maanantai 31. joulukuuta 2012

Uusi vuosi alkaa herrapelolla

Herran pelko on viisauden alku sanoo vanha sanonta, mutta entä onko herrojen pelko viisautta vai tyhmyyttä?

Herrojen pelko ei taida olla kansalaisilla vallitseva tunnetila, eikä se olisikaan kovin terve tunnetila. Pelkotiloja provosoivalla politiikalla kansaa kyllä halutaan pitää peloissaan, vaikka oikeampi politiikka olisikin vastuullinen asiapolitiikka mahdollisimman hyvätasoisen kansalaisten kokonaishyvinvoinnin puolesta.

Toiveikkuutta voidaan ylläpitää poliittisin puheenvuoroin tai sitten toiveikkuus voidaan viedäkin. Kummanlaista politiikka kansa oikeasti haluaa? Haluan uskoa, että kansa haluaa toiveikasta politiikka vuonna 2013 eikä pirujenmaalailua seinille markkinatalouden globaalissa toimintaympäristössä.

Politiikka ei ole kvarttaaligalluppeja, vaan politiikka on Suomessa lähes aina paljon pitkäjänteisempää työskentelyä ja yhteistyökykyä vaativaa toimintaa. Tämä yhteistyökyky vaikuttaa monilta räksyttäjiltä puuttuvan.

Sosialidemokraatti on tyypillisesti kaikkien herrojenkin kaveri eikä kenenkään vihamies, vaikka vihamiehiä sdp:n julkikannattajillakin voi jopa olla. Siksi sdp.

Onnellista ja toiveikasta vuotta 2013!

Natsimielisiä vai mitä?

Onko Suomessa olemassa natsimielisiä kansalaisia, jotka ehkä jopa ihannoivat joko kuuluvammin tai piilevämmin toisen maailmansodan aikaisten natsien ja Hitlerin saavutuksia. Omien havaintojeni mukaan natsimielisiä kansalaisia tuntuu olevan ehkä enemmän kuin vielä 10 vuotta sitten tai sitten he ovat vain koventaneet puheitaan.

Poliitikkojen pitäisi miettiä ehkä tätä natsimielisten joukkoa ainakin jossain määrin, koska eriarvoistuvassa yhteiskunnassa etenkin nuoria miehiä syrjäytyy kaiken toiminnan ulkopuolelle. Usein voi olla että syrjäytyneen nuoren natsimielisyyteen vaikuttaa hänen kokema rankka turhautuma elämän merkityksettömyydestä, jonka aukon voi täyttää elämässä moni järkeväkin asia mutta myös puhdas natsimielinen ihmisviha etenkin joitakin kansalaisuuksia ja väestönosia kohtaan.

Natsimielisyys on mielestäni nimenomaan ihmisvihaa ja ihmisyyden perusolemuksen kiistämistä. Kyllä ihminen haluaa toisista ihmisistä välittää ja meitä yhdistääkin vahva laumasieluisuus, joka voi olla mahdollisen natsimielisyydenkin leviämisen taustalla. Kiihdytä itsesi vihaan osin myös huonon yhteiskuntapolitiikankin johdosta ja joku antaa kohteen. Voiko enää pimeämpää kehityskulkua olla?

Toki natsimielisten joukoissa on enemmän ja vähemmän vannoutuneita kannattajia, vaikka tuntuu joskus jopa siltä, että ns. toripuheissa natsimieliset jopa ylpeydellä suhtautuvat etenkin Natsi-Saksan aikaiseen sotateknologian ja sotataidon kehittämiseen, vaikka kyse on ihmisten tappamisvälineistöstä ja sen käyttämisestä pimeiden voimien alla. Ei tässä ajassa paljon häpeillä mitään, joka voi olla tavallaan hyvä asia kevyemmissä jutuissa ja ehkä myös pimeissä jutuissa. Toisaalta näiden pimeiden juttujen julkituonti Internetin välityksellä voi saada ajatusten taakse järjestäytymään useampiakin ihmisiä.

Itse en ole järin huolissani natsimielisten ehkä jossain määrin kasvaneesta määrästä, koska nämä henkilöt toimivat ilmeisesti jossain muissa piireissä kuin natsien hakaristi-logon alla vai pitäisikö juuri sen vuoksi ollakin huolissaan?

No mehän olemme järkeviä, kun tiedämme toiseen maailmansotaankin johtaneen kehityskulun suurinpiirtein ja myös siksi, kun nykyajan suomalaista on niin vaikea ja lähes mahdoton huijata ainakin monen suomalaisen itsensä mukaan. Toisaalta ajan myötä käsittääkseni kaikki tulevat huijatuiksi, mutta toivottavasti ei kovin pahanlaatuisessa yhteiskunnallisessa manipulaatiossa.

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

PR-uutisointi

Miten erottaa promotion -uutisointi puhtaasti informatiivisesta uutisjutusta? Näitä asioita voi olla vaikea erottaa, mutta jos mediatutkimus olisi hyvällä tasolla, niin Suomessa voitaisiin tehdä analyysi maan vaikuttavimpien mediatalojen uutisjuttujen promootiopitoisuuksista ja niiden vaikutuksista kansalaisiin.

Hyvä asia saisi mielestäni saada lähes aina median huomion, kun niin paljon kansalaisia pelotellaan melko epätodennäköisillä asioilla ja uhkakuvilla. Toki kansa tykkää lukea ennemmin ehkä vaaratekijöistä kuin ihmiseloa selviytymistekijöistä, mutta medialta voisi silti odottaa ehkä enemmän vastuullisuutta. Medialla on suuri rooli kaikessa markkinatalouteen ja jopa yhteiskunnalliseen asioiden hoitamiseen liittyvässä, ja siten on varsin tyhmää vähätellä sen mahtia.

Sosiaalinen media puolestaan ei ohjaudu, vaan se on yleensä lähes vailla järjestystä, vaikka sosiaalisen median roolia ei voi enää kukaan varteenotettava mitä tahansa markkinointia suunnitteleva taho sivuuttaa, etenkin jos haluaa vaikuttaa kokonaisvaltaisesti kansalaisiin. Markkinoinnissa lienee tosiaan yhä tärkeää olla siellä missä on potentiaalinen kohderyhmä.

Suuret pr-uutisjutut eivät usein tarjoa paljonkaan kovaa tietoa, vaan tällöin uutisjutussa voi olla jopa epätietoa ja ne ovat usein ehkä osin vahingossakin tehtyjä vähintään puolittain läpinäkyviä mainoksia, jos asiasta tiedottamista suurella volyymilla kansan pariin ilman maksua sellaisena voi pitää.

lauantai 29. joulukuuta 2012

Onko mielistely kunniallista?

Itse sorrun joskus liiallisen mielistelyyn, josta olen usein huolissani, koska tiedän että ehkä vain olemalla riittävän veemäinen annan itsestäni rehdin kuvan. Ei ole hyvä antaa joidenkin leijua palautteiden johdosta, vaan parempi on palauttaa ihmisiä maanpinnalle.

Tietenkin jos aina mielistelee tiettyjä ihmisiä, niin silloin voi olla myös kyse hyväksynnän hakemisesta, mutta eipä tuota hyväksyntää varmaan noinkaan saa. Kovaa ja rehtiä palautetta kaiken aikaa kaikkialla olisi minulle sopiva elämäntyyli, koska jollakin on varaa joissakin asioissa kritisoida ja toisilla ei.

Lupaan entistä purevampaa otetta ja haistatan paskat kaikenlaiselle mielistelylle, mutta tämä ei ole uudenvuodenlupaus, vaan lähinnä lupaus ihmissuhteet kuntoon sektorilleni. :)

Teollisuuspolitiikka on noussut kaikkien huulille!

Ihmettelen suuresti, kun etenkin perussuomalaisten piiristä on tullut näennäisesti esiin teollisuuspolitiikan huippuasiantuntijoita enemmän kuin heidän julkisia lausuntoja ehtii lukemaan, että mikä kumma tekee perusjätkistä ja -tylleröistä tässä ajassa maan johtavia teollisuuspolitiikan asiantuntijoita?

Muutenkin moni vaikuttaa kokevan telakkateollisuuden niin omaksi jutuksi että siinä jää suomalainen metsäklusterikin kakkoseksi! Kelatkaa vähän, että mitä voisi tehkä lite bättre älkääkä mankuko tyhjän puurolautasen ääressä.

Teollisuuspolitiikka vaatii sen tason asiantuntemusta jota maisterisjätkän puolueessa ei ehkä ikinä tule olemaan.

Summauksena koko telakkabisnes tässä: Mukavuuslippuluokan loistoristeilijät veroparatiiseissa kertoo telakkateollisuuden moraalin.

perjantai 28. joulukuuta 2012

Sampsa Kataja pudottamassa sairaita sossuluukulle!

Mitä yhteiskunta säästää sillä, että kovien asenteiden Suomessa pudotetaan työkyvyttömyyseläkeläinen sossuluukulle. Jo nyt käsittääkseni noin 20 prosenttia eläkepäätöksistä hylätään osin vaillinaisin perustein.

Sampsa Kataja ei luota tämän uutisen mukaan kansalaisten omaan aktiivisuuteen: http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194785312659/artikkeli/hs+kokoomuspoliitikko+poistaisi+leskenelakkeet+ja+laittaisi+tyokyvyttomat+seurantaan.html

Kyllä moni työkyvytön haluaisi parempaa toimeentuloa eikä sadistista raipanlyöjää. Samoin myös leskeneläke auttanee montaa kansalaista surunkäsittelyssä ja mahdollisesti edesmenneen vanhemman perheen elättämisessä.

Kuntoutustuella on hyvä testata jaksamistaan, jos yhteiskunta antaa kuntoutustuella siis määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä elävälle mahdollisuuden siihen. Kyllä sairaat ihmiset tekevät voitavansa ja jopa liian nöyrästikin. Milloin Sampsa Kataja vaihtaa levyn populismista järkipolitiikkaan?

Esitän Sampsa Katajalle (kokoomus) epäluottamusta kaikkien järkiäänestäjien keskuudessa!

torstai 27. joulukuuta 2012

Politiikassa pitää antaa rehtiä ja suoraa palautetta

Kyllä politiikkaan lähteneiden kansalaisten pitää kestää ainakin valtakunnantason politiikassa kovaa ja aiheellista kritiikkiä ja ottaa sitä vastaan.

Ei tunnu oikealta, että ilmeisesti usein mielistelyllä haetaan pätevät pelipaikat poliittisissa luottamustehtävissä. Kuka uskaltaa laittaa asialle rehdin ja suorasukaisen suomalaisen, jonka argumentaatio on muutakin kuin Ad Hominem -tasolla.

Onneksi on poikkeuksiakin, jotka tietävät mitä tekevät eivätkä vain jauha tyhjää tekemättä mitään. Suomen hallituksessakin istuu lähinnä juuri näitä tietäviä tekijöitä eikä vain tekemättäjättäviä.

Siksi äänestän hallitukselle luottamuslausetta vuonna 2012, jos asiaa minulta joku kysyy. Tuleva vuosi on tiukkaa vastuunkantoa myös, eikä tilanne ehkä helpotu, vaikka True Finns ilmiö ei taida olla enää ilmiö muuta kuin ulkomailla?

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Poliisiylijohtaja Paatero avaamassa vaarallista latua

Poliisiylijohtaja huutaa kansaa hätiin, kun poliisi ei enää halua kaikkia tehtäviään joka paikassa hoitaa vai mistä tässä on kyse:

"Itse esittäisin, että Suomessa selvitetään perusteellisesti mahdollisuutta käyttää vapaaehtoisia poliisin apuna." -Mikko Paatero, poliisiylijohtaja 20.12.2012
Paateron kirjoitus kokonaan: http://poliisi.fi/poliisi/blog_mp.nsf

Juuri kun itse kirjoitin joulukirjoituksen pätevien viranhaltioiden kuten myös poliisien puolesta, niin eikö poliisiylijohdosta oltu ehdotettu ennen joulua, että ehkä kevyet poliisitehtävät hoidettaisiin ilmeisesti talkoilla pois.

Ei suomalaisia voi pakottaa yhteisölliseen toistensa kyttäämiseen edes poliisiylijohtaja tai edes tasavallan presidentti. Tämä Paateron esitys haiskahtaa hieman oikeistolaiselta ajattelulta ja ongelmien syy-yhteyksien maton alle lakaisemiselta. Enemmän taloudellista ja sosiaalista tukea huono-osaisille kansalaisille, ja myös vähitellen oikeanlaista vastuunottamista omasta elämästään eikä naapurien elämästä.

Toivottavasti poliisijohto tulisi järkiinsä vai oliko kyseessä pelkkä mediavedätys, jolla poliisi kalastelee laajapohjaista kansalaiskeskustelua aiheesta? Ladunavaajan tehtävä on kyllä haastava, mutta silti aina ei latua pidä avata, koska perässähiihtäjistä ei voi mennä ilman virkavastuita takuuseen, jos edes aina silloinkaan voi mennä.

tiistai 25. joulukuuta 2012

Ihmisen kaikkivoipaisuuden harha suhteessa viranomaistahoihinkin

Kun jotain sattuu jossain, niin joku osaa tietenkin aina jossain hoitaa paremmin asiat kuin asiaan perehtyneet viranomaistahot. Onko tosiaan näin, että sellainen kansalainen joka ei mitään tajua osaa asioiden hoitamisen kansan kannalta paremmin kuin virkamies?

Toisaalta kansa resursoi virkamiehetkin poliisista alkaen, mutta silti kansa tarvitsee viranomaistahoja, koska vain heillä on käytössään lakien mukaiset viranomaiskeinot asioiden selvittämiseen. Toisaalta voi joskus viranomaisenkin luottamus olla koetuksella, kun kyseinen taho alkaa urkkia asioita, jotka eivät hänen konttorille kuuluisikaan. Surullisen kuuluisa esimerkki urkinnasta oli viime ajoilta Mika Myllylän kuolinsyyn selvittämisyrityksen viranomaisverkon välityksellä.

Myös virkamiehet tarvitsevat yhteiskunnan luomat pelinsäännöt, ja heitä pitää voida laittaa muihin tehtäviin, jos luottamus on mennyttä. Kuitenkaan kirjoitukseni aihe ei ollut virkamiesten erehdykset vaan heidän osaamisensa, joka Suomessa on varsin hyvällä tasolla. Tai ainakin niin hyvällä tasolla, että sohvanpohjilla makaava kaikkien ongelmien ratkaisija jää lähtöruutuun, vaikka joskus arvaisikin oikein.

Tutkiminen ei pidä olla yhdestä narunpäästä kiskomista, vaan tutkinta pitää olla monen langan varassa. Tämän kun kansalaiset muistaisivat edes jossain määrin, niin viranomaistyökin voisi saada oikeantasoisen arvostuksen.

Hyvää joulua poliitikotkin järjissään pitäville virkamiehille!




sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Vahvojen päättäjien aika lienee ohi - onneksi!

Ei kenelläkään ole oikeasti enää niin paljon valtaa, että voisi tehdä mitä lystää Suomessa. Tietenkin moni Niklas Herlinin tapainen rahamies kuvittelee tekevänsä kaikki miten lystää ja kaikki aina lähes oikein, mutta toista on todellisuus.

Toisaalta jos sanoo piupaut yleiselle demokraattiselle hyväksynnälle, niin silloin voi harjoittaa kovaa päättämistä vaikka joulun aikana, mutta toista se taitaa olla todellisuus.

Yhteiskunta pyörii vaikka valtakunnan 10 prosenttia rikkaimmista kansalaisista muuttaisi muualle Suomesta, ja tämä asia unohtuu usein kun on tarpeeksi kusta päässä.

Hyvää joulua ajatteleville ja kansaa palveleville päättäjille!

torstai 20. joulukuuta 2012

Menestyminen yhteiskunnassa

Voiko kukaan menestyä ilman muita ihmisiä? Mielestäni ei voi, jos menestymisellä tarkoitetaan taloudellista ja sosiaalista menestymistä.

Ihminen on riippuvainen muista ihmisistä, jonka huomaa viimeistään silloin kun perustaa yrityksen, jonka liikevaihtoa olisi kasvatettava nollasta ylöspäin. Markkinatalous on mielestäni selvästi suhdetoimintaa ja ehkä se on sitä niin pitkälle, että markkinoitava tuote tai asia tulee usein vasta toisena.

Sosiaalinen syrjäytyminen tietää usein myös köyhyysloukkua, jonka vuoksi kannattaa vaalia sosiaalisia suhteita jos vielä joskus aikoo vaurastua oman toiminnan ansiosta. Oikeastaan minua jopa oksettaa nykyisen maailmanmenon tuoma sosiaalisuuden painotus, vaikka tilanteen hyväksyn totena ja siten myös minä yritän vaalia sosiaalisia suhteitani ja olemattomiltakin sellaisia tai siltä vaikuttavia.

Ei kukaan todellakaan nouse yksin edes organisaatioissa ylös, vaan taustalla on usein sosiaalinen nousu jolle on ehkä ollut tilausta. Organisaatio voi hyvin jos kunkin henkilön osaamisalue voidaan hyodyntää mahdollisimman hyvin. Yhteiskuntakin voi hyvin, mikäli eri tehtäviin valikoituu sellainen henkilöstö, joka osaa hommansa ja on motivoitunut niitä hommia hoitamaan.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Kokonaisvaltainen mielenterveystyö

Kokonaisvaltainen mielenterveystyö tarjoaa jo tulevaa kansalaisen syntymää odottavalle perheelle riittävästi tukea. Tukea pitää olla myös tarjolla, kun varhaiskasvatuksen aika syntymän jälkeen alkaa. Koululaitosta on syytä resursoida myös tarpeeksi.

Kouluissa pitäisi puuttua varhain lujalla otteella ilmestyneisiin ongelmiin ja antaa myös erilaisille oppijoille mielekäs oppimisympäristö. Joku on sosiaalinen lapsena ja joku ei ole, mutta silti kaikkien tarpeet ja tulisi huomioida ja myös lasten ja nuorten yksilöllisyyttä tulisi arvostaa. Lapselle ehkä voi näyttää suuntaa, mutta määräämällä, tuputtamalla, pakottamalla ja ääritapauksissa kiusaamalla voidaan tehdä paljon hallaa kasvavalle ihmiselle.

Jos kumminkin lapsena on nähtävissä masentuneisuutta tai muunlaista mielenterveyden häiriöitymistä, niin lapselle olisi syytä tarjota riittäävää tukea mikä kuhunkin tilanteeseen tuntuu oikealta. Ei pidä unohtaa myöskään vanhempien vastuuta olla hereillä mielellään jokainen päivä lapsen elämässä. Voisi auttaa, jos vanhempi kysyy joka päivä viimeistään illalla, että miten koulupäivä sujui.

Aikuisiälläkin on aina mielenterveysongelmista kärsiviä kansalaisia, vaikka kasvatuksellinen työ olisi tehty kuinka hyvin tahansa. Silloin on tärkeää, että mielenterveysongelmista kärsiville tarjotaan eväitä mieluisaan elämään alkaen perustarpeiden tyydyttämisestä kuten asumisturva ja kohtuullinen toimeentulotaso.

Mielenterveysongelmistakin kärsivät ansaitsevat mahdollisimman yhdenvertaisen kohtelun viranomaisten ja muiden kansalaisten piirissä. Voisi ajatella, että mieleltään sairastunut kaipaa jopa enemmän ymmärrystä ja hyväksyntää lähellä olevilta ihmisiltä kuin mieleltään terveenä ovat tai siltä vaikuttavat ihmiset.

Mielestäni hoitotahon kautta mielenterveydeltään järkkyneen kansalaisen kuuluu voida ponnistaa mahdollisimman mielekkääseen ja vastuulliseen elämään, ja tätä kehityskulkua on syytä vahvistaa yhteiskunnassamme. Kuntoutuminen on kuitenkin monesti yksilötason asia, mutta silti sen suorat vaikutukset näkee kokonaisuudessaan kuntoutujan oma elinpiiri.



Kimmo Hoikkala, puheenjohtaja, Suomen skitsofreniayhdistys ry

tiistai 18. joulukuuta 2012

Pahuus ei aina näy, vaikka sitä on aina keskuudessamme

Ei pahuus näy läpi välttämättä aina edes lähipiirille, mutta sitten sen näkee kaikki viimeistään silloin, kun ihmisiä alkaa kuolla.

Kaikista ei uskoakseni ole ehkä sittenkään tappajiksi äärimmäisen paineen allakaan, vaikka se olisikin napinpainamiseen verratta toimenpide. Toisaalta tällainen ihmistyyppi ei ehkä ole tyypillinen siviili joka asetta kantaa ainakin harrastusammuntoihin.

Ihmisjoukkojen joukkosurmaamisen mahdollistaja Suomessa on jatkossakin pelkoni mukaan suhteellisen liberaali aselainsäädäntö. Ihminen ei ohjaudu raivotilassa muuta kuin eristämisellä ja välineistön pitämisellä pois saatavilta.

Ihminen on joskus arvoitus jopa itselleen, niin miten joku toinen ihminen voi ennustaa toisen pysymisen valon puolella?

maanantai 17. joulukuuta 2012

On syytä varautua myös epätodennäköisiin uhkakuviin!

Yhteiskunnan on syytä varautua myös epätodennäköisiltä tuntuviin uhkakuviin. Kriisivalmius on syytä pitää mahdollisimman korkealla tasolla erityisesti yhteiskunnan sisäisiä uhkakuvia vastaan. Siispä Supo:lle riittänee tehtävää kotimaassakin, ettei ehkä ole järkevää panostaa liiaksi ulkomailla tapahtuvaan tiedustelutoimintaan jatkossakaan.

Niin kauan kuin kansalaisten piirissä on aseita, joilla on helppoa tehdä joukkotuhoa, niin olisi myös suotavaa että mahdolliset tästä aiheutuvat yhteiskunnalliset riskit arvioitaisiin erityisen vakavasti. Kuitenkin kriisitilanteisiin varautuminen pitäisi hoitaa ns. matalalla profiililla, jotta kansalaiset eivät ala pitää epätodennäköisiä uhkakuvia kovin todellisina. Lähinnä viranomaisharjoitukset eri alojen ammattilaisten kanssa tekisi terää ja niitä lienee aihetta resursoida tarpeeksi jatkossakin.

Aselainsäädäntöä pitäisi myös rukata tiukemmaksi, koska yksinkertaisella ihmisjoukkojen tappamiseen soveltuvalla aseistuksella ns. tervehenkinen ihminen ei tee yhtään mitään rauhan vallitessa. Toisaalta aseita olisi kiristyneestä aselainsäädännöstä huolimatta, vaikka tiukempi aselainsäädäntö olisikin kaikkien kansalaisten etujen mukaista.

Suomalaisella yhteiskunnalla on takuulla kyky selvitä silti mahdollisista tulevista kolhuista, mutta siitä huolimatta haluan, että kuitenkin mahdollisesti tulevissa joukkosurmissa kuolisi mahdollisimman vähän kansalaisia ennen kuin järeää apua tulee paikalle. Tässä yhteydessä ei pidä unohtaa myöskään mielenterveystyön tärkeyttä, josta olen aiemmin kirjoittanut: http://hermiitti.blogspot.fi/2011/08/norjan-massamurha-ja-ihmisyys.html

typoja: kello 11:47 (17.12.2012) vaikeaa kirjoittaa paperilta omaa käsialaa.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Vain hyvä on riittävä

Mikä on hyvän mittari? Onko hyvän mittari yhtäkuin hyveellinen ihminen? Suunnilleen kääntäen, onko pahan paras arvioitsija pahuudessa oleva ihminen?

Perinteisesti ajateltuna on tosiaankin helppo määrittää sana ajattelemalla sen vastakohtaa eli tässä tapauksessa joko pahaa tai huonoa.

Laatukäsitteellä ei ole selvää normistoa edes kirjallisissa tuotoksissa paitsi esimerkiksi akateeminen maailma kirjallisten töiden rankkaukseen joidenkin kriteerien pohjalta ainakin pyrkii.

Yksilötasolla hyvin itsetuntoinen ihminen tietää olevansa hyvä ja se riittää, mutta entä jos toinen ihminen on vielä parempi? Paremmuuden tunteminen ei ole ehkä aivan tervein itsetunnon muoto, mutta kai joskus voi olla itsestään ylpeäkin.

Kuka määrittää sitten tason aiemmin esille nostamissani kirjallisissa tuotoksissa? Senhän määrittää tietenkin arvioitsija, joka omaa lukeisuutta kyseisestä aihepiiristä, muutakin omaa sivistystä ja mahdollisesti kosolti elämänkokemusta.

Markkinataloudessa on kuitenkin niinkin, että monesta kirjallisestakin tuotoksesta pyritään luomaan mielikuvia, jotka eivät välttämättä pidä aina paikkaansa. Myyntivolyymin buustaus on tärkeää monille ja kilpailu kunniasta on käynnissä myös samanaikaisesti.

Olemalla hyvä voi saavuttaa tyytyväisyyden tason, mutta olemalla erinomainen saattaa saavuttaa harhaisuuden tason. Eri elämän osa-alueilla kun tuppaa lähes jokaisella olemaan maailmalla vieläkin parempia.

Nettilehden omistaminen on mielipidevaikuttamista

Oletetaan että joku kansalainen jolla on rahaa haluaa vaikuttaa kansan piirissä vallitseviin mielipiteisiin, niin mitä hänen pitäisi silloin tehdä?

1. Hänen pitäisi perustaa nettilehti, joka sallii ainakin näennäisesti vapaan keskustelun.

2. Hänen pitäisi perustaa yhdistys, jolla on tiukka ideologinen pohja ja joka voisi olla myös puolue.

3. Hänen pitäisi perustaa perinteinen sanomalehti, joka levittää sanomaa tehokkaasti sen uskollisille lukijoille.

4. Hänen pitäisi ostaa mainos ajatuksilleen lehdestä tai nettilehdistä.

Keskityn tässä seuraavaksi lähinnä oman nettilehden käytettävyyteen omien mielipiteiden esilletuonnissa. Toki oma nettilehti saattaa hieman maksaa, mutta silti se voi olla merkittävä mielipidevaikuttaja, jos nettilehti onnistuu tavoittamaan etenkin niitä lukijoita joilla on valtaa.

Nettilehden avulla voi käyttää melko paljon mielipidejohtajuutta, varsinkin jos nettilehden omistuspohja on kapea. Toisaalta uskottavuutta nettilehdelle voisi tuoda laajempi omistuspohja.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Perinteinen parisuhteen sukupuoliroolitus

Jos haluan kannattaa perinteisiä sukupuolirooleja parisuhteessa, niin silloinhan minun pitää ensiksi määritellä mitä sillä tarkoitan. Kyse on minun ajatuksissa perinteisissä sukupuolirooleissa parisuhteessa siitä, että nainen päättää kaiken ja mies luulee päättävänsä kaiken. 

Vaikeita kysymyksiä tähän liittyen ovat muun muassa asuinpaikka, kotityöt, lastenhoito, kaupassakäynti ja oma vapaa-aika. Voi nimittäin olla, että molemmilla henkilöillä parisuhteessa on sanottavaa näihin kysymyksiin.

Miehelle on luultavasti varsin usein tärkeää, että hän edes luulee päättävänsä kaiken, mutta todellisuus voi ollakin jotain toista. Nainen parisuhteessa haluaa päättää asiat omalla lailla, mutta mikäli hän tekee sen liian näkyvästi voi mies hermostua. Sanelupolitiikka ei ole tervettä parisuhteessa kummaltakaan osapuolelta. Naisten näennäisesti alistuva mutta silti alistumaton oveluus on ehkä se taika, joka pitää monet parisuhteet kasassa.  

Valtataistelu syö taatusti monesta parisuhteesta sen parhaan tunnelman pois, joten miksi taistella vallasta? Siispä alistukaamme miehet naisten tahtoon vai kuinka? Vai olisiko sittenkin parempi pyrkiä parisuhteesssakin toimimaan avoimin ajatuksin keskustelevassa ilmapiirissä?

Tunnepitoinen tai paremminkin rakkaudellinen parisuhde pysyy uskoakseni kasassa kovista erimielisyyksistä ja siihen viittaavista asioista huolimatta varsin usein, vaikka erimielisyydet voivat ajoittain tuntua maailmanlopulta. Toisaalta on kyse jaksamisesta ja juurikin tasa-arvomallin mukaisesta perhe-elämästä, jos haluaa pyrkiä samaan hautaan puolison kanssa vaikka tunteita olisikin enemmän kuin tarpeeksi.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Raha syntyy valmiin tuotteen muodossa

Rahan synty! (kirjoitettu 12.05.2010 - 23:58)

Toivottavasti yhä useampi kansalainen näkee missä raha oikeasti edelleen tuotetaan. Me kansalaisethan sen rahan tuotamme suurkapitalisteillekin, joko tehtaassa tai alkutuotannossa ja joskus raha tipahtaa yhteiskunnallisten palkkojen ja tukien muodossa. Nyt vain suurkapitalisteista on tullut kärsimättömämpiä sikäli kun seuraa kvarttaalitaloutta, jossa maksimaalista tuottoa haetaan lyhyellä aikavälillä, jolloin kotitaloudetkin ovat sidottu velkoihin, vaikka tuloistakaan ei ole varmasti kymmenien vuosien periodissa mitään takeita! Pitää muistaa kyllä, että raha on kylläkin ainoastaan vaihdannan väline eikä mitään muuta!

Lisäisin tuohon edelliseen vielä yhden erittäin merkittävän pääoman sitojan ainakin Suomessa eli kiinteistöjen arvon ja omistusmuotoisen asumisen muutenkin.

Kansalaispyyntö: selvitys mielenterveyspaikka open 24h vrk:ssa

Suomessa ei ole tietääkseni missään kunnassa tarjolla matalan kynnyksen mielenterveysapua ympäri vuorokauden lievempiin kuin lähes psykoositason ongelmiin, vaan ainoa numero johon voi soittaa on yleinen hätänumero. Hätänumeron välityksellä tulee paikalle sitten ambulanssi tai poliisi tai molemmat riippuen varmaankin lähtötilanteesta.

Kuitenkin yleensä ongelmat ovat jo melko pahoja, kun kansalainen soittaa yleiseen hätänumeroon, jonne on muutenkin monella korkea kynnys soittaa. Psykoosinpelko voi esimerkiksi olla monella psykoosisairaudesta kärsivällä elämän kriisitilanteisssa vaikea, varsinkin jos ei luota omaan elossapysymiseen itsetuhoisia ajatuksia esiintyessä. Juuri tällöin olisi hyvä olla matalan kynnyksen tilannearviopaikka, jossa olisi ovet auki läpi vuorokauden.

Matalan kynnyksen mielenterveyspaikassa toimisi ehkä moniammattillinen työryhmä voisi tehdä nopean tilannearvion ja tarvittaessa tarjota hätämajoituksen, mikäli kotiin ei olisi asiaa palata esimerkiksi tulehtuneen parisuhteen johdosta. Vähintäänkin suurissa kaupungeissa luulisi olevan kysyntää tällaiselle palvelulle, koska henkinen hätä on ilmeinen asia, vaikka henkinen hätätila on usein monen osatekijän summa.

On puhdasta arvopolitiikkaa jos kansalaiset halutaan jättää vaille huolenpitoa virka-ajan ulkopuolella, varsinkin kun usein illat ja varhaiset yön tunnit ovat monessa kodissa ne kaikista ahdistavimmat. Matalan kynnyksen mielenterveyspaikassa saisi ehkä kahvia ja ravintoakin joka sitä tarvitsisi. Ei jätetä osattomuuden tunteiden pariin edes niitä joilla on koti, mutta kotona ei ole asiaa olla. Tilannearvio terveydenhuollon ammattilaisen kanssa voisi lohduttaa jo montaa mieleltään pahoinvoivaa kansalaista puhumattakaan siitä kupista kahvia ja teetä, jonka samalla keskustellessa saisi juoda.

Aloitteeni on, että kunnat kuten Helsinki, Espoo, Vantaa, Turku, Tampere, Lahti, Pori, Jyväskylä, Joensuu, Kuopio, Kouvola, Vaasa, Rovaniemi ja Oulu ainakin selvittäisivät "Mielenterveyspaikka open 24h vuorokaudessa" tarvetta vakavasti ja järkevästi mahdollisimman pian yhteistyössä Sosiaali- ja terveysministeriön kanssa! Yhteistyötä voisi tehdä myös MTKL:n jäsenyhdistysten ja Mielenterveysseuran kanssa.

Rakentavin pahoja mielenvoimia vastustavin terveisin Kimmo Hoikkala

torstai 6. joulukuuta 2012

Mitä saa sanoa ja mitä pitää sanoa?

Ei sanoja kannata pantata, vaan kannattaa laittaa kaikki peliin, varsinkin jos hallitsee hyvänmaun mukaisen viestinnän. Sanoja ei kannata pantata, vaan kannattaa lasketella siten ainakin läheisten ihmisten seurassa, että jokainen tapaaminen voi olla periaatteessa viimeinen.

Itse en halua oman hautapaikan ylle turhia kuseskelijoita, joten meikän sopii käyttäytyä viisasti jatkossakin. Toisaalta onko muutamalla kuseskelijalla enää suurtakaan merkitystä sitten kun on jo kuollut? Vainajien kunnioittaminen viisaasti on mielestäni hyvä viisauden mittari.

Ei elämä ole missään nimessä koko todellisuus, vaan kuollut kohtaa vasta todellisuuden. Julkisuuden henkilöistäkään juuri kukaan ei tiedä kuin pintaraapaisun. Mielikuvamarkkinat rulettaa! :)

Suomen itsenäisyyspäivänä 6.12.2012

Lähetin tämän alla olevan Aamulehden värssykilpailuun, mutta julkaisumaine jäi saavuttamatta.

Paljon onnea!

Paljon olet kokenut,
paljon olet nähnyt.
Menneisyytesi on myös
kansamme historia.

Ole Suomi huoleti, sillä
toivosi on nuorissa
sukupolvissasi.

Se on suomalainen sisu,
joka kansan piirissä
vieläkin puhuu.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Psykiatrian professori harhateillä?

Psykiatrian professori Raimo K. R. Salokangas on tehnyt ilmeisesti viime vuosina elämänsä tärkeimmän työn, josta tänään kertoi Aamulehti toisen osan etusivulla (Su 2.12.2012). Salokankaan työ käsittelee Pispalan pojan ja kirjallisen neron Lauri Viidan diagnostisia kriteerejä siinä mielessä, että oliko Lauri Viita sittenkin maanisdepressiivinen eli bipolaarista mielialahäiriötä sairastava henkilö eikä paranoidinen skitsofreenikko.

Salokankaan epätieteellinen historiantutkimus on mielestäni jotain sellaista, jota en odota päteviltä lääkäreiltä ainakaan mutta historiantutkijoilta ehkä kyllä. Yleisesti voin todeta, että skitsofrenia ja sen alaluokat ovat sairautena diagnostisesti sovittu joko ICD-luokituksen tai DSM-kriteerien mukaan, eikä se ole mitään sellaista, jota voisi tajuta täysin ellei ole itse sairastunut skitsofreeniseen psykoosiin.

En olisi odottanut, että psykiatrian professorikin voi vajota noin syvälle suohon alkaessaan selvittää epätieteellisin keinoin historiallisen merkkihenkilön psykiatrista diagnoosia. Kuitenkin on samantekevää mitä Lauri Viita nykyäänkin vain sopimuksiin perustuvan psykiatrisen diagnostiikan mukaan sairasti, koska päivänselvä asia on, että Viita sairasti mielisairautta. Onko maanisdepressiivisyys sitten kunniallisempi diagnoosi kuin etenkin paranoidinen skitsofrenia? Mitä sitten!

Viittaan elokuvaan Putoavia enkeleitä, joka kertoo paljon Lauri Viidan hulluudesta, jota katsoin itse elokuvateatterissa juurikin paranoidisesta skitsofreniasta kokemusta omaavana henkilönä. Olin tunnistavinani Viidassa elokuvan perusteella juurikin paranoidisen skitsofrenian olemusta, vaikka leffa onkin vain leffa, mutta miten Salokangas professorina ottaa kantaa Viidan diagnostiikkaan on täysin ala-arvoinen esitys hänen tasolta.

Muualla netissä: http://yle.fi/uutiset/tutkijat_luovuus_ja_mielenterveysongelmat_kulkevat_kasi_kadessa/6336772



Nuorisolla kovin kulutusvimma

Tajusin ihan itse tässä viikolla, että itse asiassa nuorissa kansalaisissa on keskimäärin kovin kulutusvimma. Nuorison kulutusvimma perustuu mielestäni fanikulttuuriin, jonka johdosta nuoret kansalaiset ihailevat myös rahaa kylväen näitä idolejaan.

Vaatteet pitää olla tietynlaiset ja esikuvan mukaan pitää hommata myös laadukkaita asioita monia muitakin aina autoja myöten. Perinteinen James Bond on mielestäni yksi suurimmista miesidoleista, jonka mukaiseen olemukseen moni James Bond-fani pyrkii. Väitän, että James Bondilla on paitsi käyttäytymiseen vaikutusta niin joskus myös ostopäätöksiin, jonka vuoksi pidän James Bond tyyliä alle keski-ikäisten miesten eräänlaisena haaveena.

James Bond ei kylläkään välttämättä liity tänä popstarojen ja Salkkareiden aikakaudella juurikaan nuorison ostokäyttäytymiseen, mutta pop-idolit vaikuttavat taatusti ja paljon. Nuoriso on kovin lyhytpinnaista väkeä yleensä, jonka vuoksi fanikulttuurissakin suosikki saattaa vaihtua jonkin ajan välein.

Tietynlaiset kuteet ja tietynlainen kulttuuriharrastus yleensä kai popparimusa tekee nuoresta muiden kaltaisen sillä aikakaudella, jolla nuori etsii vielä omaa itseään ja aitoja ehkä elämänmittaisia kiinnostuksenkohteita eri asiakokonaisuuksista. Ikinuoriakin tietenkin on, jotka poppaavat niin kauan kuin jalka vipattaa ja ehkä senkin jälkeen, mutta silti voi olla, että nuorison parista suurimmat tulovirrat saavat pop-idolit eivät yleensä saa luotua lähes elämänmittaista jatkumoa faniensa kanssa.

Nuorison ostohalut ovat paljon suuremmat mitä käytettävissä olevat rahavarat sallisivat, mutta se onko rahan käyttö keskimäärin nuorilla järkevää, niin väitän ettei järkevyydestä rahankäytöstä ole monellakaan käsitystä. Toisaalta fani-kulttuurin merkitys kansantalouteemme on varsin suuri, joten nuoriso käyttäytykööt kuten ennenkin, vaikka pop-idolit ajan kuluessa menevät ja fanit aikuistuvat. Nuoruudessa on silti hyvä haalia kokemuksia fanittamisestakin, jotta artistin ei tarvitse itse aivan kaikkea maksaa.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Joulu on kaupan katejekku

Joulumarkkinoilla on hyvä pyytää tuotteista ylihintaa, jonka vuoksi kannattaa harkita vahvasti lahjakortteja joululahjoiksi ainakin yli kymppikerholaisille, joiden usko joulupukkiin on usein vähintäänkin koetuksella.

On hyvä repiä myyntikatteita etenkin kovien pakettien esimerkiksi kirjojen hankkijoilla, kun on ikäänkuin pakko ostaa kaikkea ja ylihintaan. Käyttäkää järkeä joulumarkkinoilla ja jättäkää kauppa edes hieman nuolemaan näppejään, koska ensi vuosi on pitkä ennen seuraavaa joulua.

Kinkutkin loppuvat taas ennakkomarkkinoinin mukaan kesken, mutta käykö näin todellisuudessa, niin en muista yhtään joulua, ettenkö olisi kinkkua syönyt. Paras myyntikate saadaan silloin, kun nostetaan kysyntää psykologisilla vippaskonsteilla kuten on tapana monilla kaupoilla tehdä joulumarkkinoinnissa.

Ps. Mainoksia kun olen selannut, niin joidenkin tuotteiden hintaero voi olla eri kaupoissa jopa 10-20 prosenttia, joten miksi lahjoittaa rahaa kaupalle näinä päivinä, kun monen kuluttajan omakin elintaso on asetettu kyseenalaiseksi.