keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Verovaroin mahdollistetaan hyvä elämä kansalaisille?

Veroja ei kannataisi maksaa ollenkaan, jos ei halua hyvää elämää kaikille maamme kansalaisille.

Verotuksellisin keinoin on tarkoitettu, että kaikki kansalaiset saavat elää hyvää elämää, jonka vuoksi pidän veronmaksukyvyllä ylpeilyä ainoana järkevänä taloudellisena ylpeyden muotona.

Välillisiä veroja maksaa kaikki ja välittömiäkin lähes kaikki. Mielestäni välillisten eli kulutuksen verottamisen maksimi on tullut vastaan ja ainoa suunta alv:lla on alaspäin. 

Veroja pitää periä jatkossa entistä enemmän niiltä joilla on veronmaksukykyä, eikä niiltä kansalaisilta, joilla ei juuri mitään tulovirtaa edes ole. Näin menetellen voidaan mahdollistaa varsin hyvä elämä lähes kaikille suomalaisille.

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Asenteet muuttuvat jos ei muuten, niin lainsäädännön keinoin

Miksi suomalaiset meuhkaajat ovat niin idiootteja, etteivät voi myöntää sitä, että lainsäädännöllä on suora vaikutus kansalaisten asennoitumiseen terveyshaittojakin kohtaan.
THL:n pääjohtaja Pekka Puska kirjoittaa seuraavasti: "Kallis terveydenhuollon palvelujärjestelmä hoitaa pääasiassa tautien seurauksia – ei syitä."
Tupakkilainsäädännön keinoin tapahtunut asennemuutos yhteiskunnassa on hyvä esimerkki asennemuutoksesta, joka on yhteiskunnassa tapahtunut terveydelle hyvin haitallisen tuotteen suosimisen kääntymiseksi epäsuosiota kohti.
Miksi kansan annetaan vetää pää jatkuvasti täyteen liberaalilla päihdepolitiikalla? Sitten hoidetaan pelkkiä ryyppäyksestä aiheutuvia haittoja, kun asiaan voitaisiin puuttua jo ongelmien syntymisen alkuvaiheessa kiristämällä alkoholilainsäädäntöä.
Yhteiskunnallinen asennemuutos tapahtuu päihteiden käyttöä vastaan enenevässä määrin, kun alkoholipolitiikkaa tehdään tieteeseen perustuvan näytön eikä kaljaveikkojen mutu-lausuntojen perusteella! 
Vertaistukea päihdeongelmiin: http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/

Rajat tulevat päässälaskuprosesseissa vastaan helposti työmuistin täyttyessä

Kertotaulumuistamisesta on hyötyä, kun laskee varsinkin kymmenen kertotaulujen ulkopuolisia laskutoimituksia päässään. Olen välillä miettinyt, että laskisiko mitään päässä, kun on niin epävarma olo, mutta ehkä pitää vielä hakea rajoja.

Peruslaskutoimituksiin ei tehoa luova ratkaisukeino, vaan osalaskut on oikeasti laskettava ihmisen yleensä melko rajallisen "työmuistin" avulla, vaikka joskus luulin, että kovat kertolaskijat määrittävät mielikuvissaan lineaarisen suoran jolta vastauksen hakevat, mutta eihän se voi olla mahdollista?

Ajattelin laskea tässä vielä jonkun kertolaskun, mutta nyt ei ole vireystaso riittävä siihen.

Tai laitetaan nyt 96*23 = (1800+138=1938 pieleen meni!)

= 96*20+96*3 = 1920+288=2208!

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Ihmisarvo ja ihmisen arvo

Ihmisarvo on itseisarvona vakio humaanin ajattelun perusteella, enkä tätä kiistä, vaikka seuraavaksi kirjoitan ihmisen arvostamisen perusteista.
Ihmisen tai kansalaisen arvo Suomessa mitataan monien kansalaisten mielestä paljolti taloudellisin perustein. Toiset kansalaiset puolestaan painottavat akateemista sivistystasoa eli kirjanoppineisuutta, ja joku voi painottaa myös sosiaalista pärjäämistä yhteiskunnassamme.
Ihmisen arvo ei ole itse määriteltävissä, vaan sen määrittelee muut ihmiset. Toisaalta hyvän itsetunnon mahdollistaa puolestaan realistinen itsetuntemus ja siten itsensä arvostaminen oikeissa asioissa.
Ei kukaan voi kaikessa olla toistaan parempi, vaan uskon kaikilla kansalaisilla jopa pahantekijöilläkin olevan annettavaa, koska tämä lisää käsitystämme ihmisyydestä. Pahantekijän ymmärtäminen antaa käsityksen usein ihmisen elämälle haitallisesta puolesta. Voisi sanoa, että pahantekijän ja hyväntekijän väli on joskus puhdas reittivalinta elämässä suotuisan ja epäsuotuisan kehityskulun välillä. Äärimmäinen pahuus on hieman eri kategoria, vaikka syyt siihenkin löytyvät myös ihmisen biologiasta ja kasvuympäristöstä.
Kansalainen joka on jossain hyvä tai joskus erinomainen ei saa Suomessa käsittääkseni arvostusta läheltä kuin poikkeustapauksissa, mikä puolestaan osoittaa suomalaisten oman edun vaalimisen tärkeyttä ja nurkkakuntaisuutta. Ulkomailta kannattaa hakea tunnustus, koska silloin suomalainenkin uskaltaa arvostaa tunnustusta niittänyttä. Toivottavasti olisin edes osittain väärässä tässä kansalaisen arvostamisen suhteen suomalaisessa yhteiskunnassa.
Pitää huomata, että moni suomalainen osaa yllättäen lähes kaiken paremmin kuin joku toinen, mutta osaako oikeasti? Itselleni on helppoa arvostaa erityisosaajia eri elämän osa-alueilla, mutta samalla on mukava, että lähelläni on ihmisiä, jotka arvostavat myös minua. Yhdistävä asia on asioiden mukana seilaaminen, ja se tekee usein vaikutuksen meikäläiseen. 
Omistaudu asiallesi ja liitä siihen intohimosi, jonka jälkeen sinun ei tarvitse katua mitä olisit joskus voinut tehdä, kunhan tekosi täyttävät humaanin opin perusteet.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Hyvät toimittajat ovat tulevaisuutta

Mielestäni sitä mukaa kun toimittajien taustat yhä vähemmän vaikuttavat jutuntekoon, niin sitä mukaa myös juttujen objektiivinen ja kriittinen näkökulma korostuu.

Toimittaja sanelee eikä toimittajalle pidä sanella, mutta homma lienee yleensä melko vaikea toimittajalla, etenkin jos toimittaja ei perusta näkökulmaansa vallitsevaan tietoon, vaan joskus jopa kyseenalaisen sanelijan lausuntoon. 

Odotan yhä parempaa mediaa, koska historiallinen kehityskulku puoltaa tätä seikkaa.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Sosiaalisesta hyväksynnästä

Ihmisen yksi keskeinen tarve on kokea hyväksyntä muiden ympärillä olevien ihmisten toimesta.

Keneltä tai keiltä haluat sosiaalisen hyväksynnän? Määrittääkö edellinen myös sitä millainen ihminen olet ja minkälaisia arvoja kannatat?

Kovia arvoja kannattava tietenkin haluaa saada hyväksynnän rasististen ja jopa natsimielisten ihmisten taholta, vaikka tällaiset ajattelijat ovat onneksi Suomessa ainakin hyvin halveksittuja ja siten huonossa asemassa. Puolestaan jaloin pyrkimyksin varustettu kansalainen haluaa saada hyväksynnän sosialidemokraattisen puolueen jäseneksi.

Sosialidemokratian halveksijat eivät ole ryhmänä kaukana epähumaanista ja valheeseen perustavan kiihkon ilmentymästä, koska he eivät ymmärrä että ihminen on kautta aikojen pyrkinyt huolehtimaan kaikista ihmisistä ihmiskunnan pimeimmät vaiheet poislukien. Verhoutuvan pimeyden alkutekijöistä takaisin täyteen valoon on yksi tie ja se on sosialidemokratia.

Hyväksyntää haetaan ihmisten joukoissa paitsi arvoilla niin myös suhteettomana rahantavoittelulla. Hyväksyntä jota et lapsena saanut kumuloituu aikuisiässä hyväksynnäntarpeena joskus myös elämälle haitallisten asioiden välityksellä kuten kovat arvot ja kohtuuta suurempina miljoonien tavoitteluna.

Nettijuttua Yleisradion sivulla: "Lapsellehan on tärkeää voida kokea olevansa omille vanhemmilleen aivan erityinen, ja omana itsenään hyväksytty, psykoterapeutti Hänninen toteaa." http://yle.fi/uutiset/haave_akkirikastumisesta_onkin_toive_hyvaksynnasta/6725063

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Päättäjä on poikkeusyksilö?

Valta-asetelma kannattanee säilyttää jos ei muutakaan osaa. Taustalla valta-asetelmasta luopumisen tuskaan on yleensä vallanhimo ja kyky olla luottamatta muihin yleensä nuorempiin kansalaisiin.

Ehkä oleellisinta on että valta tekee jotkut yhtä lailla ahneiksi kuin rahakin. Valtapiireihin tuskin on asiaa kuittailevin kommentein, mutta sanoohan se jouluvirsikin, että "en etsi valtaa loistoa..."

En oikein ymmärrä kyllä, että miten yksi ihminen voi olla koko ikänsä poliittisessa vastuussa tässäkin ajassa? Jos ei ole suoraan vastuussa niin taustavaikuttajana kumminkin. Ovatko päättäjät poikkeusyksilöitä vai suurimmaksi osaksi ymmärrättömiä kusipäitä?

Vastuutakin on toisaalta kannettava, mutta milloin on aika väistyä vastuusta? Ei taida olla ihan helppo kysymys, koska sosiaalinen status yhteiskunnassa voi tällöin usein kääntyä laskuun. Onko oikeus tapahtunut, kun päättävän ryhmän päätösten perusteella asiat ovat tavallaan hyvin, mutta osalla kansalaisista menee erittäin huonosti verrattuna keskimäärin vallitsevaan tilanteeseen.

Päättäjä todellakin on usein poikkeusyksilö, vaikka muutosvoimaa ei ehkä pitkään päättäjänä olleella kansalaisella ole hyvien ajatusten ajamiseen riittävän tarmokkaasti, vaan suuri osa energiaa menee oman päättävän aseman pönkittämisessä.

Toivottavasti riippumaton järkipäättäjien voima lisääntyy yhteiskunnassamme siten että myös kansalaisia kuunnellaan kaikissa niissä asiakokonaisuuksissa jotka koskettavat kiinteästi kansalaisia tai tiettyä kansan osaa! Ylhäältä sanelu saa loppua!

torstai 18. heinäkuuta 2013

Twitter tyhmentää ihmistä?

Twitter voi olla ajoittain käytettynä hyvä väline kiteytettyjen lauseiden ja hyvien linkkien jakoon.

Toisaalta kun itse etsin Twitteriin suosituimpia seurattavia, niin listalla painottui toimittajien suuri määrä. Onhan se kiva seurata mitä mieltä joku toimittaja on jostain jutusta korkeintaan parilla lauseella tai sitten mitä tämä toimittaja näkee aiheelliseksi linkkinä jakaa.

Twitter tyhmentää ihmistä juuri sen vuoksi, koska eihän otsikon mittaisella viestillä voi kuvata mitään laajaa asiaa ainakaan yleensä. Kuitenkin Twitter on ihan hauska lisä sosiaalisen median käyttöön.

Etenkin jos et tuota sosiaaliseen mediaan juuri mitään, niin Twitter-seurattavilta voi saada joskus hyviä lukuvinkkejä linkkien muodossa. Sitten tietenkin voit jakaa itse niitä artikkeleita, joilla näet painoa-arvoa ja sitä kautta saada myös uusia seuraajia Twitter-tilillesi.

Twitterin maku on mielestäni vielä varsin elitistinen Suomessa, mutta eiköhän ns. arkitwiittajatkin pian tämän sosiaalisen median osan löydä? Twitter voi tyhmentää alentamalla keskittymiskykyä, jos painottaa liikaa sosiaalisen median käyttöä Twitter-tiliin. Keskittymiskyky luonnollisesti alenee, jos lukee pelkkiä tekstiviestejä pitkien kirjoitusten saati kirjojen sijaan.

Viitteet edelliseen olen huomannut myös niin, että yksityishenkilöiden siis minun seurattavissa lähinnä toimittajilla Twitter-lista täyttyy myös epäoleellisilla asioilla. Ikään kuin joillakin mediaihmisillä on pakonomainen tarve olla Twitterissä esillä. Onko mediapersoonan oltava tosiaan koko ajan hermolla? Vaikuttaa rankalta ja osin erikoiseltakin asialta.

Älykkö?

Olin näemmä jo kirjoittanutkin älyköistä joita pidän samalla myös intellektuelleina. Toisaalta toissamerkinnässäni sotkin hieman avauksessani termejä, mutta eipä tuo haittaa, koska tarkoitukseni tuli varmasti selväksi.

Tässä hieman määritelmiäni

Älykkö, korkean kognitiivisen älykkyyden omaava henkilö, jolla on usein meriittejä muustakin kuin lannanluomisesta. Älykkö on lukuihminen ja myös kirjoittaa paljolti lukemansa tiedon varassa tai sen perusteella. Älykkö ei välttämättä ole poliittisesti sitoutumaton, mutta älykön pääasiallinen tekeminen ei liity juuri koskaan politiikkaan.

Intellektuelli eli älymystöä oleva kansalainen on kuten älykkökin mutta varustettu myös erityisen luovalla ajattelulla.

Älykkyys, tätä lajia on monenlaista, vaikka länsimainen yhteiskuntajärjestelmä ja siinä pärjääminen painottaa lähinnä sosiaalista ja kielellistä älykkyyttä. Matemaattinen äly on puolestaan luonnontieteiden opiskelijoille suotavaa.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Sietämättömiä lakeja Suomessa

Mitä lakeja tulee mieleen Suomen lakikirjasta, jotka kaipaisivat pikaista korjausta. Itselleni tulee valitettavan elämänkokemuksen mieleeni ainakin kaksi lainsäädäntökokonaisuutta, joissa lienee uudistuksen paikka.

Ensinnäkin suomalainen toimeentulolaki on täysin paska, koska se nöyryyttää kansalaisia oman paikkakunnan sossutätien välityksellä, jotka toisaalta noudattavat lakien pykäliä ja kunnan yleistä linjaa. Yksi toimeentuloluukku perustoimeentulon lähteeksi on ainoa oikea ratkaisu, jonka jälkeen Kela maksaa aina tietyn kuukausitoimeentulon ilman suurempaa paperisotaa perustoimeentulosta riippuvaisilla kansalaisille.

Toinen lainsäädäntökokonaisuus kohennettavaksi on ehdottomasti mielenterveyslaki. Pakkokeinojen käyttö on yhä liian matalalla eikä tavoitteelliseen kuntouttamiseen ohjata avohoidon piirissä. Lisäksi sairaaloiden ja avohoidon yhteistyö pitäisi olla saumatonta ja mielellään koko psykiatrisen hoidon hoitaisi yksi taho eli yhdistetty sairaala avohoitokeskus.

Psykiatriset potilaat ovat tiettävästi ainoa potilasryhmä jota hoidetaan pakkokeinoin ja usein tällöin vailla perusteellista harkintaa. Pakkokeinojen käytöstä on hidasta valittaa hallinto-oikeuteen, jolloin moni potilas lusii pakkohoitopäivät hiljaa katkeroitumisesta huolimatta. Ja kaiken huippu on se, että pakkohoitopäivistä tulee sairaalamaksu kotiin! Mielenterveyslakia pitää kehittää ja selkein linjoin kohti ihmisystävällisemmän psykiatrisen hoidon aikakautta!

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Oikeistolainen älymystö on mahdottomuus!

Älymystön perusajattelu on ihmisläheistä. Siksi on täysin mahdotonta, että olisi olemassa oikeistolaista älymystöä.

Tietenkin jos oikeistoajattelijan suurimmat teesit löytyvät markkinatalouden kapitalismiopista, niin voihan tätä silloin pitää jossain määrin pätevänä profiloitumisena. Siltikään taloustiede ei ole muuta kuin ihmisen luoma välineistö, jonka vuoksi oikeistolaisia markkinaälykköjä ei voi kovin vakavasti ottaa.

Luo jotain uutta tai kohenna vanhaa ja olet menossa kovaa vauhtia kohti oikeaa älymystöä. Ei älykkönä itseään pitävä ajattele ideologisesti, vaan poliittisesti jos tarvitsee ajatella, niin älykkö ajattelee kansan kokonaishyvinvoinnin mukaisesti.

Ei siis mene ihan ohi älyllinen ajattelu sosialidemokratian kannattajilta, jonka vuoksi väitän, että kestävän kehityksen ja älyllisen ajattelupyrkimyksen vuoksi sosialidemokraattinen puolue on Suomessa ainokainen, joka tosiaan yrittää kehittää vanhaa ajanmukaisemmaksi laajasta vastustuksesta huolimatta.

Sosialidemokraatteja ohjaa pyrkimys tehdä oikein ja oikeaa älyllisin pyrkimyksin tehtävää politiikkaa, jota tullaan vielä ajan saatossa kiittämään, kuten nyt kiitämme niitä jo monia edesmenneitäkin sosialidemokraatteja, joiden merkittävän työn perusteella on osin koko palveluyhteiskuntamme ja hyvinvointivaltio Suomi luotu.

Oikeistoälyköt vetävät vessan, mutta vetävät vessan kansan niskaan, jonka vuoksi ottaisin mieluusti sanasta oikeisto-älyköt jälkimmäisen sanan älyköt pois, joten puhukaamme rehdisti pelkästä oikeistosta ja oikeista älyköistä!

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Internet version about your own life

Internetin versio omasta elämästäsi voi olla melko mitäänsanomatonkin, etenkin jos et ole käyttänyt omalla henkilöidentiteetilläsi sisältöä tuottaen sosiaalista mediaa.

Helpoin tapa saada julkisesta internet-minästä vastaus on kysyä asiaa Googlen hakukoneelta. Mikäli hakuvastauksia löytyy paljon, niin en jaksaisi kaikkien hakusanavastausten perään lähteä tutkimuksia tekemään. Oleellista sosiaalisessa mediassa on muistaa edes suunnilleen mitä on kirjoittanut, koska kaikkea kirjoituksiasi voidaan käyttää myös sinua vastaan lyömäaseena.

Kavereista voi olla hyötyä, jos joku yrittää tehdä vilppiä henkilöidentiteettiäsi kohtaan esim. levittämällä huhuja ja perättömiä väitteitä, jotka haluaisit oikoa. Itse olen havainnut, että olemalla aktiivinen sosiaalisessa mediassa voi peittää jälkiä tai viedä niiltä pohjaa pois, koska sosiaalinen media elää hyvin paljon hetkessä eikä yleensä menneisyydessä.

Toki sähköisiä jälkiä jää: esimerkiksi web-sähköposteissa jää suoraan jäljet nettiin ja ladatutkin sähköpostiviestit kulkevat palvelinoperaattorin konesalin kautta. Oma pää on todellakin paras muisti sikäli jos haluaa jotain salata, koska tajunanvirtaasi ei voi kukaan lukea vaikka viitteitä ehkä voikin saada.

Ja vaikka jotain jollekin kerrot niin useinkaan sinua ei silti uskota, ellet ole auktoriteettiasemassa kuulijaasi kohtaan. Aatelkaa nyt vaikka todistusta käräjäoikeudessa, niin riittääkö tunnustus käräjäsalissa vielä mihinkään ellei osaa kertoa mitään tapahtumien kulusta eikä muutakaan näyttöä rötöksestä olisi?

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Infraa lisää, mutta miksi ei panosteta kunnossapitoon?

Eikö järkevämpää olisi pitää nykyinen infrastruktuuri myös valtiollisin rahoin mahdollisimman hyvässä kunnossa? Ja onko valtiollinen uusien rakennusprojektien rahoitus aina kovinkaan järkevää, vaan onko tämä yhteiskuntamme pahin tuhlaamisen muoto?

Kunnossapito-osaamiseen voisi panostaa ja se olisi yhteiskuntamme taloutta ajatellen ainoita järkeviä keinoja myös säästää rahaa. Esimerkiksi sähköverkot, putkistot, tiet, kadut, rautatiet ja julkiset rakennukset kuntoon järkevällä tavalla tuottaa pitkällä aikavälillä merkittävän säästön, koska tällöin uusien suunnattomien kalliiden projektien toteutusta voidaan helposti lykätä. Lykkäys perustuu siihen, että paranneltu ja kunnossapidetty järjestelmä tai rakennelma toimii pitempään. Ainoa syy laiminlyödä kunnossapito on pelaaminen uudisrakentamisen puolesta.

Vaikka uusien hankkeiden rakentaminen on kallista, niin kyllä järkeviä ja toisenlaisia uusia hankkeita pitää tehdä Suomessa toisin kuin moottoriteitä keskelle ei mitään tai siltoja paikkoihin joissa ei kulje jonain vuorokautena yli tuskin auton autoa. Ja täällä Tampereella on tietenkin jo saatu yli 60 miljoonaa euroa Rantaväylän tunneliin jota sanon leikkisästi Jättitunneliksi tässä suuruushullujen päättäjien Cityssä.

Täytyy toki rakentajillakin olla julkista työtä myös uusien hankkeiden kimpussa, mutta tällöin tarvehankinta pitää olla kunnossa, vaikka infra on loistokasta parhaimmillaan hajuntonta ja luksusmaista kovaa pintaa toisin kuin esimerkiksi hauras vanhus palveluyhteiskuntamme laitoksissa. Palveluvaste aina ensin ja luksushankkeet vasta sitten, vaikka erilaistakin mielipidettä on. Toki voidaan ajatella, että eri pusseista käyvät rahavirrat palvelujen tuottamiseen ja uuden loisteliaan infran rakentamiseen, mutta asiahan ei ole näin jos molemmat ovat yhteiskuntarahoitteisia asiakokonaisuuksia.

Summauksena sanon omasta puolestani, että jos ei ole rahaa edes nykyisen tieverkoston saati kansalaisten kunnossapitoon, niin yhteiskunnallinen etu on unohtaa suuret yhteiskunnalliset rakennushankkeet.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Oikeudenmukaisempaa talouspolitiikkaa

Taloudellisesti tasa-arvoisempi yhteiskunta on ainoa mahdollisuus, jos halutaan olla oikeudenmukaisia ja kaikenlaisia kansalaisia aidosti arvostava yhteiskunta.

Pääomakeisarit ottavat osin perusteetta suurosinkoja vailla järkeä, jolla siten tuhotaan vastuullista yhteiskuntamme rakentamista tulevaisuutta kohti. Mielestäni onkin aivan selvä asia, että bruttokansantuotteen epätasainen ja hyvin valikoiva jakautuminen eri kansalaisten välille ei luo edes hyviä edellytyksiä esimerkiksi syksyn valtakunnallisille palkkaneuvotteluille.

Suomi voisi olla erityinen valtio maailmassa, jossa ahneet sikaporsastelijat laitetaan esimerkillisesti riittävän suurilla verorasituksilla kuriin. Ei kansalaisten ero ole todellakaan niin häikäisevä mitä moni luulee, vaikka erityisosaamista on monilla ja siten myös kiinnostusta erilaisiin asioihin. Suomen vahvuus on kuitenkin jatkossakin monipuolinen yhteiskuntarakenne, jossa työnteosta saa riittävän toimeentulon kohtuullisen elintason ylläpitoon.

Määrittääkö kansalaisen ostovoima hänen arvonsa muiden kansalaisten silmissä sittenkään? No ei tässä ollutkaan kyse siitä, vaikka monesti rikkaat joutuvat ainakin kateuden ja myös halveksunnan kohteeksi.

Oikeudenmukaisuus lienee porvareille liian vaikea sana ymmärrettäväksi varsin usein tai sitten pelko on perseessä oman aseman vuoksi. Entä jos kansa herää vieläkin enemmän tätä vallitsevaa kapitalistihegemoniaa vastaan ensiksi Suomessa ja vähitellen maailmanlaajuisesti?

Omistava luokka lienee kyllä silti tarpeellinen jatkossakin ja mahdollisimman laajana kansankapitalismina, vaikka hulluuden asti viety pörssipelaaminen numeroilla ei liene aivan tervettä saati humaanin maailmankatsomuksen mukaista.

Markkinataloudessa on mielestäni vahva virhe ja se on jatkuva kaikkien markkinataloudessa osallisina olevien kusetuksen mahdollisuus, mutta hän joka tyytyy kohtuuteen saa viettää melko rauhallista elämää, vaikka tällä hetkellä kohtuuteen tyytyminen tarkoittaa Suomessa näillä elinkustannuksilta kädestä suuhun elämistä. Köyhyys on yhteiskuntapoliittinen valinta, vaikka se ei aiheuta muuta kuin inhimillistä kärsimystä ja sukupolvien jatkumossa.

Mietiskelen että milloin rävähtää, jos suunta ei muutu? Onhan "väärinymmärrettyjen" väärinymmärtäjien eli mielestäni perussuomalainen puolue ollutkin jo melko vahvoilla, vaikka toivo on turha jos odottaa heikäläisiltä jotain asioiden korjausta tähän bloggaukseen viitaten.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Aamulehden tunnelipolitiikkaa tamperelaisten palvelutason kustannuksella

Ei ole tärkeämpää kuin infra, koska se on teknokraattisen komeeta ja puhdasta.

Toista se on tilanne monissa laitoksissa joissa joudutaan vaihtamaan vaippoja sitä mukaa kun on resursseja, vaikka suuria mediapaljastuksia ei vanhusten hyvinvoinnista olekaan nyt kuulunut.

Mielenterveyssektorilla varhainen puuttuminen lienee Tampereella utopiaa puhumattakaan ennaltaehkäisevistä ja järkevällä tavalla kuntouttavista toimenpiteistä.

Valitse siis synnyinkotisi tarkkaan tuleva tamperelainen, jos haluat päästä Jättiputkessa kruisailemaan ja haistattaa kaikille muille paskat!

PS. Tampereella kaupungilaisten ajoittain huono palvelutaso purkautuu Jättitunnelin (kustannusarvio päälle n. 180 milj. euroa) laajamittaisena vastustamisena. Olen yksittäisenä tamperelaisena aika paljolti juuri tätä mieltä. Suuruushullujen kaupunki tämä Tampere osin myös tietenkin on.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Näin on aina ennenkin toimittu

Voisi ajatella, että asiakkaat yleensä äänestävät ostopäätöstä tehtäessä, mutta miten asia on yhteiskunnallisissa palveluissa ja investoinneissa?
Onko hinta aina ratkaisevin asia hankintapäätöksessä vai voisiko laadulliset kriteerit olla tärkeämpiä hankintapäätöstä tehtäessä? Yhteiskunnallisissa investoinneissa tietenkin määräävää on myös tulevaisuuden hahmottaminen eli miksi rakentaa yksilökuljetusta tukevia teitä, kun jopa suomalaisten kaupungien keskustoissa henkilöautoista voisi olla järkevämpää haluta eroon.
Yhteiskunnallisten palveluiden kilpailutus voi olla myös täysin järjetöntä, jos kilpailun voittaa kaikista epäasiakaspalvelijan oloinen toimija, jolloin palveluiden loppukäyttäjä eli yksittäinen kuntalainen on helisemässä ilman riittävää pätevyyttä ja taustaorganisaatiota omaavan toimijan toiminnan seurauksena.
Hankintapäätösten tekemisessä pitää siis käyttää järkeä, vaikka täydentäviä esim. suuren kysynnän johdosta palveluita voikin mielestäni ostaa yritysriskillä toimivilta organisaatioilta jopa kuntapalveluihin. Mielikuvat eivät saisi missään nimessä vaikuttaa liikaa minkään hankintapäätöksen tekoon,vaikka on lapsellista väittää, etteikö mielikuvilla ja pitkillä perinteilläkin ole merkitystä ja suuresti.
"Näin on aina toimittu ja toimitaan jatkossakin" -ajattelu voi olla hyvin haitallistakin palveluiden ostajan tai vähintään palveluiden käyttäjän kannalta.

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Median oikeistopuppelit

Oikeiston piskit ovat mediassa vallan hyvin edustettuja ja hyvävoimaisiakin vielä. Sen lauluja tietenkin laulat kenen leipää syöt, ja toiset haukut jotka ovat tätä asetelmaa vastaan.

Kriittisesti oikeistolaiseen hegemoniaan suhtautuvat halutaan pitää pimennossa, koska valtaapitävillä on selvä yliote ihmisläheisestä kaikkien kansalaisten hyvinvoinnin maksimointiin pyrkivää politiikkaa vastaan. Eikä yhteiskuntakriittinen ote tarkoita sitä, että taloudellinen hyvinvointi pitäisi jakaa täysin tasan, mutta jakovaraa pitäisi käyttää enemmän tai tehdä jollakin konstilla asumisesta ja peruskulutushyödykkeistä halvempia.

Oikeistopuppelit eli toimittajakunta syö suurelta osin oikeistolaista arvomaailmaa edustavan kansanosan kädestä, niin kyllä sen tietää helposti keiden kimppuun media yritetään mahdollisimman suuressa määrin usuttaa, mutta onneksi on toisenlaisiakin ajattelijoita median edustajissa, joille merkitsee asia enemmän kuin mielipiteiden korostaminen oikeistolaisen välinpitämättömyyden siunaaminen kansalaisia kohtaan.

Toimittajien noitavainolta vaikuttava toiminta etenkin Helsingin Sanomissa demareita kohtaan viittaa siihen, että Hesari ei ole journalismia nähnytkään, vaan lähes koko Sanoma Oy on yhtä paskaa tekopyhää hurskastelua ns. muita parempien kansalaisten oikeutuksella!

Kun on suureksi osaksi vain luuloja, silloin tiedon taso alenee roimasti. Luuloja ruokkivana ei pitäisi olla maan suurimmat mediatalot, vaan näiden tehtävä pitäisi laittaa kritiikkiin myös kaikki sellainen, joka vaikuttaa liian hyvältä tai sitten liian pahalta ilmiöltä ollakseen totta. Mikä on uutisarvo riippuu varmaan paljon uutisvirrasta jota on menossa, mutta kyllä median henkilökategorisointi kansalaisten välillä voi olla aivan totta.

Ei yksittäiselle kansalaiselle saisi antaa liian suurta painoarvoa kriittisesti asioihin suhtautuvassa mediassa, vaan pääasia on että asiat tuodaan julki ja asioiden erilaisia yhteyksiä laajennetaan siten, että kansalainen saa informaatiota vallitsevasta todellisuudesta eikä pelkkää oikeistopuppelikirjoittelua!