luottamuksellisesta ihmissuhteesta.

Voiko hyvin skeptinen ihminen sitten olla muuta kuin erakko? Ehkä ei voi olla, jos edellinen tarkoittaa vahvaa epäilyä kaikkea elinpiiriin kuuluvaa kohtaan siis myös muita ihmisiä kohtaan. Arvomaailma, seksuaalisuus ja ystävät voivat olla todella skeptiselle ihmiselle hyvin haastavia kysymyksiä omasta elämästä tai niin ainakin oletan.

Itse oletan lisäksi kyllä monia asioita, vaikka en olekaan niistä täysin vakuuttunut, mutta minähän olenkin vain ihminen!

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 05.08.2010 - 22:52)

Psykologia

Kritiikkiä psykologiaa kohtaan pitää voida esittää niin sisältä kuin ulkoakin päin. Tosin samalla psykologian piirissä olevien henkilöiden pitää myöntää, ettei ihmismielen motiiveja voida koskaan täysin virheettömästi mallintaa saati ennustaa yksinkertaisesti sen vuoksi, koska satunnaismuuttujien määrä on niin suuri jo solutason fysiologiassa saati ihmiskehon ympäristön niin sanoakseni psykologisissa impulsseissa.

Toisaalta ei psykologian tehtävä olekaan kaikkea aukiselittää, mutta se antaa työkaluja ihmismielen tarkasteluun. Jos väittää että psykologia on turha niin samalla väittää ettei ihmisen käyttäytymistä tarvitse selittää tai oppia siitä mitään.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 29.07.2010 - 22:13)

Omituisia ajatuksia?

Minua on mietityttänyt viime päivinä paljonkin ihmiselon mysteeri, johon jotkut hakevat selitystä eri uskontojen ja filosofisten oppien pohjalta.

Onko ihmiselon suurin tarkoitus elää hyvä elämä? Miten edellinen on sitten edes mahdollista?

Luulen että ihmisen haaste on paljolti prosessoida mielestään niin sanoakseni omituiset ajatukset, jolloin pääsee kasvamaan niistä yli. Omituisia ajatuksia, joihin viittaan, voisivat olla esimerkiksi kaikki asiat, jotka sotivat ihmisten keskenäistä sopua vastaan.

Tietysti pitää huomioida että ihminen on psyko-fysiologinen kokonaisuus, eikä pahapäinenkään ihminen aina oikeasti ole sitä miltä vaikuttaa. Esimerkiksi erilaiset hormonaaliset tekijät voivat solutason fysiologian pohjalta vaikuttaa paljonkin ihmisen käytökseen puhumattakaan erilaisten epäsuotuisten kasvuolosuhteiden merkityksestä.

Ystävyydellä voi saada ehkä enemmän aikaan kuin kylvää ympärilleen pelkkää riitasointua ja epäharmoniaa. Tietenkään edellinen ei päde kaikkiin ihmisiin tai ainakaan niihin patologisiin tapauksiin. Mielestäni rakkaus yhdistää ihmiset ja heikko toleranssi kohdata elämän ongelmia erottaa ihmiset.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 29.07.2010 - 21:59)

Raitis - kohtuukäyttäjä - alkkis?

Alkoholisteja, kohtuukäyttäjiä ja raittiita on monenlaisia ihmisiä.

Alkoholistin perustyyppi kieltää kaiken alkoholin aiheuttaman kielteisen puolen.

Kohtuukäyttäjä lienee varsin usein suvaitsevainen niin raittiita kuin alkoholistejakin kohtaan.

Raitis voi olla usein tiukkapipoinen, koska on oppinut ymmärtää usein rankkojen ryyppyvuosien jäljiltä, että alkoholilla ei voi ikinä asioiden laitaa ainakaan parantaa.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 29.07.2010 - 21:57)

Alkoholi ja muut päihteet

Onko ihmisen haettava näennäistä helpotusta elämäänsä päihteiden avulla vai mistä oikein on kyse?

Itse suhteellisen raskaan alkoholiongelman selättäneenä omaan kokemusta juurikin viinan läträämisestä. Omakohtaisten kokemusteni perusteella viina tarjosi mukavan todellisuuspaon kaikin puolin surkealta tuntuneesta elämästä, jolloin alkoholiongelmani oli jo melko vaikeassa pisteessä.

Nyt entisenä päihdeongelmaisena minua mietityttää, voiko lapsen kasvattaa siten ettei hän ainakaan suuressa mittakaavassa eläisi elämää päihtyneenä vaan ajatus kirkkaana - raittiina. Jännitystä varmaankin pitäisi hakea muilla konstein elämään tai muuten tylsän elämän täyttää päihteillä.

Kaiken kaikkiaan päihdeongelma lienee paljolti myös opittua mutta kuka on oppi-isä tai -äiti? Harva aikuinen ottaa varmaankaan kunniaa päihdeliberaalin kasvatuksen tarjoajana. Mikä sitten on päihdeliberaalin kaveripiirin vaikutus viinan ja pahimmillaan huumeriippuvuuden syntymiseen?

Kaikesta huolimatta uskon ja toivon, että voin tehdä paljon oman lapseni eteen, ettei hän juo tai maista kaikkea mitä milloinkin tarjotaan!

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 29.07.2010 - 21:55)

Ahneudesta psykiatrinen diagnoosi?

Mihin suursijoittaja tyytyy lienee mielenkiintoinen kysymys. Tuovatko pelkät luvut ja toisten riistäminen niin suuren tyydytyksen elämään tosiaan? Riistokapitalismi tulisikin luokitella psykiatriseksi sairaudeksi ja laittaa nämä miljardööripelurit vaikka Seilin saarelle Itämerelle hoitoon!

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 12.05.2010 - 22:27)

Suurpääomien mielenlaadusta

Kerron ensiksi, että millainen on suurkapitalistin mielenlaatu. Suurkapitalisteja on selvästi kahta sorttia eli toiset hakevat maksimaalista voittoa lyhyellä aikavälillä eli maksimissaan vuosi kaksi, kun taas pitkän tähtäimen sijoittajat hakevat tuottoa kymmenien vuosien aikajanalla tai ehkä jopa omia perunkirjoituksia silmällä pitäen.

Lyhyen aikajänteen suurkapitalisti on peluri, joka yrittää keinotella rahaa mistä sitä helpoiten saa. Pitkämielisempi suurkapitalisti näkee markkinat mahdollisuutena hakea hyvää ja vakaata sijoitetun pääoman tuottoprosenttia eli ROI-prosenttia.

Pelurin toimintaa ei pysty ennustamaan kukaan ja siksi se on suuri jopa koko globaalin talouden epävarmuustekijä. Edellisestä johtuen en halua itse edes miettiä mitä tekisin suurpääomapelurina.

Vastuullisempana suurkapitalistina ehkä luottaisin pörssiin, mutta itse ehkä sijoittaisin kumminkin kultaan. Kullan maailmanmarkkinahinta on viiden vuoden aikana liki kolminkertaistunut, joten sikäli se voisi tuottaa myös lyhytpinnaisemmalle suurkapitalistille parhaiten.

On varsin oletettavaa, että maailmantalous hakee pitkällä aikavälillä uusia uomia, jolloin perusraaka-aineiden ja metallien hinta tulee edelleen nousemaan. Ja himotuin metalli lienee melko varmasti pitkällä aikavälillä kulta, varsinkin jos historiaan on yhtään luottamista.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 11.05.2010 - 00:16)

Nimimerkin juridinen suoja

Nauttiiko nimimerkkikirjoittaja samanlaista suojaa kuin esimerkiksi julkisuuden henkilö saati ei julkisuuden henkilö?

Mielestäni on varsin selvä asia, ettei nimimerkki ole luonnollinen oikeushenkilö, ellei ole henkilöidentiteetiltään tunnettu nimimerkki.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 10.05.2010 - 21:49)

Masentunut näkee itsensä huonossa valossa

Mielestäni itsetunnon perusta on se, että kokee olevansa edes jossain asiassa vähintäänkin hyvä. Miten hyvä sitten määritellään? Ehkä itse kukin käyttää hyvyytensä määrittämiseen apuna toisia ihmisiä peilaamalla itseään muiden kautta. Esimerkiksi kehitysvammainen voi kokea itsensä tärkeäksi ja jopa hyväksi jonkin työtoiminnan kautta.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 08.05.2010 - 23:42)

Ihmissuhteet

Mielestäni ihmissuhteiden laadun määrittää hetki jota elämme eikä menneisyys, vaikka olisi kipeitäkin muistoja joistakin henkilöistä. Edellisen voi käsittää ihmisten välisenä armollisuutena.

On varsin luonnollista, että käsitykset esimerkiksi lähisuvun ihmisistä vaihtelevat, vaikka johdonmukaista olisi tietenkin vetää tylyä linjaa sukulaissuhteissa, etenkin jos on kokenut mielestänsä vääryyttä. Tosin itse pidän niin sanotun tylyn linjan vetäjiä usein melko kyvyttöminä ihmisinä.

Ihmisen suuruus mielestäni tulee esiin silloin, jos ihminen voi tehdä yhteistyötä myös sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ehkä osoittakaan sietävänsä kyseistä yhteistyökykyistä ihmistä.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 25.04.2010 - 13:30)

Totuudenpuhuja

Uskon niin, että rehellisyys mitataan juuri hyvinkin läheisissä ihmissuhteissa. Toisaalta jos löytää yhteisön joka suosii epärehellisyyttä lienee epärehellisyys silloin hyvästä. Kaikesta huolimatta näkyvät huijarit pärjäävät yhteiskunnassamme. Kertooko edellinen koko kansan rappiotilasta lienee myös visainen kysymys.

Pitää muistaa vanha viisas sanonta, jonka mukaan totuudenpuhujalla ei ole yösijaa. Todellisuuspakoa haluaa moni nykyään, koska vain harva luullakseni kestää totuuden. Ihmisiä pitäisi ehkä kasvattaa sietämään asiallista kritiikkiä, koska ilman kritiikkiä ei tapahdu kehitystä.

Kaikki ihmiset tarvitsevat palautetta, jotta voi tarvittaessa mukauttaa käyttäytymistään. Tosin tietty ihmisryhmä toimii aina oikein, vaikka osoittaakin heidän toimivan virheellisesti enkä nyt tarkoittanut poliitikkoja vaan keitä tahansa ihmisiä.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 24.04.2010 - 23:03)

Itsetunto-ongelmia

Miksi niin monella suomalaisella vaikuttaa olevan oman itsetuntonsa kanssa ongelmia?

Olemmeko lapsena jääneet huomiosta paitsioon, jonka seurauksena itsetuntoa pitää pönkittää mitä erilaisin asioin.

Mielestäni hyvällä itsetunnolla varustetun ihmisen ei tarvitse tehdä itsestänsä numeroa edes mielessänsä, vaan antaa itsensä olla sellainen kuin on samanaikaisesti hyväksyen myös muut ihmiset sellaisena kuin he ovat.

Itsetuntokysymyksistä voi luullakseni kyllä tervehtyä ja kasvaa tasapainoisemmaksi ihmiseksi, jos antaa siihen mahdollisuuden ja unohtaa suorituskeskeisen maailman edes hetkeksi.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 18.03.2010 - 20:59)

Internet pitäisi kieltää?

Mitä jos internet kiellettäisiin? Mitä sitten tapahtuisi? Mihin kansalaiset voisivat sitten tuulettaa ajatuksiaan?

Kannatan itse internettiä juurikin mielenpatoutumien estäjänä ja muutenkin tervehdyttävänä välineenä!
Jotenkin tosiaan luotan kansalaisten medialukutaitoon, jonka vuoksi saasta jätetään varsin usein omaan arvoonsa internetissäkin. Edellisestä johtuen en näe peikkoja internetin anonyymikirjoittelussa kunhan vaan maan lakeja noudatetaan!

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 09.02.2010 - 20:49)

Moderni kansalainen hakee avun netistä

Eikö näin ole, että moderni kansalainen hakee apua netin välityksellä joko tulkinnallisten tietojen tai henkilökohtaisen yleensä epäammatillisen avun pohjalta.

Onko edellisessä kyse uusavuttomuudesta vai toimintamallista kaikki keinot käytössä?
Itse olen kokenut, että netissä voi löytää samassa elämäntilanteessa olevia henkilöitä ja saada siten hyvää vertaistukea. Toisaalta ei hoitovastuuta voi vierittää kokonaan jos ollenkaan nettikavereille.
Etenkin mielenterveydellisten ongelmien käsittelyssä on suureksi avuksi, kun huomaa ettei ole aivan yksin elämäntilanteessaan. Toisaalta epäammattilliset nettineuvojat voivat viedä kritiikittömän kansalaisen entistä huonompaankin tilanteeseen, jonka vuoksi myös netissä tarvittaisiin ammattimaisesti hoidettua vertaistukitoimintaa.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 08.02.2010 - 00:45)

Projisointia

Yleistieteellinen fakta lienee, että mitä suurempi tutkimusotos sitä pienempi on virhemarginaali.

Maallikkona mutta jonkin verran omaan ajatustoimintaani perehtyneenä henkilönä arvioisin psykologisen tutkimuksen keskeisen tehtävän olevan virhemarginaalien minimoinnin. Ihmisen ajatustoiminnan prosessia ei tietenkään voida täysin aukottamasti selvittää psykoanalyyttisin lähestymistavoin, koska tiettävästi aivojen toiminta on myös keskeisesti aivosolutason fysiologiaa.

Ihmismielen toiminta ei todellakaan ole pelkkää sielunoppia Freudin psykoanalyyttisin metodein, vaikka joillekin Freudilainen malli voi olla oivallinen keino selittää elämän tapahtumaketjuita eli tässä tapauksessa yleensä mielen sairastumista. Toki itseään voi psykoanalyysissä oppia tuntemaan paremmin, mutta miten on asianlaita sitten, jos terapeutti ruokkii vääränlaisia syy-seuraus -yhteyksiä.

Itse olen havainnut, että rehellisyys on omien ajatusprosessien tutkimisessa lähtökohta. Toisaalta sitä ei voi tehdä oman ajatustoimintansa pohjalta yleistyksiä, koska silloin olisi kyse freudilaisittain projisoinnista eli omien ajatusten siirtämisestä toisen henkilön ominaispiirteiksi.

Mutta eikö projisointi voi olla myös niin sanottu hyvä ajatus?

Yritän esimerkin tavoin hahmottaa käsitystäni projisoinnista:
1. Tane ajattelee Veken olevan valehtelija, koska Tane itse on valehtelija.
2. Tane ajattelee, että Veke on lainkuuliainen, koska Tane on itsekin lainkuuliainen.
3. Tane ajattelee, että Veke on kateellinen, koska Tane itse on erittäin taipuvainen kateellisuuteen.

Ensimmäisessä esimerkissä kyse lienee juuri omien kielteisten ajatusten näkemisestä toisessa. Toisessa esimerkissä kyse lienee hyvinkin hyväuskoisuudesta projisoinnin välityksellä. Kolmas esimerkki on taas tyyppiesimerkki suomalaisesta projisoinnista.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 07.02.2010 - 20:45)

Kostaminen

Kuuluko kostomentaliteetti synnynäisiin ominaisuuksiin vai onko kyseessä opittu tapa? Voisiko olla niin, että kostomentaliteettia ruokkivat erilaiset kostotarinat, joita väkivaltaviihteessä usein esitetään.

Oikeutetun koston käsite on minusta aivan absurdi ajatus. Suurta ihmisyyttä on mielestäni jättää kosto tekemättä ja luottaa siihen, että viime kädessä yhteiskuntamme hoitaa ongelmatapaukset asiaan kuuluvalla tavalla. Järki-ihmisellä kosto ei mielestäni kuulu ikinä toteutuskelpoiseen keinovalikoimaan!

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 01.01.2010 - 21:21)

Anteeksi!

Onko helpompaa pyytää vai antaa anteeksi?

Ehkä äärimmillään jonkun anteeksipyyntö saa kokemaan jopa ylpeyttä, kun voi antaa toiselle anteeksi.

Toisaalta kaikki hokemat kuluvat käytössä kuten jatkuva anteeksipyyntelykin, koska kaikki me ihmiset olemme erehtyväisiä.

Sitten tietty on tapauksia joissa anteeksipyyntöä hyvitetään jopa taloudellisesti, jotta ei tarvitse pyytää anteeksi. Tosin on myös tapauksia, joissa anteeksipyyntö on turhaa, koska ilman aitoa katumusta ja syyllisyyttä se on juuri sitä. Voi olla niinkin, että jos ei tiedostaen ole tehnyt pahuutta lienee sitä turha pyytää anteeksi.

Miten sitten vastata aiheettomaan anteeksipyyntöön? Pitäisikö vastata, että "erehdymmehän me kaikki joskus".

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 28.12.2009 - 17:49)

Raitistuminen kannattaa aina!

Tässä nopeasti tuumailtuna hyviä syitä, joiden vuoksi kannattaa laittaa korkki kiinni:

1. Raittius edistää terveyttä. Elimistö voi palautua vielä raskaankin ryyppyuran jäljiltä!

2. Sosiaalisten suhteiden laatu paranee, kun keskustellaan raittiisti.

3. Raitistuneilla itsemurhan todennäköisyys laskee!

4. Etenkin raitistuneilla miehillä väkivaltarikoksen tai henkirikoksen uhriksi joutumisen todennäköisyys laskee.

5. Raitistuneilla naisilla raiskauksen uhriksi joutumisen todennäköisyys laskee.

6. Aivot toimivat taatusti paremmin kuin ryyppy- / krapulapäivinä ikinä!

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 16.11.2009 - 22:20)

Kateus

Mielestäni kateutta pitää osata käsitellä yhtenä osana ihmismielen tunteita. Kateus on tyypillinen tunne individualistisella eli yksilökeskeisellä aikakaudellamme. Jos olisimme taas suurempia tiimejä, niin kadehtisimme tiiminä toista tiimiä.

Kateus tyydytetään olemalla yksinkertaisesti parempia, myöntämällä oma vajavaisuus tai hyväksymällä asiat kuten ne ovat.

Kateudelle tai ainakin individualistiselle kateudelle myrkkyä ovat juurikin tiimit, jotka ovat hyvin organisoituja ja ideaalisesti toimivia sikäli, että kaikki saavat toteuttaa itseään kykyjensä mukaisesti, mutta tämä ajattelumalli johtaa idealismiin, mikä taas ei ole mahdollista ihmisen pikkupirun tai paremminkin sanottuna oikean raadollisuuden astuessa kehiin mukaan.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 23.11.2009 - 21:49)

Masennus ja työkyvyttömyys

Masennuksesta on sairautena monen helppo muodostaa mielikuvia, sillä ovathan lähes kaikki ihmiset jossain määrin taipuvaisia masentumaan. Kokonaan toinen kysymys on, kohtaako mielikuvat masennuspotilaan todellisuutta?

Masennuspotilaiden syyttely on mielestäni ala-arvoista käytöstä etenkin, kun luen masennuspotilaiden syyttelyä masennuksesta vuosikausia kärsineenä kansalaisena.

Masennus on pahimmillaan erikoissairaanhoitoa vaativa sairaus eikä mikään tahtotila! Toisaalta masennus ei sairautena välttämättä aina vaadi toistaiseksi voimassa olevaa työkyvyttömyyseläkettä, jos masennuksen hoito olisi sillä tasolla, jolla sen kuuluisi olla.

Uutisoinnissa olisi kyllä hyvä erottaa kuntoutustuet eli määräaikaiset työkyvyttömyyseläkkeet toistaiseksi voimassa olevista työkyvyttömyyseläkkeistä. Yleensähän kuvio työkyvyttömyyksien kohdalla on se, että masentuneita roikotetaan kuntoutustuella 4-6 vuotta, jonka jälkeen eläkeyhtiö myöntää toistaiseksi voimassa olevan työkyvyttömyyseläkkeen.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 07.11.2009 - 17:48)

Lööppijournalismi skitsofreenista?

Vai mitä muutakaan lööppijournalismista voi sanoa, jos oletettu psykopaatti leimataan skitsofreenikoksi disinformatiivisessa lööpissä! Toimittajat kirjoittavat ilmeisesti lööppejä lukion psykologian kurssien pohjalta, niin mitä muutakaan voi odottaa kuin leimakirveen heiluttamista? Se että skitsofrenialla on pahempi kaiku kuin psykopatialla kertoo jo jotain ajan hengestä.

Tässä lopuksi lyhyt oppimäärä psykiatriaa seuraavaksi: Psykopaatti haluaa lähtökohtaisesti pärjätä toisten kustannuksella, kun taas skitsofreenikko menee hautaan varsin usein omien harhojensa kanssa!

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 24.09.2009 - 14:50)

Kävijälaskurit ja motiivini

Nähdäkseni lähinnä ihmisten uteliaisuus saa ihmiset netissä liikkeelle. Suuri lukema kävijälaskurissa omilla nettisivuilla on mitä parasta egobuustausta narsistisessa mielessä, mutta voi edellisen selittää myös silkka uteliaisuus lähinnä satunnaiskävijöiden määrästä, sillä muodostaahan satunnaiskävijät lähes jokaisen kotisivuilla suurimman osan kävijämäärästä. Itse perustin blogini, koska haluan laittaa kirjoitukseni julkisen kritiikin alle.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 15.09.2009 - 22:23)

Psykologiset nettitestit

En ole tehnyt itsearviointi testejä netissä varmaankaan yli kahteen vuoteen, koska pidän niitä niin epätarkkoina. Ainoa testi jota suosittelen on Päihdelinkin sivuston Audit-testi, jossa arvioidaan riskijuomisen rajoja.

Psykologiset nettitestit ovat taas oma lukunsa. Oikein laadittu psykologinen testi voi kyllä antaa viitteitä esimerkiksi persoonallisuudesta, mutta kumminkin niissä saa haluamansa kaltaisen lopputuloksen vähän järkeä käyttämällä. Psykologiset tutkimukset tietääkseni kyllä edelleen painottavat testauksen merkitystä, vaikka potilastaustan selvitys, potilastarkkailu ja itse potilashaastattelu pitäisivätkin olla painotettuja kaikissa kunnon psykologisessa tutkimuksessa. Ihminen usein pyrkii käyttäytymään rooleihin menemällä, mutta mitä rooliesitysten maskien alta paljastuu on aivan toinen asia, jonka tietävät varmuudella vain potilaan lähimmät ihmiset, mutta joissakin tapauksissa ajatuskieroumat saattavat tulla esiin täysin puskistakin. Perustelen puskateorian sillä, että miksi "kunnon" ihmiset ikinä päästäisivät lähelleen mahdollisia yleensä hyvinkin lähellä olevia jopa henkirikoksiin kykeneviä ihmisiä, jos ihmistuntemus ei pettäisi.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 15.09.2009 - 06:27)