keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Suomalainen koulutus on maailman huippua!

Kyllä vaan saatiin taas Suomesta maailman ykkönen koulutusvertailussa. Kakkoseksi jäi orjallinen yhteiskunta Etelä-Korea.

Olkaamme ylpeitä suomalaisesta koulutusosaamisesta ja harkitkaamme itsekin mahdollisesti sen hyödyntämistä!

Aiheeseen liittyvä Yleisradion netin lähdeuutinen: http://yle.fi/uutiset/suomi_rankattiin_jalleen_ykkoseksi_kouluvertailussa/6393436?origin=rss

Suomalainen kulutus on maailman huippua!

Mikä on suomalaisen talousihmeen takana että täällä vielä pidetään kilpaa yllä elintasoa, jota ei olisi edes varaa ylläpitää. Kaiken takana on tietenkin kotitalouksien velkaraha! Kotitalouksien velkaantumisaste on Suomessa noussut liki 118 prosenttiin. 

Kansantaloutta buustataan ennennäkemättömän kovasti velkarahalla tyylillä: osta tänään maksa huomenna tai ylihuomenna tai realistisemmin maksa ulosoton kautta. Tarvitaan muutos suomalaisten kerskakulutukseen, johon ei ole varaa, vaikka markkinamiehet ja -naiset haistavat jo ahneuksissaan monen perintöjen perään, jotka ovat puolestaan kasvaneet entistä suuremmiksi nekin. 

Jotta kaikki perinnöt eivät joutuisi ulosmittaukseen, niin kannattaa ottaa oma talous haltuun ennen kuin on liian myöhäistä. Mielestäni on järkyttävää, että tonnin tuloillakin kansalainen voi vetäistä itsensä velkoihin! Onko vastuu velanantajalla vai velanottajalla? Kyllä vastuuta voi vierittää molemmille, mutta lainsäädännössäkin voisi olla vielä rukattavaa.

Pitkässä juoksussa velkaiset kotitaloudet ovat joutuneet sellaiseen elintasoleikkuriin, joka selviää vasta 15 vuoden jälkeen, vaikka aina voi elätellä toiveita, että saisi jostain työn jolla velkoja voisi lyhentää järkevästi. Miksi syödä jo etukäteen, kun voisi syödä ehkä ajallaankin.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Kannattaisiko yökerhot sulkea aikaisemmin?

Ihmettelen, että baarit saavat olla auki yli puolenyön ja yökerhot aina aamu neljään asti. Mielestäni on täysin vastuutonta toimintaa yhteiskunnalta katsoa tätä yökännäystä läpi sormien.

Ei yöllä tarvi juhlia, vaan sivistyneet ihmiset juhlivat iltaisin pienessä hiprakassa eivätkä nämä tappele nakkikioskilla tai paremminkin kebab-ravintolassa kaatokännissä neljän jälkeen aamuyöllä. Poliisikin voisi käyttää resursseja tällöin muihin asioihin kuin raskaaseen yöpartiointiin suurissa kaupungeissa. Lisäksi taksikuskien jännitys voisi laueta leppoisampana känniläisten asiakasvirtana alkuyöstä.

Toki voi olla, että yöelämän aukiolojen leikkaus voisi viedä ongelmia nukkumataloihin, vaikka epäilen tuota. Viinapäiden liberalismille on laitettava piste, ja samalla on opetettava dokaajille hyvä ja kansanterveydellisesti sekä -taloudellisesti optimaalinen vuorokausirytmi.

Tärkeää on myös huomata, että jo tälläkin hetkellä kovat dokaajat eivät käy muuta kuin halpajuottoissa jos edes niissäkään, koska kotona voi ottaa kunnon kännit parhaalla kustannustehokkuudella. Löysä alkoholipoilitiikka ei ole edes kovan kännääjän etu eliniänodotetta tai työelämävalmiuksia ajatellen!

maanantai 26. marraskuuta 2012

Herkät naispoliitikot?

Ovatko naispoliitikot kovin herkkiä vai onko heillä uskallusta sanoa miehille päin naamaa kuten asia on? Veikkaan kyllä, että naiset eivät ole sen kummoisempia poliitikkoja kuin miehetkään. Omat intressit ja sairaalloiset valtapyrkimykset pikemminkin yhdistävät poliitikkoja sukupuolesta huolimatta varsin usein.

Jari Tervolta kattavampi kirjoitus tästä aiheesta, jossa hän toteaa lopuksi: "Turha on ruikuttaa naisen kovaa kohtaloa suomalaisessa politiikassa. Yhteisten asioitten hoitajia ei enää jaeta mies- ja naispoliitikkoihin. He ovat vain poliitikkoja."


Kuitenkin mielestäni on selvästi nähtävissä mediapelissä, että naisia silitetään usein poliitikkoinakin myötäkarvaan ja miespoliitikkoja kovistellaan milloin mistäkin asioista. Kovempaa ja painavampaa kritiikkiä vaan poliitikkoja kohtaan sukupuolirooleista välittämättä, jolloin demokratiamme suunta säilyy oikeana.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Miten löytää tieto hakukoneella?

Organisaatioista parasta tieto löytyy näiden organisaatioiden kotisivuilta ja mehevimmät juorut löytyvät sosiaalisen median piiristä. Juoruista jotkut voivat pitää paikkansa tai sitten ei, mutta jos internetistä etsitään tietoa jostakin organisaatiosta kuten liikeyritys, liikelaitos, yhdistys, kunta tai jokin näihin verrattava taho, niin parasta on käydä katsomassa kyseisen organisaation kotisivu.

Tietenkin on myös kyseenalaisia organisaatioita, joiden toimet eivät kestä päivänvaloa, jolloin voi saada tietoa myös sosiaalisen median sekä perinteisen median internet-sivuilta. Kuitenkin pitää olla kriitinen pelkästään sosiaalisen median voimalla välitettäviä huhuja kohtaan, koska tällöin voi olla disinformatiivisen tiedon julkaisijana juurikin sellainen taho, jonka oma korvienväli on häiriintynyt. Yleensä tästä kertoo paljon se, ettei asiaa esitetä omalla identiteetillä, vaan piilossa anonyymina julkaisijana.

Kuitenkin anonyymeilla kirjoittajilla on siitä huolimatta asiassa pysyvinä ehdoton paikkansa sosiaalisessa mediassa. Ei nimittäin kaikki edes minä en kirjoita aina asiaa omalla henkilöidentiteetillänikään.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Byrokraattien pesiin säästötalkoot - milloin?

Kun bruttokansatuotteesta kulutetaan käsittääkseni jo liki 60 prosenttia julkisella sektorilla, niin eikö olisi luontevaa etsiä julkisen sektorin byrokraattien pesistä myös säästökohteita?

Nyt tarvitaan näkyviä leikkauksia etenkin viranhaltioiden yli 3000 euron palkoissa, jotta saadaan vähän tolkkua kansantalouteen. Lisäksi tehostamisen varaa varmaankin on sikäli että priorisointiperustein katsotaan oleellisimmat julkisen sektorin verovaroin rahoitettavat hankkeet, ja muut hankkeet on syytä vetää punakynällä yli.
Julkisella sektorilla on tehostamisen varaa vielä paljon ainakin tuon 60 prosenttisen rahoitussiivun perusteella bkt:sta. Järkevä taso voisi olla lähellä 40 prosenttia.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Olen erityisen toiveikas tietämättömänä luulevaisena?

Voiko olla niin, että toivo elämässä perustuu usein itse asiassa epätietoon. He jotka eniten tietävät eivät välttämättä silloin olisi kaikista onnellisempia ihmisiä. Lapsenomainen usko hyvään voi olla kovin hyvä asia, kun haetaan ihmisen onnellisuuden perustaa.

Toisaalla, onhan etenkin skeptisyys melko raskas ajattelumalli, jos kaikki todistukset pitäisi osoittaa ensin matemaattisesti toteen ennen kuin niihin voisi uskoa. Toisaalta skeptinen henkilö ei välttämättä tiedä paljoakaan edes matemaattisten todistusten pohjalta, etenkään jos hän ei ole lukenut ollenkaan korkeampaa matematiikkaa siis lähinnä differentiaalilaskentaa.

Kumminkin ihmisten välinen kanssakäyminen perustuu yhä paljon luottamukseen, jolloin voi joistakin intiimiasioista joillekin toisille ihmisille avautua siten ettei tarvitse pelätä tiedon leviävän täsmällisenä sanomana minnekään. Toisaalta aina on olemassa riski, että joku kertoo sellaista mitä ei odota. Siksi kannattaakin olla kovin johdonmukainen sekä totuudessa että valheissa.

Skeptinen henkilö puolestaan voi suhtautua moniin asioihin perustellusti kriittisesti, mutta eikö ihmiselon epämaterialistinen henkinen luonne kiinnosta skeptikoita ollenkaan? Onhan esimerkiksi talousoppikin puhtaasti joukkojen psykologiaa ja siten melko kaoottisia laskennallisia malleja sisälläpitävää, jos edellistä haluaa teorisoida.

Skeptinen henkilö on yksi ihmistyyppi muiden karkeiden ihmistyyppien joukossa, vaikka erottaviakin tekijöitä henkilöiden välillä voi olla melko paljon skeptisten henkilöiden joukossa. Puhdasta tietoa on kumminkin ihmistieteiden piirissä mielestäni yhä melko vähän kaikkeen tietoon nähden, vaikka tutkimustulosten viite voi olla monesti melko selvä. Siispä miten ajatella virheen mahdollisuudesta ja poikkeustapauksista?

torstai 22. marraskuuta 2012

Euroopan Unionin (EU:n) merkitys on vaikea hahmottaa keskivertoälyllä

Euroopan Unioni (EU) on tavallaan niin paljon aikaansa edellä, että sen merkityksen hahmottaminen on vaikeaa jopa suomalaisella keskivertoälyllä. Rauhan Nobelisti EU on kuitenkin maailman ainoa oikea rauhanliitto ja kansojen välinen yhteistyöelin, jonka pyrkimykset ovat keskeisesti hyvään ihmisyyteen liittyviä.

Vaikka EU:lla on nyt menossa vielä jonkiasteinen harjoitteluaika, sikäli kun EU:sta tehdään vähitellen entistä lujempaa rauhan panssaria ihmisten kaltoinkohtelua, yhteiskunnallista sekasortoa ja sodanlietsontaa vastaan, niin ei voi kuin ihailla kuinka hienosti keskivertoa älykkäämmät EU:n puolustajat ovat pitäneet järjen ääntä yllä pimeitä voimia vastaan, joiden tarkoitus olisi tehdä esimerkiksi Suomesta erakkovaltio kansojen välisen yhteistyön ulkopuolella.

Jotta vähemmilläkin älynlahjoilla voimme tajuta EU:n merkityksen suomalaisten kannalta, niin älykköjen pitäisi laittaa parastaan perusteluissaan, eikä olla liian kilttejä ja ymmärtäväisiä kaiken aikaa kaikkia hyviä asioita vastaan olevia tahoja kohtaan, ja samalla osoittaa näiden pimeiden voimien omanlainen sairaalloinen tila.

Kun yksityisyys on julkista

Tietenkin voi olla, jos itse tekee elämästään julkista. Kannattaa todellakin harkita mitä nettiin laittaa ja lähteäkö omalla identiteetillä mukaan sosiaaliseen mediaan kaikkien pällisteltäväksi. Internetin anonyymit räksyttäjät ovat kärkkymässä mehevämpiä juoruja, ja räksyttäjät käyvät surutta näiden niin sanoakseni nettijulkkisten kimppuun ehkä osin oman elämän problematiikan johdosta.

Ei sosiaalinen media ole koko totuus, vaan se on ainoastaan raapaisu siitä, koska ylilyönnit ovat niin yleisiä sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä. En missään nimessä suosittele sosiaalisen median käyttöä, jos ei ole varma omasta asiastaan ja tervejärkisyyttä lähellä tai sitten kylmäkiskoinen huijari, joka voi tehdä sosiaalisenkin median välityksellä monenlaisia asioita oman edun mukaisesti.

Uutinen on uutinen ja mielipide on vain mielipide, ja näin asia pitäisikin olla.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Epäuskottava demari?

Ikuinen maailmanparantaja vai inhorealistinen suomalaisten köyhien puolestapuhuja? Kumpi edellisistä on uskottavampi demari?

Itse olisin mielummin inhorealistinen kuin ikuisuusoptimismiin taipuvainen haaveajattelija. Onko realismilla tilausta voi olla kokonaan toinen kysymys, vaikka veikkaan että kansan parissa realismilla on suuri ajattelua tervehdyttävä vaikutus.

Hoidetaan siis suomalaisten asiat ensiksi kuntoon ja halataan vasta sitten maailmaa laajemmin, koska maailma ei ole niin hyvä paikka mitä idealistit ehkä luulevat.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Toimittajat voisivat olla nöyrempiäkin

Onko toimittaja se joka sanelee yhteiskunnalliselle merkkihenkilölle lähes kaiken alkaen haastatteluajankohdasta ja päättyen toimittajien omiin tulkinnallisiin kirjoituksiin haastateltavasta? Onko joillekin toimittajille nykyään vieras ajatus kunnioittaa haastateltavia ja olla muutenkin järkevä haastateltavia kohtaan?

En tiedä välttämättä mikä on totuus tässä aiheessa, mutta lehtijuttuja lukien vaikuttaa kyllä usein siltä, että tärkeintä on sensaatio eikä lehtijutun informatiivinen arvo. Aikakausilehdillä saattaakin olla kysyntä kasvussa, kun ajattelee, että aikakausilehtien toimituksessa hektisyys ei ole välttämättä päällimäinen vallitseva tilanne.

Kiireellinen juttu voi joskus osua hyvinkin oikeaan, mutta silti ainakin itse luen laajoja taustoittavia lehtijuttuja jos jotain luen. Tai ainakin sellaisia juttuja, joissa olisi vinkkejä muihin lähteisiin samasta aihepiiristä.

Tähän toimittajajuttuuni tarjoilen yhden taustoittavan linkityksen: http://suomenkuvalehti.fi/blogit/paivitys/ylenkatseen-ammattitauti-tuntuu-vaivaavan-erityisesti-monia-politiikantoimittajia

Todellakin toimittajilta odottaisi joskus ehkä enemmän nöyryyttä eikä tärkeää kaikkitietäväistä mielipideautomaatin julkikuvaa, kuten asianlaita on usein erityisesti tv-toimittajilla.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Entistä hullumpiin kirjoihin sosiaalisen median avulla!

Olen täysin vakuuttunut, että keskimäärin kansalaiset vierastavat sosiaalisen median näkyviä pauhaajia, varsinkin jos tämä tapahtuu tunnistettavasti omalla nimellä ja kuvalla.

Juuri kun olen tulossa kuntoon skitsofreniasta, niin eikö minulle pamahda mieliharmi sosiaalisen median johdosta, kun tuntuu siltä että tutut ja varsinkin puolitut jättävät yhteydenpidon väliin.

Miksi suomalaiset eivät siedä erilaisuutta edes sosiaalisen median googlettajina ja lukijoina? Vai onko syy sittenkin juuri liikauteliaisuus? Meikä kun on vetässyt sosiaalisen median piiriin keskimäärin useammankin viestin päivässä jo monen vuoden ajan, niin eipä sitä tarvitse ihmetellä, että moni sosiaalista mediaa peikkona pitävä ei halua olla ensinnäkään yhteyksissä kanssani.

Onko teillä kollegoillani vastaavia kokemuksia sosiaalisen median muista ihmisistä eristävästäkin vaikutuksesta? Toisaalta voi olla, että olemassa olevat ihmissuhteet ovat varsin lujalla perustalla.

Sosiaalisen median myötä päättäjien ote kansasta löystyy?

Voiko olla niin, että sosiaalisen median myötä päättäjien ote kansasta löystyy? Ehkä voi olla tai sitten ei, koska oikein käytettynä sosiaalinen media saa ihmisiä sitoutumaan ehkä vieläkin paremmin päättäjien käskyläisiksi, jos on tarpeeksi ovela sosiaalisen median käyttäjä.

Toki järkevintä olisi, jos vuorovaikutus olisi rivikansalaisen ja päättäjän välillä molemminpuolista, jotta kriittinenkin rivikansalainen tuntee olonsa tärkeäksi hengatessaan päättäjän kanssa sosiaalisessa mediassa. Väitän, että sosiaalinen media todellakin sitouttaa kansalaisia paremmin päättäjien etujen mukaiseen ajatteluun, jos päättäjä käyttää sosiaalista mediaa oikein, ja jos päättäjä kerää omia mieluiten uskollisia faneja kansalaisten parista.

Toki vaarana on kriittisyyden mennessä, että päättäjiä uskotaan sosiaalisen median kaveripiireissä ehkä liiankin helposti, eikä punnita asioita niinkään kriittisesti. Vain tervejärkisimmät päättäjät sallivat näennäisesti tai oikeasti läheltä tulevan purevan kritiikin, eikä tällaisia päättäjiä välttämättä ole edes enemmistöä Suomessa. Itseriittoisuudessaan kylpevä päättäjä ei puolestaan salli erilaisia näkökulmia etenkään niin sanotuilta uskotuiltaan, koska tällainen päättäjä on tietenkin ilman muuta aina oikeassa.

Suomessa vallitseva mielistelykulttuuri suosii kyllä epäasiaa, kun halutaan olla muodollisesti hyvissä väleissä vaikka pinnan alla olisi mitä tahansa.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Google haun merkityksestä ja käyttötottumuksista

Itse en käytä Google hakua kovinkaan usein hyvä jos kaksi tai kolme hakua päivässä keskimäärin. Toisaalta kaksikin hakua vuorokaudessa tekee jo liki 800 hakua vuodessa, joten onhan tuo jo melko suuri hakusanamäärä.

Googlen hakusanojen etusivun hakutuloksista moni urputtaa usein, mutta onko sillä oikeasti mitään merkitystä? Veikkaan että suurin osa sivustokäynneistä tehdään muilla perustein kuin hakusanakäynteinä. Hakusanaperusteisten käyntien määrä saattaa olla jopa pienempi useimmilla sivustoilla kuin linkkikävijöiden osuus tai jollakin sivustoilla suurin lukijakunta on ehkä suoraan sivustolletulijoita.

Kuitenkaan en ymmärrä täysin tätä monien mediaa lähellä olevien vaikuttajien huolta Googlen hakusanarankkauksesta, vaikka olen siitä itsekin joskus ollut huolissani.

Mestariteoksen kriteerit

Nyt kun kirjallisuuden Finlandia-palkintoja arvotaan, niin voinen sanoa oman mielipiteeni liittyen tähän aihekokonaisuuteen. Lähinnä aloin miettiä sitä, että millainen teos olisi tässä ajassa paras mahdollinen kirjallinen teos. Lisäksi pohdin myös niitä arviointikriteerejä, jotka nostavat kirjan mahdollisesti ylitse muiden.

Mestarillisen kirjallisen teoksen tunnusmerkistö on mielestäni seuraavanlainen.

1. Kirja tuo uutta näkökulmaa ja tietoa ihmiseloon keskeisesti liittyviin kysymyksiin tai sitten teos käsittelee ansiokkaasti muita asioita kuten maailmankaikkeutta tai eläinkuntaa antamalla näihin asiakokonaisuuksiin kansanomaisesti tietoa.

2. Kirjan myötä lukija kokee sivistystason nousseen ja tietämyksen kirjan aihepiiristä kasvaneen.

3. Kirja on suhteellisen kevyt ja selkeä luettava, koska komplisoitu kieli kertoisi usein abstraktista sanakikkailusta, jonka voi tulkita lähes miten vaan. Kevyt luettava ei kuluta lukijaansa loppuun, vaan lukija jaksaa lukea kirjan suorastaan ahmien sen tekstiä.

4. Kirjan rakenne on selvä, eikä se jätä monitulkinnaisuudelle sijaa.

5. Juonikas kirja ei kerro mitään niin hyvin kuin kokonaisuutena. Kirjasta irroitetut heitot eivät kuvaa kirjaa mitenkään, ja mestarillisen kirjan sanomaa voi olla lukijan vaikea kuvata yksittäisin lausein saatika sanoin.

Tämä viisikohtainen arviointiperuste on oma ohjennuorani, jonka mukaan kirjallisia teoksia arvioin. Toki kukin lukija arvioi kirjat miten haluaa, eikä yksilöllisen lukijakokemuksen arvoa pidä kenenkään väheksyä. Kuitenkin jos mestarillisia teoksia haetaan, niin kyllähän niiden pitäisi tämä kirjoittamani viisikohtainen arviointiperuste täyttää.

Kuitenkin lukija voi olla silti oikeassa, vaikka hän väittää kirjallisia suurteoksia heikkotasoiksi töherryksiksi, koska ei lukija ole varsinaisesti koskaan väärässä. Edellisestä johtuen tarvitaan makutuomareita, jotka asettavat teoksia jonoon, jotta lukija voisi edes saada jonkinlaisen suunnan valikoidessaan tulevia lukukokemuksiaan.


perjantai 16. marraskuuta 2012

Sosiaalinen media elintasoleikkurina?

Miksi kuluttaa aikaa tyhjänjauhamiseen sosiaalisen median parissa, kun ajan voisi käyttää paljon enemmänkin hyödyksi oman elämänsä kannalta.

Sosiaalinen media oikeasti syrjäyttää ihmisiä koulutuksellisesti ja johtotason tehtävistä, koska sosiaalinen media on pahempi riippuvuus kuin moni päihde.

Mielummin minäkin loisisin jonkun puljun pääkonttorissa ennemmin kuin tässä tilassa, jolloin joudun väkisin vääntämään juttua addiktoituneena sosiaaliseen mediaan.

Hirveä elintasoleikkuri tämä sosiaalinen media tosiaankin on. Tästä aihepiiristä voisi joku näkemyksellinen yhteiskuntatieteilijä tehdä ehkä jopa tutkimuksen!  :)

Köyhät lapsiperheet ovat nöyrintä väkeä!

Milloin nöyryydellä saa mitään elintasoa? Ei kai milloinkaan, joten nyt ääntä kuuluviin oikeasti köyhät perheet!

Asia on niin, että Suomessa on köyhin kaksilapsinen perhe, jonka ansiotulotaso sisältäen lapsilisät ja asumistuet on 2000-2500 euroa nettona, koska tällöin ei ole asiaa sossuluukulle. Miksi matalapalkkatöillä ei voi enää elättää kunniallisesti perhettään? Miksi perhepolitiikka suosii selvästi varattomia yksinhuoltajia? Eikö perhepolitiikan pitäisi suosia perheitä joissa on sekä isä että äiti siten, että perheellä olisi myös lasten elättämiseen tarpeeksi rahaa.

Maaginen raja on mielestäni juurikin 2500 euroa nettona kaksilapsisen perheen toimeentuloksi ainakin Tampereella, koska silloin voi peittää korkean asumiskulun ja maksaa muut laskut, mutta mitään ylimääräistä ei tällöinkään vielä jää, joten ehkä 3000 euroa nettona on oikeasti järkevä kaksilapsisen perheen toimeentulotaso jos asumiskulut ovat Tampereen lähiympäristön luokassa.

torstai 15. marraskuuta 2012

Nuoren oma vastuu on olemassa?

Mielestäni voi osittain vaatia omaakin vastuuta, mutta jos vähättelee hädänalaisten nuorten asemaa tuntematta kausaliteettista kehityskulkua nuoren syrjäytymiskehityksen taustalla voi tehdä suuren virheen, jos vaatii kyseisiltä nuorilta enemmän yksilönvastuuta.

Ihmettelen, että miksi peräänkuulutetaan yksilönvastuuta, kun elämä on jo osin myös huonon yhteiskuntapolitiikan johdosta pilattu melko varhaisessa vaiheessa. Toisaalta nykyinen mielenterveyshoito vaatii paljon kuntoutujalta itseltään.

Jotta saataisiin enemmän hyvävoimaisia kuntoutujia mielenterveysdiagnooseista, niin tarvitaan ehdottomasti enemmän yhteiskunnallista panostusta varhaiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäiseväänkin toimintaan, kuten vähäosaisten perheiden taloudellisten elinolojen kohentamiseen.

Kuntoutujana ja mielenterveysaktiivina yritän noudattaa Pekka Saurin kehotusta, kun Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Pekka Sauri kirjoittaa seuraavaa: "Toivon, että jatkokeskustelussa kyetään nousemaan viime päivinä kaivetuista iänikuisista poteroista. "


Vaikuttaa kyllä mielestäni tästäkin huolimatta joskus siltä, että mitä korkeampi tulotaso sitä enemmän vieraantuu hädänalaisten kansalaisten elämästä.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Yksinhuoltaja nettoaa enemmän kuin köyhä perheellinen

Tapaus 1

Yksinhuoltaja

Lähtötiedot Tampereelle

1. Kotihoidontuet noin 1,5-vuotiaasta lapsesta brutto 622,70 ja netto noin 510 euroa kuukaudessa. (Katso kuva.)



2. Kelan yleinen asumistuki, kun vuokra vesimaksuineen 580 euroa kuukaudessa Tampereella noin 400 euroa kuukaudessa.

3. Elatustuki / -apu 150 euroa kuukaudessa. Elatustuen maksaa Kela, jos toinen elatusvelvollinen ei kykene elatusapua maksamaan, ja elatusavun elatusvelvollinen viimestään ulosottovelkana.

4. Lapsilisä sisältäen yh-korotuksen 50 euroa yhteensä noin 150 euroa.

5. Asumiskulut toimeentulolaskelmassa yhteensä 600 euroa kuukaudessa.

Yllä mainituin tiedoin yksinhuoltaja on oikeutettu toimeentulotukeen, jonka noin suuruus on 187 euroa.

Tapaus 2

Avioliitossa oleva perheellinen kotihoidontuella ja kaksi lasta

Lähtötiedot Tampere

1. Kotihoidontuet kaksi alle kolmevuotiasta lasta bruttona noin 820 euroa ja nettona noin 660 euroa kuukaudessa.

2. Puolison tulo 1100 euroa kuukaudessa nettona.

3. Kelan yleinen asumistuki noin 350 euroa kuukaudessa, kun vuokra vesimaksuineen noin 800 euroa.

4. Lapsilisät noin 220 euroa kuukaudessa.

5- Asumiskulut yhteensä noin 830 euroa kuukaudessa.

Yllä mainituin tiedoin ei ole oikeutettu toimeentulotukeen, jolla voisi kattaa myös sairaudenhoitokuluja. Noin 160 euroa pienemmillä tuloilla voisi olla toimeentuloluukulla.

Yhteenveto

Yksinhuoltajalla on käytettävissä noin 1400 euroa, josta asumiskulut leikkaavat 600 euroa, joten jäljelle jää 800 euroa kuukaudessa ja toimeentuloluukun asiakkuus.

Perheellisellä äidillä ja isällä on käytettävissä noin 2300 euroa, josta asumiskulut leikkaavat 830 euroa, joten jäljelle jää 1500 euroa kuukaudessa, josta on katettava kaikki perheen kulut.

Alle kolmevuotiaisiin lapsiin menee helposti 300 euroa kuukaudessa, joten yksinhuoltajalle jäisi sitten 500 euroa kuukaudessa. Perheen aikuisille jäisi 450 euroa per aikuinen, mutta käytännössä naisen kulut ovat 500 euroa ja miehen 400 euroa korkeintaan.

Missä on oikeudenmukaisuus köyhiä avioliitossa eläviä perheitä kohtaan?

maanantai 12. marraskuuta 2012

PSHP ja ensihoidon tulevaisuus?

Halutaanko esimerkikti infarktipotilaat jatkossakin hoitaa Pirkanmaalla parhaalla mahdollisella tavalla vai näennäisesti kustannustehokkaimmalla tavalla?

Kannattaa lukea Suomen lakitekstistä lakiasetus 340/2011 sosiaali- ja terveysministeriön asetus ensihoitopalvelusta, joka tosin on maallikolla kuten meikäläinen hyvin epämääräisesti avautuva tekstikokonaisuus.

340/2011 7§ sanoo muun muassa seuraavaa: "Palvelutasopäätöksessä määritellään riskialueluokkakohtaisesti kuinka suuri osuus väestöstä pyritään tavoittamaan vähintään ensivasteyksikkötasoisella yksiköllä A- ja B-tehtäväkiireellisyysluokassa kahdeksan minuutin ja kuinka suuri osuus 15 minuutin sisällä hälytyksestä."

Kuitenkin on ilmeinen asia, että asuinpaikka määrittää jatkossakin melko vahvasti ennusteen infarktipotilaan tai muiden hengenvaarallisista sairaustiloista toipumisessa.

Tampereen seudulle ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirille ei voi olla kunniaksi, mikäli PSHP laiminlyö priorisointiperustein hengenvaarallisten ja mahdollisesti vammauttavien sairaustilojen kiireellisen hoidon. Ensihoito on mielestäni tärkeää nostaa suurempaan yhteiskunnalliseen arvostukseen, koska ensihoidolla on niin suuri merkitys monien kansalaisten elämässä.

Se hyvä puoli ensihoidossa on, että kaikki kansalaiset ovat sen edessä tasa-arvoisia samassa maantieteellisessä sijainnissa  Suomessa oli se sitten miten tahansa hoidettu. Toisaalta epätasa-arvo keskusta-asujan ja lähiöasujan välillä lienee jo olemassa ensihoidon palvelutasossa! 

perjantai 9. marraskuuta 2012

Poliittiset väärinajattelijat?

Voi olla että saamme jatkossakin seurata median jahteja niin sanottuja väärinajattelijoita vastaan, koska yhteiskunnassamme suositaan enemmän muodollisuutta kuin rehellisyyttä. Onko edellinen hyvä asia vai ei?

Ehkä muodollisen tapakurin kannattajat eivät ole aivan aidoimpia kansalaisia, koska kaikilla ihmisillä on välillä huonompiakin päiviä, jolloin pitäisi laittaa näppikset piiloon. Kansalaisten tulisi voida ilmaista mahdollisimman vapaasti omat mielipiteensä jopa omia etuja vastaan etenkin poliittisissa ympyröissä, jotta äänestäjät tietäisivät edes suunnilleen poliitikon arvomaailman suhteessa vallitsevaa yhteiskuntaamme kohtaan.

Voisi jopa puhua kuluttajan siis äänestäjän oikeudesta, ettei poliitikot manaisia vain omissa kööreissään esimerkiksi eduskunnan saunan lauteilla muita kansalaisia perusteetta vailla järkeä. Tulkaa kaikki poliitikot kertomaan otteita omasta arvopohjastanne sosiaaliseen mediaan, jos haluatte vaalia uskottavuuttanne.

Susi lammasten vaatteissa on kulunut sanonta, mutta voi pitää usein paikkansa etenkin avoimesti tai peitellen avoimien pyrkyripoliitikkojen mielenmaiseman kohdalla. Kullakin puolueella pitää olla terve sisäinen kritiikki, jotta koko puolue ei painele harhaan, koska puolueen sisälle ei näe kuin sisälläollessa.

Kokoomus on osoittanut mielestäni oman muodollisuutensa, koska kokoomusnuorten vpj. Schubak joutui jättämään pestinsä, vaikka rivikansalaisen on vaikea uskoa, että Schubak olisi ainoa epäjärkevästi ajatteleva kokoomusnuori. Perinteisesti kokoomus on ollut järkipuolue ainakin osittain, vaikka köyhiä on viime aikoina potkittu päihin melko lailla jakamalla köyhille vastuuta omasta ansiokehityksestä, jolloin ei kyllä täysin ymmärretä yhteiskuntamme keskeisiä toimintamekanismeja yksittäisen köyhän kansalaisen kohdalla.

Yhteiskuntaa ei uhata pelkillä Facebook-heitoilla ainakaan kovin konkreettisesti, vaan yhteiskunnallista järjestystä uhataan parhaiten epäoikeudenmukaisella ja kansalaisia nöyryyttävällä poliittisten asioiden hoitamisella.

Summa summarum, ehdottomasti lisää avoimuutta ja vähemmän poliittista peliä, jonka seurauksena kansalaisetkin voisivat saada enenevässä määrin takaisin menetettyä toivoa yhteisten asioiden poliittiseen hoitamiseen.

Facebook-viestillä voi saada huomion!

Alla kuvassa juuri tekemäni Facebook-päivitys. Todellakin "sosiaalisen median vaikuttavuus perustuu perinteiseen mediaan ja tästä asetelmasta perinteinen media haluaa pitää kiinni."

Fb-profiilipäivitys 9.11. aamuyöllä.

torstai 8. marraskuuta 2012

Soininvaara ja hänen kannattajansa ovat romuttamassa yhä enemmän hyvinvointivaltiotamme

Kommentoin tämän seuraavan linkin keskustelua: http://www.soininvaara.fi/2012/11/08/orjatyota-vai-hyvinvointivaltion-alasajo/

Kyllä Pohjoismainen hyvinvointivaltio on käsittääkseni perustunut siihen, että työstä saa riittävän toimeentulon elämiseen. Te vihreät olette kokoomuksen kanssa tätä hyvinvointimallia ilmeisesti romuttamassa, vaikka enemmistö kansasta lienee tätä orjallistamista vastaan, etenkin kun katsoo 1000 rikkaimman suomalaisen ansiotasoa.

Homogeenisin (tasakoosteisin) potilasryhmä?

Mietin, että onko olemassa persoonallisuudeltaan yhteneviä potilastyyppejä jossakin sairausryhmässä poisluettuna tietenkin persoonallisuuden häiriöt.

Yleistäminen on vaarallista, mikäli haluaa saada oikean käsityksen, eikä itse sairaus kerro välttämättä mitään tulevaisuudesta, koska on niin monia erilaisia kuntoutumiskehityspolkuja samastakin sairaudesta.

Uutisoinnissa mediassa ei siksi pitäisikään korostaa henkilön diagnoosia eikä välttämättä edes vallinnutta mielentilaa. Toki esimerkiksi psykoottinen saattaa joskus laittaa jonkun ihmisen kylmäksi, mutta useimmiten psykoottinen ihminen on erityisen vaarallinen itselleen.

Ei sama sairaus yhdistä ihmisiä muuta kuin samankaltaisten kokemusten pohjalta, vaikka joku mieleltään sairas olisikin ollut nero, niin kovin harva sairas tai edes suunnilleen tervekään on silti nero ihminen.

Kirja Hermiitti kertoo Kansalliskirjaston luokittelussa

Teoksen Hermiitti kertoo Kansalliskirjaston Fennican mukaan.

UDK-luokitus on 08 (sekasisältöiset teokset)

ykl-luokistus on 04 (yleiset kokoomateokset)

Fennica löytyy tältä seuraavalta linkittämältäni sivulta: http://www.kansalliskirjasto.fi/

Toimitin tilatut kirjat tänään Kirjavälitykselle

Pahoittelen, että toimitusaika oli niin pitkä, mutta löysin Hermiitti kertoo -kirjan ensimmäistä painosta vielä muutamia kirjoja, joten kykenin tuon pitkäkestoisen tilauksen Kirjavälitykseen nyt toimittamaan.

Vaikka itse sanonkin, niin Hermiitti kertoo -kirja pääsee parhaiten esiin konkreettisena kirjana pitkälle hyvän ulkoasun vuoksi. Kirjaa on vielä kai tilattavissa joissakin verkkokaupoissa suhteellisen edullisesti asiasisältöön nähden.

Hyvää talven odotusta Tampereelta! :)

T. Kimmo Hoikkala

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

"Älkää kysykö mitä valtio voi tehdä teidän hyväksi, vaan kysykää mitä voitte tehdä valtionne hyväksi!"

Katselin tässä viime aikoina sattumalta dokumenttiohjelmaa, jossa oli näyte presidentti John F. Kennedyn ajoilta 1960-luvulta ja tuo otsikon lainaus oli sanottu juuri noin jos sen oikein suomensin.

Mielestäni kuulostaa Kennedyn puhe melko kovalta, jos ajattelee, että 1960-luvullakin Yhdysvalloissa oli paljon köyhyyttä, ja lähes orjatason työtä kuten on käsittääkseni edelleen. Valtion hyväksi kukin voi tehdä paljon, jos yhteiskunta antaa siihen mahdollisuudet. Yhdysvalloissa äärimmäinen markkinahenkisyys on ehkä romuttanut yhteisöllistä toimintaa siellä jo siirtolaisten ja etenkin teollistumisen alkuajoista asti.

Isäni oppi Pohjois-Amerikan työreissulta 1950-luvun alun tienoilla oli, että "money is money and bisnes is bisnes!" Tosin isäni oli pääosin Kanadassa tukkijätkänä noin vuoden ajan, enkä ole aivan varma tarttuiko sananparsi Kanadasta vai Yhdysvaltojen puolelta isäni ajatuksiin epämiellyttävässä mielessä.

Kaikesta huolimatta nyt käydään Yhdysvaltojen presidentinvaalia ja aamulla Suomen aikaa on tulos jo melko varmasti selvillä eli joko Barack Obama tai Mitt Romney. Ehkä molemmat herrat kumminkin tiedostavat Yhdysvaltojen ongelmat, koska he mittelevät presidentin tehtävästä. Sen verran demokraattinen valtio Yhdysvallat varmaan on, ettei kansankunnan parasta lähinnä taloudellisessa mielessä ajattelevat pääse lopputaistoon mukaan ensinnäkään.

Todellakin mitä voit tehdä kansankunnan hyväksi? Onko tuo John F. Kennedyn retoriikka kaukana tämän ajan Yhdysvaltojen presidentinvaalien retoriikasta? Välineet ovat kehittyneet ainakin median piirissä, mutta silti ilman perinteisen median tukea ja hyvin laajaa muuta tukijajoukkoa ei voi päästä Yhdysvaltojen presidentiksi.

Henkinen pahoinvointi on mielestäni puolestaan hyväosaisten valinta heikoimmalle tuloluokalle, josta osoituksena on se, että monessa valtiossa demokratian tai yhteiskunnan päättävien elinten rakenne on lähellä ihmisen ehkä raadolliseltakin vaikuttavaa individualistisen ahneuden mielentilaa. Köyhyys on niin sanotun demokraattisen tahdon asia, eikä köyhyyteen ole muuta lääkettä kuin teot! Sadistisilta vaikuttavilla köyhyyskannustimilla, tyylillä taala sieltä ja euro tuolta, ei ole merkitystä enää silloin kun ihmiseltä on mennyt halu elää.

Humanistinen ja ihmisläheinen oppi nousuun ja odotetaan joskus sitäkin miten valtio voi meitä parhaiten auttaa kunnialliseen toimeentuloon!

tiistai 6. marraskuuta 2012

Media turhaan yrittää vetää sosiaalista mediaa lokaan!

Kun joku kirjoittaa Facebookissa oikealla yhteiskunnallisella asemalla jotain sopimatonta, niin johan on media kimpussa mutta miksi? Media myy julkaisujaan monesti provosoimalla kansalaisten pelkotiloja eikä monestikaan puhtaalla asialla.

Sosiaalisessa mediassa sitten jotkut suorastaan juhlivat näitä uutiskynnyksen ylittäjiä Facebook-sivuston pohjalta, vaikka viestien sisältö olisi täyttä paskaa. Media saisi mennä itseensä ja lopettaa sosiaalisen median epäsuotuisten viestien sääntely-yrityksen, koska puuttumalla sosiaalisen median kohuihin media vain voimistaa sosiaalisen median kuonaisuusastetta.

Enemmän asiaa ja vähemmän epäasiaa esille sosiaalisesta mediastakin, koska perinteinen mediakin joutuu pakosti olemaan osa sosiaalista mediaa tahtomattaan tai joskus jopa tahtoen.

Ettekö tajua, että perinteinen media on kriisissä eikä kriisiä paranneta vetämällä lokaan sosiaalista mediaa!

Keskiluokkaa ei saa kurjistuttaa!

Työtätekevä kansa on melko vaurasta väkeä vielä keskiluokassa, jossa perheen tulot ovat bruttona yli 2800 euroa per perheen aikuinen palkansaaja.  Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2011 kuukausipalkkojen mediaaniansiotaso oli 2776 euroa ja tuntipalkkojen mediaaniansiotaso oli 16,17 euroa. (Lähde: http://tilastokeskus.fi/til/pra/2011/pra_2011_2012-10-19_tie_001_fi.html)

Kannattaisi ehdottomasti yhteiskuntapoliittisin ja työehtosopimusta rukkaavien päätöksin vaalia keskiluokan jaksamista paiskia töitä kiinnittämällä muun muassa huomio työilmapiiriasioihin ja riittävään nettoansiotasoon.

Enemmän ja laajempaa keskiluokkaa kuin köyhyyteen putoavia keskiluokkaan kuuluvia kansalaisia. Jonkun pitää tehdä edelleen työt yhteisen hyvinvointimme eteen, ellei omista tehtaita ulkomailla ja nauti silti vakaasta suomalaisesta yhteiskunnastamme.

Globalisaatio verottaa suomalaista hyvinvointia, mutta on myös kansalaisista kiinni kuinka paljon sen annetaan vaikuttaa kokonaishyvinvointimme asteeseen!

Tähän vielä lopuksi toteamus, että olisi korkea aika pitää huoli muidenkin kuin virkaehtosopimusten piirissä olevien kansalaisten ansiokehityksestä!

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Vähän nuoleskelua vai ideaalisen hienouden pönötystä?

Onko kansalaisen epämääräinen hienouskäsite ainoa tapa nykyään arvioida kansalaisia ja sitten nuoleskella näitä kaikista fiinimpiä kansalaisia eli yleensä kokoomuksen kannattajia.

Ihminen on sen verran monimutkainen, ettei rodunjalostus tule toimimaan suuressa mittakaavassa järkevästi ikinä. Tukien takia ei voi lapsia nykyään tehdä, koska silloin vääjäämättä laiminlyö lapsensa.

Kokoomus osaa pukeutua, vaikka tänä aikana muodollisuus on monessa piirissä mennyttä, niin sitä se ei vielä ole ainakaan kokoomuksessa. Hienot kuteet ylle ja kultakoruja sinne sun tänne ja samalla osoitat kyvykyytesi huolehtia lapsista vai miten se nyt menee?

lauantai 3. marraskuuta 2012

Heikompi aines?

Mielestäni heikompaa ihmisryhmää perheellisessä parisuhteessa ovat aggressiotaipuvaiset ja ruumiillisen kurittamisen sallivat vanhemmat. Joskus heikomman aineksen vanhemmat mättävät myös toinen toistaan turpaan.

Kaikista vahvinta porukkaa ovat ne vastuulliset vanhemmat, jotka eivät juuri edes provosoidu edes sanaharkkaan saati mätkimään toista turpaan. Veikkaan, että vähintään sanallisesti aggressiivisesti itseään purkavia vanhempia on suomalaisista valtaosa.

Toisaalta vastuu kannetaan jo sillä, että on ylipäätään lähdetty suomalaisina vanhemmuuteen, vaikka alhaisella tasolla oleva perheiden yhteiskunnallinen tukeminen on paljon heikommalla tasolla kuin kultaisella 1980-luvulla. Tosiaan kuka minutkin hautaan hoitaisi, elleivät tulevat suomalaiset sukupolvet, jos saan elää niin vanhaksi.

On totta, että joskus voi olla tilanne se, että vanhempien ero on jopa lasten etu. Pitää kyllä muistaa sekin realiteetti tässä vielä, että moni ei kykene edes parisuhteeseen saati vastuulliseen vanhemmuuteen, joiden tekijöiden syy-yhteys osin lienee kykenemättömien omassa lapsuudessa ainakin osittain.

Kokoomusnuoriso on yhteiskunnallisen kehityksen este?

Pitääkö paikkansa, että kokoomusnuorien joukossa on yhteiskunnallisesti haitallisin poliittinen aines? Jos on Kemppistä uskominen, niin näin saattaa olla: http://kemppinen.blogspot.fi/2012/11/kokoomus.html

Yhteiskunnallinen haitta on mielestäni määriteltävissä siten, että kaikkien kansalaisten kokonaishyvinvointi laiminlyödään vastoin pohjoismaista hyvinvointivaltioperiaatetta kuten Suomessa on jo tapahtunut 1990-luvun laman jälkeisenä aikakautena.

Siispä äänestä jatkossakin kokoomusta jos haluat yhteiskunnallista levottomuutta, mutta äänestä sosialidemokraatteja jos haluat vakaan yhteiskunnallisen olosuhteen!

Elämää isänä - suuntana kuntoutuminen!

Sairauteni akuutissa vaiheessa psykoosissa en olisi arvannut, että kohtaan elämässäni hyvän vaimon, jonka kanssa perustamme vielä perheen. Nyt isänä ajattelen, että minun on tärkeää edelleenkin pitää kuntoutumistavoitteestani kiinni. Onhan se nimittäin varsin selvä asia, että jos en huolehdi terveydestäni, niin kaikki asiat vaikeutuvat omassa elinpiirissäni.

Psykoosisairauden sovittaminen perhe-elämään ei ole tosiaan mielestäni kovinkaan vaikeaa, mikäli vain vointi pysyy suhteellisen vakaana. Edellisestä johtuen ajattelen perhe-elämän perustana olevan psykoosisairauden omaavalla vanhemmalla juuri omasta terveydestään huolehtimisen. Jo vanhemmuuteen ryhtymisessä on tärkeää arvioida omat voimavarat ja parisuhde oikein, jotta voi laskea luottavaisesti tulevien vuosien varaan, vaikka välillä vointi ei olisikaan niin vakaalla pohjalla.

Tärkeäksi olen kokenut isänä selviytymisessä juuri ne hyvät päivät, joita vaimoni ja lapsieni kanssa aina on ollut. Vaikka päivä alkaisi huonosti, voi se jo saman päivän aikana kääntyä todellakin hyvää mielialaa ruokkivaksi. Vakaampaa vointia voisin vielä toivoa ja myös omaan elämääni enemmän sisältöä, koska joskus tuntuu siltä, että pelkästään kotiin jäämällä saan elämäni vain solmuun.

Suuntana haluan pitää kuntoutumistani yhä parempaan kuntoon, mikä on myös käsittääkseni elinehto perhe-elämän vakaalle jatkumiselle. Toisaalta jos onnistun jotenkin pilaamaan kaiken, niin siitä huolimatta aurinko nousee aina huomennakin!

Nimimerkki Isä-F20.0 (Kirjoitettu aiemmin tällä nimimerkilläni (24.5.2011) tamperelaisten mielenterveysyhdistysten Mielentalo -nettilehteen.)

Lisäys tänään 3.11.2012: Vuonna 2011 pelkäsin pilaavani kaiken, mutta nyt vaikuttaa, etten saanut pilattua kaikkea, vaikka yritykseni siihen suuntaan oli jossain määrin kovaa. Toisaalta voinneista ei aina tiedä etukäteen edes lähes täysin terve ihminen, mutta silti suhteellisen terveenä ihmisenä voi mielestäni odottaa hyvin perustein aina hyvävointisia päiviä. Pieni positiivinen muutos itsessä voi muuttaa perhetasolla ihmisiä jo paljon itsensä kannalta suotuisampaan suuntaan. Onneksi olen nykyään viisas ja omaan elämää suojaavia tekijöitä kai jonkin verran, joten katson kaikesta huolimatta luottavaisena tulevaisuuteen tänä vainajien muistopäivänä.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Toimeentulotuella ei kykene edes ryyppään!

Mielestäni tällä hetkellä kuntien maksamaa toimeentulotukea pitäisi nostaa 50 prosenttia korkeammaksi ja kohtuullisiksi asumiskuluiksi tulisi ottaa huomioon 80 prosenttia kunnan keskihintaisesta vuokra-asunnosta perheen kokoa mukaileva asumiskulu. Siispä toimeentulotuki nousuun ja köyhyydelle hyvästit, jotta köyhäkin voisi joskus juoda edes sen yhden saunaoluen! :)

Nykyinen toimeentulokijärjestelmä itse asiassa on jo rodunjalostusta lapsiperheitä ajatellen! Myös useiden vanhojen kansalaisten toimeentulo voisi nousta ja eliniänodote pidentyä, jos ei tarttisi ihan kituuttamalla elää.

Tämä uudistus edellyttää, että toimeentulotuki laitetaan jatkossa Kelan maksettavaksi.

torstai 1. marraskuuta 2012

Ahneus ei ole aivan tervettä saati järkevästi kannustavaa

Ahneus on tavallisella kansalaisella kai monesti sitä että himoitaaan parempaa elintasoa, mutta onko tuollainen ajattelu kansankuntamme kannalta tärkeää? Ehkä on johonkin pisteeseen asti, koska korkeampi elintaso kannustaa lähes kaikkia ponnistelemaan oman elintasonsa eteen. Toisaalta ihanne voisi olla, jos löytyisi kohtuullisuuden linja, jonka seurauksena kapitalistejakin olisi, mutta silti köyhimpienkin ostovoima olisi jossain suhteessa mediaaniansiotasoon.

Häikäilemättömän ahneus on diagnostisesti varmasti lähellä psykopatiaa, jonka johdosta ahne saattaa tehdä mitä vain jotta saa paremman elintason muista ihmisistä piittaamatta. Paljon kyllä vannotaan eettisesti kestävän kehityksen mukaisen sijoittamisen nimeen, mutta kuinka moni suurkapitalisti oikeasti täyttää eettisen normiston, jos sellainen luotaisiin.

Miljoona on jo perstaskussa, mutta toinen pitää saada on ehkä usein joko pelkkää talouspeliä tai ahneutta tai joskus kumpaakin. Kohtuullisuudentajun iskoistaminen on ainoa keino saavuttaa ihmiskuntana korkeampi tietoisuuden taso, jolloin kaikkia ihmisiä pääsääntöisesti kunnioitetaan ellei sitten kärsitä mielenhäiriötiloista. Ahneus tappaa lopulta lähes kaiken jos sille annetaan valta ja varsinkin muista ihmisistä välittämisen. Sanon aina ei sairaalloiselle ahneudelle ja kyllä kannustamiselle, vaikka joskus maailmassa ei ehkä pärjää ilman ahneutta ainakaan taloudellisessa mielessä.