perjantai 30. joulukuuta 2011

Uskontojen ote kansasta hiipuu sivistystason lisääntyessä

Uskontojen voimakas ote kansasta kertoo enemmänkin totuudenmukaisen sivistyksen puutteesta kuin mistään muusta. Monet uskottelevat olevansa uskovaisia, mutta aidosti uskovia lienee melko vähän Suomessa siihen nähden miltä tilanne voi kansantunnoista vieraantuneissa piireissä vaikuttaa.

Ei kuuluminen Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon todellakaan todista sitä, että olisi vilpittömästi uskovainen. Kristinusko pitää pintansa lähinnä sen vuoksi, koska kyse on kulttuuriimme tuodusta tavasta olla kristitty. Tapakristittyjä lieneekin merkittävä osa suomalaisista kristinuskon nimissä verotettavasta kansanosasta.

Kirkon pitää tulevaisuudessa perustella yhä enemmän merkitystään osana yhteiskuntaamme tai on odotettavaa, että sivistys jyrää kirkon!

HS: Katainen sanoo edessä olevan ikäviä päätöksiä

http://www.hs.fi/politiikka/Katainen+ennakoi+ensi+vuodelle+ik%C3%A4vi%C3%A4+p%C3%A4%C3%A4t%C3%B6ksi%C3%A4/a1305552356995

Olisiko veronkorotus rikkaille ikävä päätös? Olisiko julkisen sektorin toiminnan tehostaminen ikävä päätös? Olisiko ministereiden palkkioiden leikkaus populismia?

Pääministeri Jyrki Kataisen median perusteella tuntien hän oikeasti tarkoittaa, että talouskasvun hidastumisen ja mahdollisen uuden taantuman vuoksi kaikista köyhimmät laitetaan enenevässä määrin leipäjonoihin ja asumaan ahtaammin. Mitä köyhälle sitten enää jääkään vaihtoehdoksi seuraavissa eduskuntavaaleissa kuin perussuomalainen markkarasisti ja sehän on ajattelevalle ihmiselle tuskainen päätös!

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Hesarin pääkirjoitus kansanmanipulaatiota?

Viittaan tähän seuraavaan Hesarin pääkirjoitukseen:
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Eurokriittisten+%C3%A4%C3%A4ni+tukea+suurempi/a1305552141957

Eikö suomalaisilla ole muuta vaihtoehtoa kuin lujempi Euroopan integraatio hinnalla millä hyvänsä? Mitä Hesarin takana olevissa joukoissa oikein pelätään? Ilmeisesti pelko liittyy markanhaikailijoiden suosion kasvuun, vaikka Hesari lyttää ansiokkaasti markkaintoilijat alikoulutetuiksi idiooteiksi.

Yhden totuuden politiikka on vaarallista, jos kansalle ei kyetä täysin perustelemaan Euroopan syvemmän taloudellisen integraation hyötyä. Ei luulisi olevan vaikeaa antaa suoria vastauksia kysymykseen euro kontra markkaa, vaikka markkaintoilijoiden argumentit vaikutavat mielestäni paremmilta kuin euro-intoilijoiden lähes kritiikittömät näkökulmat euroa  kohtaan.

Hesari yrittää pitää kansaa ruodussa, mutta sen keinot eivät välttämättä riitä siihen, varsinkin jos poliitikot jatkavat kansaa eriarvoistavan politiikan tiellä. Hesarin pääkirjoitus antaa mielestäni selvän sanoman, että meikäläiset jotka uskovat markan paluuseen ovat tomppeleita ja kokoomus ja heidän kannattajiensa euro-intoilu on lähellä neroutta. Kansaa siis toisin sanoen halutaan asettaa lokeroihin, jossa toiset ovat toisia tyhmempiä, vaikka asia voi olla päinvastoin.

Tulkaa ja kertokaa, mitä minä hyödyn eurosta suhteessa markkaan vai meneekö haitan puolelle?

Syy, miksi jätän presidentinvaaleissa äänestämättä

Henkilövaalina valittava Suomen virallinen mielipidejohtaja - presidentti - on suhteettoman suuressa arvossa parempaa demokratiaa vastaan. Kansalaiset äänestävät pääsääntöisesi mieluiten hyvin mediapakkeloiduista henkilöistä, kun oikeastaan pitäisi äänestää asioista ja arvoista.

Oikeastaan hakeutuminen presidentiksi kertoo jo ihan tarpeeksi presidenttiehdokkaista itsestään. Kumminkin presidentillä on nykymuotoisessa demokratiassamme tehtävä, vaikka ilman presidenttiäkin yhteiskuntamme toimisi melko varmasti.

Nukkuvien puolueeseen en ole aiemmin kuulunutkaan kuin yksissä europarlamenttivaaleissa.

Mielestäni on tosiaan parempi jättää äänestämättä jos ei voi itselleen äänestyspäätöstä perustella uskottavasti.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Euro-alue hajoaa?

Kertokaa nyt ihmeessä, miksi euro on yliveto markkaan verrattuna?

Voisin itsekin pohtia tuota kysymystä. Ehkä euro on hyvä maltillisessa velkatilanteessa, mutta entä sitten kun veloista ei enää valtiotkaan suoriudu? Euron voisikin ajatella olevan pahemmanlaatuista riistokapitalismia, jossa toisten valtioiden velkaantumislaskua maksaa korotettujen verojen muodossa myös Suomen kansalaiset, koska joissakin euroja käyttävissä maissa ei olla pysytty budjetikurissa.

Kreikkaa voisi pitää kokeellisena esimerkkinä kuinka maan käy, kun se potkaistaan eurosta pihalle jos kreikkalaiset eivät sitten itse tule järkiinsä ja eroa eurosta?

Nyt olisikin suomalaisten eurosta päättävien syytä miettiä ja tarkkaan, mikä on Suomen kansan enemmistön mukaista talous- ja ulkopolitiikkaa? Jos järjestelmä kaatuu, niin uudet vaalit tulee varmasti, jolloin mahdollisesti huijattu kansa hakee hyvitystä. Älkää nyt hyvät päättäjät möhlikö, koska yhden totuuden politiikka tuntuu melko pelottavalta ajatellen tulevia eduskuntavaaleja...

Ei Eurooppa hajoa vaikka Suomi laittaisi rahahanat pienemmälle toisten valtioiden lainojen maksajana! Hallittu konkurssi on aina parempi kuin täysi kaaos.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Yleisradio jatkaa möhköfanttina

http://www.hs.fi/politiikka/Ylen+uusi+rahoitusmalli+kelpaa+eduskuntaryhmille/a1305551460325

http://www.hs.fi/politiikka/Eduskuntaryhm%C3%A4t+ja+ministeri+sopivat+Yle-verosta/a1305551507038

Toiminnan tehostamiseen ei siis tarvitse Yleisradion piirissä ryhtyä, kun eduskunta on sopinut veroluontoisesta Yle-maksusta. Ainoa hyvä puoli Yle-maksussa on, että julkinen tiedonvälitys turvataan perus-infrastruuktuurinlaisena osana kansakuntaamme.

Kielteisiä puolia Yle-verolle löytyy monia. Ensinnäkin mitä järkeä maksaa palvelusta jota ei kykene edes käyttämään?

Miksi ei mennä käsittääkseni jo nykyteknologian mahdollistamaan ohjelmaperusteiseen rahoitukseen? Toisin sanoen ne maksavat, jotka Yleisradion ohjelmia katsovat ja kuuntelevat tai netissä lähinnä Yleisradion uutistarjontaa lukevat.

Nyt olisi paikka kansalaisaloitteelle eduskunnan suuntaan, jos vain joku ottaisi asian ajaakseen, koska korjausta Yle-vero vielä tarvitsee. Tiedonvälitysinfra on kyllä oltava valtiollinen, mutta toisaalta eihän nettiliikennekään sitä ole.

perjantai 16. joulukuuta 2011

Presidenttipörssi, analyytikkona meikä

Nyt kun Hesari uutisoi presidenttiehdokkaiden kannat Patrian Saudi-Arabian kauppoihin: http://www.hs.fi/politiikka/Saudi-Arabian+asekauppa+jakoi+presidenttiehdokkaita/a1305551481423

Kaikki itseään täynnä olevat äijät Niinistö, Lipponen, Väyrynen ja Soini ovat aseviennin kannalla, joten ainoaksi varteenotettavaksi rauhanmieheksi jää Pekka Haavisto! Onneksi vaalit eivät olleet eilen, koska olisin katunut tuota äänestyspäätöstä ja pitkään. Nyt katsotaan vaaleissa, kuinka sotainen kansa Suomessa oikeasti elää, koska eihän kukaan tervejärkinen humaani ihminen sotateollisuuden vientiä olisi tukemassa ainakaan Saudi-Arabiaan, vaikka rahaa tulisi ovista ja ikkunoista. Sotaisa kansa vai rauhan kansa? Edellytykset maailman arvostetuimmaksi diplomaattimaaksi ovat menneet, ellei seuraava presidentti ole järjenkäytön ja rauhan kannalla.

Lukekaa myös ulkoministerimme eilinen blogimerkintä: http://www.tuomioja.org/

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Protestiääni jaossa, ketä pitäisi äänestää?

Timo Soini tai Paavo Väyrynen lienevät ainoat mahdollisuudet tällöin. Tulisi ehkä hieman enemmän eloa Soinin myötä pressainstituutioon! Soinismi versus idiotismi, kumpi voitti? No soinismi tietenkin, koska idiotismistakin voi kaiketi mennä alaspäin. Siispä muistakaa kuka on militantti ja kuka rauhanmies. Itse meinasin tuon jo unohtaa...

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Nyt EURO, miksi MARKKA takaisin?

Pelkkä suursijoittajakeinottelijoilla pelottelu ei taida olla riittävä syy kuulua Euroon. Tervetuloa Suomen Markka takaisin!

Olen jo aiemmin kirjoittanut aiheesta ja siihen liittyen:

http://kimmofree.blogspot.com/2011/03/vahva-euro-ja-tuotanto-valuu-kiinaan.html

http://kimmofree.blogspot.com/2011/03/eu-on-jahmea-rauhanliitto.html

http://kimmofree.blogspot.com/2011/05/tulevat-bkt-luvut-eivat-sovellu.html

http://kimmofree.blogspot.com/2011/09/globaali-markkinatalous-perustuu.html

http://kimmofree.blogspot.com/2011/09/puola-on-suomen-kilpailija.html

http://kimmofree.blogspot.com/2011/09/suomi-nosti-euroopan-vakausvalineen.html

Ps. Mielestäni kaikki ne saavat mennä konkkaan, jotka eivät kykene veloistaan selviytymään jopa valtiotasollakin, jolloin puhuttaisiin oikeasta markkinataloudesta eikä sosialistisesta veronmaksajien kukkarolla käyvästä markkinataloudesta.

Lisäys ja kieliasukorjausta tehty 14.12.2011.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Kimmo Sasi samalla linjalla meikäläisen kanssa?

http://www.hs.fi/politiikka/Kimmo+Sasi+Lehdist%C3%B6+ei+toteuta+teht%C3%A4v%C3%A4%C3%A4ns%C3%A4/a1305551018614

Kansanedustaja Kimmo Sasin kritiikki on tuossa yllä olevassa jutussa kyllä niin paikallaan kuin vaan voi olla. Kiistelty Sasi puki sen sanoiksi, jota moni silmäätekevä ei uskalla hihkaista tai sanoa senkin vuoksi koska jotkut silmäätekevät henkilöt elävät roskajournalismista!

Olenhan minäkin jo aikoja sitten kirjoittanut, että asiasisältö ratkaisee eikä asiasisällön tuottaja!

torstai 8. joulukuuta 2011

I wrote a short e-mail letter to WHO, (typo isn't the best)

Norvegian case Anders Behring Breivik and his diagnosed paranoid schizophrenia.


Hello in there World Healt Organisation,

Who could answer in the World Health Organisation about my question about norvegian case massmurderer Anders Behring Breivik and his estimated diagnoze F20.0 id est paranoid schizophrenia?

My question is, that does Breivik really fill the diagnostic criteria about paranoid schizophrenia?

I appeal to the WHO, that Breivik's psychiatric data would be re-studied by international psychiatric professors specialiced to psychiatric diagnostic criteria, because there approximatly 1 procent of world population suffer about schizophrenia. There really is possibility that schizophrenic people can suffer more racism due to Breivik's diagnostic value F20.0, if it will not change at all.


http://www.who.int/mediacentre/en/

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Puuttuiko Anders Behring Breivikiltä vainoharhaiset ajatukset?

Hesari uutisoi seuraavasti kokeneen ruotsalaisen psykiatri Johan Cullbergin Dagens Nyheter kirjoituksen pohjalta: http://www.hs.fi/ulkomaat/Ruotsalaisarvio+Breivik+riitt%C3%A4v%C3%A4n+terve+tuomiolle/a1305550878685

Kommenttini tuohon ylläolevaan uutiseen:

Jos Breivikiltä puuttuvat selvät vainoharhaiset ajatukset, niin silloin ruotsalainen psykiatri Johan Cullberg lienee oikeassa, koska eihän paranoidista skitsofreniaa voida diagnoosina ilman selviä vainoharhaisia ajatuksia asettaa tai sitten olen maallikkona käsittänyt psykiatrisen diagnostiikan aivan väärin.

Cullberg on mielestäni hyvin rohkea lääkäri, kun epäilee kollegoidensa pätevyyttä. Norjalaiset voisivatkin pyytää apua maailmaltakin Breivikin psykiatriseen diagnostiikan selvittämiseen, jos heikäläiset eivät sitä itse aivan täysin sittenkään hallitse.

Mediatietojen varassa vaikuttaa mielestäni siltä, että Breivik itse oli vainooja, vaikka hän kai ajattelee itse olevansa vapauttaja kansakuntansa vainoojista. Breivikin harhamaailma lieneekin pääosin yhteiskunnallisten vaikutusmekanismien vääristymissä, vaikka on hänellä selviä suuruusharhoja itsensä suhteen. Siitä olen aivan varma, että tyypillinen paranoidinen skitsofreenikko ei Anders Behring Breivik missään nimessä ole.

Lisädiagnooseja saattaa tippua siitä huolimattakin, vaikka antispykoottinen lääkehoito palauttaisikin Breivikin harhamaisemista tavallisten pulliaisten joukkoon.

Aiemmin olen kirjoittanut tässä blogissani aiheeseen liittyen:
http://kimmofree.blogspot.com/2011/11/norjalaisen-joukkomurhaaja-breivikin.html
http://kimmofree.blogspot.com/2011/08/norjan-massamurha-ja-ihmisyys.html
http://kimmofree.blogspot.com/2011/11/rasismia-diagnosoituja-kohtaan.html
http://kimmofree.blogspot.com/2011/11/skitsofrenia-ei-kerro-moraalitasosta.html

Skeptikon päiväkirjassakin Breivik puhuttaa

 http://www.tiede.fi/blog/2011/12/05/psycho-killer-quest-que-cest/

Kommentoin siellä seuraavasti:

Marko Hamilo, ei raskaasti psykoottisen ihmisen tunnistaminen juuri ollenkaan psykiatrian tuntemista edes vaadi.

Tässäkin keskustelussa jo Hamilon blogimerkinnästä asti on kiistetty Breivikin mahdollinen psykoottisuus, josta olen eri mieltä, mutta ei minunkaan mielestäni psykoottisuus kuitenkaan täysin selitä Breivikin tappamisvimmaa. Siksi Marko Hamilo voi olla ainakin osin oikeassa, koska psykopatia siis ihminen vailla myötä- ja omatuntoa voi pitää Breivikin kohdalla paikkansa, mutta jos Breivikin veritekojen syy-yhteys on nähtävissä ennemminkin harhamaiseman pohjalta, niin asia menee kinkkisemmäksi. Toki kinkkistä on myös arvioida Breivikin mahdollista psykopatiataipumusta, mikäli hän nyt on oikeasti vaikeassa psykoosissa.

Kuitenkin antipsykoottinen lääkitys alkaa tehota melko varmasti viimeistään keväällä, jolloin Breivikin kohdalla voi tapahtua psykoosista herääminen, jonka jälkeen vasta voidaan käsittääkseni ottaa kantaa Breivikin mahdolliseen psykopaattisuuteen. Mielenkiintoista olisi tietää milllainen lääkitys Breivikillä menee, onko käytössä uuden polven antipsykootit vai tuttu ja turvallinen klotsapiini (tutummin lähinnä Leponex), joka on nykyäänkin käsittääkseni tehokkain lääke vahvoja psykoottisia ajatuskuvioita vastaan, ja se viimeinen toivo raskaaseen skitsofreniaan sairastuneelle ihmiselle. Toinen mielenkiintoinen asia on Breivikin suhtautuminen lääkinnällisiin hoitoihin.

Kaiken kaikkiaan on mielestäni tässä yhteydessä tai lähinnä tässäkin keskustelussa turhaa kiistää psykiatrian merkitystä Breivikin tekojen motiivin kartoittamisessa, koska parempaakaan ei ole keksitty. Ajatelkaa teoreettinen tilanne, että Breivik olisi heti likvidoitu, niin tekojen selittäminen olisi jäänyt lähes täysin oletukselliseksi niin hirveetä kuin mahdollisen ihmishirviön elämän jatkuminen ehkä tuntuukin.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Itsenäisyyspäivänä 6.12.2011

Vaikean aiheen tälläsin tällä kertaa itselleni, kun innostuin osin myös google.fi -sivun kansallismielisen kuvituksen vuoksi asiaa pohtimaan. Kysymyksillä on helpointa pohjustaa itselle vaikean aiheen käsittely kirjallisessa muodossa. Onko Suomen itsenäisyydellä jonkinlainen arvo jonka voi mitata? Mihin itsenäisyys perustuu? Miten itsenäisen Suomen asema ehkä muuttuu tulevaisuudessa?

Suomen itsenäisyyden arvo on monen mukaan luettavissa sankarihautojen nimissä. Sankarivainajia ja sotiemme veteraaneja vähättelemättä ajattelen hieman enemmän kumminkin Suomen rajojen sisällä tällä hetkellä vaikuttavia itsenäisen maan tunnusmerkkejä. Itsenäisyyden suurimmat arvot lienevät tällä hetkellä mielestäni yhteinen kieli, Suomen laki, suomalainen sananvapaus ja demokratia, maamme kyky elättää kansamme, mutta en tarkoita tällä BKT-lukua, joka kyllä kertoo sen, että rahaa liikkuu Suomen sisällä ja paljon, ja Suomen rajojen ulkopuoleltakin virtaa Suomeen rahaa, jotta kansamme pysyy leivän syrjässä kiinni.

Entä onko itsenäinen puolustus arvo, joka takaa itsenäisyyttä? Tampereella tänään pidettävä itsenäisyyspäivän paraati varmaankin puhuu itsenäisen puolustuksen tärkeyden merkityksestä. Onko Suomen puolustusvoimat sitten riittävän vahva tae itsenäisyytemme turvaksi? Ehkä on koska nimi ei olekaan hyökkäysvoimat. Suomalaista demokratiaa puolustetaan kylläkin mielestäni ennen kaikkea taitavalla ulkopoliittisella diplomatialla ja lähialueyhteistyöllä, eikä sillä lailla että aletaan kaivaa poteroita jo ennen kuin mitään rähinää on näköpiirissä. Ja jos rähinä kuitenkin tulee, niin viimeiseen asti kukin kynnelle kykenevä aikuinen suomalainen meidän maamme keskeisimpiä arvoja varmasti puolustaa!

Mihin koko käsite itsenäinen Suomi sitten perustuu? Sehän perustuu tietysti kansainvälisiin sopimuksiin, jonka seurauksena käsittääkseni kaikki YK:n jäsenvaltiot ovat tunnustaneet itsenäisen Suomen. Siispä hyväksy, niin sinutkin hyväksytään pätee sääntönä ehkä diplomatiassa aika hyvin.

Miltä itsenäisen Suomen tulevaisuudenkuva mielestäni näyttää? Mielestäni se näyttää älyllisen potentiaalin valossa todella hyvältä. Sivistysvaltiossa kukin tänne tulijakin otetaan mahdollisimman hyvin mukaan kansakuntamme yhteisiin talkoisiin, joiden päämääränä lienee entistäkin parempi asioiden järjestäytyminen, mikä pitää sisällään ajatuksen, ettei ketään jätetä tulonjaon alapäässä osattomuuden tunteiden ja katkeruuden valtaan!

Eläköön Suomi ja suomalaiset ainakin niin kauan kuin aurinko sammuu...

Kuunnelkaa nyt melkein tämän merkinnän lopuksi vaikka kansallisrunoilija Eino Leinoa "kansallisartisti" Vesa-Matti Loirin tulkitsemana: http://www.youtube.com/watch?hl=fi&v=N5LDuzApxDk

Sibeliuskin on paikallaan ainakin itsenäisyyspäivänä! Seuraavassa on Jean Sibeliuksen Karelia sarjan kohokohta ja poljento hieman raikkaampaa kuin Vesku Loirilla edellä:
http://www.youtube.com/watch?v=XtIw5AkUEsE

Hyvää itsenäisyyspäivää!

maanantai 5. joulukuuta 2011

Fyysinen suorituskyky ja skitsofrenia

Juoksin vielä liki parikymppisenä lähemmäksi 3300 metriä cooperissa, mutta silti sairastuin skitsofreniaan. Nykyisen tietämyksen mukaan skitsofrenian puhkeamisella luodaan pohjaa jo varhaisnuoruudessa, jolloin monella sittemmin sairastuvalla on kyllä nähtävissä joitakin oireita, joita ei vielä täysin osata käsittääkseni tunnistaa tai varmasti luokitella skitsofrenian ennakko-oireiksi.

Sairautena skitsofrenia on niin raskas, että se vaikuttaa sairaustilassa kognitioita alentavasti, mutta hyvällä hoidolla lähinnä lääkityksellä ja mahdollisella keskusteluavulla voi potilas palautua kognitioidenkin osalta käsittääkseni ihan hyvällekin tasolle. Antipsykoottiset lääkkeet eivät ole aivan sivuvaikutuksettomia vieläkään, mutta niiden mahdollinen haitta on huomattavasti vähäisempi kuin elää helvettiä todeksi eli toisin sanoen olla psykoosissa.

Viitataan vieläkin katatoniseen skitsofreniaan, joka on sairautena käsittääkseni lähes hävinnyt länsimaista. Edelliseen en tiedä syitä. Katatonisen skitsofrenian osalta on käyty myös keskustelua, tulisiko se siirtää skitsofreniaryhmän alta pois, mutta näin ei ole vielä ainakaan käynyt.

Potilaana on monesti vaikea käsittää omaa liikkumisvaikeutta, varsinkin jos on ennen ollut innokas kuntourheilija. Ei voi tietää täysin varmasti mikä johtuu itse skitsofrenian negatiivisista oireista ja mikä mahdollisesti on lääkityksen osuus fyysisen suoritustason alenemisessa. Ainakin tutkitusti lääkkeet lisäävät ruokahalua.

Fyysinen passiivisuus on itselleni suurin ongelma nykyään, mutta koska sairauden nimi on skitsofrenia, niin sairauden raskausaste on sitä luokkaa, että voinen olla tyytyväinen, jos fyysinen suorituskykyni pysyy edes tälläisenä kuin se nyt on. Niin siunauksellinen kuin skitsofrenia voisi olla uskovaisenkin mielestä, niin silti se on varsin ikävä hinta siitä, että ymmärtää jotkut asiat inhimillisessä valossa.

Hektisyys on netin myötä lisääntynyt?

Tieto tai joskus näennäinenkin sellainen on löydettävä nykyään kai nopeasti, jolloin lähdekriittinen ajattelu saattaa monelta unohtua. Netin luonne on mielestäni hyvin hektinen, vaikka useimmilla sivustoilla on omat aktiivikäyttäjät, niin internetissä kiire tai klikkailuvauhti on niin kovaa, ettei monestakaan sivustosta voi saada kuin pintapuolisen käsityksen.

Jopa suosikkiuutissivuilla voidaan klikkailla monta uutisjuttua auki, mutta vain harvoihin niistä jaksaa ihminen yleensä paneutua huolella. Hektinen netinkäyttäjä on vaarallinen sen vuoksi, koska hän saattaa tehdä yleistyksiä epäpätevin puolihuolimattomasti luettujen uutisjuttujenkin perusteella. Kokonaan eri asia on kolumnikirjoitukset, joita jotkut lukevat yleisenä totuutena, vaikka ne harvoin sellaisia ovatkaan.

Hektisyys on aikamme vitsaus, koska ei kiirehtimällä saa parasta informaatiota mitenkään, vaan tiedonjanoajan on syytä nähdä hieman vaivaa, jotta asia menee oikeassa muodossa kaaliin. Paras argumentti kestää mahdollisimman kauan ja niin se on uutisjutuissakin. Jos uutinen on heikosti argumentoitu siis perusteltu, se murtuu kyllä aikanaan, mutta pätevästi argumentoitu uutisjuttu ei murru välttämättä ikinä.

Käyttäkäämme aikaa maailmankuvan muodostamiseen, koska hektisyys tekee meistä tyhmiä.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Tampereen seutu huomio! Lunta sataa!

Ensilumi sotkee liikennettä vielä aamullakin. Olkaa tarkkoja liikenteessä!


lauantai 3. joulukuuta 2011

Onnea 130-vuotias AAMULEHTI!

Kannattaa käydä lukemassa Aamulehden nettilehteä tänään 3.12.2011 ilmaiseksi. Seuraavan linkin takana on ohjeet miten voit lukea Aamulehden synttärilehteä ilmaiseksi http://www.aamulehti.fi/Pirkanmaa/1194708467635/artikkeli/tutustu+aamulehden+nakoislehteen+maksutta+.html

Jotain tarinaakin kai voisin Aamulehdestä lähinnä omien kokemusteni valossa kertoa. Ensinmäiset muistot Aamulehdestä omalta kohdaltani liittyvät 1980-luvulle, jolloin kävin ala-astetta. Lapsena minulle Aamulehden merkittävin anti oli urheilusivut, koska silloin haaveilin itsekin jonkilaisesta palloilijaurasta. Saattoi lapsen silmin jotkut paikalliset uutiset ja kotimaapalstan jututkin välillä kiinnostaa. Muistan, kun ala-asteella järjestettiin maakunnallinen uutisvisa, jossa joukkue johon kuului lisäkseni kaksi muutakin poikaa sai kukin joukkueen jäsen kunniakirjan osaamisesta, johon Aamulehdellä lienee ollut suuri merkitys. Seuraavan päivän Aamulehdessä oli uutisvisasta yhden palstan juttu, jonka äitini onneksi leikkasi talteen ja tallessa se ja kunniakirja ovat vieläkin.

Aamulehden merkitys oli 1990-luvun puolivälissä (Siihen aikaan olin noin 17 vuotta vanha.) ehkä merkittävintä minulle mitä tulee maailmankuvan muodostumiseen, mutta toki maailmankuvani kehittymiseen vaikutti myös koulunkäynti iltalukiossa siihen aikaan. Muistan kesäaamut, jolloin painelin pyörällä läheiselle mökillemme viettämään aikaa Aamulehden, kahvin ja eväiden kanssa. Luin Aamulehteä siihen aikaan ehkä noin tunnin päivässä ja ajattelin, ettei mikään olisi voinut olla sillä hetkellä parempaa, kun aurinko oli noussut jo lämmittämään kesäistä päivää.

Aamulehteä luin myös kevät-kesällä vuonna 1997, jolloin huomasin työpaikkailmoituksen, että kotikuntaani haettiin varhaisjakelijoita. Otin ilmoituksesta kiinni varmaan osittain myös siksi, koska jotkut vieraammat ihmiset olivat kyselleet kesäduuneistani etteikö niitä ole. Sain ehkä hieman yllättäen polkupyöräpiirin ja jaoin lähinnä Aamulehteä (myös jokunen Hesari, Maaseudun Tulevaisuus ja Hbl kuuluivat jaettaviin lehtiin) reilun kuukauden pienellä palkalla, mutta kuitenkin jakohomma tuntui kivalta. Toisaalta muutama virhekin sattui jakoreissuilla, mutta ei ne nyt enää paina mieltä. Sittemmin hain vuonna 1997 syksyllä tehtaaseen töihin paikallislehden ilmoituksen perusteella, mutta se on jo toinen tarina.

Kävin armeijan vuosien 1998-1999 aikana. Kyselin kesäkuussa ennen heinäkuun alun kotiutumistani töitä tehtaalta, mutta sieltä ei sanottu mitään varmaa, joten soitin Aamulehden jakelufirmaan, ja sieltä luvattiin vuosiloman sijaisuus alkaen heinäkuusta. Kumminkin kävi niin, että pääsin myös tehtaaseen 2-vuorotyöhön, mutta koska olin luvannut jakaa lehdetkin, niin otin Aamulehden jakohomman myös vastaan. Lopulta kärähdin tehtaan työnjohtajalle, että teen toistakin työtä, koska myöhästyin yksi aamu vuorosta, kun olin tuotantolinjalla ehkä noin kello 6:20 aamulla. Olin nimittäin nukkunut liki neljään, vaikka oikeasti olisi pitänyt olla jo kolmelta lehtiä jakamassa. Onneksi eräs veljeni hieman auttoi minua silloin. :)

Ehkä Aamulehden lukuaktiivisuuteni hieman väheni vuosituhannen vaihteen jälkeen, vaikka sitä muistaakseni silloinkin vielä liki päivittäin selasin. Muutin omilleni äitini luota vuoden 2002 kesällä kaupunkiin nimeltänsä Tampere. Tampereella aloin oireilla psyykkisesti vaikeammin, mutta erilaisten vaiheiden jälkeen olin taas Aamulehtiä jakamassa vuoden 2003 marras-joulukuussa. Tällä kertaa olikin oikein levikillisesti laaja piiri, kun jaettavat talot olivat kerrostaloja. Sain eräältä veljeltäni onneksi autoa lainaan ja sillä olikin kätevä lehteä jakaa, kun sain kaikki lehdet kerralla matkaan jakelulaatikolta. Työterveystarkastuksesta selvisin läpi, mutta en tiedä, miten kykenin salaamaan harhamaailmani, koska minulla oli selvä psykoosi päällä. Luin Aamulehteä silloin melko tarkkaan, mutta tulkintani saattoi olla melko virheellistä. Tammikuussa muistan, kun luin myös jaettavanani olleesta uutispäivä Demarin viikonloppunumerosta, että Kalevi Sorsa on kuollut. Mitalin kaksi puolta jäi Sorsan muistojutusta parhaiten mieleeni. Ei mennyt kovinkaan kauan, kun en kyennyt enää vahvasti harhaisena Aamulehteä jakamaan, vaikka jakelun työnjohto halusikin, että olisin lehtiä jakanut, koska hekään eivät voineet aavistaa sairaustilani vakavuutta, kun sitä ei havainnut edes silloinen hoitotahoni. Onneksi kumminkin sain jätettyä jakopiirin jossain määrin vähin vahingoin. Saattoi lehti kyllä jokunen päivä tulla hieman myöhässä.

Sitten minusta tulikin kuntoutuja ja sittemmin kirjoittaja. Päätin kokeilla kepillä jäätä mielipidekirjoituksellani, joka julkaistiin toimitettuna Aamulehdessä 29.3.2007. Tässä seuraavaksi toimittamaton versio tuosta kirjoituksesta:


Otsikko: Mielenterveyskuntoutujan asema hallitusneuvotteluissa?


Olen 29-vuotias mielenterveyskuntoutuja Tampereelta, ja minua kiinnostaisi nuorehkona mielenterveyskuntoutujana meidän mielenterveyskuntoutujien asema hallitusneuvotteluissa? Mielenterveyden ongelmat ovat niin yleisiä, että monella on ihan omakohtaista kokemusta mielenterveysongelmista. Ja jos ei ole omakohtaista kokemusta, niin suvussa tai tuttavapiirissä on joku ihminen, joka on ollut vähintään avohoidossa mielenterveysongelmien takia. Lehtiä lukevat varmasti tietävät, että masennus ja muut mielenterveyden ongelmat ovat Suomessa merkittävä työkyvyttömyyden aiheuttaja. 

Minä olen syrjäytymisvaarassa oleva mielenterveyskuntoutuja, ja haluaisin, että hallitusneuvotteluissa kiinnitettäisiin huomiota meidän mielenterveyskuntoutujienkin asioihin. Olen kuullut sellaisen tilaston luotettavalta taholta, että kolmen vuoden työkyvyttömyyden jälkeen mielenterveyskuntoutujista ainoastaan noin 2 prosenttia palaa työelämään! Onko yhteiskunnalla tosiaan varaa syrjäyttää meidät mielenterveyskuntoutujat? 

Mitä sitten pitäisi tehdä toisin, että mielenterveyskuntoutujat eivät syrjäytyisi. Ensinnäkin haluaisin, että tuleva hallitus voisi tehdä työtä myös sen eteen, että mielenterveyskuntoutujiin suhtauduttaisiin ihmisinä eikä vain esim. laiskottelevina työnvieroksujina, kuten jotkut työkeskeisesti ajattelevat politiikotkin asioista ajattelevat. Mielenterveysongelmista on taatusti mahdollisuus kuntoutua, jos yhteiskunta tarjoaa siihen mahdollisuudet. Toki on niin vaikeasti sairaita mielenterveyspotilaita, että heidän kohdallaan kuntoutuminen ei ole mahdollista, mutta heillekin olisi taattava ihmisarvoinen elämä, vaikka he eivät pystykään osallistumaan tämän yhteiskunnan "pyörittämiseen". Ihmisarvoiseen elämään kuuluu minusta ainakin riittävä toimeentulo, asunto, hyvä hoitosuhde, ystäviä ja hyvät perhesuhteet. 

Ihmisten ja etenkin työnantajien ennakkoluulot ovat monelle mt-kuntoutujalle este tässä yhteiskunnassa hyvälle toipumiselle. Kaveri sanoi minulle, kun otin yhteyttä häneen ekan kerran sairastumiseni jälkeen, että ihan järkeviähän sinä puhut, vaikka olet sellainen. Minusta ikävää, että yhteiskunnassa stereotypiat ovat niin vahvassa. Voin sen sanoa, että suljetun osaston potilasta ei välttämättä edes kadulla tunnista, jos ei tiedä tämän olevan mielenterveyspotilas. Ennemminkin asia on niin, että ne mielenterveysongelmista kärsivät henkilöt kadulla huomataan, jotka eivät ole missään hoidon piirissä. 

Omalta kohdaltani voin sanoa, että olen paljon kasvanut ihmisenä sairauteni myötä. Allekirjoitan viisauden, jonka mukaan vaikeudet kasvattavat. Tekisi hyvää varmaan tämän maan päättäjille tehdä jonkinlainen opintomatka syrjäytymisvaarassa olevan ihmisen elämään! Ei ole herkkua ajatella että esimerkiksi minä, vaikka kuntoutuisinkin täysin työkykyiseksi, saatan olla työtä vailla koko lopun elämää. 

Minä olen varmaan siitä erikoinen mielenterveyskuntouja, että olen melko tyytyväinen hoitooni, vaikka hoitoonpääsy vähän pitkittyikin. Se on vähän outo juttu kyllä, että vasta itsemurhayrityksen jälkeen minuun suhtauduttiin potilaana vakavammin. Mielenterveystoimistolla saan käydä juttelemassa ihan tarpeeksi usein, vaikka juttelu nyt enemmän onkin voinninseurantaa. Tampereella ns. kolmas sektori järjestää paljon toimintaa mielenterveyskuntoutujille. Suosittelenkin kaikille mielenterveyskuntoutujille, että tutustutte Taimi ry:n ja Iideshovin eli Muotialan asuin- ja toimintakeskuksen toimintoihin, jos tälläinen mainostus nyt sallitaan. 

Pähkinänkuoressa minä toivon asenneympäristön muuttumista mielenterveyskuntoutujia kohtaan, jos maan hallitus voisi tehdä jotain tämän asian hyväksi? Sosiaaliset yritykset voisivat olla yksi väylä mielenterveyskuntoutujille kohti mielekkäämpää elämää, mutta miten saisimme enemmän sosiaalisia yrityksiä pystyyn? Toisaalta ymmärrän työnantajia, että kuka palkkaa kolmekin vuotta toimettomana olleen vanhemman henkilön, jos työmarkkinoilta saa "pätevämpääkin" porukkaa. Toivottavasti keskustelu jatkuu, ja muistakaa pitää päättäjiin aina yhteyttä vointinne mukaan, jotta meitä mielenterveyskuntoutujia ei unohdeta! 

HERMIITTI

Totean Kuntoutujan tiessä seuraavasti, kun kirjoitukseni oli julkaistu:

29. maaliskuuta 2007 07:08

Tänään koitti vihdoin se päivä, kun ensimmäinen mielipidekirjoitukseni julkaistiin Aamulehdessä tai missään muussakaan lehdessä. Kirjoitukseni oli toimitettu hyvin jättämättä mitään olennaista kumminkaan pois. Toivottavasti mielipidekirjoitukseni voisi herättää vähän keskusteluakin! (KUNTOUTUJAN TIE V. 2010)

Sittemmin Aamulehti on julkaissut useampiakin kirjoituksiani mielipidesivulla. Viimeisin julkaistu mielipiteeni oli Aamulehdessä kuluvan vuoden syksyllä.

Kiitokset Aamulehti ja pitkää ikää!

T. nimimerkki Hermiitti (Kimmo Hoikkala)