torstai 29. maaliskuuta 2012

Nettimasokistien sivusto hakee vapaaehtoisrahoitusta!

Tukiasema.org aikoo tehdä sen, josta moni internet-sivusto vasta haaveilee. Tukiasema.org aikoo tehdä tiliä käyttäjiltä perittävällä vapaaehtoisella jäsenmaksulla. Eihän siinä mitään, mutta onko tuo oikein, koska vaikuttaa siltä, että käyttäjien tuntema kiitollisuudenvelka sivuston ylläpitoa kohtaan kumuloituu rahana tai paremminkin taskurahana ylläpitotiimille.

Tukiasema.org on vain kouliintuneiden nettikeskustelijoiden paikka yleisissä kaikille näkyvissä keskustelualueissa. Onhan nimittäin varsin tosiasia, että loukkaantumisherkkyys ja sadistinen kiusaaminen kulkevat tällä foorumilla melko käsikkäin. Ainoa todellinen hullu siis näitä solvauksia ja panetteluja lukeva henkilö voisi jopa maksaa omassa masokistisessa taipuvaisuudessaan tuon maksun ja tietenkin niin suurena kuin sen kykenee vain maksamaan!!!

Lähdesivustoja: http://www.tukiasema.org (http://tukiasema.org/viewforum.php?f=17) ja http://www.alexa.com/siteinfo/tukiasema.org#

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Nettiprofiiliniko estää työllistymiseni?

Jotain pikkutöitä voisin ihan hyvin vieläkin tehdä, mutta eipä kukaan ole kysellyt vieläkään vakavasti meikäläistä töihin. Pitääkö työpaikka vielä tosiaan hakea vai pitäisikö työnantajien entistä enemmän havaita potentiaalisia työntekijöitä?

Työ tunnisteen alla blogissani osoitusta työnhakuaktiivisuudestani.

Vallitseva konsensushenki on uhka demokratialle

Kataisen hallitus - sikspäkki - on varsin laaja sekoitus mielipiteitä ja poliittista näkemystä, varsinkin jos ajattelee hallituspuolueita äänestäneiden kansalaisten erilaisuutta. Moni etenkin köyhempi äänestäjä pettyy usein politiikkaan, koska ajan henki on ollut jo pitkään se, että luvataan paljon mutta juuri mitään ei anneta. Miten kansalaisten luottamusta politiikkaan voitaisiin kohentaa tai edes pitää ennallaan?

Mielestäni etenkin valtakunnatason päätoimisten poliitikkojen pitää kuunnella kansaa aktiivisesti. Tietenkin on aina niitäkin poliitikkoja, jotka eivät näe kansalaismielipiteellä mitään merkitystä omassa erinomaisuudessaa demokraattisen valtion tunnusmerkistöstä huolimatta. Helpoiten kansalaisten luottamusta demokraattiseen päätöksentekoon parannettaisiin kansalaisten sivistystasoa nostamalla entistä enemmän yhteiskunnallisissa asioissa. Kun mahdollisimman monella kansalaisella on kivaa, niin on hyvin epätodennäköistä että kenellekään sattuu koko ajan ikäviä asioita.

Kataisen sikspäkki romuttaa konsensusajattelun pohjalta monien kansalaisten luottamusta demokratiaan, koska enää ei erota porvariakaan, koska hänellä on punainen haalari päällä. Haalarin alla se kova porvari vieläkin on, mutta puoletta voi olla jo vaikea sanoa. Ei kansakunnan etu voi olla nykyinen arvopoliittinen suuntaus jota harjoitetaan, vaan paremmin yhteiskunnassa menisi, jos kansalaisille annettaisiin riittävät toimintaedellytykset toteuttaa itseään - toivottavasti useimmiten muiden kansalaisten hyödyksi. Edellisellä en tarkoita sitä, etteikö myös yhteiskunnan huonompiosaisista kuulu huolehtia parhaalla mahdollisella tavalla.

Konsensusajattelun uhka demokratialle on todellinen, vaikka voisi ajatella niinkin, että laaja hallituspohja osoittaa Suomessa olevan tilaa saman pöydän ääressä hyvinkin erilaisin poliittisin arvopohjin varustetuilla päättävillä kansalaisilla. Järkipolitiikkaa voi harjoittaa kuka tahansa varmaan kaikissa valtapuoleissa, vaikka äänestäjällä tilanne meneekin sen myötä vaikeaksi, että ketä kannattaisi äänestää.

Demokratian kannalta olisi mielestäni oikein, että puolueiden näkemyserot tulisivat paremmin esiin, koska se kohentaisi yhteiskunnallisen keskustelun tasoa. Pelkään konsensusajattelun alle hautautuvan paljon hyviäkin ideoita kansakuntamme kehittämiseksi, jonka vuoksi mielestäni demokratiamme ei voi aivan hyvin. Yksituumainen politiikka vie kiinnostuksen politiikkaan, jonka vuoksi Timo Soinin joukot ovat mielestäni täysin oikealla asialla, vaikka perussuomalaisten vähintäänkin lievänä ilmenevä vennamolainen retoriikka ei voi vakuuttaa ikinä niin paljon, että se monen mukaan haastaisi oikeasti vallitsevan konsensusajattelun.


Kansalaispalkka on höpö höpöä...


Kansalaispalkka tekisi työnteosta kannattavaa kuuluu useiden soininvaaralais-vihreiden argumentti kansalaispalkan puolesta. Miten kansalaispalkka siis kaikille aikuisille tasaisesti maksettava minimitoimeentulo tekisi sitten työnteosta kannattavampaa?


Kansalaispalkan idea lienee, että minimaalisen toimeentulon vuoksi kansalaiset pakotettaisiin hankkimaan lisätienestejä hyvinkin huonosti palkatuista töistä. Kansalaispalkka on ideana täysin pölhö seuraavista syistä, jotka ovat: työnantajien vaatimukset työntekijöitä kohtaan, yksinkertaisten hanttihommien puute, alipalkatut työt ja työvelvoite ei toimi, vaan kansalaisilla pitää olla oikeus elää hyvin minimaalisilla yhteiskunnan maksamalla tuella ilman työntekoa.


Keskeinen asia ei olekaan, miten kansalaiset saadaan työskentelemään nälkäpalkalla, vaan keskeinen asia on saada työnteon kannattavuus työntekijälle paremmaksi. Työnteko tulee kannattavammaksi, jos pienpalkkaisten verotusta alennettaisiin ja palkkoja nostettaisiin noin 15 prosenttia, jos alin taulukkopalkka on 7 euroa tunnille, jolloin korotus nostaisi palkkaa noin 8 euroon tunnilta. Hanttihommista ei tehdä muuten houkuttelevia kuin sekä verotuksellisin porkkanoin että minimitaulukkopalkkoja korottamalla.


Viherporvarien yritys luoda Suomeen uusi kurjallisto ja orjatyöreservi toimii ehkä paperilla, mutta ei käytännössä. Kansalaisten pakkotyöstä ei ole kuin huonoja kokemuksia, vaikka viherstalinistit voivatkin muistella Siperian rautatien rakennusvaiheita?


Työn kannattavuus paremmaksi ja rakenteelliseen työttömyyteen järkiratkaisuja, mikä siis ei tarkoita kansalaispalkkaa! Ei Suomella ole varaa syrjäyttää yhtään kansalaisista yhteisistä talkoista, mutta oma valinta syrjäytymiseen tulee silti olla olemassa!


Onnellisempaa uutta vuotta ja ainakin viherporvareille enemmän järkevyyttä!

(Edellisen kirjoituksen olen julkaissut aiemmin Uusi Suomi Puheenvuoro blogipalvelussa 1.1.2012.)

Tässä vielä yksi selventävä kommenttini tuohon yllä olevaan kirjoitukseeni:


Ei yhden toimeentuloluukun periaate ei välttämättä tarkoita sitä etteikö voisi olla mahdollista hankkia lisätienestejä lisätöistä. Minullakin on mahdollisuus nyt työkyvyttömyyseläkkeellä mahdollisuus tehdä noin 600-800 euron edestä osa-aikatöitä, mutta eipä minua kukaan ole rekrytoinut.

Kansalaispalkan jutut ovat paremminkin järjesteltävissä verotuksellisin ratkaisuin siten että pyritään verotuksellisesti lisäämään työnteon kannattavuutta työntekijälle.

Perustoimeentulon tason määritys on puolestaan arvopoliitikkaa. Siksi voinenkin kysyä, mikä on Stadissa asuvan sinkkutalouden ja neljähenkisen perheen minimitoimeentulon raja, jotta se ei passivoisi liiaksi? Nythän on tilanne että köyhien ostovoiman kasvu on itse asiassa ollut nollan luokkaa ellei laskenutkin viimeisen 20 vuoden aikana.



tiistai 27. maaliskuuta 2012

Urkkijat eivät kunnioita lakia

NettiHesarisssa on ollut pinnalla viime päivinä urkinta ja siihen liittyvät asiat:

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Vainajankin+potilastiedot+ovat+salaisia/a1305558570315

http://www.hs.fi/kotimaa/Nelonen+Myllyl%C3%A4-urkinnasta+ep%C3%A4ill%C3%A4%C3%A4n+my%C3%B6s+pariakymment%C3%A4+ei-poliisia/a1305558674227

Ehdottomasti urkintavilppi kertoo kyseenalaisesta moraalista, koska ei kaikki tieto kuulu kaikille lakienkaan mukaan. Lakeja on noudatettava ja urkkijoiden mahdollisesti levittämistä tiedoista tulisi ainakin sen seurauksena asettaa urkkijoille riittävät sanktiot.


maanantai 26. maaliskuuta 2012

Mielenkiintoinen internet tilastosivusto

http://www.alexa.com/topsites 

Nyt näkyi Google olevan ykkönen ja Facebook kakkonen.

Suomi rankingikin löytyy: http://www.alexa.com/topsites/countries/FI

Tukiasema.net ei ole kadonnut

Kävin maailman suurimman nettiarkiston sivuilta etsimässä Hesarin erästä artikkelia ja löysinkin sen, mutta jostain syystä artikkeli ei enää latautunut...


Ihmettelin tovin asiaa ja yritin etsiä tuon yllä olevan Hesarin Sunnuntaidebaatin keskustelua muistakin web-arkistoista sitä kumminkaan löytämättä. Ei siinä muuta mutta minulla oli siellä kommentti kaksikielisyyden kansantaloudellisista vaikutuksista.

Ajattelin sitten, että onko tuo web-arkisto minkään veroinen ja laitoin hakusivuksi www.tukiasema.net, ja yllätykseni oli suuri kun huomasin, että sieltähän löytyy päivityksiä monen vuoden ajalta.


Että sellasta tällä kertaa. Käyttäkää internetiä jatkossakin harkiten, koska internet muistaa melkein kaiken...

Tästä kaikesta vedän johtopäätöksen, että Tukiasema.net oli epäonnistunut kokeilu, jota ei sen muotoisena pidä missään nimessä uudelleen käynnistää!!!

Tässä vanha mielipiteeni: http://kimmofree.blogspot.com/2011/05/netin-vertaistuki-toimii-hyvin-vain.html

Kuvat ovat tuolta: http://archive.org/web/web.php

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Yhteiskunnalliset toimijat ulkopuoliseen tarkasteluun

Onko oikein se että organisaatiossa toimitaan kuten on aina toimittu vai olisiko kenties muutokselle ja kehittymiselle sijaa? Muutos tapahtuu kun ongelmat ensiksi havaitaan. Ongelmia on varsin vaikea nähdä organisaation sisältäpäin, ja siksi olisi tärkeää laittaa organisaation ongelmia tunnistamaan ulkopuoleinen taho.

Nimettömällä kyselytutkimuksella eri toimijatasoilta organisaatiosta voitaisiin kartoittaa melko tarkkaan monet organisaation sisällä piiloon jäävät ongelmakohdat! Onhan tieteissäkin vertaisarvio, joten miksi sen kaltaista arviota ei ole yleisesti käytössä liike-elämässä tai varsinkin yhteiskunnallisten toimijoiden keskuudessa?

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Pelko kasvojenmenetyksestä sosiaalisessa mediassa?

Aloin miettiä, että miten voi sosiaalisessa mediassa menettää kasvonsa tai paremminkin joutua raskaaseen julkihäpeään. Onko edellinen edes mahdollista, jos tajuaa internet-viestinnän luonteen.

Tarkastelen asiaa lähinnä Suomen näkökulmasta, koska en ole juurikaan ulkomaisilla keskustelusivuilla käynyt. Tosiasia lienee, että Suomessa ei ole montaa erityisen tunnettua pelkästään sosiaalisen median piirissä vaikuttavaa kirjoittajaa tai muun sisällön tuottajaa. Tietenkin moni olettaa omalla kotifoorumillaan, että monet tietävät ja seuraavat keskustelua, mutta tuohan ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Sosiaalisessa mediassa voi joutua kyllä kiusatuksi nimimerkilläkin esiintyessä, vaikka kumpikin kirjoittaja sekä kiusattu että kiusaaja olisivatkin suunnilleen tietoisia foorumikirjoittelun realiteeteista.

Tuntemattoman kirjoittajan kiusaaminen on tietenkin käytännössä mahdotonta, koska anonyymiteetin takana voi olla periaatteessa kuka vaan. Ei tämä silti sitä tarkoita, etteikö voisi opetella sietämään erilaisia mielipiteitä ja kunnioittamaan muita nimimerkkejä, varsinkin jos on näitä vielä netin ulkopuolella tavannut. Mustamaalausoperaatiot kertovat usein kiusaajan mielentilan järkkymisestä, ja siksi on valitettavaa, että monella foorumilla katsotaan suoraan henkilöihin menevää viestintää läpi sormien. Tietenkin tilannetta voisi helpottaa tai paremminkin foorumikirjoittelun tasoa voisi nostaa saattamalla raskaimpia kiusaajia jonkinasteiseen julkihäpeään, vaikka eihän tuossa mitään järkeä ole, koska rikollistenkaan nimiä ei tuoda julkisuuteen ennen kuin on tehty rikos, josta lankeaa ehdotonta vankeutta useampi vuosi.

Lyhyesti sanottuna väitän, että kansalaisten mopo karkailee sosiaalisen median piirissä hieman liikaa ajatellen väärinkokijoiden kostokirjoituksia rikosoikeudellisessa mielessä, koska nekään eivät kuulu rikosoikeuden piiriin ainakaan nimimerkkeinä nimimerkkejä vastaan kirjoitettuina. Nimimerkkikirjoittelu on ehdottomasti parempi tapa viestiä internetissä, koska tällöin kiusaajat eivät voi käyttää omien tarkoitusperiensä toteuttamisessa hyödyksi mahdollisesti joskus kirjoittamiasi niin sanottuja vääriä mielipiteitä, jotka siis ovat tietenkin lakien mukaan sananvapauden mukaisia. Lisäksi kun esiintyy anonyymina niin viestejäsi ei voida personoida kirjoittavaan henkilöön.

Ei internetissä esiinny oikeasti kuin tietämättömät, hulluimmat ja eniten itseensä uskovat ihmiset omalla nimellään. Toisaalta tietomäärä sopisi lisääntyä myös nimimerkkiloukkaantujien korvien välissä!

torstai 22. maaliskuuta 2012

Ennakkotiedotusta uudesta omakustannekirjastani HERMIITTI KERTOO

Omakustanne Hermiitti kertoo ilmestyy kevään 2012 aikana.






Esittelyteksti Hermiitti kertoo


Kirjoittaja Kimmo Hoikkala asuu Tampereen seudulla, jossa hän on asunut koko ikänsä lukuun ottamatta vuosia 2008-2010, jolloin Hoikkalan koti oli Oulussa.

Kirjoittaminen on Hoikkalalle ajoittain intohimo, jonka toteutusta helpottaa nykymuotoinen internet. Hoikkalan mukaan hänen kirjoittamistaan ohjaa pitkälle tarve sanoa ääneen niitä asioita, joista monet ovat hiljaa tai hyssyttelevät.

Kuten kirjan Hermiitti kertoo takakannessa lukee, niin kirjoittajan ajatuksena on haastaa lukija ajattelemaan asioita ehkä jossain määrin totutusta tyylistä poiketen. Kirjan yksi sanoma voi olla Hoikkalan mukaan siinä, että kirjoittaminenkin saattaa olla hyvin kannattavaa, koska se auttaa jäsentämään ajatuksia persoonallisella tavalla. Onhan tässä kirjassa todettu muun muassa seuraavasti: ”Sanat ovat mielestäni rikkainta mitä ihmisellä on!”

Kirjan Hermiitti kertoo tarkoitus on olla rohkaiseva esimerkki vastuulliseen itsensä ilmaisuun, koska jos Hermiittikin kertoo kirjansa välityksellä, niin eiköhän kuka tahansa voisi ainakin jotain kertoa.

Aiemmin Kimmo Hoikkalalta on ilmestynyt omakustanne Kuntoutujan tie vuonna 2010.


keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Voiko huijarin aina tunnistaa?

Eikö asia ole juuri päinvastoin, koska se jota vähiten pitää huijarina saattaakin itse olla usein se kaikista pätevin huijari. Itse kannatan realismia, mutta silti hyväksyn myös pienen johdattelun oman edun varjolla. Ei käytöstavoissa nimittäin ole kai mitään pahaa?

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Verkostoituminen on haitallista

Verkostoituminen voi olla usein haitallista, koska tällöin ei nähdä välttämättä aina metsää puilta, vaan painellaan omassa yhteisössä niin harhaan kuin voi vaan mennä. Onko koko elämä sitten valinta muiden miellyttämisen ja oman tien kulkemisen välillä? Entä voiko oman tien kulkijat verkostoitua?

Onko sananvapauden puolustaminen sitten muiden miellyttämistä? Voi ollakin, koska onhan jo aikoja sitten sanottu, että voit olla toisen kanssa eri mieltä, mutta silti puolustat toisen oikeutta sanoa sanottavansa. Silti suurimmat sananvapauden puolustajat saattavat olla usein juuri oman tien kulkijoita, koska joskus melko kyseenalaistenkin mielipiteiden puolustaminen on tuskin ikinä ollut varsinaista kansankosiskelua.

Olisi mielestäni tärkeää luoda jatkossa ehkä vielä paremmat puitteet laadukkaalle kansalaiskeskustelulle, jossa ymmärretään myös toisia eikä vain omaa totuutta. Paremmat puitteet tulevaisuuden kansalaiskeskustelulle luodaan mielestäni jo perusopetuksen yhteydessä mediakasvatuksen roolia lisäämällä. Yhteiskunta toimii aina sitä paremmin mitä enemmän kansalaiset osallistuvat yhteisistä asioista käytävään keskusteluun, ja tätä ajatusta ei pitäisi kenenkään järkevän päättäjän väheksyä.

Kirjoittamistani halutaan rajoittaa

En ymmärrä sitä, että mitkä ovat perustelut jonka mukaan monet joskus lähelläkin olevat ihmiset haluavat rajoittaa julkista kirjoittamistani? Joskus tuntuu siltä, että kukaan ei ymmärrä minua, vaikka sananvapaus ja ilmaisunvapaus ovatkin jokaisen demokraattisen valtion kulmakiviä. Lisäksi lukijalla on mahdollisuus valita valita etenkin internetissä melko tarkkaan lukemansa materiaali. Joskus minusta tuntuu siltäkin että joku oikeasti pelkää, että kirjoitan sellaista asiaa, joka muuttaisi ratkaisevalla lailla ainakin suomalaisten suhtautumista todellisuuden kohtaamiseen... En ole suuruusharhoissa kumminkaan, mutta jokin täytyy olla pielessä tai läheisenikin elävät tätä aikakautta jossain määrin jälkijunassa. Ikävää että joudun elämässäni mielestäni hyvinkin aiheetta sellaisten uhkausten kohteeksi joita en ole missään nimessä ansainnut.


Juice Leskinen laulaakin osuvasti biisissä Skitsofrenia: "Onko tauti minussa vai minun ympärilläni?"


Kuitenkin vaikuttaa osin siltä, että aloitin kirjoittamisen erakkona ja erakkona sen ehkä lopetan ja olen siihen valmis.


Muoks: Tuo viimeinen kappale oli liian vetoavaa omiin tunteisiini, joten hieman sitä muokkasin. (22.3.2012 17:44)

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Olen netin välityksellä jotain saanut ja osan sen myötä menettänyt

Minun paras nettimuisto tai ainakin yksi keskeisemmistä asioista lienee uudet ystävyyssuhteet, joita olen netin välityksellä saanut. Lisäksi olen onnistunut olemaan netin välityksellä yhteyksissä sellaisten henkilöiden kanssa, joihin tuskin olisi ollut minulla ennen mahdollisuuttakaan.

Vaikka netin keskustelut vaikuttavat joskus ehkä jopa mielipuolisilta, niin silti olen myös onnistunut kuntouttamaan itseäni internetin vertaistukisivustoilla raskaasta psykiatrisesta sairaudesta, mikä puolestaan on kokonaisuutena ollut perusedellytys uusien ihmissuhteiden syntymiselle. Toisaalta edellistä en suosittele kenellekään, koska internetissä huonosti moderoiduilla foorumeilla sairaus saattaa joskus alkaa oireilla vaikeamminkin.

En voi odottaa enää netiltä mitään niin suurta mitä olen jo saanut.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Tuomion pasuunat!

Tuomion pasuunat ovat niitä kansalaisia, jotka pyrkivät luomaan epätoivoa ja muuta apatiaa kaiken hyvinvointimme keskelle. Ei historiaa voi ymmärtää oikein, jos historiasta poimii vain niitä kohtia jotka mahdollistavat tuomionpäivän pasuunoiden soittamisen.

Ei näin, ei todellakaan näin, että ihmiskunta olisi tuhon tiellä, vaan ihmiskunta on kehityksen tiellä, jonka moni vallanhimoinen anarkisititaipuvainen kansalainen haluaa kiistää jostain kumman syystä. Tietenkin edelliseen voi vaikuttaa myös puhdas tietämättömyys asioista, mutta mainosarvokin on aina hyvä pasuunaan puhaltajilla...

Macho -mies, siis millainen?

Miten macho-mies käyttäytyy? Korostamalla tietenkin itseään ja saavutuksiaan samanaikaisesti mitätöiden kaikki muut. Edellinen lienee jokseenkin vastakkainen ajatus humanismille ja riemuhuuto individualismille. Macho pätee myös sellaisilla asioilla, jotka eivät voisi järjellisiä humanistisesti ajattelevia ihmisiä vähempää kiinnostaa. Kuka on joskus tehnyt hiekkalaatikon komeimman kakun ja siitä se machoilu alkaa... Macho voi olla seurausta paisuneesta egosta ja sitä voi usein esiintyä piilevänäkin ajatteluna etenkin naisilla.

Bongaatko sinä machoja ja jos bongaat niin missä?

Kori kossua - tai viekää se pois sittenkin!

Joskus juomavuosinani haaveilin, että haen korin kossua, niin ei sitten ihan heti viina loppuisi. Muistaakseni kossukorissa on 12 pulloa, joten olisihan se nippa nappa viikon voinut kestää viinanhuuruisen pöhnän ylläpitäjänä.

En halua silti moralisoida, vaikka olen ollut yli 4,5 vuotta täysin raittiina. Toisaalta liberaali päihdepolitiikka silti aiheuttaa mielestäni välinpitämätöntä asennetta alkoholin aiheuttamiin haittoihin nähden.

Herkkikset ovat alkoholikysymyksessä yleensä niitä, joiden pitää perjantaipullo Alkosta hakea. Ei katuojan ajatteleva Tane enää voi muuta kuin toivoa pikaista loppua tai ihmettä raitistumisesta... Mikä on yhteiskuntamme vastuu siitä ettei Tanen kaltaiseen elämään tippuneita tule maahamme ainakaan enempää ja nykyisetkin Tanet saataisiin elämänrytmiin takaisin?

Tosiaan vaikea on tämä Tanen tai tulevien Tanejen kohtalonkysymys.

Ehkä me ex-dokaajat voisimme olla tuossa hyödyksi kertomalla realistisia kokemuksia päihteiden varjopuolista noin yläasteikäiselle väestölle. Muistan kun joskus ala-asteaikoinani kävi kunnan raittiussihteeri pitämässä luentoa luokalleni, niin suurin tai ainakin isoäänisin porukka naureskeli äijällä ihan suoraan.

Kulttuurimme tulisi arvostaa enemmän raitista elämäntyyliä, koska harvat enää kestävät elämää ilman päihteitä.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Muunneltu totuus

Muunnellun totuuden voi käsittää kai lähinnä liioitteluna, vaikka suoranaisena valehtelunkin kuvauksena sanontaa tiettävästi käytetään. Kaikkihan puhuvat muunneltua totuutta, mutta valehtelu kansan edessä lienee jo melkoista pokeria vaativaa toimintaa.

Kestääkö kansalainen yleensäkään realismia? Vai onko realismin puutteessa kyse mielenhäiriöstä tai mielen suojamekanismista riippuen miltä pohjalta realismiin nähden asian haluaa esittää. Hyvin dokumentoitu viestintä vähentää valehtelutaipumusta ilmeisesti melko tehokkaasti tai ainakin silloin voi kärähtää helpolla omista valheistaan...

Lamppuni syttyi sittenkin! Todellakin tarvitsemme vallan vahtikoiraksi pätevää mediaa emmekä valtaeliitin puudeleita!

torstai 15. maaliskuuta 2012

Eläkejärjestelmän uudistusesitys!

(Kuvaaja klikattavissa suuremmaksi.)

Eläke on toimeentuloa varten eikä elintasoa varten. Edellisestä johtuen ehdotan seuraavia tarkastuksia eläkelainsäädäntöön.
Nyt olisi aika avata eläkkeitä koskeva lainsäädäntö ja rukata siltä pohjalta korkein mahdollinen kuukausieläke korkeintaan 5000 euroon, jonka eläkkeen saisi nykyisistä eläkeläisistä ainoastaan yli 8000 euron kuukausieläkkeellä. Alle kahdeksantonnin eläkkeet puolestaan tasattaisiin alle viitentonniin ja korkeintaan 1000 euroon kuukaudessa! Siispä nykyinen kansaneläke nousisi 1000 euroon kuukaudessa ehdotukseni pohjalta!
Kuka kehtaa vastustaa tätä ehdotustani? 
Kuvaajasta selvennystä luvut:
Eläke nyt 8000-5000-3000-2500-2000-1500-1000-714
Eläke kohta? 5000-4000-3000-2550-2100-1650-1200-1000
Huomattavaa, että eläkkeet olisivat sidottu elinkustannusindeksiin uudistuksen jälkeen.


lauantai 10. maaliskuuta 2012

Rahalla ei voi ostaa kestävää menestystä

Taloudellisen menestyksen lisäämisestä kilvoittelee käsittääkseni useimmat yrittäjät ja muiden liikeyritysten omistajat. Tosin aloitteleva yrittäjä repii kaiken itsensä selkänahasta varsin usein, kun taas omistamiseen keskittyvä henkilö voi delekoida tehtävät muille henkilöille.

Moni pienyritys päätyy kumminkin konkurssiin, koska liiketalouden lainalaisuudet lienevät melko kovia. Ei järki-ihminen tai tässä tapauksessa lähinnä liiketalouden riskit tiedostava henkilö varmaankaan usein alakaan yrittäjäksi. Mielestäni yrittäjän pitää olla valmis tekemään tarvittaessa myös konkurssi, koska miten koskaan voi olla aloittelevana yrittäjänä täysin varma liikeideansa toimivuudesta.

Riittävällä pääomalla pitäisi vallitsevan markkinatalouden mukaan saada pystyyn millainen yritys tahansa ja etenkin menestyvä sellainen, koska rahalla voi palkata aina vain parhaita ihmisiä, koska palkkaus korreloi vallitsevan opin mukaan suoraan henkilöiden osaamiseen nähden. Edellinen ei taida kumminkaan pitää paikkaansa, koska riittävän perusosaamisen jälkeen moni työntekijä ei pelkän paksun tilipussin voimalla onnistu tuomaan usein mitään yritystoiminnan kannalta niin oleellista tietoa yritykseen, jolla voitaisiin pedata menestys myös tulevaisuudessa.

Epäilen, ettei rahalla osteta menestystä muuta kuin markkinointikoneiston avulla, joka taas ei ole varsinaista osaamista vaan se on lähinnä ihmisten huijaamista. Ehkä menestymisen resepti ei olekaan ostettavissa mutta silti oikein omistamalla voi tehdä varsin suurta tiliä, mikä on mielestäni globaalin markkinatalouden yksi suurimmista epäkohdista.

Pelkkä rahalla keinottelu ei mielestäni tuota ihmiskunnalle mitään lisäarvoa. Aikamme vastuullisille omistajille, jotka luovat hyvät toimintaedellytykset osaavalle työvoimalle pitkällä tähtäimellä pitäisi kiittää yhä enemmän ja kannustaa vähintään yhteiskunnallisella tai ehkä jopa globaalilla päätöksenteolla omistavaa luokkaa yhä enemmän vastuullisuuteen.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Kirjoittajan ylikorostunut itsetunto

Onko sellaisia kirjoittajia, joiden itsetunto olisi liian pieni suhteessa heidän kirjoittamaansa sanomaansa. Usein ellei lähes aina on julkisesti kirjoittavilla ego melko lailla paisunut. Pissi nousee kirjoittajilla päähän monella, mutta onko se niinkään vaarallista? On se kai silloin, jos ei ota vastaan edes kritiikkiä, vaan käsittää nekin herjaamiseksi.

Jos haluaa kehittyä kirjoittajana, niin silloin parasta olisi saada rakentavaa kritiikkiä. Useimmat kirjoitukset täällä US-blogisivullakin ovat etenkin Puheenvuoro-palstalla sinnepäin huitaistuja, eikä siltikään moni halua edes käydä töherrystensä pohjalta selventävää keskustelua.

Keskustelussa on mahdollisuus selventää ajatuksiaan, jos jotain selventämistä ylipäätään on. Asenteelliset oikeamieliset eivät tosiaan näe kuin yhden totuuden, jolloin kaikki erilaiset mielipiteet ovat vääriä. Edes ihmisyyttä vastaan esitettävä linkolalainen mielipide ei ole väärä, vaikka se monen mukaan voikin olla hyvin sairaalloista ajattelua.

Kritiikki ei voi tuntua oikealta, jos jokin nostetaan jumalarvoon ja toinen manataan alimpaan hornankattilaan. Rakentavan kritiikin osaajia ei Suomessa kulttuuripiireissä välttämättä kovinkaan monia ei edes ole, koska edellinen edellyttää myös hyvin näkemyksellistä otetta.

Kirjoitettu aiemmin Uusi Suomi Vapaavuoro-blogisivullani: http://hermiitti.vapaavuoro.uusisuomi.fi/

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Asia ja vain asia kestää

Miten voisi mitata esimerkiksi internetissä esitettyjen asioiden ja eri väitteiden totuusarvon? Ehkä paras keino tuohon olisi elää riittävän pitkään, koska vain uskottavin ja kestävin asia kestää, ellei sitten koko ihmiskunta painele harhaan.

Ihmiskunnan historia jo tähän mennessä osoittaa sen, että tarpeeksi hyvin perusteltu asia voittaa, jolloin voisikin puhua järjen voitosta. Järkevien ihmisten ehdoton ylivalta ihmiskunnan tuhoa saarnaaviin nähden pitää ihmiskunnan elossa vielä pitkään.

Mikä on tarpeeksi hyvin perusteltu asia? Olisiko Pythagoraksen kolmio mitään tai Newtonin aksioomat jotain ja kaikki matemaattiseen todistamiseen perustuva tiede.

Myös asiassa suuret sanat jäävät eloon, kuten kultainen sääntö, jonka jo Jeesusta ennen on todennut muun muassa Kungfutse. Uskovaisten mukaan jumalallinen sanoma on aina ollut olemassa ja on toissijaista kuka nuo sanat sanoo, mutta tuossa voi olla hieman selittelyn makua...

Mitä nykyisistä mediatuottajista tai vaikka US-blogeista muistetaan 500 vuoden kuluttua. Tuskin yhtikäs mitään muuta kuin jotain historianopiskelijoiden keskuudessa, koska sähköisen dokumentaation sekä informaation että myös disinformaation leviäminen alkoi 2000-luvun alussa ennen näkemättömässä mittakaavassa.

Jyviä löytyy internetistä, vaikka vuoden 2012 maailmankuva internetistä ammennettuna ei taida asiana kestää 500 vuoden kuluttua kaikilta osin, koska nyt asiana esitetty moni uutinenkin voi olla puhdasta vedätystä historiantutkijoiden pöydällä 500 vuoden kuluttua.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Internet mahdollistaa myös kiusaamisen

Keitä internetissä sitten yleensä kiusataan? Joskus voi pelkkä erilainen mielipide tai kateus saada virtuaalilynkkaajat ja mustamaalaajat varsin usein nimimerkkeinä liikkeelle. On olemassa myös sellaista kiusaamista, joka ilmenee nettiryhmistä tai muista kaveriporukoista poissulkemisena.

Miten kiusaaminen loppuu? Ei se välttämättä lopu ikinä, ellei  mielenhäiriöiset kiusaajat saa ikinä tasapainoa ajatteluunsa. Suhteellisuudentaju lienee monella kiusaajalla tosiaan hukassa.

Puolestaan niin sanotun oikeutetun koston puolesta vannovat ehkä joskus jonkinlaista kiusaamista kokeneet kansalaiset tulisi ehkä jossain määrin seuloa tiiviimpään psykiatriseen hoitoon.

Kiusaamisessa piilee myös ajatus koko internetin demonisoimisesta, vaikka kiusaajat ovat kautta aikojen löytäneet välineet itsensä toteuttamiseen. Enemmän kiusaajia oikeustuomiolle internetistäkin anonyymiteeteista huolimatta, jolloin se voisi auttaa vastuullisempaan nettiviestintään monia muitakin potentiaalisia kiusaajia.

Kiusaajien kiusaaja

Olen usein ollut elämäni varrella kiusaajien kiusaaja, mutta enää en aio olla, koska työsarka kävisi siinä tehtävässä liian suureksi. Häiriöiset ihmiset luulevat, mutta niin vähän he tietävät siitä huolimatta. Ei elämä ratkea virtuaalitodellisuudessa vaan ihan jossain muualla.

Ei minua kukaan oikeasti monikaan osaa ärsyttää, vaikka räksyttäjiä lienee melko monia. Ihmisten tyhmyys tosiasioiden edessä joskus ärsyttää mieltäni, mutta sehän on silti vain elämän monimuotoisuutta. Onneksi taukit elävät haaveissaan, niin he eivät ole sitten niin harmillisia muille kansalaisille.

Onnettomia ovat silti he, jotka eivät osaa ajatellakaan...

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Ihmisen kategorisointi on helppoa!

Eikö olekin helppoa vetää johtopäätökset sellaisesta ihmissuhteesta, joka ei ole toiminut täydellisesti oikeastaan ikinä. Tällöin on helppoa lytätä toinen ihminen alimpaan tulipätsiin, vaikka lytätyn ihmisen arvo lyttääjän nähden olisi annettujen näyttöjen perusteella paljon merkittävämpi kuin moni haluaa nähdä, koska vain negatiiviset kokemukset lytätystä hallitsevat keskustelua.

Suomalainen on niin kauan hyvä, kunnes joku kävelee hänen ylitseen, jolloin suomalainen siirtyy yhteen paraatilajeistansa siis pitkävihaisuuteen. Antamalla anteeksi ja joskus anteeksipyytäen pysyy suhteet ihmisiin parempina, koska kaikille niitä kämmejä tai virheellisiä käyttäytymismalleja elämässä aina sattuu. Ei viisaus ole kaukana, jos tajuaa että jokaisessa ihmisessä on hyvä ja paha, mutta kaikki eivät edellistä tiedosta.

On myös paljon lähinnä toisen menestyksestä ja jopa oppineisuudesta vaivautunutta ilmapiiriä Suomessa joskus havaittavissa. Eivät kaikki pärjää ikinä missään siten kuin haluaisivat, mikä johtaa ehkä joskus epätoivoisiin ajatuksiin. Ei elämä olekaan kilpakenttä, koska jokainen pääsee maaliin aikanaan. Se mitä tapahtuu elämän ja kuoleman välillä riippuu paljolti yhteiskunnasta jossa elämme, mutta myös aina sen pitäisi olla myös jossain määrin kiinni yksilöllisistä ominaisuuksistamme. Se missä organisaatiossa kukin toimii ei ole mielestäni niin tärkeää kuin se, että erilaisten yksilöiden kesken suvaitaan myös erilaisuutta.

Toimiiko muuten mikään ihmissuhde ikinä täydellisesti? Ehkä ajoittain, mutta ei riittävän pitkällä tähtäimellä ikinä, sillä vaikka kaikkien mielen perusvointi pysyykin hyvänä, niin silti mielialat saattavat vaihdella. Elämän haaste on mielestäni osin siinä, miten kohdata huonot päivät, varsinkin jos ne itse tiedostaa hyvin...

1990-luvun alun laman jälkeen köyhien määrä liki kaksinkertaistunut!

Onko vallitseva politiikka ollut köyhien päähän potkimista? Kyllä on, jos lukee Tilastokeskuksen (www.stat.fi) julkaisemia köyhyystilastoja. Miksi arvopoliittinen päätöksenteko ei halua antaa kaikista köyhimmille kansalaisille enemmän taloudellista tukea? Miksi köyhiä ja heidän lapsiaan on jo yli 700000 kansalaista yhteensä?


Ei voi kun esittää kysymyksen tätä viestiä mahdollisesti lukeville valtakunnantason poliittisille päättäjille? Milloin hallitus puuttuu tähän yhteiskunnan eriarvoistumiseen lujemmalla otteella vai onko erilaisista syistä pienituloisiksi jääneet kansalaiset haluttukin jättää yksin?

torstai 1. maaliskuuta 2012

Voiko lukemalla viisastua?

Voiko lukemalla todellakin viisastua? Itse uskon enemmänkin Kungfutsen ajatteluun, jonka mukaan viisas mies tekee ensin ja puhuu sitten tekojensa mukaisesti. 


Ei kirjoista voi kai oppia muuta kuin kirjaviisaaksi, mutta joillekin ihmisille lienee parasta viisastua kokemalla asiat. Nöyryys saattaa usein puuttua ajattelusta silloin, jos ei ole joutunut viisastumaan kokemustensa kautta.


Toisaalta kaikilla ihmisillä ei ole varmaankaan mahdollisuutta viisastua paljoakaan...