keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Kaikkonen sai yllättävän tuomion?

Mielestäni tuntuu aika erikoiselta, että Raha-automaattiyhdistyksen rahoja on jaettu vaalirahoina Nuorisosäätiön kautta: http://yle.fi/uutiset/vaalirahajutun_tuomiot_ja_taustat_-_katso_grafiikka/6472621

RAY:n linjaukset ovat nyt seuraavat tukien myötämisperusteissa: https://www.ray.fi/fi/jarjestot/hakeminen/linjaukset

RAY-linkin takana sanotaan muun muassa seuraavaa:
"Strategiset päälinjat 2012-2015
Terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen on jäsennetty RAY:n avustusstrategiassa kolmeksi päälinjaksi
1. terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin vahvistaminen
2. terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia uhkaavien ongelmien ehkäiseminen
3. ongelmia kohdanneiden auttaminen ja tukeminen"

Sitten kun ottaa vielä huomioon RAY:n rahoituspohjan, josta vastaavat suurelta osin peliriippuvaiset ja muut vähävaraiset, niin onko keskustalainen kansanedustaja Antti Kaikkosen toiminta ollut moraalisesti aivan järkevää?

Tosin tästä ei ole muuta kuin yksi suunta ja se on poliittisen moraalin nousu, koska en voi kuvitella että koijariporukat enää tuosta Kaikkosen toiminnasta paljon alemmaksi hyvistä puhujanlahjoista huolimatta menevät. Valvonta ei ole Kaikkosen tapauksessa kaikilta osin pelannut, eikä se pelaa varmaan kaikilta osin joka paikassa vieläkään, joten tässä lienee vielä kehitettävää!


tiistai 29. tammikuuta 2013

Miksi Suomen sisällissota v. 1918 jakaa edelleen kansaa?

Kuulemma Suomen sisällissota v. 1918 jakaa yhä kansaa, mutta miksi ihmeessä kansa on jakaantunutta?

Oliko edes todellista vaaraa, että kommunistit olisivat voittaneet punakapinan? Venäjällähän oli käsittääkseni varsin sekasortoinen tilanne vielä vuonna 1918, joten idästä ei paljon punaisille tukea enää sodan loppuvaiheessa tullut. Ja tuskin punaistenkaan rivit ihan ruodussa olivat?

Jakolinjat sisällisotamme seurauksena ja sen taustalla lienevät lähinnä valkoisen terrorin kuten esim. keskitysleirien seurausta. Sodan jälkihoito ei ollut onnistunutta ja tuo pitäisi jakolinjojen molemminpuolin tunnustaa.

Voiko nuoriso vielä muuttaa maailmaa?

Moni voi vielä jopa muistaakin 1960-luvun hippiliikkeen ja sitä myötä rockin läpimurron lukuisien sittemmin isojen nimien voimalla kuten: The Beatles, Jimi Hendrix jne.

Nyt kun katsoo nuorisotyöttömyyslukuja lähinnä vaikka Euroopassa, niin on suorastaan ihme ja laiskaa väkeä tämä nuoriso, jos se ei käyttäisi seuraavan 10 vuoden aikana radikaalia muutosvoimaansa yhteiskunnallisen ilmiön muodossa.

Laiskoja voivat olla nykyiset nuoret Woodstock-aikakauteen verrattuna vai ovatko asiat sittenkin vielä liian hyvin? Tulkoot radikalismi esiin vaan, niin kaikilla on taas paljon hauskempaa! :)

Enemmän järki-ihmisiä mukaan politiikkaan!

Diplomi-insinöörit ja muut teknisesti orientoituneet ovat mielestäni aliedustettuja suomalaisessa poliittisessa päätöksenteossa ja ehkä jopa yritysmaailmassakin. Kunnallisia virkamiehiä taas löytyy vaikka kuinka paljon politiikasta.

Tuossa yllä on ajatteluni syvin olemus yhteiskunnallista päätöksenteon kehittämisen puolesta.

Analyyttistä ajattelua kun eivät kaikki osaa, niin olisiko korkea aika yhteiskunnan hyvinvointimme kannalta miettiä, että ketkä osaavat parhaiten analyyttisen kausaliteettien miettimisen?

maanantai 28. tammikuuta 2013

Tukiasema.org ja Psykopatologia.munfoorumi.com

Näitä kahta foorumia sekä Tukiasema.org -sivustoa että Psykopatologia -foorumia yhdistää seuraava asia, että nämä foorumit ovat polveutuneet Tukiasema.net -sivuston jäänteille.

Tukiasema.org -foorumin motto, mutta onko tuolla katetta?
Psykopatologia -foorumin motto, mutta onko tuollakaan katetta?
Tukiasema -foorumin ylläpitotiimi on ilmeisesti aktiivinen tapailijajoukko lähinnä Helsingin seudulla, ja sikäli voi sanoa, että puhuminen auttaa ainakin elossapysymisessä. Ns. vertaistukifoorumina tukiasema.org ei kumminkaan toimi, koska kyseisellä foorumilla on ilmeisesti päämoderaattoreina sellaisia henkilöitä, jotka ovat kovin lapsellista väkeä ja heidän häiriöisyys vaikuttaa paljon myös heidän tuntemaan epäluottamukseen kirjoittajia kohtaan.

Avoimempi sivusto antaisi foorumin pääylläpitäjän tiedot julki nimeä myöten vai mitä salattavaa tukiasema.org -sivustolla on? Julkinen ylläpitäjä toisi sivustolle uskottavuutta, jota se toisaalta edes kai halua, vaan sinne eksyviä halutaan kiusata, varsinkin jos ei käyttäydy ylläpitäjän mielen mukaan eli säyseästi. En suosittele tukiasema.org -sivustolle kirjoittamista, ellei sopeudu häiriöisen kiusaajaporukan lapsellisen paineen alle.

Psykopatologia -foorumi on sikäli parempi, että foorumin ylläpitäjän tiedot ovat kaikkien nähtävissä. Ylläpitäjä on Pertti Luukkonen alias Psykopatologia. Levotonta on meno kyllä Psykopatologia -foorumillakin, jos et ole ylläpitotiimin mieleen, niin on todennäköistä, että sinut savustetaan ennenpitkää foorumilta ulos ellei aseteta jopa bannia.

Nämä pikkupenikkamaiset keski-ikäiset tollot siis vetävät hädänalaisia kansalaisia puoleensa, mutta mitä heillä on tarjota? Ei mitään, yksinkertaisesti ei mitään muuta kuin suurelta osin epäasiaa ja epäkunnioittavaa käyttäytymistä ylläpitotiimin osalta kirjoittajiin, joita otetaan foorumilla vain kiusattaviksi. Älä missään nimessä sorru vierailuun Psykopatologia -foorumillakaan ilman kieroutunutta mieltä tai mielentilaa.

Summa summarum: ei näillä kahdella omasta mielestään vertaistukisivustoilla ole muuta tarjottavaa kuin koota kaikki vanhan Tukiasema.net -sivuston huonot puolet sivustoilleen, vaikka ajoittain Tukiasema.org on toiminut jopa hyvin häiriöisten ihmisten kirjoittelupaikkana. Kuitenkin ylläpitäjät molemmilla foorumeilla unohtavat, että yhteisön takia moni näillä foorumeilla haluaa käydä, eivätkä yhteisöä saa asiattomat moderaattorit mielestäni pilata. Ylläpitäjällä lienee etenkin Tukiasema.org -foorumin nimen vuoksi velvollisuus vaalia Tukiasema.net -sivuston perinteitä lähinnä hyvässä mielessä. Psykopatologia on mitä on, mutta kai näillä silti joku merkitys on?

Tukiasema.org -foorumi:
http://tukiasema.org/

Psykopatologia -foorumi:
http://psykopatologia.keskustelu.info/index.php

Vanhojen isien jälkeläisten geenimutaatioista

Marko Hamilo kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä tutkimusuutisessa: "Jotkut uudet geenipoikkeamat voivat olla hyödyllisiä, ja ne yleistyvät luonnonvalinnan ansiosta. Suurin osa kuitenkin aiheuttaa sairauksia. Esimerkiksi autismi on yleisempää lapsilla, joilla on vanha isä."
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/vanhat-isat-ruokkivat-evoluutiota

Puhutaan kyllä geenimutaatioiden mahdollisuudesta myös skitsofrenian synnyssä, mutta voiko vanhojen isien lapsilla olla todennäköisemmin tämänkaltaisia mutaatioita? Pitkäniemessa kerran yksi täti sanoi maaliskuussa 2004, että vanhojen isien lapsista tulee todennäköisesti joko hulluja tai neroja. Taisi olla täti kaukaa viisas! Isäni oli 57-vuotias kun synnyin.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Olen demari ja ylpeä siitä!

Voiko demari edes olla ylpeä, kun koko ajan miettii vaan kansan kokonaishyvinvointia. Olen minä monesta muustakin asiasta ylpeä, kuten siitä että psykiatrinen diagnoosi on raskasta osastoa.

Olen sairastunut skitsofreniaan ja olen siitä jossain määrin kuntoutunut. Edellisistä seikoista olen myös ylpeä! :)

Tässä vielä määritelmäni vaikeista psykiatrisista sairauksista kuntoutumiselle:

Vaikka minusta ei ehkä enää ole teollisuuden urakkamieheksi, niin silti voinen pitää itseäni jo varsin hyvin kuntoutuneena, koska mielestäni kuntoutumisen mitta ei ole ainoastaan kyky tehdä 40 tunnin työviikkoa, vaan se on kyky elää ylipäätään mielekästä elämää.

Ps. Tuo ylpeys diagnoosista voi olla kyllä hieman erikoista ajattelua, mutta olen aina ollut sellainen ihminen, että kun ollaan kunnolla niin mennään sitten kunnolla. Ikäviähän kaikki sairaudet pääsääntöisesti ovat. Olen vaan omalta kohdalta kokenut, että psykoosisairaus avasi minulle uuden oven elämässä.

Poliittinen retoriikka nyt!

Kokoomus
"Olemme kansan hyvinvoinnin puolesta ja laiskottelua/oleskelua vastaan!"

SDP
"Työtä pitää olla tarjolla, koska se on ainoa väylä yhteiskunnassa kunniallisempaan ja parempaan toimeentuloon!"

Perussuomalaiset
"Me emme ole yhden miehen liike, vaan olemme laajapohjainen valtapuolue oppositiossa. Suomi suomalaisille ja muut saavat jäädä rajojen ulkopuolelle! Irtautuminen EU:sta aloitettava heti!"

Keskusta
"Me emme ole ainoastaan maaseudun puolue, vaan olemme kaikenlaisen yrittäjyyden ja yritystukien puolesta!"

Vasemmistoliitto
"Perustuloa vaan kaikille!"

Vihreät
"Ydinvoiman jatkorakentaminen on periaattellinen kynnyskysymys vihreille periaatteidemme mukaan."

RKP
"Suomessa saadaan jatkossakin oppia ainoaa oikeaa kieltä eli ruotsia!"

Kristillisdemokraatit
"Poliisin työt voi hoitaa talkoilla vastuuntuntoisten kansalaisten avulla!"

lauantai 26. tammikuuta 2013

Perussuomalainen jengi Suomen ruorissa?

Ei perussuomalaisilla taida olla kapteeniainesta Suomi-laivan ruoriin. Sitäkin enemmän on sosiaalisen median täyttäviä huru-ukkoja tyhjine lupauksineen. Ei mainetta lupauksilla tehdä, vaan maine tehdään teoilla. Perussuomalaiset yleensä jopa törkeästi aliarvioivat suomalaisten järkiperäisyyden kylvämällä sontaa sosiaalisen median palstat täyteen. Ei muutama järkipersu kenenkään oikeasti järkevän kansalaisen päätä käännä, varsinkin kun Suomessa toimii myös puolue nimeltänsä SDP.

Hallittu demarilinja on lähinnä kai sitä, että eri mieltä saa ja pitää olla, kunhan asiat pystyy perustelemaan. Perussuomalaisissa riittää, että joku sanoo jotain eikä kukaan kyseenalaista sanojaa, koska kaikkia perussuomalaisten kannattajia ei liene kaikilta osin opetettu itsenäiseen ajatteluun. Sitäkin enemmän tehdään mukaitsenäisiä talousesityksiä työmies Putkosen ja euromeppi Terhon ryhmän tuotoksena, joka paljastaa perussuomalaisten todellisen luonteen.

Ei köyhän asia ole vennamolaisesta retoriikasta huolimatta tai osin senkään takia ollut ikinä aidosti perussuomalaisten Timo Soinin luoman kansanliikkeen johtoajatuksia. Pääasia lienee että johtokoplalla menee kansansuosion harjalla hyvin, vaikka kansalaiset näkisivät nälkää pakkotöissä. Toki pitää muistaa, että perussuomalaisella arvopohjalla varustettuja kansalaisia lienee oikeastikin keskisuuren puolueen kannatusasteeseen riittävä määrä, vaikka osa on aina kusetettuja tässä kyseisessä puolueessa.

perjantai 25. tammikuuta 2013

Tarvitaanko Pirkkalassa omaa lentoasemaa?

Suomessa asuu reilut 5 miljoona kansalaista, joista tietty osa lentää ulkomaille vähintään kerran vuodessa. Mietiskelin vaan, että olisiko Suomen lentoliikenne keskitettävä seuraavilla paikkakunnille maantieteellisesti järkevästi: Turku, Helsinki, Jyväskylä, Vaasa, Oulu ja Rovaniemi. Kaiken muun lentokenttien ulkopuolisten kaupunkien välisen liikenteen hoitaisi junat.

Turkuun lentokenttä jäisi siksi, koska lentokenttä sijaitsee maamme mantereen yhdessä ääripisteessä. Siirtymä Tampereelta Helsinkiin hoidettaisiin huippunopeilla junilla jotka kulkevat noin kolmeesataa.

Siispä junamatka Helsinki-Vantaalle kestäisi noin kolme varttia, mutta milloin asia olisi näin? Ehkä vuonna 2050, jolloin Pirkkalan nykyisen lentokentän paikalla sijaitsisi monipuolista yhdyskuntarakennetta.


"Lentoliikennekeskeinen Suomi onkin vain suuruudenhullujen poliitikkojen ja heidän intressiryhmien blokki raideliikennettä vastaan. Rupusakki ei kulje lentäen mutta herrojen lentokuluja mekin maksamme. Voisi hyvin sanoa tässä kysymyksessä, että se mikä kansalta tulee, se lentäen menee!"
http://www.tiede.fi/keskustelut/tekniikka-ja-energia-f1/lentoliikenne-on-turhuutta-alle-500-km-etaisyyksilla-t46982.html

tiistai 22. tammikuuta 2013

Onko suomalaisten rahapiirien hyvä veli -kerho hyödyllinen?

Vapaamuurarit pitävät hyvä veli -kerhoa, joka on siis tavallisten suomalaisten tosin hieman rikkaimpien kansalaisten yhteinen harrastus.

Voisiko tällaisella hyvä veli -kerholla olla yhteiskunnallisesti hyviä vaikutuksia? Ehkä voi olla kerholaisille itselleen, mutta tuskin noissa piireissä köyhän asia koetaan kovin läheiseksi.

Hän joka Pertti Jarlan tavoin väittää vapaamuurareista keuhkoovia ufolentelijä Rauni-Leena Luukasen kaltaiseksi ei taida itse ymmärtää sosiaalisen suhdeverkoston merkitystä oman sosiaalisen statuksen mahdollisessa nousussa. Jos et tunne juuri ketään, et voi edetä juuri missään sosiaalisessa ympäristössä, Sitten kun tunnet itsesi kaltaisia varakkaita ja vaikutusvaltaisia kansalaisia, niin eihän tuota voi kovin huonona asiana pitää, jos haluaa sosiaalisen statuksen nousua ja yhteiskunnallista painoarvoa itselleen.

Ilmeisesti noin 7000 suomalaista ilmeisen vaikutusvaltaista vapaamuuraria häiritsevät demokratian ja etenkin paikallisdemokratian toimivuutta siinä määrin, etten olisi tätä halunnut todeksi uskoa enkä usko täysin todeksi ennen kuin on pitäviä todisteita hyvä veli -toiminnasta.

Itse pidän vapaamuurareita ennemminkin hämäränä lahkona kuin yhteisönä. Keskeinen asia on mielestäni se ettei hämärä lahko altista itseään ja toimintaansa ulkopuoliselle arviolle.

Vapaamuurarit

Virallinen yhdistys tai paremminkin rekisteröity yhdistys hyväksyttää sääntönsä Patentti- ja rekisterihallituksessa, mutta tekeekö vapaamuurarit niin? Miksi poliitikkojen pitää ilmoittaa kaikki viralliset yhteydet eri rekisteröityneisiin yhdistyksiin, mutta heidän ei tarvitse ilmoittaa yhteyksiä hämäriin salaseuroihin.

Ohjelma vapaamuurareista Areenassa:
http://areena.yle.fi/tv/1772018

Tosiaankin jos et katsonut, niin kannattaa katsoa Areenassa eilinen MOT-ohjelma, jos tämä liike kiehtoo vaikka eipä siinäkään paljon mitään todisteita mistään ollut. Ihme kun luottamus on vapaamuurarien piirissä noin vahvalla tasolla, ettei kukaan kieli veljestään. Lieneekö yhteisön säännöillä osuutta asiaan?

Mielestäni lähes kaikenlaiset herrojen piilokerhot ovat haitallisia demokratiamme kannalta.

Vanha merkintäni ehkä tähän liittyen: http://hermiitti.blogspot.fi/2012/02/patevin-vai-sopivin-hakija.html

Muokattu: 22.1.2013 12:25

lauantai 19. tammikuuta 2013

Kokeillaan 1111*1234

Kokeilen laskea päässäni, mutta ei taida taipua...

Ihmiset ovat samankaltaisempia kuin yleisesti luullaan?

Ihmiset eivät ole samankaltaisia, vaan jokainen on yksilöllinen ihminen yksilöllisin vahvuuksin. Yhteiskunnan tehtävä on hyödyntää jokaisen kansalaisen vahvuudet parhaalla mahdollisella tavalla kuitenkin niin, että Suomen lakia kunnioitetaan ja siten pyritään noudattamaan.

Minä olen parempi ehkä jossain kuin joku toinen, mutta yhtä varmasti olen jossain asiassa huonompi kuin joku toinen.

Olkaamme siis hyviä ja välillä hyvin huonoja.

torstai 17. tammikuuta 2013

Markkinatalous estää hyvän perimäaineksen jalostumisen

Nykymuotoisessa markkinataloudessa parhaat eväät elättää perhe on parhaiten tienaavilla pariskunnilla, vaikka ei olisikaan takeita, että perheonni kukoistaisi edes sen ajan kun lapset ovat pieniä.

Markkinataloudessa heikompilaatuinen perimäaines, joka opettaa häikäilemätöntä käyttäytymistä muita kansaihmisiä kohtaan on vallallaan. Toki voi olla joukoissa niinkin itsekkäitä individualisteja, jotka tyytyvät lähinnä oman käden onneen ja ehkä niin voi olla parempikin.

Keskituloiset ovat yhteiskuntamme paras aines ainakin laajassa otannassa. Toki miljonääreissäkin voi olla hyvin järkeviä kansalaisia.

Epäilysi kertoo sinusta kaiken

Projisoida omat ajatukset toisen päähän on tyypillisimpiä psykologian oppeja ja se on hyvin pitäväkin vielä.

Joku sanoo toisen olevan huijari, vaikka pitävää näyttöä aiheesta ei olisikaan, joten uskoako sanojaa vai väitettyä huijaria? Moni sanoisi, että parempi uskoa väittäjää, jos hänellä on auktoriteettia. Toiset sanovat, että parempi uskoa pikkunilkkiä huijarinpaljastajaa, joten kuka uskoo enää huijariksi väitettyä?

Suomalaisten huonot ajatukset toisia kohtaan ovat itsetunto-ongelmia, joihin voi löytyä ajan myötä vahvistusta jos on edes suunnileen yhtä kova jätkä kuin mä! :)

maanantai 14. tammikuuta 2013

Asiallinen kirjoitus

Asiaa kirjoitetaan keskittymällä asioihin eikä pelkästään henkilöihin.

Asiakirjoittaminen on yleensä asiakokonaisuuksien käsittelyä eikä pelkkää mielipidetykitystä. Keskeistä asiakirjoittajalle on hahmottaa erilaisten asioiden syy-yhteyksiä. Jos edellistä ei hahmota voi olla hankala kirjoittaa asiaa.

Asiaa on huomata myös useiden blogikirjoittajien ja oma korostunut itsetunto. Kaikille ei nimittäin tulisi mielenkään kirjoittaa mitään julkisesti Internettiin, kun he ovat nimittäin niin epävarmaa porukkaa, vaikka valittaa jaksavatkin.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Uusi Suomi Puheenvuoro on hyvä foorumi, mutta...

Uusi Suomi Puheenvuoro on osittain laadukas, mutta osittain se on myös ongelmakirjoittajien mekka. Lukijoiden kalastelu on monella ns. hevijuuserilla enempi kuin läpinäkyvää ja provoavauksia lentää tuon tuostakin.



Asialla ei yleensä pääse erottumaan Puheenvuorossa, vaikka keskimäärin taso on huono tai surkea kirjoittajien ja kommentaattoreiden suhteen. Kansalaisjournalismiin Puheenvuoro ei kannusta, vaan se kannustaa lähinnä lukijakalasteluun, sikäli jos blogisti tuntee vetoa Google Analytics -tilastointeja kohtaan. Lisäksi moni Puheenvuoron blogisti katsoo maailmaa liian jyrkästi ideologisten lasien takaa, vaikka kirjoittajalla ei silmälaseja olisikaan.

Tilinpäätös lukijasaldo Google Analytics hermiitti.puheenvuoro.uusisuomi.fi.


Siirryn itse ehkä mielipidekirjoittajaksi ennemminkin printtimediaan kuin Puheenvuoroon, vaikka meikällä lieneekin enemmän asiaa kuin sanomalehdistö ennättäisi kirjoituksiani julkaista, joten ehkä tämä Blogspot on paras paikka sittenkin.


Elokuva-arvostelussa: Kekki-koodi

Dokumenttielokuva Kekki-koodi on vahvasti omaelämäkerronnallinen dokumentti skitsofreniaan sairastuneen miehen siis Jorma Kekin elämästä ja sairautena skitsofrenian sisäistämisestä ja elämästä sairauden kanssa.

Elokuvan pituus: 35 min 6 sek

Käsikirjoitus / roolisuoritus / tarpeisto: Jorma Kekki

Ohjaus / kuvaus / leikkaus: Kimmo Rekola

Elokuva Kekki-koodi tempasi minut mukaansa, kun sen ensikerran näin paljolti ehkä myös sen vuoksi, että olen itsekin sairastunut skitsofreniaan. Mullistavia vastauksia tämä elokuva ei anna, mutta elämäntarinana pidin sitä hyvänä ja hyvin tehtynä.

Ennakko-odotukseni oli, kun kuulin filmistä Kekki-koodi, että olisiko se hulluttelua alusta loppuun. Filmi yllätti minut positiivisesti, ettei se ollut kauhutarina vaan ehkä jopa kouluikäisten katsottavissa oleva filmi. Minulle tuli filmiä katsoessa tunne, että Jorma on sisäistänyt hoidon merkityksen tärkeyden, kun kyseessä on juurikin sairaus nimeltänsä skitsofrenia.

Toki mielestäni Jorman eli päähenkilön roolisuorituksesta tulee esiin hänen ehkä jossain määrin psykoottisluontoiset johtopäätökset, vaikka selvää harhapäätelmää ei kerrottukaan elokuvassa kuin menneessä aikamuodossa. Ihanteita tavoitteleva ja idealismiin uskova elokuvan päähenkilö antaa sisuuntuneen näytön elokuvallaan vähintään siitä, että skitsofreniasta huolimatta voi ponnistaa varsin hyviin kulttuuritekoihin ainakin Tampereella.

Elokuvana Kekki-koodi on toiveita herättävä ja vuoden ehkä merkittävin julkisesti skitsofreniansa kanssa elävän kansalaisen suoritus tuoda sanomaansa julki ja kannustaa myös muita vertaisiaan vastaavanlaisiin hyvänlaatuisiin kulttuuritekoihin!

Hienoa Jorma! Sinä vedit roolisi mielestäni hyvin ja aidosti. :)

Kimmo Hoikkala

Arvostelu julkaistu aiemmin (25.12.2012): http://hermiitti.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/128027-elokuva-arvostelussa-kekki-koodi

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Hyvät herrat, onko niitä?

Herrojen voi hyvin perustellustikin ajatella olevan paksun tilipussin arvoisia, varsinkin jos herrat luovat muille kansalaisille hyviä toimintaedellytyksiä itsensä toteuttamiseen.

Toki epäkelvot ja yhteiskunnalle haitalliset herrat pitäisi voida laittaa tehtäväkiertoon, mikäli on selvästi osoitettavissa yhteiskunnallista etua selvästi vastaan olevaa toimintaa.

Demokraattinen yhteiskuntamme tämän osittain mahdollistaakin, että kansa voi antaa palautteen poliittisen johdon toimista äänestämällä. Tyytyväisyys on kansan piirissä ollut kumminkin vallalla oleva ajattelu, jos katsoo viime vaalien (eduskuntavaalit 2011, presidentinvaalit 2012 ja kuntavaalit 2012) tuloksia, vaikka havaittavissa on ollut näennäisen paljon lupaavan vaihtoehtoliikkeen eli perussuomalaisten nousu valtapiiriin.

Ei asioita hoideta siten miten ns. paras jätkä sanoo, vaan kansa tarvitsee ennemminkin hyviä ja järkeviä herroja ja rouvia päättäviin elimiin, jos kansalaiset haluavat varmistaa auktoriteettipohjaisen yhteiskuntajärjestyksen säilymisen.

Vastuunkantaminen on sitä että tehdään myös ikävistä asioista päätöksiä samalla kansan etua ajatellen. Itse en haluaisi asua Suomessa joka on ns. hyvien jätkien vallassa, koska kansan parissa jätkäkin on jätkän kaveri vain yleensä oman hyötynäkökulman vuoksi. Kun herra sanoo että asia hoidetaan näin, niin silloin toimitaan ja tässä taitaa olla edelleen yksi yhteiskuntarakenteen toimivuuden perusta.

Samanarvoisuus voi murtaa yhteiskunnallisen rakenteen ja sikäli ymmärrän herrojen huolen tästä asiasta. Onhan se päivänselvä asia, että kun jätkä sanoo jätkälle miten toimitaan, niin toinen jätkä alkaa toista neuvoa. Vastuunkantokyky erottaa herran jätkästä ja näin se tulee varmaan aina olemaan. Jätkiä tarvitaan, mutta silti on huono asia, jos ”herrojen elkeet tarttuvat renkiin”, kuten Eppu Normaali laulaa biisissä Murheellisten laulujen maa.

Tosin köyhyyttäkään ei hoideta pelkästään talkoilla pois, vaan köyhyys on arvopoliittinen herrapoliitikkojen valinta heidän usein heikoimpana aineksena pitämälleen väestönosalle. Herrat tarvitsevat rahansa, mutta kyllä hyvänlaatuisen yhteiskunnallisia asioita hoitavan herran täytyy ymmärtää, että myös köyhät tarvitsevat väylän kohti parempaa toimeentuloa.

Eikä pidä unohtaa myöskään niitä köyhiä, jotka ovat lopullisesti syrjässä paremmasta yleensä työperusteisesta toimeentulosta. Kuitenkin hyvä herra on köyhän ystävä ennemmin kuin hyvältä vaikuttava epäaito jätkä.

Politiikka on kallis "harrastus" Suomessa!

Käykää katsomassa vaalirahailmoituksia seuraavalla nettisivulla: http://www.vaalirahoitus.fi/fi/index/vaalirahailmoituksia/ilmoituslistaus.html

Ja vertailkaa noita lukemia vaalitulokseen: http://www.vaalit.fi/40152.htm

Selailin muutamien vaalitorilla tapaamieni ehdokkaiden ilmoituksia vuoden 2012 kunnallisvaalien osalta ja huomasin, että moni oli laittanut kai omaa rahaa tuhansia euroja vaalikampanjaan.

Hyvältä kuulostaa kampanjakuluna mielestäni vielä 2-3 euroa per annettu ääni, mutta jos kampanjakulu menee paljon päälle vitosen per ääni, niin onko hommassa enää mieltä? Toki perinteinen media on mielissään, kun sanomalehtien palstoilla moni ehdokas on yrittänyt tulla tunnetuksi kuntavaalien 2012 aikaan lähes pelkän rahan voimalla.

Ei politiikka ole köyhien harrastus, vaikka kukkaron päälle käyvä politiikka ei olekaan aino keino tehdä politiikkaa tai nostaa tunnettavuuden astetta potentiaalisten äänestäjien joukossa. Mainospainotteinen politiikka voi lisäksi jopa viedä kansalaisilta äänestyshaluja, koska mainostaminen on jossain määrin joskus jopa tuputtavaa, varsinkin jos kansalaisiin ei muuten haluta pitää yhteyttä kuin yhteen suuntaan jolloin aito vuoropuhelu poliitikkojen ja kansan väliltä puuttuu.

Media on luonut harhakuvan omista intresseistään johtuen, että vain mainostamalla ja asian unohtamalla voit lyödä itsesi läpi politiikassa Suomessa, mutta tuo lienee osin suurehko harhakäsitys. Lähes puhtaasti markkinointivetoinen politiikka ei ehkä ole kansan kaikissa piireissä uskottavaa, joten ehkä etenkin koko kansan asiaa ajavien puolueiden olisi korkea aika alkaa oikeasti tehdä sitä kansanläheistä politiikkaa.

Ruuan alv nyt 14 prosenttia

Voisi kai ajatella, ettei ruuan alv:n prosenttiyksikön korotuksella 14 prosenttiin ole mitään merkitystä hyvin keskittyneessä suomalaisessa elintarvikekaupassa. Toisin sanoen kauppiaan tai kauppaketjun käärimää voittoa ja sitä myötä ehkä ylihinnoiteltuja välttämättömyyselintarvikkeiden hintaan ei voida paljon veropolitiikalla vaikuttaa.

Olen itse tästä kumminkin eri mieltä, että ruuan alv:n vaikutus hintoihin on olemassa, sillä kaupoissa olisi aivan eri hintaisia elintarvikkeita saatavilla Suomessa, jos ruuan alv-kanta olisi esimerkiksi kahdeksan prosenttia tai sen alle.

Ruuan alv korotus kielii hyvätuloisten tuloveronmaksuhaluttomuudesta suurissa tuloluokissa, joten verotuksen painopistettä halutaan siirtää välttämättömien asioiden kulutuksen verottamiseen.

Missä on solidaarisuus köyhimpiä kohtaan? Jos toisella kädellä annetaan 2,8 prosentin indeksikorotus, niin toisella kädellä se viedään pois ruuan alv-korotuksella! Missä on järki suomalaisessa veropolitiikassa ja kuka ajaa vielä köyhimpien asiaa? Varmat tuloautomaatit ovat suomalaisessa yhteiskunnassa verottajalla vitaalit asiat eli ruoka ja asuminen, kun omistamista jopa suositaan veropolitiikalla.


lauantai 5. tammikuuta 2013

The True Fans

Jokainen kirjoittaja jolla on taipumusta suuruusajatteluun itsensä suhteen tarvitsee tietenkin faneja, jotka tätä suureellista käsitystä paisuttavat. Tosifanit ovat usein vain melko kritiikittömiä ja uskovat sokeasti lähes kaiken, jota suuruuskäsitystä omaava kirjoittaja tuo julki.

Uskonvahvistukseksi riittää pelkkä tykkäyspainikkeen painaminen ja tällöin olet jo osa kirjoittajan suuruusajattelua pönkittävää voimaa, jossa olet siis itse osallisena ehkä siten myös yhteisöllisessä harhassa. Se mikä näyttää älylliseltä ei usein sitä ole, koska sanojen peräkkäinlaitto pitkässä kirjoituksessa useiden sivistyssanojen ja historiallisten suurmiesten nimeäminen kertoo itse asiassa enemmänkin epä-älyllisyydestä.

Ei lukijan pitäisi arvailla sitä mahtaako kirjoituksessa olla asiaa, vaan lukijan pitää tietää, että kirjoituksessa ei ole asiaa, vaikka kilometrin pituisen kirjoituksen lukisi miten tarkkaa tahansa. Tosifanien mukaan asiaa on aina vaikka sitä ei itse asiassa aina olekaan.

Edellistä tyylilajia vahvimmin edustaa mielestäni Uusi Suomi Puheenvuorossa kirjoittaja Seppo Oikkonen, mutta kuka hän on? Hän on esiintynyt Hesarin muinaisissa keskusteluissa ilmeisesti nimimerkillä "Kuinka Karl Marx tavataan" ja kyseisellä foorumilla hänellä oli hyviäkin tiiviitä asiapitoisia kirjoituksia. Parhaimmillaan Oikkonen oli Hesarin keskusteluissa mielestäni omanlaisena elokuva-arvostelijana.

Kukin saa toisaalta kirjoittaa tyylillään ja se on sananvapauden mukaista, mutta älkää tulko väittämään tähän alle opettavaa julistusta keskusteluksi, koska kyseessä olisi tällöin usein yhteisöllisestä harhasta ja sen ylläpitämisestä.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Soittakaa Porilaisten marssi!

Ei ole tärkeää mitä kukin puhuu, vaan tärkeintä on se kuka puhuu. Jos nyt ajatellaan, että presidentti Sauli Niinistö tulisi tämänkaltaiseen blogiin Porilaisten marssin saattamana kirjoittamaan edes pari-kolme lausetta asiaa, niin johan menisi koko suomalainen mediakenttä sekaisin. Ja ehkä ns. kommaritoimittajatkin yllättyisivät ja tietenkin me ns. kommaribloggaajat yllättyisimme, jos nuo lauseet sisältävät vielä asiaa.

Paavo Noponen oli aikoinaan intohimoinen Yleisradion radioselostaja monissa olympiakisoissa ja hän kuulutti joskus suomalaisen voittaessa käsittääkseni seuraavasti, että "Pasila, soittakaa Porilaisten marssi!"

Yhteiskunnan rakenne on mielenkiintoinen, jos ajattelee vain sosiaalista statusta. Urheilusankarit ehkä voivat vertautua lähes presidenttiin sosiaaliselta statukseltaan ja näin ollen urheilusankarit ovat itse asiassa nykyajan jumalhahmoja. Esimerkiksi sano ei sosiaalisessa mediassa Teemu Selänteen jollekin julkilausunnolle, joita en nyt yhtään muista, ja johan tulee hirmuinen kopla kaikenlaisia nettiaktiiveja monilla foorumeilla sanallisesti taatusti kimppuun.

Joidenkin sanaa taas on yleisesti hyveellistä epäillä, vaikka nämä olisivatkin kyseisen asian johtavia asiantuntijoita enkä nyt tarkoita kansantalousoppia. Asia lopulta jää kumminkin elämään siitäkin huolimatta, vaikka asiantuntija olisi ollut joskus väärässä. Asialla olet lähes ikuinen ja asiattomuudella hetken hurmoksessa, vaikka hurmos voi olla kansallista mediapyöritystä vailla vertaa siinä ajassa.

Presidentti kyllä jää Suomessa historiankirjoihin ja nykyään sähköisiin tietopankkeihin millaisena tahansa, vaikka presidentistä ei juuri kukaan toinen kansalainen täysin tarkasti mitään tietäisikään. Presidenttiys on mielestäni menneisyyden status, vaikka tässä ajassa presidentti-instituution varaan moni laskee lähinnä kansakuntamme taloudellisen menestyksen jatkuvuutta ehkä turhaan kumminkin.

Yhteiskunta olemme me kaikki, mutta tietenkin ohjaudumme erilaisin tavoin, niin sen vuoksi myös presidentin tai urheilustaran esimerkki ei oikeastaan auta ketään kansalaista suoranaisesti suosta ylös, vaan ehkä henkilökultin tapainen esikuva voi ennemminkin tuoda lohtua arkeen, etenkin jos esikuva on hyvänlaatuisin ajatuksin varustettu ihminen. Mitä enemmän kansa nojaa henkilöpalvontaan, sitä tyhmempää kansa noin keskimäärin on, vaikka ottaisikin huomioon raskaan kulttuuriperintönä tuodun manipulatiivisen median tehostaman tekijän.

torstai 3. tammikuuta 2013

Suomalainenkin antaisi helpommin negatiivisen äänen

Suomalainen yleensä antaisi varmaan negatiivisia ääniä tuon tuosta, mutta sosiaalinen paine ehkä tämän estää. Negatiivisen äänen voi antaa myös piilossa pienessä piirissä. Negatiivinen ääni kertoo kuinka helppoa on arvosteleminen oikeasti. Onhan markkinointiopissakin käytössä sääntönä 3/11 -sääntö.

Toki voihan positiivisen tykkäysäänenantajakin harhauttaa yleisöään äänestämällä tykkäämisen puolesta, vaikka ei itse asiassa tuotosta tai asiaa kovin kummoisena pitäisikään. Sosiaalisen median rooli ei vastaa monellakaan ihmisellä todellisuutta, vaan sosiaalinen media on keino saada yleensä laajempi sosiaalinen hyväksyntä myös mielistellen.
Ps. Tässäkin blogiviestissäni on yli 500 merkkiä omia ajatuksiani.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Milloin aika on kypsä valtiollisen köyhien pankin perustamiselle?

Valtiollisen köyhien pankin nimeksi voisi laittaa PostPankin.

Valtiolliseen köyhien pankkiin voisi tallettaa rahaa kuka kansalainen vaan ja miten paljon vain, mutta lainaa pankki ei myöntäisi kuin sosiaalisin perustein. Asuntoluotot eivät kuuluisi valtiollisen Postpankin luottovalikoimaan.

Valtio takaisi Postpankin talletuksille oman sijoitustoimintansa kautta talletuskorkoa vähintään kolme prosenttia yli 5000 euron talletuksille. Otto- ja antolainaus tapahtuisi yleensä suoraan kansalaisten ja valtion välillä ja mieluiten niin, että kansalaiset lainoittaisivat korkotuottoa vastaan valtiota.

Toki joku kansalainen voisi lainata valtiollisen Postpankin kautta sosiaalisen luoton muodossa myös sosiaalisin perustein pankin laina-asiakkaiksi tulleille kansalaisille.

Eikö tämä Postpankin ns. toinen tuleminen olisikin mainio idea? Milloin on aika kypsä Postpankille?

Blogiin pitäisi suhtautua kuten kirjaan?

Katselin viime vuoden blogitilastoja ja huomasin sen, että kävijöitä oli paljon, mutta kävijä ei klikannut auki keskimäärin edes kahta sivua. Toisaalta hyväksyn tämän asian, koska en ole itsekkään juuri yhtään blogia lukenut läheskään kokonaan.

Blogikirjoittamisen ongelma liittyy siihen, että kirjoitukset ovat niin vahvasti aikaan sidottuja, jolloin ei niitä yleensä ole paljoakaan mieltä jälkikäteen lukea. Ehkä vaihdan tästä tyylilajiani vähitellen entistä ajattomampaan suuntaan, niin ehkä silloin keskimäärin avattujen sivujen lukumäärä voi nousta jopa yli kymmenen sivun!

Kirjaan ihmiset suhtautuvat eri lailla, koska kirjassa on yleensä juoni, joka vangitsee lukijan otteeseen. Vieläkö joku ihmettelee tavoitteellisten blogien suosiota? Tavoitteellisilla blogeilla tarkoitin lähinnä itsensä kehittämisblogeja ja siinä samalla ehkä kirjoitustaidonkin kehittymistä. Voisi tuossa joku ehkä yrittää myös jossain blogissakin joskus kirjoittaa vahvasti juonisidonnaista blogia useamman merkinnän voimalla vai eikö?

Miksi blogikirjoittaminen on ilmaista?

Onhan se merkillistä, että blogijulkaisun kirjoittaminen on näennäisesti ilmaista ellei laske kustannuksia nettiliittymälle, sähkölle ja tietotekniikalle.

Onko syy sosiaalisen median kaikkiin ilmaisjulkaisusivustoihin mukaanlukien blogipalstat se sama kuin ehkä ilmaissähköpostipalveluihin? Syy voisi olla tällöin suora tiedonkeruu kuluttajilta mahdollisesti markkinointia varten. Tietenkin mainosarvo voi olla asiapitoisellakin blogilla vaikka rahaa ei liikkuisikaan suoraan blogistin tai blogipalvelutarjoajan luo.

Entä jos lukija laitetaan maksamaan kuten Hesarin mallissa? Hesarin nettimaksumuuri on takuulla pitkään harkittuna ollut veto. Ainoa ongelma vain Hesarin maksullisuudessa on, että jos taso ei nouse uutisjutuissa, niin onko tällöin aihetta maksaa hs.fi -sivuston sisällöstä mitään?

Lukijat voisivat oikeasti osallistua kustannuksiin tai jäädä nuolemaan näppejään. Eihän siinä ole mitään järkeä että artisti maksaa kaiken!

Käsittämättömiä ihmisiä juoppojen mielestä - top five

1. Ehdoton ja kiistaton ykkönen tässä juoppojen ihmettelyä aiheuttavissa ihmistyypeissä on raittiit kansalaiset, jotka eivät edes halua juoda viinaa!

2. Yhtä selvä kakkonen joka aiheuttaa ihmetystä on AA-kerhojen väki, jonka piirissä keskeistä on tunnustaa olevansa alkoholisti vaikka ei edes ryyppäisi!

3. Kolmas sija on kans ihan selvä juttu, koska aiheuttaahan raivoova viinanhimoinen raitiskin aina jonkin verran ihmetystä.

4. Neljäntenä ihmistyyppinä tulee juopoille mieleen tietenkin tipattoman tammikuun viettäjät eli niin sanotut nenänvalkaisijat. Mitä suotta neniä valkaisemaan sanoo juoppo, joka huomaa tipattomaksi tunnustautuneissa paljon narsistisia itsetehostuskeinoja käyttäviä ihmisiä.

5. Viimeisenä  mutta silti merkittävänä ihmisryhmänä juopoille tässä rankkauksessa tulee mieleen henkilö joka kaataa viinaa viemäriin.

+Pistesijalla se mies joka veti kossupullon huikalla alas, mutta rispektimielessä toisin kuin ylläolevat viisi ihmistyyppiä.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuheesta kommentti

Presidentti Niinistön uudenvuodenpuheesta nousee esiin yksi lause monella mediasivulla ja se on: "pienimmän yhteisen nimittäjän etsiminen ei nyt riitä", mutta mitä tällä tarkoitetaan, selvittäkää asia!

Oma kielikuvallinen tulkintani on seuraava.

Nimittäjä on matematiikassa murtoluvun alaosa ja siten voisi ajatella, että se on luvun jakaja. Joka tapauksessa tämän pienimmän nimittäjän etsimisen riittämättömyyden voi tulkita että jakojäännöstä halutaan pienentää, josta tulee mieleeni jakovaran pienentäminen.

Edellisenkaltainen ajattelu että jakovara on liian suuri kertoisi asioista tietämättömyydestä tai asioiden ymmärtämättömyydestä.

Presidentti Sauli Niinistön puhe jossain määrin epäselvä juuri näistä kielikuvista johtuen. Ympäripyöreä ja porvarilliselta vaikuttanut puhe oli sittenkin ennemmin kuin koko kansan presidentin puhe.

Lisäys 2.1.2013 noin kello 2.10: Aamulehden pääkirjoitus 2.1.2013 ja siinä sanotaan: "Niinistö hoputti hallitusta ja eduskuntaa nyt tekemän päätöksiä eikä hakemaan pienimpiä yhteisiä nimittäjiä. Silti hänen omatkin linjauksensa olivat väistämättä laihoihinkin kompromisseihin kannustamista."

Joten tuo voi olla niin, että presidentti Niinistö tarkoitti lauseellaansa nimittäjästä seuraavaa: nyt ei ole aika katsoa puolueiden välisiä selviä eroja vaan on tehtävä yhteistyötä.