sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Suomalainen omistuspohja mediataloissa välttämättömyys?

Mielestäni suomalaisista suuromistajista suomalaisessa mediassa voi olla jopa haittaakin, jos omistuskeskittymän haltija ei ole aivan järkevämpiä kansalaisia.

Eikö kuluttuja lopulta päätä mediavalintansa itsenäisesti eikä siihen omistuspohjalla välttämättä pitäisi olla merkitystä.

Onneksi on Yleisradio, joka pysynee tai pitäisi ainakin pysyä kansallisomaisuutena.
Mielestäni se asia että journalismin taso olisi muissa länsimaissa huonompaa kuin Suomessa ei välttämättä aina pidä paikkaansa.

Oletko sinä ylpeä kaupallisista suomalaisista mediataloista vai onko se osin täyttä pashkaa?

Ps. Itse odotan jonkin nettimahdin vielä laittamaan rahaa entistä enemmän median kehittämiseen esim. valtaamalla perinteisiä mediataloja.

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Paljosta vähän vai vähästä paljon?

Kumpaa ihmistyyppiä esiintyy Suomessa enemmän?

-1. Vähästä antavia jopa siinä määrin että oma talous saattaa kärsiä.

-2. Paljosta mitäänantamattomia ihmisiä, joilla on yleensä rahaa kasautunut melko paljon.

Ykköskohta ei ole järkevää käyttäytymistä kumminkaan, kun taas kakkoskohtaa voi tavallaan ymmärtää. Pitää huomata sekin, että jotkut oravanpyörässäolevat eivät välttämättä edes huomaa köyhyyttä ollenkaan, jos liksaa tulee vähintään pari tonnia käteen joka kuukausi eikä ole edes lapsia elätettävinä.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Vielä lasten subjektiivisen päivähoidon puolesta

Subjektiivisen lasten päivähoidon puolesta ovat ainakin seuraavat asiat:

1. Lasten ikäluokassa olevien kansalaisten seura ilman lokerointia ns. parempiin ja huonompien perheiden jälkeläisiin, joista jälkimmäiset lapset olisivat vanhempien kanssa esim. kerhoissa.

2. Useimmat lapset saavat ikäistensä seurassa purettua tehokkaimmin energiansa, jota on monesti aika paljon 2-5-vuotiailla.

3. Lapsen sosiaalinen kehitys on lähes aina parempaa kuin vanhemman tai vanhempien kanssa kotiin tylsistyvällä lapsella.

4. Työssäkäyvä toinen vanhempi päässee helpommalla ja saa paremman ansiotason kuin kokopäiväisenä lastenkasvattajana kotona.

5. Päivähoito antaa hyvin toteutettuna parhaan ja tasavertaisimman pohjan aikuisuuteen ja lapsiin kannattaa panostaa ihan ennaltaehkäisevän toiminnan vuoksi.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Tampereen avohoito uudistuu mielestäni alimitoitetulla budjetilla

Olin  torstaina 21.3.2013 Tampereen mielenterveysyhdistys Taimi ry:n järjestämässä jäsenkahvilan tiedotustilaisuudessa, jonka aiheena oli Tampereen avomielenterveyden avohoidon uudistaminen. Vieraana oli itse avohoidon ylilääkäri Päivi Kiviniemi. Huomasin jälkeenpäin, että yritin puhua kommenteissani liian montaa asiaa kerrallaan, joten sikäli tuli oppia minullekin. Toki myös tietämykseni avohoitopalveluiden uudistamisesta Tampereella kasvoi.

Lukuja esitettiin seuraavia: avomielenterveyden siis käsittääkseni alle 64-vuotiaiden aikuisten hoidosta vastaa 170 henkilöä Tampereella 11,8 miljoonan euron vuosibudjetilla. Mielestäni vuosibudejetin suuruus on Tampereella onnettomalla tasolla ja se näkyy myös kuntoutujien elämässä. Liki 20 miljoonaa olisi ehkä aluksi sopiva budjetin koko, jolloin henkilöstöä pitäisi olla noin 300, ja jolloin kaupunkilainen maksaisi mt-palveluista Tampereella (asukkaita n. 215000) noin 100 euroa vuodessa veroina.

Tässä olisi aihetta myös valtakunnantason keskusteluun, jotta mielenterveyspalveluiden laatukriteerit olisivat mahdollisimman yhteneviä eri kuntien välillä. Tampereella palvelut saattavat joltain osin jopa kohentua avohoidon uudistuksen myötä, mutta taloudelliset resurssit eivät ole missään nimessä riittäviä.

Taimi ry:llä järjestetyssä keskustelusta jäi osin voimaton ja ponneton tunnelma kuntoutujien asioiden hoitoa kohtaan paitsi useimmissa kommenttipuheenvuoroissa oli toisaalta halua parantaa asioita. Mielestäni kokonaisuutena hyvin ylilääkäri toi asiat kuitenkin esille tässä avomielenterveyden uudistushankkeen tiedotustilaisuudessa.

Vielä lopuksi sanoja itse uudistuksesta

Tampereella jää psykiatrisia toimipisteitä avohoitoon kolme eli Sarvis, keskustan eli Hallituskadun konttori ja uusi sosiaali- ja terveystalo Tipotiellä. Kannattaa kysyä uudistuksesta omalta hoitotaholta lisää, jos kuulut Tampereen psykiatrisen avohoidon piiriin. (Jos sairastat skitsofreniaa on uusi avohoitopaikkasi melko todennäköisesti Tipotiellä.)

Tässä linkki avomielenterveyden kotisivulle: http://www.tampere.fi/terveyspalvelut/mielenterveys.html

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on paikallaan

Kuulin juttua, että tästä aiheesta ovat jotkut taas Tampereella innostuneet, että päivähoitopaikat otettaisiin pois niiltä perheiltä, joilla on toinen vanhempi kotona.

Kysyn nyt sitä vaan että kuinka moni hyvävoimainenkaan vanhempi kykenee tarjoamaan kolmevuotiaalle tai mahdollisesti useammallakin päivähoitoikäiselle lapselle tarpeeksi virikkeellistä toimintaa kotioloissa?

Miksi osa vanhemmista halutaan väsyttää lastenhoidolla, varsinkin jos vanhemmat eivät aina jaksa edes itsestään huolehtia. Lasten etu on tärkein ja sen puolesta on valtakunnallinen subjektiivinen päivähoito-oikeus.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Terapiaa ja sitä ennen kokonaisvaltaista psykiatrista hoivaa

Varhainen puuttuminen, mutta missä ikävaiheessa? Mielestäni on tänä terapiahössötys aikakaudella unohtunut varhaiskasvatuksen merkitys elämän suunnan näyttäjänä.

Enemmän tukea varhaiskasvatukseen ja peruskoululle olisi minun maalaislogiikallani ajatellen paras keino saada enemmän ns. kunniallisesti itsensä elättäviä aikuisia kansalaisia. Kuntakohtaiset erot ja kuntien sisälläkin vallitsevat erot ovat vaan sitä luokkaa, että luokkayhteiskuntako tästä tulee tällä menoo? Mitä enemmän terapeutit voivat tehdä jopa ennaltaehkäisevää työtä niin sitä parempi tilanne silloin on.

Vaikeat mielenterveydelliset sairaudet kun usein käsittääkseni syntyvät hyvin pitkän ajan kuluessa, joten ei niistä kukaan voi itseään täysin kuntoon ainakaan lyhyessä ajassa edes viidessä vuodessa vetäistä. Ajan merkitys unohtuu kuntoutumisen tärkeänä osatekijänä, kun ihmisiä jopa sairainakin työkkäriin prässätään. Usein eläköitysperusteiset nuoret kuntoutujat ovat niin huonossa hapessa, ettei ole realismia tavoitella heitä pakkokeinoin takaisin työelämään, mutta mielekkään elämänrytmin auttaminen voi edesauttaa kuntoutumista jopa työelämään.

Perustasoisen riittävästi resurssoidun mielenterveyshoidon puolesta itse olen. Ja tässä tulisi huomioida myös asuinalueen potilasrakenne ja painottaa palveluja kokonaisvaltaisesti niille alueille, joilla asuvilla kansalaisilla vaikuttaa mielenterveydellisiä ongelmia esiintyvän enemmän kuin ympäröivillä alueilla. Tietenkin suurissa kuntayksiköissä ja alueellisesta kuntayhteistyötä toteuttavilla kunnilla on ehkä paremmat mahdollisuudet tarjota erikoissairaanhoitotasoista palvelua psykiatrisesti erilaisille potilasryhmille pätevästi.

Toisaalta olen lähipalveluiden puolesta, mutta tavallaan ymmärrän, että Tampereellakin halutaan jatkossa erottaa ilmeisesti pitkäaikaissairaat psykoosipotilaat kuntoutumispotentiaalia yleensä enemmän omaavista potilaista. Minusta ei tunnu hyvältä yhteiskunnallinen ilmapiiri, joka antaa mielikuvaa, että psykiatrinen sairaus ei olisi sairaus, vaan että siitä tullaan pienellä ja kalliilla päänsilittelyllä kuntoon. Olen jopa kiukkuinen tästä asiasta, koska omaan laajan kokemuksen vaikean skitsofreniasairauteni kokemukseni pohjalta.

Olen vakuuttunut ettei psykiatrisia sairauksia ikinä täysin voida poistaa muuta kuin eutanasialla ja itse en ole ikinä eutanasian kannalla. Jokainen ajatteleva ihminen paitsi ehkä psykopaattinen henkilö tajuaa, ettei ihminen ole kone ja puhdas suorittajayksikkö, vaan aivot voivat sairastua monin tavoin kuten myös psykiatrisesti. On törkeää antaa mielikuvaa mukasairaista psykiatrisista kuntoutujista, koska sairauden saati täyden toimintakyvyn käsite ei ole aivan yksinkertainen asia. Kuitenkaan itse en ottaisi välttämättä työmaalle ainakaan akuutissa vaiheessa olevaa psykoosipotilasta, mutta neliraajahalvauspotilaskin voi olla jollekin työyhteisölle jopa hyödyksi.

Lopuksi, pitää kyllä muistaa, että nykyiset lähinnä antispsykoottiset lääkehoidot myös skitsofrenian kohdalla ovat niin hyviä, että elämäntilanteen mukaan skistofreniasta kuntoutuva voi tehdä huomattavan paljon hyvää työtä monissa paikoissa siinä missä ns. terve verrokkikansalainenkin. Toisaalta edelleen monella skitsofreniapotilaalla ei käy aivan suotuisin kuntoutumiskehitys, vaan monet joutuvat asumaan tuetuissa asuntoloissa ja osin sairaalamaisissakin ympäristöissä, vaikka hoitomuodot ovatkin psykiatriassa merkittävästi sadasssa vuodessa kohentuneet.

Valitettavaa vaikuttaa olevan se tosiasia, että vähäosaisista mielenterveyskuntoutujia halutaan syrjiä myös siinä asiassa, että hoitomuotojen kehittyminen vaikka olisikin hidasta, niin tähän kehitystyöhön ei haluta Suomessa tai paljon muuallakaan maailmassa panostaa riittävästi.

Yksinkertainen resepti on psykiatrisen sairauden ja myös skitsofrenian voittamiseen on ja se on seuraavanlainen: riittävän hyvä varhaiskasvatuksen yhteiskunnallinen ilmapiiri, varhainen puuttuminen oireilujen ilmaantuessa ja kokonaisvaltainen ihmisläheinen psykiatrinen hoito unohtamatta myöskään muun terveydentilan kontrollia ja hoitoa.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Työnteko kannattavaksi

Tälläsin seuraavanlaisen Facebook-päivityksen, joka menettelee myös blogimerkintänä.

Mietin sitä, että miksi hemmetissä työnteolla ei kuulu päästä leventämään elintasoa minimipalkkatulohelvetissä, vaan jotkut herrat ja rouvat päättäjät luulevat, että alle kympin bruttopalkoilla voi pitää jo hyvää elintasoa. Tosin tässä unohdetaan herrrojen ja rouvien oma yleensä useita kymppejä tunnissa bruttona oleva palkkatulotaso. Kyllä harmittaa vietävästi niiden pienpalkkaisten puolesta, jotka tekevät usein välttämättömiä töitä, mutta niin pienellä palkalla, ettei sillä tule kunniallisesti toimeen. Siispä ratkaisu ei ole palkkatason heikennys alhaisissa palkkatuloluokissa, vaan työnteko tulee kannattavammaksi, kun minipalkkatasoa nostetaan, vaikka sosiaalisia tukiakin tulisi nostaa lähes samassa suhteessa. Mielestäni tässä on olemassa viitteitä selvästi luokkayhteiskuntasaarnajien ja toisenlaisten edustajien yhteentörmäysestä vielä lähivuosina. Pienpalkkaiset tarvitsevat vaan pienen jyräyskaluston ja homma etenee, vaikka Osmo Soininvaaran kaltaiset hemmot mitä tahansa julkisuudessa sanovatkin.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Sanoma Oy versus Alma media Oy vai Antti Herlin versus Niklas Herlin?

Antti Herlin valittiin Sanoma Oy:n uudeksi hallituksen puheenjohtajaksI: http://www.hs.fi/talous/Antti+Herlinist%C3%A4+Sanoman+hallituksen+p...
Niklas Herlin on Alma media Oy:n suuromistaja ja Uusi Suomi verkkolehden pääomistaja: http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/109559-olen-alma-media...
Olisi mielestäni surullista, jos nämä kaksi veljestä päättävät kaikesta mistä Suomessa puhutaan.

Tällaisessa yhden suvun piiriin keskittyvässä suomalaisessa mediatoiminnassa ymmärtää kyllä nyt viimeistään sen, että miksi sanomalehdille lyötiin lehdistövero alv:n muodossa, joten pulinat pois.

PS. 
Alma media Oy:n osaketuotto P/E vaikuttaa hyvältä tällä hetkellä eli noin 17 luokkaa: http://fi.investing.com/equities/alma-media

Sanoma Oy:n osaketuotto P/E-luvun liki 400 vaikuttaa puolestaan kalliilta osakkeelta, mutta kai mediasuhteet pitää suurkapitalisteilla olla kunnossa. http://fi.investing.com/equities/sanoma-corp