maanantai 31. joulukuuta 2012

Uusi vuosi alkaa herrapelolla

Herran pelko on viisauden alku sanoo vanha sanonta, mutta entä onko herrojen pelko viisautta vai tyhmyyttä?

Herrojen pelko ei taida olla kansalaisilla vallitseva tunnetila, eikä se olisikaan kovin terve tunnetila. Pelkotiloja provosoivalla politiikalla kansaa kyllä halutaan pitää peloissaan, vaikka oikeampi politiikka olisikin vastuullinen asiapolitiikka mahdollisimman hyvätasoisen kansalaisten kokonaishyvinvoinnin puolesta.

Toiveikkuutta voidaan ylläpitää poliittisin puheenvuoroin tai sitten toiveikkuus voidaan viedäkin. Kummanlaista politiikka kansa oikeasti haluaa? Haluan uskoa, että kansa haluaa toiveikasta politiikka vuonna 2013 eikä pirujenmaalailua seinille markkinatalouden globaalissa toimintaympäristössä.

Politiikka ei ole kvarttaaligalluppeja, vaan politiikka on Suomessa lähes aina paljon pitkäjänteisempää työskentelyä ja yhteistyökykyä vaativaa toimintaa. Tämä yhteistyökyky vaikuttaa monilta räksyttäjiltä puuttuvan.

Sosialidemokraatti on tyypillisesti kaikkien herrojenkin kaveri eikä kenenkään vihamies, vaikka vihamiehiä sdp:n julkikannattajillakin voi jopa olla. Siksi sdp.

Onnellista ja toiveikasta vuotta 2013!

Natsimielisiä vai mitä?

Onko Suomessa olemassa natsimielisiä kansalaisia, jotka ehkä jopa ihannoivat joko kuuluvammin tai piilevämmin toisen maailmansodan aikaisten natsien ja Hitlerin saavutuksia. Omien havaintojeni mukaan natsimielisiä kansalaisia tuntuu olevan ehkä enemmän kuin vielä 10 vuotta sitten tai sitten he ovat vain koventaneet puheitaan.

Poliitikkojen pitäisi miettiä ehkä tätä natsimielisten joukkoa ainakin jossain määrin, koska eriarvoistuvassa yhteiskunnassa etenkin nuoria miehiä syrjäytyy kaiken toiminnan ulkopuolelle. Usein voi olla että syrjäytyneen nuoren natsimielisyyteen vaikuttaa hänen kokema rankka turhautuma elämän merkityksettömyydestä, jonka aukon voi täyttää elämässä moni järkeväkin asia mutta myös puhdas natsimielinen ihmisviha etenkin joitakin kansalaisuuksia ja väestönosia kohtaan.

Natsimielisyys on mielestäni nimenomaan ihmisvihaa ja ihmisyyden perusolemuksen kiistämistä. Kyllä ihminen haluaa toisista ihmisistä välittää ja meitä yhdistääkin vahva laumasieluisuus, joka voi olla mahdollisen natsimielisyydenkin leviämisen taustalla. Kiihdytä itsesi vihaan osin myös huonon yhteiskuntapolitiikankin johdosta ja joku antaa kohteen. Voiko enää pimeämpää kehityskulkua olla?

Toki natsimielisten joukoissa on enemmän ja vähemmän vannoutuneita kannattajia, vaikka tuntuu joskus jopa siltä, että ns. toripuheissa natsimieliset jopa ylpeydellä suhtautuvat etenkin Natsi-Saksan aikaiseen sotateknologian ja sotataidon kehittämiseen, vaikka kyse on ihmisten tappamisvälineistöstä ja sen käyttämisestä pimeiden voimien alla. Ei tässä ajassa paljon häpeillä mitään, joka voi olla tavallaan hyvä asia kevyemmissä jutuissa ja ehkä myös pimeissä jutuissa. Toisaalta näiden pimeiden juttujen julkituonti Internetin välityksellä voi saada ajatusten taakse järjestäytymään useampiakin ihmisiä.

Itse en ole järin huolissani natsimielisten ehkä jossain määrin kasvaneesta määrästä, koska nämä henkilöt toimivat ilmeisesti jossain muissa piireissä kuin natsien hakaristi-logon alla vai pitäisikö juuri sen vuoksi ollakin huolissaan?

No mehän olemme järkeviä, kun tiedämme toiseen maailmansotaankin johtaneen kehityskulun suurinpiirtein ja myös siksi, kun nykyajan suomalaista on niin vaikea ja lähes mahdoton huijata ainakin monen suomalaisen itsensä mukaan. Toisaalta ajan myötä käsittääkseni kaikki tulevat huijatuiksi, mutta toivottavasti ei kovin pahanlaatuisessa yhteiskunnallisessa manipulaatiossa.

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

PR-uutisointi

Miten erottaa promotion -uutisointi puhtaasti informatiivisesta uutisjutusta? Näitä asioita voi olla vaikea erottaa, mutta jos mediatutkimus olisi hyvällä tasolla, niin Suomessa voitaisiin tehdä analyysi maan vaikuttavimpien mediatalojen uutisjuttujen promootiopitoisuuksista ja niiden vaikutuksista kansalaisiin.

Hyvä asia saisi mielestäni saada lähes aina median huomion, kun niin paljon kansalaisia pelotellaan melko epätodennäköisillä asioilla ja uhkakuvilla. Toki kansa tykkää lukea ennemmin ehkä vaaratekijöistä kuin ihmiseloa selviytymistekijöistä, mutta medialta voisi silti odottaa ehkä enemmän vastuullisuutta. Medialla on suuri rooli kaikessa markkinatalouteen ja jopa yhteiskunnalliseen asioiden hoitamiseen liittyvässä, ja siten on varsin tyhmää vähätellä sen mahtia.

Sosiaalinen media puolestaan ei ohjaudu, vaan se on yleensä lähes vailla järjestystä, vaikka sosiaalisen median roolia ei voi enää kukaan varteenotettava mitä tahansa markkinointia suunnitteleva taho sivuuttaa, etenkin jos haluaa vaikuttaa kokonaisvaltaisesti kansalaisiin. Markkinoinnissa lienee tosiaan yhä tärkeää olla siellä missä on potentiaalinen kohderyhmä.

Suuret pr-uutisjutut eivät usein tarjoa paljonkaan kovaa tietoa, vaan tällöin uutisjutussa voi olla jopa epätietoa ja ne ovat usein ehkä osin vahingossakin tehtyjä vähintään puolittain läpinäkyviä mainoksia, jos asiasta tiedottamista suurella volyymilla kansan pariin ilman maksua sellaisena voi pitää.

lauantai 29. joulukuuta 2012

Onko mielistely kunniallista?

Itse sorrun joskus liiallisen mielistelyyn, josta olen usein huolissani, koska tiedän että ehkä vain olemalla riittävän veemäinen annan itsestäni rehdin kuvan. Ei ole hyvä antaa joidenkin leijua palautteiden johdosta, vaan parempi on palauttaa ihmisiä maanpinnalle.

Tietenkin jos aina mielistelee tiettyjä ihmisiä, niin silloin voi olla myös kyse hyväksynnän hakemisesta, mutta eipä tuota hyväksyntää varmaan noinkaan saa. Kovaa ja rehtiä palautetta kaiken aikaa kaikkialla olisi minulle sopiva elämäntyyli, koska jollakin on varaa joissakin asioissa kritisoida ja toisilla ei.

Lupaan entistä purevampaa otetta ja haistatan paskat kaikenlaiselle mielistelylle, mutta tämä ei ole uudenvuodenlupaus, vaan lähinnä lupaus ihmissuhteet kuntoon sektorilleni. :)

Teollisuuspolitiikka on noussut kaikkien huulille!

Ihmettelen suuresti, kun etenkin perussuomalaisten piiristä on tullut näennäisesti esiin teollisuuspolitiikan huippuasiantuntijoita enemmän kuin heidän julkisia lausuntoja ehtii lukemaan, että mikä kumma tekee perusjätkistä ja -tylleröistä tässä ajassa maan johtavia teollisuuspolitiikan asiantuntijoita?

Muutenkin moni vaikuttaa kokevan telakkateollisuuden niin omaksi jutuksi että siinä jää suomalainen metsäklusterikin kakkoseksi! Kelatkaa vähän, että mitä voisi tehkä lite bättre älkääkä mankuko tyhjän puurolautasen ääressä.

Teollisuuspolitiikka vaatii sen tason asiantuntemusta jota maisterisjätkän puolueessa ei ehkä ikinä tule olemaan.

Summauksena koko telakkabisnes tässä: Mukavuuslippuluokan loistoristeilijät veroparatiiseissa kertoo telakkateollisuuden moraalin.

perjantai 28. joulukuuta 2012

Sampsa Kataja pudottamassa sairaita sossuluukulle!

Mitä yhteiskunta säästää sillä, että kovien asenteiden Suomessa pudotetaan työkyvyttömyyseläkeläinen sossuluukulle. Jo nyt käsittääkseni noin 20 prosenttia eläkepäätöksistä hylätään osin vaillinaisin perustein.

Sampsa Kataja ei luota tämän uutisen mukaan kansalaisten omaan aktiivisuuteen: http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194785312659/artikkeli/hs+kokoomuspoliitikko+poistaisi+leskenelakkeet+ja+laittaisi+tyokyvyttomat+seurantaan.html

Kyllä moni työkyvytön haluaisi parempaa toimeentuloa eikä sadistista raipanlyöjää. Samoin myös leskeneläke auttanee montaa kansalaista surunkäsittelyssä ja mahdollisesti edesmenneen vanhemman perheen elättämisessä.

Kuntoutustuella on hyvä testata jaksamistaan, jos yhteiskunta antaa kuntoutustuella siis määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä elävälle mahdollisuuden siihen. Kyllä sairaat ihmiset tekevät voitavansa ja jopa liian nöyrästikin. Milloin Sampsa Kataja vaihtaa levyn populismista järkipolitiikkaan?

Esitän Sampsa Katajalle (kokoomus) epäluottamusta kaikkien järkiäänestäjien keskuudessa!

torstai 27. joulukuuta 2012

Politiikassa pitää antaa rehtiä ja suoraa palautetta

Kyllä politiikkaan lähteneiden kansalaisten pitää kestää ainakin valtakunnantason politiikassa kovaa ja aiheellista kritiikkiä ja ottaa sitä vastaan.

Ei tunnu oikealta, että ilmeisesti usein mielistelyllä haetaan pätevät pelipaikat poliittisissa luottamustehtävissä. Kuka uskaltaa laittaa asialle rehdin ja suorasukaisen suomalaisen, jonka argumentaatio on muutakin kuin Ad Hominem -tasolla.

Onneksi on poikkeuksiakin, jotka tietävät mitä tekevät eivätkä vain jauha tyhjää tekemättä mitään. Suomen hallituksessakin istuu lähinnä juuri näitä tietäviä tekijöitä eikä vain tekemättäjättäviä.

Siksi äänestän hallitukselle luottamuslausetta vuonna 2012, jos asiaa minulta joku kysyy. Tuleva vuosi on tiukkaa vastuunkantoa myös, eikä tilanne ehkä helpotu, vaikka True Finns ilmiö ei taida olla enää ilmiö muuta kuin ulkomailla?

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Poliisiylijohtaja Paatero avaamassa vaarallista latua

Poliisiylijohtaja huutaa kansaa hätiin, kun poliisi ei enää halua kaikkia tehtäviään joka paikassa hoitaa vai mistä tässä on kyse:

"Itse esittäisin, että Suomessa selvitetään perusteellisesti mahdollisuutta käyttää vapaaehtoisia poliisin apuna." -Mikko Paatero, poliisiylijohtaja 20.12.2012
Paateron kirjoitus kokonaan: http://poliisi.fi/poliisi/blog_mp.nsf

Juuri kun itse kirjoitin joulukirjoituksen pätevien viranhaltioiden kuten myös poliisien puolesta, niin eikö poliisiylijohdosta oltu ehdotettu ennen joulua, että ehkä kevyet poliisitehtävät hoidettaisiin ilmeisesti talkoilla pois.

Ei suomalaisia voi pakottaa yhteisölliseen toistensa kyttäämiseen edes poliisiylijohtaja tai edes tasavallan presidentti. Tämä Paateron esitys haiskahtaa hieman oikeistolaiselta ajattelulta ja ongelmien syy-yhteyksien maton alle lakaisemiselta. Enemmän taloudellista ja sosiaalista tukea huono-osaisille kansalaisille, ja myös vähitellen oikeanlaista vastuunottamista omasta elämästään eikä naapurien elämästä.

Toivottavasti poliisijohto tulisi järkiinsä vai oliko kyseessä pelkkä mediavedätys, jolla poliisi kalastelee laajapohjaista kansalaiskeskustelua aiheesta? Ladunavaajan tehtävä on kyllä haastava, mutta silti aina ei latua pidä avata, koska perässähiihtäjistä ei voi mennä ilman virkavastuita takuuseen, jos edes aina silloinkaan voi mennä.

tiistai 25. joulukuuta 2012

Ihmisen kaikkivoipaisuuden harha suhteessa viranomaistahoihinkin

Kun jotain sattuu jossain, niin joku osaa tietenkin aina jossain hoitaa paremmin asiat kuin asiaan perehtyneet viranomaistahot. Onko tosiaan näin, että sellainen kansalainen joka ei mitään tajua osaa asioiden hoitamisen kansan kannalta paremmin kuin virkamies?

Toisaalta kansa resursoi virkamiehetkin poliisista alkaen, mutta silti kansa tarvitsee viranomaistahoja, koska vain heillä on käytössään lakien mukaiset viranomaiskeinot asioiden selvittämiseen. Toisaalta voi joskus viranomaisenkin luottamus olla koetuksella, kun kyseinen taho alkaa urkkia asioita, jotka eivät hänen konttorille kuuluisikaan. Surullisen kuuluisa esimerkki urkinnasta oli viime ajoilta Mika Myllylän kuolinsyyn selvittämisyrityksen viranomaisverkon välityksellä.

Myös virkamiehet tarvitsevat yhteiskunnan luomat pelinsäännöt, ja heitä pitää voida laittaa muihin tehtäviin, jos luottamus on mennyttä. Kuitenkaan kirjoitukseni aihe ei ollut virkamiesten erehdykset vaan heidän osaamisensa, joka Suomessa on varsin hyvällä tasolla. Tai ainakin niin hyvällä tasolla, että sohvanpohjilla makaava kaikkien ongelmien ratkaisija jää lähtöruutuun, vaikka joskus arvaisikin oikein.

Tutkiminen ei pidä olla yhdestä narunpäästä kiskomista, vaan tutkinta pitää olla monen langan varassa. Tämän kun kansalaiset muistaisivat edes jossain määrin, niin viranomaistyökin voisi saada oikeantasoisen arvostuksen.

Hyvää joulua poliitikotkin järjissään pitäville virkamiehille!




sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Vahvojen päättäjien aika lienee ohi - onneksi!

Ei kenelläkään ole oikeasti enää niin paljon valtaa, että voisi tehdä mitä lystää Suomessa. Tietenkin moni Niklas Herlinin tapainen rahamies kuvittelee tekevänsä kaikki miten lystää ja kaikki aina lähes oikein, mutta toista on todellisuus.

Toisaalta jos sanoo piupaut yleiselle demokraattiselle hyväksynnälle, niin silloin voi harjoittaa kovaa päättämistä vaikka joulun aikana, mutta toista se taitaa olla todellisuus.

Yhteiskunta pyörii vaikka valtakunnan 10 prosenttia rikkaimmista kansalaisista muuttaisi muualle Suomesta, ja tämä asia unohtuu usein kun on tarpeeksi kusta päässä.

Hyvää joulua ajatteleville ja kansaa palveleville päättäjille!

torstai 20. joulukuuta 2012

Menestyminen yhteiskunnassa

Voiko kukaan menestyä ilman muita ihmisiä? Mielestäni ei voi, jos menestymisellä tarkoitetaan taloudellista ja sosiaalista menestymistä.

Ihminen on riippuvainen muista ihmisistä, jonka huomaa viimeistään silloin kun perustaa yrityksen, jonka liikevaihtoa olisi kasvatettava nollasta ylöspäin. Markkinatalous on mielestäni selvästi suhdetoimintaa ja ehkä se on sitä niin pitkälle, että markkinoitava tuote tai asia tulee usein vasta toisena.

Sosiaalinen syrjäytyminen tietää usein myös köyhyysloukkua, jonka vuoksi kannattaa vaalia sosiaalisia suhteita jos vielä joskus aikoo vaurastua oman toiminnan ansiosta. Oikeastaan minua jopa oksettaa nykyisen maailmanmenon tuoma sosiaalisuuden painotus, vaikka tilanteen hyväksyn totena ja siten myös minä yritän vaalia sosiaalisia suhteitani ja olemattomiltakin sellaisia tai siltä vaikuttavia.

Ei kukaan todellakaan nouse yksin edes organisaatioissa ylös, vaan taustalla on usein sosiaalinen nousu jolle on ehkä ollut tilausta. Organisaatio voi hyvin jos kunkin henkilön osaamisalue voidaan hyodyntää mahdollisimman hyvin. Yhteiskuntakin voi hyvin, mikäli eri tehtäviin valikoituu sellainen henkilöstö, joka osaa hommansa ja on motivoitunut niitä hommia hoitamaan.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Kokonaisvaltainen mielenterveystyö

Kokonaisvaltainen mielenterveystyö tarjoaa jo tulevaa kansalaisen syntymää odottavalle perheelle riittävästi tukea. Tukea pitää olla myös tarjolla, kun varhaiskasvatuksen aika syntymän jälkeen alkaa. Koululaitosta on syytä resursoida myös tarpeeksi.

Kouluissa pitäisi puuttua varhain lujalla otteella ilmestyneisiin ongelmiin ja antaa myös erilaisille oppijoille mielekäs oppimisympäristö. Joku on sosiaalinen lapsena ja joku ei ole, mutta silti kaikkien tarpeet ja tulisi huomioida ja myös lasten ja nuorten yksilöllisyyttä tulisi arvostaa. Lapselle ehkä voi näyttää suuntaa, mutta määräämällä, tuputtamalla, pakottamalla ja ääritapauksissa kiusaamalla voidaan tehdä paljon hallaa kasvavalle ihmiselle.

Jos kumminkin lapsena on nähtävissä masentuneisuutta tai muunlaista mielenterveyden häiriöitymistä, niin lapselle olisi syytä tarjota riittäävää tukea mikä kuhunkin tilanteeseen tuntuu oikealta. Ei pidä unohtaa myöskään vanhempien vastuuta olla hereillä mielellään jokainen päivä lapsen elämässä. Voisi auttaa, jos vanhempi kysyy joka päivä viimeistään illalla, että miten koulupäivä sujui.

Aikuisiälläkin on aina mielenterveysongelmista kärsiviä kansalaisia, vaikka kasvatuksellinen työ olisi tehty kuinka hyvin tahansa. Silloin on tärkeää, että mielenterveysongelmista kärsiville tarjotaan eväitä mieluisaan elämään alkaen perustarpeiden tyydyttämisestä kuten asumisturva ja kohtuullinen toimeentulotaso.

Mielenterveysongelmistakin kärsivät ansaitsevat mahdollisimman yhdenvertaisen kohtelun viranomaisten ja muiden kansalaisten piirissä. Voisi ajatella, että mieleltään sairastunut kaipaa jopa enemmän ymmärrystä ja hyväksyntää lähellä olevilta ihmisiltä kuin mieleltään terveenä ovat tai siltä vaikuttavat ihmiset.

Mielestäni hoitotahon kautta mielenterveydeltään järkkyneen kansalaisen kuuluu voida ponnistaa mahdollisimman mielekkääseen ja vastuulliseen elämään, ja tätä kehityskulkua on syytä vahvistaa yhteiskunnassamme. Kuntoutuminen on kuitenkin monesti yksilötason asia, mutta silti sen suorat vaikutukset näkee kokonaisuudessaan kuntoutujan oma elinpiiri.



Kimmo Hoikkala, puheenjohtaja, Suomen skitsofreniayhdistys ry

tiistai 18. joulukuuta 2012

Pahuus ei aina näy, vaikka sitä on aina keskuudessamme

Ei pahuus näy läpi välttämättä aina edes lähipiirille, mutta sitten sen näkee kaikki viimeistään silloin, kun ihmisiä alkaa kuolla.

Kaikista ei uskoakseni ole ehkä sittenkään tappajiksi äärimmäisen paineen allakaan, vaikka se olisikin napinpainamiseen verratta toimenpide. Toisaalta tällainen ihmistyyppi ei ehkä ole tyypillinen siviili joka asetta kantaa ainakin harrastusammuntoihin.

Ihmisjoukkojen joukkosurmaamisen mahdollistaja Suomessa on jatkossakin pelkoni mukaan suhteellisen liberaali aselainsäädäntö. Ihminen ei ohjaudu raivotilassa muuta kuin eristämisellä ja välineistön pitämisellä pois saatavilta.

Ihminen on joskus arvoitus jopa itselleen, niin miten joku toinen ihminen voi ennustaa toisen pysymisen valon puolella?

maanantai 17. joulukuuta 2012

On syytä varautua myös epätodennäköisiin uhkakuviin!

Yhteiskunnan on syytä varautua myös epätodennäköisiltä tuntuviin uhkakuviin. Kriisivalmius on syytä pitää mahdollisimman korkealla tasolla erityisesti yhteiskunnan sisäisiä uhkakuvia vastaan. Siispä Supo:lle riittänee tehtävää kotimaassakin, ettei ehkä ole järkevää panostaa liiaksi ulkomailla tapahtuvaan tiedustelutoimintaan jatkossakaan.

Niin kauan kuin kansalaisten piirissä on aseita, joilla on helppoa tehdä joukkotuhoa, niin olisi myös suotavaa että mahdolliset tästä aiheutuvat yhteiskunnalliset riskit arvioitaisiin erityisen vakavasti. Kuitenkin kriisitilanteisiin varautuminen pitäisi hoitaa ns. matalalla profiililla, jotta kansalaiset eivät ala pitää epätodennäköisiä uhkakuvia kovin todellisina. Lähinnä viranomaisharjoitukset eri alojen ammattilaisten kanssa tekisi terää ja niitä lienee aihetta resursoida tarpeeksi jatkossakin.

Aselainsäädäntöä pitäisi myös rukata tiukemmaksi, koska yksinkertaisella ihmisjoukkojen tappamiseen soveltuvalla aseistuksella ns. tervehenkinen ihminen ei tee yhtään mitään rauhan vallitessa. Toisaalta aseita olisi kiristyneestä aselainsäädännöstä huolimatta, vaikka tiukempi aselainsäädäntö olisikin kaikkien kansalaisten etujen mukaista.

Suomalaisella yhteiskunnalla on takuulla kyky selvitä silti mahdollisista tulevista kolhuista, mutta siitä huolimatta haluan, että kuitenkin mahdollisesti tulevissa joukkosurmissa kuolisi mahdollisimman vähän kansalaisia ennen kuin järeää apua tulee paikalle. Tässä yhteydessä ei pidä unohtaa myöskään mielenterveystyön tärkeyttä, josta olen aiemmin kirjoittanut: http://hermiitti.blogspot.fi/2011/08/norjan-massamurha-ja-ihmisyys.html

typoja: kello 11:47 (17.12.2012) vaikeaa kirjoittaa paperilta omaa käsialaa.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Vain hyvä on riittävä

Mikä on hyvän mittari? Onko hyvän mittari yhtäkuin hyveellinen ihminen? Suunnilleen kääntäen, onko pahan paras arvioitsija pahuudessa oleva ihminen?

Perinteisesti ajateltuna on tosiaankin helppo määrittää sana ajattelemalla sen vastakohtaa eli tässä tapauksessa joko pahaa tai huonoa.

Laatukäsitteellä ei ole selvää normistoa edes kirjallisissa tuotoksissa paitsi esimerkiksi akateeminen maailma kirjallisten töiden rankkaukseen joidenkin kriteerien pohjalta ainakin pyrkii.

Yksilötasolla hyvin itsetuntoinen ihminen tietää olevansa hyvä ja se riittää, mutta entä jos toinen ihminen on vielä parempi? Paremmuuden tunteminen ei ole ehkä aivan tervein itsetunnon muoto, mutta kai joskus voi olla itsestään ylpeäkin.

Kuka määrittää sitten tason aiemmin esille nostamissani kirjallisissa tuotoksissa? Senhän määrittää tietenkin arvioitsija, joka omaa lukeisuutta kyseisestä aihepiiristä, muutakin omaa sivistystä ja mahdollisesti kosolti elämänkokemusta.

Markkinataloudessa on kuitenkin niinkin, että monesta kirjallisestakin tuotoksesta pyritään luomaan mielikuvia, jotka eivät välttämättä pidä aina paikkaansa. Myyntivolyymin buustaus on tärkeää monille ja kilpailu kunniasta on käynnissä myös samanaikaisesti.

Olemalla hyvä voi saavuttaa tyytyväisyyden tason, mutta olemalla erinomainen saattaa saavuttaa harhaisuuden tason. Eri elämän osa-alueilla kun tuppaa lähes jokaisella olemaan maailmalla vieläkin parempia.

Nettilehden omistaminen on mielipidevaikuttamista

Oletetaan että joku kansalainen jolla on rahaa haluaa vaikuttaa kansan piirissä vallitseviin mielipiteisiin, niin mitä hänen pitäisi silloin tehdä?

1. Hänen pitäisi perustaa nettilehti, joka sallii ainakin näennäisesti vapaan keskustelun.

2. Hänen pitäisi perustaa yhdistys, jolla on tiukka ideologinen pohja ja joka voisi olla myös puolue.

3. Hänen pitäisi perustaa perinteinen sanomalehti, joka levittää sanomaa tehokkaasti sen uskollisille lukijoille.

4. Hänen pitäisi ostaa mainos ajatuksilleen lehdestä tai nettilehdistä.

Keskityn tässä seuraavaksi lähinnä oman nettilehden käytettävyyteen omien mielipiteiden esilletuonnissa. Toki oma nettilehti saattaa hieman maksaa, mutta silti se voi olla merkittävä mielipidevaikuttaja, jos nettilehti onnistuu tavoittamaan etenkin niitä lukijoita joilla on valtaa.

Nettilehden avulla voi käyttää melko paljon mielipidejohtajuutta, varsinkin jos nettilehden omistuspohja on kapea. Toisaalta uskottavuutta nettilehdelle voisi tuoda laajempi omistuspohja.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Perinteinen parisuhteen sukupuoliroolitus

Jos haluan kannattaa perinteisiä sukupuolirooleja parisuhteessa, niin silloinhan minun pitää ensiksi määritellä mitä sillä tarkoitan. Kyse on minun ajatuksissa perinteisissä sukupuolirooleissa parisuhteessa siitä, että nainen päättää kaiken ja mies luulee päättävänsä kaiken. 

Vaikeita kysymyksiä tähän liittyen ovat muun muassa asuinpaikka, kotityöt, lastenhoito, kaupassakäynti ja oma vapaa-aika. Voi nimittäin olla, että molemmilla henkilöillä parisuhteessa on sanottavaa näihin kysymyksiin.

Miehelle on luultavasti varsin usein tärkeää, että hän edes luulee päättävänsä kaiken, mutta todellisuus voi ollakin jotain toista. Nainen parisuhteessa haluaa päättää asiat omalla lailla, mutta mikäli hän tekee sen liian näkyvästi voi mies hermostua. Sanelupolitiikka ei ole tervettä parisuhteessa kummaltakaan osapuolelta. Naisten näennäisesti alistuva mutta silti alistumaton oveluus on ehkä se taika, joka pitää monet parisuhteet kasassa.  

Valtataistelu syö taatusti monesta parisuhteesta sen parhaan tunnelman pois, joten miksi taistella vallasta? Siispä alistukaamme miehet naisten tahtoon vai kuinka? Vai olisiko sittenkin parempi pyrkiä parisuhteesssakin toimimaan avoimin ajatuksin keskustelevassa ilmapiirissä?

Tunnepitoinen tai paremminkin rakkaudellinen parisuhde pysyy uskoakseni kasassa kovista erimielisyyksistä ja siihen viittaavista asioista huolimatta varsin usein, vaikka erimielisyydet voivat ajoittain tuntua maailmanlopulta. Toisaalta on kyse jaksamisesta ja juurikin tasa-arvomallin mukaisesta perhe-elämästä, jos haluaa pyrkiä samaan hautaan puolison kanssa vaikka tunteita olisikin enemmän kuin tarpeeksi.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Raha syntyy valmiin tuotteen muodossa

Rahan synty! (kirjoitettu 12.05.2010 - 23:58)

Toivottavasti yhä useampi kansalainen näkee missä raha oikeasti edelleen tuotetaan. Me kansalaisethan sen rahan tuotamme suurkapitalisteillekin, joko tehtaassa tai alkutuotannossa ja joskus raha tipahtaa yhteiskunnallisten palkkojen ja tukien muodossa. Nyt vain suurkapitalisteista on tullut kärsimättömämpiä sikäli kun seuraa kvarttaalitaloutta, jossa maksimaalista tuottoa haetaan lyhyellä aikavälillä, jolloin kotitaloudetkin ovat sidottu velkoihin, vaikka tuloistakaan ei ole varmasti kymmenien vuosien periodissa mitään takeita! Pitää muistaa kyllä, että raha on kylläkin ainoastaan vaihdannan väline eikä mitään muuta!

Lisäisin tuohon edelliseen vielä yhden erittäin merkittävän pääoman sitojan ainakin Suomessa eli kiinteistöjen arvon ja omistusmuotoisen asumisen muutenkin.

Kansalaispyyntö: selvitys mielenterveyspaikka open 24h vrk:ssa

Suomessa ei ole tietääkseni missään kunnassa tarjolla matalan kynnyksen mielenterveysapua ympäri vuorokauden lievempiin kuin lähes psykoositason ongelmiin, vaan ainoa numero johon voi soittaa on yleinen hätänumero. Hätänumeron välityksellä tulee paikalle sitten ambulanssi tai poliisi tai molemmat riippuen varmaankin lähtötilanteesta.

Kuitenkin yleensä ongelmat ovat jo melko pahoja, kun kansalainen soittaa yleiseen hätänumeroon, jonne on muutenkin monella korkea kynnys soittaa. Psykoosinpelko voi esimerkiksi olla monella psykoosisairaudesta kärsivällä elämän kriisitilanteisssa vaikea, varsinkin jos ei luota omaan elossapysymiseen itsetuhoisia ajatuksia esiintyessä. Juuri tällöin olisi hyvä olla matalan kynnyksen tilannearviopaikka, jossa olisi ovet auki läpi vuorokauden.

Matalan kynnyksen mielenterveyspaikassa toimisi ehkä moniammattillinen työryhmä voisi tehdä nopean tilannearvion ja tarvittaessa tarjota hätämajoituksen, mikäli kotiin ei olisi asiaa palata esimerkiksi tulehtuneen parisuhteen johdosta. Vähintäänkin suurissa kaupungeissa luulisi olevan kysyntää tällaiselle palvelulle, koska henkinen hätä on ilmeinen asia, vaikka henkinen hätätila on usein monen osatekijän summa.

On puhdasta arvopolitiikkaa jos kansalaiset halutaan jättää vaille huolenpitoa virka-ajan ulkopuolella, varsinkin kun usein illat ja varhaiset yön tunnit ovat monessa kodissa ne kaikista ahdistavimmat. Matalan kynnyksen mielenterveyspaikassa saisi ehkä kahvia ja ravintoakin joka sitä tarvitsisi. Ei jätetä osattomuuden tunteiden pariin edes niitä joilla on koti, mutta kotona ei ole asiaa olla. Tilannearvio terveydenhuollon ammattilaisen kanssa voisi lohduttaa jo montaa mieleltään pahoinvoivaa kansalaista puhumattakaan siitä kupista kahvia ja teetä, jonka samalla keskustellessa saisi juoda.

Aloitteeni on, että kunnat kuten Helsinki, Espoo, Vantaa, Turku, Tampere, Lahti, Pori, Jyväskylä, Joensuu, Kuopio, Kouvola, Vaasa, Rovaniemi ja Oulu ainakin selvittäisivät "Mielenterveyspaikka open 24h vuorokaudessa" tarvetta vakavasti ja järkevästi mahdollisimman pian yhteistyössä Sosiaali- ja terveysministeriön kanssa! Yhteistyötä voisi tehdä myös MTKL:n jäsenyhdistysten ja Mielenterveysseuran kanssa.

Rakentavin pahoja mielenvoimia vastustavin terveisin Kimmo Hoikkala

torstai 6. joulukuuta 2012

Mitä saa sanoa ja mitä pitää sanoa?

Ei sanoja kannata pantata, vaan kannattaa laittaa kaikki peliin, varsinkin jos hallitsee hyvänmaun mukaisen viestinnän. Sanoja ei kannata pantata, vaan kannattaa lasketella siten ainakin läheisten ihmisten seurassa, että jokainen tapaaminen voi olla periaatteessa viimeinen.

Itse en halua oman hautapaikan ylle turhia kuseskelijoita, joten meikän sopii käyttäytyä viisasti jatkossakin. Toisaalta onko muutamalla kuseskelijalla enää suurtakaan merkitystä sitten kun on jo kuollut? Vainajien kunnioittaminen viisaasti on mielestäni hyvä viisauden mittari.

Ei elämä ole missään nimessä koko todellisuus, vaan kuollut kohtaa vasta todellisuuden. Julkisuuden henkilöistäkään juuri kukaan ei tiedä kuin pintaraapaisun. Mielikuvamarkkinat rulettaa! :)

Suomen itsenäisyyspäivänä 6.12.2012

Lähetin tämän alla olevan Aamulehden värssykilpailuun, mutta julkaisumaine jäi saavuttamatta.

Paljon onnea!

Paljon olet kokenut,
paljon olet nähnyt.
Menneisyytesi on myös
kansamme historia.

Ole Suomi huoleti, sillä
toivosi on nuorissa
sukupolvissasi.

Se on suomalainen sisu,
joka kansan piirissä
vieläkin puhuu.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Psykiatrian professori harhateillä?

Psykiatrian professori Raimo K. R. Salokangas on tehnyt ilmeisesti viime vuosina elämänsä tärkeimmän työn, josta tänään kertoi Aamulehti toisen osan etusivulla (Su 2.12.2012). Salokankaan työ käsittelee Pispalan pojan ja kirjallisen neron Lauri Viidan diagnostisia kriteerejä siinä mielessä, että oliko Lauri Viita sittenkin maanisdepressiivinen eli bipolaarista mielialahäiriötä sairastava henkilö eikä paranoidinen skitsofreenikko.

Salokankaan epätieteellinen historiantutkimus on mielestäni jotain sellaista, jota en odota päteviltä lääkäreiltä ainakaan mutta historiantutkijoilta ehkä kyllä. Yleisesti voin todeta, että skitsofrenia ja sen alaluokat ovat sairautena diagnostisesti sovittu joko ICD-luokituksen tai DSM-kriteerien mukaan, eikä se ole mitään sellaista, jota voisi tajuta täysin ellei ole itse sairastunut skitsofreeniseen psykoosiin.

En olisi odottanut, että psykiatrian professorikin voi vajota noin syvälle suohon alkaessaan selvittää epätieteellisin keinoin historiallisen merkkihenkilön psykiatrista diagnoosia. Kuitenkin on samantekevää mitä Lauri Viita nykyäänkin vain sopimuksiin perustuvan psykiatrisen diagnostiikan mukaan sairasti, koska päivänselvä asia on, että Viita sairasti mielisairautta. Onko maanisdepressiivisyys sitten kunniallisempi diagnoosi kuin etenkin paranoidinen skitsofrenia? Mitä sitten!

Viittaan elokuvaan Putoavia enkeleitä, joka kertoo paljon Lauri Viidan hulluudesta, jota katsoin itse elokuvateatterissa juurikin paranoidisesta skitsofreniasta kokemusta omaavana henkilönä. Olin tunnistavinani Viidassa elokuvan perusteella juurikin paranoidisen skitsofrenian olemusta, vaikka leffa onkin vain leffa, mutta miten Salokangas professorina ottaa kantaa Viidan diagnostiikkaan on täysin ala-arvoinen esitys hänen tasolta.

Muualla netissä: http://yle.fi/uutiset/tutkijat_luovuus_ja_mielenterveysongelmat_kulkevat_kasi_kadessa/6336772



Nuorisolla kovin kulutusvimma

Tajusin ihan itse tässä viikolla, että itse asiassa nuorissa kansalaisissa on keskimäärin kovin kulutusvimma. Nuorison kulutusvimma perustuu mielestäni fanikulttuuriin, jonka johdosta nuoret kansalaiset ihailevat myös rahaa kylväen näitä idolejaan.

Vaatteet pitää olla tietynlaiset ja esikuvan mukaan pitää hommata myös laadukkaita asioita monia muitakin aina autoja myöten. Perinteinen James Bond on mielestäni yksi suurimmista miesidoleista, jonka mukaiseen olemukseen moni James Bond-fani pyrkii. Väitän, että James Bondilla on paitsi käyttäytymiseen vaikutusta niin joskus myös ostopäätöksiin, jonka vuoksi pidän James Bond tyyliä alle keski-ikäisten miesten eräänlaisena haaveena.

James Bond ei kylläkään välttämättä liity tänä popstarojen ja Salkkareiden aikakaudella juurikaan nuorison ostokäyttäytymiseen, mutta pop-idolit vaikuttavat taatusti ja paljon. Nuoriso on kovin lyhytpinnaista väkeä yleensä, jonka vuoksi fanikulttuurissakin suosikki saattaa vaihtua jonkin ajan välein.

Tietynlaiset kuteet ja tietynlainen kulttuuriharrastus yleensä kai popparimusa tekee nuoresta muiden kaltaisen sillä aikakaudella, jolla nuori etsii vielä omaa itseään ja aitoja ehkä elämänmittaisia kiinnostuksenkohteita eri asiakokonaisuuksista. Ikinuoriakin tietenkin on, jotka poppaavat niin kauan kuin jalka vipattaa ja ehkä senkin jälkeen, mutta silti voi olla, että nuorison parista suurimmat tulovirrat saavat pop-idolit eivät yleensä saa luotua lähes elämänmittaista jatkumoa faniensa kanssa.

Nuorison ostohalut ovat paljon suuremmat mitä käytettävissä olevat rahavarat sallisivat, mutta se onko rahan käyttö keskimäärin nuorilla järkevää, niin väitän ettei järkevyydestä rahankäytöstä ole monellakaan käsitystä. Toisaalta fani-kulttuurin merkitys kansantalouteemme on varsin suuri, joten nuoriso käyttäytykööt kuten ennenkin, vaikka pop-idolit ajan kuluessa menevät ja fanit aikuistuvat. Nuoruudessa on silti hyvä haalia kokemuksia fanittamisestakin, jotta artistin ei tarvitse itse aivan kaikkea maksaa.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Joulu on kaupan katejekku

Joulumarkkinoilla on hyvä pyytää tuotteista ylihintaa, jonka vuoksi kannattaa harkita vahvasti lahjakortteja joululahjoiksi ainakin yli kymppikerholaisille, joiden usko joulupukkiin on usein vähintäänkin koetuksella.

On hyvä repiä myyntikatteita etenkin kovien pakettien esimerkiksi kirjojen hankkijoilla, kun on ikäänkuin pakko ostaa kaikkea ja ylihintaan. Käyttäkää järkeä joulumarkkinoilla ja jättäkää kauppa edes hieman nuolemaan näppejään, koska ensi vuosi on pitkä ennen seuraavaa joulua.

Kinkutkin loppuvat taas ennakkomarkkinoinin mukaan kesken, mutta käykö näin todellisuudessa, niin en muista yhtään joulua, ettenkö olisi kinkkua syönyt. Paras myyntikate saadaan silloin, kun nostetaan kysyntää psykologisilla vippaskonsteilla kuten on tapana monilla kaupoilla tehdä joulumarkkinoinnissa.

Ps. Mainoksia kun olen selannut, niin joidenkin tuotteiden hintaero voi olla eri kaupoissa jopa 10-20 prosenttia, joten miksi lahjoittaa rahaa kaupalle näinä päivinä, kun monen kuluttajan omakin elintaso on asetettu kyseenalaiseksi.

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Suomalainen koulutus on maailman huippua!

Kyllä vaan saatiin taas Suomesta maailman ykkönen koulutusvertailussa. Kakkoseksi jäi orjallinen yhteiskunta Etelä-Korea.

Olkaamme ylpeitä suomalaisesta koulutusosaamisesta ja harkitkaamme itsekin mahdollisesti sen hyödyntämistä!

Aiheeseen liittyvä Yleisradion netin lähdeuutinen: http://yle.fi/uutiset/suomi_rankattiin_jalleen_ykkoseksi_kouluvertailussa/6393436?origin=rss

Suomalainen kulutus on maailman huippua!

Mikä on suomalaisen talousihmeen takana että täällä vielä pidetään kilpaa yllä elintasoa, jota ei olisi edes varaa ylläpitää. Kaiken takana on tietenkin kotitalouksien velkaraha! Kotitalouksien velkaantumisaste on Suomessa noussut liki 118 prosenttiin. 

Kansantaloutta buustataan ennennäkemättömän kovasti velkarahalla tyylillä: osta tänään maksa huomenna tai ylihuomenna tai realistisemmin maksa ulosoton kautta. Tarvitaan muutos suomalaisten kerskakulutukseen, johon ei ole varaa, vaikka markkinamiehet ja -naiset haistavat jo ahneuksissaan monen perintöjen perään, jotka ovat puolestaan kasvaneet entistä suuremmiksi nekin. 

Jotta kaikki perinnöt eivät joutuisi ulosmittaukseen, niin kannattaa ottaa oma talous haltuun ennen kuin on liian myöhäistä. Mielestäni on järkyttävää, että tonnin tuloillakin kansalainen voi vetäistä itsensä velkoihin! Onko vastuu velanantajalla vai velanottajalla? Kyllä vastuuta voi vierittää molemmille, mutta lainsäädännössäkin voisi olla vielä rukattavaa.

Pitkässä juoksussa velkaiset kotitaloudet ovat joutuneet sellaiseen elintasoleikkuriin, joka selviää vasta 15 vuoden jälkeen, vaikka aina voi elätellä toiveita, että saisi jostain työn jolla velkoja voisi lyhentää järkevästi. Miksi syödä jo etukäteen, kun voisi syödä ehkä ajallaankin.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Kannattaisiko yökerhot sulkea aikaisemmin?

Ihmettelen, että baarit saavat olla auki yli puolenyön ja yökerhot aina aamu neljään asti. Mielestäni on täysin vastuutonta toimintaa yhteiskunnalta katsoa tätä yökännäystä läpi sormien.

Ei yöllä tarvi juhlia, vaan sivistyneet ihmiset juhlivat iltaisin pienessä hiprakassa eivätkä nämä tappele nakkikioskilla tai paremminkin kebab-ravintolassa kaatokännissä neljän jälkeen aamuyöllä. Poliisikin voisi käyttää resursseja tällöin muihin asioihin kuin raskaaseen yöpartiointiin suurissa kaupungeissa. Lisäksi taksikuskien jännitys voisi laueta leppoisampana känniläisten asiakasvirtana alkuyöstä.

Toki voi olla, että yöelämän aukiolojen leikkaus voisi viedä ongelmia nukkumataloihin, vaikka epäilen tuota. Viinapäiden liberalismille on laitettava piste, ja samalla on opetettava dokaajille hyvä ja kansanterveydellisesti sekä -taloudellisesti optimaalinen vuorokausirytmi.

Tärkeää on myös huomata, että jo tälläkin hetkellä kovat dokaajat eivät käy muuta kuin halpajuottoissa jos edes niissäkään, koska kotona voi ottaa kunnon kännit parhaalla kustannustehokkuudella. Löysä alkoholipoilitiikka ei ole edes kovan kännääjän etu eliniänodotetta tai työelämävalmiuksia ajatellen!

maanantai 26. marraskuuta 2012

Herkät naispoliitikot?

Ovatko naispoliitikot kovin herkkiä vai onko heillä uskallusta sanoa miehille päin naamaa kuten asia on? Veikkaan kyllä, että naiset eivät ole sen kummoisempia poliitikkoja kuin miehetkään. Omat intressit ja sairaalloiset valtapyrkimykset pikemminkin yhdistävät poliitikkoja sukupuolesta huolimatta varsin usein.

Jari Tervolta kattavampi kirjoitus tästä aiheesta, jossa hän toteaa lopuksi: "Turha on ruikuttaa naisen kovaa kohtaloa suomalaisessa politiikassa. Yhteisten asioitten hoitajia ei enää jaeta mies- ja naispoliitikkoihin. He ovat vain poliitikkoja."


Kuitenkin mielestäni on selvästi nähtävissä mediapelissä, että naisia silitetään usein poliitikkoinakin myötäkarvaan ja miespoliitikkoja kovistellaan milloin mistäkin asioista. Kovempaa ja painavampaa kritiikkiä vaan poliitikkoja kohtaan sukupuolirooleista välittämättä, jolloin demokratiamme suunta säilyy oikeana.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Miten löytää tieto hakukoneella?

Organisaatioista parasta tieto löytyy näiden organisaatioiden kotisivuilta ja mehevimmät juorut löytyvät sosiaalisen median piiristä. Juoruista jotkut voivat pitää paikkansa tai sitten ei, mutta jos internetistä etsitään tietoa jostakin organisaatiosta kuten liikeyritys, liikelaitos, yhdistys, kunta tai jokin näihin verrattava taho, niin parasta on käydä katsomassa kyseisen organisaation kotisivu.

Tietenkin on myös kyseenalaisia organisaatioita, joiden toimet eivät kestä päivänvaloa, jolloin voi saada tietoa myös sosiaalisen median sekä perinteisen median internet-sivuilta. Kuitenkin pitää olla kriitinen pelkästään sosiaalisen median voimalla välitettäviä huhuja kohtaan, koska tällöin voi olla disinformatiivisen tiedon julkaisijana juurikin sellainen taho, jonka oma korvienväli on häiriintynyt. Yleensä tästä kertoo paljon se, ettei asiaa esitetä omalla identiteetillä, vaan piilossa anonyymina julkaisijana.

Kuitenkin anonyymeilla kirjoittajilla on siitä huolimatta asiassa pysyvinä ehdoton paikkansa sosiaalisessa mediassa. Ei nimittäin kaikki edes minä en kirjoita aina asiaa omalla henkilöidentiteetillänikään.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Byrokraattien pesiin säästötalkoot - milloin?

Kun bruttokansatuotteesta kulutetaan käsittääkseni jo liki 60 prosenttia julkisella sektorilla, niin eikö olisi luontevaa etsiä julkisen sektorin byrokraattien pesistä myös säästökohteita?

Nyt tarvitaan näkyviä leikkauksia etenkin viranhaltioiden yli 3000 euron palkoissa, jotta saadaan vähän tolkkua kansantalouteen. Lisäksi tehostamisen varaa varmaankin on sikäli että priorisointiperustein katsotaan oleellisimmat julkisen sektorin verovaroin rahoitettavat hankkeet, ja muut hankkeet on syytä vetää punakynällä yli.
Julkisella sektorilla on tehostamisen varaa vielä paljon ainakin tuon 60 prosenttisen rahoitussiivun perusteella bkt:sta. Järkevä taso voisi olla lähellä 40 prosenttia.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Olen erityisen toiveikas tietämättömänä luulevaisena?

Voiko olla niin, että toivo elämässä perustuu usein itse asiassa epätietoon. He jotka eniten tietävät eivät välttämättä silloin olisi kaikista onnellisempia ihmisiä. Lapsenomainen usko hyvään voi olla kovin hyvä asia, kun haetaan ihmisen onnellisuuden perustaa.

Toisaalla, onhan etenkin skeptisyys melko raskas ajattelumalli, jos kaikki todistukset pitäisi osoittaa ensin matemaattisesti toteen ennen kuin niihin voisi uskoa. Toisaalta skeptinen henkilö ei välttämättä tiedä paljoakaan edes matemaattisten todistusten pohjalta, etenkään jos hän ei ole lukenut ollenkaan korkeampaa matematiikkaa siis lähinnä differentiaalilaskentaa.

Kumminkin ihmisten välinen kanssakäyminen perustuu yhä paljon luottamukseen, jolloin voi joistakin intiimiasioista joillekin toisille ihmisille avautua siten ettei tarvitse pelätä tiedon leviävän täsmällisenä sanomana minnekään. Toisaalta aina on olemassa riski, että joku kertoo sellaista mitä ei odota. Siksi kannattaakin olla kovin johdonmukainen sekä totuudessa että valheissa.

Skeptinen henkilö puolestaan voi suhtautua moniin asioihin perustellusti kriittisesti, mutta eikö ihmiselon epämaterialistinen henkinen luonne kiinnosta skeptikoita ollenkaan? Onhan esimerkiksi talousoppikin puhtaasti joukkojen psykologiaa ja siten melko kaoottisia laskennallisia malleja sisälläpitävää, jos edellistä haluaa teorisoida.

Skeptinen henkilö on yksi ihmistyyppi muiden karkeiden ihmistyyppien joukossa, vaikka erottaviakin tekijöitä henkilöiden välillä voi olla melko paljon skeptisten henkilöiden joukossa. Puhdasta tietoa on kumminkin ihmistieteiden piirissä mielestäni yhä melko vähän kaikkeen tietoon nähden, vaikka tutkimustulosten viite voi olla monesti melko selvä. Siispä miten ajatella virheen mahdollisuudesta ja poikkeustapauksista?

torstai 22. marraskuuta 2012

Euroopan Unionin (EU:n) merkitys on vaikea hahmottaa keskivertoälyllä

Euroopan Unioni (EU) on tavallaan niin paljon aikaansa edellä, että sen merkityksen hahmottaminen on vaikeaa jopa suomalaisella keskivertoälyllä. Rauhan Nobelisti EU on kuitenkin maailman ainoa oikea rauhanliitto ja kansojen välinen yhteistyöelin, jonka pyrkimykset ovat keskeisesti hyvään ihmisyyteen liittyviä.

Vaikka EU:lla on nyt menossa vielä jonkiasteinen harjoitteluaika, sikäli kun EU:sta tehdään vähitellen entistä lujempaa rauhan panssaria ihmisten kaltoinkohtelua, yhteiskunnallista sekasortoa ja sodanlietsontaa vastaan, niin ei voi kuin ihailla kuinka hienosti keskivertoa älykkäämmät EU:n puolustajat ovat pitäneet järjen ääntä yllä pimeitä voimia vastaan, joiden tarkoitus olisi tehdä esimerkiksi Suomesta erakkovaltio kansojen välisen yhteistyön ulkopuolella.

Jotta vähemmilläkin älynlahjoilla voimme tajuta EU:n merkityksen suomalaisten kannalta, niin älykköjen pitäisi laittaa parastaan perusteluissaan, eikä olla liian kilttejä ja ymmärtäväisiä kaiken aikaa kaikkia hyviä asioita vastaan olevia tahoja kohtaan, ja samalla osoittaa näiden pimeiden voimien omanlainen sairaalloinen tila.

Kun yksityisyys on julkista

Tietenkin voi olla, jos itse tekee elämästään julkista. Kannattaa todellakin harkita mitä nettiin laittaa ja lähteäkö omalla identiteetillä mukaan sosiaaliseen mediaan kaikkien pällisteltäväksi. Internetin anonyymit räksyttäjät ovat kärkkymässä mehevämpiä juoruja, ja räksyttäjät käyvät surutta näiden niin sanoakseni nettijulkkisten kimppuun ehkä osin oman elämän problematiikan johdosta.

Ei sosiaalinen media ole koko totuus, vaan se on ainoastaan raapaisu siitä, koska ylilyönnit ovat niin yleisiä sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä. En missään nimessä suosittele sosiaalisen median käyttöä, jos ei ole varma omasta asiastaan ja tervejärkisyyttä lähellä tai sitten kylmäkiskoinen huijari, joka voi tehdä sosiaalisenkin median välityksellä monenlaisia asioita oman edun mukaisesti.

Uutinen on uutinen ja mielipide on vain mielipide, ja näin asia pitäisikin olla.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Epäuskottava demari?

Ikuinen maailmanparantaja vai inhorealistinen suomalaisten köyhien puolestapuhuja? Kumpi edellisistä on uskottavampi demari?

Itse olisin mielummin inhorealistinen kuin ikuisuusoptimismiin taipuvainen haaveajattelija. Onko realismilla tilausta voi olla kokonaan toinen kysymys, vaikka veikkaan että kansan parissa realismilla on suuri ajattelua tervehdyttävä vaikutus.

Hoidetaan siis suomalaisten asiat ensiksi kuntoon ja halataan vasta sitten maailmaa laajemmin, koska maailma ei ole niin hyvä paikka mitä idealistit ehkä luulevat.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Toimittajat voisivat olla nöyrempiäkin

Onko toimittaja se joka sanelee yhteiskunnalliselle merkkihenkilölle lähes kaiken alkaen haastatteluajankohdasta ja päättyen toimittajien omiin tulkinnallisiin kirjoituksiin haastateltavasta? Onko joillekin toimittajille nykyään vieras ajatus kunnioittaa haastateltavia ja olla muutenkin järkevä haastateltavia kohtaan?

En tiedä välttämättä mikä on totuus tässä aiheessa, mutta lehtijuttuja lukien vaikuttaa kyllä usein siltä, että tärkeintä on sensaatio eikä lehtijutun informatiivinen arvo. Aikakausilehdillä saattaakin olla kysyntä kasvussa, kun ajattelee, että aikakausilehtien toimituksessa hektisyys ei ole välttämättä päällimäinen vallitseva tilanne.

Kiireellinen juttu voi joskus osua hyvinkin oikeaan, mutta silti ainakin itse luen laajoja taustoittavia lehtijuttuja jos jotain luen. Tai ainakin sellaisia juttuja, joissa olisi vinkkejä muihin lähteisiin samasta aihepiiristä.

Tähän toimittajajuttuuni tarjoilen yhden taustoittavan linkityksen: http://suomenkuvalehti.fi/blogit/paivitys/ylenkatseen-ammattitauti-tuntuu-vaivaavan-erityisesti-monia-politiikantoimittajia

Todellakin toimittajilta odottaisi joskus ehkä enemmän nöyryyttä eikä tärkeää kaikkitietäväistä mielipideautomaatin julkikuvaa, kuten asianlaita on usein erityisesti tv-toimittajilla.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Entistä hullumpiin kirjoihin sosiaalisen median avulla!

Olen täysin vakuuttunut, että keskimäärin kansalaiset vierastavat sosiaalisen median näkyviä pauhaajia, varsinkin jos tämä tapahtuu tunnistettavasti omalla nimellä ja kuvalla.

Juuri kun olen tulossa kuntoon skitsofreniasta, niin eikö minulle pamahda mieliharmi sosiaalisen median johdosta, kun tuntuu siltä että tutut ja varsinkin puolitut jättävät yhteydenpidon väliin.

Miksi suomalaiset eivät siedä erilaisuutta edes sosiaalisen median googlettajina ja lukijoina? Vai onko syy sittenkin juuri liikauteliaisuus? Meikä kun on vetässyt sosiaalisen median piiriin keskimäärin useammankin viestin päivässä jo monen vuoden ajan, niin eipä sitä tarvitse ihmetellä, että moni sosiaalista mediaa peikkona pitävä ei halua olla ensinnäkään yhteyksissä kanssani.

Onko teillä kollegoillani vastaavia kokemuksia sosiaalisen median muista ihmisistä eristävästäkin vaikutuksesta? Toisaalta voi olla, että olemassa olevat ihmissuhteet ovat varsin lujalla perustalla.

Sosiaalisen median myötä päättäjien ote kansasta löystyy?

Voiko olla niin, että sosiaalisen median myötä päättäjien ote kansasta löystyy? Ehkä voi olla tai sitten ei, koska oikein käytettynä sosiaalinen media saa ihmisiä sitoutumaan ehkä vieläkin paremmin päättäjien käskyläisiksi, jos on tarpeeksi ovela sosiaalisen median käyttäjä.

Toki järkevintä olisi, jos vuorovaikutus olisi rivikansalaisen ja päättäjän välillä molemminpuolista, jotta kriittinenkin rivikansalainen tuntee olonsa tärkeäksi hengatessaan päättäjän kanssa sosiaalisessa mediassa. Väitän, että sosiaalinen media todellakin sitouttaa kansalaisia paremmin päättäjien etujen mukaiseen ajatteluun, jos päättäjä käyttää sosiaalista mediaa oikein, ja jos päättäjä kerää omia mieluiten uskollisia faneja kansalaisten parista.

Toki vaarana on kriittisyyden mennessä, että päättäjiä uskotaan sosiaalisen median kaveripiireissä ehkä liiankin helposti, eikä punnita asioita niinkään kriittisesti. Vain tervejärkisimmät päättäjät sallivat näennäisesti tai oikeasti läheltä tulevan purevan kritiikin, eikä tällaisia päättäjiä välttämättä ole edes enemmistöä Suomessa. Itseriittoisuudessaan kylpevä päättäjä ei puolestaan salli erilaisia näkökulmia etenkään niin sanotuilta uskotuiltaan, koska tällainen päättäjä on tietenkin ilman muuta aina oikeassa.

Suomessa vallitseva mielistelykulttuuri suosii kyllä epäasiaa, kun halutaan olla muodollisesti hyvissä väleissä vaikka pinnan alla olisi mitä tahansa.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Google haun merkityksestä ja käyttötottumuksista

Itse en käytä Google hakua kovinkaan usein hyvä jos kaksi tai kolme hakua päivässä keskimäärin. Toisaalta kaksikin hakua vuorokaudessa tekee jo liki 800 hakua vuodessa, joten onhan tuo jo melko suuri hakusanamäärä.

Googlen hakusanojen etusivun hakutuloksista moni urputtaa usein, mutta onko sillä oikeasti mitään merkitystä? Veikkaan että suurin osa sivustokäynneistä tehdään muilla perustein kuin hakusanakäynteinä. Hakusanaperusteisten käyntien määrä saattaa olla jopa pienempi useimmilla sivustoilla kuin linkkikävijöiden osuus tai jollakin sivustoilla suurin lukijakunta on ehkä suoraan sivustolletulijoita.

Kuitenkaan en ymmärrä täysin tätä monien mediaa lähellä olevien vaikuttajien huolta Googlen hakusanarankkauksesta, vaikka olen siitä itsekin joskus ollut huolissani.

Mestariteoksen kriteerit

Nyt kun kirjallisuuden Finlandia-palkintoja arvotaan, niin voinen sanoa oman mielipiteeni liittyen tähän aihekokonaisuuteen. Lähinnä aloin miettiä sitä, että millainen teos olisi tässä ajassa paras mahdollinen kirjallinen teos. Lisäksi pohdin myös niitä arviointikriteerejä, jotka nostavat kirjan mahdollisesti ylitse muiden.

Mestarillisen kirjallisen teoksen tunnusmerkistö on mielestäni seuraavanlainen.

1. Kirja tuo uutta näkökulmaa ja tietoa ihmiseloon keskeisesti liittyviin kysymyksiin tai sitten teos käsittelee ansiokkaasti muita asioita kuten maailmankaikkeutta tai eläinkuntaa antamalla näihin asiakokonaisuuksiin kansanomaisesti tietoa.

2. Kirjan myötä lukija kokee sivistystason nousseen ja tietämyksen kirjan aihepiiristä kasvaneen.

3. Kirja on suhteellisen kevyt ja selkeä luettava, koska komplisoitu kieli kertoisi usein abstraktista sanakikkailusta, jonka voi tulkita lähes miten vaan. Kevyt luettava ei kuluta lukijaansa loppuun, vaan lukija jaksaa lukea kirjan suorastaan ahmien sen tekstiä.

4. Kirjan rakenne on selvä, eikä se jätä monitulkinnaisuudelle sijaa.

5. Juonikas kirja ei kerro mitään niin hyvin kuin kokonaisuutena. Kirjasta irroitetut heitot eivät kuvaa kirjaa mitenkään, ja mestarillisen kirjan sanomaa voi olla lukijan vaikea kuvata yksittäisin lausein saatika sanoin.

Tämä viisikohtainen arviointiperuste on oma ohjennuorani, jonka mukaan kirjallisia teoksia arvioin. Toki kukin lukija arvioi kirjat miten haluaa, eikä yksilöllisen lukijakokemuksen arvoa pidä kenenkään väheksyä. Kuitenkin jos mestarillisia teoksia haetaan, niin kyllähän niiden pitäisi tämä kirjoittamani viisikohtainen arviointiperuste täyttää.

Kuitenkin lukija voi olla silti oikeassa, vaikka hän väittää kirjallisia suurteoksia heikkotasoiksi töherryksiksi, koska ei lukija ole varsinaisesti koskaan väärässä. Edellisestä johtuen tarvitaan makutuomareita, jotka asettavat teoksia jonoon, jotta lukija voisi edes saada jonkinlaisen suunnan valikoidessaan tulevia lukukokemuksiaan.


perjantai 16. marraskuuta 2012

Sosiaalinen media elintasoleikkurina?

Miksi kuluttaa aikaa tyhjänjauhamiseen sosiaalisen median parissa, kun ajan voisi käyttää paljon enemmänkin hyödyksi oman elämänsä kannalta.

Sosiaalinen media oikeasti syrjäyttää ihmisiä koulutuksellisesti ja johtotason tehtävistä, koska sosiaalinen media on pahempi riippuvuus kuin moni päihde.

Mielummin minäkin loisisin jonkun puljun pääkonttorissa ennemmin kuin tässä tilassa, jolloin joudun väkisin vääntämään juttua addiktoituneena sosiaaliseen mediaan.

Hirveä elintasoleikkuri tämä sosiaalinen media tosiaankin on. Tästä aihepiiristä voisi joku näkemyksellinen yhteiskuntatieteilijä tehdä ehkä jopa tutkimuksen!  :)

Köyhät lapsiperheet ovat nöyrintä väkeä!

Milloin nöyryydellä saa mitään elintasoa? Ei kai milloinkaan, joten nyt ääntä kuuluviin oikeasti köyhät perheet!

Asia on niin, että Suomessa on köyhin kaksilapsinen perhe, jonka ansiotulotaso sisältäen lapsilisät ja asumistuet on 2000-2500 euroa nettona, koska tällöin ei ole asiaa sossuluukulle. Miksi matalapalkkatöillä ei voi enää elättää kunniallisesti perhettään? Miksi perhepolitiikka suosii selvästi varattomia yksinhuoltajia? Eikö perhepolitiikan pitäisi suosia perheitä joissa on sekä isä että äiti siten, että perheellä olisi myös lasten elättämiseen tarpeeksi rahaa.

Maaginen raja on mielestäni juurikin 2500 euroa nettona kaksilapsisen perheen toimeentuloksi ainakin Tampereella, koska silloin voi peittää korkean asumiskulun ja maksaa muut laskut, mutta mitään ylimääräistä ei tällöinkään vielä jää, joten ehkä 3000 euroa nettona on oikeasti järkevä kaksilapsisen perheen toimeentulotaso jos asumiskulut ovat Tampereen lähiympäristön luokassa.

torstai 15. marraskuuta 2012

Nuoren oma vastuu on olemassa?

Mielestäni voi osittain vaatia omaakin vastuuta, mutta jos vähättelee hädänalaisten nuorten asemaa tuntematta kausaliteettista kehityskulkua nuoren syrjäytymiskehityksen taustalla voi tehdä suuren virheen, jos vaatii kyseisiltä nuorilta enemmän yksilönvastuuta.

Ihmettelen, että miksi peräänkuulutetaan yksilönvastuuta, kun elämä on jo osin myös huonon yhteiskuntapolitiikan johdosta pilattu melko varhaisessa vaiheessa. Toisaalta nykyinen mielenterveyshoito vaatii paljon kuntoutujalta itseltään.

Jotta saataisiin enemmän hyvävoimaisia kuntoutujia mielenterveysdiagnooseista, niin tarvitaan ehdottomasti enemmän yhteiskunnallista panostusta varhaiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäiseväänkin toimintaan, kuten vähäosaisten perheiden taloudellisten elinolojen kohentamiseen.

Kuntoutujana ja mielenterveysaktiivina yritän noudattaa Pekka Saurin kehotusta, kun Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Pekka Sauri kirjoittaa seuraavaa: "Toivon, että jatkokeskustelussa kyetään nousemaan viime päivinä kaivetuista iänikuisista poteroista. "


Vaikuttaa kyllä mielestäni tästäkin huolimatta joskus siltä, että mitä korkeampi tulotaso sitä enemmän vieraantuu hädänalaisten kansalaisten elämästä.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Yksinhuoltaja nettoaa enemmän kuin köyhä perheellinen

Tapaus 1

Yksinhuoltaja

Lähtötiedot Tampereelle

1. Kotihoidontuet noin 1,5-vuotiaasta lapsesta brutto 622,70 ja netto noin 510 euroa kuukaudessa. (Katso kuva.)



2. Kelan yleinen asumistuki, kun vuokra vesimaksuineen 580 euroa kuukaudessa Tampereella noin 400 euroa kuukaudessa.

3. Elatustuki / -apu 150 euroa kuukaudessa. Elatustuen maksaa Kela, jos toinen elatusvelvollinen ei kykene elatusapua maksamaan, ja elatusavun elatusvelvollinen viimestään ulosottovelkana.

4. Lapsilisä sisältäen yh-korotuksen 50 euroa yhteensä noin 150 euroa.

5. Asumiskulut toimeentulolaskelmassa yhteensä 600 euroa kuukaudessa.

Yllä mainituin tiedoin yksinhuoltaja on oikeutettu toimeentulotukeen, jonka noin suuruus on 187 euroa.

Tapaus 2

Avioliitossa oleva perheellinen kotihoidontuella ja kaksi lasta

Lähtötiedot Tampere

1. Kotihoidontuet kaksi alle kolmevuotiasta lasta bruttona noin 820 euroa ja nettona noin 660 euroa kuukaudessa.

2. Puolison tulo 1100 euroa kuukaudessa nettona.

3. Kelan yleinen asumistuki noin 350 euroa kuukaudessa, kun vuokra vesimaksuineen noin 800 euroa.

4. Lapsilisät noin 220 euroa kuukaudessa.

5- Asumiskulut yhteensä noin 830 euroa kuukaudessa.

Yllä mainituin tiedoin ei ole oikeutettu toimeentulotukeen, jolla voisi kattaa myös sairaudenhoitokuluja. Noin 160 euroa pienemmillä tuloilla voisi olla toimeentuloluukulla.

Yhteenveto

Yksinhuoltajalla on käytettävissä noin 1400 euroa, josta asumiskulut leikkaavat 600 euroa, joten jäljelle jää 800 euroa kuukaudessa ja toimeentuloluukun asiakkuus.

Perheellisellä äidillä ja isällä on käytettävissä noin 2300 euroa, josta asumiskulut leikkaavat 830 euroa, joten jäljelle jää 1500 euroa kuukaudessa, josta on katettava kaikki perheen kulut.

Alle kolmevuotiaisiin lapsiin menee helposti 300 euroa kuukaudessa, joten yksinhuoltajalle jäisi sitten 500 euroa kuukaudessa. Perheen aikuisille jäisi 450 euroa per aikuinen, mutta käytännössä naisen kulut ovat 500 euroa ja miehen 400 euroa korkeintaan.

Missä on oikeudenmukaisuus köyhiä avioliitossa eläviä perheitä kohtaan?

maanantai 12. marraskuuta 2012

PSHP ja ensihoidon tulevaisuus?

Halutaanko esimerkikti infarktipotilaat jatkossakin hoitaa Pirkanmaalla parhaalla mahdollisella tavalla vai näennäisesti kustannustehokkaimmalla tavalla?

Kannattaa lukea Suomen lakitekstistä lakiasetus 340/2011 sosiaali- ja terveysministeriön asetus ensihoitopalvelusta, joka tosin on maallikolla kuten meikäläinen hyvin epämääräisesti avautuva tekstikokonaisuus.

340/2011 7§ sanoo muun muassa seuraavaa: "Palvelutasopäätöksessä määritellään riskialueluokkakohtaisesti kuinka suuri osuus väestöstä pyritään tavoittamaan vähintään ensivasteyksikkötasoisella yksiköllä A- ja B-tehtäväkiireellisyysluokassa kahdeksan minuutin ja kuinka suuri osuus 15 minuutin sisällä hälytyksestä."

Kuitenkin on ilmeinen asia, että asuinpaikka määrittää jatkossakin melko vahvasti ennusteen infarktipotilaan tai muiden hengenvaarallisista sairaustiloista toipumisessa.

Tampereen seudulle ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirille ei voi olla kunniaksi, mikäli PSHP laiminlyö priorisointiperustein hengenvaarallisten ja mahdollisesti vammauttavien sairaustilojen kiireellisen hoidon. Ensihoito on mielestäni tärkeää nostaa suurempaan yhteiskunnalliseen arvostukseen, koska ensihoidolla on niin suuri merkitys monien kansalaisten elämässä.

Se hyvä puoli ensihoidossa on, että kaikki kansalaiset ovat sen edessä tasa-arvoisia samassa maantieteellisessä sijainnissa  Suomessa oli se sitten miten tahansa hoidettu. Toisaalta epätasa-arvo keskusta-asujan ja lähiöasujan välillä lienee jo olemassa ensihoidon palvelutasossa! 

perjantai 9. marraskuuta 2012

Poliittiset väärinajattelijat?

Voi olla että saamme jatkossakin seurata median jahteja niin sanottuja väärinajattelijoita vastaan, koska yhteiskunnassamme suositaan enemmän muodollisuutta kuin rehellisyyttä. Onko edellinen hyvä asia vai ei?

Ehkä muodollisen tapakurin kannattajat eivät ole aivan aidoimpia kansalaisia, koska kaikilla ihmisillä on välillä huonompiakin päiviä, jolloin pitäisi laittaa näppikset piiloon. Kansalaisten tulisi voida ilmaista mahdollisimman vapaasti omat mielipiteensä jopa omia etuja vastaan etenkin poliittisissa ympyröissä, jotta äänestäjät tietäisivät edes suunnilleen poliitikon arvomaailman suhteessa vallitsevaa yhteiskuntaamme kohtaan.

Voisi jopa puhua kuluttajan siis äänestäjän oikeudesta, ettei poliitikot manaisia vain omissa kööreissään esimerkiksi eduskunnan saunan lauteilla muita kansalaisia perusteetta vailla järkeä. Tulkaa kaikki poliitikot kertomaan otteita omasta arvopohjastanne sosiaaliseen mediaan, jos haluatte vaalia uskottavuuttanne.

Susi lammasten vaatteissa on kulunut sanonta, mutta voi pitää usein paikkansa etenkin avoimesti tai peitellen avoimien pyrkyripoliitikkojen mielenmaiseman kohdalla. Kullakin puolueella pitää olla terve sisäinen kritiikki, jotta koko puolue ei painele harhaan, koska puolueen sisälle ei näe kuin sisälläollessa.

Kokoomus on osoittanut mielestäni oman muodollisuutensa, koska kokoomusnuorten vpj. Schubak joutui jättämään pestinsä, vaikka rivikansalaisen on vaikea uskoa, että Schubak olisi ainoa epäjärkevästi ajatteleva kokoomusnuori. Perinteisesti kokoomus on ollut järkipuolue ainakin osittain, vaikka köyhiä on viime aikoina potkittu päihin melko lailla jakamalla köyhille vastuuta omasta ansiokehityksestä, jolloin ei kyllä täysin ymmärretä yhteiskuntamme keskeisiä toimintamekanismeja yksittäisen köyhän kansalaisen kohdalla.

Yhteiskuntaa ei uhata pelkillä Facebook-heitoilla ainakaan kovin konkreettisesti, vaan yhteiskunnallista järjestystä uhataan parhaiten epäoikeudenmukaisella ja kansalaisia nöyryyttävällä poliittisten asioiden hoitamisella.

Summa summarum, ehdottomasti lisää avoimuutta ja vähemmän poliittista peliä, jonka seurauksena kansalaisetkin voisivat saada enenevässä määrin takaisin menetettyä toivoa yhteisten asioiden poliittiseen hoitamiseen.

Facebook-viestillä voi saada huomion!

Alla kuvassa juuri tekemäni Facebook-päivitys. Todellakin "sosiaalisen median vaikuttavuus perustuu perinteiseen mediaan ja tästä asetelmasta perinteinen media haluaa pitää kiinni."

Fb-profiilipäivitys 9.11. aamuyöllä.

torstai 8. marraskuuta 2012

Soininvaara ja hänen kannattajansa ovat romuttamassa yhä enemmän hyvinvointivaltiotamme

Kommentoin tämän seuraavan linkin keskustelua: http://www.soininvaara.fi/2012/11/08/orjatyota-vai-hyvinvointivaltion-alasajo/

Kyllä Pohjoismainen hyvinvointivaltio on käsittääkseni perustunut siihen, että työstä saa riittävän toimeentulon elämiseen. Te vihreät olette kokoomuksen kanssa tätä hyvinvointimallia ilmeisesti romuttamassa, vaikka enemmistö kansasta lienee tätä orjallistamista vastaan, etenkin kun katsoo 1000 rikkaimman suomalaisen ansiotasoa.

Homogeenisin (tasakoosteisin) potilasryhmä?

Mietin, että onko olemassa persoonallisuudeltaan yhteneviä potilastyyppejä jossakin sairausryhmässä poisluettuna tietenkin persoonallisuuden häiriöt.

Yleistäminen on vaarallista, mikäli haluaa saada oikean käsityksen, eikä itse sairaus kerro välttämättä mitään tulevaisuudesta, koska on niin monia erilaisia kuntoutumiskehityspolkuja samastakin sairaudesta.

Uutisoinnissa mediassa ei siksi pitäisikään korostaa henkilön diagnoosia eikä välttämättä edes vallinnutta mielentilaa. Toki esimerkiksi psykoottinen saattaa joskus laittaa jonkun ihmisen kylmäksi, mutta useimmiten psykoottinen ihminen on erityisen vaarallinen itselleen.

Ei sama sairaus yhdistä ihmisiä muuta kuin samankaltaisten kokemusten pohjalta, vaikka joku mieleltään sairas olisikin ollut nero, niin kovin harva sairas tai edes suunnilleen tervekään on silti nero ihminen.

Kirja Hermiitti kertoo Kansalliskirjaston luokittelussa

Teoksen Hermiitti kertoo Kansalliskirjaston Fennican mukaan.

UDK-luokitus on 08 (sekasisältöiset teokset)

ykl-luokistus on 04 (yleiset kokoomateokset)

Fennica löytyy tältä seuraavalta linkittämältäni sivulta: http://www.kansalliskirjasto.fi/

Toimitin tilatut kirjat tänään Kirjavälitykselle

Pahoittelen, että toimitusaika oli niin pitkä, mutta löysin Hermiitti kertoo -kirjan ensimmäistä painosta vielä muutamia kirjoja, joten kykenin tuon pitkäkestoisen tilauksen Kirjavälitykseen nyt toimittamaan.

Vaikka itse sanonkin, niin Hermiitti kertoo -kirja pääsee parhaiten esiin konkreettisena kirjana pitkälle hyvän ulkoasun vuoksi. Kirjaa on vielä kai tilattavissa joissakin verkkokaupoissa suhteellisen edullisesti asiasisältöön nähden.

Hyvää talven odotusta Tampereelta! :)

T. Kimmo Hoikkala

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

"Älkää kysykö mitä valtio voi tehdä teidän hyväksi, vaan kysykää mitä voitte tehdä valtionne hyväksi!"

Katselin tässä viime aikoina sattumalta dokumenttiohjelmaa, jossa oli näyte presidentti John F. Kennedyn ajoilta 1960-luvulta ja tuo otsikon lainaus oli sanottu juuri noin jos sen oikein suomensin.

Mielestäni kuulostaa Kennedyn puhe melko kovalta, jos ajattelee, että 1960-luvullakin Yhdysvalloissa oli paljon köyhyyttä, ja lähes orjatason työtä kuten on käsittääkseni edelleen. Valtion hyväksi kukin voi tehdä paljon, jos yhteiskunta antaa siihen mahdollisuudet. Yhdysvalloissa äärimmäinen markkinahenkisyys on ehkä romuttanut yhteisöllistä toimintaa siellä jo siirtolaisten ja etenkin teollistumisen alkuajoista asti.

Isäni oppi Pohjois-Amerikan työreissulta 1950-luvun alun tienoilla oli, että "money is money and bisnes is bisnes!" Tosin isäni oli pääosin Kanadassa tukkijätkänä noin vuoden ajan, enkä ole aivan varma tarttuiko sananparsi Kanadasta vai Yhdysvaltojen puolelta isäni ajatuksiin epämiellyttävässä mielessä.

Kaikesta huolimatta nyt käydään Yhdysvaltojen presidentinvaalia ja aamulla Suomen aikaa on tulos jo melko varmasti selvillä eli joko Barack Obama tai Mitt Romney. Ehkä molemmat herrat kumminkin tiedostavat Yhdysvaltojen ongelmat, koska he mittelevät presidentin tehtävästä. Sen verran demokraattinen valtio Yhdysvallat varmaan on, ettei kansankunnan parasta lähinnä taloudellisessa mielessä ajattelevat pääse lopputaistoon mukaan ensinnäkään.

Todellakin mitä voit tehdä kansankunnan hyväksi? Onko tuo John F. Kennedyn retoriikka kaukana tämän ajan Yhdysvaltojen presidentinvaalien retoriikasta? Välineet ovat kehittyneet ainakin median piirissä, mutta silti ilman perinteisen median tukea ja hyvin laajaa muuta tukijajoukkoa ei voi päästä Yhdysvaltojen presidentiksi.

Henkinen pahoinvointi on mielestäni puolestaan hyväosaisten valinta heikoimmalle tuloluokalle, josta osoituksena on se, että monessa valtiossa demokratian tai yhteiskunnan päättävien elinten rakenne on lähellä ihmisen ehkä raadolliseltakin vaikuttavaa individualistisen ahneuden mielentilaa. Köyhyys on niin sanotun demokraattisen tahdon asia, eikä köyhyyteen ole muuta lääkettä kuin teot! Sadistisilta vaikuttavilla köyhyyskannustimilla, tyylillä taala sieltä ja euro tuolta, ei ole merkitystä enää silloin kun ihmiseltä on mennyt halu elää.

Humanistinen ja ihmisläheinen oppi nousuun ja odotetaan joskus sitäkin miten valtio voi meitä parhaiten auttaa kunnialliseen toimeentuloon!

tiistai 6. marraskuuta 2012

Media turhaan yrittää vetää sosiaalista mediaa lokaan!

Kun joku kirjoittaa Facebookissa oikealla yhteiskunnallisella asemalla jotain sopimatonta, niin johan on media kimpussa mutta miksi? Media myy julkaisujaan monesti provosoimalla kansalaisten pelkotiloja eikä monestikaan puhtaalla asialla.

Sosiaalisessa mediassa sitten jotkut suorastaan juhlivat näitä uutiskynnyksen ylittäjiä Facebook-sivuston pohjalta, vaikka viestien sisältö olisi täyttä paskaa. Media saisi mennä itseensä ja lopettaa sosiaalisen median epäsuotuisten viestien sääntely-yrityksen, koska puuttumalla sosiaalisen median kohuihin media vain voimistaa sosiaalisen median kuonaisuusastetta.

Enemmän asiaa ja vähemmän epäasiaa esille sosiaalisesta mediastakin, koska perinteinen mediakin joutuu pakosti olemaan osa sosiaalista mediaa tahtomattaan tai joskus jopa tahtoen.

Ettekö tajua, että perinteinen media on kriisissä eikä kriisiä paranneta vetämällä lokaan sosiaalista mediaa!

Keskiluokkaa ei saa kurjistuttaa!

Työtätekevä kansa on melko vaurasta väkeä vielä keskiluokassa, jossa perheen tulot ovat bruttona yli 2800 euroa per perheen aikuinen palkansaaja.  Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2011 kuukausipalkkojen mediaaniansiotaso oli 2776 euroa ja tuntipalkkojen mediaaniansiotaso oli 16,17 euroa. (Lähde: http://tilastokeskus.fi/til/pra/2011/pra_2011_2012-10-19_tie_001_fi.html)

Kannattaisi ehdottomasti yhteiskuntapoliittisin ja työehtosopimusta rukkaavien päätöksin vaalia keskiluokan jaksamista paiskia töitä kiinnittämällä muun muassa huomio työilmapiiriasioihin ja riittävään nettoansiotasoon.

Enemmän ja laajempaa keskiluokkaa kuin köyhyyteen putoavia keskiluokkaan kuuluvia kansalaisia. Jonkun pitää tehdä edelleen työt yhteisen hyvinvointimme eteen, ellei omista tehtaita ulkomailla ja nauti silti vakaasta suomalaisesta yhteiskunnastamme.

Globalisaatio verottaa suomalaista hyvinvointia, mutta on myös kansalaisista kiinni kuinka paljon sen annetaan vaikuttaa kokonaishyvinvointimme asteeseen!

Tähän vielä lopuksi toteamus, että olisi korkea aika pitää huoli muidenkin kuin virkaehtosopimusten piirissä olevien kansalaisten ansiokehityksestä!

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Vähän nuoleskelua vai ideaalisen hienouden pönötystä?

Onko kansalaisen epämääräinen hienouskäsite ainoa tapa nykyään arvioida kansalaisia ja sitten nuoleskella näitä kaikista fiinimpiä kansalaisia eli yleensä kokoomuksen kannattajia.

Ihminen on sen verran monimutkainen, ettei rodunjalostus tule toimimaan suuressa mittakaavassa järkevästi ikinä. Tukien takia ei voi lapsia nykyään tehdä, koska silloin vääjäämättä laiminlyö lapsensa.

Kokoomus osaa pukeutua, vaikka tänä aikana muodollisuus on monessa piirissä mennyttä, niin sitä se ei vielä ole ainakaan kokoomuksessa. Hienot kuteet ylle ja kultakoruja sinne sun tänne ja samalla osoitat kyvykyytesi huolehtia lapsista vai miten se nyt menee?

lauantai 3. marraskuuta 2012

Heikompi aines?

Mielestäni heikompaa ihmisryhmää perheellisessä parisuhteessa ovat aggressiotaipuvaiset ja ruumiillisen kurittamisen sallivat vanhemmat. Joskus heikomman aineksen vanhemmat mättävät myös toinen toistaan turpaan.

Kaikista vahvinta porukkaa ovat ne vastuulliset vanhemmat, jotka eivät juuri edes provosoidu edes sanaharkkaan saati mätkimään toista turpaan. Veikkaan, että vähintään sanallisesti aggressiivisesti itseään purkavia vanhempia on suomalaisista valtaosa.

Toisaalta vastuu kannetaan jo sillä, että on ylipäätään lähdetty suomalaisina vanhemmuuteen, vaikka alhaisella tasolla oleva perheiden yhteiskunnallinen tukeminen on paljon heikommalla tasolla kuin kultaisella 1980-luvulla. Tosiaan kuka minutkin hautaan hoitaisi, elleivät tulevat suomalaiset sukupolvet, jos saan elää niin vanhaksi.

On totta, että joskus voi olla tilanne se, että vanhempien ero on jopa lasten etu. Pitää kyllä muistaa sekin realiteetti tässä vielä, että moni ei kykene edes parisuhteeseen saati vastuulliseen vanhemmuuteen, joiden tekijöiden syy-yhteys osin lienee kykenemättömien omassa lapsuudessa ainakin osittain.

Kokoomusnuoriso on yhteiskunnallisen kehityksen este?

Pitääkö paikkansa, että kokoomusnuorien joukossa on yhteiskunnallisesti haitallisin poliittinen aines? Jos on Kemppistä uskominen, niin näin saattaa olla: http://kemppinen.blogspot.fi/2012/11/kokoomus.html

Yhteiskunnallinen haitta on mielestäni määriteltävissä siten, että kaikkien kansalaisten kokonaishyvinvointi laiminlyödään vastoin pohjoismaista hyvinvointivaltioperiaatetta kuten Suomessa on jo tapahtunut 1990-luvun laman jälkeisenä aikakautena.

Siispä äänestä jatkossakin kokoomusta jos haluat yhteiskunnallista levottomuutta, mutta äänestä sosialidemokraatteja jos haluat vakaan yhteiskunnallisen olosuhteen!

Elämää isänä - suuntana kuntoutuminen!

Sairauteni akuutissa vaiheessa psykoosissa en olisi arvannut, että kohtaan elämässäni hyvän vaimon, jonka kanssa perustamme vielä perheen. Nyt isänä ajattelen, että minun on tärkeää edelleenkin pitää kuntoutumistavoitteestani kiinni. Onhan se nimittäin varsin selvä asia, että jos en huolehdi terveydestäni, niin kaikki asiat vaikeutuvat omassa elinpiirissäni.

Psykoosisairauden sovittaminen perhe-elämään ei ole tosiaan mielestäni kovinkaan vaikeaa, mikäli vain vointi pysyy suhteellisen vakaana. Edellisestä johtuen ajattelen perhe-elämän perustana olevan psykoosisairauden omaavalla vanhemmalla juuri omasta terveydestään huolehtimisen. Jo vanhemmuuteen ryhtymisessä on tärkeää arvioida omat voimavarat ja parisuhde oikein, jotta voi laskea luottavaisesti tulevien vuosien varaan, vaikka välillä vointi ei olisikaan niin vakaalla pohjalla.

Tärkeäksi olen kokenut isänä selviytymisessä juuri ne hyvät päivät, joita vaimoni ja lapsieni kanssa aina on ollut. Vaikka päivä alkaisi huonosti, voi se jo saman päivän aikana kääntyä todellakin hyvää mielialaa ruokkivaksi. Vakaampaa vointia voisin vielä toivoa ja myös omaan elämääni enemmän sisältöä, koska joskus tuntuu siltä, että pelkästään kotiin jäämällä saan elämäni vain solmuun.

Suuntana haluan pitää kuntoutumistani yhä parempaan kuntoon, mikä on myös käsittääkseni elinehto perhe-elämän vakaalle jatkumiselle. Toisaalta jos onnistun jotenkin pilaamaan kaiken, niin siitä huolimatta aurinko nousee aina huomennakin!

Nimimerkki Isä-F20.0 (Kirjoitettu aiemmin tällä nimimerkilläni (24.5.2011) tamperelaisten mielenterveysyhdistysten Mielentalo -nettilehteen.)

Lisäys tänään 3.11.2012: Vuonna 2011 pelkäsin pilaavani kaiken, mutta nyt vaikuttaa, etten saanut pilattua kaikkea, vaikka yritykseni siihen suuntaan oli jossain määrin kovaa. Toisaalta voinneista ei aina tiedä etukäteen edes lähes täysin terve ihminen, mutta silti suhteellisen terveenä ihmisenä voi mielestäni odottaa hyvin perustein aina hyvävointisia päiviä. Pieni positiivinen muutos itsessä voi muuttaa perhetasolla ihmisiä jo paljon itsensä kannalta suotuisampaan suuntaan. Onneksi olen nykyään viisas ja omaan elämää suojaavia tekijöitä kai jonkin verran, joten katson kaikesta huolimatta luottavaisena tulevaisuuteen tänä vainajien muistopäivänä.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Toimeentulotuella ei kykene edes ryyppään!

Mielestäni tällä hetkellä kuntien maksamaa toimeentulotukea pitäisi nostaa 50 prosenttia korkeammaksi ja kohtuullisiksi asumiskuluiksi tulisi ottaa huomioon 80 prosenttia kunnan keskihintaisesta vuokra-asunnosta perheen kokoa mukaileva asumiskulu. Siispä toimeentulotuki nousuun ja köyhyydelle hyvästit, jotta köyhäkin voisi joskus juoda edes sen yhden saunaoluen! :)

Nykyinen toimeentulokijärjestelmä itse asiassa on jo rodunjalostusta lapsiperheitä ajatellen! Myös useiden vanhojen kansalaisten toimeentulo voisi nousta ja eliniänodote pidentyä, jos ei tarttisi ihan kituuttamalla elää.

Tämä uudistus edellyttää, että toimeentulotuki laitetaan jatkossa Kelan maksettavaksi.

torstai 1. marraskuuta 2012

Ahneus ei ole aivan tervettä saati järkevästi kannustavaa

Ahneus on tavallisella kansalaisella kai monesti sitä että himoitaaan parempaa elintasoa, mutta onko tuollainen ajattelu kansankuntamme kannalta tärkeää? Ehkä on johonkin pisteeseen asti, koska korkeampi elintaso kannustaa lähes kaikkia ponnistelemaan oman elintasonsa eteen. Toisaalta ihanne voisi olla, jos löytyisi kohtuullisuuden linja, jonka seurauksena kapitalistejakin olisi, mutta silti köyhimpienkin ostovoima olisi jossain suhteessa mediaaniansiotasoon.

Häikäilemättömän ahneus on diagnostisesti varmasti lähellä psykopatiaa, jonka johdosta ahne saattaa tehdä mitä vain jotta saa paremman elintason muista ihmisistä piittaamatta. Paljon kyllä vannotaan eettisesti kestävän kehityksen mukaisen sijoittamisen nimeen, mutta kuinka moni suurkapitalisti oikeasti täyttää eettisen normiston, jos sellainen luotaisiin.

Miljoona on jo perstaskussa, mutta toinen pitää saada on ehkä usein joko pelkkää talouspeliä tai ahneutta tai joskus kumpaakin. Kohtuullisuudentajun iskoistaminen on ainoa keino saavuttaa ihmiskuntana korkeampi tietoisuuden taso, jolloin kaikkia ihmisiä pääsääntöisesti kunnioitetaan ellei sitten kärsitä mielenhäiriötiloista. Ahneus tappaa lopulta lähes kaiken jos sille annetaan valta ja varsinkin muista ihmisistä välittämisen. Sanon aina ei sairaalloiselle ahneudelle ja kyllä kannustamiselle, vaikka joskus maailmassa ei ehkä pärjää ilman ahneutta ainakaan taloudellisessa mielessä.

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

"... siinä pitää olla tappamisen meininki" -Antti Rokka

Miten porvarit vakuutetaan, että kaikilla kansalaisilla on oikeus riittävään elintasoon? Toisaalta hölmöimmät köyhät saattavat olla jopa kiitollisia kurjasta elintasostaan pitäen sitä oikeutettuna.

Raha määrää monta asiaa yhteiskunnassamme kuten asumisen tason ja ehkä jopa lisääntymispotentiaalinkin tiettyyn tulorajaan asti, mutta silti on olemassa hyvin köyhiä perheitäkin. Tulotaso kohtelee kansalaisia siten, että toiset joutuvat miettimään mitä elintarvikekaupasta ostavat ja toisten ei tarvitse tätä asiaa niinkään miettiä.

Rahan kasautuminen joillekin muuta kuin perittynä vaatinee suhteellisen hyvää toiminnallista kyvykkyyttä ja ahneudestakin voi olla tässä hyötyä. Eriarvoistuvassa yhteiskunnassamme ei kuri ja järjestys enää riittää loputtomasti pitämään kansaa nöyränä, vaan poliitikkojen pitäisi miettiä oikeasti keinoja turvata riittävä elintaso ja siten riittävä turvallisuuden taso kaikille kansalaisille.

Politiikan kautta on vaikea vaikuttaa äänestämällä, koska Suomessa on niin laajapohjainen hallitus, joka tekee täysin muodollisia korjauksia köyhimpien kansalaisten toimeentuloon auttamalla siten lähinnä kuntia toimeentulotukien maksumäärässä. Itse olen turhautunut, vaikka olen äänestänyt viime vaaleissa. Turhautumaa voivat kokea monet muutkin ja paljon enemmän, joten tulevaisuudenkuvissani Suomi ei välttämättä ole kovin ruusuinen yhteiskunta, vaikka oikeudenmukaisuuden nimiin nyt vannotaankin, vaikka sillä ei ole juuri mitään katetta.

Köyhyys on yhteiskuntapoliittinen valinta eivätkä päättäjät pääse vastuuta tässä kysymyksessä pakoon, vaikka niin olisi tarkoitettukin. Hymy voi olla herkässä bruttona 10000 euron kuukausittaisella ministeripalkalla ilman lapsia, mutta onko sittenkin raivo todellisempi tilanne noin 1000 euroa nettoavalle pikkulapsen isälle? Portti pimeyteen on kai kenen tahansa avattavissa, jos niin on tarkoitettu? Ihmettelen kumminkin, että Suomessa on näinkin rauhallista ainakin selvinpäin.

Niin ja maa jonka kansallissankari on Antti Rokka kertoo aika paljon kansalaisten mielenlaadusta. Kuolema on toisaalta vieras asia monelle, mutta päivä päivältä se on lähempänä jokaista suomalaistakin.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Onnea vihreät hyvästä valtakunnallisesta vaalituloksesta!

Vihreiden loppuveto vaalipäivän äänissä oli huima!

Onnea vihreät myös siksi koska ammattiarvostelija taisi suoranaisesti pilkata puheenjohtajaanne Ville Niinistöä Yleisradion tv-tentin lopuksi. Ville Niinistö pärjäsi juuri Yleisradion tentissä vaaliviikolla mielestäni selvästi parhaiten, ja hänen lapsimyönteinen ja nuorten ongelmien ymmärtämisen taso oli hyvä tai siltä se ainakin vaikutti.

Tampereen vihreät säilyttivät niin sanotussa tunnellivaalissa myös asemansa yllättävän hyvin, mutta onko tästäkin osin kiittäminen vihreiden puheenjohtajaa, jonka hillitty ja asiantuntijamainen ote saattoi vedota moniin äänestäjiin.

Aatteen paloa vai luopumisen vaikeutta?

Olisi hyvä, jos demarien joukko olisi tällaisen rivikannattajan mielestä yhtenäisempi, sikäli että marssisi yhteen suuntaan. Mielestäni on silti täysin selvä asia, että kokoomus on arvoiltaan täysin erilainen puolue kuin sdp. Nyt sdp vaikuttaa inhimillisen oloisesta puheenjohtajastaan huolimatta lähinnä Eurooppa-puolueelta kuin tervejärkiseltä isänmaalliselta köyhien puolustajapuolueelta.

Sdp on romuttanut yhden vahvan tekijän menestymisen taustalla, ja se on solidaarisuus ja käytännön tekoja sen puolesta. Kokoomuksen kanssa samoista kannattajista kilpailu on tie puolueiden keskisarjaan. Suomessa tarvitaan pienten ihmisten aitoa ja järkevää puolustajaa, jonka lupaukset ovat yhteneviä tekoihin. Vasemmistoliitolla on samansuuntaisia ongelmia kuin demareilla, että uskottavuus on joidenkin äänestäjien ja etenkin äänestämättäjättäneiden entisten kannattajien silmissä mennyttä.

Matkimalla kokoomusta sdp on osin romuttanut viimeisen 15-20 vuoden aikana uskottavuutensa solidaarisuuspuolueena. Haluaisin olla mukana sdp:ssä joka oikeasti ajaa kansalaisten etua eikä vain omien poliitikkojensa etua, sikäli kun puolueen uusiutuvuus on ehkä jossain määrin kesken. Siispä enemmän värikkyyttä ja nykyisin epäaidolta kalskahtava sana toveri pannaan.

Luopumisesta vielä lopuksi, että luopuminen voi olla erityisen vaikeaa silloin, jos ei luota muiden osaamiseen. Toivottavasti demarien johtohahmot eivät lähde siitä, että puolueen jäsenet ovat kaikki huijareita joihin ei voi luottaa, vaikka joukoissa niitäkin on joka puolueessa!

maanantai 29. lokakuuta 2012

Etelän media voitti taas vaalit!

Katsoin viimeiset puheenjohtajat tentit MTV3 kanavalta ja Yleisradion ykköskanavalta. Jo silloin huomasi, että kokoomusta suositaan rankasti ja Juttaa jopa kiusattiin Yleisradion vaalitentissä. Etelän media lienee tyytyväinen, kun kokoomus vei näennäisen voiton, vaikka kokoomus menettikin noin 55000 äänestäjää viime kuntavaaleihin verrattuna. 

Etelän medialla on vain yksi puolue, ja se on kokoomus. Onneksi keskusta ja perussuomalaiset hieman pääsivät maakunnissa näpäyttämään kokkarimediaa. Suomi on maakuntien Suomi eikä siten kokoomuslaiset City-urbot saisi ohjata koko maan kurssia noin 12 prosentin kokonaiskannatusosuudella äänioikeutetuista!
Kokoomuksen kannatus oli nimittäin oikeasti tuon 12 prosentin luokkaa ja on täysin selvää että alhainen äänestys-% suosii perinteisiä puolueita, joihin vihreätkin jo kuuluvat ilmeisen vahvan peruskannattajakuntansa ansiosta.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Kesäaika loppui taas

Kesällä Suomi ajassa UTC+3h ja nyt talvikaudella ajassa UTC+2h!

Tänään vuorokausi on kellojen siirtämisen seurauksena siis tunnin pitempi. Kellojen siirrossa siirretään viisareita kesää kohti.

Vaalisää

Tampereella on lunta maassa hieman ja tiet ovat paikka paikoin liukkaita. Voiko mahdollisesti huono keli laskea äänestysprosenttia?

Ilmatieteenlaitoksen mukaan odotettavissa on pääosin aurinkoinen päivä koko maahan, vaikka pilviä taivaalla monin paikoin on. Keski-Suomesta pohjoiseen on pikkupakkasta päivällä ja etelässä päin on muutama plusaste. Lähde: http://ilmatieteenlaitos.fi/
Näillä näkymin on siis turha vedota huonoon säähän, että jättää äänioikeutensa käyttämättä. Aurinkoinen päivä voi koitua kohtalokkaaksi epätoivoa kylväville puolueille, kun asiat näkyvät kirkkaassa päivänvalossa eivätkä pimeässä syyssateessa...

lauantai 27. lokakuuta 2012

En ratkaissut kuin yhden äänen kohtalon

Nettimaailmaa huomista vaalipäivää silmälläpitäen ajattelin ja tulin siihen tulokseen, etten välttämättä saanut ketään lähemmäksi omia poliittisia ajatuksiani. Netti on tyly paikka ja vaalityö tehdään kai yhä pääosin vaalitoreilla.

Politiikka on vaikea laji, koska se perustuu jossain määrin mielikuvamarkkinointiin tai joidenkin kohdalla jopa puhtaasti siihen. Asiapoliitikkojakin on Tampereella ehdolla, joten jokaiselle löytynee jotakin, jos ette ole vielä käyneet äänestämässä. Toisaalta aina lienee pieni mahdollisuus, että ehdokkaan on valinnut tavallaan väärin, mutta tässä demokratiassa on se hyvä puoli, että voi äänestää myös puoluesidonnaisesti.

Itse äänestin ennakkovaalien ensimmäisenä äänestyspäivänä näissä vuoden 2012 kuntavaaleissa. En ratkaissut siten kuin yhden äänen kohtalon varmuudella, vaikka netissä olen kirjoittanutkin melko paljon ihmisläheisen näkökulman puolesta.

Toisaalta jos perustelut ovat hyviä voi olla mahdollista saada joitakin äänestäjiä vielä lähemmäksi itseään, jos aatesuuntaus on suunnilleen samaa laatua. Toki vastustajat saavat näistä ideologisen sodan pystyyn, vaikka olisikin vannoutunut rauhanmies. Kova kovaa vastaan on toisaalta reilua kansalaisia kohtaan, että kaikki laittavat korttinsa pöytään, ja vasta sitten katsotaan kenen puolella ollaan.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Välttämätön sosiaali- ja terveyspuolen uudistus!

Etenkin sosiaali- ja terveyspuolella kunnat matkivat toinen toisiaan siinä miten vain huonommin palvelut voidaan järjestää. Toivottavasti hallituksen jossain välissä julkaistava SoTe-uudistus korjaa näitä merkittäviä epäkohtia. Valtakunnallista tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta ja siten ohjautuvuutta pitäisi olla etenkin sosiaali- ja terveydenhuollossa, jotta kuntapäättäjät eivät laiminlyö lakisääteisiä velvoitteita kuntalaisia kohtaan.

Miten voi olla mahdollista Suomessa, että kun muuttaa oikeaan kuntaan saattaa kokea yllätyksen terveyspalvelujen sujuvuudessa tai sitten täyden kriisitilan, jollaisessa kunnassa kukaan ei välitä juurikaan mistään ainakaan sosiaalipuolella. Esimerkiksi perhetyötä ei tarjota mielestäni juuri sen vuoksi monissakaan kunnissa ennaltaehkäisevänä palveluna perheille jonka lapset ovat lähella vauvaikää, koska monissa kunnissa ei edes tiedetä mitään ennaltaehkäisevistä sosiaalipalveluista!

Tähän on pakko tulla muutosta, ettei lapsen tulevaisuutta ratkaista pelkän asuinkunnan tai postinumeron perusteella!

maanantai 22. lokakuuta 2012

Lapsiperheiden tukeminen kansantaloudellisesti kannattavinta

Asia on niin, että se mikä jo nuorena menetetään, niin hänet on hankala saada enää vuosien kuluessa mukaan yhteiskuntamme toimintaan. Kansantaloudellisessa mielessä on kaikista kannattavinta tukea lapsiperheitä ja koululaisia, jotta voimme saada mahdollisimman tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan tuleville aikuisille.

Lapsiperheiden köyhyys on tosiasia, jolla luodaan pohjaa tuleville huonoille kehityskuluille kohti aikuisuutta.
Paradoksi on mielestäni, että ne jotka eivät ole yhteiskunnan huono-osaisia välttämättä edes lähellä tekevät näitä koskevat yhteiskuntapoliittiset päätökset.

Kansakunnan sivistyksen mitta on mielestäni se, miten yhteiskunta kohtelee kaikista huono-osaisimpia kansalaisiaan, joihin lukeutuvat ainakin köyhät lapsiperheet ja kaikki muut ihmisryhmät, jotka ovat yhteiskunnastamme eniten riippuvaisia.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Vaalikoneet ovat tätä päivää!

Kyllä vaalikoneet ovat tätä päivää, mutta on myös suuri vaara tulla huijatuksi ja virhemahdollisuus kasvaa kun painotetaan ja valitaan joukosta ainoastaan yhtä ehdokasta.

Itse käytän vaalikonetta viitteellisenä puolueen arvopoliittisesta linjasta. Aina politiikassa on voinut tulla huijatuksi, mutta nykyään huijatuksi tulemisen mahdollisuus on kylläkin vähentynyt, ja siitä on kiittäminen vaalikoneita!

Miten voi äänestää ehdokasta, josta ei mitään tiedä? Vaalikoneet raottavat poliitikon arvomaailmaa, enkä pidä huonona ajatuksena että äänestää pelkästään esimerkiksi Yleisradion vaalikoneen antaman järjestyksen perusteella.

Äänestäkää ja yrittäkää minimoida huijatuksitulemisen mahdollisuus, vaikka vaikeaa tuo kyllä on.

Piraattipuolueelta puuttuu järkiperäinen linjakkuus

Miten piraattipuolue profiloituu muuta kuin lähinnä näennäisistä yhteiskunnallisista ongelmista suutasoittavana jenginä? Ei juuri mitenkään ainakaan kansalaisnäkökulmasta.

Nuoriin äänestäjiin voi harhaanjohtavasti piraatit vedota, mutta ei järkevään konservatiiviin ainakaan, jos tietää mitä asioita piraatit ajavat.

Piraatit ajavat tekijänoikeuksia vallan pois, joka romuttaisi koko yhteiskunnallisesti ohjautuvan kulttuuritarjonnan. Eikö tekijälle tosiaan kuulu muuta kuin tuotostensa mahdollinen velka?

Piraattien mallina on kulttuurianarkismi, jolloin auktoriteettina ovatkin itse piraatit eivätkä ketkään muut, jotka asioista jotain tietävätkin.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Porvarien ja oikeistopopulistien valikoiva hyväosaisuus

Kyllä asia on niin, että kaikille kansalaisille pitäisi pyrkiä luomaan yhdenveroiset mahdollisuudet edetä yhteiskunnan sosiaalisessa hierarkiassa, eikä vain ajatella, että parempiosaisten kersat ovat paikkansa automaattisesti perintönä huipulla. Tukea varhaiskasvatukseen ja kouluihin on Suomen menestymisen resepti jatkossakin, jonka puolestaan idioottimaiset oikeistopopulistit kai kieltävät?

Kannattaakin äänestää aina sosialidemokraatteja, jos olet aidon tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta.

torstai 18. lokakuuta 2012

YK on Naton alaisuudessa?

Miten muuten on selitettävissä, että YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuviksi jäsenmaiksi valittiin Nato:n tiivis yhteistyökumppani Australia ja Nato:n jäsenmaa Luxemburg. Jos YK:n turvallisuusneuvosto olisi aidosti rauhan puolesta missiota käyvä toimielin, niin ei siellä siltikään Suomen välttämättä kuuluisi olla mukana n. 5,3-miljoonaisena kansana, vaikka edellytyksiä voisi ollakin kuten muillakin Pohjoismailla.

Tosin nyt kun turvallisuusneuvosto on lähes täysin sotilaallinen toimielin, niin eipä sinne Suomella sittenkään ole asiaa. Pahasti näyttää kyllä siltä, että NATO haluaa saneluvallan turvallisuusneuvostossa, vaikka veto-oikeus on kaikilla pysyvillä turvallisuusneuvoston jäsenmailla.

En tiedä milloin maapallolla olisi rauhaanpakottamisen siis sotilaallinen painostus rauhan nimissä ajanjaksona takanapäin, ja aito sivistyksellinen kansojen rauhanomainen käännyttäminen kohti kansojenvälistä rauhaisaa yhteistyötä ja ehkä myös reilua valtioiden välistä kilpailua ihmiskunnan kehittymisen puolesta.

Ylen mukaan THL tyrmää vanhuspalvelulakiesityksen valmistelun

Yleisradion mukaan THL tyrmää vanhuspalvelulain valmistelun muun muassa seuraavasti: "Lausuntonsa yhteenvedossa THL myös epäilee, ettei laki toteutuessaan välttämättä parantaisi vanhuspalveluja. THL:n katsoo, että koska sitovat velvoitteet jäävät vähäisiksi tai puuttuvat kokonaan, lain vaikutus olisi lähes täysin riippuvainen siitä, miten kunnat lähtisivät pykäliä noudattamaan."
Miten tämä on mahdollista, että lainvalmistelu on mennyt näin pieleen?
Itse veikkaan, että keskeinen kysymys on, se että mitkä ovat henkilöstömitoituksen laskentaperusteet vanhusten laitoshoidossa. On selvä asia, että 0,5-henkilöstömitoitus tulisi koskea vain hoitotyötä tekeviä henkilöitä ja ellei näin ole, niin kyseessä on torsona syntymässä oleva lakiesitys.

Nyt 19.10.2012 THL oikaisee Yleisradion uutista: THL oikaisee: Tarkennus vanhuspalvelulain uutisointiin

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Piirteitä narsismista?

Mietin vaan kun moni on itse asiassa narsistinen ihminen, mutta ei sitä omasta mielestään tietenkään ole, etenkään jos ei ole kykyä peilata itseään realistisesti. Suomessa kyllä voi narsismin leiman saada ihan jo blogipalstoillakin siten että kirjoittaa keskimääräistä paremmin ja asiaa, mutta onko tällöin henkilön narsismille olemassa mitään katetta?

Masennustaipumusta omaava ei kai yleensä voi olla kovin narsistinen, koska on nähnyt itsensä elämänsä varrella niin huonossa valossa, että tekisi ehkä mieli jopa kuolla tai sitten kokee raskaita suhteettoman syyllisyydentunteita. Väitän, ettei omalla nimellään voi sosiaalisessa mediassa esiintyä, ellei joko itsetunto ole hyvä tai ehkä jopa sairaalloisesti minä-keskeinen. Vaikeus on mielestäni siinä, että miten suhteuttaa itsensä muiden joukkoon, jos sattuu olemaan varsin usein oikeassa.

Elämän mitättömyyteni on itselläni sitä luokkaa, ettei kusi ole pahasti päähän päässyt nousemaan, vaikka ymmärrän tavallaan tuota poliitikkojen ammattitautia eli suuruusharhaisuuspitoista itseihailua. Narkissos rakastui legendan mukaan omaan veden peilaamaan kuvaansa ja se vei hänet turmioon. Tuskin omaan tuota vaaraa itse, vaikka olen ajoittain ehkä jopa liian tyytyväinen itseeni.

Tampereen vihreät on Jättitunnelin kannalla

Mielestäni on tärkeää havaita, että niin sanottu kokoomuksen puisto-osasto on Jättitunnelin kannalla, vaikka yksi mohikaani vihreissä siis Petri Siuro on omien sanojensa mukaan ollut johdonmukaisesti Jättitunnelia vastaan. Itse en ymmärrä sitä, ettei periaatteellista kaavoitusasioista tehdä ryhmää sitovaa päätöstä. Juttelin tänään Keskustorilla ohi mennen vihreiden Petri Siuron kanssa. Kiitos jutuista. :)

Ääni vihreille Tampereella on kaikesta huolimatta ääni Jättitunnelin puolesta, vaikka edellä mainitsemaani ehdokasta äänestäisikin.

Ps. Vasureiden kopilla sanoin, että rakentakoot vaikka koko kaupungin täyteen pilvenpiirtäjiä jos kaupungin sote-puoli ei olisi kriisiytynyt.