maanantai 30. huhtikuuta 2012

Vahvimman laki olisi seurausta anarkiaan vajoamisesta

Tasa-arvoinen ja sikäli yhdenvertainen kansalaisten kohtelu on myrkkyä anarkismin kannattajille, jotka käsittääkseni haluavat yhteiskunnasta sekasortoisen, jolloin vääjäämättä vahvimman laki olisi määräävässä asemassa ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Kuitenkin Suomi on demokraattinen oikeusvaltio, jonka yksi tae pitäisi olla kansalaisten yhdenvertainen kohtelu Suomen lain ja siten oikeuden edessä.

Tietenkin on hurskastelua väittää, etteikö Suomessa tällä hetkelläkin tietyt ulkoiset seikat vaikuta ihmisten erilaiseen kohteluun erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Lähinnä mieleeni tulee kovanaaman kaltainen ulkokuori, jolloin se yleensä rauhoittaa, pelottaa tai provosoi muita kansalaisia. Miksi jotkut sitten haluavat pelotella muita kansalaisia kovistelulla? Voisiko taustalla olla kyseisten kovanaamojen kaipuu anarkistista yhteiskuntaa kohti, jossa vahvimman laki määrää lähes kaiken.

Kovikseksi voi tulla mielestäni oikeastaan kuka vaan vaikkakin yleensä mieskansalainen, koska fyysinen suorituskyky lienee lähes poikkeuksetta helpommin miehillä kohennettavissa. Uskottavuutta saanee lisää, kun hankkii tappelukokemuksia ja mahdollisesti aseenkantoluvan, jos sitä sitten edes saa. Fyysisen suorituskyvyn lisääminen on helppoa, mutta sitkeyttä ja hyviä geneettisiä ominaisuuksia se vaatii. Toisaalta ihmisen ikääntyminen vie ennen pitkää ihmisen niin raihnaiseksi että kovallakaan treenillä tuskin kannattaa nakkikioskille lähteä tappelemaan.

Jotta ihmiset eivät vajoa oman maailmansa anarkiaan, niin siksi tarvitaan mahdollisimman toimiva yhteiskunta ja valpas lain noudattamista valvova viranomainen - poliisi. Mitä enemmän sitten mahdolliset kovistelijat laitetaan syyniin, sitä paremmin saadaan yhteiskuntamme toimivaksi. Parasta tietenkin olisi, jos kovistelijoita ei tulisikaan keskuuteemme niin paljon kuin lehdistön jutut joskus antavat ymmärtää.

Tietenkin kyseessä on myös sensaationälkäisen median vastuu, koska lehdistö revittää juttuja vailla tolkkua, koska kansalaisten provosoinnilla ja pelkotilojen lietsonnalla myydään lehtiä ehkä paljon enemmän kuin lempeämmillä aihekokonaisuuksilla, mutta onko tällöin vika lehden tilaajassa ja ostajassa?

torstai 26. huhtikuuta 2012

Hesarin mukaan sananvapaus vahvistuu hieman

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Sananvapaus+vahvistuu+hieman/a1305560714137

Hesarin pääkirjoituksessa tänään (26.4.2012): "... Sananvapausrikoksia ovat yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen ja kunnianloukkaus. Henkilö syyllistyy yksityiselämää loukkaavan tiedon esittämiseen, kun hän kertoo toisesta henkilöstä tiedon tai vihjauksen, joka kuuluu tämän yksityisyyden piiriin. Kunnianloukkaukseen taas syyllistyy, jos kertoo toisesta valheen tai muulla tavoin loukkaa häntä. ..."


Mielestäni on hyvä, että vastuuta sanoista joutuu ehkä tulevaisuudessa miettimään useampi kansalainen kuin ennen. Sananvapauden perusasia lienee juurikin se, että sanoistaan on kannettava vastuu. Lisäksi tietenkin aito sananvapauden kannattaja puolustaa myös täysin päinvastaisten mielipiteiden julkituloa, vaikka monesti silloin saattaa sanoman lähettäjä joutuakin käräjille.  


Pitää muistaa sekin, että käsittääkseni selvästi uhkaavat viestit on aina syytä ilmoittaa poliisille, koska niillä ei ole mitään tekemistä sananvapauden kanssa.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Onks pakko lukea, jos kirjoituksen sanoma on paskaa...

Tuota otsikon kysymystä moni ei varmaan tahdo miettiä, koska se osoittaa lukijan ehkä jossain määrin tyhmäksi. Itse valikoin melko tarkkaan tietyin perustein internetistä ne kirjoitukset, jotka haluan lukea, enkä tällöin ikinä lue monta A4-liuskaa sisältäviä kirjoituksia ollenkaan.

Kirjoittaja vaikuttaa lukuvalintaani melko paljon, mutta satunnaisena kävijänä myös aihepiirit vaikuttavat paljon siihen mitä kirjoituksia luen. Sitten tietenkin seuraan joitakin blogeja, jotka näkyvät suositteluissanikin, vaikka saatan jättää näistäkin blogeista useammin kirjoituksen lukematta epäkiinnostavan aihepiirin johdosta.

Kun käytän aktiivisesti internetiä, niin luen kyllä Hesarin pääkirjoitukset ja vastaavat kirjoitukset myös Aamulehdestä, mutta tuntuu että kesän lähestyessä jaksan yhä vähemmän roikkua nettisivustoilla.

Tarkoitukselliselisia provokirjoituksiakin on joskus kiva lukea, kuten esimerkiksi viimeksi tällainen kirjoitus sattui silmään Yleisradion nettisivulla Jyrki Kasvin kirjoittamana: http://yle.fi/uutiset/jyrki_kasvi_amatoorijournalistin_valta_ja_vastuu/6008498

Toisaalta tuo Jyrki Kasvin kirjoitus oli vain niin sanoakseni lievästi provosoiva, mutta kuitenkin paskaakin on joskus luettava...

Kaiketi kaikella sanomalla on merkitys, jos joku sen lukee kirjoittajan lisäksi, mutta sanoman uskottavuus mitataan ainoastaan siten, että uskottavin asia kestää myös kovimman kritiikin.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Valtakunnansyyttäjän asettama työryhmä koskien vihapuheiden rangaistavuutta nettikirjoittelussa

http://yle.fi/uutiset/miten_vihapuheet_voidaan_maaritella_ja_miten_niista_pitaisi_rangaista/6006237

http://www.poliisi.fi/nettipoliisi

Lähetin oman palautteeni, kun sitä nyt kansalta kysyttiin...

Valitettavasti en jaksanut kuin silmäillä valtakunnansyyttäjän asettaman työryhmän mietintöä.

Hyvää mietinnössä on mielenterveyspotilaiden ja -kuntoutujien ja siten vammaisten kannalta mielestäni se, että ilmeisesti psyykkisesti sairaiden ihmisten ihmisarvoa on haluttu korostaa jos en käsittänyt tuota väärin? Rajanveto voi olla kyllä vaikeaa, koska toinen mieleltään sairastunut kansalainen saattaa syyttää toista sairasta laiskottelijaksi vaikka tämä olisikin vaikeasti sairastunut kansalainen. Olen itse polttanut netin käytön aloittamisen ja vuoden 2004 jälkeen usein käämini, kun niin sanotuilla vertaistukipalstoilla sairaita syyllistetään juuri kuten edellä totesin.

Lisäksi en huomannut uhkaavista viesteistä yksittäisiä kansalaisia kohtaan mietinnössä mitään. Nehän ovat toisaalta kai nyt jo poliisiasia ainakin jos henkilöidentiteetti esimerkiksi nimimerkin takaa on tuttu.

Summa summarum, häiriöiset kansalaiset tarvitsevat mielestäni nettiä jossain määrin purkautuakseen, mutta nämä purkavat nyt itseään väärillä sivustoilla, koska sosiaali- ja terveysalan ja etenkin sieltä mielenterveystyöntekijöitä ei ole internetissä tarpeeksi. Edellinen tarkoittaisi ammattimaisesti ennakkomoderoitua foorumia häiriöisille ihmisille, jossa voisi olla moderaatio läpi yön toisin kuin esimerkiksi www.tukinet.net -sivustolla. Siispä parempi olla yleensä monen purkautujan huomattuna kuin huomaamattomissa. Sitten on mielestäni tietty niitä häiriöisiä kansalaisia, jotka eivät ikinä omaa häiriöisyyttään huomaa... 

torstai 19. huhtikuuta 2012

Sosiaalinen media leikkaa ehkä ehdokkaiden vaalibudjettia

Jos itse olisin kuntavaaleissa 2012 kampanjatyöntekijänä, niin ehkä painaisin ehdokkaalleni suuren määrän riippuen kunnan koosta esitteitä kokoa A5, jossa olisi lyhyesti lähinnä pääasiat noin 5-10 asiaa, joita kyseinen ehdokas lupaa valtuustossa ajaa. 


Lisäksi oma kotisivulinkki tai blogi pitää ehdottomasti olla isolla näkyvissä vaalimainoksessa, jotta potentiaaliset äänestäjät voivat tutustua paremmin kyseisen ehdokkaan mahdolliseen ajattelukykyyn.


A5-esitteen kääntöpuolella olisi kirjoitus, jossa kiteytyy ehdokkaan pääasiallinen sanoma, jota ehdokas kunnallispäättäjänä kirjaimellisesti noudattaa seuraavat neljä vuotta. Henkilökohtainen allekirjoitus jokaiseen esitteeseen vakuuttaisi ehkä montaa epävarmaa äänestäjää...


Ennustan, että seuraavissa kuntavaaleissa 2012, jotka ovat siis lokakuussa, on sosiaalisen median piirissä jaossa enemmän ääniä kuin koskaan ennen. Saa nähdä miten ennustukseni todellisuudessa käy.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Breivik ja media

Mielestäni on eettisesti arveluttavaa, että median kaupalliset toimijat tekevät tai tahkoavat rahaa Breivikin kaltaisen psykopaatin välityksellä. Lisäksi kansalliset mediat ovat myös mukana tässä psykosirkuksessa, mikä on mielestäni perin erikoista. Eikö asia kiinnosta, vaan jauhaminen oikeudenkäynnistä, jonka päätös julkaistaan vasta kesällä!

Lisäksi mediassa toimittajat ihmettelevät miten on mahdollista, että noin paha ihminen ei ole mielisairas. Ei pahuudella ja mielisairaudella ole oikeasti mitään tekemistä keskenään. Pahimmat ovat niitä, jotka tietävät mitä tekevät ja tekojensa jälkeen nämä ihmiset eivät ikinä osoita aitoa katumusta.

Eettisesti olisi hyvin mielenkiintoista, jos esimerkiksi suomalainen iltapäivälehdistö Hesari mukaan lukien luovuttaisi psyko-Breivikin uhreille kolehdin, jonka suuruus voisi olla vähän pienempi kuin psyko-Breivikin tuoma laskennallinen voitto mediataloille!

Kyllä ottaa päähän!

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Facebook ja viestien julkisuus

http://www.hs.fi/kotimaa/Onko+Facebookiin+kirjoitettu+julkista+vai+yksityist%C3%A4/a1305559912347

Kommentoin tuota yllä olevana linkattua kolumnia seuraavasti:

Eikö Facebook-julkaisua koske sama laki kuin kirjesalaisuuttakin? Siispä kannattaa todella miettiä mitä Facebookiin kirjoittaa, koska kaikki siellä kerrottu voi levitä varsin yllättävästikin. Kirjesalaisuus näet koskee vain salaisuutta kirjeen avaamiseen asti, ellei se ole luottamuksellinen salassa pidettävä asia erityisin perustein. Kirjeet voi sen jälkeen käsittääkseni kirjeen avaaja julkaista ilman sen suurempia oikeudellisia seuraamuksia. Tietenkin eri sivustoilla internetissä voi olla vielä oma säädöstö, jonka noudattaminen on paikallaan, mikäli haluaa jatkossakin esimerkiksi Facebookin palveluja käyttää...

Lisäyksenä vielä tuohon kommenttiini totean, että viestien lainauksessa on hyvän maun mukaan hyvä laittaa viestin alkuperä myös sitaatin loppuun näkyviin.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Miksi Breivikin diagnoosilla on merkitystä?

Lähinnä siksi Breivikin mahdollisimman oikeanlaisella diagnoosilla on merkitystä, että stigmaa ei levitetä sellaisiin sairauksiin pahempana joiden oireena ei ole tappamisvimmainen käyttäytyminen.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Politiikka on joillekin laillinen rikollisuuden muoto.

Monilla poliitikoilla on keskeinen asia hoitaa omaa, lähipiirinsä ja intressiryhmiensä etua, eikä tuossa kai mitään kovin rikollista ole. Se on taas mielestäni jo vähintäänkin vilppiä, jos ei tunnusta ajavansa omia etujaan yhteiskunnallisen edun kustannuksella.

Poliittinen kähmintä omaan koppaan saisi olla mennyttä aikaa, mutta tuohan ei ole mahdollista varmaan ikinä demokraattisessa valtiossa, jossa moni äänestää (minäkin joskus mukaanlukien) tuntematta ehdokasta edes kovin hyvin. Tunteminen ei tarkoita sitä, että pitäisi äänestää sitä ehdokasta jonka tuntee parhaiten, vaan sitä ehdokasta kannattaa äänestää, jonka yhteiskunnallinen näkemys olisi melko varmasti samankaltainen kuin itsellä. Lisäksi toki ehdokkaalta voi odottaa joskus jopa yhteiskunnan edun mukaista ajattelua päätöksenteossakin.

Tosiasia on, että aidosti demokraattinen valtio ei tarvitse palkkiovirkkoja tai poliitikkojen tuttavapiiristä nostettuja henkilöitä joskus jopa päättäviin asemiin. Vaikea tätä Suomen poliittista järjestelmää on tosin järkevöittää, koska puoluerajojen yli on ristikytkentöjä tyylillä teille tuo paikka ja meille tuo paikka. Toki poliittinen ansioituminen on joskus jo varsin pätevä ansio viranhakumenettelyssä ja sellainen se tulisi aina ollakin, kunhan vain viranhaltijan tai muun palkkiotehtävän valinta on yhteiskunnanllisestikin kestävällä pohjalla.

Jos esimerkiksi kuntapolitiikassa ei riitä jo se, että saa edustaa kuntalaisia yhteisissä asioissa, niin onko kuntapoliitikkojen ajatus vääristynyt? Kuntalaisten edustaminen on jo kunniatehtävä, eikä sitä saisi ikinä asettaa kuntademokratiassa kyseenalaiseksi esimerkiksi niin, että kuntapoliitikot palkitsevat kilpaa toinen toisiaan...

Odotan mädännäisten henkilöiden vähenemistä kuntien valtuustoissa kuntavaaleissa vuonna 2012, vaikka tuo taitaakin olla toiveajattelua. Tästä alkaakin uusi kategoria blogissani tunnisteella Kuntavaalit lokakuussa 2012.

Yhteiskuntavastuuta odotan enemmän kaikilta poliittisen luottamuksen saaneilta kansalaisilta joskus jopa oman edun kustannuksellakin!

Taloustutkimus tutki sen, että Tampere on paras paikkakunta asua Suomessa


http://www.hs.fi/kotimaa/Suomalaiset+Tampere+paras+asuinpaikka+Helsinki+nelj%C3%A4nten%C3%A4/a1305559272906

Tampere tai Tampereen seutu on ihan hyvä paikka asua oikeasti. Maantieteellisin ja yhteiskunnallisin näkökulmin tarkasteltuna Tampere lienee yli 100000 asukkaan suomalaisista kaupunkiseuduista täysin ylivoimainen, koska Tampereella on vettä, harjua, metsää liki keskustassa, hyvät kulkuyhteydet tulla ja mennä ja lisäksi on hyviä koulutusmahdollisuuksia eri kouluissa ja elinkeinoelämä on suhteellisen monipuolista.

Helsinki jäi tässä mielipidetutkimuksessa nuolemaan näppejään, mutta onko tuo kovinkaan suuri ihme, koska moni asuu Hesassa ja pk-seudulla pakon sanelemana, jos muualta Suomesta ei ole löytynyt ura- tai muitakaan työnäkymiä.

Yle-vero ei ole oikeudenmukainen

Yhteiskunnallinen toimija, Yleisradio, on mediakentässä tarpeen, mutta kuinka suurella budjetilla ja millaisella rahoituspohjalla ovat eri kysymyksiä.

Mielestäni on kohtuutonta, että lähinnä silloin tällöin Yleisradion uutisvirtaa netissä seuraavana kansalaisena maksaisin Yle-veroa. Voisin vapaaehtoisesti maksaa esimerkiksi kympin lukuoikeudesta Yleisradion sivustolla, mutta en minimissään 50 euroa tai maksimissaan 140 euroa vuodessa, koska en Yleisradion palveluita juurikaan käytä. En siis kuuntele radioa enkä omista televisiota. Minua ei todellakaan kiinnosta usein poliittisin perustein valittujen ohjelmantekijöiden palkanmaksaminen Yle-veron muodossa.

Mediamaksu olisi kuullostanut paljon paremmalta. Mediamaksulla olisi voinut rahoittaa journalistisen tiedonvälityksen tukemista yhtenevin perustein mediafirmasta riippumatta. Toisenlainen politiikka on nyt vallitseva, kun sanomalehdistön toimintaedellytyksiä halutaan haitata muun muassa asettamalla sanomalehdistölle 9 prosentin alv.

Hyi, hävetkää vapaan ja jossain määrin riippumattoman tiedonvälityksen romuttajayrittäjät Suomessa!

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Ihmiselon mysteerejä: ihmisen itsensä suhde muihin ihmisiin

Miten nähdä itsensä muiden joukossa mietityttää varmaan monia muitakin ihmisiä kuin minua. Yksi lähtökohta voisi olla tässä tarkastelussa sosiaalisen statuksen tai ansiotason vertaaminen muiden ihmisten vastaaviin asioihin. Toki vertailua voi käydä myös monin muunlaisinkin seikoin. Joillakin voi ainakin vaikuttaa olevan esimerkiksi suurempi läheisverkosto kuin toisilla. Jotkut osaavat mielestäni paremmin ilmaista itseään taiteellisesti kuin meikäläinen.

Ehkä suurin ongelma itsensä suhteuttamisessa toisten joukkoon on siinä, että täysin realistiseen käsitykseen tuskin pääsee muuta kuin vahingossa, koska joukossa on aina niitä jotka kyseenalaistavat tietynlaiset itsearvioinnit. Masentuneena näkee itsensä varsin usein melko mitättömänä suhteessa muihin ihmisiin, kun taas suuruusharhoissa näkee itsensä merkittävästi muita parempana, vaikka totuus on jotain masennuksen ja suuruusharhojen väliltä. Voihan joku tietää olevansa suuri jollakin elämän osa-alueella, vaikka muut eivät sitä tunnusta, mutta tällöin on kyse poikkeuksellisista ihmisistä, jotka kulkevat tavallaan aikalaisiaan edellä.

Itsetunto puolestaan koostuu monesti käsittääkseni siitä, että tuntee olevansa hyvä jossain tai edes riittävän hyvä. Paras keino ruokkia itsetunnon kasvua lienee positiivinen mutta silti realistinen palaute. Rakentava kritiikki on toisaalta sellaista, että se ei välttämättä ruoki itsetuntoa, mutta se auttaa näkemään itsensä paremmin suhteessa muihin kanssaihmisiin. En kannata missään nimessä katteetonta kehumistakaan, koska se saattaa saada vääristyneesti itsetuntoisen ihmisen entistä enemmän harhapoluille.

Omaa suhdetta muihin ihmisiin harva jaksaa syvällisemmin kokemukseni mukaan miettiä, vaikka kaikki sitä kai joskus miettivät, vaikka sen ehkä kieltävätkin.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Tätä Osmo Soininvaara ei halua muiden lukevan bloginsa kommenttina

Kirjoitin muistaakseni melko tarkkaan seuraavasti:

Huumeet vapaiksi ja atomipannuilla sähköverkot täyteen... Mitä muutakaan voi odottaa uravihreäpoliitikolta?

Tiedoksi, että ihmisten riippuvuuksilla tehdään rahaa jo nyt ihan Suomen lakienkin mukaan.

Keskustelu oli: http://www.soininvaara.fi/2012/04/05/kuolinisku-huumemafioille/

Aiempi kirjoitukseni aiheesta: http://hermiitti.blogspot.com/2011/03/huumeet-viinakauppaan-kirjoitus-2182010.html

torstai 5. huhtikuuta 2012

Hermiitti kertoo kirjan voi jo tilata ainakin Levykauppax.fi -sivustolta

Jos kirja Hermiitti kertoo kiinnostaa, niin tilatkaa se vaikka Levykauppax.fi -sivustolta.

http://www.levykauppax.fi/

Lisäys 16.4.2012 23:00
Näkyi Hermiitti kertoo kirja olevan myynnissä nyt ainakin myös sivustoilla:
www.suomalainen.com ja www.suurikuu.fi

Sivumäärät olivat tuolla kylläkin vielä väärin, koska kirjassa Hermiitti kertoo on 87 sivua.



Oleellisia tietoja Hermiitti kertoo kirjasta.

ISBN 978-952-93-0529-2


omakustanne, ensimmäinen painos v. 2012 huhtikuu


painopaikka: Juvenes Print - Tampereen yliopistopaino Oy, Tampere 2012 


pehmeäkantinen 87 sivua, kirjan koko on A4


kirjoittanut Kimmo Hoikkala


Päivitetty: 16.4.2012 kello 23:02


sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Peruskoulun pakkoruotsi pois?

Tein nettiadressin, jonka voit käydä halutessasi allekirjoittamassa:
http://www.adressit.com/kaksikielisyyden_kansantaloudelliset_vaikutukset

Ihmeellistä touhua Suomessa kun tänä markkinatalousaikana ei ole vielä tehty kattavaa selvitystä kaksikielisyyden kansantaloudellisista vaikutuksista ja sen aiheuttamista mahdollisista haitoista tai hyödyistä...

Paavo Väyrynen on menneisyyden ääni nyky-politiikassa

Keskustapuolueen päättävät henkilöt valitsevat kesäkuussa puheenjohtajan ja ehdolla on yllättäen myös mies nimeltänsä Paavo Väyrynen. Väyrysen itseään täynnä olevat julkilausunnot eivät voi mielestäni vedota kenenkään demokraattista päätöksentekoa kannattavaan kansalaiseen tai edes kepulaiseen.

Väyrynen olisi voinut poistua voittajana kentältä presidentivaalien 2012 jälkeen, mutta nyt hän haluaa vielä yskiä menneisyyden yskäyksiä Suomen demokratian ylle. Kepulaiset valitsevat ehkä puheenjohtajan menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden väliltä. Itse suosittelen keskustalle tulevaisuutta aidosti yhteiskuntavastuullisena puolueena!

Poliittinen hylkykappale - äänestäjä vai?

Vallalla oleva poliitikkojen ja muiden puolueuskollisten ylimielisyys demokratiamme edessä vaikuttaa joskus hyvin erikoiselta. Demokratian vahvuus on muutoksessa eikä paikalleenjämähtämisessä.

Enemmän poliittista aktivointia politiikantekijöiltä eikä vain pelkkää julkipatsastelua mediassa. Pitäkää kansalaistilaisuuksia ja käyttäkää internetin sosiaalista mediaakin hyödyksi kun siihen on kerta mahdollisuus.

Suositelkaa joku minulle jotain aktiivista kansankuuntelijaa täältä Tampereen seudulta, kun heitä ei tunnu olevan liikkeellä poliittisissa piireissä kuin vaalien alla jos silloinkaan...