maanantai 30. joulukuuta 2013

Vankeinhoitoon asiakasmaksut?

Joko vankiloihin myös asiakasmaksut tai suljetun osaston sairaalahoidossa olevilta asiakasmaksut pois.

Kumpi olisi järkevämpää? En tiedä täysin varmasti. Voi olla, että kumpikin ihmisryhmä joissa myös päällekäisyyksiä jättäisi asiakasmaksut maksamatta, kun rahaa ei ole.

Lisäksi monilla vangeilla voi olla vahinkokorvausvastuita ynnä muita rahareikiä, joten parempi olisi poistaa ainakin psykiatrian suljetuissa sairaalaosastoilla asiakasmaksut vallan!

PSHP:n TAYS:n sivulta lainaus: "psykiatrisella vuodeosastolla 16,10 euroa / hoitopäivä."

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Suomeen yhteiskunnallinen tiedon kokoava sivusto?

Olisiko Googlen pyrkimys ollut tämä, että kaiken tiedon maan päällä pitää olla kaikkien saatavilla? Ihan hyvä pyrkimys, mutta tässä on ongelmana se, että tuotetaan edelleen paljon hölynpölyä internetin julkaisuihin. Toisaalla taas kerrotaan asioita liian subjektiivisesti tai suppeasti.

Suomi voisi halutessaan tehdä internettiin kansalaisille avoimen kriittisen tiedon sivuston, jossa olisi koottuna kaikki mahdolliset julkaisut esim. vanhat sanomalehdet, merkittävä osa tutkielmista ja opinnäytetöistä. Myös oppimateriaalit pitäisi olla mahdollismman laajasti selattavissa kotoa käsin internetin välityksellä.

Miksi Suomi ei toteuta tätä aineistopankkia? Halutaanko tietoa sittenkin pantata?

torstai 26. joulukuuta 2013

Omaa ja osin luettuakin käsitystäni psykopatiasta

Lähtökohta taitaa olla psykopatian diagnosoinnissa, että näyttö pitää olla ehdottoman selvä, ja törttöilyä ja häikäilemätöntä käyttäytymistä on jatkunut nuoruudesta asti.

Toisaalta mielestäni pelkkä vanha psykopatialuokitus ei kerro mitään ihmisen moraalista. Itse uskon että on myös hyvänlaatuisia psykopaatteja, vaikka heidän keinot omien asioiden ajamiseen voivatkin olla hiukan kyseenalaisia.

En jaksa uskoa, että Suomessa psykopatiaa diagnosoidaan kovin helpolla, vaikka sen esiintyvyys on käsittääkseni yli yhden prosentin luokkaa. Psykopatiastahan ei monesti ole juuri mitään harmia henkilölle itselleen vaan usein päinvastoin:
http://www.ts.fi/uutiset/ulkomaat/316207/Tutkimus+Rikkaat+alttiimpia+huijauksiin+ja+valheisiin

Psykopatia on täydellisimmillään myötätunnon ja omatunnon jopa täydellinen puutostila.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Matkalla Kuttulan koulukotiin ja sieltä pois v. 1993-1994

Matkalla koulukoti Kuttulaan ja paluu kotiin 9 kuukautta myöhemmin syyskuu 1993- toukokuu 1994!

Tausta

Olin ollut pitkään monina lukuvuosina poissa koulusta, koska en viihtynyt koulussa ja olin mielestäni masentunut kuolemantoiveineeni. Ala-asteen viidennen luokan kevätlukukaudella olin poissa 186 tuntia ja siitä huolimatta keskiarvo oli kahdeksan paikkeilla.

Isäni kuoli joulun alla juuri vitosluokan syyslukukauden lopussa. Isäni jota odotin jouluksi kotiin ei tullutkaan, vaan saapui kuolinviesti äitini ja isoveljeni toimesta pihaan, kun lämäilin kiekkoa rivitalon pihassa. Juuri tätä päivää ennen olin sanonut koulun terveydenhoitajalle, että isäni tuskin pääsee jouluksi kotiin, koska hän on kuulemma niin sairas. Johon terkkari vastasi, että hän on sitten todella sairas.

Itku ei loppunut näinä vuosina itkemällä, vaikka pääsin ikäluokkani mukaan yläasteelle vuonna 1991. Kävin koulua pelonsekaisin ja masentunein tunnelmin. En pitänyt tarkkislaisista joille hihitin joskus ja sain köniin pari kertaa. Myös jotkut muut kiusasivat ja pidin itseäni ulkopuolisena koko koulussa. Pitää muistaa, että kiusasin itsekin joitakin koulukavereita, joiden kanssa ei nyt ihan mennyt sukset kumminkaan ristiin.

Lopulta kävi niin, etten enää uskaltanut mennä kouluun ollenkaan ja olin metsässä piilossa kasin syyslukukaudella pakkaspäivien alkaessa kaksi viikkoa. Sitten tuli sana kotiin ja jouduin vielä kuraattorin ja erityisopen avustamana paalaamaan kouluun, jossa en halunnut enää jatkaa. Kävin erityisopen huoneessa koulua ja pidin vanhan luokkani pariin mukaanmenoa ihan mahdottomana. Loppui se sekava vaihe lopulta ja kasiluokka oli tarkoitus käydä uudestaan, johon ratkaisuun suostuin. En käynyt kasiluokan kevätlukukautta ollenkaan. Elokuussa 1993 piti aloittaa kasiluokka uudestaan, mutta en halunnut sitä aloittaa. Pakenin taas metsään ja sain veljiäni perään tällä kertaa.

Lopulta äiti oli päättänyt Pitkäniemen sairaalan tutustumisen jälkeen, että paikkani olisi syyskuun alussa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla.

Lähtötilanne

Kaksi veljeäni ja äitini veivät minut väkisin koulukotiin Kuttulaan. Asetuin asumaan siellä sivuperheeseen, jossa olikin pääasiassa ihan kivaa ajoittain, vaikka alussa olin Kuttulassa hyvin pelokas, vetäytyvä ja ehkä poissaolevakin. Jo muutaman päivän jälkeen aloitin koulukodin pääpaikassa Valtolan kylässä koulunkäynnin Kuttulassa.

Tajunta halkeaa

Pian tajusin etten pääse ikinä koulukodista pois, jos en suorita oppivelvollisuuttani. Kävi tuuri, koska en joutunut käymään enää kasiluokkaa ollenkaan, vaan minut siirrettiin yhdeksännelle luokalle, jolloin koulukotituomioni pituus lyheni mielessäni heti yhden vuoden. Olin helpottunut ja vitsailin kavereilleni, jotka haaveilivat silloin jotkut huumeidenvetämisestä, että meikä lähtee ainakin ysiluokan jälkeen pois täältä. Toisaalta oli varsin täpärällä poispääsyni, koska Kuttulan johto halusi pitää minut siellä, vaikka aiheellista se ei olisi ollutkaan. Pääsin koulukodista pois nuorisopsykiatrin konsultaatiohaastattelun jälkeen yli kasin keskiarvolla ja matematiikka oli kymppi peruskoulun päästötodistuksessa. Olin vapaa nuorukainen sittenkin!

Peikot Kuttulassa

Kasvatusfilofia oli Kuttulassa mukamas Judo eli pehmeä tie, mutta tuo ei pitänyt paikkaansa, koska kaiken takana oli pelkotilat ainakin minulla. Koulukodin johtaja oli ilmeisesti sadismitaipuvainen, koska hän halusi nöyryyttää minua koulun opetuksen aikana hihittelystä paljastamalla äidistäni arvion, jota en tähän viitsi edes kirjoittaa. Hän mursi minut sillä puheellansa täysin. Harkitsin joinakin iltaisina kävelylenkkeinä itsemurhaa läheisellä Mikkelin radalla, jos en pääsisi Kuttulasta pois tai en pitäisi sitä mahdollisena.

Summa summarum ei niin huonoa etteikö jotain hyvääkin

Ei lapsia ohjata pelolla vaan sopivasti kannustaen! Kiitos Retu ja Matti! Rispektit minulta ainakin.

lauantai 14. joulukuuta 2013

Ihmisläheinen hoitokulttuuri valtakunnallisen ohjauksen kautta psykiatriaan

Puhutaan julkisuudessa psykiatrian hoidotometodista Tornion Keroputaan malli, josta kuulin jo keväällä tietoa, että Keroputaalla on sairaalahoidon ja avohoidon välinen yhteistyö hyvin tiivistä, koska Keroputaan sairaala hoitaa myös avohoidon.

Voisiko jossain muuallakin päin Suomea koittaa joskus päivä, jolloin sairaalan henkilöstöresurssit olisivat myös avohoidon palveluksessa siten, ettei palvelutaso kumminkaan heikkenisi tai työntekijöiden kuormitus kävisi sietämättömäksi.

Monipuolisempi työnkuva voisi ehkä jopa auttaa työntekijöitä jaksamaan työssään paremmin ja myös ammatillisia onnistumisen kokemuksia voisi tulla puolin ja toisin myös potilaille enemmän kuntoutumiskehityksen hyvällä alkulähtökohdalla.

Ihmisläheinen hoito on otettava käyttöön laaja-alaisesti Suomessa varsinkin psykiatrian piirissä! Ja psykiatrian ammattilaisten osaaminen pitäisi hyödyntää paremmin etenkin avohoidossa.

Toteutuuko ihmisläheinen hoitomalli joskus valtakunnallisen ohjauksen perusteella vai onko tämä vain toiveuni?

Mukailtu sähköpostista, jonka olen lähettänyt Tampereen alueen kahdelle johtavalle psykiatrille.

Psykiatristen tukiasuntojen on aika kehittyä

Esimerkkinä tämä yksi asia jota haluaisin parantaa tai olla mukana parantamassa ovat vaikeasti psykiatrisesti sairaiden kansalaisten kohdalla on suljettujen laitosten ja laitosmaisten tukiasuntojen olot, koska ne voivat olla erittäin ahdistavia paikkoja potilaille. Ongelma tässä on sekin, etteivät vaikeimmin sairaat potilaat tajua omaa parastaan. Tämä asia ei kuulu kylläkään vuoden 2014 Suomen skitsofreniayhdistys ry toimintasuunnitelmaan, mutta jotain tälle asiakokonaisuudelle voinemme yrittää silti tehdä.

PS. Joskus minusta tuntuu siltä että mielenterveyskuntoutujat puhuvat pääasiassa toisille mielenterveyskuntoutujille ongelmistaan kuntoutumisen polulla, koska näitä ajatuksia eivät vaikuttajat ja media ota kuuleviin korviin.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Poliisi ylireagoi odottaessaan mellakkaa Tampereelle

Kiakkovieraita kohtaan olen alkanut tuntea ihan vaikutteista piittaamatta sympatiaa. Poliisi saattoi ylireagoida Tampereella ja pahasti. Poliisi tulee paikalle yleensä kun jotain tapahtuu eikä kyttämään että jotain tapahtuisi vai mitä?

Ratsupoliisien tuomisen voisi helposti kuvitella provosoivan keitä vain laittomaan mielenilmaukseen lähteviä etenkin kun kyse oli nuorisosta. Kiinniotettujen määrä sen kertoo eli ilmeisesti 28 kiinniotettua Tampereen laittoman mielenilmauksen johdosta, vaikka poliiseja oli paikalla kai 200-300? Eikö Suomen poliisi parempaan pysty?

Itselläni on kuva poliisista, ettei poliisi provosoi, mutta oliko Tampereella itsenäisyyspäivänä tilanne toinen? Ratsupoliisit olivat mediahuomiolla rahdattu paikalle jne. Pysyykö häiriönaiheuttajat jatkossa kovalla kurilla ruodussa? Epäilen etteivät pysy, ellei tähän anarkisti-ilmiöön oteta kova sosiaalinen kontakti eikä ns. nokian nuoriso-ohjaaja.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Parempi sukupuoli?

Onko olemassa parempi sukupuoli? Ilmeisesti on varsinkin jos kuuntelee suomalaisia feministejä. 

Oikeasti ei ole olemassa parempaa sukupuolta, vaikka sukupuolisidonnaisuuttakin väestötason otoksissa voi huomata. On olemassa vain yksi ihminen ja sitä ei saisi liioin suosia tai syrjiä sukupuolen johdosta, vaikka evolutiivisen kehityksen mukaan naista pitäisi varjella ihan siitä syystä, että ihmisen geeniperimää on jatkossakin maapallolla mahdollisimman pitkään.

Väitän että peruskoulu syrjii poikia ja on tehnyt kautta aikojen niin

Pisa-tutkimukset osoittavat Suomen kohdalta, että pojat ovat kaikessa jäljessä mutta mistä syystä? Olisiko syynä se että nykymuotoinen peruskoulu ei monesti osaa akkautuneena opettaa poikia? 

lauantai 7. joulukuuta 2013

Suomen haasteet koulutuspolitiikassa

Suomen haasteet koulutuspolitiikassa lienevät lähinnä seuraavat seikat nopeasti ajatellen.

1. Miten korkeasti koulutettu kansanosa voisi luoda enemmän työtä peruskoulutuksen käynneille kansalaisille?

2. Ylikoulutus on yhteiskunnan voimavarojen haaskuuta ja siksi tulisi enemmän suosia työssäoppimista ja koko elämänkokemuksen hyödyntämistä yhteisen hyvän puolesta.

3. Työn merkityksen uudelleenarviointi vastaamalla kysymykseen, että miksi joku saa palkkaa työstä ja toinen ei sitä saa koska työtä pidetään vapaaehtoisena työntekona!

4. Kaikilla kansalaisille pitää saada kunniallinen toimeentulo, etenkin jos kansalainen on työkykyinen ja motivoitunut ansaitsemaan työnteolla rahaa.

5. Pelkästä olemisesta ei pidä maksaa edes tohtorikoulutuksella yhtään euroa ainakaan yhteiskunnan pussista!

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Voiko rikas ostaa moraalia?

Voiko rikas ostaa moraalia esimerkiksi tekemällä hyväntekeväisyyttä promillien määrällä koko omaisuudestaan? Mielestäni ei voi muuta kuin teennäisesti.

Perustelut

Jo Jeesus esitti aikoinaan vertauksen, että hän joka antaa vähästä paljon on paljon parempi ihmisenä kuin hän joka paljosta vähän antaa.

Rikas ei siis osta yleensä muuta kuin parempaa vaikutelmaa muiden ihmisten joukossa tekemällä kokonaisomaisuudestaan promillien ja prosenttien edestä hyväntekeväisyyttä. Omatunnon kolkutusta voi siis aivan hyvin näytelläkin. Väitän Jeesusta mukaillen, että köyhä on auttavaisempi ihminen jo siitäkin syystä, koska köyhä tietää millaista on elää kun apua ei tule!

lauantai 30. marraskuuta 2013

Koululaisten PISA-tutkimukset

Koululaisten PISA-tutkimukset kertovat ehkä viitteen kunkin tutkitun valtion oppilaiden tasosta suhteessa muihin valtioihin. Onko koululaitoksen tehtävä jalostaa kaikista koululaisista biologisista lähtövalmiuksista huolimatta PISA-tutkimuksen valiokaartia?

Eikö olisi korkea aika myöntää, ettei kaikista koululaisista tule kognitiivisilta valmiuksilta huippuja, vaikka kävisi kuinka hyvää koulua tahansa. Koulupärjäämiseen vaikuttaa mielestäni keskeisesti paitsi biologia niin myös muu kasvatusympäristö koulun lisäksi.

Huvittavaa seurattavaa kun opettajille ei enää Suomessa riitä, että laitetaan omat koululaiset jonoon, vaan nyt vertaillaan meidän koululaisia kaikkiin kouluikäisiin ympäri maailman. Mikä sitten on ratkaisevaa arvioitaessa oppilaiden globaalia jonoonlaittoa? Ratkaisevaa on mielestäni ulkoaoppisen sijaan ruokkia oppilaiden luovuusominaisuuksia ja vähintään parantaa heidän itsetuntoa.

PISA-tutkimus ei ehkä anna muuta kuin mainosarvoa, koska kyseessä on joukkotutkimus. Hyviä yksilöitä ja maailmaa hyvään suuntaan muuttavia ihmisalkuja voi kasvaa ihan missä valtiossa tahansa, mutta suurempi todennäköinen esiintyvyys näiden ihmisten esiintymiselle lienee ehkä PISA-vertailussa paremmin pärjäävissä valtioissa.

Kognitiivista älyä voinee hyvinkin kehittää, mutta rajat tulevat mielestäni opetuksesta riippumatta toisilla toisia nopeammin vastaan jo ikävuosienkin myötä.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Raittius on elämäntapa, jos juopottelukin sitä on

Sanotaan että ikinä ei mene niin huonosti, etteikö viinalla voisi ongelmiaan pahentaa.

Minnesota-hoito on saanut tänään laajan huomion Uusi Suomi uutissivulla: http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/64473-alkoholisti-tutki-hoitonsa-miksi-tata-ei-kayteta-suomessa-laajemmin

Kuitenkin mielestäni asia on niin Minnesota-hoidon kohdallakin, että jos ei ole motivaatiota raitistua, niin sitä ei voi raitistua. Ajattelin kertoa hieman omasta raitistumiskokemuksestani, kun tänään kaupungilta tullessani ajatus tuli mieleeni.

Itselläni kesti hyvin itsenäinen raitistumisprosessini liki 1,5 vuotta ja siihen liittyi vuosina 2006-2007 monenlaisia osatekijöitä. Keskeinen motivaatio alussa oli näyttämisen halu. Olin vakuuttunut, että minua arvostettaisiin kokopäiväjuopotteluvuoteni 2005 jälkeen enemmän, jos näytän kaikille että kykenen raitistumaan.

Näyttämisenhalua oli jopa niin paljon, että aloitin vertaistukisivustolla netissä nimimerkillä hermit kirjoittaa nettipäiväkirjaa "Kohti raittiutta!". Sittemmin julkaisin suurelta osin nettipäiväkirjani materiaalista kirjan vuonna 2010 nimellä Kuntoutujan tie, joka perustuu paljolti juuri skitsofreniasairaudesta kuntoutumiseen ja raitistumiseeni.

Raitistumiseeni sopi alussa kova uho ja näyttämisen halu, mutta takapakkien kautta viimeisin silaus oli toivo erilaisesta elämäntilanteesta, joka olisi vain raittiina mahdollista. Raitistuminen kannattaa aina, varsinkin jos ei vedä nyt pikkujouluaikaan pipoa liian kireelle dokailijoiden touhuja katsoessa. Kestävä raittius on mielestäni opittu tapa elää elämää ilman päihteitä, ja samalla voi usein elää vähintäänkin tyydyttävää elämää.

Kunkin raitistumispolku voi olla hyvin yksilöllinen ja siksi ajattelen, että Minnesota-hoito ei välttämättä sovi kaikille, mutta yksilöllisenä keinona se voi kyseiseen hoitomalliin motivoituneille olla paras keino saavuttaa parempi huomispäivä.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Yhteiskunnassa aito sosiaalinen vuorovaikutusympäristö on häviämässä

Käydäänkö kylässä enää niin paljon kuin 30 vuotta sitten? Epäilen, ettei käydä.

Syyt ovat tähän kyläilemisen vähenemiseen ehkä siinä että luottamus kansalaisten välillä on vähentynyt. Lisäksi kyläily ei kannata koska monestikaan siitä ei saa mitään taloudellista hyötyä.

Pitäisi olla sitä sun tätä ennen kuin voi kutsua ketään kylään, vaikka aito vuorovaikutus sosiaalisissa suhteissa perustuu toisen hyväksyntään sellaisena kuin hän on. Toki vieraanvaraisuutta voi osoittaa asunnon siisteydelläkin kunhan se ei menisi ihan pääasiaksi.

Sosiaalisessa mediassa voi tavata erittäin paljon näennäistuttuja, mutta silti ihmiset eivät kohtaa monestikaan somen ulkopuolella. Tästä osoituksena muun muassa yhdistystoimintojen näivettyminen ja ukkoutuminen / akkautuminen.

Yhteisöllisyyteen patistetaan johtavien poliitikkojen puheissa, mutta eikö tässä ajassa ole jotain oikeasti pielessä, kun sosiaaliset suhteet jäävät monella nollan ja ykkösen bittivirraksi somessa?

Tästä ei hyvä seuraa, ellei kurssia aleta vähitellen putkinäköisyydestä avartamaan muuallakin kuin sosiaalisessa mediassa.

Pelleilyä vai mielenterveysvaivojen stigman vastaista työtä?

Kumpi voittaisi Tapio Suominen vai Tapani Kansa? Jaa niin missä lajissa? Molemmat herrat ovat takuulla taitavia niissä töissä, joilla ilmeisesti pääasiassa itsensä elättävät.

Kuitenkin väitän, ettei julkkisten työ mielenterveydellistä häpeäleimaa vastaan ole ollut välttämättä kovin hyvin onnistunutta. Toki voi ajatella, että julkkiksen häpeilemätön käyttäytyminen auttaa itseäänkin ymmärtämään mielenterveyskuntoutujana omaa käyttäytymistään. Kuitenkin lööppitasoiset sekoilut eivät auta perus-kuntoutujaa minnekään, ellei tunne helpotusta, ettei ole Tapsa Suominen eikä Tapsa Kansa.

Voi kyllä olla niinkin, että mielenterveydellisten vaivojen esiintyvyys on suurempaa julkkisten kuin ns. tavisten piirissä. Kuitenkin yleensä mielenterveyskuntoutuja joka on sairastunut hyvin vaikeasti ei pelleile vaan on ennemminkin pelokas ympäristön suhteen, joten siinä mielessä Tapsat voivat johtaa medianseuraajia jopa harhaan.

Suomalaisten mielenterveysvaivojen kustannuksella harjoittama huono pelleilyhuumori ei tuo mielenterveysasiaa hiukan vakavammin ajattelevien kansalaisten joukkoon vaan voi jopa loitontaa mielenterveysasiaa näistä piireistä, joihin kuuluu uskoakseni suurin osa väestöä.

Ei luoda vääriä mielikuvia enää mielenterveysvaivoista, koska on olemassa kaikenlaisia sairastuneita kansalaisia, vaikka kaikista vaikeimmin sairastuneet eivät julkisuudessa voi mitenkään ainakaan korostuneen itsevarmasti patsastella. Mediaa ei taida monestikaan kiinnostaa mielenterveysvaivojen syvälliset syy-yhteydet, vaan hyvät pellet voivat mediassa jatkossakin hyvin!

Oikeastaan ainoat julkkikset jotka ovat oikeasti vähentäneet merkittävästi mielenterveysvaivojen stigmaa ovat olleet viime vuosikymmeninä Tellervo Koivisto ja Neil Hardwick. Rispektit heille ja Manulle onnea!

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Ei vallankahvaan seurapiiriväkeä, jos ei ole näyttöjä juuri mistään

Moni organisaatio voisi olla parempi, jos siellä tehtäisiin lähihistorian selvitys siitä mitä kukin on tehnyt organisaation hyväksi, ja tähän seikkaan pohjautuen jaettaisiin vastuuta organisaatiossa.

Ei voi olla hyvä asia, jos organisaation johdon valinnat tehdään enemmän sopivuuskriteerein kuin että painotettaisiin osaamista organisaation edun kannalta. Toki terveessä organisaatiossa myös eteenpäin asialla runttaavan johdon toimet pitää voida kyseenalaistaa.

Onhan sitä tasa-arvokysymykset ja muut äänestäjiä miellyttävät asiat olemassa, mutta jos organisaation johdossa ei ole rakkautta sen kehittämiseen ja halua vahvistaa sen toimintoja olemassaolon puolesta, niin eihän siitä mitään tule!


lauantai 23. marraskuuta 2013

Miksi pikkulapsivaiheessa otetaan monista vanhemmista kaikki irti?

Olen vakaasti sitä mieltä, että perheitä koskeva poliittinen päätöksenteko pitäisi kieltää kaikilta sellaisilta poliitikoilta, joilla ei ole omia lapsia tai sitten he saavat yllinkyllin ilmaista lastenhoitoapua.

Miksi pikkulapsivaiheessa perheet vedetään niin tiukalle vai halutaanko lastensuojelun määrärahoja ja virkoja väkisin lisätä?

Kun perhe tarvitsee eniten sosiaalista apua ja taloudellista tukea, niin sitä ei pikkulapsivaiheessa monikaan perhe saa. Onko lapsiperheiden sortamisessa kyse siitä, että nyt ei asiat tartte olla paremmin, kun ne olivat 50 vuotta sitten vielä huonommin?

Tämä avaus koskee myös ministeritason lapsettomia sosialidemokraatteja! Tehkää jotain prkle!

torstai 21. marraskuuta 2013

Sote-uudistus vähentää keskustan ja perussuomalaisten hallitsemia pitäjiä

Eihän tämä voi olla huonoa asia nimittäin Sote-uudistus, jos sillä lailla tuodaan valoa myös peräkylien kepulaisimpiin tupiin, että on myös muunlaisia kuntavaaliehdokkaita kuin keskustapuolueesta.

Mikä etuoikeutus on ainoastaan kaupungeissa asuvilla saada ehdokkaisiin ja etenkin puolueille kilpailijoita toinen toisistaan? Eikä se tosiaan riitä, jos keskustan haastaa ainoastaan peräkylien perussuomalaiset, koska silloin ajatus kapenee jo aika paljon enemmänkin vielä.

Sote-uudistus on siis erittäin hyvä asia, koska siten turvataan monipuoluejärjestelmän toteutuminen valtakunnallisesti eikä vain kaupungeissa.

Suomen skitsofreniayhdistys ry Mielenterveysmessuilla 2013

Mielenterveysmessut 19.-20.11.2013 Helsingin Wanhassa Satamassa Katajanokalla sujuivat Suomen skitsofreniayhdistyksen osalta hyvin. Kiitokset erityisesti kaikille talkoolaisille!

Ohessa kuva Messupöydästämme keskiviikkoaamulta 20.11. ja toinen kuva skitsofreniaseminaarin lopusta, kun yhdistyksemme varapj. Rosa-Maria Keskivaara lausuu runoaan ja skitsofreniayhdistyksen sihteeri Pekka Arola on ottamassa parempilaatuista kuvaa. Itse pidin ennen Rosa-Marian puheenvuoroa kokemuspuheenvuoron, josta sain hyvän palautteen.



Esitteet, joita oli jäljellä ehkä noin 350, tuli jaettua messuilla kaikki. Lisäksi jaoimme noin 10-15 kappaletta jäsenkirjeitämme. Skitsofreniayhdistys järjesti Mielenterveysmessuilla myös arvontakilpailun, jossa piti keksiä nimi jäsentiedotteelleemme. Tämän arvontaosuuden voitto meni Lahteen Tapiolle. Onnea Tapio!

Kävin itse tiistaina 19.11. lapsiaiheisessa seminaarissa kuuntelemassa kello 13-16.

Lisäksi olin psykoosiseminaarissa keskiviikkona 20.11. kuuntelemassa lähinnä psykologian professori Jaakko Seikkulaa. Esitin Seikkulalle myös kommentin, jossa sanoin varhaisen puuttumisen olevan hyvä pyrkimys, mutta avoimen dialogin toimivuudesta esitin pientä kritiikkiä, koska se ei mielestäni välttämättä kaikissa perheyhteisöissä tule kyseeseen mielenterveysvaivojen vahvan stigman vuoksi. Seikkula korjasi, ettei avoimen dialogin malli tarkoita välttämättä lääkkeettömyyttä, kuten on esiintynyt tästä asiasta väärää tietoa.

Mielenterveysmessut meni kyllä hyvin ja osoittivat ilman muuta tarkoituksensa oikein. 

Kiitokset vielä tässä Mielenterveysmessujen pääorganisaattoreille Mielenterveyden keskusliittoon!

Parhain messuterveisin Kimmo Hoikkala, puheenjohtaja, Suomen skitsofreniayhdistys ry

(Muoks (17:09): psykologian tohtori => psykologian professori)

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Special Characteristics of Trolling

Trollauksen määritelmä - Special Characteristics of Trolling

Trollari on sellainen, jolta puuttuu tilannetaju ja usko omaan osaamattomuuteensa lyhyesti sanottuna. Sosiaalinen media on suurimmaksi osaksi hyvin sairas paikka ja pääsyy siihen on trollaaminen. Jätä trollit huomiotta ja niin meillä on parempi sosiaalinen media tulevaisuudessa, minä toivon.

Shortly version: Trolling person hasn't got sense of situation and troll doesn't believe making thinking or writing errors in the social media. Social media is mostly very sick place and trolling is the main reason for that. Ignore trolls and so we will have better social media in the future, I hope.

Hyvää alkavaa mielenterveysviikkoa!

Hyvä mielenterveys ei ole monellekaan täysi itsestäänselvyys, jos sen käsittää siten kuten poikani paidassa lukee: "Respect all, fear none".
Tuohan tarkoittaa meikän lukioenkulla seuraavaa: "Kunnioita kaikkia, pelkäämättä ketään".
Hyvään mielenterveyteen perustuu vahvasti myös se tahto, jolla vaikeista somaattista sairauksista kuntoudutaan. Elämän halun mentyä voi mennä hautaan asti hyvinkin pian.
Vaikeasti masentunut harvoin tuntee elämässään iloa tai halukkuutta, jolloin tarvitaan paitsi psykiatrian ammattilaisia ja terapiaa, mutta tietenkin myös välittävää yhteiskunnallista ilmapiiriä!
Jos koet mielenterveysteeman kiinnostavaksi
Mielenterveysväen vuotuinen kokoontuminen on ensi viikon tiistaina ja keskiviikkona 19.-20.11.2013 Helsingin Katajanokalla Wanhassa Satamassa, jonne odotetaan sankoin joukoin väkeä. Meikäkin on siellä mukana näytteileasettajanakin Suomen skitsofreniayhdistys ry:n messupöydän luona. Tervetuloa morjesteleen!
Mielenterveysmessut 2013 virallisen nettisivut: http://www.mtkl.fi/mielenterveysmessut/

tiistai 12. marraskuuta 2013

Sensaatiojournalismi on liian kesyä

Toisaalta on hyvä, että iltapäivälehdistön lööppikynnys on korkealla, sikäli että saa sössiä jo melko lailla että edes julkkis pääsee nolaamaan itsensä lähes jokaisen kioskin näyteikkunalle ja kaupan kassajonottajille.
Kuitenkin olen sitä mieltä, että sössijät pitää laittaa kunnon asialla ruotuun eikä pienien yleensä elämään kuuluvien kämmien uutisoinneilla. Asiaosaaminen on suomalaisessa journalismissa enää harvojen toimittajien asia, koska lehden omistajia ja vaikutusvaltaisia tahoja pokkuroidaan liikaa.
Kunnon lööppejä otsakkeisiin ja sitten vielä ne pitäisi osoittaa mahdollisimman pitäviksi. Tämä taitaa olla liikaa vaadittu suomalaiselta lehdistöltä kokonaisuudessaan, koska niinhän se menee, että sen lauluja laulat kenen leipää syöt.
Rohkeuden aika pitäisi rantautua suomalaiseen journalismiin, mutta miksi näin ei tapahdu? Vai onko sittenkin tämän ajan tapa silittää valtaapitäviä lähes aina myötäkarvaan aivan oikein? 
Sekin vielä on yleistä, että toimittaja on niin pihalla asioista, ettei ole ottanut edes selvää väittävien kysymystensä tueksi, jolloin kovapäinen mediakekkuloijapoliitikko pääsee jopa hyötymään toimittajan ammattitaidottomuudesta.
Somesta on medialla opittavaa!
Moni blogisti nimittäin pohjaa näyttöön omat kirjoituksensa tunnetuista mediakekkuloijista, koska internetissä on helppoa saada väitteiden tueksi myös jotain konkreettista asiaa, sikäli jos mediakekkuloija on munannut itsensä juuri somessa. Kuitenkin hyvä journalismi osaa suhteuttaa vielä asiat prioriteettiperusteella, joka toimintamalli somessa unohtuu lähes kaikilta aktiiviräksyttäjiltä.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Asevelihenki tässä ajassa

Suomi joutui tahtomattaan vedetyksi toiseen maailmansotaan 30.11.1939 alkaneessa talvisodassa Molotov-Ribbentropin etupiirijakosopimuksen mukaisesti.
Suomi ei antanut talvisodassa metriäkään maata helposti Neuvostoliiton ylivoimaa huokuneelle sotakoneistolle. Tämän kaiken salaisuus oli vuoden 1918 Suomen sisällissodan jälkeen yhdistyneet oikeistolaiset siis suojeluskuntaa lähellä olleet kansalaiset ja sitten työväestö lähinnä sosialidemokraattisen puolueen muodossa.
Puhutaankin ihmetyksellä talvisodan hengestä jonka keskeinen mahdollistaja oli nimenomaan aseveliliitto, jonka perustan loivat sdp:n ja kokoomuksen johto, josta olin Tampereella kuulemassa Lasse Lehtisen esitelmää torstaina 17.10.2013: http://www.pirkanmaanpaiva.fi/uutiset/15807-lasse-lehtinen-asevelihenki-yhdisti
Tohtori Lasse Lehtinen totesi vastaillessaan kysymyksiin myös sen, että yleinen vitsi on että Josef Stalin yhdisti Suomen kansan vuoden 1918 tapahtumien jälkeen.
Onko asevelihenki sitten tärkeää tässä ajassa? Voisi kuvitella siten että Suomi voisi joutua poliittiseen kadotukseen globaalissa maailmassa, jos kriittinen suhtautuminen YK:n ihmisoikeusjulistusta vastaan toimivia poliittisia tahoja kohtaan alkaa laimeta, ja perussuomalaisten sekava mutta vivahteiltaan kuitenkin ihmiselon vastainen politiikka hyväksytään yleisenä totena.
Onko asevelihenki tässä ajassa edes sitten muutenkaan mahdollista, kun kova kokoomus tuntuu meuhkaavan kovin kovaa. Sosialidemokratia on tässä ajassa vastuunkantaja ja seuraavissa vaaleissa laitetaan voimasuhteet kuntoon, ettei kokoomus häärää joka asiassa kukkona tunkiolla. Toinen vaihtoehto on niellä vain omat ylilyöntipoliittiset vedot takaisin, kuten on ehkä voinut tapahtuakin asevelihengen mukaisesti! Itse en kuitenkaan haluaisi uskoa, että yli puolueiden väliseen poliittiseen vastunkantoon tarvitaan aina yhteinen vihollinen.
Täs vielä aseveliyhteistyöstä laadukkaan näköinen artikkeli: http://www.tyovaenperinne.fi/tyovaentutkimus/tt2005/nettiversio/vesikansa.htm
PS. Käsittääkseni myös osa maalaisliittoa siis nykyistä keskusta puoluetta oli mukana aseveliakselilla. Kai keskustaan on jo sen historiaa ajatellen kuulunut melko heterogeeninen joukko kuten asia on tietysti myös muiden puolueiden kohdalla, vaikka jotkut tahot puolueessa kantavat aina enemmän vastuuta yleensä demokraattisen valinnan perusteella.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Arviossa Pekka Himanen teos: Kestävän kehityksen malli Globaali näkökulma, ja sen loppuopetusteksti s. 321-354

Talouteen vaikuttaa ensimmäiset sivut tästä opetuskirjoituksesta viittavaan, vaikka hämäyksen vuoksi puhutaan juhlavasti henkisestä kestävyysvajeesta.

On mainittu sivulla 325 kansantalouden kestävyysvaje, joka on Himasen tekstin mukaan 10 miljardia euroa.

Tulkintani on vahva Himasen tekstistä mutta tuskin aivan väärä, jos kirjoitan: työtä sinun on tekevä mikäli aiot leipää edessäsi näkevän.

Lainaus s. 331: "Valtio ei voi ratkaista yksinäisyyttä, sillä valtio ei voi ryhtyä kenenkään kaveriksi."
Vaikuttaakin vahvasti siltä että yhteisöllisyyden nimissä yritetään saada ihmiset talkoilla toisiaan hoitamaan.

Jo alkulukemalta vaikuttaa teksti kovin pitkäsanaiselta ja samanaikaisesti sanomattomalta. Pitkien sanojen väliin on piilotettu kansan köyhät ja samalla hehkutetaan modernia markkintalousliberalismia. Järjestelmän puolustupuheenvuorostako oli kyse? Himasen opeilla yhteiskunta ei ainakaan tule voimaan paremmin.

Himasen kanssa olen samaa mieltä, että kulttuuriset muutokset ovat hitaita.

S. 343 eteenpäin taisi kyseessä olla tyylikeinona naivismi? Vai mitä sanotte tästä s. 343: "Tuhoava kateus on sitä, että haluaa toiselta jotakin pois;"

Yhteenvetona sanoisin, että rohkea visiönäärinen poliittinen johtaminen tarkoittaa seuraavaa: ns. heikompien välttämätöntä elossapitämistä ja visionääreille kunnon liksat! Himasen teksti ei tempaa lukijaansa mukaan, vaan oli suorastaan kiduttavan puuduttavaa ja huonolaatuista, vaikka joitakin hyviäkin ajatuksia tekstissä saattoi esiintyä vaikkakin todella pienellä esiintymällä. Paska on paska!

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Voiko vankiloissa järjestäytyä?

Vankeusrangaistusta sovittavien kansalaisten järjestäytyminen voi vankiloissa olla vaikeaa, mutta tämä ei liene täysin mahdotonta. Puhutaanhan julkisuudessa jengeistä, joilla on tunnukset. Samoja jengejä on epäilty järjestäytyneen rikollisuuden harjoittamisesta.
Toisaalta voi olla, että psykopatologisista syistä johtuen läheskään kaikki vankit eivät kykene organisaation alaiseen toimintaan. Mielenkiintoinen ajatus kyllä, jos olisi sellainen vankilajengi, joka kokoisi kaikki kovan luokan kriminaalit yhteen. Saisivatko he mitään aikaan lienee sitten toinen kysymys.
Veikkaan väkivaltaviihteellä ja ulkomailta apinoiduilla käyttäytymis- ja toimintamalleilla olevan suurta merkitystä yleisesti tunnettujen ns. pahisliivijengien synnyssä. Lojaali voi olla monelle asialla, ja veikkaankin liivijengien jäsenten olevan keskimäärin hyvin lojaaleja omalle organisaatiolleen.
Miksi meillä on järjestäytymistä rikollisporukoihin vankeinhoitolaitoksissa? Voisiko sama juttu olla siinäkin jonka vuoksi meillä jotkut vanhat armeijakaverit tapaavat armeijan jälkeen toisiaan. Tai sitten vielä samankaltaisemmin vanhat mielisairaalakaverit tapaavat kylillä kuntoutujina toisiaan. Yhteinen elämänkokemus riittää yhteisen puuhasteluidean syntymiseen ja tämähän on hyvä asia, jos vain moraali olisi kutakuinkin kunnossa.

Ps. Kissa ja hiiri -leikkiä itsekin olen poliisin kanssa mennyt, vaikka en ole tehnyt tiettävästi ikinä mitään erityisen rikollista.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Sanattoman viestinnän tulkinnallisuus

On esitetty väitteitä, jonka mukaan merkittävin osa ihmisen viestinnästä olisi sanatonta. Miten tämä asia voi olla näin?

Sanatonta viestintää voi olla monien mukaan esimerkiksi katsekontakti tai sen välttäminen, pään raapiminen tai korvan rapsutus, olkapäiden nostelu tai jalkojen pitäminen tietyllä lailla ja pään nyökyttely. Kuitenkin pitää huomioida, että oikein selvänkin ja vilpittömän eleen erottaminen näytellystä lienee mahdotonta.

Miksi tarvitsemme sanoja ollenkaan, jos ihmisten välinen kommunikaatio on suurimmaksi osaksi elehdintää? Miten voi olla mahdollista, että ristikuulustelutilanteessakaan ei eleistä voi päätellä joidenkin ihmisten osalta juuri mitään, ja kaiken lisäksi eleet ja puheet voivat viedä kuulustelijoita harhaan.

Käyttäkäämme siis paljon sanoja viestinnässä ja mieluiten mahdollisimman konkreettisesti, jotta väärintulkintojen mahdollisuus tulisi minimoitua. Mustaa valkoisella on dokumentti, jos ei muusta niin siitä että mitä on itse kunakin ajankohtana asioista tai itsestä miettinyt.

Toki on ihmisiä, jotka eivät kykene tuottamaan puhetta, mutta nämä ihmiset usein ovatkin sanattoman konkreettisen viestinnän mestareita.


sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Luotettava media

Voiko media joskus mukamas tietää sellaista mitä viranomaiset eivät tiedä?

Entä jos asioilla pitää olla viranomaisvahvistus tai kahden lähteen tieto?

Tai vaihtoehtoisesti suora ote viranomaisrekisteristä.

Tietenkin rekisterikirjaukset voi asettaa kyseenalaisiksi jos kirjaava taho on yksittäinen kansalainen.

Entä jos on kirjannut itse itsestään jotain omaelämäkerrannallista? Eihän tuo silloin mikään pätevästi dokumentoitu lähde ole.

Summa summarum, kaikki on helppo siis kiistää mutta silti moni tunnustaa! :)

Mitä Suomen valtiolla on salattavaa?

Kun en malttanut heti mennä nukkumaan, niin mietin hetken asioita, joita Suomen valtion on syytä prioriteetteina salata jatkossakin. Haluan tällä bloggauksella tuoda rivikansalaisen mielipiteen julki niistä asioista, joita pitää valtiojohdon toimesta suojata.

1. Puolustusstaregia mahdollisen sotakonfliktin syttyessä tai täysimittaisen sodan alkaessa.

2. Kriisinhallinta maan sisäisissä turvallisuusuhkissa.

3. Sodan välttämisstrategiat, kuten lähialueyhteistyön luottamuksellisuuden säilyttäminen.

4. Maan sisäisten uhkakuvien ja kriisien ennaltaehkäisevä toimintastrategia.

5. EU:n jäsenvaltioiden yhtenäiset strategiat globaalissa politiikassa.

6. Valtionhallinnon tärkeimpien osien turvaaminen kaikissa olosuhteissa.

Huomatkaa että valtionhallinnon taloushallinto ei ole prioriteettiasiana suojata varsinkaan tänä Euro-aikana, jolloin elämme taloudellisessa vakaudessa. Läpinäkyvyys etenkin taloushallinnon puolella on luottamusta kansan keskuudessa lisäävä tekijä.

Eniten salattavaa on siis mielestäni selvästi seuraavilla ministeriöillä: ulkoministeriö, puolustusministeriö ja sisäministeriö. Salattavat poikkeusstrategiat eivät saisi mielestäni levitä internettiin ollenkaan, mutta onko tuostakaan paljon takeita? Kuitenkin onneksi strategiat elävät sitä mukaa kun vuodet kuluvat.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Miksi olen agnostikko?

Olen agnostikko, koska tehtäväni ei ole selvittää maailmankaikkeuden syntyä. Olen agnostikko paljolti myös siksi, ettei minun tarvitse enää käydä väittelyä jumalan tai sen tapaisen olemassaolosta missään muodossa.

Agnostikko jättää selitysmallit avoimiksi. Ehkei minun tarvitse sitten enää esittää kysymystä, kuka loi kaiken? Niin mutta kuka loi jumalan? Ja jatkaa tätä väittelyprosessia elämäni loppuun asti.

Annetaan kaikkien ihmisten jakaa harmittomat ajatukset ja ideologiat, mutta selvästi haitallisia oppeja meistä kenenkään ei tarvitse sietää.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Työnteolla voi rikastua?

Onko kukaan ajatellut, montako ihmistä voisi työllistää järkevällä tavalla, jos tulonjaon ääripäitä lähennettäisiin toisiinsa nähden.

Yhteiskuntapolitiikkassa ja etenkin veropolitiikassa on korjaamisen siis kiristämisen varaa ja paljon yli 7000 euroa kuukaudessa tienaavien kansalaisten kohdalla.

Sitten vielä lopuksi muutamia sanoja työnteon määrittelystä:

Pitäisikö muutenkin tässä ajassa työnteon käsitettä laajentaa? Normaalistihan työnä pidetään vain itsensä myymistä rahaa vastaan työnantajan käyttöön.

torstai 31. lokakuuta 2013

Filosofi kohtaa korpifilosofin

Filosofi ja korpifilosofi keskustelivat. Filosofi sanoi korpifilosofille, että sano nyt joku hyvä sitaatti! Korpifilosofi siihen sanoi, että paskat sitaateista kun tuotan ne itse! Filosofi sanoi puolestaan siihen, että ei sivistynyt ihminen puhu räävittömiä. Korpifilosofi ihmetteli sitä ja sanoi sitten, että sosiaalinen vuorovaikutus on ihmisyyden perusta! Ja tähän filosofi sanoi, että erinomainen ajatus, mutta väärin ajateltu! Korpifilosofi vielä sanoi, että Sininen kirja on lukemattakin ihan paska! Filosofi jatkoi että perustele tuo! Ja niin he jatkoivat väittelyä samoja lauseita toistaen onnellisesti elämänsä loppuun asti.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Mukamastohtorit esittävät tieteellistä päätöksentekoa?

Kyllä ärsyttää niinkin suuri naivismi, kun "mukamastohtorit" yhteyttävät kovan tieteenteon ideologiansa taakse! Voi jestas mitä paskaa.

Selvyyden vuoksi totean kuitenkin, että tiedettä voi tietty käyttää työkaluna päätöksenteossa ja se olisi suositeltavaakin, mutta jos tieteen väitetään sanelevan jonkin päätöksen välttämättömyys, niin eikö silloin olla jo pielessä? Ilmastonmuutos tietenkin poikkeus ja muut tieteellisesti todetut globaalit uhkakuvat.

Kuitenkin yhteiskunnalliselta päätöksenteolta menee vakavissa kansalaispiireissä uskottavuus, varsinkin jos kaikki usein epäanalyyttiset tutkielmat ja selvitykset otetaan ilman kriittistä poliittista tarkastelua vastaan samalla lailla kuin markkinakapitalistinen ideologia!

Mielestäni tutkielmia ei pidä tilata suoraan päätöksenteon pohjaksi vaan mieluiten päätöksenteon tueksi, koska selvittäjät löytävät joissakin asiakokonaisuuksissa aina halutun lopputuloksen, ellei kyseessä ole ehdoton matemaattisesti havainnollistettava kehityskulku.

Vedotaan monesti tosiaaan mielellään poliitikkojen puheissa tieteeseen, vaikka tiede ei sano miten yhteiskunnallinen päätös tehdään, mutta oikeanlainen kriittinen tieteellinen selvitystyö voi hyvin osoittaa miten esimerkiksi yhteiskunnalliset haitat voidaan minimoida jossakin asiakokonaisuudessa.

torstai 24. lokakuuta 2013

Markkintalouden ylläpito perustuu ihmiskunnan psykologiseen defenssiin, jolla ihmisen pimeä puoli kiistetään

Ihme juttu kyllä mielestäni on tämä ihmiskunnan yllä oleva psykologinen defenssi, jonka seurauksena ihmisen pimeä puoli halutaan jättää piiloon sen olemassaolosta huolimatta.

Jo tämä nykyinen talousjärjestelmä on sen hyveellisistä piirteistä huolimatta aivan järkyttävä esimerkki siitä miten ihmiskunta on pimeyden oma, vaikka tämä asia halutaan kiistää.

Eriarvoistava ihminen on tässä ajassa mielellään muita parempi kuin huonompi, vaikka paremmuuteen ei olisi mitään edelletyksiä.

Tekopyhää hurskastelua voi harjoittaa miljoonan euron omaisuudella, mutta mikä estää muuttamasta risumajaan ja elää oppien mukaan?

Miksi karut tosiasiat halutaan usein romantisoida?

Ehkä siksi että ihminen haluaa monesti paeta todellisuuttaan tai sen ryhmän todellisuutta johon kuuluu. Asiakritiikkiä ilman ei voi olla hyvää päätöksentekoa, mutta valitettavasti usein kritiikki kohdentuu täysin oletuksellisin arvioin asioiden takana oleviin ihmisiin. Mielestäni mautonta moittia tai haukkua ihmistä ulkoisten tekijöiden johdosta, mutta asioiden hoidon osaamattomuudesta pitää mielestäni tulla vähintään kritiikkiä ja jopa haukkujakin.

Miten ryhmä pysyy kasassa, jos kritiikkiä tulee ja menee koko ajan? Ei kai se voi yhteiskunnallisena pysyäkään kasassa, jos ryhmällä ei ole jotain samaa suuntaa, jota kohti kulkea. Siksi on tietenkin erilaisia poliittisia ideologioitakin, jotta jokaiselle löytyisi jotakin. Poliittinen ryhmä voi mennä kyllä sokeuteen ja epädemokraattiseen tilaan, jos ryhmään kuuluvia kannattajia ei haluta aktivoida ja ottaa mukaan päätöksentekoon.

Kunnon kritiikki on tosiaan aina paikallaan, kunhan muistaisi aina että kunnon kritiikki on asioiden eikä asioiden takana olevien ihmisten käsittelyä.

torstai 17. lokakuuta 2013

Sosiaalisen median käyttö tekee suomalaisesta liian itsevarman

Etkö sinä tiedä sitäkään? Kyllä minä tiedän, että sosiaalinen media tekee monesta sen aktiivikäyttäjästä täysipäisen kusipään.

Ei siinä mitään jos näkisi kaikenlaisissa ihmisissä jotain hyvääkin, mutta negatiivisuuteen tartutaan herkimmin. Negatiivisuutta vaikka ei huomioidussa henkilössä paljon olisikaan, niin nämä itseään täynnä olevat "puskajussit" tai omalla nimellä patsastelevat paskantärkeät kansalaiset helposti löytävät negatiivista ihmisarvon alentamiseen tähtäävää juttua, vaikka joskus tällä on juuri käänteinen ilmiö.

Paljon puhetta mutta vähän tekoja, ja sellainen on somen hevijuuserin karakteeri Suomessa tässä ajassa. Taustalla lienee oman itsensä arvostamisen alemmuudentunne, jonka vuoksi omaa merkitystä muille yritään väkisin pönkätä ylöspäin. Tai sitten taustalla on selvä suuruusharhaisuus julkikirjoittamisen ja reaalimaailman välisessä suhteessa.

Katsokaa mielenne peiliin ja ilmaiskaa sitten itseänne, mutta yrittäkää välillä myös välittää etenkin niistä henkilöistä joista kirjoitatte.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Uskonnot voivat olla myös haitallisia

Onhan minullakin kai jotain uskomuksia. Uskonnoista olen halunnut nähdä positiivisen puolen, mutta tämä positiivisuus on koetuksella, kun Pirkko Jalovaaran kaltaiset hörhöauktoriteetit vievät joitakin kansalaisia harhaan.

Ihmisen taipumus hakea turvaa myös epäpätevistä ja sivusta katsottuna monesti pelottavista auktoriteeteista lienee ihan yleinen ilmiö. Siinä järki ja tolkku punnitaan, että keitä uskoa ja keitä ei kannata uskoa. Kaikilla lienee silti mahdollisuus tulla jymäytetyksi, mutta uskon silti että monen antiuskovaisen voi olla vaikea huomata heräävänsä uskovaisena pirun pelossa.

Korkea aika olisi tunnustaa, että uskonnot tässä muodossa jota esim. Pirkko Jalovaara opettaa ovat haitallisia, ja myös omaa suhdetta ympäröiviin ihmisiin radikaalisti vääristävä. Suuruuskäsityksistä ihmeellisimpiä ja yleisinkin lienee mielestäni oman kuolemattomuuden kokeminen.

Uskominen on pääasiassa vastuunvierittämistä johdatukselle tai kohtalolle, mutta joskus uskominen myös tarjoaa selviytymystyökaluja elämän kriiseistä selviämiseen.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Ihmisen haitallisuusaste muille ihmisille?

Voiko lähes kaikki muille kansalaisille haitalliset ihmiset aina kulkea vankilan kautta sivistysvaltiossa? Ehkä voivatkin suureksi osaksi, mutta tällöin on kyse voi olla jopa suoraan kuollettavasta haitallisuusasteesta.

Lievempiä haitallisia impulsseja, joita tuottaa ympäristöönsä tai joskus jopa sosiaalisen median välityksellä periaatteessa kaikelle kansalle, ei välttämättä edes huomaa kun toimii haitallisesti joitakin ihmisiä tai kokonaisia ihmisryhmiä vastaan, mutta silti Suomen lakien mukaan.

Itselläni on ihanne, että olisin haitallinen joskus yksittäisille selvästi haitallisille kansalaisille muiden kansalaisten joukossa, mutta eipä tällä taida paljon merkitystä olla haitallisten kansalaisten käyttäytymistä ohjaavana tekijänä. Nykyään en halua olla vain hiljaa ja katsoa sivusta, jos joku saa voimavaroihinsa nähden esimerkiksi kohtuuttoman lantakasan eteensä talikoitavaksi.

On olemassa kansalaisia jotka kokevat ylpeyttä muita korkeammasta moraalikäsityksestä, mutta eikö he voi sitten ikinä olla väärässä? Kyllä voivat ja tämä asia on myös tärkeä huomata. Kritiikki on paikallaan aina kun se tulee asiasta ja sosiaalisessa hierarkiassa korkeimmalla olevien tulee kestää usein myös asiaton kritiikki ainakin siinä mielessä, että voi vastata kritiikkiin asialla.

Haluan ainakin itse olla vaaleissa joillekin ihmisille haitallinen, etten edesauta heitä kohoomaan yhteiskunnallisessa hierarkiassa korkeamalle, mikäli he ovat selvästi osoittautuneet kyvyttömyytensä hoitaa yhteisiä asioita. Toki joku voi ottaa opikseen ja parantaa tapansakin. Tapojen parantamiseen pitää olla kaikille mahdollisuus, vaikka se voi olla vaikeaa, jos päässä ei ole tyhjennysroppua ollenkaan.

Ohjataan hienotunteisesti tai välillä suoremminkin muita, ja ohjaudutaan tarvittaessa yleisesti hyväksyttyjen käyttäytymisnormien mukaiseen käyttäytymiseen, ja siten meillä kaikilla on paljon mukavampaa!

Joskus sanoin, että en halua olla haitaksi muille. Tähän lisään vielä tänään sen verran, että haluan olla pääasiassa hyödyksi muille.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Sanoja mielenterveyskuntoutujien omaisille

Muutama sana mielenterveyskuntoutujien omaisille tänä omaisten päivänä.

On olemassa mielestäni lähinnä kahdenlaisia omaisia joko ymmärtäviä tai ymmärtämättömiä. Ja jos ovat mielenterveyskuntoutujien omaiset vailla tukea, niin eikö myös potilaat ole vailla tukea, jossa on suora syy-yhteys omaisten tuen tarpeeseen.

Valitettavan usein on nimittäin tilanne se, että omaisten ymmärrys sairastuneesta on kuntoutujan kannalta huono, jolloin itse asiassa potilaasta haetaan syyllistä, kun syyllisiä ei tarvitsisi välttämättä edes etsiä. Ymmärrys ei suuuressa mittakaavassa tavoittane läheskään kaikkia esim. skitsofreniaan sairastuneiden kansalaisten omaisia.

Voimia kuitenkin ymmärryksen kasvattamiseen mielenterveyskuntoutujien omaisille!

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Mielenterveyskuntoutujien työosuusrahoista

Tampereella on mielenterveyskuntoutujien keskuudessa puhuttanut työosuusrahat jo kesästä asti. Itse mietin asiaa nyt valtakunnallisena ongelmana lähinnä juuri perustoimeentulotason heikkoutena, jota pitää paikata parin euron työosuusrahalla tai työsalituntipalkalla, jossa maksimiansaintaraja lienee 12,5 euroa päivässä.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että porkkana pitää olla jonkinmoinen myös kuntoutusluontoisissa töissä käyville, ja asiaa olisi 20 euron veroton ansaintaraja päivässä työosuusrahalla. Pitää muistaa että kuntoutujille käynti yleensä lähes päivittäin työpajalla voi olla merkittävä edesauttaja mielekkääseen elämään, ja etenkin yhteiskunnallisesti kalliimmat hoitomuodot voivat jäädä käyttämättä tällöin.

Kuntoutuksen pitäisi olla myös tavoitteellista eli saattaa niitä mielenterveyskuntoutujia elämässä eteenpäin, joilla on suotuisa kuntoutumiskehitys käynnissä, eikä silloin pidä jämähtää työsaleille almujen varaan! Ottakaa nyt päättäjissä joku järki-ihminenkin tämä asia käsittelyyn!

Tykkäämisen harhasta ja muustakin

Onkohan tykkäämisellä merkitystä? Ehkä on jos tykkää itsestäänkin.

Voiko tykätä tosiaan mistään, jos ei tykkää itsestä. Toki ylikorostunut itsetykkäys voi tehdä myös toisten tykkäämisestä vaikeaa.

Some-tykkääminen on puolestaan mielestäni paljolti mielikuvien luontia suuressa mittakaavassa ja julkisesti.
Olisi kiva tietää sekin mistä tykkää. Toisaalta eihän miljoona kärpästä voi olla väärässä!

Tsempparitykkäys on kans yksi some-tykkäyksen alalaji. Tämä alalaji on tietenkin ehkä paras ja kannustavin tykkäämisen muoto.

Tykätkää enemmän ja mariskaa vähemmän voisi olla hyvä ohje itse kullekin ja minullekin.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Kansalaisen merkitys suhteessa muihin kansalaisiin

Sitä parempi yhteiskunta mitä lähempänä kansalaiset ovat toisiaan lyömättä toisiaan turpaan tai pahimmillaan hengiltä.

Suomi voi olla parempi yhteiskunta, jos me halutaan sen sitä olevan. Kansalaisten yhdenvertainen ja tasapuolinen kohtelu tai vähintään pyrkimys siihen olisi hyvä alku!

Ei yksi kansalainen saisi kerätä itselleen liian suurta merkitystä kansan piirissä.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Miksi 60 markkaa oli v. 2000 hyvä tuntipalkka ja 10 euroa v. 2013 ei sitä ole?

Elinkustannukset ovat nousseet kokonaisuudessaan 13 vuoden aikana merkittävästi. Lähinnä asumiskulut ovat koko maassa vuokra-asujille kohtuuttomia.

Vuokrat olivat Tampereen kaupunkiseudulla halvimmillaan vähän toista tuhatta markkaa yksiöissä - ehkä 1500 markalla sai jo ihan hyvän kämpän, mutta mistä löytää nyt kämpän edes 250 eurolla palveluiden läheisyydestä joukkoliikenneyhteyksien varrelta? Monessa talonyhtiössä jo vesimaksukin on 20 euroa kuukaudessa per asukas eli 120 markkaa kuukausi!

Myös julkisen liikenteen taksat ovat törkeitä ainakin lähiliikenteessä. Vai muistaako joku että lähiliikenteen lippu olisi maksanut liki tai pahimmillaan selkeesti yli 20 markkaa suunta?

Autoilun kustannukset ovat myös nousseet vai muistaako joku että bensalitran hinta olisi ollut 10 markkaa litra?

Muistaako joku, ettei pankissa ollut palvelumaksua? Muistaako joku että maitolitra olisi maksanut vitosen litra halvimmillaan? Muistaako joku että yksi ranskanleipä maksoi kuusi markkaa? Entä reissumiespussi ruista, maksoiko sekin tosiaan kuusi markkaa?

Entä miten on, monestako huoltoaseman kahvilasta saa kahvin ja munkin nykyään alta euron?

Johtopäätös: Kuusikymppiä markoissa oli tuntipalkkana hyvä vuonna 2000, mutta tämän päivän 10 euroa tuntia on aivan heikko palkkataso kun otetaan huomioon tämän ajan elinkustannukset.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Auktoriteetin taakse on helppoa piiloutua

Kansalaiset ovat periaatteessa tasa-arvoisia ja yhdenvertaisia toisiinsa verrattuna, mutta näin ei tietenkään käytännössä ole.

Käyttäisin tässä seuraavana määrettä sosiaalinen status, jota olen käyttänyt ennenkin. Kansalaisen sosiaalinen status kertoo paljonko hän saa osakseen sosiaalista arvostusta kansan piirissä tai vaikka koko sosiaalisen median piirissä.

Tätä voisi tutkailla esimerkin avullakin: Kansalainen A ja kansalainen B kirjoittavat sosiaalisen mediaan yhtä paskan kirjoituksen, mutta sosiaalinen media päättää rankata kansalaisen A kirjoituksen ylitse muiden, kun taas kansalaisen B kirjoitusta ei huomaa juuri kukaan.

Oletettavaa yllä olevassa kirjoituksessa on, että kansalaisen A sosiaalinen status ja siten usein myös tuloluokka on paljon korkeampi kuin kansalaisen B. Joissain asiakokonaisuuksissa kansalainen A voi olla jopa vähintään oman porukkansa tai yhteiskunnallisestikin johtava auktoriteetti.

Auktoriteetti vei tässä esimerkkitapauksessa kylläkin muita kansalaisia sosiaalisessa mediassa harhaan, koska kirjoitus oli ehdottomasti aivan paska. Voi jopa olla että kansalainen B kirjoitti tavallaan paremman kirjoituksen, koska hän ei esittänyt sitä auktoriteettina.

Auktoriteettiusko on Suomessa havaintojeni mukaan erittäin vahvaa ja siihen liittyy juuri suuri tarve kuulua johonkin ryhmään vaikka tulisikin huijatuksi, vaikka tätä huijausta ei tietenkään joukossa huomaa.

Lopuksi auktoriteetin taakse on myös helppoa piiloutua, koska riittää kun on hiljaa kritiikin edessä ja kritiikki sammuu itsekseen. Niin helppoa on olla auktoriteettina Suomessa, mutta niin vaikeaa on olla oikeasti alansa johtava asiantuntija ja auktoriteetti - ehkä.

Ehkä siksi koska on olemassa auktoriteetteja jotka lyövät pöytään luvut vähintään 90 puolesta ja korkeintaan 10 vastaan, mutta nämä kansalaiset ovat äärimmäisiä harvinaisuuksia. Riittää usein jos havittelee tuollaista asemaa, että on johdonmukainen eikä puhu läpiä päähänsä, sillä suomalaiset ovat usein myös asiallisesti esitetyn asian puolesta.

Ei ole väliä että mistä asiasta on kyse, vaan oleellista on miten asia esitetään!

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Psykiatrinen potilas ei parane tahdon voimalla

Miksi psykiatrinen potilas saa usein epäkelvoimmat vinkit läheisympäristöstään? Voisiko syynä olla se, ettei psykiatrista potilasta pidetä sairaana ensinnäkään.

Kuitenkin psykiatrinen potilas on sairas siinä missä muutenkin sairas ihminen. Sairas tarvitseekin lähinnä oikeanlaista hoitoa oikein diagnosoituun sairauteen. Hoito voi olla psykiatrisen potilaan kohdalla usein lääkehoitoa ja myös terapeuttista keskustelutukea ja joissain tapauksissa ihan varsinaista psykoterapiaakin.

Läheisten merkitys korostuu psykiatrisesti sairaan potilaan kohdalla, koska läheiset voivat joko varovasti edesauttaa kuntoutumiskehitystä tai toimimalla sitä vastaan. Kuntoutumiskehitystä vastaan ovat varsinkin ne läheiset jotka kieltävät koko sairauden olemassaolon, ja näin ollen he pitävät ihmisen omaa tahtoa määräävänä tekijänä.

Toki on olemassa psykiatrisesti sairaita joilla omalla tahtotilalla on merkitystä, mutta on myös sellaisia sairaita jotka omaavat tahdon mutta jokainen päivä ei siitä huolimatta ole voimaisa.

Ps. Psykoterapiaa en alkaisi käydä läpi vasta kun kuntoutujavaiheessa, koska potilas ei tuollaista tiivistä terapiaa varmasti kovinkaan usein jaksa.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Ihmisyyden korkein taso

Muiden ihmisten valvojana ei voine toimia uskottavasti, jos ei ole vähintäänkin omasta mielestään kunnon ihminen.

Keitä esimerkiksi kunnon poliisin olisi syytä epäillä? Eikö kaikkien pitäisi olla epäiltyjä? Keitä sitten globaalin vakoilujärjestelmän kuuluisi Yhdysvalloista käsin valvoa? Eikö kaikkia olisi syytä vakoilla?

Korkein taso ihmisyydessä voisi olla vakoiluhallinnon valtapyramidin ylin kärki. Tosiaan eihän vastuuhenkilöitä voi olla syytä epäillä mistään. NSA:n ylin johto lieneekin ihmisyyden korkein taso tai sitten ei. On olemassa ilmeinen vaara, jos vakoilujärjestelmä ei ole demokraattisen valvonnan alla. Vaarana on vakoilujärjestelmän mielivaltaiset toimintamallit ja johtopäätökset rajattuja ihmisryhmiä vastaan.

NSA omaa tietenkin käsityksen muita paremmasta henkilöstöstä ja johdosta, mutta mikä on tässä asiassa todellisuus? Todellisuudessa kaikissa ihmisissä on sekä valoisa että pimeä puoli, mutta kaikki ihmiset eivät tätä asiaa tiedosta.

Tämä kirjoitus on alun perin kirjoitettu Aleksanterin kirkkopuiston suihkulähteen luona Tampereella kello 19:51 mustekynällä paperilapulle.

Tiedoksi: NSA

Kritiikissäni Jutta Urpilaisen puhe Tampereella 7.9.2013

Kritiikissäni sdp:n puheenjohtaja Jutta Urpilaisen puhe Tampereella 7.9.2013. En kuullut puhetta, mutta luin sen äsken demarien kotisivulta:

1. Hyvä aloitus tuo "hyvät ystävät".

2. Tamperetta imarrellaan sopivasti.

3. Seuraavaksi korostetaan työnteon merkitystä mutta samalla syyllistetään riippumatossa makoilevia usein perusturvan varassa olevia kansalaisia. Ei vakuuta minua.

4. Puheessa on lisäksi tässä kohdassa vivahde, jossa ei ole riittävää pätevyyttä eikä haluta tuntea syrjäytymiskehityksen syy-yhteyksiä.

5. Seuraavaksi sote-puolen uudistamistarve on hyvin puhuttu.

6. Bisnesmaailmaan Urpilainen kaipaa eettisyyttä ja samalla hän kehottaa tuotekehitykseen panostamiseen.

7. Lisäksi Urpilainen odottaa yrityselämän vastaavan yhteiskuntaa ajatellen yhteisöveron alennukseen. Yhteiskunnallinen ajattelu olisi lähinnä investointeja, kasvua ja työllistämistä. Ihan kaunista ajattelua minun mielestäni, mutta toteutus on nyt yrityksistä ja osaamistasosta sekä markkinoinnistakin kiinni.

8. Oikeudenmukaisuuden julistamiseen puhe suunnilleen loppuu, mutta missä on todelliset näytöt tästä oikeudenmukaisuudesta muuta kuin muodollisina almuina ja huonona palveluvasteella maassamakaaville.

Yhteenvetona sanoisin, että Jutta Urpilaisen usko tekemiseen on suuri, mutta mitä jos varhaiskasvatuksesta asti mennään pieleen, niin miten kansalaisen pitkällä aikavälillä syntyneitä ongelmia voidaan korjata pelkällä kepillä? Varhaiskasvatusta voidaan joko tukea yhteiskunnan taholta tai ajatella asiat kuten psykiatri Jari Sinkkonen on todennut aikuisten maailman eikä lasten ja perheiden tilanteiden kannalta.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Piilonarsistinen sadismi on yhteiskunnassamme näkyvää

Narsistinen katteeton omanarvon nostaminen on sairautta ja yhteiskuntapoliittisesti kaikista haitallisinta sairauden muotoa. Sitten kun lisätään tähän vielä sadismi, niin on kyse hirmuhallinnosta.

Piilonarsistista käyttäytymistä esiintyy mielestäni hyvin laajasti suomalaisessa yhteiskuntakulttuurissa. Ei olla näkyvästi narsisteja sen vuoksi, koska se ei ole monissa piireissä hyväksyttävää. Toisaalta piireihin pääseminen usein edellyttää jopa vääristynyttä itserakkauden tilaa.

Sadismia on käsittääkseni nauttia toisen kärsimyksestä. Sadistin keinoja ovat ainakin kiristys, näännyttäminen ja katuojaan saatto. Sitten vielä potkitaan maassamakavaa.

Yhteenvetona sanoisin, että piilonarsistinen sadismi on vallitseva ajattelumalli tämän ajan yhteiskunnallisia päätöksiä tekevissä kansalaisissa. Mutta miten on äänestäjien mielenmaiseman laita? Onko poliittisissa päättäjissä enää muita kuin maassamakaavien potkijoita? Kyllä varmasti on vaikka he ovatkin vähemmistöä.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Ammattivittuilijan vapaapäivä

Nyt on ammattivittuilijan vapaapäivä, 

kukaan ei tarvitse minua nyt.

Kenenkään ei tarvitse minua tänään lukea, 

sillä onhan nyt ammattivittuilijan vapaapäivä.

Mitä jos kuitenkin mielesi tekee päätäsi aukoa?

Sitä voisit harkita kuitenkin vaikka pitää taukoa.

Nyt on ammattivittuilijan vapaapäivä, jes!

Vaikka joku olisi täynnä itseään, 

niin ei se sitä tarkoita ettet olisi itsekin.

Nyt on ammattivittuilijan vapaapäivä.

Sanotaan minua kovaksi suunpieksejäksi,

mutta voit sinäkin sitä olla.

Nyt tosiaan on ammattivittuilijan vapaapäivä 

ja sehän näkyy tässäkin.

lauantai 31. elokuuta 2013

Hyvin taputeltu

Budjettiesitys on valmistunut vuodeksi 2014. Kaikki oli kuulemma jo keväällä sovittu, mutta teatterimiehet ja -naiset vetivät läpi vielä tiukan näytelmän.

Omista joukoista tarvii etsiä kehujat ja taputtajat kuten Liisa Jaakonsaaren viime Puheenvuorokin kertoo. Onko tuo aitoa vai täyspainoista kansan vähättelyä hurskastelevin ristikoruin?

Suomi hoitaa maailmaa mielikuvissaan, mutta oma kansa jätetään hoitamatta. Mitä tästä tulee seuraamaan? Ehkä yhä harvempia taputtajia - toivottavasti.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Kansalaisten mitätöinti demokratiassamme

Kansalainen esittää painokasta kritiikkiä jostakin vallitsevasta epäkohdasta. Mitä tästä seuraa?
Helppoa olisi mitätöidä asiana kansalaisen kritiikki keskarin heiluttamiseksi? Tosiaan mitätöinti on uskoakseni vallassaolevien tehokkain keino vaientaa kansalaisia.
Johtokopla voi olla samassa duunissa yleensä 30 vuotta vähintään. Onneksi on näitä suurenmoisia poikkeuskansalaisia vai demokratian romuttajia ja tilanviejiä kansalta?

maanantai 19. elokuuta 2013

Voiko päiväkodissa olla kiusaamista?

Ilmeisesti voi olla.

Ilmeisesti kiusaaminen alkaa jo päiväkotitasolla. Olin kerran tänä kesänä hakemassa kolmen vanhaa lastani eräästä päiväkodista, niin ilmeisesti päiväkodin kovispoika huuteli siellä pojalleni pilkalliseen sävyyn. Taustalla tällaisessa voi olla perheen epävakaa kasvuolosuhde, jonka vuoksi kiusaaja pönkittää omaa asemaansa muiden lasten kustannuksella. Itse olen kuitenkin pehmeiden kasvatuskeinojen kannalla, koska agressiot puhumattakaan väkivalta luovat sitä ihteensä.

Puuttumattomuuden kulttuuria pitäisi vielä rukata tiukemmaksi että puututtaisiin.

Toinen osaa paremmin hoitaa hommia

Toinen toistaan parempia neuvojia on ainakin suomalaisessa yhteiskunnassa melko paljon, mutta miksi kovia tekijöitä vaikuttaa olevan silti niin vähän?

Onko nykyiset aktiivit vaikkakin usein passiiviset aktiivit este sille ettei uusia kykyjä tule joihinkin piireihin ollenkaan?

Aktivoidutaan itse koska sehän on tavallaan kansalaisoikeus! Toisaalta yhteiskunnallinen päätöksenteko pitää tukea tällaisia aktivointipyrkimyksiä!

lauantai 17. elokuuta 2013

Organisaatioista tehot irti!

Tämä kysymys mietityttää minua nyt erityisesti, koska sivustaseuraajankin roolissa olen huomannut, että organisaatioissa on monesti kuolleita hetkiä, jolloin mitään ei tapahdu. Mitä tällöin voisi organisaatiossa tehdä, jos aikaa olisi tekemiseen. Ehkä silloin pitäisi pyrkiä kehittämään organisaatiota tai olla lähellä organisaation asiakkaita tai jotain sen tapaista.

Tuntuu kyllä ajoittain siltä ettei Suomessa tapahdu mitään kovallakaan rahalla, vaan asioiden hoito vaatii kovan luokan intohimoisia ammattilaisia, jotka ovat asialleen omistautuneita eivätkä näin ollen perusta motivaatiotaan pelkkään rahaan. Jos joku osaa jotain, niin ei se silti tarkoita sitä ettei itse osaa mitään.

Julkisen sektorin puolella on varmasti paljon tehtävää siinäkin, että organisaatioselvitystä voisi tehdä aika monissa paikoissa, jolloin konttorihenkilöstön luppoaika pyritään hyödyntämään organisaation eduksi. Yhteiskunnallinen laiskuus on taustalla ehkä tässä kysymyksessä, että asialleen omistautuneita henkilöitä aletaan katsoa kieroon ja samalla heitä yritetään blogata pois laiskasta ydinorganisaatiosta. 

Ei palkka ole niin tärkeä, vaan suoritustaso on tärkeämpi. Ihmeellinen maleskelukulttuuri on vallitseva varmaankin monessa työyhteisössä, jolloin kehittämisen varaa voisi olla paljonkin. On aina ehkä ilo nähdä tsemppareita, mutta luulen, että intohimoinen tekijä haluaa nähdä myös kaltaisiaan tekijöitä samassa organisaatiossa kuin itse, koska tällöin organisaation työolot ja taloudelliset toimintaedellytykset takuulla paranevat.

Ei kuitenkaan ajeta ketään loppuun ylivoimaisten vaatimusten edessä, vaan jokaiselle jotakin lähellä omaa osaamisaluetta olevaa toimintaa eikä liiaksi kannusteta ketään yhteiskunnassamme päämäärättömään maleskeluun! Toki monilla kansalaisilla voi suoristustehot työnteon kannalta vaihdella, jonka vuoksi taas peräänkuulutan joustavampia työmarkkinoita. Robotteja emme ole edes suorittavissa töissä emmekä saa olla, vaan pääasia on jaksaminen kuitenkin ja merkityksellinen tekeminen!

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Mielenterveyskuntoutujat kunnon töihin kunnon palkoilla!

Olen itse mielenterveyskuntoutujana työkyvyttömyyseläkkeellä ja siksi haluan, että meikäläistenkin mahdollisia työsuorituksia arvostettaisiin samalla lailla kuin ns. täysikuntoisten työntekijöiden työsuoritteita. Joku voi ajatella seuraavasti: "nehän ovat mielenterveyskuntoutujia, joten ei niille mitään tartte maksaa muuta kuin työosuusraha jos sitäkään!" Tämä ajattelumalli on mielenterveyskuntoutujien radikaalia aliarvioimista.

Olen harmistunut siitä kun olin itsekin osin surkeastikin välillä toimineiden kuntoutujayhteisöiden ja niistä hankkimani kokemusten pohjalta nöyrtynyt tähän vallitsevaan tilanteeseen. Tosiaankin, miksi mielenterveyskuntoutujan työpanosta ei voisi arvostaa siinä missä muidenkin työpanosta? Tässä on uuden ajanjakson alku, jonka jälkeen mielenterveyskuntoutujiakin aletaan arvostaa tekojen ja työsuoritteiden mukaan eikä aliarvioiden kuntoutujat jo alkuvaiheessa ulos kaikista palkkausperusteisista työsuorituksista.

Annettaisiin jatkossa mahdollisuus kuntoutujille hankkia lisätienestiä omien voimavarojen mukaan kunniallisella palkkatasolla, koska työkyvyttömyys ei ole ehdoton peruste ihmisen toimintakyvylle. Toimintakyky voi joillakin kuntoutujilla kausittain vaihdella paljonkin, ja siksi yhteiskunnassa tarvitaan joustavampia työskentelymahdollisuuksia kunnon työsuoriteperusteisella palkkatasolla eikä pelkkiä puuhastelutöitä työpajoilla työosuusrahoilla, vaikka niilläkin on merkitystä kuntoutumisen alkuvaiheessa.

Joustavammat työmarkkinat ovat yhteiskuntamme etu. Lopettakaa mielenterveyskuntoutujien aliarvioiminen ainakin kuntoutujaorganisaatioissa, koska sillä voi olla kuntoutumiskehitystä haittaava manipulatiivinen vaikutus moniin kuntoutujiin.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Suomen BKT vuonna 2012 oli n. 192500 miljoonaa euroa!

Bruttokansantuote oli todellakin liki 200 miljardia euroa vuonna 2012 ja silti suomalaisten joukoissa on suhteellisen köyhästi eläviä kansalaisia. Miten tämä on mahdollista? Miten on mahdollista että Suomi yhä velkaantuu näin suurella BKT-luvulla?

Verotusta on pakko rukattava yhä oikeudenmukaisemmaksi ja lisäksi hyvin pärjäävien veroastetta pitäisi nostaa siten, että valtion budjetin verotuotot ovat vähintään 55000 miljoonaa euroa tai noin kolmannes bruttokansantuotteesta eli 64000 miljoonaa euroa.

Miten on mahdollista että BKT virtaa ehkä jopa ulos Suomesta sijoitustilileille ja investointeina halpatuotantovaltioihin? Porsaiden reijät on syytä laittaa umpeen ja sassiin ja kansalaisten kusetus saisi pikkuhiljaa loppua!

Miksi hyväosaisuus jaetaan harvoille ja huono-osaisuus valikoidusti kansalaisten joukossa?

Lähde: http://www.stat.fi/til/vtp/2012/vtp_2012_2013-07-11_tau_001_fi.html

lauantai 10. elokuuta 2013

Kova kokoomus ja epäaito vasemmisto?

Vanha kova kokoomus on mennyttä aikaa ehkä senkin vuoksi, kun eihän sille ole oikein mitään vastavoimaakaan kommunistienkin ollessa markkinakapitalisteja.

Perustuslailliset eli POP puolueen muinainen pitkäaikainen puheenjohtaja Georg C. Ehrnrooth kuvasi omaa puoluettaan mediassa aikoinaan vastavoimaksi sen aikaiselle kommunistisille taistolaisuudelle ja sen kaltaiselle puoluetoiminnalle, mutta eihän nyt mitään kommunismia enää olekaan, kun kommunistikin on omaisuutta haalimassa. Vai onko aitoa kommunismia ikinä ollutkaan?

Vastavoimapolitiikka on mennyttä juurikin pehmeän vasemmiston takia, joten ei tästä tilanteesta oikein nykyporvariporukkaa voi syyttää, sillä heidän menonsa on vain koventunut POP:n ajoista.

"... herrojen elkeet tarttuvat renkiin..." Laulaa kaukaa viisas Eppu Normaali ja juurikin sen artisti-sanoittaja Martti Syrjä jo 1980-luvulla biisissä Murheellisten laulujen maa - juu! Oli näemmä Martti kaukaa viisas!

Katajaisen kansan itsesäälin määrää ei myöskään moni määrää, koska kyseessä on kansakuntamme perusominaisuus, vaikka suotuisa kehityskulku on menossa kohti paremmalla itsetunnolla varustettua Suomen kansaa.

torstai 8. elokuuta 2013

Routa possun kotiin ajaa

Ei ole parempaakaan keinoa hoitaa kansalaisten asioita paremmalle tolalle kuin nyky-sosialidemokratia, vaikka pientä säätöä voisi puoluejohto kyllä tehdä. Hoidetaan niidenkin asioita, jotka ovat masokistisia fatalisteja.

Jos budjettiriihen ennakkotiedoissa vilahdellut pienituloisten veroale toteutuu, niin nöyrimmät kiitokset valtiovarainministeri Jutta Urpilaiselle, ja kiitokset ehkä myös Jyrki Kataisellekin? Sinipuna rules! Toisaalta eipä noista apupuolueistakaan merkittävää haittaa kai ole? :)

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Onko työtä kaikille?

Ihmettelen millaista työtä olisi tarjolla, jos kaikille on Suomessa töitä tarjolla. Työnteolla Suomi nousuun, mutta millaisella työllä? Työvoimareservi tulisi hyödyntää kyllä mahdollisimman hyvin, mutta entä jos työntekijöitä ei sittenkään riitä kun aletaan arvioida työnhakijoiden pätevyyttä tehdä töitä?

Ongelma ei nähdäkseni ole työnvieroksunta, vaan ongelma työn suuresti kansalaisia taloudellisesti eriarvoistava tekijä eli palkka. Palkkaa ei haluttaisi maksa joillekin ollenkaan ja joillekin maksetaan yli sadantonnin vuosiansioita. Missä on oikeus ja kohtuus?

Rikastumaan eivät pääse tietynlaisessa elämäntilanteessa olevat kansalaiset yleensä ollenkaan, koska ansaintakeinojen valikoima on niin rajallinen. On vajaakuntoista kansalaista ja on myös hyväkuntoista mutta työhön silti kelpaamatonta kansalaista, koska työnantajan mielestä työnhakija esimerkiksi kuuluu tällöin kyseenalaiseen ihmisryhmään. Vajaakuntoisistakin moni haluaisi tehdä töitä edes osa-aikaisesti, jotta saisi sitä voitakin leivän päälle, kun leipäjonoissa on käsittääkseni harvoin jos ollenkaan tarjolla voita.

Työtä ei ole kaikille, eikä voi mitenkään olla, koska ihminen on tiedostava ja sosiaalinen laumalaji, jolla on myös omat pyrkimyksensä tulevaisuuden suhteen olemassa lähes aina. Joten älä vain anna tilaa kansalaisille, jotka koet uhkaksi tulevaa elämääsi ja etenkin elintasoasi kohtaan!

tiistai 6. elokuuta 2013

Rahanpalvontapiirien psykopaattistasoinen ahneus

Rahanpalvontapiirien ahneus kohdistuu yleensä suoraan ja häikäilemättömästi taloudelliseen vauraudentavoitteluun, vaikka on myös selvästi havaittavissa että rahanpalvojapiireissä tarvitaan ja halutaan myös yhteiskuntapoliittista valtaa.

Ihmisen arvo ei merkitse, kun on kyse yhteiskunnasta eniten riippuvaisten kansalaisten kohtalosta, koska hommat voi hoitaa psykopaatin mukaan pakkotyötalkoilla ja odotettavilla nälkäkuolemilla.

Kohtuuta voi saarnata, kun se on ministerinliksalla (yli satatonnia vuosi) presidentin liksatasolla ja muilla etuisuuksialla melko helppoa, kun ei tartte miettiä sitä miten tulee huomispäivän toimeen.

Rajat se on kansan kiusaamisellakin, ja ennustan rajojen tulevan jossain vaiheessa vastaan tämän päivän kokkarikerhopoliitikkojen lausuntojen johdosta! 

Ehkä olin väärässä poliittisessa leirissä?

Alan tästä lähin liikkuvaksi siten julkisitoutumattomaksi äänestäjäksi. Ihmettelin vielä taannoin, että miksi puoluetta vaihdetaan kuin hikisiä paitoja, mutta en ihmettele enää, koska linja ei pidä eikä sitä ole, vaan kyse on lehmänkauppapolitiikasta kokoomuksen suuntaan.

Ehkä en ollut tarpeeksi hyvä ollakseni demari. Eilen kävin tosin Tampereen Keskustorilla sdp:n torikojulla, jota voin vielä ehkä jatkossakin äänestää, jos tunnen itseni riittävän hyväksi nyky-demariksi.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Kokoomuslainen duunari on harvinaisuus vai mahdottomuus?

Toki kokoomuslainen voi rukkaset laittaa kouraan hoitaessaan omakotitalon pihaa, osallituessaan talonyhtiön talkoisiin tai mökillä jotain pientä hommailua tehdessään.

Toisin sanoen duunaria rukkasineen leikkivät kokoomuslaiset eivät yleensä tiedä kovasta duunarintyöstä mitään, vaikka höynäytettyjäkin mukaduunaripuolue kokoomusta äänestäviäkin duunareita voi olla olemassa jopa Suomessa.

Kuitenkin nyt vaikuttaa vahvasti siltä, että kunnon kokoomuslainen haluaa ostaa toisin sanoen ulkoistaa kaikki hikiseltä työltä vaikuttavat duunarihommat yhteiskunnan huono-osaisille. Kokoomus voi mielikuvituksissan toivoa, että "sossupummit" talkoisiin porvareiden takapihoille tai jotain sen tapaista.

Nyt sosiaaliministeri Paula Risikko ehdottaa jo vastikkeellista sosiaaliturvaa: Hesarin uutinen äärimaltillisen Ilkan jutusta!

Linjaero kokoomuslaiseen politiikkaan lienee monilla puolueilla selvä. Köyhistä vieraantuneet eivät tätä maata tule enää hallitsemaan, jos köyhät lähtevät oikeasti liikkeelle.

Vitsi tähän loppuun: Laita kokoomuslaiselle rukkaset ja kato kauan se pysyy työmaalla? No sen aikaa tietenkin kun media on mukana työmaalla.

lauantai 3. elokuuta 2013

Muna vai kana? - Alkoholin suurkulutus vai depressio?

Mielestäni on vaikeaa osoittaa selvästi toteen kumpi ilmiö on syntynyt kansalaiselle ennemmin joko alkoholiongelma tai depressio. Tietenkin voisi lääketieteelliseltä kannalta ajatella potilaskertomukseen viittamista, jolloin ensin potilaskertomuksessa havaittu seikka on se, joka selittää näiden kahden vuorovaikutteisen ilmiön kausaliteetin.

Pekka Puska jyrisee THL:n sivuilla seuraavaa: "Vaikka masennus voi usein johtaa alkoholin kulutukseen, monet tutkimukset korostavat syy-yhteyttä toisin päin: runsas juominen johtaa masennukseen."

Miksi tosiaan juoda, jos ei ole mitään syytä juoda? Blogisti Jiri Nieminen puolestaan kirjoittaa viime Puheenvuorossaan seuraavaa: "Vaikuttaa siltä, että moderni mieheys on rakentunut siten, että todistettava oma miehuutensa käyttäytymällä itsetuhoisesti (ryyppäämällä ja rellestämällä) tai jopa tappamalla (ja tulla tapetuksi)."

Olen takuulla vakuuttunut, että alkoholia useimmiten käytetään ennemminkin psykiatristen sairauksien luomien tuskatilojen helpottamiseen kuin siihen, että toivotaan sairastuvan masennukseen tai pahimmillaan päätyen itsetuhoon joko suoraan oman pään kautta tai hidastetusti alkoholiperäisen kuolinsyyn perusteella.

Tähän ongelmatiikkaan on helppo ratkaisu kun muistetaan vielä tämä asia: "Eniten juova 10 % suomalaisista juo puolet kaikesta Suomessa juodusta alkoholista. Valtaosa alkoholin aiheuttamista terveyshaitoista kohdistuu tähän ryhmään."
Lähde: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01120#s1

Miksi Jeppe juo? Usein huvikäytöstä voi ajautua myös raskaan sarjan dokaajaksi vaikka tähän ns. porttiteoriaan en suuressa mittakaavassa usko. Ehkä Jeppe luo saadakseen lohtua elämäänsä jonkinasteisen todellisuuspaon seurauksena. Psykiatristen sairauksien varhainen tunnistaminen voisi auttaa tässä Jepen asiassa paljon. Jeppe kieltää ehkä psykiatriset ongelmat ryyppyvuosien alkuvaiheessa, jonka vuoksi Pekka Puska on suurelta osin ilmeisesti väärässä koska psykiatrinen vaiva on usein alkoholin suurkulutuksen taustalla.

Ratkaisu olisi kansalaisten laajempi säännöllinen terveystarkastus vaikka edes vuoden tai kahden vuoden välein voisi joku kysyä syrjäytymisvaarassa olevalta kansalaiselta, että mitä sinulle kuuluu ja voisi sitä audit-testiäkin harkita.

perjantai 2. elokuuta 2013

Kansalaisten terveydestä bisnes?

Miten on mahdollista, että Suomessa maksetaan liikevoittoa ihmisten terveydestä huolehtimisesta? Kansanterveys ei voi tietenkään edistyä siten, että terveyspalvelujen välityksellä tehdään maksimaaliseen tuottoon pohjaavaa bisnestä, vaan se saattaa jopa muuttua eettisesti kyseenalaiseksi.

Kyseenalaisuus johtuu siitä, että halutaanko tietynlaisia sairaita edes kuntouttaa kun tuotto-odotukset ovat paremmat kunhan potilas sairastaa. Tämä on asia on sidoksissa myös nykyajan medikalisaatioilmiöön, jolloin pilleritehtaiden välityksellä yritetään viedä lääkinnän optimoinnista lääkkeiden syöntiin varmuuden vuoksi, ja tähän on osin joissakin sairausryhmissä käsittääkseni jo mentykin.

Bisnesajattelu ei sovellu ihmisten hoitamiseen, vaikka toisaalta moni terveydenhuoltoalan ammattilainenkin hakee motivaationsa työhön pienestä palkastaan ja siten elintason parantamisen mahdollistumisen vuoksi. Bisnesajattelu ei ole autuus ja voima terveellisempään yhteiskuntaan, vaan se on helvetillinen tie, jos terveyden hoitamisen mahdollistaa ainoastaan kansalaisen paksu lompakko.

Liikevoiton joku aina maksaa, enkä ymmärrä miten hoitovaste voisi mitenkään olla yksityisellä sektorilla kuntasektoria parempi, mikäli kustannukset jakautuisivat hoitojen osalta samalla lailla. Ei yrittäjäriskillä toimivaa bisnestä terveydenhuoltoon laajempana missään nimessä, vaan ennemminkin peruutusvaihde päälle ja sassiin!

Yhteiskunnallinen hoito on ainoa tapa edes pyrkiä hoitamaan yhteiskunnan jäsenet yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti.

PS. Joissakin tapauksissa sote-palveluiden tuottamista ei saada mitenkään pikaisesti vietyä takaisin yhteiskunnallisille toimijoille, koska on harjoitettu pitkään vääränlaista yhteiskuntapolitiikkaa kokoomuksen saneluperiaatteiden mukaan.

torstai 1. elokuuta 2013

Liikkuvia äänestäjiä enemmän kuin milloinkaan?

Saattaa olla hyvinkin, että suuret lyhyen ajan kannatusvaihtelut kertovat siitä, että liikkuvien äänestäjien määrä on lisääntynyt. Ennen oltiin puolueuskollisempia. Tänä päivänä halutaan kokeilla vaihtoehtoja.

Demokratian kannalta on parempi, että liikkuvia äänestäjiä on melko paljonkin, mutta politiikkaa pitäisi osata silloin seurata hyvin kriittisesti, eikä äänestää siten miten muutkin ehkä äänestävät.

Itse ajattelen, ettei minulla ole taitoa liikkuvaksi äänestäjäksi, vaikka olen ikäisekseni kovin viisas ja keskivertoa älykkäämpi. Tuntuu siis hyvältä asua maassa, jossa niin moni voi antaa potkut analyyttisten ajatusten siivittämänä vai miten se nyt olikaan?

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Verovaroin mahdollistetaan hyvä elämä kansalaisille?

Veroja ei kannataisi maksaa ollenkaan, jos ei halua hyvää elämää kaikille maamme kansalaisille.

Verotuksellisin keinoin on tarkoitettu, että kaikki kansalaiset saavat elää hyvää elämää, jonka vuoksi pidän veronmaksukyvyllä ylpeilyä ainoana järkevänä taloudellisena ylpeyden muotona.

Välillisiä veroja maksaa kaikki ja välittömiäkin lähes kaikki. Mielestäni välillisten eli kulutuksen verottamisen maksimi on tullut vastaan ja ainoa suunta alv:lla on alaspäin. 

Veroja pitää periä jatkossa entistä enemmän niiltä joilla on veronmaksukykyä, eikä niiltä kansalaisilta, joilla ei juuri mitään tulovirtaa edes ole. Näin menetellen voidaan mahdollistaa varsin hyvä elämä lähes kaikille suomalaisille.

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Asenteet muuttuvat jos ei muuten, niin lainsäädännön keinoin

Miksi suomalaiset meuhkaajat ovat niin idiootteja, etteivät voi myöntää sitä, että lainsäädännöllä on suora vaikutus kansalaisten asennoitumiseen terveyshaittojakin kohtaan.
THL:n pääjohtaja Pekka Puska kirjoittaa seuraavasti: "Kallis terveydenhuollon palvelujärjestelmä hoitaa pääasiassa tautien seurauksia – ei syitä."
Tupakkilainsäädännön keinoin tapahtunut asennemuutos yhteiskunnassa on hyvä esimerkki asennemuutoksesta, joka on yhteiskunnassa tapahtunut terveydelle hyvin haitallisen tuotteen suosimisen kääntymiseksi epäsuosiota kohti.
Miksi kansan annetaan vetää pää jatkuvasti täyteen liberaalilla päihdepolitiikalla? Sitten hoidetaan pelkkiä ryyppäyksestä aiheutuvia haittoja, kun asiaan voitaisiin puuttua jo ongelmien syntymisen alkuvaiheessa kiristämällä alkoholilainsäädäntöä.
Yhteiskunnallinen asennemuutos tapahtuu päihteiden käyttöä vastaan enenevässä määrin, kun alkoholipolitiikkaa tehdään tieteeseen perustuvan näytön eikä kaljaveikkojen mutu-lausuntojen perusteella! 
Vertaistukea päihdeongelmiin: http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/

Rajat tulevat päässälaskuprosesseissa vastaan helposti työmuistin täyttyessä

Kertotaulumuistamisesta on hyötyä, kun laskee varsinkin kymmenen kertotaulujen ulkopuolisia laskutoimituksia päässään. Olen välillä miettinyt, että laskisiko mitään päässä, kun on niin epävarma olo, mutta ehkä pitää vielä hakea rajoja.

Peruslaskutoimituksiin ei tehoa luova ratkaisukeino, vaan osalaskut on oikeasti laskettava ihmisen yleensä melko rajallisen "työmuistin" avulla, vaikka joskus luulin, että kovat kertolaskijat määrittävät mielikuvissaan lineaarisen suoran jolta vastauksen hakevat, mutta eihän se voi olla mahdollista?

Ajattelin laskea tässä vielä jonkun kertolaskun, mutta nyt ei ole vireystaso riittävä siihen.

Tai laitetaan nyt 96*23 = (1800+138=1938 pieleen meni!)

= 96*20+96*3 = 1920+288=2208!

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Ihmisarvo ja ihmisen arvo

Ihmisarvo on itseisarvona vakio humaanin ajattelun perusteella, enkä tätä kiistä, vaikka seuraavaksi kirjoitan ihmisen arvostamisen perusteista.
Ihmisen tai kansalaisen arvo Suomessa mitataan monien kansalaisten mielestä paljolti taloudellisin perustein. Toiset kansalaiset puolestaan painottavat akateemista sivistystasoa eli kirjanoppineisuutta, ja joku voi painottaa myös sosiaalista pärjäämistä yhteiskunnassamme.
Ihmisen arvo ei ole itse määriteltävissä, vaan sen määrittelee muut ihmiset. Toisaalta hyvän itsetunnon mahdollistaa puolestaan realistinen itsetuntemus ja siten itsensä arvostaminen oikeissa asioissa.
Ei kukaan voi kaikessa olla toistaan parempi, vaan uskon kaikilla kansalaisilla jopa pahantekijöilläkin olevan annettavaa, koska tämä lisää käsitystämme ihmisyydestä. Pahantekijän ymmärtäminen antaa käsityksen usein ihmisen elämälle haitallisesta puolesta. Voisi sanoa, että pahantekijän ja hyväntekijän väli on joskus puhdas reittivalinta elämässä suotuisan ja epäsuotuisan kehityskulun välillä. Äärimmäinen pahuus on hieman eri kategoria, vaikka syyt siihenkin löytyvät myös ihmisen biologiasta ja kasvuympäristöstä.
Kansalainen joka on jossain hyvä tai joskus erinomainen ei saa Suomessa käsittääkseni arvostusta läheltä kuin poikkeustapauksissa, mikä puolestaan osoittaa suomalaisten oman edun vaalimisen tärkeyttä ja nurkkakuntaisuutta. Ulkomailta kannattaa hakea tunnustus, koska silloin suomalainenkin uskaltaa arvostaa tunnustusta niittänyttä. Toivottavasti olisin edes osittain väärässä tässä kansalaisen arvostamisen suhteen suomalaisessa yhteiskunnassa.
Pitää huomata, että moni suomalainen osaa yllättäen lähes kaiken paremmin kuin joku toinen, mutta osaako oikeasti? Itselleni on helppoa arvostaa erityisosaajia eri elämän osa-alueilla, mutta samalla on mukava, että lähelläni on ihmisiä, jotka arvostavat myös minua. Yhdistävä asia on asioiden mukana seilaaminen, ja se tekee usein vaikutuksen meikäläiseen. 
Omistaudu asiallesi ja liitä siihen intohimosi, jonka jälkeen sinun ei tarvitse katua mitä olisit joskus voinut tehdä, kunhan tekosi täyttävät humaanin opin perusteet.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Hyvät toimittajat ovat tulevaisuutta

Mielestäni sitä mukaa kun toimittajien taustat yhä vähemmän vaikuttavat jutuntekoon, niin sitä mukaa myös juttujen objektiivinen ja kriittinen näkökulma korostuu.

Toimittaja sanelee eikä toimittajalle pidä sanella, mutta homma lienee yleensä melko vaikea toimittajalla, etenkin jos toimittaja ei perusta näkökulmaansa vallitsevaan tietoon, vaan joskus jopa kyseenalaisen sanelijan lausuntoon. 

Odotan yhä parempaa mediaa, koska historiallinen kehityskulku puoltaa tätä seikkaa.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Sosiaalisesta hyväksynnästä

Ihmisen yksi keskeinen tarve on kokea hyväksyntä muiden ympärillä olevien ihmisten toimesta.

Keneltä tai keiltä haluat sosiaalisen hyväksynnän? Määrittääkö edellinen myös sitä millainen ihminen olet ja minkälaisia arvoja kannatat?

Kovia arvoja kannattava tietenkin haluaa saada hyväksynnän rasististen ja jopa natsimielisten ihmisten taholta, vaikka tällaiset ajattelijat ovat onneksi Suomessa ainakin hyvin halveksittuja ja siten huonossa asemassa. Puolestaan jaloin pyrkimyksin varustettu kansalainen haluaa saada hyväksynnän sosialidemokraattisen puolueen jäseneksi.

Sosialidemokratian halveksijat eivät ole ryhmänä kaukana epähumaanista ja valheeseen perustavan kiihkon ilmentymästä, koska he eivät ymmärrä että ihminen on kautta aikojen pyrkinyt huolehtimaan kaikista ihmisistä ihmiskunnan pimeimmät vaiheet poislukien. Verhoutuvan pimeyden alkutekijöistä takaisin täyteen valoon on yksi tie ja se on sosialidemokratia.

Hyväksyntää haetaan ihmisten joukoissa paitsi arvoilla niin myös suhteettomana rahantavoittelulla. Hyväksyntä jota et lapsena saanut kumuloituu aikuisiässä hyväksynnäntarpeena joskus myös elämälle haitallisten asioiden välityksellä kuten kovat arvot ja kohtuuta suurempina miljoonien tavoitteluna.

Nettijuttua Yleisradion sivulla: "Lapsellehan on tärkeää voida kokea olevansa omille vanhemmilleen aivan erityinen, ja omana itsenään hyväksytty, psykoterapeutti Hänninen toteaa." http://yle.fi/uutiset/haave_akkirikastumisesta_onkin_toive_hyvaksynnasta/6725063

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Päättäjä on poikkeusyksilö?

Valta-asetelma kannattanee säilyttää jos ei muutakaan osaa. Taustalla valta-asetelmasta luopumisen tuskaan on yleensä vallanhimo ja kyky olla luottamatta muihin yleensä nuorempiin kansalaisiin.

Ehkä oleellisinta on että valta tekee jotkut yhtä lailla ahneiksi kuin rahakin. Valtapiireihin tuskin on asiaa kuittailevin kommentein, mutta sanoohan se jouluvirsikin, että "en etsi valtaa loistoa..."

En oikein ymmärrä kyllä, että miten yksi ihminen voi olla koko ikänsä poliittisessa vastuussa tässäkin ajassa? Jos ei ole suoraan vastuussa niin taustavaikuttajana kumminkin. Ovatko päättäjät poikkeusyksilöitä vai suurimmaksi osaksi ymmärrättömiä kusipäitä?

Vastuutakin on toisaalta kannettava, mutta milloin on aika väistyä vastuusta? Ei taida olla ihan helppo kysymys, koska sosiaalinen status yhteiskunnassa voi tällöin usein kääntyä laskuun. Onko oikeus tapahtunut, kun päättävän ryhmän päätösten perusteella asiat ovat tavallaan hyvin, mutta osalla kansalaisista menee erittäin huonosti verrattuna keskimäärin vallitsevaan tilanteeseen.

Päättäjä todellakin on usein poikkeusyksilö, vaikka muutosvoimaa ei ehkä pitkään päättäjänä olleella kansalaisella ole hyvien ajatusten ajamiseen riittävän tarmokkaasti, vaan suuri osa energiaa menee oman päättävän aseman pönkittämisessä.

Toivottavasti riippumaton järkipäättäjien voima lisääntyy yhteiskunnassamme siten että myös kansalaisia kuunnellaan kaikissa niissä asiakokonaisuuksissa jotka koskettavat kiinteästi kansalaisia tai tiettyä kansan osaa! Ylhäältä sanelu saa loppua!