keskiviikko 31. lokakuuta 2012

"... siinä pitää olla tappamisen meininki" -Antti Rokka

Miten porvarit vakuutetaan, että kaikilla kansalaisilla on oikeus riittävään elintasoon? Toisaalta hölmöimmät köyhät saattavat olla jopa kiitollisia kurjasta elintasostaan pitäen sitä oikeutettuna.

Raha määrää monta asiaa yhteiskunnassamme kuten asumisen tason ja ehkä jopa lisääntymispotentiaalinkin tiettyyn tulorajaan asti, mutta silti on olemassa hyvin köyhiä perheitäkin. Tulotaso kohtelee kansalaisia siten, että toiset joutuvat miettimään mitä elintarvikekaupasta ostavat ja toisten ei tarvitse tätä asiaa niinkään miettiä.

Rahan kasautuminen joillekin muuta kuin perittynä vaatinee suhteellisen hyvää toiminnallista kyvykkyyttä ja ahneudestakin voi olla tässä hyötyä. Eriarvoistuvassa yhteiskunnassamme ei kuri ja järjestys enää riittää loputtomasti pitämään kansaa nöyränä, vaan poliitikkojen pitäisi miettiä oikeasti keinoja turvata riittävä elintaso ja siten riittävä turvallisuuden taso kaikille kansalaisille.

Politiikan kautta on vaikea vaikuttaa äänestämällä, koska Suomessa on niin laajapohjainen hallitus, joka tekee täysin muodollisia korjauksia köyhimpien kansalaisten toimeentuloon auttamalla siten lähinnä kuntia toimeentulotukien maksumäärässä. Itse olen turhautunut, vaikka olen äänestänyt viime vaaleissa. Turhautumaa voivat kokea monet muutkin ja paljon enemmän, joten tulevaisuudenkuvissani Suomi ei välttämättä ole kovin ruusuinen yhteiskunta, vaikka oikeudenmukaisuuden nimiin nyt vannotaankin, vaikka sillä ei ole juuri mitään katetta.

Köyhyys on yhteiskuntapoliittinen valinta eivätkä päättäjät pääse vastuuta tässä kysymyksessä pakoon, vaikka niin olisi tarkoitettukin. Hymy voi olla herkässä bruttona 10000 euron kuukausittaisella ministeripalkalla ilman lapsia, mutta onko sittenkin raivo todellisempi tilanne noin 1000 euroa nettoavalle pikkulapsen isälle? Portti pimeyteen on kai kenen tahansa avattavissa, jos niin on tarkoitettu? Ihmettelen kumminkin, että Suomessa on näinkin rauhallista ainakin selvinpäin.

Niin ja maa jonka kansallissankari on Antti Rokka kertoo aika paljon kansalaisten mielenlaadusta. Kuolema on toisaalta vieras asia monelle, mutta päivä päivältä se on lähempänä jokaista suomalaistakin.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Onnea vihreät hyvästä valtakunnallisesta vaalituloksesta!

Vihreiden loppuveto vaalipäivän äänissä oli huima!

Onnea vihreät myös siksi koska ammattiarvostelija taisi suoranaisesti pilkata puheenjohtajaanne Ville Niinistöä Yleisradion tv-tentin lopuksi. Ville Niinistö pärjäsi juuri Yleisradion tentissä vaaliviikolla mielestäni selvästi parhaiten, ja hänen lapsimyönteinen ja nuorten ongelmien ymmärtämisen taso oli hyvä tai siltä se ainakin vaikutti.

Tampereen vihreät säilyttivät niin sanotussa tunnellivaalissa myös asemansa yllättävän hyvin, mutta onko tästäkin osin kiittäminen vihreiden puheenjohtajaa, jonka hillitty ja asiantuntijamainen ote saattoi vedota moniin äänestäjiin.

Aatteen paloa vai luopumisen vaikeutta?

Olisi hyvä, jos demarien joukko olisi tällaisen rivikannattajan mielestä yhtenäisempi, sikäli että marssisi yhteen suuntaan. Mielestäni on silti täysin selvä asia, että kokoomus on arvoiltaan täysin erilainen puolue kuin sdp. Nyt sdp vaikuttaa inhimillisen oloisesta puheenjohtajastaan huolimatta lähinnä Eurooppa-puolueelta kuin tervejärkiseltä isänmaalliselta köyhien puolustajapuolueelta.

Sdp on romuttanut yhden vahvan tekijän menestymisen taustalla, ja se on solidaarisuus ja käytännön tekoja sen puolesta. Kokoomuksen kanssa samoista kannattajista kilpailu on tie puolueiden keskisarjaan. Suomessa tarvitaan pienten ihmisten aitoa ja järkevää puolustajaa, jonka lupaukset ovat yhteneviä tekoihin. Vasemmistoliitolla on samansuuntaisia ongelmia kuin demareilla, että uskottavuus on joidenkin äänestäjien ja etenkin äänestämättäjättäneiden entisten kannattajien silmissä mennyttä.

Matkimalla kokoomusta sdp on osin romuttanut viimeisen 15-20 vuoden aikana uskottavuutensa solidaarisuuspuolueena. Haluaisin olla mukana sdp:ssä joka oikeasti ajaa kansalaisten etua eikä vain omien poliitikkojensa etua, sikäli kun puolueen uusiutuvuus on ehkä jossain määrin kesken. Siispä enemmän värikkyyttä ja nykyisin epäaidolta kalskahtava sana toveri pannaan.

Luopumisesta vielä lopuksi, että luopuminen voi olla erityisen vaikeaa silloin, jos ei luota muiden osaamiseen. Toivottavasti demarien johtohahmot eivät lähde siitä, että puolueen jäsenet ovat kaikki huijareita joihin ei voi luottaa, vaikka joukoissa niitäkin on joka puolueessa!

maanantai 29. lokakuuta 2012

Etelän media voitti taas vaalit!

Katsoin viimeiset puheenjohtajat tentit MTV3 kanavalta ja Yleisradion ykköskanavalta. Jo silloin huomasi, että kokoomusta suositaan rankasti ja Juttaa jopa kiusattiin Yleisradion vaalitentissä. Etelän media lienee tyytyväinen, kun kokoomus vei näennäisen voiton, vaikka kokoomus menettikin noin 55000 äänestäjää viime kuntavaaleihin verrattuna. 

Etelän medialla on vain yksi puolue, ja se on kokoomus. Onneksi keskusta ja perussuomalaiset hieman pääsivät maakunnissa näpäyttämään kokkarimediaa. Suomi on maakuntien Suomi eikä siten kokoomuslaiset City-urbot saisi ohjata koko maan kurssia noin 12 prosentin kokonaiskannatusosuudella äänioikeutetuista!
Kokoomuksen kannatus oli nimittäin oikeasti tuon 12 prosentin luokkaa ja on täysin selvää että alhainen äänestys-% suosii perinteisiä puolueita, joihin vihreätkin jo kuuluvat ilmeisen vahvan peruskannattajakuntansa ansiosta.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Kesäaika loppui taas

Kesällä Suomi ajassa UTC+3h ja nyt talvikaudella ajassa UTC+2h!

Tänään vuorokausi on kellojen siirtämisen seurauksena siis tunnin pitempi. Kellojen siirrossa siirretään viisareita kesää kohti.

Vaalisää

Tampereella on lunta maassa hieman ja tiet ovat paikka paikoin liukkaita. Voiko mahdollisesti huono keli laskea äänestysprosenttia?

Ilmatieteenlaitoksen mukaan odotettavissa on pääosin aurinkoinen päivä koko maahan, vaikka pilviä taivaalla monin paikoin on. Keski-Suomesta pohjoiseen on pikkupakkasta päivällä ja etelässä päin on muutama plusaste. Lähde: http://ilmatieteenlaitos.fi/
Näillä näkymin on siis turha vedota huonoon säähän, että jättää äänioikeutensa käyttämättä. Aurinkoinen päivä voi koitua kohtalokkaaksi epätoivoa kylväville puolueille, kun asiat näkyvät kirkkaassa päivänvalossa eivätkä pimeässä syyssateessa...

lauantai 27. lokakuuta 2012

En ratkaissut kuin yhden äänen kohtalon

Nettimaailmaa huomista vaalipäivää silmälläpitäen ajattelin ja tulin siihen tulokseen, etten välttämättä saanut ketään lähemmäksi omia poliittisia ajatuksiani. Netti on tyly paikka ja vaalityö tehdään kai yhä pääosin vaalitoreilla.

Politiikka on vaikea laji, koska se perustuu jossain määrin mielikuvamarkkinointiin tai joidenkin kohdalla jopa puhtaasti siihen. Asiapoliitikkojakin on Tampereella ehdolla, joten jokaiselle löytynee jotakin, jos ette ole vielä käyneet äänestämässä. Toisaalta aina lienee pieni mahdollisuus, että ehdokkaan on valinnut tavallaan väärin, mutta tässä demokratiassa on se hyvä puoli, että voi äänestää myös puoluesidonnaisesti.

Itse äänestin ennakkovaalien ensimmäisenä äänestyspäivänä näissä vuoden 2012 kuntavaaleissa. En ratkaissut siten kuin yhden äänen kohtalon varmuudella, vaikka netissä olen kirjoittanutkin melko paljon ihmisläheisen näkökulman puolesta.

Toisaalta jos perustelut ovat hyviä voi olla mahdollista saada joitakin äänestäjiä vielä lähemmäksi itseään, jos aatesuuntaus on suunnilleen samaa laatua. Toki vastustajat saavat näistä ideologisen sodan pystyyn, vaikka olisikin vannoutunut rauhanmies. Kova kovaa vastaan on toisaalta reilua kansalaisia kohtaan, että kaikki laittavat korttinsa pöytään, ja vasta sitten katsotaan kenen puolella ollaan.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Välttämätön sosiaali- ja terveyspuolen uudistus!

Etenkin sosiaali- ja terveyspuolella kunnat matkivat toinen toisiaan siinä miten vain huonommin palvelut voidaan järjestää. Toivottavasti hallituksen jossain välissä julkaistava SoTe-uudistus korjaa näitä merkittäviä epäkohtia. Valtakunnallista tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta ja siten ohjautuvuutta pitäisi olla etenkin sosiaali- ja terveydenhuollossa, jotta kuntapäättäjät eivät laiminlyö lakisääteisiä velvoitteita kuntalaisia kohtaan.

Miten voi olla mahdollista Suomessa, että kun muuttaa oikeaan kuntaan saattaa kokea yllätyksen terveyspalvelujen sujuvuudessa tai sitten täyden kriisitilan, jollaisessa kunnassa kukaan ei välitä juurikaan mistään ainakaan sosiaalipuolella. Esimerkiksi perhetyötä ei tarjota mielestäni juuri sen vuoksi monissakaan kunnissa ennaltaehkäisevänä palveluna perheille jonka lapset ovat lähella vauvaikää, koska monissa kunnissa ei edes tiedetä mitään ennaltaehkäisevistä sosiaalipalveluista!

Tähän on pakko tulla muutosta, ettei lapsen tulevaisuutta ratkaista pelkän asuinkunnan tai postinumeron perusteella!

maanantai 22. lokakuuta 2012

Lapsiperheiden tukeminen kansantaloudellisesti kannattavinta

Asia on niin, että se mikä jo nuorena menetetään, niin hänet on hankala saada enää vuosien kuluessa mukaan yhteiskuntamme toimintaan. Kansantaloudellisessa mielessä on kaikista kannattavinta tukea lapsiperheitä ja koululaisia, jotta voimme saada mahdollisimman tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan tuleville aikuisille.

Lapsiperheiden köyhyys on tosiasia, jolla luodaan pohjaa tuleville huonoille kehityskuluille kohti aikuisuutta.
Paradoksi on mielestäni, että ne jotka eivät ole yhteiskunnan huono-osaisia välttämättä edes lähellä tekevät näitä koskevat yhteiskuntapoliittiset päätökset.

Kansakunnan sivistyksen mitta on mielestäni se, miten yhteiskunta kohtelee kaikista huono-osaisimpia kansalaisiaan, joihin lukeutuvat ainakin köyhät lapsiperheet ja kaikki muut ihmisryhmät, jotka ovat yhteiskunnastamme eniten riippuvaisia.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Vaalikoneet ovat tätä päivää!

Kyllä vaalikoneet ovat tätä päivää, mutta on myös suuri vaara tulla huijatuksi ja virhemahdollisuus kasvaa kun painotetaan ja valitaan joukosta ainoastaan yhtä ehdokasta.

Itse käytän vaalikonetta viitteellisenä puolueen arvopoliittisesta linjasta. Aina politiikassa on voinut tulla huijatuksi, mutta nykyään huijatuksi tulemisen mahdollisuus on kylläkin vähentynyt, ja siitä on kiittäminen vaalikoneita!

Miten voi äänestää ehdokasta, josta ei mitään tiedä? Vaalikoneet raottavat poliitikon arvomaailmaa, enkä pidä huonona ajatuksena että äänestää pelkästään esimerkiksi Yleisradion vaalikoneen antaman järjestyksen perusteella.

Äänestäkää ja yrittäkää minimoida huijatuksitulemisen mahdollisuus, vaikka vaikeaa tuo kyllä on.

Piraattipuolueelta puuttuu järkiperäinen linjakkuus

Miten piraattipuolue profiloituu muuta kuin lähinnä näennäisistä yhteiskunnallisista ongelmista suutasoittavana jenginä? Ei juuri mitenkään ainakaan kansalaisnäkökulmasta.

Nuoriin äänestäjiin voi harhaanjohtavasti piraatit vedota, mutta ei järkevään konservatiiviin ainakaan, jos tietää mitä asioita piraatit ajavat.

Piraatit ajavat tekijänoikeuksia vallan pois, joka romuttaisi koko yhteiskunnallisesti ohjautuvan kulttuuritarjonnan. Eikö tekijälle tosiaan kuulu muuta kuin tuotostensa mahdollinen velka?

Piraattien mallina on kulttuurianarkismi, jolloin auktoriteettina ovatkin itse piraatit eivätkä ketkään muut, jotka asioista jotain tietävätkin.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Porvarien ja oikeistopopulistien valikoiva hyväosaisuus

Kyllä asia on niin, että kaikille kansalaisille pitäisi pyrkiä luomaan yhdenveroiset mahdollisuudet edetä yhteiskunnan sosiaalisessa hierarkiassa, eikä vain ajatella, että parempiosaisten kersat ovat paikkansa automaattisesti perintönä huipulla. Tukea varhaiskasvatukseen ja kouluihin on Suomen menestymisen resepti jatkossakin, jonka puolestaan idioottimaiset oikeistopopulistit kai kieltävät?

Kannattaakin äänestää aina sosialidemokraatteja, jos olet aidon tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta.

torstai 18. lokakuuta 2012

YK on Naton alaisuudessa?

Miten muuten on selitettävissä, että YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuviksi jäsenmaiksi valittiin Nato:n tiivis yhteistyökumppani Australia ja Nato:n jäsenmaa Luxemburg. Jos YK:n turvallisuusneuvosto olisi aidosti rauhan puolesta missiota käyvä toimielin, niin ei siellä siltikään Suomen välttämättä kuuluisi olla mukana n. 5,3-miljoonaisena kansana, vaikka edellytyksiä voisi ollakin kuten muillakin Pohjoismailla.

Tosin nyt kun turvallisuusneuvosto on lähes täysin sotilaallinen toimielin, niin eipä sinne Suomella sittenkään ole asiaa. Pahasti näyttää kyllä siltä, että NATO haluaa saneluvallan turvallisuusneuvostossa, vaikka veto-oikeus on kaikilla pysyvillä turvallisuusneuvoston jäsenmailla.

En tiedä milloin maapallolla olisi rauhaanpakottamisen siis sotilaallinen painostus rauhan nimissä ajanjaksona takanapäin, ja aito sivistyksellinen kansojen rauhanomainen käännyttäminen kohti kansojenvälistä rauhaisaa yhteistyötä ja ehkä myös reilua valtioiden välistä kilpailua ihmiskunnan kehittymisen puolesta.

Ylen mukaan THL tyrmää vanhuspalvelulakiesityksen valmistelun

Yleisradion mukaan THL tyrmää vanhuspalvelulain valmistelun muun muassa seuraavasti: "Lausuntonsa yhteenvedossa THL myös epäilee, ettei laki toteutuessaan välttämättä parantaisi vanhuspalveluja. THL:n katsoo, että koska sitovat velvoitteet jäävät vähäisiksi tai puuttuvat kokonaan, lain vaikutus olisi lähes täysin riippuvainen siitä, miten kunnat lähtisivät pykäliä noudattamaan."
Miten tämä on mahdollista, että lainvalmistelu on mennyt näin pieleen?
Itse veikkaan, että keskeinen kysymys on, se että mitkä ovat henkilöstömitoituksen laskentaperusteet vanhusten laitoshoidossa. On selvä asia, että 0,5-henkilöstömitoitus tulisi koskea vain hoitotyötä tekeviä henkilöitä ja ellei näin ole, niin kyseessä on torsona syntymässä oleva lakiesitys.

Nyt 19.10.2012 THL oikaisee Yleisradion uutista: THL oikaisee: Tarkennus vanhuspalvelulain uutisointiin

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Piirteitä narsismista?

Mietin vaan kun moni on itse asiassa narsistinen ihminen, mutta ei sitä omasta mielestään tietenkään ole, etenkään jos ei ole kykyä peilata itseään realistisesti. Suomessa kyllä voi narsismin leiman saada ihan jo blogipalstoillakin siten että kirjoittaa keskimääräistä paremmin ja asiaa, mutta onko tällöin henkilön narsismille olemassa mitään katetta?

Masennustaipumusta omaava ei kai yleensä voi olla kovin narsistinen, koska on nähnyt itsensä elämänsä varrella niin huonossa valossa, että tekisi ehkä mieli jopa kuolla tai sitten kokee raskaita suhteettoman syyllisyydentunteita. Väitän, ettei omalla nimellään voi sosiaalisessa mediassa esiintyä, ellei joko itsetunto ole hyvä tai ehkä jopa sairaalloisesti minä-keskeinen. Vaikeus on mielestäni siinä, että miten suhteuttaa itsensä muiden joukkoon, jos sattuu olemaan varsin usein oikeassa.

Elämän mitättömyyteni on itselläni sitä luokkaa, ettei kusi ole pahasti päähän päässyt nousemaan, vaikka ymmärrän tavallaan tuota poliitikkojen ammattitautia eli suuruusharhaisuuspitoista itseihailua. Narkissos rakastui legendan mukaan omaan veden peilaamaan kuvaansa ja se vei hänet turmioon. Tuskin omaan tuota vaaraa itse, vaikka olen ajoittain ehkä jopa liian tyytyväinen itseeni.

Tampereen vihreät on Jättitunnelin kannalla

Mielestäni on tärkeää havaita, että niin sanottu kokoomuksen puisto-osasto on Jättitunnelin kannalla, vaikka yksi mohikaani vihreissä siis Petri Siuro on omien sanojensa mukaan ollut johdonmukaisesti Jättitunnelia vastaan. Itse en ymmärrä sitä, ettei periaatteellista kaavoitusasioista tehdä ryhmää sitovaa päätöstä. Juttelin tänään Keskustorilla ohi mennen vihreiden Petri Siuron kanssa. Kiitos jutuista. :)

Ääni vihreille Tampereella on kaikesta huolimatta ääni Jättitunnelin puolesta, vaikka edellä mainitsemaani ehdokasta äänestäisikin.

Ps. Vasureiden kopilla sanoin, että rakentakoot vaikka koko kaupungin täyteen pilvenpiirtäjiä jos kaupungin sote-puoli ei olisi kriisiytynyt.

Uusi Suomi Puheenvuoro on modernin sananvapauden tyyssija

Olen saanut tulikasteen Uusi Suomi Puheenvuoron blogipalvelussa sikäli että olen ärsyyntynyt joistakin kirjoituksista. Kuitenkaan en näe aihetta epäillä Uusi Suomi toimitusta täysin puolueelliseksi, vaikka mikään toimitus Suomessa ei ole täysin puolueeton.

Näyttöä on puolestaan siitä, ettei viestejäni ole sensuroitu Uusi Suomi blogipalvelussa, joten sikäli sananvapaus toteutuu Uusi Suomi blogeissa melko ihanteellisesti. Uskottavuus lienee kumminkin Uusi Suomi Puheenvuoron ongelma muiden lehtien ja median toimittajien keskuudessa, koska täältä poimitaan yleensä vain kohuarvoista uutisoitavaa muualle mediaan, vaikka asiaakin on monesti muillakin kuin minulla. :)

Suosittelen Uusi Suomi Puheenvuoro blogipalstaa, mikäli haluat käydä värikästä yhteiskunnallista keskustelua mahdollisimman vapaana, ja mikäli rivikansalaisena haluat kohtalaisen kirjoitustaidon voimalla levittää sanomaasi mahdollisimman tehokkaasti vähintään sosiaalisen median piirissä.

http://puheenvuoro.uusisuomi.fi/

Tampereen terveydenhuolto kriisissä?

Kommentoin Aamulehden blogeissa Aila Dündar-Järvisen blogimerkintää: http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/perusterveydenhuollon-p-ivystys-kaupungin-omaksi-tuotannoksi

Olisiko ideaa, että yhteispäivystys Acuta osin romutettaisiin ja laitettaisiin lekureita lähemmäksi tamperelaisia? Toisin sanoen palattaisiin terveyskeskuspitoiseen kansalaisten hoitamiseen lähellä kotia. Miksi päivystävä lääkäri ei voisi olla terveysasemalla kello 24 asti ja yö olisi sitten Acutan vastuulla? Perusterveydenhuolto on oikeasti vähintääkin pienessä kriisissä Tampereella kuten on myös sosiaalitoimi.

Itse en mielelläni Acutassa asioi, mutta lapsia sinne saa joskus kiikuttaa. Toisaalta lapsen itkuakin pitäisi kai koko yö kuunnella, jos ei ole suurempaa vaivaa kuin korvatulehdus. Kansa on opetettu ja turhan nöyräksi jopa tappavienkin sairauksien kuten vaikea-asteiset mielenterveysongelmat osalta ja tähän soisi tulla muutosta. Ei tämä voi jatkua näin, vaikka ongelma lieneekin huomattavasti laajempi kuin pelkästään Tampere-keskeinen.

Sitä se teettää, kun potilasta pidetään potentiaalisena huijarina arvioivien hoitajien toimesta, niin eiköhän tuollainen ole jo melko törkeää? Omaan kokemusta useasta epäpätevästä hoitajasta ja kuittailevista lekureista, eikö heillä ole tapakasvatusta ja asiakaslähtöistä ajattelua mielessä jonain päivinä ollenkaan?

tiistai 16. lokakuuta 2012

Pitkäkestoinen helvetti vai kansan kokonaishyvinvointi?

SDP on ainoa puolue joka oikeasti ajattelee, ja osaa ajatella kansan kokonaishyvinvointia. Näinollen SDP on turvallisin valinta niin porvarille kuin köyhällistöllekin. SDP takaa yhteiskunnallisen järjestyksen, kun taas kvarttaalikapitalistipuolueet takaisivat lyhyen ajan maksimaalisen tuoton ja pitkäkestoisen helvetin tien Suomeen.

Idealisti harvoin kohtaa realiteetteja ajatuksissaan

Kommentoin seuraavasti Osmo Soininvaaran blogimerkintää: http://www.soininvaara.fi/2012/10/16/syrjaytymisen-epidemiologiaa/

Ihmisen häiriökäyttäytymisellä on pitkät perinteet. Ei ihminen ole aina hyvänlaatuinen edes parhaimmillaan, vaan joissakin ihmisissä pahuus vie voiton aina.

Ääri-idealistien mielestä ehkä kaikki voitaisiin saada mukaan yhteisen hyvän talkoisiin, mutta tuo on utopiaa. Se että kaikki voitaisiin edes pelastaa on täyttä tuubaa, mutta mahdollisimman moni voitaisiin kyllä saada mukaan yhteiskunnan täyspainoiseksi jäseneksi, jos varhaiskasvatuseen ja sen tukemiseen laitettaisiin riittävästi resursseja.

Osmon kirjoituksesta on sanottava, että se vaikutti lapsekkaalta ajattelulta paikoin, sikäli jos ei tunnusteta realiteetteja, että autistinen puhelinluettelon ulkoaopettelevalla yksilöllä ei taida olla monessakaan työyhteisössä mitään käyttöä.


maanantai 15. lokakuuta 2012

Ryssäviha on tyhmyyttä

Ei Venäjän vastaista itärajaa siirretä jatkossakaan, vaikka yritystä onkin, sikäli kun asioita ei haluta hoitaa diplomaattisesti Venäjän kanssa. Ihmettelen suomalaisten ilmeisesti syvää ja piilossakin olevaa ryssävihaa.

Ei me vihaamalla ja ylireagoimalla ajeta itsemme kuin poliittisten konfliktien suohon. Muutokset eivät tapahdu nopeasti varsinkaan kansainvälisessä politiikassa, joka suomalaisilta sanelupolitiikan ystäviltä tahtoo täysin unohtua.

Tehkäämme yhteistyötä itänaapurin kanssa mahdollisimman hyvin, jotta ei tarvitse nuoria miehiä uhrata turhanpäiten suur-Suomi koohotuksella kuten 1940-luvulla.

Dialogi: kun porvari ja köyhämies jutustelivat


Mahtiporvari avaa Bemarin ikkunaa ja alkaa puhua politiikkaa köyhälle kadunmiehelle nimeltänsä köyhämies.

-Köyhien toimeentuloa ei pidä nostaa, jotta työnteko säilyy jatkossakin kannattavana, huutaa porvari.

-Köyhän toimeentuloa ei voi enää laskea nykyisillä elinkustannuksilla. Lisäksi työnteko tehdään kannattavaksi riittävän kokoisella palkkasummalla eri sektoreilla, vastaa köyhämies.

-Työ on parasta terapiaa, porvari röyhistelee sadistisesti.

-Entä jos ei kykene työntekoon tai sitä ei ole ensinnäkään tarjolla, vastaa köyhämies.

-Kyllä tekevä töitä löytää vaikka vapaaehtoisena, porvari paukuttaa.

-Entä kun ammattitaitoiselle työväellekään ei ole töitä ja lisäksi vapaaehtoistyöt ovat melko vaativia monille, köyhämies vastaa.

-No vittuaks siinä kitiset, jos et muuhun pysty, porvari jatkaa linjallaan.

-Milloin olet harkinnut itse oikeaa työnteko, kysyy köyhämies.

-Omistaminen käy työstä ja on niin vaativaa ettet siihen kykenisi, porvari lausuu.

-En ehkä kykene, kun ei ole perintöjä eikä ole tiedossakaan, sanoo köyhämies.

-No syytä vanhempias sitten, porvari tiuskasee.

-Syytän mielummin yhteiskuntaa, ja aion äänestää, köyhämies lopettaa.

Samalla porvari nostaa Bemarin kytkintä ja häipyy huorailemaan, kun taas köyhämies painelee kotiin tossun alle lapsille syötävää keksimään.

Ja tämä tarina voisi olla totta tämän ajan Suomessa.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Luovuus ja käsitystäni siitä

Aloin miettiä, että olenko sittenkin melko autistinen vai onko minulla jonkin verran luovuuttakin? Luovuus määritetään yleensä Suomessa kykynä levittää sontaa tehokkaasti ja maksua vastaan, etenkin kun puhutaan kirjallisista tuotoksista tai muista taiteenlajeista.

Luovuus on mielestäni kuitenkin kyky kehittää ennakkoluulottomasti uusia ideoita kohti toteutusta, eikä milloinkaan sellaista tuotosta jota yleisökin joutuu häpeämään ellei se ollut taideteoksen tarkoitus. Toisaalta voisi olla melko luovaa, jos tekee teoksen jota muut häpeävät kuten on tarkoitettukin.

Luovuus on yksinkertainen asia pohjimmiltaan, koska kyse on luovuudessa ja etenkin luovasssa kirjoittamisessa siitä, että antaa mennä vaan ja miettii sitten tarkempaa kun on kirjoituksen julkaissut. Pilkunviilaaminen syö luovuutta ja itsevarmuuteen liitetty vapaus saa sen esiin.

Pitäähän ns. epäkelvoille poliitikoillekin olla puolue?

Pitäähän sitä tietenkin olla epäkelvoille siis yleensä yhteistyökyvyttömille kansalaisillekin omia puolueita, joissa voi ajaa omia asioitaan ainakin näennäisesti, jos pää kestää jatkuvaa riitelyä ja epäkypsää puoluejohtoa. Oikeistopopulistit ovat Suomen suurin poliittinen voima mitä tulee puhtaasti puolueorganisaation omien etujen ajamiseen.

Puolueohjelma voisi oikeistopopulisteilla nojata seuraaviin pääkohtiin:

1. Rautaa itärajalle on ulkopoliittinen linja.

2. Risusavottaa ja muuta yhteiskunnallista työtä köyhille.

3. Voita, viinaa ja makkaraa kaikille mahdollisimman halvalla on kansanterveydellinen linja.

4. Rötösherrat kuriin! (Poisluettuna puolueorganisaation omat kyvyt.)

5. Kansalle ikihelle kasvihuoneilmiön voimalla Suomeen!

Masentunut on lähtökohtaisesti pinnari?

Kansalaisilla menee usein vieläkin sekaisin arkiväsymys ja masennustilat. Kaikki kokee arkiväsymystä, mutta masennustiloja kokee harvempi kansalaisten joukko. Itse pidän selvästi tunnistettavana masennustilana vasta sitä, kun alan sovittaa narua kaulaan tai jotain muuta sen kaltaista toimintaa. Kuitenkin masennus on salakavala sairaus, jota ei välttämättä tunnista itse, mutta lähipiirissä tämä oireilu voidaan riittävän tietomäärän pohjalta masennustiloista huomata.

Olisi tärkeää, että masennustilaa ei kielletä nuorten saati aikuistenkaan kohdalla, vaan opastettaisiin kyseinen masentuneelta vaikuttava henkilö hoitoon riittävän ajoissa. Kaikista järkevintä säästöä ja monesti helpointa olisi panostaa juuri pitkäkestoisten sairaustilojen välttämiseen, eikä painella vailla tukea polkua jossa ainoa toivo on ehkä vastaantulevan junan valo.

Tämän kirjoituksen kirjoitin seuraavan kokemukseni pohjalta:

1. Selvät ensioireet - noin 10 vuoden iässä.

2. Ekat kokemukset mielisairaalasta - 15-vuotiaana kävin tutustumassa psykiatriseen sairaalaan.

3. Masennusvuosia takana- kausittain ja pitkäkestoisesti masentunut olen ollut 10 vuoden iästä aina 24 vuoden ikään asti, jolloin alkoi vaikeampi psykoottinen oireilu...

4. Lisämeriitit - kuolemantoiveita 11 vuoden iässä - ensimmäiset itsetuhoajatukset noin 14 vuoden iässä ellei aiemminkin- koulukotikokemusta noin 9 kuukautta - satoja itsetuhoajatusten varjostamia päiviä ja iltoja - paranoidinen skitsofrenia diagnosoitu vuonna 2004-2005.



Ymmärtänette syyn, jonka vuoksi en pidä ajatuksesta jossa mieleltään sairas potilas on vain rasite yhteiskunnan yhteiselle kukkarolle!

tiistai 9. lokakuuta 2012

Kokoomus ajaa kuntoutujien asiaa vai potkii päihin?

Kun väitetään, että mielenterveysongelmat eivät mukamas täytä eläkekriteerejä kansanedustaja Jaana Pelkosen kirjoituksessa, niin mitä tämä oikein tarkoittaa? Pitää muistaa, että eläke on myös kuntoutustuki, vaikkakin se on määräaikainen eläke, jolla ei ole yleensä kovinkaan tehokasta kuntoutusta. Tarkoittaako kaikki tämä sitä, että psykiatrisiin sairauksiin sairastuneet kansalaiset ovat laiskottelijoita?

Miksi aina potkitaan niitä jotka makaavat jo maassa? Eikö olisi parempi hoitaa kuntoutusta paremalla tolalle ja ennakoivaan mielenterveystyöhön resursseja? Arvot kovenevat kokoomusleirissä, kun potkitaan maassamakaavia päihin, kun ei mitään ymmärretä eikä haluta ymmärtää.

Miksi nykyajan psykiatrinen potilas on joidenkin mielikuvissa pelkkä pinnari? Onko vika kansanedustajassa vai potilaassa. Viitteet ovat vahvat sen puolesta, että vika on kansanedustajassa.

Julkikekkuloijat kuriin ja asiaa kehiin!

Ps. Meikä lähti Uusi Suomi foorumilta lätkimään. On se Niklas Herlin niin paljon kokoomuksen asialla, että kuvottaa ihan.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Kun perusjuntti demareita kehaisee

Perussuomalaiset yrittävät ilmeisesti paikata somessa volyyymilla eli perussuomalaisittain sanottuna määrällä korvata julkisten kirjoitusten laatua, mutta huti tulee, sillä kansa ei ole niin tyhmää, että he ansaitsisivat tyhmiä päättäjiä.

Ei pelkkä vihan provosointi kansan pariin voi olla järkevää, vaikka se tapahtuisikin pääasiassa sosiaalisessa mediassa. Suomalaiset tuskin enää menevät vennamolaiseen huijaukseen, vaikka olen kuullut väitteen, jonka mukaan Venäjällä yleisesti nauretaan suomalaisten herkkäuskoisuudelle, joka kai nykyään ilmentyy paljolti perussuomalaisessa nettiretoriikassa tai sen kohderyhmässä.

Sosialidemokraateilla puolestaan on lujemmat lähtökohdat uskottavuudelle kuin millään muulla puolueella tässä maassa. Ainoa miinus sosialidemokraateille menee siitä, että ollaan oltu liika rähmällään porvaripiireihin. Perusjuntti ei voi missään nimessä äänestää fiksuna kansalaisena muuta kuin demareita, jotka kykenevät vastaamaan vallan vastuullisesta käytöstä kansakuntamme kokonaishyvinvoinnin maksimoinnin kannalta.

Metafoorana voisi kiteyttää, että perussuomalaiset vievät maamme politiikkaa saippuakuplaan, kun taas demarit vievät politiikka vastuullisesti kohti vankkaa peruskallioo, jonka varaan kansankuntamme voi perustaa toivon paremmasta huomisesta. Demari kestää kivipesun, kun perussuomalainen retoriikka ei kestä edes tuulenvirettä, koska silloin rakenne hajoaa levälleen.

Mitäs me paremmat ihmiset?

Mitäpäs me muuta kuin että saamme kokea paremmuutta jossakin suhteessa muihin kansalaisiin tai muiden valtioiden kansalaisiin. Paremmuudentunne on usein harhapohjaista ajattelua, eikä se perustu vallitseviin tosiasioihin, koska puistokemistiosastokin voisi tehdä vuoden kuivillaolon jälkeen ne asiat, joita tekee esimerkiksi Uusi Suomi Puheenvuoro -blogipalstan toimeton blogistien valiojoukko.

Syvyyttä on hyvä maistaa elämässäkin välillä, jolloin on vielä potentiaalia viisastumiselle toisin kuin, että elämä olisi pelkkää pintaliitoa. Toinen toistaan parempana pitävät ihmisryhmät ovat tuomittu hajoamaaan ilman vahvaa johtajuutta. Siksi tarvitsemme hyviä ja vahvoja johtajia, jotka palauttavat väen ruotuun yhteisen päämäärän tavoittamiseksi. Toisaalta aina voi vaihtaa ryhmää, jos ei viihdy muiden joukossa tai alkaa vaikka erakoksi.

Ihmiselo on mielestäni erilaisuuden sietämisen harjoittelua, eikä mitään haavekuvaa vaan todellakin rautasta realismia, vaikka harhoissa välillä kävisikin. Toisaalta on mielestäni paradoksi, että hyvä itsetunto perustuu paljolti juuri niihin asioihin, joissa kokee olevansa vähintäänkin hyvä, jolloin sitä pakosti arvottaa muita ihmisiä alempiarvoisiksi.

Elämä ei ole pelkkää haahuilua ja romanssia, vaan parhaimmillaankin vähintäänkin hieman raadollista eloa muiden ihmisten keskuudessa. Joka edellisen kieltää, niin hän mielestäni kieltää elämän raadollisen olemuksen, jolla on paljon biologista pohjaa. Parhaimmillakin meistä on huonoja päiviä, vaikka sitä eivät kaikki halua omassa erinomaisuudentunteessaan havaita. Niin sanottu terve itsetunto ei kohtaa realismia saati masennustilaa, vaan elämä on silti monella tasapainoilua masennuksen ja hyvin itsetuntoisen tilan välillä.

Aseveliakseli ei palaa?

Mitä mieltä täällä ollaan palaako suuriimpiin ja kauneimpiin kaupungeihimme Suomessa eli Tampereelle ja sitten sinne rumempaan Helsinkiin poliittinen liitto sosialidemokraattien ja kokoomuksen välillä siis aseveliakseli?

Itse en haikaile yhteistyöstä nyky-kokoomuksen kanssa demarien rivikannattajana, vaan nyt pitäisi laittaa sellainen koalitio pystyyn, että kokoomus jäisi nuolemaan näppejään marginaalisen väestön edustajana suurissakin kaupungeissa. Ei ase eikä veli, vaan irti ja sanominen kokoomukselle! Kiitos! :)

Esittääkää sitten muita mahdollisia koalitioita eri kaupunkeihin tai lähinnä Hesaan ja Tampereelle.

torstai 4. lokakuuta 2012

Lasten henkinen pahoinvointi uusvanha asia

Mielipidekirjoitus 16.10.2007

Omakohtaiset kokemukseni lapsen psyykkisten häiriöiden hoidosta perustuvat 1990-luvun alkuun. Pitää muistaa, että nykyään lasten- ja nuorispsykiatrian sairaalahoidon taso on tutkimusten perusteella Suomessa korkeatasoista. Vaikka sairaalahoito on korkeatasoista, tutkimusten mukaan yhä useampi lapsi ja nuori kärsii psyykkisistä ongelmista.

Omalta kokemuspohjalta ajateltuna lapsi alkaa oireilla harvoin ilman syytä. Syy voi olla esimerkiksi tasapainoisten vanhempien puuttuminen ja koulukiusaaminen tai näiden ja useampien tekijöiden yhteisvaikutus. En halua syyllistää vanhempia, mutta silti aina kannattaa katsoa peiliin, jos lapsi alkaa oireilla. Onko lapsen kanssa vietetty tarpeeksi aikaa? Onko lapseen asetetut vaatimukset realistisella pohjalla? Onko lasta kohdeltu muutenkin kaltoin perheen parissa?

Kaikkein tärkeintä olisi puuttua välittömästi tilanteeseen, mikäli lapsi alkaa oireilla. Puhuisinkin psyykkisestä ensiavusta, jonka ensimmäinen vaihe olisi kysyä, miksi lapsi oireilee? Tätä kysymystä ei esitetty koulukuraattorin taholta ainakaan silloin, kun itse aloin oireilla todella pahasti koulupelon ja masennuksen vuoksi. Minut leimattiin koulupinnariksi, vaikka todellisuudessa oireilin psyykkeeltäni. Tarinani huipentui siihen, kun minut vietiin "hoitoon" Kuttulan pahamaineisen koulukodin sijaisperheeseen.

En tiedä tarkalleen, millä tasolla opettajien, koulukuraattorien (vrt. rankkureiden) ja terveydenhoitajien tietämys psykiatrisista sairauksista on nykyään, mutta epäilen, että tietoa ei vieläkään ole tarpeeksi edes perusasioista. Lapsi on pahimmillaan susi toiselle lapselle. Koulukiusaaja alkaa usein ahdistella sitä luokan hiljaisinta ja heikointa oppilasta, jolla ei ole kaveriporukan tukea takana. Sekä kiusatun ja kiusaajan psyykkinen kunto olisi hyvä kartoittaa, sillä voihan hyvin olla niin, että kiusaaja sairastuttaa myös kiusatunkin.

Ehkä asennekasvatus olisi yksi tehokkaimmista keinoista taata lapselle edes turvallinen kouluympäristö kotioloista puhumattakaan. Yksi syy miksi minä en halunnut lapsena hoitoon Pitkäniemen psykiatriseen sairaalaan oli juuri leimautumisen pelko. Leimautumisen pelko oli ilmeinen myös läheisilläni. Toivottavasti lapsen läheisimmät aikuiset ovat nykyään ymmärtäväisempiä, sillä on karhunpalvelus kieltää lapsen psyykkiset ongelmat. Psyykkinen sairaus voi olla ihan oikeasti tappava jo varsin nuoren ihmisen kohdalla.

Hermiitti, Tampere

PS. Tapaus Kuttula minun silmin.

Voin yrittää kertoa Kuttulasta sen mitä muistan. Jouduin Kuttulan koulukotiin syyskuussa vuonna 1993 juuri todella hankalien kouluvaikeuksien seurauksena. Aloin käydä kahdeksatta luokkaa, mutta pian minut laitettiin suoraan ysille, kun pärjäsin koulussa kumminkin melko hyvin, vaikka ikävä kotio olikin kova.

Kuttulan keskeinen kasvatusfilosofia oli mielestäni "pelon ilmapiiri" eli lapset ja nuoret pidettiin pelolla ruodussa. Kuttulan johtajan koin kovin etäiseksi (asuin sijaisperheessä), vaikka toisaalta arvostinkin häntä auktoriteettinsa vuoksi. Kaikesta huolimatta sain oppivelvollisuuteni suoritettua, vaikka kasiluokan kevät minulta jäi kokonaan käymättä. Lomilla olin noin 9 kuukauden "hoitojakson" aikana kotonani ainoastaan yhden kerran, ja siitäkin oli kai iso tappelu.

Sain sellaisen käsityksen, että minut koitettiin vieraannuttaa suvustani, sillä minut olisi haluttu pitää Kuttulassa pitempäänkin. Suuri helpotus oli, kun pääsin Kuttulasta pois, vaikka Pirkkalan kunnan sosiaalijohtaja olisikin kai halunnut minun jäävän Kuttulaan. Onneksi meidän perhe tunsi melko hyvin Pirkkalan kunnanjohtajan. Oli onni, että minuakin kuunneltiin, kun elämäni jatkosta tehtiin päätöksiä.

Olen kylläkin sitä mieltä, että paikan johtajasta ei ollut ongelmanuorten kasvattajaksi saatikka hoitajaksi. Epäilen, että moni vanha kuttulalainen on jo haudassa taikka kadulla vetämässä huumeita, sillä Kuttulan metodit eivät ainakaan silloin olleet minusta toimivia. Vai miltä tuntuu sellainen hoito, että viedään lapset metsän keskelle tai Nepaliin "piiloon" kaikilta houkutuksilta.

Minä olin psykiatrinen tapaus lapsena, ja olen sitä edelleen, vaikka kuntoutumiseni onkin nyt melko hyvällä alulla.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Kun raha kommunistin sokaisi

Miten on mahdollista, että niin sanotut kommunistit joita tunsin olivat itse asiassa melko säästäväisiä ja joskus jopa itkivät silti mukamas pientä palkkaansa?

Kommunistiaatteen ovat tehneet merkityksettömäksi juurikin rahanpalvontapiireissä käyvät varakkaat kommunistit siis nykyajan vasemmistoliittolaiset, jotka ovat mukana kommunistien joukoissa lähinnä omien etujen toivossa.

Herätkää kommunistit tähän päivään tai olkaa sitten aidosti aatteenne kannalla, älkääkä ajelko uusilla autoilla! :)

tiistai 2. lokakuuta 2012

Niin sanotuilla suomalaispankeilla meni vuonna 2011 ihan kivasti

"Vuonna 2011 Pohjola-konsernin tulos ennen veroja oli 258 miljoonaa euroa ja taseen loppusumma 41 miljardia euroa 31.12.2011."


Nordea liikevoitto 3 547 miljoonaa euroa vuonna 2011.


Sampo konserni tilikauden tulos 1 038 miljoonaa euroa vuonna 2011.

maanantai 1. lokakuuta 2012

European alcohol politics and what does it stand for?

 Here in Finland alcohol causes direct thousands of deaths to labour aged people annually. I have read plenty of articles about alcohol disadvantages to all the European citizens. And here is link to one of that kind article: http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1197185

The question is simple, what EU Health commissar could do to alcohol politics that European citizens life expectancy would rise?

I have answer that people should have more information about risks of drinking vodka or other alcohol drinks. Alcohol also should be more expensive and it's easy to fulfill by rise alcohol taxation in every EU membership country to so equal level tax as possible.

Kimmo Hoikkala, Tampere

Puolen litran Kossupullon hinnaksi 20 euroa!

Kossupullon (0,5 litran pullo) hinnan korotus kympin tietämiltä kahteenkymppiin siirtäisi hyvin todennäköisesti kulutusta miedompiin alkoholijuomiin. Toisaalta hinnankorotus ehkä myös lisäisi jo tälläkin hetkellä käynnissä olevaa viinarallia lähimaihin.

Ei keskivertoduunarin tunnin liksalla pitäisi pystyä ostamaan puolta litraa kossua, kun otetaan huomioon kossun ja muiden väkevien viinojen ryyppäämisen välittömät seuraukset. Mielestäni viinanjuontia ei tulisi missään olosuhteissa markkinoida suotuisia vaikutuksia elämään tuovana nautintoaineena, koska viinaa tappaa tehokkaammin Suomessa työikäistä väestöä kuin mikään muu seikka, jonka suora syy-yhteys voidaan osoittaa.

Jotta päihteet saavat arvoisensa lopun kirjoituksessani, niin toteanpa lopuksi mielipiteenäni, että pullo keskariakin saisi kyllä maksaa enemmän kuin maitolitra!

Tämä kirjoitus on julkaistu aiemmin jo vuonna 2009 ja olen edelleen samaa mieltä.

Kireempi alkoholipolitiikka olisi osoitus siitä että kansalaisista oikeasti halutaan yhteiskunnan taholta välittää! :)