maanantai 30. toukokuuta 2011

Nainen voi olla hyvä johtaja?

Miksi ei yleensä puhuta siitä, millainen on hyvä johtaja? Miksi kaikesta tehdään sukupuolisidonnaisia kysymyksiä?

Hyvä johtajuus - mitä se on? Hyvä johtaja saa ihmiset tekemään hyviä asioita.

Johtajan vaatimuslista meikän alaisnäkökulmasta siis leadership-mielessä on seuraavanlainen:

1. Jämäkkyys, ei ole asioiden tai ihmisten vietävissä ellei kokonaisvaikutus ole positiivinen.

2. Oikeudenmukaisuus, tasapuolista alaisten kohtelua.

3. Rehellisyys, ei ainakaan jo valmiiksi osoitettua valhetta kannata väittää todeksi.

4. Tunneäly, johtaja tajuaa silloin muutakin kuin 69-vitsejä.

5. Looginen päättelykyky, osaa johtaa vaivattomasti henkilöstöjohtamiseen liittyvistä tilastoista selvän mielikuvan kehittämistä varten.

6. Rohkeus, uskaltaa palkata jopa itseään viisaampia henkilöitä töihin.

7. Esimerkinnäyttäjä, johtaja osaa esimerkillään motivoida alaisiaan.

8. Organisaation tunteminen, tietää keneltä mitäkin kysytään ja mitä voi keneltäkin odottaa.

9. Jatkuva kehittymishalu, ei mitään tee ikinä niin hyvin, etteikö voisi parantaa.

10. Vaikeuksien kohtaamiskyky, jos ei tiedä vaikeuksista mitään, niin voi olla hankala johtaa ainakin henkilöstöä.

Lopuksi, yliherkät tuntosarvet joutaa romukoppaan, koska luottamukseenhan moni hallintosuhde perustunee modernissa Suomessa.

Älykkyys

Miksi älykkyys vedetään mukaan niin moneen asiayhteyteen ja miksi etenkin älykkyysosamääräpisteytystä käytetään ihmisten luokitteluvälineenä? Itse en edes haluaisi olla kognitiivisesti huippuyksilö, vaan mieluiten olen tunteikas omilla aivoillani ajatteleva kansalainen!

Eläkkeet ja etenkin mielenterveyseläkkeet!

Vakuutuslääketiede parantaa kuulemma 20 prosenttia potilaista sairauspäivärahan päättymisen jälkeen, jolloin on tullut siis täyteen 300 sairausrahapäivää. Sairauspäivärahan jälkeen joudutaan lakisääteisesti hakemaan yleensä määräaikaista eläkettä eli kuntoutustukea, ellei potilasta voida julistaa työkykyiseksi tai kroonisesti työkyvyttömäksi oman lääkärin arvion perusteella. Kuntoutustuelle pääsemiseen saattaa vaikuttaa paljonkin vakuutuslääkärin kanta, tietenkin myös oman lääkärin kanta ja ehkä myös työnantajien kanta.

Mielenterveyseläkkeiden yleinen paheksunta lienee vaikeuttanut juuri tuota kuntoutustuelle siirtymistä, jolloin kuntoutujalle annettaisiin toipumisrauha, mikä on perusedellytys mielenterveysvaivoista kuntoutumiselle. Eläkekriteerit ovat vuosien saatossa tiukentuneet eivätkä ainakaan löystyneet, kuten media usein meitä sumuttaa. Vuonna 1995 oli kansalaisia 40000 enemmän työkyvyttömyysperusteisella eläkkeellä kuin vuonna 2009! (Lähde: Eläketurvakeskuksen tilastokirja)

Antakaa kansalaisille toipumisrauha ja luottakaa heihin, koska muuten koko hommaa pissii ja pahasti!

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Kirjoittamisen hienous on sen jäljittelemättömyys

Vaikka miljoona suomalaista kirjoittaa samasta aiheesta kirjeen, niin silloin meillä on miljoona erilaista mielipidettä kyseisestä asiasta, vaikka suuntaviivat voivat olla monilla yhteneviä, niin sanojen paljous tekee sen, että on melko epätodennäköistä, että edes yksi lause olisi eräässä täysin satunnaisesti valitussa kirjoituksessa täysin samalla lailla muotoiltu kuin lopuissa 999999 kirjoituksessa. Toisaalta monessa kirjoituksessa voi esiintyä joku niin sanottu kuolematon viisaus, kuten esimerkiksi niin makaa kuin petaa, mutta se on sitten eri asia kuin omaperäinen ilmaisu.

Sanat ovat mielestäni rikkainta mitä ihmisellä on!

Indurain versus Armstrong?

Voiko näitä kahta herraa verrata toisiinsa? Ehkä voi hyvinkin, mutta itse olen jostain syystä pitänyt aina enemmän Miguel Indurainia suurempana nimenä, vaikka tilastot osoittavatkin jotain muuta, sillä Lance Armstrong on voittanut Tourin 7 kertaa peräkkäin vuosina 1999-2005! Indurainin voitot ovat niin ikään tulleet putkeen vuosina 1991-1995 viisi perättäistä Tourin voittoa, jonka jälkeen vuonna 1996 Indurain romahti sijalle 11 tanskalaisen Bjarne Riisin viedessä voiton.

Lance Armstrong vetäytyi voittajana 2005, mutta hän teki ilmeisesti osin rahankin voimalla paluun Tourille vielä vuonna 2009 ja hän oli polki silloin vielä kolmannelle sijalle! Kuitenkin kuluvan vuoden helmikuussa (lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Lance_Armstrong) Lance Armstrong nosti fillarinsa niin sanotusti kattoon ja siellä se on kai edelleen.

Mielikuvani Miguel Indurainista saattaa olla Lance Armstrongia hivenen vaikuttavampi myös siksi, koska elin Indurainin suuruudenvuosien aikaan omaa nuoruuttani. Kuka ulkomainen tähti olisi voinut olla parempi idoli nuorelle kuin äärimmäisen kovaa työtä aika-ajoissa ja vuoristoetapeilla tehnyt ulkoisesti hillitynoloinen Indurain. En halua epoista tässä yhteydessä kirjoittaa tämän enempää!

Lopuksi, Indurain ja Armstrong ovat kirjoittaneet pyöräillen historiaa ja he elävät lukemattomien Tourin seuraajien mukana ikuisesti!

lauantai 28. toukokuuta 2011

Tour de France 2011

Suosittelen pikakatselemaani sivustoa: http://www.letour.fr/indexTDF_us.html

Tulkaa tähän keskustelemaan Tuurista nimittäin Ranskan ympäriajosta!

Joskus ennen nettiin siirtymistäni seurasin aina Eurosportilta Tour de France pyöräilykisaa, jota kai ammattipyöräilyn suurimpana vuotuisena tapahtumana voi pitää.

Oli aika Miguel Indurainin sitten tuli Lance Armstrong, mutta kukapa lie dominantti nyt?

Ympäriajo alkaa 2.7.2011! Seuraan tapahtumaa sen minkä ehdin.

Sanomalehdistön rooli Suomessa

Niin kauan kuin Suomessa on lukuintoisia kansalaisia, jotka luottavat vapaaseen ja riippumattomaan sanomalehdistöön, myös niin kauan on sanomalehtien painaminen on hyvää bisnestä.

Mutta tätä asetelmaa horjuttaa juuri vapaa internet ja etenkin sosiaalinen media, jonka oikeanlaisella käytöllä saa paremman kokonaiskuvan monesta asiasta kuin journalistien tekemien usein tarkoitushakuisten juttujen perusteella.

perjantai 27. toukokuuta 2011

Presidentti Kekkosen paluu?

Voisiko presidentti Urho Kaleva Kekkosen paluu suomalaiseen politiikkaan olla vielä mahdollista? Ilmeisesti se voi olla vielä mahdollista, koska yleisesti poliittisesta näkökannasta riippumattakin on monen mielestä lupa nauraa demokraattisesti valitun presidentin vanhuusvuosien kompasteluille. Toisin sanoen se joka paheksuu Kekkosta voi ratsastaa Kekkosella vielä jonkin aikaa mutta tuskin ikuisesti!

torstai 26. toukokuuta 2011

MM-kiekkokullan 2011 yhteiskunnallisesta merkityksestä vielä

Kansallistunne elää tietysti myös vahvasti mukana kaikissa urheilulajeissa. Olihan se jo Galgaryssakin vuonna 1988 meidän oma Matti joka kolme kultaa mäestä hyppäsi, joista tosin yksi oli joukkuemäen kulta. Urheilu kuten myös jääkiekko voi olla parhaimmillaan hyvän kulttuurinautinnon veroinen elämys kovin kultturellillekin kansalaiselle. Rahvaanomainen kansalainen heittäytyy mukaan peliin varmaankin vielä paljon aidommin. Elämyksiä varten kannattaa elää myös jatkossa, koska elämykset ruokkivat oman elämän pelikentälle taatusti enemmän myönteistä kuin kielteistä asiaa.

Miksi?

Miksi raittiusmiehistä ja -naisista nähdään niin paljon dokailijoiden joukossa vaivaa? Minua ei ainakaan kiinnosta yhtään enää dokata, mutta en näe vaivaa liioin dokailevista henkilöistä, elleivät he sitten anna nuorisollemme vääränlaista mielikuvaa juopottelun trendikkyydestä!

Sanomalehden lukutottumukseni

Hävettää kyllä tunnustaa, että vaikka meille on viime aikoina tullut Aamulehti, niin harvoin jaksan edes avata sen kansilehtiä. Vaimoni lukee joitakin uutisia minulle joinakin päivinä, jos hän arvelee kyseisten juttujen kiinnostavan minuakin. Silloin harvoin kun luen Aamulehden, niin luen siitä lähinnä otsikoinniltaan purevimmat mielipidekirjoitukset. Ehkä tämän selvityksen vuoksi ymmärtänette, että luovumme Aamulehden tilauksesta, varsinkin kun rahareikiä on muitakin alkaen laajakaistamaksuista jne.

Arhinmäki tais hävitä sanaseppoilun Soinille

En seurannut taannoista Paavo Arhinmäen ja Timo Soinin sanaseppoilua eduskunnassa paljoakaan, mutta sain sellaisen käsityksen, että Soini vei keskustelua miten halusi ja Arhinmäki koetti vänkyröidä vastaan. Arhinmäki tekee mielestäni aina jatkossakin virheen lähtiessään mukaan Soinin suurieleiseen kilpalaulantaan, koska Arhinmäen pitäisi näyttää kyntensä asiaosaamisella eikä räkättirastaiden sävellajia harjoittelemalla.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Elämän tosiasioita

Seuraava kirjoitukseni oli hieman muokattuna viime sunnuntain (15.5.2011) Aamulehdessä:

Onko maailmanlaajuisella talouskasvulla jatkuvuutta? Ovatko rajat tulleet vastaan kansalaisten ostovoiman kasvussa? Mielestäni globaali markkinatalous ei voi kasvaa rajatta, vaan rajat ovat tulleet vastaan jo monella suomalaisellakin. Suomessa on köyhyystutkijoiden mukaan noin 700000 kansalaista, jotka elävät suhteellisen köyhyysrajan alapuolella. Köyhyyttä ruokkii Suomessa lähinnä korkeat asumiskulut, suhteellisen kalliit peruselintarvikkeet ja tietenkin tulonjaon vääristymä. Köyhä haluaa yleensä odottaa toiveikasta huomista kaikkialla maailmassa, eikä olla tahtomattaan passivoituna kokien samalla hyödyttömyyden ja osattomuuden tunteita. Tosin joku saattaisi sanoa: ”taivas on kattona.” Silloin vielä uskotaan omaan taloudelliseen menestykseen, mutta toisinkin voi elämässä lopulta käydä.

Kuolemasta jotain pientä juttua

Minun suhde kuolemaan on sellainen, että ajattelen kuoleman olevan osa elämää. Kuolemalla on ajatuksissani pysyväisluontoinen merkitys tosin sillä varauksella, että oletan nimeni elävän kaksi seuraavaa sukupolvea, koska ei ole tullut ainakaan vielä tehtyä mitään kovin merkittävää monenkaan mielestä.

Vainajien muistamisestakin oli tässä taannoin eräässä sukujuhlassa puhetta. Totesin vaan, että vainajista kannattaa muistaa heidän parhaat puolensa ja ottaa huonoista puolista oppia, johon joku totesi, että paras muisto vainajasta on hyvän mielen rakentama mahdollisimman realistinen kuvaus.

torstai 19. toukokuuta 2011

ALV on käänteisesti progressiivinen!

Kuinka suuren osan tulovirrastaan pienituloinen käyttää peruskulutukseen, mikä kuuluu siis kokonaisuudessaan arvonlisäveron piiriin. Kädestä suuhun elää moni, jolloin suurten asumiskulujen jälkeen jää rahaa vielä peruskulutukseen.

Esimerkki Erkki fillaroiva: Oletetaan, että yhden Erkin talous saa kuukaudessa käteen 850 euroa, josta maksetaan ensiksi pois asumiskulut 400 euroa, jolloin peruskulutukseen jää 450 euroa kuukaudessa, josta maksettaisiin ensiksi sähkölasku 30 euroa (ALV 23 %). puhelinlasku 20 euroa (23 %). Sitten ruokakauppaan vaikka 300 euroa (ALV 13 %) ja laajakaista 20 euroa (23 %). Loput Erkki sijoittaa ravintolaan 30 euroa (ALV 13%) ja vaatteisiin yms. 50 euroa (23 %).

Esimerkki Paavo autoton: Oletetaan, että yhden Paavon talous saa ansiotuloa kuukaudessa käteen 3000 euroa. Ensiksi asumiskulut yhtiövastike 150 euroa ja sähkö 40 euroa (ALV 23 %). Puhelinlasku 50 euroa (23 %) ja laajakaista 20 euroa (23 %). Sitten ruokakauppaan 600 euroa (13 %). Paavo sijoittaa myös ravintolaan 150 euroa (13 %) ja vaatteisiin yms. 250 euroa (23 %). Lopuksi Paavo matkustelee joukkoliikenteellä 100 euroa (8 %) ja loput 1640 euroa sijoittaa pankin sijoitustilille korko on hänen tilillä 2 prosenttia.

Erkki maksaa ALV-veroa kaiken lisäksi 8,3 prosenttia suhteessa nettotuloon ja Paavo maksaa ALV-veroa kaiken lisäksi 6,3 prosenttia suhteessa nettotuloon!

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Hallitusneuvottelut

Muodostuva hallituspohja lienee erittäin mielenkiintoinen, sikäli jos Vasemmistoliitto ja kokoomus istuvat taas vaihteeksi samassa sateenkaarihallituksessa. Kokoomus joutunee tekemään ehkä eniten myönnytyksiä, mikäli kaavailtu hallituspohja toteutuu.

Kaavailuissa vahvin hallituspohja olisi mielestäni kokoomus+SDP+Vasemmistoliitto+vihreät+Kristillisdemokraatit+RKP.

Vahvin hallituspohja tuo yllä oleva on, koska kyseinen hallituspohja kestää mahdollisesti muutaman hallitusta vastaan loikkaavankin hallituspuolueen kansanedustajan, jota kyllä epäilen, jos hallitusneuvottelut tähtäävät selkeään kompromissipäätökseen. Kokoomus saattaa siis pakosti joutua pehmentään politiikkaansa ja vasemmisto puolestaan hieman koventamaan sitä, mikä on mielestäni myös koko kansakuntamme etu!

tiistai 17. toukokuuta 2011

Kova jätkä ei dokaa!

Kiekkoleijonien voitonjuhla on kokonaisuudessaan mielestäni taas kerran vahva osoitus suomalaisten miesten alkoholiriippuvuustaipumuksesta. Voisiko joku jätkä ajatella, jos olisi kuulunut kiekkoleijonien joukkueeseen, että jättää dokaamisen muille ja juo sen sijaan vaikka Vichyä. Ryhmäpaine taisi olla sitä luokkaa, että kaikki taisivat tintata olutta ynnä muita trinksuja sen verran paljon, että on ihme jos ilman krapulapäivää selvisivät.

Mielestäni on huolestuttavaa, että suomalainen panimoteollisuus sponsoroi niin vahvasti kiekkoleijonia, koska panimoteollisuuden omat intressit ovat niin selvät. Osa kansalaisista saa puolestaa oivan syyn dokata samaistuessaan kiekkoleijonien voittojuhlintaan. Niinhän sitä sanotaan, että ei todellinen syy vaan se ihana tekosyy menettelee myös hyvin.

Kuka on sitten se kova jätkä? No sehän olisi ollut tietysti raitis MM-kultakiekkoleijona!

maanantai 16. toukokuuta 2011

Onnea Leijonat!

Katsoin tämän vuoden jääkiekon MM-kisoja niiden viimeisen pelierän melkein kokonaan ja näin viisi Suomen joukkueen tekemää maalia! Kiitokset leijonajoukkue!

Lisäksi nyt voi unohtaa sen, ettei Suomi olisi ikinä voittanut MM-kisoja virallisesti, kun nyt oli NHL-miehiäkin mukana toisin kuin Tukholman kisoissa vuonna 1995, jolloin Suomi voitti ensimmäistä kertaa jääkiekon MM-kisat.

Tampereelle tämä kiekkokulta tietää kai hyvää, koska odotettavissa olevan kiekkobuumin ansiosta Tampereelle rakennetaan maamme suurin kiekkoareena vaikka väkisin tai niin minä povaan ny!

lauantai 14. toukokuuta 2011

Tulevien vuosien BKT ei välttämättä realisoidu odotetusti

Mielestäni suurin virhe talouspoliittisessa keskustelussa monessa muussakin valtiossa kuin Suomessa on laskea tulevien vuosien BKT-lukujen varaan. Kukaan ei takaa, että valtioiden velat saadaan maksetuksi, koska kohta ei ole enää muuta reaalivakuutta kuin tulevien vuosien bruttokansantuote ja siitä perittävä vero. Jatkuvan talouskasvun mantra lienee hoettu loppuun jo noin vuonna 2008! Tämä ei jää tähän.

perjantai 13. toukokuuta 2011

Tulevat BKT-luvut eivät sovellu velkatakuiksi!

Maailmanlaajuisessa markkinataloudessa vallitseva loputtoman talouskasvun oppi tulee tiensä päähän, sikäli kun BKT-kehitys monissa valtioissa perustuu paljolti velkarahan määrään. Mielestäni nykyinen malli hakea velkatakuita tulevien vuosien BKT-luvuista ei ole minkään talousopin mukaan uskottava, koska jälkipolvien maksukyvylläkin on limiitti, varsinkin jos ei ole edes tarjolla järjellistä ansiotyötä.

Olishan se kiva kyllä, kun eriarvoistuva ihmiskunta tulisi edes suunnilleen järkiinsä ja heittäisi jatkuvan talouskasvun mantran romukoppaan!

tiistai 10. toukokuuta 2011

Huono provo ja Jussi Halla-aho

Huono provo on viesti, joka on tarkoitettu puhtaasti ärsyttämään eikä niinkään käynnistämään lukijoiden ajatteluprosessia. Huonot provot aiheuttavat pääasiassa tarkoituksellisesti mielipahaa, vihaa ja eripuraa.

Huono provo on vastoin hyvää makua, eikä huonoja provoja voi pitää kovinkaan älyllisinä ainakaan yleensä. Toisaalta ilmaisunvapauteen kuuluu demokraattisessa maassa, että sanomansa saa tuoda julki, ellei tuomioistuin määritä sitä kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan. Saa nähdä miten korkein oikeus asian ratkaisee Jussi Halla-ahon osalta?

Psykoosit ja niiden psykologinen syntymekanismi

Psykoosien psykologisen syntymekanismin uskottavimpana lähtökohtana pidän elämän varrella sattuneita psyykkisiä iskuja, jotka vähitellen saavat todellisuudentajun hajoamaan. Usein näissä psyykkisissä iskuissa lienee kyse jopa traumaperäisten kokemusten kestämisestä, joita sairastunut ihminen ei sitten lopulta kestäkään. Ongelmien tunnistaminen ajoissa ja varhainen puuttuminen ongelmiin jo varhaisnuoruudessa kannattaisi, koska terapeuttinen tuki saattaisi estää aikuisiän kroonisen psykiatrisen sairauden puhkeamisen. Tosin ei pidä unohtaa myöskään oireilevan nuoren perheen unohtamista, vaan avoimuuteen kannustaen saadaan parhaat tulokset, jos aivan kaikkea ei tälloin lakaista maton alle.

maanantai 9. toukokuuta 2011

Leipäjonot parhaille paikoille - kiitos!

Helsingin leipäjonon paikka on tietenkin kauppakeskus Kampin läheisyydessä Kampin torilla vai onko se nyt Narinkkatori. Oulussa leipäjono pitäisi sijaita Torinrannassa tai vaihtoehtoisesti Rotuaarilla. Tampereella leipäjonon paikka on tietenkin Keskustorilla! Lisäksi Turussa paras paikka leipäjonolle voisi ehkä olla tälpuoljokkee eli Tuomiokirkon lähistöllä.

Perustelut edellä kirjoittamalla esitykselleni: Olisi myös hyvä että kiireiset ja taloudellisesti hyväosaiset kansalaiset kuten poliittiset päättäjät ja Suomea kehuvat turistit shoppailukeskusten läheisyydessä huomaisivat joidenkin kansalaisten arkitodellisuuden Suomessa!

Kyllä rautainen realismi nimittäin aina hyvän sadun voittaa!

Netin vertaistuki toimii hyvin vain ennakkomoderoinnin alla

Perustelut lyhykäisyydessään ovat seuraavat:

1. Ennakkomoderointi karsii lähes kaikki ylilyönnit, jotka voivat johtua myös erilaisista mielenhäiriöistä.

2. Ennakkomoderoitu foorumi on tasokkaampi, koska se houkuttelisi myös asiallisia satunnaiskävijöitä.

3. Ennakkomoderoidun foorumin uskottavuus on vähintäänkin 50 % suurempi kuin rangaistuskäytäntöihin perustuvilla foorumeilla, jos voimassa ovat edelliset kohdat 1 ja 2.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Vuorovaikutussuhteista ihmisten välillä

Ihmisten välinen vuorovaikutus on yksi elämän keskeisimmistä asioista, mitä tulee koko ihmiskunnan jatkuvuuteen. Vuorovaikutuksessa oleva ihminen on kehittyvä ihminen, mikäli ajatellaan kunkin ihmisen hakevan mahdollisimman laajaa hyväksyntää sosiaalisissa vuorovaikutussuhteissa.

Onhan toki olemassa oman tien kulkijoita, jotka eivät yleensä ole kovin miellyttäviä ihmisiä, mutta kaiketi heidän vahvuus lienee olla pieni särö vuorovaikutussuhteissa, jotta realiteetitkin olisivat edes välillä mielessä. Eihän absoluuttista eli ehdotonta hyvyyttä taida mikään vuorovaikutussuhde tai aito sellainen ollakaan. Laumasielu osaa kyllä paremmin toimia sosiaalisissa vuorovaikutussuhteissa, koska laumasielu lienee viisaampi, sopeutuvaisempi ja eripuratilanteita ilmeisesti hyvän tilannetajunsa vuoksi välttävä. Vai voiko puhua hyvästä tilannetajusta jos ei päästele ikinä höyryjään kuten oman tien kulkija. Ehkä muiden miellyttämisessäkin tulee vääjäämättä lähes jokaisella rajat vastaan.

Laaja hyväksyntä ei tietenkään tarkoita, että kyseinen ihminen siis useimmiten laumasielu olisi oikeassa. Laumasielu voi olla väärässä, vaikka hänen käyttäytymisensä olisikin lauman siis esimerkiksi yhteisön sisällä yleisesti hyväksyttävämpää kuin vaikka oman tien kulkijan. Täyteen realismiin perustuvia yhteisöjä ei taida olla edes olemassa ihmisten vuorovaikutussuhteissa, jos ei sitten ajattele joidenkin oman tien kulkijoiden yhteisön olevan sellainen. Oman tien kulkijoitakin on monenlaisia, mutta jos itsekritiikki on purevaa, niin se voi luoda pohjan myös toisten ihmisten tekojen ja saavutusten tai näennäisten sellaisten asioiden kritisoinnille.

Sosiaalisella ihmisuhdekentällä laaja hyväksyntä voi olla hyvä, mutta jos kaikki perustuu teennäisyyteen, ei perusta voi olla mielestäni kovinkaan vahva. Eri tulkinnat eri asioista ja peitetty muista mahdollisen ryhmän jäsenistä johtuva ahdistus ei saa laumasielun keinovalikoimassa purkautumiskanavaa pääasiassa hänen omasta persoonallisuudestaan johtuen ja joskus myös näennäistä hyvää ryhmähenkeä viljelevän ryhmän vuoksi, jolloin on mahdollista, että mielen patoumat puretaankin ryhmän kokonaisedun vastaisella käyttäytymisellä.

Vuorovaikutusuhteet ihmisten välillä perustuvat mielestäni aivan keskeiseltä osin luottamukselliseen suhteeseen ainakin jos ihmiset ovat suunnilleen terveen itsetunnon omaavia. Alemmuuskompleksinen luonne saattaa puolestaan hakea hyväksyntää vaikka kuinka kauan, mutta vaistoaako ryhmä saati yksittäinen ihminen tämän? Tuskin aina vaistoaa, mutta usein ihmiset ovat askeleen edellä sinua, jos haet joidenkin muiden ihmisten luottamusta. Ehkä tosiaankin kannattaa olla oma itsensä vailla sen suurempia rooleja, jos haluat löytää itsellesi sopivan ryhmän tai yksittäisen ihmisen.

lauantai 7. toukokuuta 2011

Vihjailua ja muuta mukavaa

Mielestäni vihjailevaksi koettu kirjoitus on osoitus lukijan mielen herkkyystilasta.

Kumpi sitten on väärässä oletettu ärsyttäjä vai ärsytyksen kohde? Tälloin ärsytyksen kohteen pitäisi harkita ainakin, että ottaisi etäisyyttä nettiin, mikäli ei ole pitävää näyttöä tahallisesta ärsytyksestä.

Kumpi on oikeassa ilmiselvä ärsyttäjä vai ärsytyksen kohde? Kummankin tunteita kai pitää kunnioittaa, mutta olisiko ärsyttäjää olemassa ilman ärsyyntyjää? Ärsytyksen kohde voisi ajatella suurta viisautta, joka meneen näin, että provo kuolee vaikenemalla!

perjantai 6. toukokuuta 2011

Miksi Suomessa on leipäjonoja?

Ruoka-apua jaetaan käsittääkseni monin paikoin ympäri Suomea, mutta miksi leipäjonoja on olemassa?

Ensisijainen syy on tulojaon vääristymä, jonka seurauksena alin tuloviidennes kotitalouksista on reaalisen ansiotason vuoksi alle suhteellisen köyhyysrajan tai liki sen. Toinen merkittävä syy on korkeat asumiskustannukset suhteellisen pienistä rahoista. Kolmas syy on mahdollinen velkaantumiskierre, jos on yrittänyt velkarahalla kompensoida eli tasoittaa pientä tulovirtaa.

Keinoja köyhyyden vähentämiseksi? Parasta olisi ansiotulokehityksen tasoittuminen ylä- ja alapään välillä siten, että kaikista köyhimpien yleensä väliinputoajien minimaaliseen toimeentuloon tulisi korjaus! Väliinputoajilla tarkoitan lähinnä sosiaalitoimistojen ulkopuolelle jääviä kotitalouksia, vaikka toki myös sosiaalitoimistojen myöntämään minimitoimeentuloon pitäisi tulla korjausta.

Siispä, rahaa lisää jopa koko alimman tulokvarttaalin eli -neljänneksen käyttöön, koska köyhillä on tunnetusti yleensä parhaat ostohalut!

torstai 5. toukokuuta 2011

Jankuttaminen

Usein unohtuu se, että kaikilla muillakin on oikeus omaan mielipiteeseen. Jos muiden mielipidettä ei kunnioita, niin silloin aletaan jankuttaa eli takoa omaa mielipidettä toisen tajuntaan vaikka väkisin. Jankuttaminen on toisin sanoen mielestäni jatkuva oikeassa olemisen tarve. Mitä mieltä olet jankutuksesta? Voiko siinä olla mitään hyvää?

No jos nyt itse vastaan ensiksi, että jankuttaminen voi ehkä estää joskus pahanlaatuiset tunneryöpyt oman perheen parissa mutta tuskin tosiaankaan aina. Jankuttajan haastaminen voi kyllä myös tuoda kohennusta omaan nettiviestintään mutta tuskin läheskään aina. Paljon useammin tapahtuu vajoaminen jankuttajien mukaan lähteneidenkin kirjoittajien tuotosten tasossa. Siispä jankutus on pääasiassa täyttä paskaa, jos ei sitten ajattele asiaa jankuttajan mielenterveyden kannalta.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Onniko on toisen epäonni?

Murphyn laista tuli mieleen onni tai ehkä paremminkin onnellisuus käsitteenä. Onnea voi kai yleensä tuntea lähinnä monesta henkilökohtaisesta asiasta. Lisäksi toisen onnestakin voi olla onnellinen, mutta liekö Suomessa silti tyypillisempää ajatuskuvio, jossa ollaan vilpittömän onnellisia toisen epäonnesta? Epäilen kumminkin, että onni kumuloituu ennemminkin onnellisuuden kuin epäonnen kautta.

Netissä voi hukkua tai sitten ei

Luulen että omalla identiteetillä netissä esiintymisen trendi on nousussa, vaikka pidän todennäköisenä, että pahimmat herjaajat eivät ikinä uskalla ottaa kirjoituksistaan vastuuta omalla nimellään. Tulkitsija voi tosiaan tehdä monesti vääriä johtopäätöksiä nettikirjoittajasta, jos otanta on yksi tai kaksi lausetta irrotettuina asiakokonaisuuksista.

Kun ihmiset yhä enemmän esiintyvät omalla nimellään netissä, niin erottautuminen myös omalla henkilöidentiteetillä kirjoittavien joukossa vaikeutuu. Juuri näinhän on asia nyt nimimerkkikirjoittajien suhteen, että harva aktiivinenkaan nettikäyttäjä muistaa yli kymmenen nimimerkkiä ja jotain heidän mahdollisesta sanomastaan.

tiistai 3. toukokuuta 2011

Keskusteluiden kommentoijille vinkkejä!

Tässä voin listata joitakin hyväksi koettuja vinkkejä kaikenlaiseen foorumikirjoitteluun.

1. Lue huolella läpi keskustelun avausviesti.

2. Lue lyhyissä korkeintaan parin sivun viestiketjuissa läpi ehdottomasti kaikki viestiketjuun tulleet vastaukset.

3. Jos olet myöhästynyt niin sanoakseni "rähinävaiheesta", jolloin tässä tapauksessa paljon keskustelua herättäneen aiheen kliimaksivaihe on ehkä ohi ja viestejä olisi yli 10-50 kappaletta (riippuen foorumista) luettavaksi, voinet tälloin jättää pääosin useimmat viestit huomiotta, jos olet vakuuttunut, että kommenttisi tuo lisäarvoa keskusteluun.

4. Mikäli keskustelun aihepiiri on erityisen kiinnostava, olisi suotavaa kyllä lukea koko keskusteluketju läpi sen pituudesta huolimatta.

5. Ei kannata huolehtia siitä, onko mielipiteelläsi moderaattorin mielestä merkitystä itse kyseisen keskustelun kannalta ainakaan ennen kuin olet mielipiteesi tai näkemyksesi kirjoittanut. Aina on parempi kirjoittaa kuin jättää kirjoittamatta, mikä pitäisi mielestäni olla hyvän foorumin johtoajatus!

6. Aiheessa kannattaa omaa vastauskommenttia kirjoittaessa pääsääntöisesti pysyä, mikäli keskustelu ei ole ollut muuten kovin rönsyilevää.

7. Kirjoituksen luettavuus on nettikeskustelussa tärkeä seikka. Käytä mielellään kappalejakoa ja muutenkin suhteellisen huoliteltua kieltä. On tärkeä huomata, että viestin pituus ei kerro sen merkityksestä mitään!

8. Aloitusviestin hyvä otsikointi voi houkuttaa etenkin satunnaiskävijöitä, joten kiinnitä siihen huomiota! Hyvä otsikko mielestäni suunnilleen kiteyttää viesti pääasiallisen sanoman tai sitten otsikointi voi olla kysyvä, jolloin itse vastauskommentissa annetaan juurikin vastauksia.

9. Muista käytöstavat myös netissä! Kohteliasta olisi myös seurata niitä keskusteluita, joihin itse osallistuu.

10. Ole kumminkin rohkea ja kirjoita!

Kirjoitin tämän ohjeistuksen jo joskus muinoin, mutta kertaus on joillekin ainakin opintojen äiti.

Lopuksi vielä kommenttini yllä olevaan kirjoitukseen:

Tämä arkistovastaukseni sopinee tähän väliin:

En halua ahdistaa ketään kokemusperäisellä vinkkilistallani, vaikka pääsääntöisesti yritänkin nettikeskusteluissa laittaa parastani. Nettikeskustelut eivät saisi ikinä tuntua työltä ainakaan negatiivisessä merkityksessä, koska silloin saattaa kirjallinen luovuus alkaa kärsiä. Toisaalta jotkut kirjailijatkaan eivät usko inspiraatioon, vaan he pitävät kirjoittamista nimenomaan työnä, jonka eteen pitää nähdä vaivaa.

Ehkä tunnen kylläkin olevani ajoittain sorvin ääressä ainakin niinä päivinä, jolloin päivystän nettikeskusteluissa yli 8 tuntia päivässä. Kirjoittaminen on silti minulle kuten ilmeisesti monelle muullekin nettikeskustelijalle hyvin mielekästä, vaikka se ajoittain uuvuttaa. Pitäisi vaan luottaa siihen, että toiset keskustelijat paikkaavat, jos itse missaa jonkun itselleen tärkeän keskusteluketjun. Tosiaan pääasia on mielestäni tajuta olevansa vain yksi keskustelija muiden joukossa, jolloin lienee helpompi ottaa edes ajoittain etäisyyttä nettikeskusteluihin.

Nettiriippuvuus on totta, jos se haittaa liiaksi arkielämää. Ei varmaan ole hyvä, jos nettikeskustelut pyörivät mielessä jatkuvasti. Siksi olisikin tärkeää kyetä irtautumaan netistäkin ajoittain, vaikka keskusteluintoiselle henkilölle se voi olla vaikeaa.
Siispä, toivotan parhainta keskusteluintoa kaikille omien resurssien ja ajankäytön mukaan!

Sanoista tekoihin lienee yleensä pitkä matka?

Tietenkin riippuu varmaankin paljon henkilön persoonallisuuden piirteistä, kuinka pitkä matka sanojen uhosta on esimerkiksi itsetuhoon. Itsetuhoisaa käyttäytymistä voi mielestäni olla, vaikka itsemurha olisikin ehkä kaukainenkin asia. Entä sitten sanoistaan kirjaimellisen vastuunsa kantavat kunnian ihmiset? No, ehkä sitten joutuu ainakin uskottavasti yrittämään itsemurhaa tai muuten kunnia sanojen muodossa saattaa olla mennyttä ainakin vääristyneen mielentoiminnan mukaisessa ajattelussa. Tosiaan on tärkeää mielestäni huomata, että itsetuhoajatuksissa lienee aina kyse jollakin lailla vaikkakin varsin usein masentuneesti oirehtivasta mielentilasta. Toinen vaihtoehto voisi olla itsetuhoajatusten julistamiseen huomionhakeminen, mutta perusoletuksena voisin kokemuksesta sanoa, että ensin masennusoireet tulisi sulkea tarkoin pois ennen kuin voi puhua puhtaasta huomionhausta.

Viisautta on mielestäni se, että osaa myöntää omien ajatustensa virheellisyyden tekojen suunnitteluvaiheessa, mutta tämähän ei päde raskaissa sairaustiloissa. Sanat eivät tietenkään edellytä tekoja, mutta aivan kaikkea ei silti ehkä kannata tuoda julki. Ihminen on mielestäni suuri silloin, kun ihminen huomaa oman erehtyväisyytensä muiden joukossa, vaikka jotkut ehkä vaikuttavatkin paljon kunnollisemmilta ihmisiltä meikän perspektiivistä.

Suomi24-sivuston keskustelut

Suomi24-Foorumi on ehkä paras foorumi Suomessa, jos arvioidaan vain kirjoituskynnyksen mataluutta ja viestin tavottavuutta. Kuitenkin kyseisen foorumin heikkous on liian kirjava moderoinnin taso, joka voi tosin joissakin osioissa olla jopa laadukastakin. Järin syvällistä keskustelua ei ilmeisesti ole vieläkään tarjolla suomi24:ssä.

Suomi24 on mielestäni lähinnä nettikirjoittajille tasonhakupaikka, sillä jos tason ylittää ei viihdy suomi24:ssä kovinkaan pitkään. Tasoa ei voi mitenkään mielestäni alittaa, koska joissakin osioissa keskustelu on niin ala-arvoista.

Aloittelevalle kirjoittajalle voi kyllä suosittaa suomi24:n foorumia lähinnä sen vuoksi, että osioita on niin paljon, että jokaiselle varmasti löytyy oma tai omat osionsa. Lisäksi huulenheitto tai joskus suorastaan paskanheitto on monesti niin vahvaa, että suomi24 kouliinnuttaa kestämään myös kritiikkiä nettiviestinnässä.

Suomi24 olisi parempi, mikäli moderaation taso olisi yhteneväisempää. Lopuksi haluan sanoa suomi24-Foorumista, että sen yhteiskunnallinen painoarvo on mielestäni mitätön juurikin osan aktiivikeskustelijoiden huonosta tasosta johtuen, mikä taitaakin olla foorumin itsetarkoituskin. Siis, mikä? No se tietenkin ettei nettikeskustelun taso olisi ikinä liian hyvää, vaan lähes täyttä paskaa. Vai johtuuko edellinen siitä, että olen itsekin joskus kirjoittanut ilmeisesti tuhansia viestejä suomi24-Foorumille?


http://keskustelu.suomi24.fi/

maanantai 2. toukokuuta 2011

Sairaalloinen kirjoittamistarve

Olen tästä vuosien saatossa ennenkin kirjoittanut, mutta nyt on pakko kirjoittaa taas. Jään tosiaankin helposti jumiin näppikselleni, vaikka en osaa täysin tuota selittää, niin voinen yrittää.

Kirjoittamistarve on määräävässä asemassa, kun jään foorumeille koukkuun. Haluan kirjoittaa, koska kirjoittaminen jäsentää ajatuksia ja pitää aivosolujen välisen liikkeen jotenkin käynnissä. Kirjoittaessa saattaa kylläkin myös oma merkitys suhteessa foorumin muihin kirjoittajiin vääristyä, koska sitä helposti ajattelee, ettei kukaan voi sanoa asioita, joita itse tuon esille, josta taas seuraa mielestäni vaikeampi ja vaikeampi riippuvuussuhde foorumiin. Miten näistä korvaamattomuusajatuksista sitten voi päästä eroon?

Ensisijaisesti pitää luottaa myös muiden kirjoittajien kyvykkyyteen ja etenkin myös lukijoiden makuun arvioida kirjoitukset pääasiassa oikein. Riippuvuutta foorumista helpottaa myös se, että osaa suhteellistaa omien kirjoitusten merkityksen lukuisten muiden kirjoittajien joukossa, vaikka ajattelisikin omilla kirjoituksilla olevan usein eniten sanomaa. Siksi on tervettä nähdä ja jakaa positiivista palautetta myös muille kirjoittajille, vaikka ei olisikaan edes samaa mieltä kyseisten kirjoittajien kanssa. Hyvän nettikirjoittajan tunnusmerkistöön kuuluu mielestäni johdonmukaisuus, analyyttinen ote, informatiivisuus ja vertaistukisivulla tietty muiden keskustelijoiden kunnioitus ja tukeminen oman jaksamisen ja tiedon mukaan.

Johdonmukaisuudella tarkoitan sitä, että sanoista pitää ottaa vastuu eikä juosta karkuun, jos todisteet puhuvat epäasiallisten viestien puolesta. Analyyttisella otteella tarkoitan kirjoittajan kykyä muodostaa esimerkiksi analyysi omasta voinnistaan tai ei niin henkilökohtaisessa keskustelussa kyky muodostaa realistinen mielipide erilaisten joskus tulkinnallistenkin tietojen pohjalta. Informatiivisuus on hyvä lisämauste, koska jos ei ole tietoa ei ole oikein mitään keskustelua muuta kuin satutuntityylillä.

Millainen on hyvä vertaistukija, voisi kuulua kysymys, johon pitäisi osata vastata myös meikäläisen. Oleellista vertaistukijalle lienee kyky tuntea myötätuntoa ja kokemuksellinen tieto, jota voi hyödyntää avuntarvitsijalle vastausta laadittaessa. Vertaistukijan pitäisi olla samalla viivalla, mutta usein kuntoutumiskehityksessä edistyneempi henkilö, koska eihän siitä monesti mitään tule jos sokea taluttaa rampaa, kuten kulunut sananparssi kertoo. Vertaistuessa palkitsevinta on mielestäni se, että psykiatrisesti sairastunut avuntarvitsija löytää toiveikkuutta elämäänsä tuen avulla joskus edes sen verran, että avuntarvitsija jaksaa hakea ammattiapua oikein keinoin. Kokemuksellinen tieto kuntoutumisesta puuttuu yleensä lähes tyystin hoitotahoilta, jonka vuoksi olisi tärkeää, että vaikeasti sairastunut ihminen osaisi löytää mielekkään keinon saada vertaistukea eli lähinnä joko netin laadukkaimmilla foorumeilla tai erilaisten yhteisöjen vertaistukiryhmissä. Kokemukseni kyllä puhuu vahvasti oikeiden tapaamisten puolesta, vaikka netin vertaistuki voi tätä jatkuvaa keskustelutarvetta tai paremminkin terapeuttista prosessia hyvin vähintäänkin täydentää. Haluan kannustaa kaikkia psykiatrisen puolen kuntoutujia ottamaan aktiivista otetta kuntoutumisesta, koska mahdollisuuksia voi olla ihan sen vuoksi, jos ajatellaan ihmisen kulkevan elämässään kohti toiveitaan!

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Klassinen sontakasan levityspähkinä

Veke levittäisi lantakasan yksin 2 tunnissa ja Veken kaveri Rane levittäisi lantakasaa yksinään 4 tuntia, kauanko Veke ja Rane levittäisivät lantakasaa yhdessä?

Päässälaskuharjoitteita

Tämä oli aika hyvä tuolla Tukari2 -foorumilla: Kuinka korkea pitää viljalaarin olla, jotta pohja-alaltaan 6*3  metriä olevaan laariin mahtuisi täsmälleen 100 litraa viljaa?

Kumpi kiehtoo enemmän hyvä vai paha?

Kun seuraa lähes päivittäin muuttuvia lööppejä jonkin aikaa, niin moni saattaa huomata, että usein Suomessa lööppiuutisten uutisaihe on pahanteko tai sitten lööpit kertovat ihmisten huonoista kokemuksista. Miksi lööpeissä ja monissa nettiuutisaiheissa esiintyy niin paljon pahuutta? Ovatko uutiset varoittavia esimerkkejä niitä seuraaville kansalaisille vai mistä oikein on kyse? Kansalaisten turvallisuudentunne ei kai silti saisi yksin perustua lööppiuutisoinnin luomaan mielikuvaan. Toisaalta lööppiuutisoinnin myötä ihmiset ehkä jopa turtuvat pahoihin asioihin, jolloin niitä ei osata niinkään liittää omaan elämään. Kävisiköhän hyville uutisille samalla lailla?

Onko pahuus kumminkin yksinkertaisesti enemmän myyvä uutisisältö kuin hyvä uutinen? Ovatko ihmiset pohjimmiltaan niin raadollisia, että on helpompi lukea kauhukertomuksia kuin toisten ihmisten kokemaa hyvyyttä? Itse ajattelen, ettei mikään asia ole niin mustavalkoinen, vaikka media joskus tuntuukin tekevän asioista hyvinkin mustavalkoisia. Moni on esillä julkisuudessa hyvässä asiayhteydessä tai sitten vielä suurempi ja näkyvämpi osa on esillä julkisuudessa kielteiseltä vaikuttavien ja joskus jopa pahuutta edustavien asioiden vuoksi. Tuskin kukaan ihminen kumminkaan edustaa täydellistä hyvyyttä tai pahuuttakaan, vaikka äärettömän lähelle voi esimerkiksi moni historiallinen henkilö päästä. Historiasta tulee sekin mieleeni, että maailmanhistorian suurimmista henkilöistä moni on ollut naimisissa pahuuden kanssa.

Kumpi sitten kiehtoo enemmän hyvä vai paha? Väittäisin, että keskimäärin paha kiehtoo kansalaisia enemmän, mutta silti useimmat kansalaiset haluavat hyvänlaatuisen ihmissuhdeverkoston.