sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Bussimatkailua Tampereella paremmaksi!

Joukkoliikenne on mielestäni hyvissä keliolosuhteissa Tampereen seudulla pääosin hyvin toimivaa, mutta entä miten on asia huonommissa keliolosuhteissa tai bussin mennessä epäkuntoon? Miten on mahdollista nykytekniikoiden aikana, ettei aikataulussa myöhässä olevasta bussista saada sanaa edes aikataulupysäkeille?

Edellisestä johtuen ehdotan, että kullekin aikataulupysäkille laitettaisiin näyttö, jota voisi joku atk-henkilö voisi tarvittaessa kuskien informaation perusteella päivittää. Voisihan tapahtumablogin tyylistä näyttöä päivittää kuskit suoraankin tekstiviestein. Tietenkin kustannuskysymys voi olla suuri, mutta asiakastyytyväisyys voisi kylläkin olla parempi, varsinkin kun elämme informaatioteknologian aikakaudella.

Lopuksi on pakko myös kysyä, että onko aikataulusuunnittelijan tehtävä ottaa huomioon myös kuskin hermot, koska joskus aikataulussa ei pysy vaikka ajaisi kuin ex-rallimestari Tommi Mäkinen.

lauantai 28. tammikuuta 2012

Pekka Haavisto julistautui kaikenlaisen kiusaamisen vastavoimaksi

Olin tänään 28.1.2012 kello 16 paikkeilla kuuntelemassa presidenttiehdokas Pekka Haavistoa Pirkkalassa kauppakeskus Veskassa. Oleellisin anti minulle kuuntelijana oli Pekka Haaviston lupaus, että hän toimisi etenkin kaikenlaista ihmisten kiusaamista vastaan. Lisäksi Haavisto sanoi olevansa presidenttinä kansaa kuunteleva niin paljon kuin mahdollista.

Haaviston sujuvaa ja rehdiltä vaikuttavaaa esiintymistä oli ilo muutenkin kuunnella. Seuraavaksi vielä muistini varaista antia Haaviston vaalitilaisuudesta.

Pekka Haavisto kertoi episodin miten oli tullut tutustuneeksi perussuomalaisten kansanedustaja Teuvo Hakkaraiseen. Loppuyhteenvetona edelliseen Haavisto totesi, että vaikka on kaksi kutakuinkin erilaisin mielipitein varustettua henkilöä, niin silti he voivat Suomessa keskustella toistensa kanssa, jota Haavisto piti hienona asiana.

Haaviston akateemisuudesta

Yleisökysymyksessä kysyttiin, mikä olisi presidentille sopiva koulutus? Haavisto sanoi opiskelleensa olemattoman määrän opintoja valtiotieteellisessä Helsingin yliopistossa, mutta sittemmin häntä on pyydetty luennoijaksi samaiseen yliopistoon aiheena kansainvälinen ympäristöpolitiikka. Yliopistossa hän on ohjannut joitakin gradun teossa, johon Haavisto tuntui suhtautuvan ironisesti ylioppilaana.

Opintojen keskenjäämistä Haavisto selitti muiden haasteiden viedessä mennessään. Haavisto kertoi mielipiteenä, että presidentin tehtävään voi pätevöityä hänen mukaansa myös ilman akateemista loppututkintoa. Haavisto kertoi olleensa jopa noin kymmenen vuotta pienyrittäjänä kustannusalalla, mikä kuulijana minulle hieman uutta tietoa.

Kaiken kaikkiaan käsitykseni Pekka Haavistosta vahvistui tämän yleisötilaisuuden ansiosta täysin potentiaalisena presidenttinä.

torstai 26. tammikuuta 2012

Sähköinen etä-äänestäminen, milloin tulee?

Sähköinen etä-äänestäminen kotoakäsin voitaisiin ottaa koekäyttöön neuvoa-antavilla kansanäänestyksillä ja sitä myötä kehittää se niin varmaksi järjestelmäksi kuin mahdollista.

Usein väitetään vastaan, että äänisalaisuutta ei pystytä sähköisessä äänestämisessä varmistamaan. Toinen yleinen väite vastaan on se, että äänetyspäätökseen voivat jotkut läheiset yrittää vaikuttaa enemmän kuin perinteisessä äänestyskopissa. Kysyn vaan tässä, että miksi sitten verkkopankit ovat vieläkin olemassa? Lisäksi bittinikkarit voivat varmasti tehdä sellaisen ohjelmiston joka salaa ja sekoittaa saapuneet sähköiset äänet.

On mielestäni korkea aika näinä alhaisina äänestysprosenttivuosina tehdä äänestäminen niin helpoksi kuin mahdollista demokratiamme hyvinvoinnin kannalta, ja siksi sähköisen etä-äänestämisen kokeilu pitäisi saada seuraavien vuosien aikana ehdottomasti koekäyttöön!

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Arvoliberalismin perusta

Ainoastaan vastakohta saa toisen monessa näkyviin, kuten Soininvaaran blogikeskusteluissakin on todettu (http://www.soininvaara.fi/2012/01/24/vastajytky-vai-jytkyn-jatko/).

Toisaalta epäilen, että Suomi on vielä selvästi konservatiivisuuteen taipuvainen maa. Suomessa voi hyvin ihmisten välinen luokittelu esimerkiksi mielenterveyden, älykkyyden (kuvitellun tai olemattomankin), vankilakokemuksen, uskontojen, homouden jne. perusteella. Edellisestä johtuen arvoliberalistisella kansalaisten väliseen tasa-arvoon pyrkivällä järkiajattelulla on tilausta.

Pekka Haavisto on uudisraivaajien joukossa vieläkin ja on niin kauan kuin homoja eivät kaikki tunnusta olevan edes olemassa. Tsemppiä Pekka Haavisto!

tiistai 24. tammikuuta 2012

Presidentinvaalien viihdearvo ja kansanterapeuttinen merkitys?

Nyt kun toisen kierroksen vaalipäivä tulee koko ajan lähemmäksi voisi tarkastella presidentinvaalien merkitystä myös viihdearvon nojalla ja kansanterapeuttiselta kannalta, etenkin kun seuraa sosiaalisen median koko ajan kiihtyvältä vaikuttavaa loanheittoa ehdokkaiden niskaan.

Presidentinvaalien viihdearvosta

Ensiksi viihdearvosta tulee mieleen itse estraadilla marssivat ehdokkaat, jotka eivät vaikuta mediakuvan perusteella kumpikaan aivan totiselta torvensoittajalta. Mielestäni on jossain määrin viihteellistä ollut seurata myös toiselta kierrokselta pudonneiden ehdokkaiden vaalikeskusteluosaamista. Tuskin meno tästä ainakaan heikentyy kun huipennus lähestyy. Siispä ennustan toisen kierroksenkin kohdalle mielenkiintoisia jossain määrin viihteellisiä vaalikeskusteluja televisiokameroiden edessä. Älykkäällä huumorilla voi vakuuttaa jopa paljon enemmän kansaa kuin puhtaalla asiaosaamisella. Huumorin avulla voi klaarata vaalikeskusteluissa kiperätkin kysymykset, kuten herrat Haavisto ja Niinistö ovatkin jo ensimmäisen kierroksen vaalikeskusteluissa väläyttäneet osaamistaan.

Viihdearvoa on myös kansalle seurata koko toisen kierroksen prosessi läpi huipentuen vaalisunnuntaiseen, jota noin kolme miljoonaa äänestysikäistä ja heidän lapsiaan ainakin jossain määrin seuraa.

Huumoria esiintyy myös sosiaalisen median aktiivikeskustelijoiden keskuudessa, mutta mielestäni moni keskustelija suhtautuu vaaleihin liian tiukkapipoisesti, josta pääsenkin tämän kirjoituksen toiseen pääaiheeseen.

Presidentinvaalien kansanterapeuttinen merkitys

On helppo vastustaa toista ehdokasta ja olla toisen puolella, kuten olemme saaneet lukea etenkin sosiaalisen median suorista analyyseista. Perinteinen media on varovaisempi ja vihjailempi ainakin kolumneissa, jolloin ei välttämättä aivan varmaksi tiedä sitä kumman ehdokkaan puolella perinteinen media pääosin on.

Se että saa vastustaa jotain lienee jossain määrin terapeuttista, koska kokemus oikeassa olevaan joukkoon kuulumisesta lisää virtuaalista yhteisöllisyyden tunnetta. Edellinen pätee tietysti myös toiseen ehdokkaaseen, jota itse kannattaa. Se että omista henkilökohtaisista motiiveista johtuen ei pystytä asiapitoiseen viestintään, vaan lyödään selvää ylilyöntiä ja väittämiä, joiden totuuspohjaa ei voi varmasti tietää, johtaa ehkä joskus myös terapeuttiseen vaikutukseen. Tällöin pitää kyllä olettaa, että patoutunut huono tunnemaailma lähtee liikkeelle purkukanavan siis ehdokkaan olemassolon ansiosta.

Ehkä jopa jossain määrin vihatun ehdokkaan voitto presidentinvaaleissa tietää tappiokokemusta lukuisille fanaattisille kannattajille, jonka voi myös ajatella olevan terapeuttinen prosessi, koska tappioiden kokeminen ja etenkin niiden sietokyvyn kasvattaminen on oikeaa elämää. Luopuminen on mukailemani elämänfilosofian mukaan se oppi, joka ihmiselämän aikana ajattelen olevan keskeistä. Luopuminen voi olla joskus tosin vain väliaikaista siihen asti, kunnes uusi samankaltainen projekti alkaa?

Siispä, onnea molemmille ehdokkaille kansanterapiatyössään!

Nyt mitataan kansalaisten konservatiivisuusaste!

Presidentinvaalien toinen kierros menee ehkä jännäksi Sauli Niinistön ja Pekka Haaviston välillä, koska molemmilla ehdokkailla on vahva vastustus- sekä kannatuspohjakin, jonka voisi käsittää myös konservatismin ja liberaalin ajattelun kannatusmittauksena.

Mielestäni toinen kierros myös mittaa oikeasti suomalaisen asenneilmapiirin individualistisen rahatalouden ja humaanimman ympäristöpainotteisen politiikan välillä. Nyt ei pitäisi äänestää vain vastaan vaan myös monien asioiden puolesta.

Parempi diplomaatti / rohkein mies voittakoot ja hän on kiistatta homonakin tunnettu Pekka Haavisto, sillä missä ovat Sauli Niinistön näytöt rohkeudesta? Ovatko Saulin ministerivuosien jälkeiset heitot (muun muassa kansanedustajien suurista palkkioista) ministeriuran jälkeen ja kansankosiskelu rohkeutta vai pelkkää laskelmointia?

perjantai 20. tammikuuta 2012

Iiro Viinanen, Sauli Niinistö ja Jyrki Katainen, löytyykö yhtäläisyyksiä?

Kaikki otsikon henkilöt ovat toimineet pitkään Suomen valtiovarainministerinä, ja kaikilla heillä on akateeminen koulutus.

Seuraavaksi olettamia

Kukaan heistä ei julkisuuskuvan perusteella tykkää niin sanotuista työnvieroksujista?

Voi olla, että kaikki otsakkeen henkilöt korostavat velallisen vastuuta ennemminkin kuin lainanantajan vastuuta ainakin kotitalouksien kohdalla?

He kaikki uskovat ilmeisesti rahan ehtymättömään kannustavuuteen ja sitä myötä talouskasvuun?

He kaikki tykkäävät suurista kunnista?

Omassa erinomaisuudessaan ja kykypuolueen jäseninä he eivät näe omaa kyvyttömyyttään?

Sauli Niinistö pelaa nyt mielikuvilla presidentinvaaleissa, mutta silti olettamien kumoutuminen ei käy niin helposti että puhuu telkkarimainoksessa, varsinkaan jos äänestäjä ei omista edes televisiota!

Milloin Suomeen tulee vara-presidentin tehtävä?

Mielestäni vara-presidentin tehtävä olisi luotava ja paikalle pitäisi valita poliitikko, mutta eri puolueesta kuin varsinainen presidentti. Kun olisi kaksi pressaa,  niin ei tehtävä niin stressaa. Lisäksi vara-presidentti voisi hoidella tietyt pienet vastuualueet kuten arvopolitiikan ja eettisen toimintaohjeistuksen, jotka ovat aiheina jääneet vaalikeskusteluissa lähes käsittelemättä. No kai arkkipiispallekin pitää vielä jättää jotain hommia?

torstai 19. tammikuuta 2012

Kun toinen kierros haaveeksi jäi?

Nyt vaikuttaa vahvasti joidenkin vaaliasiantuntijoidenkin ennakkoarvioista huolimatta, että toinen kierros on melko varmasti edessä presidentinvaaleissa 2012.

Väyrysen itsevarmuus menee ehkä hieman yli, koska hän näkee itsensä jo toisella kierroksella, vaikka Pekka Haavisto haastaa Väyrysen melko varmasti vaalipäivän äänissä. On varma asia, että ennakkoäänistä Väyrynen saa liki tai yli 20 prosenttia, mutta vaalipäivänä on ihme, jos hän onnistuu saamaan epävarmoja äänestäjiä taakseen lähes vailla konkretiaa olevalla loppukampanjallaan. Ei pelkällä toisen kierroksen vaalikeskusteluita odottavalla mielellä, kuten asia on Väyrysen kohdalla, voi olla kansaa vakuuttavasti liikkeellä!

Tunnetusti maaseutupitäjissä, joissa keskustan kannatus on suurinta, nimittäin äänestetään ennakkoon, kun taas ruuhka-Suomessa ääniä annetaan enemmän itse vaalipäivänä.

Haaviston yli 15 prosentin kannatus olisi sensaatio ja tie toiselle kierrokselle. Siksi vaalien suurin häviäjä lieneekin Paavo Väyrynen ainakin omasta mielestään, jolta jää toinen kierros haaveeksi noin 15 prosentin kannatusosuudella.

Jos nyt pitäisi äänestää, niin äänestäisin Pekka Haavistoa eli kakkosta. Vaihtuvainen on ihmismieli ilman puoluejäsenkirjaa...

tiistai 17. tammikuuta 2012

Alle keskiluokan väellä vuokrat syövät yhä suuremman osan ansiotulosta

Johdanto
Jotkut pitkämuistiset saattavat muistaa, että vuosituhannen vaihteessa oli suhteellisen hyvä palkka jos tienasi 10000 markkaa siis noin 1678 euroa käteen, josta sitten maksoi asunnon vuokran tai lainanlyhennyksen + yhtiövastikkeen tai muut kiinteistönkulut. Tänä vuonna 2012 on hyvä palkka, jos tienaa 2000 euroa käteen, josta saadaankin lähtötiedot tälle kirjoitukselleni.

Tapaus ykkönen:
Kyseessä on tässä tarkastelussa yhden henkilön sinkkutalous.  Asuntona on tilava asuinpinta-alaltaan 64 neliömetrin saunallinen moderni kerrostalokaksio Tampereen seudulla.

Tapaus kakkonen:
Pariskunnan nainen tienaa tässä tapauksessa vuonna 2000 7500 markkaa siis 1258 euroa käteen ja vuonna 2012 samankaltaisen pariskunnan nainen tienaa käteen noin 1500 euroa kuukaudessa. Pariskunnan miehen ansiotaso on johdannon mukainen eli vuonna 2000 käteen 10000 markkaa ja 2000 euroa vuonna 2012. Kämppänä on tässä tapauksessa kerrostalovuokrakolmio, jonka asuinpinta-ala on 75 neliömetriä. Seutuna Tampere.

Tapaus kolmonen:
Pieneläkeläinen, jonka tulo on vuonna 2000 markoissa 6000 markkaa siis 1007 euroa käteen ja vuonna 2012 euroissa 1300 euroa käteen ja asuntona 35 neliömetrin perusyksiö. Seutuna Tampere.

Oletukset:
Oletetaan, että neliövuokra on tapaus kolmosessa noin 8 euroa vuonna 2000 ja 11 euroa vuonna 2012. Puolestaan tapaus kakkosessa ja ykkösessä neliöhinta jää vähän halvemmaksi, koska asunnot ovat suurempia. Tapaus ykkösen neliövuokra on vuonna 2000 7,5 euroa ja vuonna 2012 10,5 euroa. Tapaus kakkosen neliövuokra on vuonna 2000 7,2 euroa ja vuonna 2012 10 euroa!

Lähteenä tai paremminkin osviittana käytin tätä: http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_asuminen.html#vuokraasunnot

Tapaus ykkönen ja laskenta asumiskulujen suhteellisesta muutoksesta vuodesta 2000 vuoteen 2012.
Vuokra on annetuin tiedoin vuonna 2000 7,5*65=487,5  ja vuonna 2012 10,5*65=682,5. Ja osuus nettotulosta vuonna 2000 (487,5/1678)*100%=29,05 % ja vuonna 2012 682,5/2000=34,05 %.

Tapaus kakkonen ja laskenta asumiskulujen suhteellisesta muutoksesta vuodesta 2000 vuoteen 2012.
Vuokra annetuin tiedoin vuonna 2000 7,2*75=540 euroa ja vuonna 2012 75*10=750 euroa! Ja osuus nettotulosta vuonna 2000 540/(1258+1678) *100%= 18 prosenttia ja vuonna 2012 750/(2000+1500) *100%= 21,43 %.

Tapaus pieneläkeläinen vuonna 2000 vuokra on 8*35=280 ja vuokra vuonna 2012 11*35=385. Ja osuudet nettotulosta 280/1007 * 100%= 27,81% ja vuonna 2012 385/1300 * 100%= 29,62 %.

Yhteenveto
Vaikka ansiotulojen nousu 12 vuoden aikajänteellä olikin hatusta vedettynä hyvinkin lähellä oikeaa, ja vaikka vuokrakehitys oli viitteellinen lukema, niin silti mielestäni on täysin selvä, että suhteellisesti vuosi vuodelta enemmän ja enemmän rahaa kuluu asumiskuluihin kaikilla näillä ylläolevilla tuloluokilla vuokralla asuessa, mikäli asuinpaikkana on Tampereen seutu. Kysynkin nyt, onko tälläinen kehityskulku vuokralla asuvien kansalaisten etujen mukaista?

Oleellista on huomata, että kun asumiseen menee vuosi vuodelta enemmän rahaa ansiotuloihin nähden suhteellisestikin laskien, niin on raha jostain muualta pois!

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Sosiaalidemokraateilla on uudistumisen paikka!

Teollisuuden palveluksessa oli vielä vuonna 2007 397445 kansalaista, kun vuonna 2008 teollisuustyöntekijöiden määrä oli vähentynyt 383891 kansalaiseen. Viimeisin tilasto jonka aiheesta löysin oli vuodelta 2009, jolloin teollisuuden palveluksessa oli 337270 kansalaista. (Lähde: Tilastokeskus / www.stat.fi ja väestö/työssäkäyntitilasto)

Kysyn nyt, tarviiko tälle teollisuusväelle olla oma puolue vai olisiko sosialidemokraattien syytä pitää kiinni uusiutumisesta?

Demarien riveihin pitäisikin saada houkuteltua enemmän aidosti kestävän solidaarisuusajattelun puolesta marssivia kansalaisia kaikista ammattiryhmistä, eikä pitäisi unohtaa eläkeläisiä, opiskelijoita ja työttömiäkään!

Demareilla on vihreiden kanssa ehkä ihmiskunnan ja kansalaisten hyvinvoinnin kannalta parhaat aatteet, mutta miksi markkinointi kansan suuntaan on ollut molemmilla puolueilla jossain määrin onnetonta?

Ei demarit enää pärjää pelkkänä SAK:n puolueena, vaan kannattajakuntaa on saatava laajemmaksi, vaikka peruskannatajakunta muodostuneekin pitkälle nykyisistä ja entisistä duunareista. Kokoomuksen peesailu on ollut sosialidemokraatteille se helventinmoisin virhe!

lauantai 14. tammikuuta 2012

Mahdollisen toisen kierroksen toinen ehdokas on yllätys!

Galluppeja on tulkittu siten ettei toista kierrosta välttämättä edes tule, joten toinen kierros saattaa yllättää melko monet politiikan himoseuraajatkin.

Kaiketi toisen kierroksen vastaehdokas Sauli Niinistölle on varmasti yllätys kaikille spekuloijille, koska se voi olla kuka vain joukosta Väyrynen, Haavisto, Soini tai Lipponen.

Pekka Haaviston mahdollisuus on siinä, että hän saa uudet kannattajansa viimeistään vaalipäivänä liikkeelle. Vihreiden puoluekannatustaso ei riitä nimittäin mitenkään toiselle kierrokselle.

Paavo Väyrysen mahdollisuus on siinä, että puolueen uskollinen peruskannattajakunta äänestää Väyrystä eikä protestoi. Myös EU-kriittisiä ääniä saattaa valua Soinilta Väyryselle.

Timo Soini ja Jytky voi uusiutua vain jos Jytkyn takana olleet äänestäjät tuntevat kiitollisuutta Timo Soinia kohtaan. Moni perussuomalainen saattaa odottaa jo seuraavia eduskuntavaaleja, jonka vuoksi Soinin selvän seuraajan paikka voi vetäistä monet vannoutuneet perussuomalaiset solmuun ja ryhmittäytymään Sauli Niinistön tai Väyrysen taakse.

Paavo Lipposeen ei puolueorganisaatio ole ehkä vielä satasella uskonut, mutta nyt olisi aika saada Lipposelle puolueorganisaation tuki, jotta perus-demari uskaltaa äänestää Paavo Lipposta unisesta kampanjasta huolimatta.

Siispä yhteenvetona sanoisin, että vaalit ratkaistaan äänestämällä eikä gallup-spekuloinneilla!

torstai 12. tammikuuta 2012

Lipponen kärsii eniten menneisyydestään

Yritin kommentoida Perässähiihtäjän blogiin: http://blogit.hs.fi/perassahiihtaja/

Ehkä vasureiden ja demarien olisi pitänyt löytää yhteinen vahva ehdokas, mutta häntä ei ilmeisesti löytynyt tai haluttukaan löytää.

Nyt sosiaalidemokraatit joutuvat tutkailemaan ehdokasvalintaansa vielä useamman kerran vaalien jälkeen, jos pöö-mies Paavo Lipponen ei yllätä ja saa taakseen sosialidemokraatteja kannattavaa kansanosaa, jota epäilen, koska Niinistö on vienyt varmasti Lipposelta monta prosenttiyksikköä potentiaalisista äänistä.

Äänestäjillä voi olla väärä mielikuva siitä kumpi Niinistö vai Lipponen puolustaa vilpittömämmin köyhää, koska Lipposen sateenkaarihallitukset eivät köyhälle juuri mitään antaneet. Köyhien nöyryyttäminen on ehkä henkilöity pääministeriin, vaikka paremminkin se luonnisti varmaan silloiselta valtiovarainministeriltä. Lipposella ei oikeasti ollut mielestäni muuta vaihtoehtoa pääministerinä kuin kuunnella kokoomusta, koska Lipponen on tunnetusti ollut melko epäileväinen keskustapuolueen suhteen.

Ehkä Lipponen on nyt enemmän koko kansan Paavo kuin koskaan, eikä hän todellakaan ole ainakaan huonompi valinta kuin ”työväen” (lue: omistavan luokan) potentiaalinen pressa Niinistö!

Sitä tässä yritin kai sanoa, että spekulaatiot muuttuvat, kunhan toisen kierroksen ehdokkaat tiedetään varmaksi.

Sosiaalidemokraateilla on näytön paikka nyt!

Sami Borg repii lukuja hatusta? päivitetty 24.1.2012

Sami Borg on varma, että Sauli Niinistön kannatus on melko varmasti jopa yli 50 prosentin luokkaa:

"Kyllä tosiasia on se, että jos me perinteisillä menetelmillä laskemme niitä viimeisimpiä mittauksia, niin silloin Niinistön kannatus on siinä 50 prosentin kieppeillä, Borg sanoo."

lähde: http://yle.fi/uutiset/teemat/presidentinvaalit/2012/01/sami_borg_toista_kierrosta_ei_valttamatta_tule_3167049.html

Miksi galluppeja tehdään jos niiden informatiivinen arvo on noin ristiriitainen?

Vaadin vaalipäivän jälkeen selitystä näihin mahdollisesti disinformatiivisiin levittelyihin vaaliasiantuntija-tittelillä palkatun Sami Borgin työnantajalta ja jos joku muukin voisi tehdä saman, niin saataisiin hieman uskottavuutta selustaan. Kuitenkin jos Sauli Niinistö saa yli 47 prosentin kannatuksen, niin pidän Sami Borgia ihan oikeana asiantuntijana.

Lisäys 24.1.2012
Sami Borgin mukaan Yleisradion otsikointi vääristi hänen sanomaansa, jos oikein hänen sähköpostin tulkitsin. Siispä olin tulkinnut väärin Sami Borgin sanomaa uutisesta, jonka viestintä oli mielestäni kyllä epäselvää. On mies ihan oikea asiantuntija sittenkin.

tiistai 10. tammikuuta 2012

Kurjuudessa luovuus kukoistaa!

Olen ollut jo useamman vuoden sitä mieltä, että korkea elintaso ei saa ihmistä käyttämään luovuuttaan parhaalla mahdollisella tavalla hyödykseen. Niukkuus on paras luovuutta kasvattava yksittäinen tekijä, kunhan päivittäinen ravintoannos on kumminkin useammin riittävä kuin liian vähäinen.

Asialle ei voi omistautua, jos elää yltäkylläisyydessä, vaan silloin on omistautunut talousjärjestelmällemme, jonka tarkoitus on saavuttaa maksimaallinen elintaso.

Hyvälle asialle puolestaan voi hyvinkin omistautua, jos omaa sellaisen kokemusmaailman, että on kokenut eheytymisen ihmisenä ja uskaltaa toteuttaa itseään rohkeasti omien kykyjen mukaan parhaaksi katsomallaan tavalla.

Koko luovuus on kyky tehdä hyviä asioita rajattomasti, vaikka rajat tulevatkin vastaan elämän loppuessa. Pyrkimyksestä hyvään ei voi mielestäni puhua ilman välittävää rakkauden tunnetta, joka on parhaimmillaan kokonaisvaltainen yksilöiden välillä kaiken aikaa kaikkialla vaikuttava tunnepohja, joka vie voiton loppuun asti huonoista päivistä huolimatta.

Ole siis luova ja elä ennemminkin kurjuudessa, koska kaikki muu sivistystä jalostava tekijä on akateemista kirjanoppimista, joka tappaa luovuuden.

Edellisestä johtuen mies ilman tohtorintutkintoa voi olla perustellusti parempi Suomen tasavallan presidentti.

maanantai 9. tammikuuta 2012

Suomalaisen nettikeskustelun paras valvoja on Jussi Lähde!

Kuten tässä näkyy: http://blogit.mtv3.fi/herratpitavatvaaleista/2012/01/08/lahdekritiikkia-saanko-pyytaa

Siispä "ammattiärsyttäjä" Jussi Lähde ottaa presidentivaalitkin kovin tosissaan sikäli kun hän nettiagitaattoreita arvostelee. Jussi Lähde on mielestäni menneisyyden haamu, vaikka kirjoittaakin netissä, koska enää toimittajat eivät ohjaa kaikkea, vaan toimittajien valtaa syövät nimenomaan epäuskottavat loanheittokampanjat ja suhteettomat kritiikittömät kehuskelut. Onneksi Jussi Lähteen tehtävä ei ole suomalaisen netin valvonta, vaan se on lähinnä muiden netinkäyttäjien ja poliisin vastuulla.

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Reaalipoliitikot ovat nousussa?

Realismiin vetoava poliitikko lienee jossain määrin harvinaisuus, kun pääasia suomalaisilla poliitikoilla näyttää olevan manipulatiivisen sanoman levittäminen oman intressiryhmänsä etujen tai lähinnä itsensä vuoksi. Manipulatiivinen sanoma on monesti asioiden vääristelyä ja silkkaa putkinäköisyyttä, mutta usein myös haihattelua tyylillä: "kaikille jotain, muttei kenellekään mitään."

Kansa tuskin enää on niin tyhmää, että kansankusettajia enää kovinkaan pitkään suuressa mittakaavassa uskovat. Siksi ennustankin suhteellisen nuhteettomien reaalipoliitikkojen nousua päättäviin asemiin muitakin kuin mieleeni lähinnä tulevat Osmo Soininvaara, Erkki Tuomioja ja Jan Vapaavuori. Arvioni edellisistä herroista eivät perustu herrojen henkilöhistoriaan, vaan suunnilleen tähän hetkeen.

Köyhyys pitäisi olla tilastoitavaa tietoa!

Oliko suhteellinen köyhyysraja huono mittari vai miksi Tilastokeskuksen sivuilta ei enää löydy tuoreita tilastojulkistuksia vuoden 2009 tammikuun jälkeen, ja silloinkin tilastointi rajoittuu aikaan ennen vuotta 2008! Tulonjakotilastointi on mielestäni yhteiskuntamme tärkeimpiä tilastollisia mittareita ja tunarit ovat silti todenneet sen informaatisen arvon ilmeisesti huonoksi!

Köyhyystilastointi takaisin vai tarviiko sitä enää tilastoidakaan, kun alimman tuloryhmän ylimmän välinen ero on tuhatkertainen bruttotulossa! Mediaanitulo lienee suunnilleen kolmentonnia, mutta kuka oikeasti tienaa kolmetonnia kuukaudessa bruttona?

Uusi Suomi vääristelee Hesari mielipideuutisoinnilla tulonjaon todellista laitaa Martti Tiurin ja Timo Lindholmin kanssa oikein näyttävästi tässä: http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/119194-vaite-yleinen-harhaluulo-suomen-tuloeroista

Ja Tilastokeskus toteaa seuraavaa vuonna 2009: "... Pienituloisiin kotitalouksiin kuului vuonna 2007 noin 708 000 henkilöä, mikä oli 55 000 henkilöä enemmän kuin vuotta aikaisemmin. ... Pienituloisuusraja oli noin 13 000 euroa yhden henkilön kotitaloudessa vuonna 2007. ..."

Lähde: http://www.stat.fi/til/tjt/2007/tjt_2007_2009-01-19_tie_001_fi.html

Lohtua on haettava täältä: http://www.stat.fi/til/tjt/tjulk.html

perjantai 6. tammikuuta 2012

Median vaikuttavuusanalyysia nyt!

Kuka tai ketkä huutavat suomalaisessa mediassa suurimmalla äänellä? Entä ketkä ovat median vakuuttavimmat huutajat?

Tarkastelen asettamiani kysymyksiä lähinnä Tampereen seudulta käsin, mikä on merkittävä asia sikäli kun antaa paikallisvaikuttajilla painoarvoa.

Lisäksi tarkastelen arviossani vain näkyviä vaikuttajia enkä suurta lähinnä talousintresseihin keskittynyttä taustajoukkoa, jolla tosin voi olla näkyvien vaikuttajien mediassa esille tuomiin asioihin merkittävääkin vaikutusta.

Voiko joku kiistää, etteikö Hesarin päätoimittajalla ole mediassa huutoääntä? Itse laitan Hesarin ykköseksi median vaikuttavuusanalyysissani, sikäli kun Helsingin Sanomien jutunaiheet saavat nostetta jopa muiden mediatalojen otsikoissa. Yksittäisistä henkilöistä Hesarin linjasta vastaa lähinnä vastaava päätoimittaja, joka on nykyään nimeltänsä Mikael Pentikäinen.

Seuraavaksi nostan kansanmanipulatiivisessa mielessä median suureksi vaikuttajaksi Yleisradion ja tarkemmin sen 20:30 TV1 kanavalla alkavan pääuutislähetyksen, vaikka sen merkitys on joidenkin mukaan jopa ehkä valitettavasti hieman vähentynyt.

MTV3 Kymmenen uutiset on hyvä kolmonen tällä listalla, sikäli kun niidenkin viihteellistyminen syö yhä tämän televisiolähetyksen uskottavuutta.

Aamulehti huutaa paikallisella Tampereen seutukuntatasolla todella kovaa, vaikka en sitäkään juuri seuraa muuta kuin pääkirjoitustasolla, jossa hallitsevat käsittääkseni vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen ja päätoimittaja Jorma Pokkinen tosin anonyymeina.

Radion merkitys on suuri yhtenä mediakentän osana, vaikka sen merkitys tuskin yltää yhteensäkään monen kansalaisen mielissä noiden neljän ylläolevan tasolle.

Yksittäiset mediapersoonat ja kolumnistit. Kolumnistit ovat melko hyviä antiohjaavia kirjoittajia, sikäli kun he yrittävät väkisin ylittää kansalaisten ärsytyskynnystä, jolloin ei puhuta järjen äänestä vaan massaviihteestä. Yksittäiset mediapersoonat ja tässä tapauksessa etenkin asiantuntijoina esiintyvien henkilöiden rooli voi olla joskus suomalaisessa mediassa jopa se kaikista suurin, siis suurempi jopa Hesaria, mikä on mielestäni järjen voitto ainakin kolumnisteista ja viihteellisistä blogipalstoista.

torstai 5. tammikuuta 2012

Anders Behring Breivik ei ollutkaan skitsofreenisessa psykoosissa?

http://www.hs.fi/ulkomaat/Uusi+tutkimus+Breivik+ei+ollut+psykoosissa/a1305552694455

Voi kämmien kämmit! Norjalaiset ovat pilanneet psykiatrian uskottavuutta mitä raskaimmalla kädellä!

Olen epäillyt kuten blogistanikin voi lukea paranoidisen skitsofrenian mahdottomuutta Breivikin kohdalla niin kauan kuin mielentilatutkimusraportti julkaistiin. Virhediagnooseja ei tälläisissä tapauksissa saisi sattua, koska se murskaa psykiatrian ammattilaisten arvostuksen hyvin laajalla.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Tietääkö kansa mitä haluaa?

Demokraattisia vaaleja voi pitää jopa äänikynnyksineen kansalaisten vaikuttavimpana kannanottona yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Miten äänestyspäätös sitten syntyy ja mitä kansa oikeasti haluaa? Onko edellisillä kysymyksillä ristiriitaa?

Mielestäni keskeiset kysymykset joista kuntavaaleissa ja etenkin eduskuntavaaleissa äänestetään ovat arvopoliittiset kysymykset. Arvopolitiikalla luodaan pohja kansan tyytyväiselle tai tyytymättömyydelle. Poliittisten päättäjien tärkein tehtävä lienee pitää kansa suhteellisen tyytyväisenä, mikä puolestaan leikkaa yhteiskunnallisia ääri-ilmiöitä pois.

Moni köyhä kansalainen saattaa jopa ajatella, että liki 1000-kertaiset tuloerot ovat ihan oikein. Onko edellinen näkemyksellistä ajattelua vai idiotismia? Ehkä riippuu tarkastelijasta, vaikka itse perustelenkin liki 1000-kertaiset tuloerot ahneusopin kannattajien vallassaolemisen idiotismilla. Idiotismi sotii yhteiskunnallisella tasolla demokraattisen oikeusvaltion perusperiaatteita vastaan, joita ovat ainakin valinnanvapaus, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus.

Hyväuskoiset hölmöläiset äänestävät lähinnä mielikuvien perusteella eivätkä niinkään poliittisten arvojen perusteella. On kiva nähdä porvarissa varmaan itsensä, mutta se ei taida kaikkien porvarikannattajienkaan osalta olla tässä velkataloudessa realismia.

Psykopaattistasoisia ahneita on kansalaisten parissa selvä vähemmistö, mutta silti heidän valta yhteiskunnalliseen päätöksentekoon on ehkä suurempi kuin moni uskaltaa edes kuvitellakaan. Johtopäätös edellisestä on selvä, että demokraattinen Suomi ei ole aito demokratia, vaan rahapiirien pelikenttä.

Raha ei ole humaanin järki-ihmisen kannustin tietyn toimeentulotason jälkeen, vaan se on pyrkimys ja mahdollisuus hyvään elämään. Toisaalta elintaso luo kyllä sosiaaliseen statukseen nostetta, mutta mikä on elämän perusta sitten kun kulissit kaatuvat?