tiistai 30. elokuuta 2011

Se mitä ei pysty sanoin kuvailla, se ei ole totta!

Kielellä ei ole rajoja, koska kyseessä on maailmankaikkeuden rikkain ilmaisukeino.

http://tukiasema.org/viewtopic.php?f=14&t=610

Toisaalta avaruuden äärettömyyden kuvaaminen sanallisesti voi olla tukala tehtävä jopa minulle. Space, The Final frontier, kuten tähtilaiva Enteprise ja sen kapteeni Kirk toteaa Star Trekin alkurallatuksessa.

Space, The Final frontier oli käännetty muistaakseni: Avaruus tuo korpimaista viimeisin.

Äärettömän tajuaa ehkä sanallisesti siten, että ääretön ei kaarru eikä sulkeudu, vaan se jatkuu ikuisesti ikuisuuteen lähestyen lopulta ääretöntä sinne ikinä pääsemättä.

Hyvä vai paha anonymiteetti?

Viittaan Matti Apusen kolumniin Hesarissa 30.8.2011
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Tule+mukaan+paraatiin/1135268945911

Anonymiteetti antaa mielestäni enemmän mahdollisuuksia kuin luo huonoja fiiliksiä.

Matti Apusen nettikeskustelusssa vain poliitiikot ja muut mediakekkuloijat kävisivät silloin niin sanottua kansalaiskeskustelua omilla pärstöillään, jolloin ei ole enää tärkeää viestin sanoma, vaan se on tärkeintä kuka sanoo, mutta tuo on Matti jo historiaa.

Nerouteen vaikuttaa suuressa määrin perimä?

Epäilen kyllä, ettei perimä yksinään selitä neroutta, vaan moni asia pitää onnistua kasvuolosuhteista alkaen, että nero ihminen voi aikuisiällä toteuttaa itseään ällistyttävällä tavalla. Juutalaisilla on tunnetusti ollut kauppaälyä ja rahaa aina, jonka vuoksi heikäläisillä nerolapsilla on suurempi todennäköisyys päätyä arvostettuihin yliopistoihin kuin tavallisen duunariperheen nerolapsella. Onhan nimittäin juutalaiset tunnetusti suhteellisen hyvin edustettuina Nobel-palkinnon voittajien historiassa.

Toisaalta nerous lienee terminä kärsinyt inflaation, koska moni nobelisti on oikeasti melko keskivertotapaus suuriin neroihin verrattuna, jos viivalla olisi esimerkiksi Albert Einstein, Leonhard Euler tai Isaac Newton.

maanantai 29. elokuuta 2011

Keskustelun tason määritys

Nouseeko nettikeskustelun tasokkuus kun kirjoittajapohja laajenee?

Vai onko asia yksinkertaisesti niin, että keskustelun taso kärsii, mikäli kaikki alkaisivat julistaa omaa mielipidettään?

Keskustelun tason määrittää mielestäni puhtaasti keskustelun pätevimmät argumentoijat eivätkä keskusteluiden valtavirrassa kulkevat raskaankin asian aina leikiksi laittavat elämäntapahölöttäjät.

Aikuisten Pisa-tutkimus käynnistyy Hesarin mukaan

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Aikuisten+Pisa-tutkimus+k%C3%A4ynnistyy/1135268925562

Haetaanko nyt oikein tosissaan älykkäintä OECD-valtiota vai mikä on aikuisten Pisa-tutkimuksen tarkoitus?

Älymittelöissä ei mielestäni ikinä ratkaise kansakunnat vaan yksilöt, mutta kansakuntien sivistyskuilu on oletettavasti olemassa.

Ex-pääministeri Matti Vanhasen isähän näitä kansakuntien älykkyyseroja on aiemmin tutkinut. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Tatu_Vanhanen)

Mielestäni älykkyys ei tosiaan ole kiinni kansakunnista vaan yksilöistä.

HS: Julkisen sanan neuvosto tarkastanee nettiviestintään liittyviä suosituksiaan

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Keskustelupalstojen+s%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6t+tiukkenevat+vihapuheita+suitsitaan+/1135268916292

Sananvapauteen kuuluu myös se, että sanoista kannetaan tarvittaessa vastuu, jos tämä ei ole vielä kaikille selvä asia.

Kansalaisilta on poskensoitossa unohtunut käyttäytymistavat ajoittain tyystin, joten on kohtuullista, että edes suosituksin yritetään suitsia nettikiusaamista ja vihakirjoittelua.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Ilkeily kertoo enemmän ilkeilijästä itsestään

Siitä puhe mistä puute, sanoo vanha suomalainen sananlasku. Kuitenkin väittäisin ilkeilyn pääsääntöisesti kertovan myös paljon ilkeilijästä itsestään. Ilkeilyn oletan olevan tässä yhteydessä lähinnä kiusantekoa, mitätöintiä ja mustamaalamista.

Ilkeilijän motiivit voivat olla sairaalloisiakin, mutta usein myös niin sanottujen tervejärkisten ihmisten keskuudessa esiintyy ilkeyttä toisia ihmisiä kohtaan. Motiivi voisi tällöin olla pelko omasta mitättömyydestä tai jotain sen tapaista, jonka vuoksi ilkeilemällä halutaan nostaa omaa arvoa suhteessa toiseen, vaikka realistisesti tulos voikin olla katastrofi ilkeilijän kannalta.

Ala-asteella muistan myös todetun, että kiusaaja itseasiassa tykkääkin kiusaajasta, varsinkin jos kiusaaja ja kiusattu ovat eri sukupuolta. Minun käsitys kiusaamisesta ei ole kumminkaan noin romanttinen.

Yhteiskuntamme arvon määrittäminen

Yhteiskuntamme BKT on ollut viime vuodet ennätyslukemissa ja silti ne jotka eivät jaksaa pitää omia puoliaan kärsivät yhä. Muistaakseni jopa eräs kokoomuslainen seniorikansalainen kirjoitti muutama vuosi sitten Hesariin mielipiteen vanhusten puolesta todeten kuolemattoman viisauden, että yhteiskunnan arvo voidaan mitata siten miten se kohtelee kaikista huono-osaisimpia kansalaisiaan.

lauantai 27. elokuuta 2011

Nainen, älä muutu mieheksi!

Pääkirjoitushuolenaiheena Hesarissa (27.8.2011) ollut yritysten hallitusten miesvalta on mielestäni oikea, mutta ei asiat siten korjaannu, että naiset ottavat mallia miehistä, vaan parasta olisi, jos naiset toisivat oikeasti vallalle humanistisen siis ihmisläheisemmän ajattelun vallankumouksen - vähintäänkin Suomessa.

Suurin osa kysymyksistä on mielipidekysymyksiä

Perustelut kysymysten mielipidemäisyydelle on seuraavanlainen, että jos kysymyksen vastaus on mallinnettavissa matemaattisesti niin vastaus on ehdottoman tosi. Ihmiselämässä näitä kysymyksiä lienee nyky-tieteenkin aikakaudella vähän verrattuna kysymysten kokonaismäärään. Voidaanhan kai joitakin ihmisen fysiologisia tapahtumia helposti mallintaa, mutta ajatusmaailman mallintaminen lienee jo vaikeampaa, vaikka magneettikuvantamismenetelmin (MRI-kuvaus) ajatuksista kai voikin saada jotain tolkkua myös tarkastelija.

Kirjoitukseni motiivi on tällä kertaa hieman poliittinen, koska politiikka jos mikä perustuu niin monien muuttujien olemassaoloon, ettei niitäkään kukaan ikinä voi täysin mallintaa. Politiikassa lienee ensisijaista tehdä kansankuntamme edun mukaisia päätöksiä, jotka ovat linjassa myös oman puolueen valtanäkemyksen kanssa. Vähäinen ei liene myöskään kannattajien merkitys puolueelle, koska moni puolue pyrkinee maksimoimaan kannatuksensa. Se on tosin ilmeisesti melko tulkinnallista poliitikolle, että keitä voi pitää kannattajinaan ja keitä ei. Olen törmännyt ajatukseen, että meikäläisen arvopohjalla ja ominaisuuksilla voi olla vaikeaa löytää puolue jota voisi kannattaa. Toisaalta kääntäen edellisen asian olen törmännyt myös poliitikkojen puolelta ylenkatsomiseen minun suhteeni, mikä on mielestäni loukkaavaa, koska olen pyrkinyt olemaan kansalaiskeskustelija ja olen siten pyrkinyt tuomaan erityisesti mielenterveysasiaa päättäjien tiedoksi.

Olen lähellä sosialidemokraattista arvopohjaa, vaikka SDP:n piirissä ei paikallistasolla meikäläistä kai aina haluta kuunnellakaan, niin valtakunnan tasolla on kumminkin eräs demari joka kuuntelee, jota kyllä suuresti ihmettelen, koska olisi mielestäni ensisijaista löytää myös paikallistasolta joku joka voisi vastata vuodessa noin viisi kertaa sähköpostiin vai mikä merkitys paikallisosastoilla on? Politiikassa pitäisikin mielestäni olla ovet auki, jos ei ole mitään erityissyitä sulkea ovia.

Lopuksi mielipiteistä, että suosin johdonmukaisia ja perusteltuja mielipiteitä, koska vain siten voin ymmärtää itseäni.

perjantai 26. elokuuta 2011

Turhista lastensuojeluilmoituksista sanktio?

Tehdäänkö Suomessa koskaan yhtään ainoata turhaa lastensuojeluilmoitusta? Jos tehdään, niin mikä tämän vaikutus on perheen stressitaakan lisääjänä puhumattakaan yhteiskunnallisista taloudellisista kuluista, joita turha lastensuojeluilmoitus tuo ohessaan.

Onko kumminkin parempi, että perheitä kytätään joskus katkerienkin tunnepitoisten ilmiantajien seurauksena vai pitäisikö nämä tutkitusti turhat ilmiannot laittaa rangaistaviksi?

lauantai 20. elokuuta 2011

Sairauskäsite

Sairaus määritetään ensisijaisesti oikeanlaisten ja oikeanaikaisten hoitomuotojen vuoksi.

Sairaus pitää määrittää yhteiskunnallisesti nähdäkseni lähinnä vallitsevan markkinatalouden vuoksi, jos ajatellaan, että tulonhankintakyky on sairaalla lähes poikkeuksetta alemmalla tasolla kuin mitä se olisi terveenä. Muut ihmiset eivät välttämättä tee kenenkään yksittäisen sairauden sairauskertomuksella mitään, mutta mikä on yleisempi puheenaihe ihmisten välillä kuin mitä on sairaudet ja säätila?

Useimpia sairauksia nyky-lääketiede käsittääkseni ainakin pyrkii lievittämään, mutta parannuskeinoa ei kaikille voi luvata milloinkaan.

Conclusion: Käsitykseni raskaasta psykiatrisesta sairaudesta kuntoutumisesta

Vaikka minusta ei ehkä enää ole teollisuuden urakkamieheksi, niin silti voinen pitää itseäni jo varsin hyvin kuntoutuneena, koska mielestäni kuntoutumisen mitta ei ole ainoastaan kyky tehdä 40 tunnin työviikkoa hanttihommissa, vaan se on kyky elää ylipäätään mielekästä elämää.

torstai 18. elokuuta 2011

Valta, maine ja kunnia

Seuraako vallasta aina mainetta ja kunniaa vai pitäisikö asia mennä siten, että ensin kunnia ja sitten valta ja sitä myötä maine?

Mielestäni terveempi kehityskulku on se, että kunniallisesta elämästä tosiaankin seuraa valtaa ja mainetta.

Vai lieneekö tervein kehityskulku jouluvirren sanoin: en etsi valtaa loistoa...

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Nettikirjoittajia yhdistää tarve tulla huomioiduksi!

Mielestäni kaikkia nettikirjoittajia yhdistää tarve tulla huomatuksi joko nimimerkillä tai nimellä, ja jos tuota halua ei ole, niin ihmettelen miksi kirjoittaa nettiin yhtään mitään. Voinhan omalta kohdaltani väittää, että kirjoitan keskustelun vuoksi, mikä pitääkin paikkansa, mutta keskustelua ei synny ellei kukaan huomaa kirjoitustani, jos esteenä ei ole sitten ennakkomoderaatio kuten jollakin foorumilla.

maanantai 15. elokuuta 2011

Internet voi olla joskus julkinen häpeäpaalu

Viittaan Hesarin 15.8.2011 pääkirjoitukseen:
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Internetin+hakukone+on+armoton+arkisto/1135268543657

Omakohtaista kokemusta minulla löytyy internetistä ehkä yli 20000 kirjoituksen verran, jotka ovat melko johdonmukaisen nettiviestintäni vuoksi paljolti jäljitettävissä. Käsittelen monissa viesteissäni omaa elämääni, koska aloitin kirjoittamisen vertaistukifoorumilla nimeltään tukiasema.net. En tiedostanut vertaistukisivulle kirjoittaessani täysin yksityisyyteeni liittyviä riskejä, vaikka olenkin ollut yleensä melko varovainen mitä kerron ja mitä en. En näe mitään pahaa kertoa omasta elämästään avoimesti, mutta toisten elämän ruotiminen on minusta vähintäänkin huonon maun mukaista nettiviestintää.

Itse uskon kansalaisten kykyyn nähdä asiat usein oikein päin, joten siksi en näe tarvetta edes puuttua kaikkiin epämääräisiin herjoihin, jotka koskevat joko nimimerkkiä tai minua henkilönä tai sekä että. Ihmisissä on kaikissa hyvyyteen pyrkivä puoli ja myös pahuuteen sidoksissa oleva puoli, mutta kaikki eivät tätä välttämättä tiedosta aikakautena, jolloin korostunut itsetunto on yliarvostetussa asemassa suhteessa rehellisyyteen nähden. Itse luotan tosiaan ihmisten kykyyn nähdä metsä puilta, vaikka joskus höykytys on kohdallani ollut jossain määrin internetin keskustelupalstoillakin sietämätöntä.

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Voiko kansasta 1 prosentti olla oikeassa 99 % vastaan?

Mielestäni kyllä voi olla, varsinkin kun mietin toiseen maailmansotaan johtanutta kehitystä demokraattisissa valtioissakin.

Ihmisen manipulointiherkkyys on olemassa. Ei niin kummallinen juttu välttämättä että manipulointi on tehokkaimmillaan silloin kun sitä ei itse edes huomaa.

Manipuloitujen kansojen heräämistä puolustaa puolestaan tehokkaimmin maailmanlaajuinen vapaa tiedonvälitys!

lauantai 13. elokuuta 2011

Sään vaikutus psyykkeeseen?

Sään vaikutus ihmisen psyykkeeseen on varmaankin yksilöllinen asia, mutta kuka voisi kiistää etteikö sää vaikuta ihmisen mielialaan ainakin? Sää on lisäksi varmaankin yleisin small-talk-aihe, jonka voisi myös ajatella edistävän mielenterveyttä, koska keskustelu säästä saattaa johtaa joskus muihinkin asiakokonaisuuksiin, jolloin voi syntyä jopa terapeuttinen keskustelu.

Tänään oli melko selkeä ja lämmin elokuinen ilta, jonka tunsin itsessään selventävän mielialaani ulkona kävellessäni. Mielestäni sää vaikuttaa ihmisen psyykkeeseen monin tavoin, vaikka selvää matemaattista mallia minulla ei olekaan tarjota johtuen osin myös odotettavan säätilan satunnaismuuttujista. :)

perjantai 12. elokuuta 2011

Kansalaispalkka ei ole toimiva ratkaisu

Kansalaispalkka on ajatuksena kaunis, mutta tuskin toimiva, koska silloin syntyisi uusi kurjallisto ihan siitä syystä, että kaikilla ei ole mahdollisuutta ansaita lisätienestäjä paskaduuneista.
Kansalaispalkka on mielestäni ajatuksena tyhmä ja epäoikeudenmukainen, varsinkin kun rahankierrättäminen valtion ja kansalaisten välillä pitäisi minimoida. Kansalaispalkan keskeinen ajatus lienee juuri se, että mikä työ tahansa on kannattava ottaa millä tahansa työehdoilla vastaan. Viherporvaristo ja toiverikkaat ikiopiskelijat kannattavat kansalaispalkkaa paljolti omista toiveajatteluista ja mahdollisesta taloudellisesta hyötymisestä johtuen.

Periaatteesta eri mieltä

Periaatteen vuoksikin voi kai olla jatkuvasti eri mieltä, jos ajattelua hallitsee ajatus, etten ole ainakaan ikinä samaa mieltä esimerkiksi tuon tietyn puolueen, ideologian tai uskonnon kannattajan kanssa. Tai sitten tuo mäntti on aina väärässä, jonka vuoksi olemalla eri mieltä olen aina oikeassa.

Samanmielisyys voi olla joissain yhteisöissä tarkoituksenmukaista, mutta silti pitäisi mielestäni aina miettiä myös sitä, onko sijaa asialliselle kritiikille? Olenkin sitä mieltä, että on joskus järkevämpää olla eri mieltä kuin olla vahvojen mielipiteiden kannattajien puolella. Ole siis rohkeasti eri mieltä, koska samanmielisyys on keskustelua näivettävää!

torstai 11. elokuuta 2011

Foorumikirjoittelussa saattaa ego joskus paisua

Viittaan arkistokirjoitukseeni: http://kimmofree.blogspot.com/2011/03/netin-foorumien-lahkotoiminta.html

Mielestäni on melko yleistä aktiivisten foorumikirjoittajien joukossa, että foorumiin liittää myös korkeampia tarkoitusperiä kuin pelkän keskustelun muiden kanssa. Nopeasti miettien keksin ainakin seuraavat asiat, joita joku aktiivinen foorumikirjoittaja voi tuotoksillaan nähdä.

1. Oikeassa olemisen tarve ja muiden keskustelijoiden kunnioituksen puute, jolloin sitä ei arvosta muiden mielipiteitä.

2. Suosiollisten vastausten suhteellistamisen puute, joka johtuu lähinnä sokeudesta omien kirjoitusten suhteen.

3. Luullaan, että aktiivisia lukijoita on ehkä kymmenkertainen määrä todellisuuteen nähden.

4. Aktiivikirjoittaja harvoin osaa antaa periksi, vaikka tyhmällä väittelyllä sitä laskee omaa niin sanoakseni arvoansa ainakin maltillisten kirjoittajien joukossa.

5. Vaikka ei olisikaan suuruusharhainen foorumikirjoittelun suhteen, niin silti riippuvuus voi olla keskusteluintoisella kirjoittajalla niin vaikeaa, että sitä ei saa ajatuksiinsa rauhaa foorumin keskusteluista. Kyse on tällöin kierteestä joka vaikenee, varsinkin jos ei luota foorumikirjoitusten itsekorjautuvuuteen muiden keskustelijoiden tai viimeistään lähdekriittisten lukijoiden aivoituksissa, jos kyseinen foorumi tavoittaa keitään vakavamielisiä lukijoita.

Joskus saattaa asetelma joillakin foorumeilla olla tiiviissä yhteisössä sellainenkin, ettei erilaisia näkökulmia suvaita, jolloin foorumin aktiivikirjoittajista on tullut yhden totuuden kirjoittajia.


keskiviikko 10. elokuuta 2011

Absoluuttista pahuutta ei voi olla?

Onko olemassa absoluuttista pahuutta? Entä onko olemassa ehdotonta hyvyyttä? Määrittääkö paha hyvyyden ja päinvastoin?

Mielestäni on olemassa ehdotonta pahuutta, jos pahuus määritetään siten, että pahuus on ihmiselämän tarkoituksellista ja systemaattisesti jatkuvaa haittaamista vailla kykyä omatuntoon ja myötätuntoon. Joku voi teoin tehdä pahaa, vaikka joidenkin ihmisten joukossa teko vaikuttaa hyvältä, jolloin pahuutta ei voikaan mielestäni määrittää subjektiivisena kokemisena tai ideologisesti, koska jotkut ideologiatkin ovat ihmisyyttä vastaan sotivia.

Ehdoton hyvyys on ehkä lähimpänä rakkaudellisen tunteen omaavassa henkilössä. Toisaalta rakkauden lähettiläskin voi tehdä joillekin yksittäisille ihmisille pahaa, vaikka olettaa tekevänsä hyvää, koska kokemus hyvästä on myös henkilökohtainen. Luontaiset ominaisuudet kuten impulssikontrollin pettäminen voi olla tuhoisaa myös rakkaudellisessa tunnemaailmassa elävälle ihmiselle.

Ilman vastakohtaa ei kai voi määrittää pahuutta vai voiko? Hyvän ja pahan taistelua se elämä monella on aivojen sisällä, jota voisi kuvata myös pidäkkeiden olemassaololla, kuten sosiaalinen paine ja ääripäässä rangaistusten pelko, mutta ehdottoman paha ihminen tekee pahuutta piittaamatta pidäkkeistä.

tiistai 9. elokuuta 2011

Kansalaiset unohtavat usein kansakuntamme historian

Tampereella kulkiessani mietin tänään historiallisia asioita lähinnä teollistumisen jälkeistä maailmaa verraten sitä aikaan ennen teollisuutta niiden tietojen pohjalta, joita minulla on aivoissani muistissa. Tampere on perinteinen teollisuuskaupunki ollut jo käsittääkseni siitä asti, kun James Finlayson perusti kaupunkiin tehtaan vuonna 1820 (http://fi.wikipedia.org/wiki/Finlayson). Liki 200 vuotta on kumminkin lyhyt aika kansakuntamme historiassa, kun uutisoinnissa tällä hetkellä puhutaan kansantalouden laskusuhdanteen mahdollisuudesta.

Teollisuuden kehitys on jatkunut Tampereella tähän päivään asti. Puuvillatehtaiden aikakautta seurasi ainakin kenkäteollisuus, jonka parissa toinen mummoni teki pitkän työuran aloittaen työt käsittääkseni jo 1910-luvun lopulla. Entinen Finlaysonin puuvillatehdas on nykyään lähinnä palveluelinkeinon käytössä ja sijaitseehan siellä käsittääkseni myös Aamulehden toimituksen tilat. Vähän samoin on käynyt Aaltosen kenkätehtaalle Tammelantorin laidalla. Attilan kenkätehdas toimii käsittääkseni nykyään lähinnä virastotalona (http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=257309).

Savupiipputeollisuus on lähes poistunut Tampereen keskustasta, jos M-Realin Takon kartonkitehdasta ei lasketa mukaan. Savupiippuja Tampereen keskustan alueella on kyllä, mutta ne ovat lähinnä teollisuusaikakauden muistomerkkejä. Tällä hetkellä Tampereen teollisuus painottuu erikoisosaamiseen ainakin pärjäävissä yrityksissä. Maailmantalouden rajattomuuden vuoksi mielestäni lähes kaikki teollisuus, joka kannattaa talousmiesten mukaan siirtää Suomesta muihin maihin on jo paljolti siirretty pois, vaikka jatkuvaa muutostahan elämä on kai ollut teollistumisenkin aikakaudella.

Suomi on pieni markkina-alue maailmantaloudessa, mutta korkea elintasomme perustuneekin siihen, että suomalaiset tuotteet ovat hansakauppiaiden ajoista asti löytäneet sijansa myös muissa maissa. Tosin pitää muistaa, että kilpailu on globaalissa markkinataloudessa kiristynyt, jonka vuoksi monien tuotteiden laatu on saattanut joltain osin kärsiä. Kulutusyhteiskunta ei mielestäni suosi korjaamista, vaan loputtomia liukuhihnalaitoksia. Edellisestä poikkeava teollisuuden ala on ainakin osin rakennusteollisuus, jossa korjataan ja joskus uusitaan vanhaa ihan kai sen vuoksi, koska kustannustehokkuus on parempi niin.

Teollistumisen aikakautta edelsi Suomessa hyvin omavaraisuuteen perustuva talous, vaikka silloinkin jo vietiin muun muassa tervaa ulkomaille. Palaammeko vielä aikaan ennen kun oli suo, kuokka ja Jussi. Epäilen. Suomessa tehdään vielä jatkossakin elämistä ja työntekoa helpottavia keksintöjä, vaikka kaikkea ei valmistettaisikaan enää Suomessa, niin silti suomalainen insinööritaito on mielestäni olemassa ja se on olemassa jatkossakin, koska yhteiskuntamme rakenne pohjoismaisena hyvinvointivaltiona on moniin muihin valtioihin verrattuna hyvin poikkeava.

En siksi näe tulevaa laskusuhdannetta vakavana asiana, vaikka rahan merkitys on nyky-yhteiskunnassa suuri, niin ei raha silti kaikkea ratkaise, josta ajatuksesta kannattaa pitää kiinni.

Narsistinen raivo

"... Narsistista loukkausta on kaikki sellainen, minkä ihminen kokee tuhoavan tai mitätöivän minuuttaan joko konkreettisesti tai symbolisesti. ..."

lähde: http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo20052&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_auth

Tervejärkinen ihminen osaa mielestäni suhteuttaa loukkauksen vakavuuden paremmin kuin narsistinen ihminen. Lisäksi tervejärkinen ihminen osaa antaa anteeksi, eikä ajaudu siten kostamisen kierteeseen. Jotkut asiat olisi kyllä parempi unohtaa, vaikka moni asia on hyvä joskus muistaakin, mutta liiallinen muistaminen voi olla aivoille raskasta ainakin jos puhutaan ihmisten välisistä vuorovaikutussuhteista.

Narsistinen henkilö ei osaa käsittääkseni aidosti antaa edes oletuksellisia kunnianloukkauksia anteeksi, koska hän on aina oikeassa ja hänen vastustajansa puolestaan ovat ehdottoman väärässä. Minun on vaikea käsittää miten korostuneen itsetuntoinen ihminen loukkaantuu, joten en osaa sitä kuvata, vaikka voin kuvitella, että omakuva itsestä on narsisteilla käsittääkseni hyvin vääristynyt, jonka vuoksi kaikki poikkipuoliset arvostelijat ja kritisoijat halutaan vaientaa ellei jopa haitata näiden kritisoijien elämää myös muilla elämän osa-alueilla, mikä on tosiaan kaukana välittävän ihmisen ajatusmaailmasta.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Itsetunto

Minun on hieman vaikea arvioida itsetuntoani, koska en ehkä täysin tiedä mitä sanalla itsetunto tarkoitetaan. Ajattelisin kumminkin itsetunnon olevan tärkeä asia, mikäli haluaa toteuttaa itseään. Korostunut itsetunto puolestaan saattaa olla hyvin minä-keskeistä elämää, jolloin ei ehkä löydä arvostuksen kohdetta niinkään helposti muista henkilöistä. Aikakautemme ehkä suosii jossain määrin minä-keskeisiä ja siten itsekkäitä ihmisiä, koska aina näille ihmisille ei löydy rajojen asettajaa, vaikka viime kädessä rajat asettaa laki.

Omasta kokemuksesta voisin todeta, että itsetuntoni on parantunut, vaikka tunnen edelleen olevan haavoittuva ihminen, jos tunnen saavani asiatonta palautetta keneltä vaan. Toisaalta olen oppinut sietämään omasta mielestäni asiattomankin palautteen paremmin, koska ymmärrän muidenkin ihmisten olevan inhimillisiä. Henkilöarviointi on aina helppoa, mutta asiallinen ja rakentava kritiikki on vaikeampi esittää kaikissa ihmissuhteissa. Harvoin toisaalta sitä ihan ventovieraita meneekään kritisoimaan saati arvioimaan.

Yksi keskeinen tekijä, mikä erottaa hyvän itsetunnon omaavan henkilön huonon itsetunnon omaavasta henkilöstä on mielestäni juuri palautteeseen suhtautuminen. Huono itsetuntoinen ihminen ei kestä välttämättä asiallistakaan kritiikkiä, kun taas hyvän itsetunnon omaava osaa asettaa palautteen kutakuinkin siihen merkitykseen jossa se pitääkin olla. Huono itsetunto voi olla katteettomasta kehumisesta hyvinkin ylpeä, koska itsetuntoa pitää ehkä näin ollen pönkittää kehuilla minäkuvan vaurioiden ollessa niin syvällä. Voisin ajatella, että itsetunto-ongelmat kielivätkin monesti epärealistisesta käsityksestä suhteessa muihin ihmisiin. Hyvän itsetunnon omaava henkilö osaa ehkä laittaa kehutkin aisoihin.

lauantai 6. elokuuta 2011

Norjan massamurha ja ihmisyys

Haluan purkaa ja jäsentää ajatuksiani, koska pinnalla ollut viime aikojen uutisointi on ollut Norjan traagisten heinäkuun tapahtumien vuoksi järkyttävää seurattavaa, vaikka en olekaan seurannut uutisointia kuin pintapuolisesti.

Mielestäni kaiken takana on kumminkin välittävä ihmisyys, jotta voimme jatkaa elämäämme pelkäämättä luottaen samalla siihen, että äärimmäisen pieni osa kansalaisista kykenee massamurhiin pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa. Ihmisyyden perusta on omien havaintojeni mukaan juuri siinä, että haluamme pitää kaikista huolta, jota ajatusta vastaan käsittääkseni Norjan terroristi iski.

Hyvän ihmisyyden perusta puolestaan on mielestäni hyvä mielenterveys, joka voi järkkyä monella lailla - ehkä jo syntymästä asti, kuten tutkimusprofessori Hannu Lauerma kommentoi Aamulehdessä taannoin Norjan massamurhaajaa. Mielestäni Norjan tapahtumista voi oppia vain sen, että joskus tapahtuu täysin odottamattomiakin asioita, mutta kaiken perusta lienee silti hyvä ihmisyys, jonka vuoksi voimme selvitä järkyttävistäkin uutisista tai joskus tapahtumista omassa elämässä.

Mielenterveyskuntoutujana olen itse kuntoutunut vuosien kuluessa melko hyvään kuntoon psykoositasoisesta sairaudesta nimeltään paranoidinen skitsofrenia. Hyvä ihmisyys pitäen sisällään yhteiskunnallisen muutoksen vuosikymmenten kuluessa ja lääketieteen kehittyminen ovat vieneet meikäläisen tavoin diagnosoituja ihmisiä paljon elämässä eteenpäin verrattuna aiempaan tilanteeseen, jolloin olisin ollut sairastumisen myötä enemmän halveksittu, jos en sitten olisi palanut riivattuna noitana roviolla, kuten ehkä olisi voinut joskus sattua, vaikka kirjallista tuotantoa en ole entisaikojen psykoosipotilaista juuri lukenutkaan.

Miten sitten hyvä mielenterveys on sidoksissa hyvään ihmisyyteen minun mielestäni? Hyvän mielenterveyden perusta luodaan käsittääkseni jo varhaisissa vuorovaikutussuhteissa tai peräti kohdussa, jonka vuoksi voisin ajatella, että hyvästä vanhemmuudesta seuraa ainakin vähemmän aikuisiän mielenterveysongelmia kuin alkuelämän taipaleella laiminlyödyistä aikuisen aluista. Se miksi yhdistän Norjan massamurhan tähän kirjoitukseen on huoli siitä, että edes henkilön läheisimmät ihmiset eivät osaa käsittääkseni ounastella pahantekoa ennakolta.

On mielestäni yhteiskunnallinen kysymys länsimaissa, miten voimme taata mahdollisuuden hyvään ihmisyyteen mahdollisimman monille tuleville aikuisille? Toisaalta miten voisi olla mahdollista yhteiskunnallisesti seuloa mahdolliset synnynnäiset murhaajat pois valtaväestön piiristä, kun kaikki alan ammattilaisetkaan eivät heikäläisiä voi mitenkään tunnistaa. Edellinen lause johtaa myös kysymykseen, että pitäisikö toteuttaa automaattisesti latautuvien sarjatuliaseiden totaalikielto yksittäisten kansalaisten kohdalla? (Tarkoitan siis lippaallisia käsituliaseita!)

Kaiketi hyvän mielenterveyden vaaliminen on paras lääke hyvään yhteiskuntaan. Henkinen pahoinvointikin saattaa kumuloitua kuten cumulus-pilvi konsanaan, jos kaikista kansalaisista ei pidetä huolta. Toimiva läheissuhdeverkosto lienee monelle kansalaiselle se keino, miten pää kestää sairastumatta.

Suomi ja muut pohjoismaat voisivat olla esimerkinnäyttäjä maailmalle siinäkin asiassa, miten mielenterveyshäiriöt hoidetaan asiaan kuuluvalla tavalla jo ennen niiden syntymistä! Siispä mielenterveyden teemavuosi voisi olla paikallaan pohjoismaisena yhteistyöhankkeena.

Yksilöllistä yhteisöllisyyttä kaikille.

torstai 4. elokuuta 2011

Vihakirjoittelusta ja anonyymiteetista netissä

Näkyvä vihakirjoittelu lienee helpommin valvottavissa kuin julkisilta nettisivuilta piilossa olevat kirjoitukset.

Nimimerkkikirjoittelun kokonaan pannaan asettaminen ei liene edes melko utopistisissa kuvitelmissa mitenkään mahdollista maailmanlaajuisessa internetissä. Lisäksi minun mielestäni joidenkin kysymysten kohdalla on sananvapausasia, että asian voi esittää myös nimimerkillä.

Olen ollut huomaavinani myös laadukkaammilla foorumeilla, että varsin usein nimimerkin takaa kirjoitetaan asiantuntevampia ja purevampia kirjoituksia kuin omalla nimellä. Usein näet omalla nimellään kirjoittavat hakevat myös omaa huomiota itse asian jäädessä varjoon.

Kun yhteys katkeaa

Suomessa ei taida enää olla montaakaan katvealuetta, joissa kännykkällä ei voi soittaa, mutta lienee niitä silti jokunen. Nyt en kirjoita kumminkaan kännyköiden katvealueista, vaan ihmissuhteiden yllättävistä katkeamisista.

Mielestäni on varsin epämukavaa, jos joku kaverisuhde menisi poikki ilman sen suurempia perusteluita. Sitä vääjäämättä alkaa puntaroida omaa käyttäytymistä kavereita kohtaan, jos kaveri ei vastaa kännykkäviesteihinkään. Jos kaikki kaverit eivät kumminkaan katoa, niin missä on vika tällöin? Voisiko kyseessä olla tavoittamattomissa olevan kaverin mielenterveyden horjuminen? Tosiaan pitää huomioida, että nykyinen tuttavapiirini on pääosin oireilupotentiaalista väkeä, kuten itsekin olen.

Ehkä aika näyttää aina asian oikean tilan, vaikka ihmeelliseltä tämä alkaa tuntua. Jos luit tämän, niin anna kuulua joskus jotain itsestäsi.

maanantai 1. elokuuta 2011

Kurjuuden kuningas

Eikö Tuomari Nurmio laula kurjuuden kuningaasta, jonka kai voi käsittää niinkin ainakin sanat kurjuuden kuningas, että kurjuuden voi kääntää rispektiksi eli kunnioitukseksi, jos on oikeanlaisesti kurjistunut. Olen itsekin sitä mieltä, että oikeanlainen kurjuus voi ansaita suuremman kunnioituksen kuin itse pankkiin tahkotut rahakasat.

Se onko kurjuus yleisesti kunnioitettavaa Suomessa saati muissakaan länsimaissa, niin epäilen ettei se sitä ole, koska aina pitää saada jotain aikaiseksi. Ylpeys itsestä saattaa monella kurjistuneella olla kyllä koetuksella, koska eihän kukaan tervejärkinen länsimaassa elävä halua oikeasti elää kurjuudessa. Miten sitten mitellä oikein, onko ainoa oikea keino saavuttaa kunnioitus olemalla toisia parempi? Voisi kyllä helposti ajatella, että kilpailuasetelma on vallitseva monessa asiassa lähtien jo koulumaailmasta.

Kumminkin eikö yhteiskunnan tarkoitus olisi löytää kaikille mielekäs lokero muiden kansalaisten joukossa ennemmin kuin tarjota paikkoja, joissa nämä tietyt ihmiset vajoavat tarpomaan katkeruuden ikuiseen suohon. Mielekäs elämä puolestaan vaatii ainakin tietyn määrän ravinnonhankintakykyä, suojaisan ja lämpimän kodin, sosiaalisia suhteita ja parhaimmillaan sen lokeron jossa voi toteuttaa itseään parhaalla mahdollisella tavalla yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnin kannalta, josta voi sitten ehkä parhaiten repiä myös muiden ihmisten kunnioitusta.