lauantai 30. huhtikuuta 2011

Tiede.fi keskustelut

Puitteet ovat Tiede lehden (julkaisija Sanoma Magazines Finland) foorumilla hyvinkin kunnossa, koska aiheosioita on riittävästi eikä ainakaan liian vähän. Foorumilla on ilmeisesti osittain todellakin pyrkimys olla tiedefoorumi, jonka vuoksi odotusarvo keskustelujen tasokkuudelle on melko suuri. Miten tämä tasokkuus sitten näkyy foorumilla?

Keskustelijoiden tasokkuus mielestäni vaihtelee paljonkin tiede.fi foorumilla, mikä voi olla hyväkin asia ihan sen vuoksi, koska mahdollisimman matalan julkaisukynnyksen seurauksena keskustelu on pääasiassa hyvinkin vilkasta. Moderointi on mielestäni tiede.fi foorumilla melko näkymätöntä, mikä puolestaan kielii moderaattorien hoitavan hommansa hyvin.

Jotain tiede.fi foorumille kumminkin kaipaa, koska paikka tuntuu olevan kaikkien alojen asiantuntijoiden mekka. Ehkä kirjoittajien oma itsekritiikki ei ole tosiaankaan kaikille itsestäänselvyys, jonka vuoksi puolijauhoisiakin juttuja saa moni satunnaiskävijä vastauskommentteihin. Myös kriittisyys ja tieteellinen argumentaatio on pahoin hukassa monella keskustelijalla, mutta pääasia on kumminkin mielestäni itse keskustelu eikä minkäänlainen ohjattu propaganda missään muodossa.

Tiede.fi foorumin voin kyllä hyvin kuvitella olevan joillekin jopa se ensisijainen nettikoti.

http://www.tiede.fi/keskustelut/

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Omaatko kierrosaivot vai vääntöaivot?

Määrittelen otsakkeen termit, ensiksi kierrosaivot:
Kierrosaivot ottaa helposti jengaa, kun joku on vähänkin esittämässä kritiikkiä. Kierrosaivot voi helposti tehdä ja sanoa harkitsematonta, jolloin kyseessä lienee ihminen, jolla voi olla myös alhainen impulssikontrolli käyttäytymisessä. Kierrosaivot ovat parhaimillaan nopeassa päätöksenteossa omilla spesiaalialueilla.

Kierroskone tunnetusti hyytyy muuten koneopin mukaan juuri silloin, kun vääntöä tarvitaan.

Sitten vääntöaivot:
Vääntöaivot toimivat harkiten ja tykittävät sanomaa lähes tyylikkään eleettömästi. Vääntöaivot alkavat toimia harkitusti eivätkä hetken mielijohteesta. Vääntöaivot ovat parhaimillaan harkitussa päätöksenteossa, jonka pohjaksi joutuu perehtymään laajoihinkin asiakirjakokonaisuuksiin.

Olisiko sittenkin parasta omata erilaisiin tilanteisiin mukautuvat aivot?

Elämän tarkoitus

Elämän tarkoitus ei mielestäni ole ikävän karkoitus, vaan senkin tunteen hyväksyminen osana ihmisyyttä.

Ei rimmaava sanonta näet aina ole riittävä peruste näin suurelle kysymykselle! :)

Itseoppinut versus koulutettu

Itseoppinut voi olla monesti empiirisissä eli kokemusperäisissä asioissa huomattavasti edellä pitkälle koulutettua henkilöä, mutta pitkälle koulutettu henkilö ainakin tiedemaailmassa hallitsee asiat objektiivisen eli ulkopuolisen tarkastelijan silmin pääsääntöisesti paremmin.

Yhteiskunnan vastuu kansalaisista

Missä menee rajat jolloin yksilönvapautta aletaan yhteiskuntarauhan vuoksi rajoittaa? Yhteiskunnan vastuu kansalaisista on hyvinvointivaltiossa myös silloin oleellinen asia, kun kansalaiset eivät pärjää omillaan.

Yksilönvapauden sanelee Suomessa paljolti Suomen laki ja sen tulkinta mahdollisesti aina korkeimman oikeuden päätöksen mukaan. Tietenkin lakien noudattamista valvova viranomainen eli lähinnä poliisi on yhteiskunnassamme avainasemassa prosessissa, jossa harkitaan mahdollista oikeuskäsittelyä jo tapahtuneen lainrikkomuksen seurauksena. Yksilönvapautta rajoittaakin käsittääkseni lähinnä oikeuslaitoksen asettamat rangaistukset joidenkin kansalaisten kohdalla, mutta ei tietenkään kaikkien. Suurin osa kansalaisista tuskin haluaa muutenkaan käräjäoikeuteen omaehtoisesti.

Oikeudenkäynnin ja syylliseksi toteamisen jälkeen raskain rangaistus Suomessa on tietenkin vankilatuomio. Vankeinhoito on tärkeä osa hyvinvointivaltiota, koska vankilaolosuhde voi parhaimillaan saada rikollisenkin mielen järkiin ja käyttäytymään jatkossa lainkuuliaisesti. Joskus on käynyt mielessäni kyllä sekin, että pitäisikö jotkut kansalaiset laittaa lopuksi ikää vankilaan lusimaan, mutta se ei taida olla käytännössä mahdollista, koska elinkautisen rangaistuksenkin kesto Suomessa lienee maksimissaan noin 15 vuotta. Yhteiskunnassamme siis on jatkossakin vaarallisia ihmisiä keskuudessamme, mutta tuohon vaarallisuuden lieventämiseen auttaisi varmaankin se, että kaikista kansalaisista pidettäisiin huolta vauvasta vanhuusikään tai kuolemaan asti niin sosiaalisesti kuin terveydellisestikin. Selvennykseksi totean, että olen sitä mieltä, että kaikki mahdollisesti vaaralliset kansalaiset eivät lusi ikinä yhtään päivää.

torstai 28. huhtikuuta 2011

Perussuomalaiset ja natsikortti Sofi Oksasen esittämänä

Kirjailija Sofi Oksanen toi esiin Italialaisen lehden haastattelussa, että Perussuomalaiset voi oppien mukaan rinnastaa Hitleriin! Täysin käsittämätöntä herjaamista Sofilta ja vielä ulkomailla. Kotipesä pitäisi siivota ensisijaisesti mielestäni kotimaassa, eikä itkeä ulkomailla jotain täysin käsittämättömiä ehkä omien pelkotilojen provosoimia tarinoita. Onkohan Sofilla oikeasti noussut kusi lopullisesti päähän?

Perussuomalaiset ovat mielestäni ennemminkin junttipuolue kuin mikään Sofin väittämän mukainen puolue. Juntit ovat pääsääntöisesti mielestäni jossain määrin rehellistä, suoraselkäistä ja leppoisaakin väkeä! Junttius ei ole siis kovinkaan häpeällistä, vaan se on perussuomalaista arvopohjaa! :)

Itse äänestin viime vaaleissa sosiaalidemokraatteja.

Aiheeseen liittyvä uutinen:
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Sofi+Oksanen+rinnastaa+perussuomalaiset+Hitleriin/1135265705398

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Psykiatrinen diagnostiikka ja diagnoosikohtainen lievä-vaikea-akseli?

Mitä mieltä olette voiko psykiatrisessa diagnostiikassa erottaa eri sairaudet akselilla lievempi-vaikeampi diagnoosi? Mielestäni ei voi muuta kuin tyyliin esimerkiksi lievä-keskivaikea-vaikea-asteinen masennustila. Tosin skitsofrenian oletusarvo lienee jo sinällään vaikea.

On kyse mielestäni ainakin osin siitä, että voiko kärsimyksen ja kroonisuuden pohjalta vetää akselia diagnoosien välille. En halua vähätellä kenenkään kärsimystä, mutta joskus tulee mieleen, että on sitä ihmisiä kautta historian ollut kärsimässä paljon pahemmin kuin nykyään ainakin Suomessa.

Lopuksi epäilen, ettei psykiatrisessa diagnostiikassa tapahdu juurikaan liikettä akselilla lievempi-vaikeampi diagnoosi kumpiinkaan suuntiin, ellei sitten parannuta vallan. Tosin esimerkiksi pitkäkestoinen masennustila, jos se nyt mielletään lievemmäksi mielialahäiriöksi, niin masennustila voi ajan myötä myös muuttua esimerkiksi kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi tai niin otaksun. Vai onko sittenkin kyse vain ja ainoastaan psykiatrisen diagnostiikan haasteellisuudesta. Eihän niin sanottua vaikeaa diagnoosia kai usein heti lätkäistä.

Sisäinen kauneus

Onko sisäinen kauneus subjektiivinen kokemus? Vai ovatko sisäisesti kauniit ihmiset suurimman osan mielestä todellakin todellakin sitä mitä ovat? Olen sitä mieltä, että käsitys sisäisestä kauneudesta on helpommin määriteltävissä kuin ulkoinen kauneuskäsite.

Mielestäni sisäinen kauneus on vahvasti sidoksissa terveeseen itsetuntoon, jolloin voi olla sitä mitä on ja antaa myös muiden olla sellaisia kuin he ovat. Sisäisesti kaunis osaa hillitä ainakin vähän vieraampien ihmisten joukossa itsensä, vaikka kotioloissa joskus pinna palaisikin. Ei voi myöskään pidä unohtaa sisäisesti kauniin ihmisen pyrkimystä mennä hyvään päin ennen kuin aiheuttaa mieliharmia. Sisäisesti kauniit ihmiset säteilevät tyytyväisyyttä myös hiukan huonompina aikoina, koska kaiken perusta on usko, toivo ja rakkaus!

Tuntematon sotilas ja kyseisen teoksen vaikuttavin henkilö?

Vanhalalla oli mielestäni koko Tuntemattoman sotilaan paras asenne sotaa kohtaan. Hurtilla huumorilla Vanhala klaaraa monet tilanteet ja samalla hän luo komppaniassa hyvää henkeä. Pokkariversion Tuntemattomassa (viideskymmenes painos, painettu 1998, WSOY) Sankia Priha repliikissään toteaa: "Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni sisukas Suomi."

Tuossa lainauksessa kiteytyy mielestäni paljon myös Linnan oma tulkinta Jatkosodasta.

Isäni oli muuten myös sodassa ja hänellä oli myös hyvin realistinen ja nöyrä suhtautuminen Jatkosotaan.

Hesarin keskustelut

Valtakuntamme ylivoimaisesti suurimman sanomalehden Helsingin Sanomien nettikeskusteluissa helposti luulisi olevan tasoa kaikin puolin, mutta asia lieneekin hieman toisin. Ensinnäkin keskusteluiden käyttöliittymä voisi olla parempikin. Keskusteluystävällisyydestäkään ei voi Hesarin keskusteluita ylistää.

Hesarin keskusteluiden käyttäminen on nykyisellään hyvin hankalaa ja aikaavievää, etenkin jos haluaa panostaa keskusteluun hiemankin enemmän. Keskustelu on vain yksinkertaisesti mahdotonta, koska keskusteluissa ei ole viestipuuta, joka helpottaisi monen sivun pituisessa keskustelussa navigointia keskustelussa huomattavasti. Viestipuusta näkisi heti mahdolliset vastauskommentit omaan viestiin ja lisäksi viestipuusta voisi muutenkin kätevämmin valikoida luettavansa.

Navigointi on kokonaisuudessaan Hesarin keskusteluissa erittäin työlästä. Esimerkiksi itse kaipaan Hesarin keskusteluihin helpompaa tapaa selata kunkin osion avauksia vaikka vuoden tai kahden takaa. Lisäksi keskusteluissa olisi hyvä olla myös ikkuna juuri kommentoiduille viestiketjuille siten, että ainoastaan viestiketjun viimeisin viesti näkyisi tässä ikkunassa. Osioita en osaa kaivata enempää, vaikka kokeiluna voisi olla sellainen osio, jossa joku yhteiskunnan merkkihenkilö tai vaikka Hesarin nettikolumnisti osallistuisi aloituspuheenvuoron lisäksi keskusteluun ainakin muutamalla kommentilla.

Itse keskusteluiden sisältö on Hesarissa suhteellisen tasokasta johtuen varmaankin suurelta osin ennakkomoderoinnista, jota tulee mielestäni ehdottomasti jatkaa. Linkkejä julkaistaan keskusteluissa melko nihkeästi, jonka vuoksi ei voi mielestäni myöskään puhua täysin ohjaamattomasta keskustelusta, vaikka nettikeskustelun liikaa ohjaus voi viedäkin parhaan terän keskustelusta pois. Olisi mielestäni suotavaa, että asialliset nettilinkit aina myös julkaistaisiin. Eikö ole parempi, että lukijakin saa jotain päättää vai pitääkö kaikki todellakin ohjata mieluisaan suuntaan?

Itse kaipaan Hesarin keskusteluihin enemmän vuorovaikutusta toisten keskustelijoiden kanssa. Pelkkä peukutus ei tosin oikein riitä, etenkin kun usein eniten peukutetut viestit eivät ehkä ole aina niitä parhaitakaan, koska peukutukset helpolla kumuloituvat jo päivän tykätyimpien viestivalikon pohjalta. Ehdottomasti päivän tykätyimmät viestit sivumpaan, ja silloin peukutuksia voisi julkaista vaikka useammankin sivun.

Hesarin keskusteluiden merkitys on olla varmaankin osa yhteiskunnallista keskustelua ja jatkossa olisi toivottavaa, että tämä osa vahvistuisi, ettei kaikki nettikeskustelijat lähde "villiin länteen". Eihän ne sanat kai sinänsä sananvapausmaassa ikinä kovin vaarallisia pitäisi olla netissäkään?

http://www.hs.fi/keskustelu/

Salibandy on kehittyvä laji

Kaikilla lajeilla on syntyaikansa. Ottakaamme esimerkiksi vaikka jalkapallo marginaalilaji jääkiekosta puhumattakaan. Jalkapallolla ei ollut heti satoja miljoonia harrastajia, vaan jostakin peli sai alkunsa käsittääkseni joskus 1800-luvulla englannissa. Jääkiekon harrastajamäärät eivät ikinä kasva niin korkeaksi kuin salibandyn harrastus tulee kasvamaan.

Salibandyn SWOT-analyysini menisi suunnilleen näin eli SWOT tarkoittaa S eli vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja viimeisenä T eli uhkakuvat.

Vahvuudet
Salibandy on matalan budjetin laji juniorina aloittaa ja sitä voidaan pelata melko edullisesti maailmanlaajuisesti. Salibandyn nopeatempoisuus on monelle katsojalle miellyttävää seurattavaa. Lisäksi mikään peli ei pääty nolla-nolla.

Heikkoudet
Salibandyn heikkous on mielestäni se, että jo kyseisen palloilulajin alkuhistoriassa peli lytätään näkyvästi median taholta. Tapaturmariskiä ehkä olisi syytä jollakin konstilla minimoida.

Mahdollisuudet
Salibandylla on oikeasti mahdollisuudet kehittyä vähintään olympialajiksi ja pitkässä juoksussa varmaan menee monen palloilulajin ohi, koska salibandyn harrastajapotentiaali on niin suuri, mikäli laji saa yhä usemmassa maassa virallisen koululiikunnan statuksen.

Uhkakuvat
Lähinnä kai poliitikot voivat pilata ja haitata salibandyn kehittymistä maailman junioriystävällisimmäksi palloilulajiksi.

Lievästi hankalia ihmisiä

Täysin satunnaisessa järjestyksessä listaan tässä seuraavaksi kolme tyyppiesimerkkiä lievästi hankalista ihmisistä.

1. Joidenkin mukaan hankala ihminen on ilmeisesti oman tiensä kulkija. Kulkijan pääasiallinen tehtävä on kyseenalaistaa ja tehdä ikäviä kysymyksiä. Kulkija ei halua miellyttää ketään, koska kukaan ei voisi Kulkijan mielestä kumminkaan Kulkijaa ymmärtää.

2. Toinen päinvastainen ihmistyyppi on joo-joo-henkilö, joka myötäilee muita aina vaikka olisikin eri mieltä. Kulkija kun kohtaa joo-joo-miehen tai ei kohtaa koska joo-joo-mies painelee karkuun...

3. Itseään korostava ihmistyyppi lienee monen mielestä se rasittavin, vaikka henkilön meriitit puhuisivatkin osittain puolesta. Myös oman mielen problematiikka on ilmeistä, mikäli tällainen henkilö laitetaan nöyrtymään.

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Ketkä haluavat kunnian johtaa Suomi tuhon tielle?

Olen kääntänyt ajatteluani hieman ymmärtäväisemmäksi päättäviä poliitikkoja kohtaan, koska eihän kai kukaan halua todellisuudessa johtaa Suomea tuhon tielle. Kansalaisten piirissä kyllä usein on nähtävissä epäuskoa päättäjiä kohtaan etenkin netin foorumeilla ja usein päättäjiä pidetään aivan idiootteina, mutta miten nämä kansalaiset sitten itse toimisivat päättäjinä?

Tuhon tielle on tosin ajautunut kaikesta huolimatta moni valtio historian aikana, mutta eipä demokraattinen ja diplomaattinen valtio ole useinkaan joutunut pahoihin liemiin tahtoen sitä. Maailma ei tosin ole ikinä täysin valmis, jos ihmiskunnan lopullista tuhoa ei sellaisena pidä.

Tarvitseeko vilpittömyyttä vannoa?

Miksi useimmat kuitenkin ovat tietyissä olosuhteissa vilpillisiä?

Hämärtääkö olosuhteet todellakin ihmisen moraalikäsitystä?

Itse sanoisin kärkeen, että vilpittömyyttä vannovalla on ketunhäntä kainalossa melko usein tai sitten kyse on vain itsetehostuksesta tyyliin: "minä olen ainakin kunnollinen toisin kuin nuo muut."

Olosuhteet saattavat tehdä monesta esimerkiksi varkaan tilaisuuden tullen, vaikka olen ennenkin kirjoittanut, että uskon yli puolen suomalaisista palauttavan rahaa paljonkin sisältävän lompakon omistajalleen.

Olosuhteet kyllä saattavat alentaa moraalikäsitystä jo kasvatusolosuhteista alkaen.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Psykologi Pertti Luukkonen: nettikommunikaation uranuurtaja!

Aloitan nettipersoonanarviot pitkän linjan foorumikirjoittelijana tunnetuksi tulleella psykologi Pertti Luukkosella.

Pertti Luukkonen aloitti nettikirjoittelun käsittääkseni sfnet-ryhmissä paljolti sen vuoksi, koska juurikaan muita paikkoja ei siihen aikaan nettikirjoittelulle ollut. Eräänä päivänä muistaakseni vuonna 2005 Luukkonen löysi myös mielenterveyskuntoutujien vertaistukisivuston Tukiasema.net, jonne hän alkoi tuottaa laadukasta sisältöä ainakin omasta mielestään. En ole aivan varma tuosta löysikö Luukkonen Tukiasema.netin jo vuonna 2004 kuten ehkä löysikin, mutta hänen varhaistuotantonsa Pertti Luukkosena alkaa heti vuoden 2005 alusta, jolloin itse tutustuin ensimmäisen kerran tähän kunnioitusta herättävään ihka oikeaan netti-psykologiin.

Luukkonen oli kirjoituksissaan aluksi ilmeisen varovainen ja hän haki Tukiasema.net-foorumilla paikkaansa muiden keskustelijoiden joukossa, vaikka suurin osa katsoi Luukkosta ylöspäin, vaikka hän todellisuudessa pienehkö mies onkin. Luukkosen merkittävin anti Tukiasema.net-sivustolle oli vuosina 2005-2008 lähinnä psykologisen terminologian selvittäminen, tosin hieman epäselvästi eikä niinkään konkreettisesti. Luukkonen jakoi jo vuoden sisällä ensimmäisistä kirjoituksissaan Tukiasema.net-foorumin väen vähintään kahteen osaan, joista toinen osa oli pieni ja toinen ehkä hiljaisempi osa oli merkittävästi suurempi. Pieni mutta varsin äänekäs Luukkosen tukijoukko kävi Luukkosen vastustajien kimppuun suorastaan raivon vallassa, vaikka kyseessä oli todellakin vertaistukisivusto. Tosin pitää muistaa se, että ylilyöntejä sattui puolin ja toisin, mutta pääsääntö oli, että siellä missä Luukkonen ja hänen joukkonsa häärää niin siellä on myös levotonta menoa kaikin puolin.

Rintamajako oli Tukiasema.netissä joskus hieman epäselvä, koska näkyvästi Luukkosta vastustaneetkin tahot osoittivat ajoittain myötätuntoa kirjoituksillaan Luukkosta ja hänen joukkojaan kohtaan. Tukiasema.net oli kaiken kaikkiaan Luukkoselle selkeä virheretki ainakin siinä mielessä, kun hän profiloitui koko vertaistukifoorumin aktiivisimpana kirjoittajana (noin 15000 viestiä tai enemmän), vaikka on ilmeistä, että keskustelu kuntoutujien kanssa onkin ollut Luukkoselle inspiroivaa hänen sivubisneksen tai harrastuksensa eli omakustannuskirjailijan uran suhteen.

Luukkonen teki vielä näyttävän paluun Tukiasema.net kirjoittajaksi oltuaan sieltä varsin pitkään pois, mutta näitä vaiheita en tarkasti tunne, koska vetäydyin itse kirjoittajana Tukiasemalta heinäkuussa 2008. Tosin sama meno vaikutti Luukkosen ja muiden osalta jatkuneen Tukiasemalla ainakin 2008-2009 vuodenvaihteessa, kun ajoittain sivustoa seurasin. Lopulta Tukiasema.net jämähti vallan kiinni elokuun alussa vuonna 2009, enkä ihmettelisi vaikka yksi tekijä tähän olisi Pertti Luukkonen ja hänen oheisvaikutuksensa. En vain mitenkään jaksa uskoa, että Tukiasema.net tavoitteli Luukkosen kaltaisia kirjoittajia, jonka arviot hädänalaisistakin ihmisistä ovat suorastaan sadistisia ja sitten ihmettelevät vielä miksi väki provosoitu häntä vastaan? Luukkosen eräs lempilohkaisu oli haukkua hänen vastustajiaan autistisiksi ja samaa tyyliä Luukkonen jatkaa yhä tänä vuonna 2011 omalla foorumillaan Psykopatologia-foorumi, joka pyörii Munfoorumin palvelimella.

Mitäpä muuta herra Luukkonen on sitten netissä saanut aikaiseksi kuin eripuraa? Itselleni piirtyy kuva joistakin hyvistä HS.fi foorumille kirjoitetuista mielipidekirjoituksista, vaikka Hesarin keskusteluissakin Luukkonen sortui keskustelijana ajoittain ala-arvoiseen kirjoitteluun. Entä suomi24-Foorumi sitten? Luukkonen on kirjoittanut siellä lukuisia kommentteja, eikä hänen uusiutumiskykynsä ole järin kummoinen, kun ajattelee, että sielläkin hän käsittääkseni uskotteli suuressa paineessa olevansa tiennnäyttäjän paikalla ottamalla ilmeisesti lukuisia kertoja yhteyttä suomi24-foorumien ylläpitoon aina johtoa myöten.

Nyt Pertti Luukkosella on todellakin ollut jo noin vuoden oma foorumi, jonka keskeistä johtoajatusta voin vain spekuloida. Omaa foorumia ennen hän yritti pärjätä kuntoutujaporukan kanssa varatukareilla, mutta sitten ilmeisesti Luukkonen halusi vapaammat kädet. Samalla hän otti vastaan epätoivoiselta vaikuttavan tehtävän. Luukkonen nimittäin vaikuttaa edelleen yrittävän terapoivan suomalaisen netin ehkä pahimmasta päästä olevia törkyturpia ruotuun, vaikka tehtävä on ajoittain sivustaseuraajankin mielestä melkoista myllytystä.

Luukkosen kyky sietää kriitiikkiä on silti ilmeisen heikko, eikä hän omaa sosiaalisia valmiuksia käsittääkseni kovinkaan paljon ainakaan netin foorumeilla, vaan lähinnä olen saanut Luukkosesta itse melko tylyn vaikutelman. Minulla on tosiaan ollut aina ristiriitainen suhtautuminen Luukkosta kohtaan, sikäli kun kiitän häntä omakustannekirjassani Kuntoutujan tie alkusanoissa, vaikka vaikeata on välillä ollutkin. Kokonaisarvioni Luukkosesta jää kaiken kaikkiaan positiiviselle puolelle. Positiivinen suhtautuminen Luukkoseen on minulla lähinnä kai siksi, että netissä ei ole muita aktiivikirjoittajapsykologeja ainakaan suomalaisilla sivustoilla. Edellisestä on annettava Luukkoselle ilman muuta tunnustus, vaikka hän joskus käyttää liiankin terävää sanansäilää etenkin hänen auktoriteettiasemaansa psykologina ajatellen. Lisäksi yksi ongelma lienee siinä, että Luukkosen käsitys itsestään netissä on paisunut liian suureksi tai siltä se ainakin vaikuttaa. Vai olisiko Luukkonen sittenkin Milos Formanin leffan Yksi lensi yli käenpesän Päällikön tavoin fuulannut vähän kaikkia?

Arvioitsija Kimmo Hoikkala päivitetty arvio 25.4.2011

Hyvää pääsiäistä

Pääsiäinen on lähempänä vappua kuin milloinkaan ennen lyhyen muistini mukaan. Pääsiäisen pyhinä on sää ollut suosiollinen ulkoiluun, joka on saanut monet kansalaiset kansoittamaan jo mahdollisesti avattuja terasseja. Toisinkin voi pääsiäistä tietenkin viettää. Itse haluan kristittynä omistaa hetken Jeesuksen Vuorisaarnan sanomalle, mikä on mielestäni koko Raamatun parasta antia.

Jeesus onnistui todellakin kiteyttämään vuorisaarnassa mielestäni koko kristillisen opetuksen perustan, mikä on totta vielä tänäkin päivänä. Jeesus opettaa muun muassa seuraavaalla lailla:

Evankeliumissa Matteuksen mukaan luvussa 6 käsitellään mammonan suhdetta jumalsuhteeseen. Etenkin siinä jae 24: "Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa."

torstai 21. huhtikuuta 2011

Oikeistoporvari uskoo omaan menestykseensä

Porvarien eli oikeiston ajattelumallia hallitsevat mielestäni seuraavat ajatukset:
1. Taloudellinen menestys on yksinomaan kiinni kansalaisen kyvykkyydestä, kun taas köyhyys on seurausta kansalaisen kyvyttömyydestä.
2. Sijoittajien vauraus ja veronmaksajien takuu sijoittajille on ehdoton asia kansakuntien vauraudelle.
3. Vika on aina ottolainaajassa - ei milloinkaan lainan antajassa.
4. Verotaakka pitää jakaa kansalaisten välillä suhteellisesti suurinpiirtein tasan.

Jatkan listaa parempina aikoina...

Hesarin keskustelut eivät salli blogista tiedottamista

Kirjoitin Hesarin keskusteluiden kulttuuriosioon blogimainokseni, mutta se ei ollut ilmeisesti riittävän vakuuttava?

Otsikoin muistaakseni näin jne:

Blogin suosion salaisuudet?

1. Olisi hyvä olla julkisuudessa jossain määrin tunnettu henkilö. Pääsääntöisesti on aina sitä parempi, mitä enemmän kansalaisia tuntee nimesi.

2. Hyötyä on myös siitä, jos blogisi komeilee jonkun suuren verkkojulkaisun etusivulla.

3. Jos et halua lukijoiksi tasaturpia, niin valikoi julkaisualustasi ja mahdolliset mainoslinkit tarkoin. Tasaturvat tavoitat puolestaan parhaiten seiskajulkisuudella.

4. Muotibloggaajat saattavat hyvillä kuvilla vetää väkeä blogeihinsa, vaikka useimmat osaavat ilmeisesti kirjoittaakin?

Lopuksi laitan mainosluontoisesti oman blogini linkin, jos sinne vaikka eksyisi noin muutama kymmenen linkkikävijää.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Jako oikeistoon ja vasemmistoon pätee yhä

Mielestäni on vanhanaikaista väittää, että joku tietty poliittinen henkilö harjoittaisi lähes kirjaimellisesti jonkun tietyn opin mukaista politiikkaa. Eikö poliitikkojenkin arki ole kumminkin lähinnä sopeutumista erilaisiin päätöksiin, koska yksinvaltiaiden aika ei liene enää ajankohtainen.

Sillisalaattia tämä nyky-politiikka vaikuttaa aika ajoin olevan monessa suhteessa, vaikka eroja on olemassa ainakin vaalikonevastauksia silmäillessäni.

Siispä ei pidä unohtaa sitäkään, että Suomessa on kova oikeisto, pehmeämpi oikeisto, pehmeä vasemmisto ja kova vasemmisto, kun ajattelen kovan oikeiston ajavan tasaveroa ja tulonsiirotojen minimointia, kun taas kova vasemmisto ajaa julistuksissaan mielestäni lähinnä niiden asiaa, jotka eivät vielä käy edes äänestämässä eli kaikista huono-osaisimpien kansalaisten ihmisarvoista ja oikeudenmukaista kohtelua.

Kovalla vasemmistolla tarkoitan tässä lähinnä Arhinmäen jengiä ja kovalla oikeistolla Kataisen jengiä. Juuri kovan oikeiston vuoksi meillä on köyhien reaalinen ostovoima laskenut inflaation ja tulonsiirtojen minimaalisten korotusten vuoksi viimeiset 20 vuotta!

Mikä tekee puolueesta vasemmistolaisen?

Hesari uutisoi perussuomalaisten valittujen kansanedustajien vaalikonevastausten pohjalta, että Perussuomalaiset ovat puolueena vasemmistopuolue. http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/HS-arvokartta+Soini+johtaa+vasemmistopuoluetta/1135265548291

Mielestäni vasemmistolaisen puolueen tunnusmerkistöön kuuluu ainakin seuraavat asiat: vastuullinen ympäristön huomioonottava markkinatalous, pienen ihmisen asian vilpitön puolustaminen, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo muissakin kuin vähemmistökysymyksissä, solidaarisuus eli lähinnä verot maksukyvyn mukaan!

Jos Persut ovat lähellä tuota yllä olevaa mielipidettäni, niin vaalivoitto oli ansaittu! Toisaalta yhden miehen eli Timo Soinin arvopohja sanelee käytännössä mielestäni Perussuomalaisten syvien rivienkin arvopohjan, koska onhan kyseessä vähintäänkin puolihurmoksellinen puolue!

EU-kriisirahastot ja Euro-maiden takuulainat poistavat sijoittajariskin

EU-kriisirahastot poistavat sijoittajariskin, jonka vuoksi voisikin puhua elvytetystä tai vastuuttomasta markkinataloudesta. Kansalaiset siis maksavat siitä, että konkurssikypsien roskalainapankkien ei anneta kaatua!

Talous on vain yksi osa ihmisten elämää, vaikka se kiistatta tärkeä onkin, koska kunkin ihmisen ravinnonhankintakyvykkyyskin mitataan rahassa.

Maslow'n tarvehierarkia ja Suomi

Miten päästä pyramidin huipulle Suomessa, jos osalla kansalaisista ei ole perustarpeetkaan kunnossa?

Oikeudenmukaisuus on sitä, että annetaan jokaiselle juniorille tasaveroiset mahdollisuudet toteuttaa itseään. Suomella ei ole varaa hukata yhtään käytännön työntekijää saati potentiaalisia huippututkijoita katuojaan!

Tasavero vastaan oikeudenmukaisuus

Perushyödykkeiden verotusta ei ole laskettu kuten pitäisi, kun samanaikaisesti pääomakeisarit ulosmittaavat tulonsa 28 prosentin verokannan mukaan. On taatusti arvopoliittinen kysymys, miten tulonjako voisi olla mahdollisimman oikeudenmukainen Suomessa.

Mielestäni veropolitiikalla ja aitoa palkkatyötä luovalla elinkeinopolitiikalla voimme tehokkaimmin tasata räjähtäneitä tuloeroja alimman tuloviidenneksen ja ylimmän tulokymmenyksen välillä.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Vasemmistoliitto ja vihreät yhteen?

Olisiko aika joskus kypsä Vasemmistoliiton ja vihreiden yhdistymiselle?
Vasemmistoliitto on tehnyt lyhyessä ajassa mielestäni selvän uudistumisen kohti vihreämpää ja ihmisarvoisempaa politiikkaa, josta ei näkynyt vihreiden menneessä vaalikampanjassa juurikaan uskottavia esityksiä. Muodostuva vihreä liitto voisi todellakin olla uskottava kannatuspohjansa laajuuden vuoksi vaikka hallitustunnustelijana ja pääministeripuolueena!

Entä tekno-vihreät? Tekno-vihreät voivatkin sitten vapaasti loikata kokoomukseen, jos ihmisarvoinen luontoa lähellä oleva politiikka ei kiinnosta.

Vihreiden arvotyhjiö

Minusta vaikuttaa siltä, että vihreät seilaavat tällä hetkellä arvotyhjiössä.

Poliittiset päätökset koskettavat aina eniten yhteiskunnastamme riippuvaisia kansalaisia ja usein vähiten äänestäviä kansalaisia. Tosiaan, hoi vihreät! Minne olette menossa? Koijärveltä tiettävästi lähditte liikkeelle.

Kokoomusnuoleskelu on ollut ainakin minun mielestäni niin kuvottavaa, ettei minulla ole muuta toivoa kuin että vihreät muuttaisivat linjaansa ympäristöystävällisemmäksi ja ihmisystävällisemmäksi.

Haasteena vanhemmuus

Vanhemmuuden haaste on mielestäni siinä, että huonolla vanhemmuudella ihminen pilataan jo varsin nuorena, mutta hyvällä vanhemmuudella voidaan luoda pohjaa elämän jatkuvuudelle inhimilliseltä pohjalta.

Vanhemmuuteen ei kai ole selkeää oppikirjaa. Edellisestä johtuen voidaankin mielestäni yleisesti todeta, että erilaistenkin vanhempien jälkeläisten elämä voi olla ainakin Suomessa samansuuntainen. Vanhempana kai pitäisi toimia soveltaen, vaikka soveltaminen ei nyt ihan arkirutiineissa tulekaan aina kysymykseen.

Vanhemmuuden konkreettiset haasteet ovat itselläni liittyneet lähinnä jaksamiseen, arjessa selviytymiseen ja ajoittaiseen itsehillinän vaikeuteen vaimoni kanssa. En haluaisi lasten oppivan ainakaan paljon kielteisten tunteiden huonoja purkukeinoja kuten sanallista aggressiota. Toisaalta tunneskaala heilahtelee ei-aina-niin-maltillisten ihmisten parisuhteessa vääjäämättä. Lohduttavaa kumminkin on, vaikka riitoja tulee ja menee, että riidan jälkeen tehdään aina sopu.

En todellakaan voisi kuvitella enää elämää ilman perhettäni, vaikka helpommallakin voisi päästä.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Perusvihreä on millainen?

Mitä vihreältä voisi mielestäni edellyttää? Vihreä edustaja ei saisi mielestäni profiloitua ainakaan liiaksi kulutusyhteiskuntaa suosivana kansalaisena, koska muuten saattaa uskottavuus hieman kärsiä.

Oikean vihreän tuntee siitä, että hän viettää pääsääntöisesti melko askeettista elämää tai sitten oikea vihreä tuntee vähintäänkin syyllisyyttä viettämästään kulutushysteriastaan. Kulutushysterialla tarkoitan uutta katumaasturia, yli 300 neliön sähkölämmitettyä pirttiä Nurmijärvellä tai jossain sen tapaisessa paikassa, made in Kiina valmistetuilla elektroniikkatuotteilla käytävää varustelukilpaa kavereita vastaan jne.

Ydinvoiman lisärakentaminen puolestaan suosii kerskakulutusta, jonka vuoksi se ei ole kestävän kehityksen mukaista politiikkaa, eikä se näin ollen myöskään sovi perusvihreälle kansalaiselle.

Kansanedustajapaikat pitäisi jakaa enemmän puolueen todellista kannatusta mukaillen

Tässä pikaisesti laskien äänikynnyskorjattu eli suoraan kannatusprosenttien mukaan tulevat kansanedustajapaikkamäärät:

Kokoomus 40 paikkaa ja nykykäytäntö 44 paikkaa.
SDP 38 paikkaa ja nykykäytäntö 42 paikkaa.
Persut 38 paikkaa ja nykykäytäntö 39 paikkaa.
Kepu 32 paikkaa ja nykykäytäntö 35 paikkaa.
Vasemmistoliitto 16 paikkaa ja nykykäytäntö 14 paikkaa.
Vihreät 14 paikkaa ja nykykäytäntö 10 paikkaa
RKP 8 paikkaa ja nykykäytäntö 9 paikkaa.
Kristillisdemokraatit 8 paikkaa ja nykykäytäntö 6 paikkaa.
Muut 4 paikkaa ja nykykäytäntö 1 paikka.

Pitää tosin huomioida että joukkio muut puolueet ovat hyvin hajanainen Ahvenanmaan edustajaa lukuunottamatta. Mielestäni prosentin kannatuksella pitäisi kyllä saada valtakunnassa yksi kansanedustaja, kun nykyään on voimassa suoraan vaalipiirikohtainen laskentatapa äänikynnyksineen. Muutosta toisi ja lisää jännitystä, jos sitä enää kukaan kaipaa, voisi tuoda valtakunnallisen kannatuksen huomioiminen paremmin puolueen saamissa kansanedustajapaikoissa. Tälloin kärsijöitä olisivat vahvan paikalliskannatuksen tietyissä vaalipiireissä omaavat puolueet ja tietysti suuret puolueet. Merkittävimmät hyötyjät olisivat keskisuuret puolueet eli vihreät ja Vasemmistoliitto.

Kolmipuoluejärjestelmän uudistuminen?

Perussuomalaiset onnistuivat niin hyvin ennen vaaleja esittämään vaihtoehtoista poliittista linjaa, että edellinen konkretisoitui Jytkynä! Perussuomalaisten suurvoiton takana on ilman muuta protesti kaikkia valtapuolueita kohtaan, koska kaikki puolueet lukuunottamatta RKP menettivät kansanedustajapaikkoja.

Vaalien torjuntavoittaja oli tavallaan kokoomus, joka hallitusvastuusta huolimatta onnistui nousemaan maamme suurimmaksi puolueeksi. Tosin kokoomuskin menetti 6 paikkaa. Suhteellisesti eniten paikkoja menetti yllättäen vihreät, joka puolueena kaipaisi ehkä Kepun kanssa pikaisinta uudistumista.

Vasemmistoliitto on uudistuva puolue, jonka pienoisen vaalitappion sitä myötä ymmärtää. Demarit olivat nähdäkseni myös vaihtoehto vallitsevalle hallituspolitiikalle, vaikka Demarit myös menettivät kannattajiaan perussuomalaisten leiriin.

Tärkein asia mielestäni näissä vaaleissa on huomata, että kolme valtapuoluetta saivat seurakseen vakuuttavasti perussuomalaiset. Edellinen ei voi olla näkymättä myös seuraavan hallituksen harjoittamassa politiikassa, mikäli elämme demokraattisessa todellisuudessa.

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Politiikka - onko se syötävää?

Onko politiikka lähinnä yhteisten asioiden hoitamista? Vai onko politiikka sittenkin lähinnä erilaisten näkemysten yhteensovittamista?

Aivan varmasti politiikka on yhteisten asioiden siis kaikkia kansalaisia koskevien asioiden hoitamista erilaisin keinoin, joista merkittävin on kiistatta verorahojen käytön painottaminen eri asioihin. En voisi kyllä kuvitella demokraattiselle oikeusvaltiolle toimintaedellytyksiä myöskään ilman ajan tasalla olevaa lainsäädäntöä.

Verorahojen käytön painottaminen on mielestäni selvää arvopolitiikkaa eli mitä pidetään yhteiskuntamme kokonaishyödyn kannalta merkittävimpänä. Verojen keruukin on arvopolitiikkaa, josta voi olla erilaisia näkemyksiä jopa saman puolueen sisällä, vaikka on mielestäni selvä asia näin vaalien alla, että oikeistopuolueiden ja vasemmistopuolueiden välillä on selvä ero. Toinen puoli näet suosii tasaverosuuntausta ja toinen puoli ehkä tavallaan paljonkin oikeudenmukaisempaa veropolitiikkaa, mikä tarkoittaa verotaakan jakamista lähinnä maksukyvyn mukaan.

Politiikka on juuri mielestäni esimerkiksi näiden kahden veropoliittisen linjan yhteensovittamista, eikä milloinkaan yhden ainoan totuuden politiikkaa!

torstai 14. huhtikuuta 2011

Kokoomus on yhteiskunnan kallein puolue?

Toisaalta jos jokseenkin uusliberalismista politiikkaa harjoittava kokoomus pääsee ilmeisesti tavoitteeseensa, niin kaikki yhteiskunnan tuet on lopetettu ja Suomi on täynnä itseään täynnä olevia huippuosaajia. Tällöin voitaisiin puhua varmaankin kokoomuslaisesta ihanteesta eli yhteiskunnasta, jossa ei olisi sosiaalisia tulonsiirtoja ollenkaan.

Tosiasia kumminkin lienee, että kokoomuslainen politiikka ei voi olla tarpeeksi kovaa, koska yhteiskunnan turvaverkosta täytyy pitää kiinni Suomessa, jossa vallitsee monipuoluejärjestelmä. Sikäli tulonsiirtojen ja köyhyyden poistoa vastaan kapinoiva kokoomus on yhteiskunnan kallein puolue, koska peruspalveluiden kysyntä lisääntyy sitä mukaa kun ihmisiä nöyryytetään köyhyysrajan alapuolella.

Kokoomus todellakin on yhteiskunnan kallein puolue, vaikka kansalaisten henkistä kärsimystä ei lasketaisikaan vielä tähän analyysiin mukaan.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Äänestin eilen torstaina 7.4. ennakkoon

Ehdokkaani oli paljolti sen vuoksi selvillä, koska hän vastasi sähköpostitse esittäämääni kysymykseen joka kuului seuraavasti: "miten aiot pitää yhteyttä äänestäjiisi vaalikauden välillä jos sinut valitaan eduskuntaan?"

Ja vastaus kuului: "Aion nähdä ihmisiä ja kannattajiani säännöllisesti - ajattelin järjestää saunailtoja, keskustelutilaisuuksia ja erilaisia tempauksia."

Saa nähdä pitääkö ehdokkaani läpimennessään lupauksensa?

Korkea moraali ja armo vai huijausta kaikki tyyni?

Korkea moraali on mielestäni sidoksissa vahvasti omatuntoon tai kuten uskovainen sanoisi synnintuntoon. Mielestäni armollinen oppi on selkeästi mieltä eheyttävä, jos henkilö on suhteellisen vilpittömin mielin. Toisaalta jos ei oikeasti tunne omatunnon kolkutusta, niin miksi hokea armo-käsitettä? Edelliseen lienee syynä halu saada parempi sosiaalinen status muiden ihmisten joukossa.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Vaalivideot eivät ratkaise järki-ihmisen äänestyspäätöstä!

Kirjoitin otsikkoni aiheeseen jo aiemmin tänään kommentin nimimerkillä Naimisissa Yleisradion sivulle vaalien vahtikoira blogiin:  http://yle.fi/uutiset/teemat/vaalit_2011/2011/04/lisaa_postmodernismia_2486004.html

Tässä kirjoitukseni hieman mukailtuna:

Kuinkahan paljon ehdokkaiden videomainoksilla on todellisuudessa merkitystä? Itse pidän huolestuttavana, jos ehdokasta äänestetään pelkän videon perusteella. Toisaalta pitää muistaa kyllä sekin asia, että vapaassa demokratiassa ei tunnetusti tarvitse perustella äänestyspäätökseen johtaneita syitä saati kertoa ketä äänesti.

Toimittajat ovat kyllä omanlainen ammattikunta, sikäli että toimittajilla on tiettävästi todellista vaikutusta kansalaisten äänestyspäätöksentekoon. Edellinen johtuu lähinnä ammattitaidottomista toimittajista, jotka näkyvästi pitävät oman poliittisen leirin puolta kriittisyydestä piittaamatta. Toisaalta on paljon politiikan toimittajia, joiden äänestyspäätöstä on vaikea arvata, koska kritiikki on niin monipuolista kohti puoluekenttää.

Eikö sitä voisi sanoa niinkin, että läheltä tulee paras kritiikki. Läheltä näkee varmasti näet sellaisiakin asioita, joista etäämmällä voi ehkä vain spekuloida. Edellisestä johtuen ymmärrän kyllä jotenkin puolueiden sisäisen joskus ehkä näennäisenkin lojaaliteetin puoluejohtoa kohtaan.

Tulonjakoa on veropolitiikalla tasattava!

Mielestäni tulonjakojen räjähdysmäiseen kasvuun pitäisi puuttua ainakin ennemmin kuin köyhdyttää kaikista huono-osaisimpia inflaation syödessä köyhän ostovoimaa negatiiviseksi. Suomen valtasanomalehti Sanoma Oy:n Hesarin päätoimittaja Mikael Pentikäinen on toistuvasti painottanut talouskasvun tärkeyttä, mikä on ihan hyvä juttu, mutta niin sanottu jakovara on tosiasiassa arvopolitiikkaa eikä maailmalla jylläävien markkinavoimien ylivoimaa.

Sen lauluja lauletaan kenen leipää syödään, vaikka ainakin laatu-journalisimissa olettaisi muiden asioiden määrävän kuin jatkuva markkinavoimien pokkurointi. Päätoimittajatasoisten henkilöiden kumarrus "näkymättömille" markkinavoimille on kyllä puistattavaa katseltavaa köyhyysrajalla elävän perheellisen kansalaisen mielestä. Vahvojen vaikuttajien aika on ohi, mutta valitettavasti ei ilmeisesti kaikkialla.

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Kanssaihmisistä piittamattomuus ja empatiavaje

Miksi moni ihminen asettaa usein oman asiansa ykköseksi ja joskus jopa toisten kustannuksella? Miksi niin moni ihminen ei ajattele muita ihmisiä paskan vertaa? Onko kyseessä yhteiskunnallinen empatiavaje?

Sokeus ympäristön suhteen voisi osaltaan kyllä selittää empatiavajetta, mutta silti epäilen, että tarkoituksenmukaista piittaamattomuuttakin toisista kansalaisista esiintyy kansalaisten keskuudessa. Yksi esimerkki voisi olla pahoinpitely, jota todistaa moni, mutta kukaan ei soita poliisia paikalle. Toinen esimerkki voisi olla liikenteessä muita ihmisiä vaarantava ajotapa, johon tosin yksittäisen kansalaisen lienee vaikea puuttua. Kolmas esimerkki voisi olla avuttomuus auttaa muita heikommassa jamassa olevia, mutta tälloin kyseessä voi kyllä olla sokeus oman ympäristönsä suhteen.

Yhteiskunnassa voidaan kyllä mielestäni aina sitä huonommin mitä vähemmälle huomiolle yhteiskunnan heikompiosaiset jätetään. Merkkejä yhteiskunnalliseen empatiavajeeseen voi etsiä ihan kunkin kansalaisen arkikäyttäytymisessä ilmitulevasta röyhkeydestä. Ei nimittäin kaikilla kansalaisilla ole ykkösasia se miten voisi elää tuottamalla toisilla vähiten harmia.