tiistai 30. huhtikuuta 2013

Viikkotyöajaksi 32 tuntia!

Työaikaa on lyhennettävä edelleen, koska pakkotahtista työtä tehdään usein aivan liian monta viikkotyötuntia, kun taas hallinnollisia töitä voisi tehdä lähes kuka vaan melkein 16 tuntia joka päivä.

Esitän, että viikkotyöaikaa lyhennetään 32 tuntiin, jolloin työssä käytäisiin neljänä päivänä viikossa 8 tuntia päivässä. Kun työtä ei ole, niin sitten työtä pitää jakaa etenkin nuorisolle. Ansiotaso säilyisi kuitenkin nykyisellä tasolla.

Nuorisoon pitää luottaa! Ja nuorisolle pitää antaa vastuuta.

Ei sota-ajan vanhempien lapset ole mitään eliittiä, vaan nuoriso on tavallaan eliittiä sikäli jos sotatraumojen siirtotie on onnistuttu katkaisemaan. Ei hommia enempää voi sössiä kuin keski-ikäiset mukaviisaat ovat sössineet.

Nuoruudessa on tie jatkuvuuteen, sikäli kun eliniän myötä suvunjatkamiskyky vähenee. Toisaalta jos vanhemmat eivät luota nuorisoon, niin luottaako nuoriso sitten aikanaan sen ajan vanhuksiin, kun tämän ajan nuoret ovat suunnilleen keski-iässä?

Työelämästä on turhaan tehty osittain eliittiklubi, jonne ei ole yleensä asiaa, jos on pitkäaikaissairaudesta kuntoutujana tai muuten heikoille lähtökohdilla elämän aloittanut kansalainen. Työtä on jaettava enemmän ja nuorisoa on osallistettava yhteiskunnan toimivuuden kannalta yhä enemmän.

Kuitenkin pääasia tässä avauksessani on, että työaikaa on lyhennettävä ja työtä on jaettava tasaisemmin! Kukaan ei ole lopulta toistaan parempi jos mittareita haetaan riittävän monia, mutta työelämä vaatii kyllä lujaa kuntoa sekä psyykkistä että usein fyysistäkin, jotta työssäkäynti olisi mielekästä työntekijälle muutenkin kuin tilipäivänä jos edes silloinkaan.

Eriarvoistaminen saa loppua ja kansa töihin mahdollisimman suuressa määrin varsinkin kun työllisten määrä on tippunut alle 70 prosentin 15-64-vuotiaiden kansalaisten keskuudessa.

Lähteenä käytin tätä: http://www.findikaattori.fi/fi/41

Hallituksen puheenjohtaja

Hallituksen puheenjohtaja on yleensä esimerkiksi pörssiyhtiöissä taustalla kun toimitusjohtaja hoitaa yhtiön johtamista konkreettisemmin, mutta toimitusjohtajan tulee nauttia yhtiön hallituksen puheenjohtajan luottamusta ainakin jos yhtiön hallitus on puheenjohtajan takana.

Olen ollut ymmärtävinäni, että strateginen johtaminen toteutuu yhtiön hallituksen "siunaamin" päätöksin toimitusjohtajan johdolla, vaikka päätökset henkilöityvät juurikin toimitusjohtajaan. Siunausoperaatiossa jossa asetetaan stragiaa on ensisijainen esitysvalta juuri yhtiön hallituksen puheenjohtajalla.

Jos joku väittää ettei hallituksen puheenjohtajalla ole valtaa, niin hän valehtelee tai hallitus on eripurainen tai sitten hallitus ei ole ollenkaan puheenjohtajansa takana. Puheenjohtajaksi haluavat yhtiöissä varmaankin ne, jotka haluavat maksimaalisen vallan minimaalisella näkyvyydellä, joten se siitä ja tästä.

Muistaako kukaan enää puhelinluetteloa?

Kaikkihan tiesi aina puhelinluettelon perusteella entisaikaan kansalaisen puhelinnumeron ja joskus myös yhteiskunnallisen aseman tai ammatin. Ja puhelinluettelossa oli myös kyseisen puhelinliittymän omistavan kansalaisen kotitalouden osoitetieto.

Entisaikaan sanottuna: "tiedän missä asut", on siis ihan oikein sanottu, koska ennen moni tosiaan tiesi missä kukin asuu, mutta tuskin nykyään niinkään moni tai sitten ei halua etsiä tietoa. Olemmeko nettiaikana tulleet sittenkin salakavalasti sulkeutuneemmiksi?

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Henkilökohtainen paljastus tekijänoikeusasiasta

Muistui mieleeni Niklas Herlinin Puheenvuoron viime avauksen kommentista, jossa hän käsittelee taideteosten ilmaisunvapautta ollen itse asiassa osallisena.

Olen todellakin kysynyt lupaa oman Hesarin keskusteluiden nimimerkkini Hermiitti kirjoitusten julkaisuun. Hesarista aikoinaan vastattiin, että toki saan käyttää omia kirjoituksiani miten lystään. Nyt vuosia tämän tapauksen jälkeen koko asia naurattaa ja tavallaan nolottaa.

Vetelen jatkossakin nettiin yleensä aina lähdeviitteitä varmoja vetoja, jotta en astu kenenkään nipottajan varpaille.

Tässä lopuksi vielä vinkkejä tänä päivänä sanottuna nettiviestintään.

Älä varasta toisten ajatuksia ilman, että merkitsit alle lähdeluetteloa kirjoitukseesi vaikuttaneista kirjoituksista.

Sosiaalisessa mediassa tulisi käyttäytyä muutenkin siivosti! :)

Tiedonjano

Elämässä jää moni kysymys kuitenkin arvoitukseksi, jonka vuoksi ihmisen on hyvä hyväksyä myös vastausten vähyys suhteessa tiedonjanoon.

Ihmistä voidaan tutkia, mutta tuskin ihmisen käyttäytymistä kaikissa tilanteissa voidaan ikinä aukottomalla tarkkuudella mallintaa ja ennustaa. Psykologisia käyttäytymismalleja tietenkin on ja ne voivat usein osua kohdilleen.

Tiedonjano voi olla ehtymätöntä monilla ihmisillä, mutta auttaako oletuksellinen tieto ketään yhtään minnekään?

Siispä kaikkialla maailmassa tarvitaan jatkossa enemmän laatujournalisimia.

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Oma etu vastaan yhteisön etu?

Tulee mieleeni tästä aiheesta lähinnä kaksi kysymystä.

1. Milloin oma etu saa mennä yhteisön edun edelle?

2. Milloin yhteisön asia ja etu saa mennä oman hyvinvoinnin ja siten myös oman edun edelle?

Ykköseen sanoisin, että ehkä kannattaa miettiä onko mieltä ylipäätään yhteisössä, jota käyttää lähinnä omien intressien ajamiseen.Voi toisaalta olla niin sairaita ja sulkeutuneita yhteisöjä, että oma etu olisi tällöin hyvä huomata lähinnä oman hyvinvoinnin kannalta.

Kakkoseen sanoisin, että jos kokee kuuluvansa tärkeään yhteisöön, jonka tavoitteet ovat merkittäviä monien ihmisten tulevaisuuden kannalta, niin voisi ajatella, että oma etu saattaa tällöin unohtua. Kuitenkin mielestäni olisi tärkeää pitää kaikissa yhteisöissä puolensa ja pyrkiä löytämään joustavia toimintapoja ajankäytön suhteen, vaikka aina tämä ei olekaan mahdollista.

Monelle asialle voi omistautua ehkä liikaakin, jolloin oma perhe-elämä ainakin voi kärsiä, mutta silti yhteiskunnassa tarvitaan erilaisille asioille omistautujia. Kohtuus kaikessa voisi olla hyvä tavoite tässäkin ja oman merkityksensä suhteuttaminen suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan voisi olla paikallaan.

Ei tosiaan taida olla korvaamattomia kansalaisia, vaikka eri aikakausien kansalaisia voi heidän poistuttuaankin joukostamme muistella ymmärryksellä ja kunnioittavasti. Tässä tulee varmasti monelle mieleen eri aikakausien merkkihenkilöt. Asioiden henkilöityminen vahvasti ei kuitenkaan ole yhteiskunnallisesti aivan tervettä edes hyvänlaatuisissa asioissa, jos ajattelee kansalaisten yhdenvertaisuutta ja itse asian merkittävyyttä.

Asia ja tarkoitusperät ovat tärkeintä ja kukin kansalainen voikin yhteiskunnallisesti liian korkealta pudotakin vähitellen kansan tasolle.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Köyhyys ei ole lähes koskaan oma valinta!

Köyhyys on poliitikkojen valinta osalle kansaa, joka usein on kaikista nöyrintä ja hyvään uskovaa. Voisikin siten puhua yksinkertaisesta ja kaikista paitsi itsestään välittävistä köyhien joukosta.

Köyhä herää oikeasti! Vaadi lisää rahaa ja aja oikeuksiasi, koska köyhä on oman asiansa paras ja aidoin ajaja demokraattisessa yhteiskunnassa. Nöyryys pois ja elintasoa kehiin. Toivottavasti kymmenen vuoden kuluttua tilanne on toinen mitä tulee köyhän kansan aktiivisuuteen.
Tietenkin mukavaa elintasoa pitävä poliitikko on tästä kaikesta köyhiä koskettavasta ongelmatiikasta täysin ulkona. Tulonjako ei ole oikeudenmukainen ja tämä on osoitettavissa helposti toteen.
Ainoa peruste ylläpitää tulonjaon vääristymää on samaistumisen illuusio rikkaimpiin, jolloin uskoo myös itsekin joskus olevansa rikas, mutta mitä on todellisuus? Toisin sanoen köyhien päähän potkiminen on ahneutta joka ilmenee joskus myös katteettomana toiveajatteluna. 
Köyhien asioita hoitava politiikka vaatii rohkeutta tehdä sellaisia päätöksiä joita ilmeisesti osin jopa masokistinen kansanosa köyhyydessään ei edes pyydä.

Köyhyydellä tarkoitin välttämättömien asioiden ostovoimaa, enkä suhteellista yhteiskunnan sisällä laskettavaa köyhyyttää.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Vallankäyttöä rahan välityksellä

Voiko raha olla mittayksikkö jos mitataan sosiaalista suosiota, henkilökohtaista osaamista ja toisten ihmisten huijauskykyä?

Mielestäni raha voi olla mittayksikkö varsin hyvin näissä kaikissa kolmessa asiakokonaisuudessa. Järjettömäksi rahan käyttämisen mittayksikkönä hyvissä asioissa kuten henkilökohtaisessa osaamisessa ja sosiaalisessa suosiossa tekee se että rahanjakoon liittyvät arviointiperusteet ovat usein hyvin subjektiivisia. Siispä, huijausmahdollisuus on silti olemassa rahanjaossa, vaikka sitä pyritään jakamaan kunniakkain perusteluin.

Jos kansalainen ei osaa pitää puoliaan, niin puolen pitää joku toinen mitä tulee toimeentulon määräytymiseen perustoimeentulon jälkeen. Edellisestä johtuen perustoimeentulo pitää olla ennemminkin riittävä kuin nälkärajalla elintason suhteen.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Luottamusta vai ei?

Mietin juuri, että miten luottamus mitataan? Ystävyyssuhde, sukulaissuhde, työsuhde tai muu luottamustehtävä? Kysehän on julkisessa luottemustehtävässä useimmiten ainoastaan suosiosta arvioitsijoiden mielissä. Jotta luottamus säilyy, niin luottamustehtävän hoito pitäisi olla mahdollisimman läpinäkyvää. Luottamuksen salaisuus voi olla kyllä myös vaikenemisen taito. Ehkä tosiaan tarvitaan sekä läpinäkyvyyttä että kykyä vaieta.

torstai 18. huhtikuuta 2013

Julkinen ajatusitsetyydytys

Miksi kummassa kirjoittaa julkisesti sellaista, jolla ei ole mitään merkitystä mihinkään. Aivan oikeassa olen, kun lanseeraan käsitteen ajatusitsetyydytys.

Ajatuksia pitää tyydyttää ehkä jokaisen joskus, mutta entä miten asia on silloin kun tyydyttämisestä on tullut tapa tai ehkä jopa pakkomielle. Toisaalta haittaa omien ajatusten kanssa leijumisestakaan ei ehkä ole, jos on osana sopivan kilahtanutta yhteisöä.

Voi kyllä luulla olevansa ajatuksellisesti suurempikin henkilö, vaikka mikään todellinen seikka ei luuloa juuri puoltaisikaan.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Milloin julkikirjoittaminen on järkevää?

Tässä aiheena on yllättäen lähinnä blogikirjoittaminen ja uutiskommentointi Internetissä.

Blogikirjoittaminen on kannattavaa varmaankin lähinnä kahdesta eri syystä. Ensimmäinen syy on sanomisen pakko sanoa juuri sellainen ajatus julki jolla ajattelee olevan merkitystä muille. Toinen syy on sitten lukijakunta ja parhaimmillaan keskustelukaverit.

Tietenkin voi julkikirjoittamiseen liittyä vielä paljon muitakin motiiveja, mutta en nyt niitä tässä ala eritellä.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Paljonko ihminen kestää negatiivista psyykkausta?

Tai paljonko ihminen kestää henkistä ärsytystä? Milloin ärsytyksensietokyky pettää vai eikö se petä kaikilla koskaan?

Itselläni ärsytyksensietokyky pettää usein muun muassa seuraavissa asioissa: vähättely, mitätöinti, turha syyllistäminen, liian kovat vaatimukset suhteessa suorituskykyyn, huono-osaisten mitätöinti ja väheksyntä jne.

Tosiaan moni asia ärsyttää, mutta kaikkea ei voi muuttaa, mutta itseään voi yrittää muuttaa ja parantaa ärsytyksensietokykyä.

Ärsytyksen kokeminen on muuten yksi parhaista syistä kirjoittaa ja käsitellä asioita ainakin minulla.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Suomalaiset ovat laiskistuneet osin myös korkeassa elintasossa

Toisaalta myös liian alhainen elintaso saattaa näivettää ja laiskistuttaa, kun ei näe enää missään toiminnassaan juuri mitään mieltä.

Korkea elintaso ei saa olla itsetarkoitus, vaan itsetarkoitus pitäisi olla oman potentiaalin hyödyntäminen lähipiirin ja niiden yhteisöjen hyväksi joissa yrittää toimia. Oma potentiaali tehdä hyvänlaatuisia asioita hyödynnetään tehokkaimmin, kun otetaan tehot irti silloin kun on paras vire tai päivä, jolloin otetaan työtä vastaan työn jälkeen, eikä jäädä oleskelemaan.

Oleskelupäiviäkin tulee pitkässä työrupeamassa väistämättä ja silloin pitääkin juuri oleskella, eikä tehdä mitään väkisin vääntäen. Suomessa on paljon tehostamisen varaa uskoakseni kaikissa organisaatioissa ja kotitalouksissa, vaikka varsin mallikkaita kansalaisia täällä joukoissamme yksittäisiä siellä täällä on.

Suoritusteho ei pysy kellään vakiona, ja siksi tehokkaina päivinä ei pitäisi lorvia muiden mukana, vaan silloin pitää ottaa tehot aivotöissäkin irti. Tässä on monin paikoin kehittämisen varaa ja olen tästä täysin vakuuttunut. Korkea itsestäänselvyytenä tuleva rahavirta tilille ei laita yrittämään tarpeeksi ellei ole yksityisyrittäjätyyppiä.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Tampere peittosi Turun taas!

Tampere sieppasi pressanjuhlat 2013 Turun nokan edestä!

Ehkä ei ole nyt helppoa olla turkulainen etenkään jos ajattelee suuruuskuvitelmissaan ja ylpeydellä omaa syntysijaansa.

Tampere sai mitä ansaitsi.

Lobbaajille Tampere on helppo tuote, vaikka puhuttaisiin presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottotilaisuuden järjestämisestä. Kiva että on joitakin rakennuksia tänne rakennettukin, vaikka kauneusarvoista voi olla montaa mieltä.

Joulukuun 6. päivä vuonna 2013 on suurpäivä Tampereelle, jolloin voi Ruotsissakin joku huomata Tammerforssin. :)

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Suomi on pienten piirien valtio

Suomalaisen kulttuurin vahvuus voi olla pienten ihmisjoukkojen häärääminen päättävissä elimissä samalla kun nämä useimmat tuntevat paljon kaltaisiaan. Toisaalta pienten piirien valtiossa ei ole päättäjäportaan uusiutuvuus välttämättä aivan nopeinta, sikäli kun päättävät kansalaiset jämähtävät päättäviin asemiin vuosikymmeniksi, kun kansan piiristä ei mukamas löydy keitään parempiakaan.

Ei kukaan nouse yksin korkealle hierarkiassa ainakaan yhteiskunnallisesti merkittäviin tehtäviin, vaan taustajoukkojen koko pitää olla verrattain suuri ja sekakoosteinen lauma kansalaisia. Poikkeuksena edelliseen voi olla akateeminen sektori, jossa myös suhdetoiminnalla lienee yhä merkittävä asetelma ainakin mikäli haluaa akateemista valtaa.

Miten aktivoida kansaa kun valtaanjämähtäneet osoittavat niin suurta epäluottamusta kansaa kohtaan, etteivät nämä osaa lähteä välillä lätkimään vaan ennemmin vannotaan mielellään jatkuvuuden nimeen, vaikka jatkuvuus on sama asia tällöin kuin taantuminen. Uudistuminen on sitä, että annetaan välillä valtaa myös piirien ulkopuolisille, eikä päätetä yhteiskunnallisesti kaikkia pienten piirien keskusteluiden pohjalta.

Harkittua kannustamista kansan pariin jotta kansalaiset ottavat myös yhteiskunnallista vastuuta, eikä pelkkää vallan kähmintää omille piireille. Poliittinen konsensusajattelu laajentaa valtapiirejä, mutta tällöinkin on olemassa vaara, että valtaa halutaan kähmiä vain omalle piirille, vaikka toisessa piirissä olisikin erityistä annettavaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

Mielestäni kaikki kansalaiset pitää ottaa mukaan ellei ole erityisiä syitä näitä kansalaisia vähintäänkin toistaiseksi poissulkea piireistä. Osallistuvalla kansalla on hyvä tulevaisuus ja lähes kaikki kansalaiset poissulkevilla valtapiireillä ei ehkä ole kohta enää kuin menneisyys.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Yksityisyydensuojasta Internetissä

Onko Internetissä tärkeää olla yksityisyydensuoja? Ilmeisesti ei ole, jos ajattelee, että moni selaa Internettiä paljon jälkiä jättämällä. Ja voiko edes kaikkia jälkiä ennalta estää ilmestymästä?

On tietenkin olemassa vaihtoehtoinen selaustila, jos haluaa nettiyksityisyyttänsä vaalia edes näennäisesti. Tämä selaustila on Google Chrome -selaimessa nimetty "incognito" ikkunaksi ja esim. Firefox -selaimessa yksityinen selaustila. Kuitenkin nettiselailusta jää aina jälkiä ainakin nettioperaattorille, joten eipä yksityinen selaustila oikeasti kovin yksityinen ole, kuten on huomautettukin sekä Chrome ja Firefox -selaimissa.

Todellakin netti tarjoaa vain näennäisesti salaisen oleskelutilan. Nettiselaamisesta jää aina jälkiä, vaikka kieltäisikin esim. jäljittävät evästeet ja pitäisi tietokoneensa mahdollisimman tyhjänä vakoiluohjelmista. Internet perustuu mielestäni paljolti jakamiseen, jonka vuoksi mielummin olen hieman varovainen netin käyttäjä. Esimerkiksi en anna selainten historiatietojen yleensä kasautua useiden viikkojen ajalta vaan poistan ne säännöllisesti.

On vain olemassa kunniallisempia sivustoja kuin myös toisenlaisia selaajille epäkunnioitusta mahdollisesti aiheuttavia sivustoja siten että vierailuja näillä sivustoilla ei myönnetä edes välttämättä lähimmille ihmisille. Tärkeää on mielestäni muistaa, ettei Internetistä löydä sitä useinkaan mitä luulee löytäneensä, jos ei ole kyse virallisemmista sivustoista.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Puolueiden kannatusgallupit kertovat vain suuruusluokan mutta eivät suuruusjärjestystä

Yleisradio uutisoi Internet-sivullaan seuraavaa:
"Kyselyn virhemarginaali on noin 1,6 prosenttiyksikköä suuntaansa. Korjauskertoimien ansiosta tulos on kuitenkin käytännössä tarkempi kuin pelkkä tilastollinen virhemarginaali osoittaa."

lähde:
http://yle.fi/uutiset/kokoomuksen_kannatus_alle_20_prosentin_keskusta_ja_perussuomalaiset_sdpn_ohi/6560240

Kuitenkin gallupuutinen oli otsikoitu kuten linkin takana näkyy: "Kokoomuksen kannatus alle 20 prosentin, keskusta ja perussuomalaiset SDP:n ohi"

Mitä gallupuutisoinnissa olisi hyvä vielä kertoa lisää, jotta kansalaiset saisivat realistisen kuvan puolueiden kannatusosuuksista.

Ensimmäisenä tulee mieleeni gallupeissa uskollisimmin vastaavat puolueiden kannattajat. Olen ollut huomaavinani, että etenkin kokoomus saa usein hyvän gallupkannatuksen ja myös hyvän vaalikannatuksen ja näiden prosenttien välinen erotus ei ole ollut muistaakseni kovin suuri, joten voi tosiaan olla, että kokoomuksesta on jokin osa kannattajia lähtenyt lätkimään toistaiseksi muihin puolueisiin.

Sdp:n kannatus jää puolestaan usein gallupeissa alakanttiin. Perussuomalaisille odotettiin parempaa viime kuntavaalitulosta mitä gallupit povasivat, koska eduskuntavaaleissa kävi juuri niin että gallupit eivät pitäneet paikkaansa, vaan Jytky tuli.

Vihreät ovat perinteisesti olleet hyvä galluppuolue, mutta alle kymmenen prosentin kannatus on aina jäänyt selvästi. Tosiaankin ehkä voisi olla paikallaan tutkia mitkä puolueet ovat gallupeissa nosteessa enemmän kuin vaaleissa ja päinvastoin.

Vahva peruskannattajajoukko taitaa olla vakiintunut neljään suurimpaan (kokoomus, keskusta, perussuomalaiset ja sdp) puolueeseen  siten että vaikea kuvitella mitään näistä puolueista konttaavan alle 15 prosentin ääniosuuksissa lähitulevaisuudessa, vaikka sekin on ihan mahdollista. Toki muihin valtapuolueisiinkin pätee vahva pohjakannatusjoukko mutta pienemmässä mittakaavassa.

Yhteenvetona sanoisin, että gallup-kannatusosuuksiin ei pitäisi tuijottaa liikaa jos halutaan tehdä vakuuttavaa ja linjakasta politiikkaa kansakuntamme kokonaishyvinvoinnin mukaisesti.