maanantai 13. kesäkuuta 2011

Facebook on oivallisesti käytettynä oivallinen väline

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Facebook+menett%C3%A4%C3%A4+k%C3%A4ytt%C3%A4ji%C3%A4+maissa+jossa+kaikki+alkoi/1135266878170

Hesarin uutislinkki tuossa yllä kertoo, että Facebookin käyttäjämäärät ovat kääntyneet laskuun joissakin maissa.

Seuraavaksi omaa mielipidettäni Facebookista:

Facebook vaatii aktiivisuutta. Facebookin käyttäjämäärien tippuminen voi johtua monesta syystä, mutta voi olla niinkin, että ehkä ihmiset ovat sitten laiskistuneet, kun moni saattaa katsoa mielummin passiivisesti töllöä tai kuuntelee radioo kuin että osallistuisi itse aktiivisesti mielipiteiden vaihtoon.

Facebookin hienous on mielestäni siinä, että sitä voi käyttää monin persoonallisin tavoin. Esimerkiksi poliitikoille Facebook voi olla mahdollisuus kansan kuuntelemiseen reaaliaikaisesti, ja siksi pidän kaikkia aktiivisia Facebookia käyttäviä poliitikkoja hyvin edistyksellisinä.

Yksittäiselle Facebook-käyttäjälle mielestäni ei saisi kumminkaan kaverien keräämisestä tulla itsetarkoitus. Facebook on kaikesta teennäisestä sosiaalisuudestakin huolimatta hieno yhteydenpitoväline ja julkaisualusta.

Jotain Facebookin käyttö myös vaatii, sikäli että kirjoittamista ja muuta julkaisutoimintaa Facebookiin ohjaisi tarve eikä pakko. Myöskään kavereiksi ei silloin valitse ihan kaikkia, jos ei ole pakko saada vähintään viisisataa Facebook-kaveria.

Kehun vielä lisää Facebookia esimerkiksi suvun yhteydenpitovälineenä, koska monella saattaa olla sukuun lämpimät mutta kumminkin etäiset suhteet. Yksityisyyden vaalimiseen Facebook lienee silloin huono väline, jos ei osaa asettaa rajoja julkaisujen suhteen. Mielestäni juuri Faceen eikä ehkä muuallekaan nettiin parane kirjoittaa mitään sellaista, josta ei voi kantaa vastuuta.

Tuli vielä mieleen sekin, että noin kaksikymppisistä suomalaisista lähes kaikki kai käyttävät Facebookia, josta voisi otaksua, että joutuu porukoiden ulkopuolelle, jos ei ole Facebookissa mukana. Myös sosiaalinen paine voi todellakin olla ilmeistä Facebookin ulkopuolella olevia kohtaan. Facebook ei todellakaan sovi mielestäni kaikille, mutta lähes kaikki voivat halutessaan oppia käyttämään Facebookia järkevästi oman elämän hyödyksi.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Hän joka eniten salaa, hänellä on myös eniten luottamusta?

Voisi olettaa, että suomalaiset perustavat luottamuksen muiden henkilöiden salassapitokykyyn. Esimerkiksi lääkärille moni uskaltaa kertoa sellaisiakin asioita, joita muille ei kerro, koska lääkäri vastaa yleensä kai omalla työsuhteellaan siitä, että asiat pysyvät salassa. Toisaalta sanotaan, että lääkärin salassapitovelvollisuus murtuu, jos potilas tunnustaa teon, josta voi saada yli kuuden vuoden vankilatuomion.

Tekeekö salaisuuksien paljastelija aina itsestään kansalaisten joukossa hölmön, jos paljastaa sellaisia asioita, joita ei katsota yleisesti hyväksyttäviksi. Mielestäni järkiperäinen avoimuus voittaa aina, jos kyseessä on opittu asia, jota muutkin voivat hyödyntää. Lääkäreillä on paljon tietoa potilastapaamisten perusteella, mutta lääkärit eivät kai voi kertoa kokemusperäistä tietoa juurikaan eteenpäin (tiedä sitten mitä lääkärien salaseurasivuilla mölytään), vaan heidän on hyödynnettävä se omassa työssään, jos näkevät siihen edes aihetta.

Muiden kansalaisten parissa tulee mieleen, kuinka tärkeää yleensä henkinen pääoma on monelle yritykselle. Oppipojasta mestariksi tiellä pysyminen vaatii paljon juuri sitä, että kokemusperäistä tietoa karttuu, jota myös henkiseksi pääomaksi kutsutaan. Mielestäni myös oman suvun tarina voi avata paljon asioita, jos sellaista on läheskään kaikissa suvuissa ikinä kovin realistisesti tehtykään. Mielestäni asiat paranevat vain ja ainoastaan siten, että asiat otetaan esille eikä kaikesta pidä näinollen vaieta!

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Doping ja huippu-urheilu

Muistaakseni on jossain esitetty, että huippu-urheilijat saisivat vetää mömmöjä eli dopingia niin paljon kuin ruumis sietää, mutta onko tämä hetken hurmaan perustuva ajattelu kovinkaan järkevää? Ihmisen pitäisi kilvoitella ilman dopingeja, jotta ihminen voi sitten vielä keinutuolissakin miettiä kunniakkaasti saavutuksiaan kilpaurheilukentillä. Onhan vilppi suurempi tai pienempi aina haitallinen muisto omatuntoiselle ihmiselle.

Voiko tosiaankin sanoa, että suomalainen ei ilman dopingia pärjää muuta kuin ehkä jääkiekossa, suunnistuksessa ja salibandyssa muissakin kuin piirisarjakisoissa. Suomalaiset ehkä unohtavat usein, että huippu-urheilu on monessa lajissa lähes maailmanlaajuista toimintaa. Suomalaiset eivät yksinkertaisesti voi pärjätä monessakaan lajissa, jos maahan ei synny sitten todellisia huippulahjakkuuksia. Hyvästä voi tehdä kai tehdä huippuvalmennuksella huipun, mutta huipusta voi tehdä huippuvalmennuksella vielä enemmän. Edellisestä johtuen en pidä huippu-urheilua kokonaisuudessaan doupattuna. Silti monen olympiavoittajan omatunto voisi edes vähäsen kolkuttaa, kun puhutaan vielä kauramoottoreista, vaikka todelllisuus on ollut jotain aivan muuta.

Olkaamme kumminkin ylpeitä niistä saavutuksista, joita pieni kansakuntamme on saanut marginaalisissakin lajeissa, koska kilpailua niissäkin lajeissa on. Suomen menestyksen salaisuus niin tieteiden, taiteiden ja urheilun kilpakentillä on se, että mahdollisimman monelle nuorelle annetaan mahdollisuus toteuttaa hyvissä asioissa itseään omien kykyjen mukaan.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Linus Torvalds presidentiksi?

Linus Torvalds saisi tulla takaisin Suomeen näyttään esimerkkiä älyllisyydestä. Tiedä vaikka hänestä tehdään vielä joskus presidentti! Se on kyllä ikävää, että avoin lähdekoodi ei vielä päde kaikkeen ihmisen hyvinvoinnin kannalta tärkeisiin asiakokonaisuuksiin.

Vapaa tiedonvälitys on ihmiskunnan etu!

Hesarin nettiuutinen 6.6.2011 (HS.fi): http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/YK-raportti+Nettiyhteys+on+ihmisoikeus/1135266699507

YK-raportin mukaan nettiyhteys on osa ihmisoikeuksia, josta voin olla hyvinkin samaa mieltä.

Lisäksi,

Tietoa panttaavat henkilöt eivät puolestaan pidä internetistä, koska heikäläisten hyvä kilpailuasetelma muiden ihmisten keskuudessa perustuu juuri siihen, että muut eivät saa tietää mitä he tietävät. Vapaa tiedonvälitys antaa pohjan koko ihmiskunnan kehittymiselle kohti älyllisempää aikakautta. Toki on muistettava, että medialukutaidon ja lähdekritiikin merkitys on suuri. Pieni epäilys toisaalta on aina poikaa siihen verrattuna, että uskoo sokeasti vallankahvassa olevia.

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Anni Sinnemäki: Vihreät ei lähde persu-hallitukseen ja muuta kivaa

Anni Sinnemäen toukokuinen blogikirjoitus (20.5.2011):
http://www.annisinnemaki.net/component/content/article/5-blogi/542-avoin-kirje-vihreille.html

Sinnemäki yrittää epätoivoisesti pitää puheenjohtajuudestaan kiinni vihreällä unelmahötöllä, jota tuo yllä linkkaamani avoin kirje täysin on. Toivottavasti käy toisin ja pilvilinnat haihtuisivat pois. 33 prosenttia eduskuntapaikkoja menettäneet vihreät ansaitsevat jotain parempaa ja toiveikkaampaa kuin Sinnemäen unelmahötön.

Lisäksi tuore Anni Sinnemäen kirjoitus (6.6.2011):  http://www.vihreat.fi/node/6926

Pitäisikö muutenkin Sinnemäen blogikirjoitus ja ehdoton ei perussuomalaisille tulkita huonona neuvottelutaitona?

Viherporvarit ovat jo pilanneet vihreän liikkeen, ja siksi voikin olla parempi hakea uskottavuutta oppositiosta. Toivottavasti positiivinen vasemmistohenkinen vihreys kokisi vielä nosteen, jonka seurauksena myös suomalaisista vähäosaisista pidettäisiin parempaa huolta!

Vihreiden kärkiporukka sai epäluottamuksen?

Soininvaaran blogin tietojen mukaan vihreiden eduskuntaryhmä olisi lähtenyt Kataisen 105-hallitukseen äänin 8-1, mutta puoluevaltuusto onneksi oli sitä vastaan äänin 22-8. Vihreä demokratia kai toimii siten, että kokonaisäänet olivat siten 23-16 Kataisen hallitukseen lähtöä vastaan! Vihreillä lieneekin vielä toivoa muissakin merkeissä kuin ainoastaan kokoomuksen apupuolueena.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Suomalainen älymystö?

Missä on Suomen älymystö? Ovatko he poliitikkoina, tiedemiehinä vai kirjailijoina? Pitäisikö intellektuellilta sujua kumminkin yleensä vähintäänkin kirjoittaminen ja tutkiminen samanaikaisesti?

Jokin kulttuuripalsta voisi tehdä juttusarjan tämän hetken Suomen intellektuelleista vai mitä? Tunnustusta niille nimille, jotka ovat nimiä hyvien saavutusten seurauksena vielä tulevaisuudessakin!

Perussuomalaiset hallitukseen - toivottavasti!

Kerrankin saataisiin perussuomalaisten myötä politiikkaan sellaista meininkiä, jota demokraattinen maa ehdottomasti tarvitsee!

Perusjuntti ministeri osaa puhua kansankieltä, eikä pokkuroi liikaa ketään, mikä voi olla porvaripuolueille, viherporvareille ja demarien porvarilliselle siivelle hieman liikaa, mutta asioilla on tapana järjestyä! :)

Terv. yks juntti

Päihteet ja vanhempien vastuu (kirjoitettu 29.7.2010)

Onko ihmisen haettava näennäistä helpotusta elämäänsä päihteiden avulla vai mistä oikein on kyse?

Suhteellisen raskaan alkoholiongelman selättäneenä omaan kokemusta juurikin viinan kanssa läträämisestä. Omakohtaisten kokemusten perusteella olen sitä mieltä, että alkoholi tarjosi mukavan todellisuuspaon kaikin puolin surkealta tuntuneesta elämästä. Silloin päihdeongelmani oli jo melko vaikeassa pisteessä.

Nyt entisenä päihdeongelmaisena minua mietityttää, voiko lapsen kasvattaa siten, ettei hän ainakaan kovin usein eläisi elämää päihtyneenä vaan ajatus kirkkaana - raittiina. Jännitystä pitäisi varmaankin hakea muilla konsteilla elämään tai muuten tylsän elämän täyttää päihtellä.

Kaiken kaikkiaan päihdeongelma lienee paljolti myös opittua, mutta kukapa lienee opettaja? Harva aikuinen varmaankaan ottaa kunniaa päihdeliberaalin kasvatuksen tarjoajana. Mikä sitten lie päihdeliberaalin kaveripiirin merkitys viina- ja pahimmillaan huumeriippuvuuden syntymiseen?

Kaikesta huolimatta uskon ja toivon, että voin tehdä paljon oman lapseni eteen, ettei hän juo tai maista kaikkea mitä milloinkin tarjotaan.

-Oikoluettu 5.6.2011 / Hermiitti

Vuodenaikojen Tampere! (kirjoitettu 31.7.2010)

Joitakin kansalaisia tuntevana sanoisin, että talvella pääsääntöisesti odotetaan uutta kesää. Tosin otokseni on melko pieni, mutta tätä seikkaa puoltaa myös Suomen kansan historia. Kansakuntamme historiassa on käsittääkseni aina teolliseen vallankumoukseen asti tehty kesällä talven varalle töitä.

Toisaalta selvä asia on myös se, että Suomi kuuluu näillä leveyspiireillä neljän selkeästi erottuvan vuodenajan alueeseen. Vuodenajat ovat mielestäni selvä rikkaus, jota voisi Suomen turistielinkeinon puolella markkinoida maailmalla entistä enemmän.

Voisi ajatella sellaista matkamainosta, että koe ainoa näyttävä kaupunkimme Tampere neljä kertaa vuodessa, varsinkin jos Takon tehtaan paikalle rakennettaisiin keskustaan komee talvipuutarha. Neljä reissua Tampereelle eri vuodenaikoina antaa selvän kuvan kaupungista, jonka valo ei sammu koskaan!

-Oikoluettu 5.6.2011 / Hermiitti (Huom. Sana komee on Tampereen murretta.)

Pääomavero progressiiviseksi! (kirjoitettu 1.12.2009)

Suomen on pakko laittaa vihdoinkin pääomatulovirrat niiden alentumisesta huolimatta progressiivisiksi. Tässä seuraavaksi ehdotelmani pääomaverotaulukoksi:

Alle 10.000 euron pääomatuloista menisi veroa 10 prosenttia, jolloin vero ylärajan kohdalla 1000 euroa.

10.000-25.000 euron pääomatulosta menisi veroa 15 prosenttia, jolloin vero ylärajan kohdalla 3250 euroa.

25.000-50.000 euron pääomatulosta menisi veroa 30 prosenttia, jolloin vero ylärajan kohdalla 10.750 euroa.

Yli 50.000 euron pääomatulosta menisi veroa 45 prosenttia, jolloin vero on 100.000 pääomatuloilla 33.250 euroa!

Korkein palkkaveroprosentti olisi puolestaan 50!

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Äänestäjiä on huijattu!

Keskustalaisen pääministeri Mari Kiviniemen hallitus hävisi vaaleissa 27 eduskuntapaikkaa, mutta silti hallitusta ollaan muodostamassa saman koalition varaan! Kiviniemen hallitus hävisi prosentuaalisesti ((126-99)/126*100=21,43%), siis on täysin käsittämätöntä, että 21 prosenttia eduskuntapaikkoja vaaleissa hävinnyt Kiviniemen hallitus jatkaisi pääministeriä vaihtamalla!

Lisäksi pitää havaita, että Kataisen hallitus ei olisi enemmistöhallitus, ellei kristillisdemokraatit lähde hallitukseen kokoomusta pokkuroimaan. Kokoomus + keskusta + RKP + vihreät + kritillisdemokraatit = 105 eduskuntapaikkaa eli hyvin niukka enemmistöhallitus.

Ei tule onnistumaan veikkaan minä.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Yhteiskunnan vastuu kansalaisista (osa 2)

Yhteiskunnassamme voidaan määrätä lukkojen taakse myös terveydellisin perustein ja tässä viittaan lähinnä psykiatrisiin sairauksiin, vaikka tietenkin myös dementiaoireista kärsivän kansalaisen täytyy Suomessa varsin usein asua valvonnan alla lukkojen takana.

Psykiatrisiin sairauksiin liittyvä vapaudenrajoittaminen saattaa olla joskus aiheetontakin, mutta usein kyse lienee kumminkin vahvasti harhaisista potilaista, joiden hoito ei yksinkertaisesti onnistu avohoidon piirissä. Lukkojen taakse suljetulle osastolle voi joutua, jos hoidotta jättäminen pahentaisi potilaan mielisairautta ja potilaan täytyy olla itselleen tai muille vaarallinen. Lisäksi muiden hoitomuotojen kartoittamisen jälkeenkin vielä todetaan, ettei ne tule kyseeseen.

Pakkohoito voi joskus olla kannattavaa, mutta epäilen, että parhaat hoitotulokset suljetulla saadaan vapaaehtoisvoimin. Vapaaehtoisuuteen perustuva hoito kertoo potilaan hyvästä hoitomotivaatiosta ja usein on varmaankin hoitohenkilökunnan vika, jos potilasta ei saada mitenkään motivoitua hoitoonsa. Pakkohoito voi muodostua rangaistuksenomaiseksi potilaalle, jolloin on suuri vaara, että potilas alkaa hetimiten oireilla uudestaan kotiin pääsemisen jälkeen, etenkin jos kyse on kroonisista psykoosisairauksista. Sanoisinkin lähinnä omiin kokemuksiini viitaten, että pakko on huono hoitomuoto lähes kenelle vaan, jos tarkoitus on hakea optimaalista kuntoutumiskehitystä raskaaseen psykiatriseen sairauteen.

Oikeudenmukainen verotus

Verot pitäisi asettaa kansalaisille lähinnä maksukyvyn mukaan, jos halutaan pitää niidenkin ansiokehityksestä huolta, jotka eivät kykene itseään syystä tai toisesta työnteolla tai yrittämisellä elättämään.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Kuka kelpaa ministeriksi?

Poliittisesti ansioituneella henkilöllä on usein mahdollisuudet nousta ministeriaitioon, mutta se edellyttää myös käsittääkseni suhteellisen nuhteetonta taustaa.

Ministeriön poliittinen johtohahmo voi olla hyvinkin näennäisesti pätevöitynyt tehtäväänsä, varsinkin jos eduskunnan täysistunnoissakaan ministeriä ei laiteta kovaan julkiseen tenttiin. Ministerit usein puhuvat ympäripyöreitä, jolloin heidän selvä visio jää usein piiloon, jos sitä edes onkaan. Voihan epäillä sitäkin, ovatko jotkut Suomen historian hallitusten ministerit toimineet vain ja ainoastaan poliittisten virkamiesten kumileimasimena, vaikka käsittääkseni ministerillä onkin jonkin verran nimitysvaltaa, mutta potkuja voi olla hankalampi antaa.

Ministerit voivat hallituksen sisällä tahtoessaan varmaan jonkin verran puhua oman ministeriön puolesta, vaikka on voinut olla olemassa varmaan sellaisiakin ministereitä, jotka jopa toimivat omaa ministeriötä vastaan jossain määrin esimerkiksi budjettineuvotteluissa. Ministeriöiden arki on jäänyt minulta piiloon, vaikka muistan kyllä Ylen Iltalypsy tv-ohjelmassa kuinka mukavaa Sinikka Mönkäreellä eli sen aikaisella Sdp:n sosiaali- ja terveysministerillä oli golf-puttausta harjoitellessaan omassa toimistossaan. Kansalaisten arki onkin joskus pelottavan kaukana ministeriöiden linnoista.

Vinkki vihreille!

Kannattaisi kuunnella ehkä potentiaalisia äänestäjiä ja nykyisiäkin äänestäjiä hieman enemmän kuin pokkuroida jatkuvasti kokoomusta.

Vihreät voisivat olla oikeanlaisella puoluejohdolla vielä kokoomuksen merkittävä haastaja tulevina vuosikymmeninä, mutta silloin pitää tehdä pesäeroa melko paljon kokoomuslaiseen politiikkaan, jossa uskotaan lähinnä omaan taloudelliseen hyvinvointiin.

Äly hoi, älä jätä!

Mihin ihminen tarvitsee älykkyyttä? Miten vai voiko ylipäätään älykkyyttä luotettavasti mitata?

Ihminen tarvitsee älykkyyttä selviytyäkseen elämästä. Eräs tärkeä älyllinen ominaisuus on mielestäni sopeutuvaisuus eri elämän tilanteisiin. Sopeutumaton ihminen tuskin usein saa viettää onnellista elämää. Onhan se tärkeää sopeutua jo vanhenemiseen ja sen myötä tuleviin muutoksiin elämässä. Älyllisyyttä osoittaakin mielestäni elinkaarimallin mukainen ajattelutapa. Ilman älykkyyttä ihmiskunta ei olisi tehnyt ikinä elämää helpottavia keksintöjä, mutta onko edellinen myös ihmiskunnan tuho? Se on onneksi ehkä hieman ennenaikainen kysymys.

Älykkyyden mittaaminen on länsimaissa psykologien tehtävä, vaikka paljon puhutaakin Mensan testistä, joka on suurelta osin käsittääkseni kuviopäättelyä. Psykologinen testaus eli lähinnä WAIS-R ottaa puolestaan huomioon koulutustason ja psykologisen kehityskulun mukaisen kehityksen. Kehityspsykologien mukaan ihmisen älylliset ominaisuudet alkavat heikentyä noin kolmenkymmenen ikävuoden paikkeilla. Kyse lienee tällöin paljolti muistiominaisuuksien vähittäisestä heikkenemisestä.

Mihin sitten tarvitaan äärimmäisen huippua kognitiivista kyvykkyyttä? Ei kai paljon mihinkään, jos ajattelee, että omaa paljon tietoa, mutta ei ole kykyä käyttää hyödyksi muistamaansa. Luulen todella älykkäiden ihmisten olevankin melko varautuneita ja yliopistoissa muottiin prässättyjä, jolloin ehkä henkilökohtainen luovuus kärsii. Luovuus on mielestäni paljolti juuri ennakkoluulottomuutta uusien asioiden suhteen. Toisaalta jos on hyvät tiedot ja taidot aihepiiristä, niin sitä voi luova henkilö ehkä hyödyntää kehittääkseen myös jotain uutta.

Älyllisyyden suuri este Suomessa on mielestäni se, että ne joita moni pitää älyllisyyden ilmentyminä, niin todellisuudessa he ovatkin konemaisia kirjanoppineita, jotka eivät osaa kehittää mitään uutta! Toivottavasti älyllisyys joskus nousee siihen arvoon, jossa se vääjäämättä kuuluisi olla. Ei nimittäin tapahdu minkäänlaista kehitystä, jos luovien ihmisten ei anneta toteuttaa itseään hyvissä asioissa. Tosin pitää muistaa sekin, että montaa menestyvää luovaa kansalaista kohtaan voi olla monta epäonnistujaa, mikä puolestaan on osin markkinatalouden luoma vääristymä, ettei kaikille halutakaan löytää yhteiskunnastamme oikeaa lokeroa.

Osmo Soininvaara äimänkäkenä

http://yle.fi/uutiset/teemat/vaalit_2011/2011/06/soininvaara_quotolen_aivan_aimankakenaquot_2637560.html

Osmo Ode Soininvaara näyttää todelliset kasvonsa, ja ne ovat ilmeisesti hymyssä suin kokoomukselle.

Uutisoinnin mukaan se oli kylläkin Katainen itse, joka heitti vasemmiston ulos ovesta. Tämä tuskin jää tähän. Vihreät heikentävätkin edelleen asemiaan vasemmistohenkisten kansalaisten piirissä.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Tunnustusta vastustajalle

Kuinka helppoa tai mahdotonta sitä yleensä on antaa tunnusta vastakkaisia mielipiteitä omaavalle henkilölle?

Itse olen yrittänyt löytää aina sovintotien, vaikka vaikeaa se on ollutkin, etenkin jos toinen henkilö on anteeksiantamaton ja jatkanut sitä käyttäytymistä, jonka itse olen halunnut lopettaa. Tarkoituksellinen mustamaalaminen kyllä käy itse asiassa usein itse henkilöä vastaan, koska eihän kukaan jaksa sitä jos sama levy pyörii vuodesta toiseen.

Todellakin, kukapa meistä olisi aina niin oikeassa, ettei voisi olla koskaan väärässä.

Vasemmisto heräsi!

Pidin epätodennäköisenä, että vasemmistopuolueet SDP ja Vasemmistoliitto eivät sanoisi Kataiselle ei, mutta onneksi kävi toisin!

Uutta hallitusneuvottelijaa nyt kehiin ja sassiin, jotta saadaa eduskuntavaalituloksen mukainen hallituspohja, josta lentää siis vanha hallituspohja lukuunottamatta vihreitä pois!

Uusi toimintakykyinen hallitus olisi SDP (42 edustajaa) + Perussuomalaiset (39 edustajaa) + Vasemmistoliitto (14 edustajaa) + Kristilliset (6 edustajaa) + Vihreät (10 edustajaa) = 111 edustajaa ja selkeä enemmistöhallitus!

Kansalaisvaikuttaminen

Kansalaisvaikuttaminen on tullut viimeisen vuosikymmenten myötä helpommaksi kuin koskaan. Mielestäni internet on vallannut todellakin tilaa myös perinteisimmiltä kansalaisvaikuttamisen välineiltä. Muinaisina aikoina saattoivat toripuheet olla vaikuttamisen keino, mutta kukapa nyt jotain rivikansalaista lähtisi enää kuuntelemaan. Nimeä pitää olla vähän joka paikassa, jos mielii saada paljon kuulijoita. Edellinen pätee mielestäni myös internettiin.

Voi olla, että yhä moni halveksii internetin merkitystä informatiivisessa tiedonvälityksessä, vaikka esimerkiksi suurten ja ilmeisesti pienempienkin lehtitalojen pääkirjoitukset ovat luettavissa internetissä sellaisinaan. On varsin hienoa, että suomalaiset lehtitalot ovat ilmaisemassa oman mielipiteensä eri asioihin internetin välityksellä kaikille kansalaisille, lähinnä kai laajakaistamaksua vastaan, ja myös koko muulle maailmalle.

Kansalaisvaikuttaminen puolestaan hakee muotoaan. Onhan tämäkin kirjoitus sitä itseään eli kansalaisvaikuttamista vaikkakin niin sanotussa sosiaalisessa mediassa. Sanomalehden mielipidesivuille pääseminen kertonee puolestaan usein suhteellisen hyvästä kirjoitustaidosta ja puhuttelevasta kirjoituksesta, vaikka joskus tuntuu siltä, ettei lehden linjan ja mielipiteen vastaisia mielipiteitä julkaistaisi. Journalistinen näkemys, josta minä en tiedä mitään, vaikuttaa joskus muutenkin perin kummalliselta. Olen nimittäin ollut havaitsevinani, että sellaisista asioista tehdään helposti juttuja jopa sanomalehtiin, joilla oletetaan olevan kohuarvoa kansalaisten parissa. En tiedä onko myyvä juttu aina se paras juttu kumminkaan.

En ole kumminkaan itse huolissani kohujutuista, koska en niitä yleensä lue. Lähinnä kai olen huolissani siitä, miten kansalaiset näkevät edes osittain metsän puilta. Absoluuttista totuutta lähelle ei pääse journalisti edes Sanomatalossa, ellei ota asioista ensin selvää. Tosin journalistin ei ehkä kannata ensiksi hakea tietoa myöskään sosiaalisen median piiristä. Kaikilla kun tuppaa olemaan aina omat intressinsä jopa jokaisella toimittajallakin, vaikka heidän juttunsa pitäisi kestää myös asiallinen kritiikki. Entä mikä on sitten kansalaisaktiivin vastuu sosiaalisessa mediassa? No vastuuhan siirtyy tietenkin lähdekritiikkiin kykenevälle lukijalle, joka omaa myös ehdottoman hyvän medialukutaidon.

Ei pitäisikään aliarvioida kansalaisten ja tulevien aikuisten kykyä löytää tietoa, koska tieto on kaikkien saatavilla, tosin rajallisena määränä internetissä. Kansalaisten liiallisella holhouksella lehtitalot ajavat itsensä suohon, koska on koittanut aika, jolloin valheet murtuvat äärimmäisen paineen alla – kiitos internetin!