perjantai 31. elokuuta 2012

Mediapersoonien motiivit

Miten voi tietää että mitkä motiivit ohjaavat mediapersoonien käyttäytymistä perinteisen median puolella? Tässä yhteydessä tarkoitan myös toimittajia, jotka ovat melko näkyviä mielipidevaikuttajia tässä ajassa. Tietenkin kysymystä voi laajentaa myös sosiaalisen median puolelle, varsinkin kun ajattelee kuinka paljon mediakekkuloijatkin ovat pakosti mukana myös sosiaalisen median puolella.

Mistä voi tietää kenenkään mediapersoonan todellisista ilmaisun vaikuttimista? Voihan motiivit olla tietenkin perinteisiä markkinatalouteen sopivia, kuten rahan ja vallan tavoittelu. Tai sitten voi olla kyseessä halu vaikuttaa muiden ihmisten ajatteluun ja tietoisuuteen maailmastamme.

Sosiaalinen media on kyllä siitä metka juttu, että se saattaa vieläkin laskea monen sosiaalista statusta, etenkin jos ei ole perinteisen median hyväksymä ja sen julkisuudessa patsasteleva kansalainen. Mediavaikuttajiin laitetut odotukset eivät ole ehkä aina aivan realistisia. Mediakekkuloija saattaa olla riippuvainen yleisöstä, joka seuraa häntä lähes kritiikittömästi samanaikaisesti kun varmuus itsensä suhteen saavuttaa mediakekkuloijalla joskus ehkä sairaalloiset mittasuhteet.

On varmaan jännä ajatella, että mediavaikuttaja tietää miten asiat ovat jolloin säästää itseltä ajattelun vaivan. Todellakin, onko kansakuntamme tyhmentymässä entisestään, kun ajattelee nykyistä mediassa olevan keskustelun tasoa?

torstai 30. elokuuta 2012

Onko internetissä liikaa sisältöä?

Paljon on vielä asiaa jota ei ole edes internetissä, mutta paljon on myös asiaa internetissä.

Mielestäni internet on lähinnä sitä varten, että ihmiset voivat hakea tietoa ja keskustella erilaisista asioista avoimessa sosiaalisessa mediassa. Ei pidä unohtaa myöskään internetin hyvin laaja viihdekäyttöä.

Internet on kaikkien sen käyttäjien muodostama. Käyttötottumuksia ja käyttökokemuksia lienee kyllä monia erilaisia, vaikka usein varsinkin sosiaalisessa mediassa olen ollut huomaavinani, että käytöstavat unohtuvat monilta kun kirjoitetaan anonyymisti ja itsekorostus lisääntyy, kun siirrytään kirjoittamaan omalla pärställä.

Purkaukset varsinkin tekstimuodossa ovat usein ymmärrettäviä sosiaalisessa mediassa, jos ajattelee kirjoittajan oman mielenterveyden kohentumista tällä tavoin toimiessa. Paljon monelta jää huomiotta perinteisen median toiminnan julistavuus myös internetissä, kun moni samanaikaisesti on ojentamassa pahaa oloaan purkavaa ehkä anonyymia kirjoittajaa. Media ei ole kaikilta osin perillä vielä eikä voi ollakaan perillä tulevaisuuden maailmankuvasta, jonka keskeinen vaikutin on internet.

Internet ei ole suuri paha peikko, vaan se on väline hyvänlaatuisille ihmisille tulla vieläkin paremmiksi. Suurin osa maailman väestöstä lienee rauhaa rakastavaa, hyvänlaatuista ja vähään tyytyväistä väkeä, vaikka media lietsoo usein aivan toisenlaisia mielikuvia. Myös häiriöisille ihmisille internet voi tehdä hyvää, sikäli kun nämä häiriöiset löytävät toisensa ja rakastuvat samalla unohtaen pahanlaatuisuutensa.

Internetissä ei ole liikaa sisältöä, vaan sisältöä on aivan liian vähän. Ei ihminen huku internetin tietoon saati epätietoon, vaan ihminen hukkuu oman päänsä sisällä. Inhimillinen internet on käsilläsi aina jatkossakin, jos aivoituksesi sitä haluavat. Moni tosin haluaa jotain päinvastaista.

Korkein moraali

Miten jotkut henkilöt vaikuttavat niin hyviltä jopa niin hyviltä, että he tuomitsevat muut ihmiset omien lakien mukaan. Ovatko hyvikset oikeasti kumminkaan sitten aina oikeassa ja erehtymättömiä omassa korkeassa moraalissaan?

Saunan taakse vaan vai saunan taakse kukkia kasvattamaan? On tosiaan vissi ero henkilön katsantokannassa siinä että kasvattaako saunan takana kukkia vai viekö saunan taakse muita. Ihminen on erehtyväinen aina, eikä äärimmäistä pahuutta välttämättä esiinny paljoakaan ihmisten keskuudessa, vaikka lööppiuutisointi voi luodakin erilaista mielikuvaa.

Joten kasvattakaa kukkia ja itseänne ennemmin kuin muita omien lakienne mukaan.

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Miten nettihäiriköt vaiennetaan?

Mietin jo eilen tätä kysymystä, että miten on mahdollista, että internetin keskusteluissa joillakin ei ole oikein sana hallussa, jos tarkoitetaan käytöstapoja ja sanallisesti hyökkäävyyttä toisen kimppuun. Sananvapaus on suuri asia, mutta jos sanomaansa ei uskalla kaikkialla kaikille esittää, niin olisiko parempi sitten olla hiljaa?

Minun näkövinkkelistä tarkasteltuna vuodesta 2004 alkaen internetin keskustelut vaikuttavat usein siltä, että kanssakeskustelijoita ei haluta huomioida saati kunnioittaa. Aktiivisten nettikirjoittajien porukassa uskotaan vain että eniten äänessä olevilla on totuus hallussaan, vaikka asia on usein päinvastoin. Suuri hiljainen lukijakunta käy ehkä esimerkiksi Uusi Suomi -blogeissakin usein ainoastaan etsimässä mehevämpiä vitsejä eikä niinkään asiaa, vaikka asiaa käyvät jotkut lukijat pääasiassa ehkä etsimässä.

Miten tälläinen aktiivikirjoittajien häiriöpesäke sitten hiljennetään? Ei välttämättä mitenkään, mutta yksi keino on kohdata ihmiset nettikoneiden takaa silmästä silmään ja havaita, että asiakirjoittajakin on vain ihminen eikä suuri uhka häiriöpesäkeläisille. Kyllä tosiaan asia on niin, että sosiaalinen ryhmäpaine saa ihmiset ruotuun eikä sitä internetissä ole tarpeeksi, kun sisäpiirikirjoittajien kyseenalaistajien kurkkuun käydään sanallisesti varsin railakkaasti...

Internet ja sen sosiaalinen media on epätodellinen otos maailmasta suuressa määrin, koska viestintäkulttuuri ei ole somessa vielä tarpeeksi kehittynyttä eikä sanoista kanneta tai tarvitse kantaa monestikaan vastuuta, jos tunnistettavien nettihölöttäjien sosiaalisen statuksen laskua ei sellaisena pidä.

Itse kuitenkin uskon, että parempi suppea sosiaalinen verkosto kuin laaja ja laaduton, joka ei anna olla ihmisen sitä mitä hän on. 

Hoitajien työt tiukempaan seurantaan

Onko hoitajien työtehossa parantamisen varaa? Ehkä voisi olla ainakin kun entisenä potilaana ja maallikkona asiaa ajattelen.

Helpoin keino seurata hoitajien työtehoa on laittaa kulunvalvonta kansliatiloihin ja taukotupiin. Jos ei ole työmaalla hyvä olo, niin voihan sitä kai muitakin töitä etsiä? Itse totuin työelämän varrella siihen, että työmaalla tehdään töitä eikä lorvita muuta kuin kahvitauoilla ja ruokatauolla.

Vessakäynnitkin kannattaisi optimoida taukojen yhteyteen. Monille hoitajille pitää varmaan sanoa, että tehkää niitä töitä älkääkä marmattako turhasta! Monella muullakin sektorilla lienee kyllä tehostamisen varaa yhä.

Summauksena, ei pelkkä joutenolo riitä, vaan tarvitaan myös läsnäoloa potilastyössä. Kiitokset kumminkin erityisesti kaikille päteville hoitajille, jotka hoitavat hommansa kuten työnkuvaan kuuluu.

Helsinki ja suuruuden ongelmatiikasta

Kommentoin juuri Jussi Saramon Uusi Suomi blogiin hänen viime ehtoon blogimerkinän alle suunnilleen seuraavaa asiaa, että miten on mahdollista että Suomen suurin kuntayksikkö Helsinki hoitaa asioita niin epädemokraattisesti ja huonosti alueella asuvasta hyväpalkkaisesta paperinpyöritystyötä ja ehkä peukaloitakin pyörittävästä laajasta johtotason palkoilla elävästä väkimäärästä huolimatta. Johtajilla on nimittäin johtajien palkat ja veronmaksukykyä löytyy kuntapuolellakin.

Miten siis on mahdollista, että Helsingissä asuu Suomen laajin asunnottomien joukko ja sossuluukulla käyvää matalapalkkaväkeä? Eikö asiat järjestäydy Suomen suurimmassa kuntayksikössä sittenkään demokraattisesti ja hyvin, vaan merkittävällä osaa stadilaisia on hätä ja epätoivo vallitseva olotila. Olen niin kauan perusteettomia kuntauudistuksia vastaan, kunnes joku perustelee, että asiat järjestäytyvät aina paremmin mitä suurempi kuntayksikkö on kyseessä.

Paradoksi Hesan tilanteessa on kyllä ehdottomasti se, että Hesassa asuvat valtakunnan kärkipoliitikot syyttävät omia päätöksiään siitä kun hommat ei Helsingissä pelaa, jolla tarkoitan hallituksen linjaamia ja eduskunnan hyväksymiä päätöksiä. Tai tältä asia on ainakin täältä Tampereelta käsin tarkasteltuna ajoittain vaikuttanut. Eikö politiikan "mestarisarja" todellakaan tiedä mitä he tekevät ja missä he asuvat, vaikka varsin moni on läsnä Helsingin kaupunginvaltuustossakin.

Näyttäkää Hesalaiset peukunpyörittäjät esimerkkiä maakuntiin älkääkä jauhako tyhjää vai oletteko vain liian tyhmiä? Järjestäkää asianne kuntoon vai onko Helsingin esimerkki kaikkien tulevien ilmeisesti lähinnä kokoomusvetoisten suurkuntien tulevaisuus? Suuret kuntayksiköt ja suuret ansiot lienee monen urapoliitikon märkä uni, mutta kansa voi vielä jyrähtää ja nähdä asioiden oikean tolan, ettei kuntakoko ole välttämättä monienkaan tulevan suurkunnan etujen mukaista. Suomi on vapaa maa ja sellaisena se tulisi säilyttää, jos joku kunta haluaa tehdä kuntalaisille liki paratiisin ainakin Stadiin verrattuna niin se heille sallittakoot!

tiistai 28. elokuuta 2012

Suuri tuntematon on huono vaihtoehto kaikissa vaaleissa

Miten arvioida poliitikkoa jolla ei ole oikeastaan näyttöä ollenkaan poliittisesta toiminnasta? Miten arvioida puoluetta, jolla ei ole ikinä ollut merkittävää valtaa? Miten tosiaan on uskottavuuden kanssa edellisten kysymysten kanssa?

Mielestäni on järkevämpi äänestää ehdokasta jonka toiminnasta on jo jonkinlainen käsitys, eikä vetää puskista ääni yhden sähköpostivastauksen perusteella, kuten itse viime eduskuntavaaleissa tein. Ei voi olla tosiaankaan uskottava seikka, että puskista kaiken puoluepolitiikan ulkopuolelta löytyy suuri joukko perussuomalaisia, joiden ainoa tavoite on muutoskurssi kaikkien suomalaisten eduksi, jos asiat tehtäisiin kuten perussuomalaiset tai muut änkyrät sanovat.

Politiikka on tosiaankin sopimista, eikä kai milloinkaan sanelua monipuoluejärjestelmässä. Toki perussuomalaisillakin on hyviä esityksiä, mutta se että ollaan kaikkea aina vastaan ei voi olla hyvä neuvottelulähtökohta muiden puolueiden kesken edes kuntatasolla.

Miksi perussuomalaisten mielikuvissa kaiken muuttava myllerys on sitten viime vuosina alkanut? Olisiko kansa oikeasti turhautunuttakin? Ei sateenkaareen päätä löydy perussuomalaistenkaan johdolla, ellei asioista osata diplomaattisesti keskustella myös ääristä toiseen. Ajatelkaa lukijat vielä lopuksi sitä, kumpi on turvallisempi vaihtoehto tuttu ja turvallinen koko kansan puolustajademari vai puskista tielle sateenkaarea esittelemään jäänyt perussuomalainen?

Protestoida voi puoleiden sisälläkin, eikä puoluetta ole sikäli pakko vaihtaa, jos vain on yhteistyökykyä!

maanantai 27. elokuuta 2012

Nyt tarvitaan vanhusasiamies - kirjoitettu 8.9.2009

Nyt tarvitaan vanhusasiamies!
08.09.2009 - 11:45 / Kategoriat: Yleinen, Politiikka

Yle uutisoi aamupäivällä lääninhallitusten tekemän selvityksen
vanhushuollon tilasta Suomessa. On todella hyvä juttu, että valvontaakin
vielä on ainakin hoivatyön piirissä. Toistan tässä yhteydessä tänä vuonna
kirjoittamani mielipiteeni vanhushoidosta: Keitä on sitten syytäminen, kun
vanhusten hoito laiminlyödään. Syylliset lienevät seuraavat joukot.

1. Poliitikot jotka tekevät priorisoivia päätöksiä esimerkiksi siitä paljonko
rahaa käytetään infraan versus ihmisten hyvinvointiin.

2. Valvova viranomainen jota taida oikein vanhuksilla saati muilla
yhteiskunnastamme eniten riippuvaisilla kansalaisilla olla. (Nyt tosin
lääninhallituksen selvityksessä on otettu kantaa vanhushoidon tilaan.)

3. Vanhusten omaisia, sillä jo kansalaisaktivismi voi tuoda parannusta
asioihin, jos argumentit ovat päteviä. Toisaalta moni omainen saattaa
ilmestyä vanhainkodille vasta sitten kun on perinnönjaon aika!

4. Median rooli kysymyksessä on mielestäni rajallinen, sillä onhan
vanhusten kaltoinkohtelusta ollut mediassa juttua melko paljon.
Lopuksi voisi vielä kysyä, että julkisuudessa on puhuttu
vanhusasiamiehestä, niin jokohan joku mahtipäättäjä ottaa asian
ajettavaksi vai tyydyttääkö lääninhallitusten suorittama valvonta?

Ei ole helppoa äänestää kuntavaaleissa Tampereella!

Onko kuntavaalit ehdokkaalle helpot? Voi ollakin, jos kyseessä on pitkän linjan mediakekkuloijapoliitikko lähinnä perinteisen median puolella. Tällöin puhutaan mielestäni demokratian yhdestä epäkohdasta eli mediapärstäkertoimesta ja tutuista toimittajista.

Voisi myös helposti ajatella, että kuntavaaliehdokas tavoittaa potentiaaliset äänestäjät helposti internetin välityksellä, mutta onko asia sittekään noin yksinkertainen? Voin olettaa, että suurin osa äänestäjistä käyttää internetiä lähinnä ehdokkaan taustojen tutkimiseen, jolloin parhaat tulokset kertoo juurikin googletus ja ehdokkaan oma vaalisivu tai -blogi.

Ei pidä myöskään unohtaa vaalikonevastausten tärkeyttä, koska niiden avulla voi helposti lokeroida ehdokkaita etenkin jos ottaa lisäksi huomioon ehdokkaan puolueen kokonaiskuvan vaalikonevastauksissa. Ei kuntavaalien jälkeenkään yksi ehdokas saa välttämättä moniakaan asioita valtuustossa läpi, joten sikäli on erityisen tärkeää tutkailla koko puolueen toimintaa paikallistasolla ja ehkä valtakunnantasollakin.

Vinkkejä joita itse käytän ehdokasvalinnassani kuntavaaleissa ovat seuraavat seikat:

1. Koko puolueen valtakunnallinen linja joka puoltaa tällä hetkellä sosialidemokraatteja.

2. Puolueen toiminta paikallistasolla kuntalaisten hyväksi.

3. Mahdollinen ehdokastapaaminen vaalitilaisuudessa tai vaalitorilla.

4. Osviittana saatan käyttää myös vaalikonevastauksia.

5. Keskusteleva ehdokas, joka pitää sanansa.

6. Nettiaktiivisuudesta plussaa ja roimasti!

Sitten on tietenkin joukko erilaisia asiakysymyksiä Tampereella, joita ei voi ehdokasvalinnassa sivuuttaa. Vaikeaa on äänestäminen kuntavaaleissakin...

Kirjailijoiden ja muiden kirjoittajien sananvapaus

Olen uutisista seurannut kohua, jonka aiheutti kirjailija Riikka Ala-Harjan uusin kirja nimeltänsä Maihinnousu. Tässä linkki Hesarin uutisjuttuun aiheesta: http://www.hs.fi/kulttuuri/Ala-Harjan+uusi+romaani+j%C3%A4rkytti+kirjailijan+l%C3%A4hipiiri%C3%A4/a1305595403861

Varsin kova lukumies Erkki Tuomioja puolestaan arvioi sivustollaan kohua seuraavasti: "Harja olisi Maihinnousu-romaaniinsa varastanut sisarensa leukemiaan sairastuneen lapsen tarinan. Kirjan lukeneena pidän tällaista harvinaisen turhana ja iltalehtiin paremmin sopivana palstankäyttönä." -http://www.tuomioja.org/ merkintä 26.8.2012

Onko kunkin elämäntarina sitten suojattu vai ei? Mielestäni kuka tahansa saa kirjoittaa mitä tahansa, kunhan pysytään kunnianloukkausten ulkopuolella. Toisin sanoen yksinomaan panetteleva ja halventa kirjoitettu kokonaisuus on lain vastaista tällä hetkelläkin.

Toisaalta esimerkiksi satiirikot käyttävät varsin roisia kieltä nykyään poliitikoista, jossa esimerkinnäyttäjänä on ollut maan johtava satiirikko kirjailija Jari Tervo. Jari Tervon kirja jossa hän ilmeisesti kuvaa pääministerin toimea silloin hoitanutta pääministeri Matti Vanhasta oli mielestäni niiden katkelmien perusteella, joita Hesarin netistä kirjasta luin, todella panettelevaa ja intiimiasioista vihjailevaa loukkaavaa mautonta epäkunnioittavaa tekstiä.

Poliitikoilla pitää olla paksunahkaisuutta, vaikka uran tuhoaisikin huono vitsimies, sikäli jos satiirikirjallisuus vaikuttaa keskeisesti muiden kansalaisten mielikuviin negatiivisessa mielessä. Jari Tervoon vertasin tätä Ala-Harjan kirjaa sikäli kun toinen lienee kumminkin rakentavassa hengessä kirjoitettu vallitsevan sananvapauskäytännön mukaan kun toinen on taas mielestäni selvä rajatapaus.

Riikka Ala-Harjan romaanimuotoon kirjoitetussa kirjassa ja siitä seuranneessa kohussa tuskin on muusta kyse sananvapauden perusteettomasta rajoittamisyrityksestä.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Sanomalehdistö

Toimittajat ovat kyllä pöhlöydellään pilanneet journalismin tasoa osin myös tiukan omistajaohjauksen alla.

Onko oikein, että suuren sanomalehden päätoimittajan palkkiotaso on ehkä yli kolminkertainen rivitoimittajaan nähden? Onko oikein, että journalistit tavoittelet maksimaalisen suurta liikevoittoa yritykselleen?

Kun noita kahta yllä olevaa kysymystä miettii, voi olla aivan vakuuttunut Yleisradion paikasta suomalaisessa mediakentässä.

Kuitenkaan pätevä lehdistö ei pyri jatkuvaan yleisön miellyttämiseen tai ärsyttämiseen, vaan asiapitoiseen tiedonvälitykseen ja asioiden taustoitukseen. Mielestäni on olemassa ristiriita, jos mediatalo pyrkii maksimaaliseen voittoon, koska tällöin toimituksellinen taso ei voi olla kärsimättä. Kirjoittamiskyky on lahja eikä silloin ansiotaso ole oleellinen asia. Kun omistautuu asialle ei ole ensisijaisen tärkeää kymppitonnin liksa.

Edellisen kirjoituksen olen kirjoittanut Uusi Suomi -sivuston blogisti Pekka Siikalan kommentteina. Kumma kyllä tuo Pekka Siikala, vaikka ei ole kummoinen kirjoittaja, niin silti hän ilmeisesti puhuttelee varsin monia Uusi Suomi puheenvuoro-blogipalstan kirjoittajia.

Linkki Pekka Siikalan blogiin: http://pekkasiikala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/115115-vapaan-lehdist%C3%B6n-puolesta-pimeytt%C3%A4-vastaan

lauantai 25. elokuuta 2012

Perussuomalaiset sekalainen kaikki hoitava puolue?

Perussuomalaiset on mielestäni näennäinen vaihtoehto vallassa olevalle politiikalle mutta ei todellinen. Keskustelunherättelijänä Timo Soinin joukot ovat onnistuneet mielestäni viime vuosina melko hyvin, mutta missä ovat todelliset teot ja rakentavat esitykset kansakuntamme hyväksi?

Perussuomalaisiin on lähtenyt mukaan ilmeisesti melko lyhytpinnaisia poliitikon alkuja, jotka haluavat jonkinlaista muutosta ja ehkä paksumpaa lompakkoa itselleenkin. Lyhytpinnaisuudesta kertoo mielestäni puolueen sisäiset ristiriidat, joista esimerkkinä menkööt nyt vaikka rasistisista julkituloista asetetut oikeustuomiot, joita puolestaan tuskin läheskään kaikki perussuomalaiset poliitikot ymmärtävät.

Lyhytpinnaisella politiikalla ei asioita hoideta, koska yhteiskunnalliset muutokset eivät tapahdu sormia napsauttamalla ihmelakeja säätämällä senkään vuoksi koska lainsäädäntö on hidasta. On eri asia jos ollaan asialinjalla, mutta kun ollaan kiihkomielisellä revittelylinjalla, niin eihän tuollainen puolue paljosta hyvästä huolimatta varmaan ketään järkikansalaista voi vakuuttaa ellei ole sitten oma lehmä ojassa?

Ennakoivan perhetyön puolesta

Arvopoliittinen kysymys ja lyhytnäköistä säästämistä, jos perhetyötä ei haluta poliittisin päätöksin järjestää. Yhteiskunnan viesti on siis lapsiperheille selvä, älkää missään nimessä tehkö enempää lapsia tähän maahan. Yhden lapsen kuormitus perheenäidille on nimittäin yleensä aivan erilainen kuin kahden saati kolmen, koska kuormitus lisääntyy etenkin mikäli vaippapöksyjä on useampia kiinni yleensä äidin kintuissa.

Siispä, ennakoiva perhetyö on parasta panostusta tulevaisuuteen. Vai peräänkuulutetaanko nykyään valikoivaa vanhemmuutta, jotta niin sanotut parhaat kyvyt saavat alkaa vanhemmiksi, jotka eivät väsy mistään ainakaan ennen kuin lapsia on maailmaan tullut.

Terveisin vajaakuntoinen isä ja kiukkuinen ääni sosiaali- ja terveystoimen puolesta

(Kirjoitus julkaistu aiemmin Aamulehden internet-sivun uutiskommentoinnissa.)

Paras argumentti herättää vastustusta?

Mielipideasioissa voi olla vaikea sanoa mikä mielipide olisi lähimpänä oikeaa, ellei perustelut ole luokkaa matemaattinen mallinnus. Moni asia vaikuttaa lukijan tulkintaan kirjoittajan mielipiteestä. Lähinnä vaikuttavia asioita ovat ainakin lukijan arvomaailma, mielenterveyden taso ja periaatteellinen ennakkoasennoituminen kirjoittajaa kohtaan.

Jos kirjoittaja ei ole ikinä kirjoittanut lukijan mukaan mitään asiaa, voi lukijan olla vaikea nähdä hyvinkin perustelluissa mielipiteissä mitään asiaa. Veikkaisin että parhaiten perusteluillakin kirjoituksilla riittää vastustajia edellä mainituista syistä vähintään noin 10 prosentin lukijajoukko. Eri asia on foorumit joilla vallitsee jonkinasteinen yhteisöllinen harha, jonka vuoksi kaikki ovat ihania ja dominoivat kirjoittajat ovat vielä ihanampia.

Se on paradoksaalista, että itse asiassa näkyvä vastustavien lukijakirjoittajien joukko kertookin ehkä keskustelun tervejärkisyydestä enemmän kuin huonosta keskustelun tasosta. Enkä tarkoita sitä että aletaan kyseenalaistaa matemaattista mallinnusta, jolloin kyse olisi tietenkin harhaoppisuudesta.

perjantai 24. elokuuta 2012

Valtaa vai rahaa?

Joillekin ihmisille riittää joko suuret setelit tai sitten suuri valta-asema. Joillekin ei riitä kumpikaan. Joku voi olla sellainenkin, ettei halua suuria seteleitä eikä valtaa loistoa.

Vallanhimo on sairautta, eikä sillä kai ole mitään tekemistä modernin johtamiskulttuurin kanssa. Käskyttävä johtaminen voi tietysti joitakin kutkuttaa, ja aina suurempi käskytettävien joukko saa monet näkemään varmaan märkiä unia.

Keskusteleva johtamistyyli olisi parempi, vaikka nopeissa tilanteissa ei kyselemällä voi edetä, vaan on tehtävä refleksin nopeita päätöksiä. Kriisivalmiutta joko on tai ei ole ja harvoilla sitä kai on kun lyödään riittävästi painetta.

Onko äärimmäinen paineensietokyky sittenkin sairautta, jolloin mikään ei tunnu miltään. Onko äärimmäinen paineensietokyky läheinen ajatus myös autoritaariselle johtamishalulle, jolloin ei tarvitse keskustella vaan käskyttää.

Rahaa riittävästi, mutta liika valta turmelee ja vie ihmisen liian kauaksi maan pinnasta varmaankin usein...

Voiko psykiatrinen kuntoutuja olla työkyvytön?

Kyllä psykiatrinen kuntoutuja potilaasta puhumattakaan voi olla työkyvytön. Psykiatrisissa sairauksissa keskeistä on varhainen puuttuminen ja pitkäkestoinen toipumisloma, jotta ajatukset ehtivät muuttua suotuisimmiksi oman elämän suhteen.

Ei vajaatyökykyiselle kansalaiselle ole työvoimamarkkinoilla tilaa tänä aikana, kun työtä ei ole kaikille psyykkisesti terveille siis ilman diagnooseja ja pitkäkestoisia sairauslomia elämänsä varrella viettäneille.

Yleinen harha vielä tällä aikakaudella on, että psykiatrinen sairaus ei ole sairaus vaan se paranisi tahdon voimalla, mutta asia ei ole noin yksinkertainen. Hoidon ja kuntouttamisen pitää olla kokonaisvaltaista ja antaa ennen kaikkea kuntoutujille kuntoutumisrauha. Ei pakolla ja väkisin synny kuin epätoivoa, katkeruutta ja pakoratkaisuja.

Kimmo Hoikkala, sihteeri, Suomen skitsofreniayhdistys ry

Talkootyö on kivaa ja työ josta pitää maksaa on myös kivaa?

Talkootyö on perinteisen käsityksen mukaan käsittääkseni työtä, josta maksetaan palkka ruokana ja juomana mutta ei alkoholipitoisena. Toki joku herttainen mummeli voi heittää yhdestä puunhakureissustakin pimeesti useamman kympin setelin, mutta sehän on jo harmaata taloutta, jos ei pidä tuota muutamaa kymppiä sitten lahjoituksena.

Entä jos työstä pitäisi maksaa työnjärjestäjälle, jotta saa ylipäätään tehdä töitä. Tämä edellinenhän on todellinen tilanne varsin monelle työntekijälle, kun vuokratyövoimaa on liikkeellä nykyisessä yhteiskunnassamme melko lailla. Välikädet pois ja työtä tekevälle, mutta kun ei niin ei samanaikaisesti, kun jotkut esittävät nettijulkaisuillekin maksua, jotta ei tarttisi enää talkoilla kirjoittaa vaan negatiivisilla talkoilla.

Tietenkin työnteon saati talkootyön määritelmä on varsin häilyvä, sikäli kun moni tekee harrastuksestaankin työn.

maanantai 20. elokuuta 2012

Syyskauden avaus!

Moro taas!

Kuntavaalit ovat tiettävästi lokakuussa 2012, ja meikä äänestää käsittääkseni Tampereella. Odotan syksyä oikein mielenkiinnolla, että mitkä teemat nousevat Tampereella kuntavaaleissa ylitse muiden.

Itseäni kiinnostaisi kuulla vaalitoreilla ainakin vastauksia seuraaviin kysymyksiin kuten esimerkiksi:

1. Kuntaliitokset lähinnä valtakunnallisenakin kysymyksenä.

2. Sosiaali- ja terveyspalvelujen budjettien alimitoitus Tampereella ja siten huono palvelutaso.

3. Pormestarimalli ja sen toimivuus?

4. Kuntademokratian toimivuus kuntalaisen kannalta?

5. Jättihalli?

6. Pikaratikka!

7. Voisiko mikään asia enää olla Tampereella paremmin?

Tamperelaisena minua kiinnostaa etenkin sosiaali- ja terveyspalvelujen palvelutaso ja kevyempänä aiheena pikaratikka olisi syytä rakentaa visionäärisenä hankkeena.