torstai 31. lokakuuta 2013

Filosofi kohtaa korpifilosofin

Filosofi ja korpifilosofi keskustelivat. Filosofi sanoi korpifilosofille, että sano nyt joku hyvä sitaatti! Korpifilosofi siihen sanoi, että paskat sitaateista kun tuotan ne itse! Filosofi sanoi puolestaan siihen, että ei sivistynyt ihminen puhu räävittömiä. Korpifilosofi ihmetteli sitä ja sanoi sitten, että sosiaalinen vuorovaikutus on ihmisyyden perusta! Ja tähän filosofi sanoi, että erinomainen ajatus, mutta väärin ajateltu! Korpifilosofi vielä sanoi, että Sininen kirja on lukemattakin ihan paska! Filosofi jatkoi että perustele tuo! Ja niin he jatkoivat väittelyä samoja lauseita toistaen onnellisesti elämänsä loppuun asti.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Mukamastohtorit esittävät tieteellistä päätöksentekoa?

Kyllä ärsyttää niinkin suuri naivismi, kun "mukamastohtorit" yhteyttävät kovan tieteenteon ideologiansa taakse! Voi jestas mitä paskaa.

Selvyyden vuoksi totean kuitenkin, että tiedettä voi tietty käyttää työkaluna päätöksenteossa ja se olisi suositeltavaakin, mutta jos tieteen väitetään sanelevan jonkin päätöksen välttämättömyys, niin eikö silloin olla jo pielessä? Ilmastonmuutos tietenkin poikkeus ja muut tieteellisesti todetut globaalit uhkakuvat.

Kuitenkin yhteiskunnalliselta päätöksenteolta menee vakavissa kansalaispiireissä uskottavuus, varsinkin jos kaikki usein epäanalyyttiset tutkielmat ja selvitykset otetaan ilman kriittistä poliittista tarkastelua vastaan samalla lailla kuin markkinakapitalistinen ideologia!

Mielestäni tutkielmia ei pidä tilata suoraan päätöksenteon pohjaksi vaan mieluiten päätöksenteon tueksi, koska selvittäjät löytävät joissakin asiakokonaisuuksissa aina halutun lopputuloksen, ellei kyseessä ole ehdoton matemaattisesti havainnollistettava kehityskulku.

Vedotaan monesti tosiaaan mielellään poliitikkojen puheissa tieteeseen, vaikka tiede ei sano miten yhteiskunnallinen päätös tehdään, mutta oikeanlainen kriittinen tieteellinen selvitystyö voi hyvin osoittaa miten esimerkiksi yhteiskunnalliset haitat voidaan minimoida jossakin asiakokonaisuudessa.

torstai 24. lokakuuta 2013

Markkintalouden ylläpito perustuu ihmiskunnan psykologiseen defenssiin, jolla ihmisen pimeä puoli kiistetään

Ihme juttu kyllä mielestäni on tämä ihmiskunnan yllä oleva psykologinen defenssi, jonka seurauksena ihmisen pimeä puoli halutaan jättää piiloon sen olemassaolosta huolimatta.

Jo tämä nykyinen talousjärjestelmä on sen hyveellisistä piirteistä huolimatta aivan järkyttävä esimerkki siitä miten ihmiskunta on pimeyden oma, vaikka tämä asia halutaan kiistää.

Eriarvoistava ihminen on tässä ajassa mielellään muita parempi kuin huonompi, vaikka paremmuuteen ei olisi mitään edelletyksiä.

Tekopyhää hurskastelua voi harjoittaa miljoonan euron omaisuudella, mutta mikä estää muuttamasta risumajaan ja elää oppien mukaan?

Miksi karut tosiasiat halutaan usein romantisoida?

Ehkä siksi että ihminen haluaa monesti paeta todellisuuttaan tai sen ryhmän todellisuutta johon kuuluu. Asiakritiikkiä ilman ei voi olla hyvää päätöksentekoa, mutta valitettavasti usein kritiikki kohdentuu täysin oletuksellisin arvioin asioiden takana oleviin ihmisiin. Mielestäni mautonta moittia tai haukkua ihmistä ulkoisten tekijöiden johdosta, mutta asioiden hoidon osaamattomuudesta pitää mielestäni tulla vähintään kritiikkiä ja jopa haukkujakin.

Miten ryhmä pysyy kasassa, jos kritiikkiä tulee ja menee koko ajan? Ei kai se voi yhteiskunnallisena pysyäkään kasassa, jos ryhmällä ei ole jotain samaa suuntaa, jota kohti kulkea. Siksi on tietenkin erilaisia poliittisia ideologioitakin, jotta jokaiselle löytyisi jotakin. Poliittinen ryhmä voi mennä kyllä sokeuteen ja epädemokraattiseen tilaan, jos ryhmään kuuluvia kannattajia ei haluta aktivoida ja ottaa mukaan päätöksentekoon.

Kunnon kritiikki on tosiaan aina paikallaan, kunhan muistaisi aina että kunnon kritiikki on asioiden eikä asioiden takana olevien ihmisten käsittelyä.

torstai 17. lokakuuta 2013

Sosiaalisen median käyttö tekee suomalaisesta liian itsevarman

Etkö sinä tiedä sitäkään? Kyllä minä tiedän, että sosiaalinen media tekee monesta sen aktiivikäyttäjästä täysipäisen kusipään.

Ei siinä mitään jos näkisi kaikenlaisissa ihmisissä jotain hyvääkin, mutta negatiivisuuteen tartutaan herkimmin. Negatiivisuutta vaikka ei huomioidussa henkilössä paljon olisikaan, niin nämä itseään täynnä olevat "puskajussit" tai omalla nimellä patsastelevat paskantärkeät kansalaiset helposti löytävät negatiivista ihmisarvon alentamiseen tähtäävää juttua, vaikka joskus tällä on juuri käänteinen ilmiö.

Paljon puhetta mutta vähän tekoja, ja sellainen on somen hevijuuserin karakteeri Suomessa tässä ajassa. Taustalla lienee oman itsensä arvostamisen alemmuudentunne, jonka vuoksi omaa merkitystä muille yritään väkisin pönkätä ylöspäin. Tai sitten taustalla on selvä suuruusharhaisuus julkikirjoittamisen ja reaalimaailman välisessä suhteessa.

Katsokaa mielenne peiliin ja ilmaiskaa sitten itseänne, mutta yrittäkää välillä myös välittää etenkin niistä henkilöistä joista kirjoitatte.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Uskonnot voivat olla myös haitallisia

Onhan minullakin kai jotain uskomuksia. Uskonnoista olen halunnut nähdä positiivisen puolen, mutta tämä positiivisuus on koetuksella, kun Pirkko Jalovaaran kaltaiset hörhöauktoriteetit vievät joitakin kansalaisia harhaan.

Ihmisen taipumus hakea turvaa myös epäpätevistä ja sivusta katsottuna monesti pelottavista auktoriteeteista lienee ihan yleinen ilmiö. Siinä järki ja tolkku punnitaan, että keitä uskoa ja keitä ei kannata uskoa. Kaikilla lienee silti mahdollisuus tulla jymäytetyksi, mutta uskon silti että monen antiuskovaisen voi olla vaikea huomata heräävänsä uskovaisena pirun pelossa.

Korkea aika olisi tunnustaa, että uskonnot tässä muodossa jota esim. Pirkko Jalovaara opettaa ovat haitallisia, ja myös omaa suhdetta ympäröiviin ihmisiin radikaalisti vääristävä. Suuruuskäsityksistä ihmeellisimpiä ja yleisinkin lienee mielestäni oman kuolemattomuuden kokeminen.

Uskominen on pääasiassa vastuunvierittämistä johdatukselle tai kohtalolle, mutta joskus uskominen myös tarjoaa selviytymystyökaluja elämän kriiseistä selviämiseen.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Ihmisen haitallisuusaste muille ihmisille?

Voiko lähes kaikki muille kansalaisille haitalliset ihmiset aina kulkea vankilan kautta sivistysvaltiossa? Ehkä voivatkin suureksi osaksi, mutta tällöin on kyse voi olla jopa suoraan kuollettavasta haitallisuusasteesta.

Lievempiä haitallisia impulsseja, joita tuottaa ympäristöönsä tai joskus jopa sosiaalisen median välityksellä periaatteessa kaikelle kansalle, ei välttämättä edes huomaa kun toimii haitallisesti joitakin ihmisiä tai kokonaisia ihmisryhmiä vastaan, mutta silti Suomen lakien mukaan.

Itselläni on ihanne, että olisin haitallinen joskus yksittäisille selvästi haitallisille kansalaisille muiden kansalaisten joukossa, mutta eipä tällä taida paljon merkitystä olla haitallisten kansalaisten käyttäytymistä ohjaavana tekijänä. Nykyään en halua olla vain hiljaa ja katsoa sivusta, jos joku saa voimavaroihinsa nähden esimerkiksi kohtuuttoman lantakasan eteensä talikoitavaksi.

On olemassa kansalaisia jotka kokevat ylpeyttä muita korkeammasta moraalikäsityksestä, mutta eikö he voi sitten ikinä olla väärässä? Kyllä voivat ja tämä asia on myös tärkeä huomata. Kritiikki on paikallaan aina kun se tulee asiasta ja sosiaalisessa hierarkiassa korkeimmalla olevien tulee kestää usein myös asiaton kritiikki ainakin siinä mielessä, että voi vastata kritiikkiin asialla.

Haluan ainakin itse olla vaaleissa joillekin ihmisille haitallinen, etten edesauta heitä kohoomaan yhteiskunnallisessa hierarkiassa korkeamalle, mikäli he ovat selvästi osoittautuneet kyvyttömyytensä hoitaa yhteisiä asioita. Toki joku voi ottaa opikseen ja parantaa tapansakin. Tapojen parantamiseen pitää olla kaikille mahdollisuus, vaikka se voi olla vaikeaa, jos päässä ei ole tyhjennysroppua ollenkaan.

Ohjataan hienotunteisesti tai välillä suoremminkin muita, ja ohjaudutaan tarvittaessa yleisesti hyväksyttyjen käyttäytymisnormien mukaiseen käyttäytymiseen, ja siten meillä kaikilla on paljon mukavampaa!

Joskus sanoin, että en halua olla haitaksi muille. Tähän lisään vielä tänään sen verran, että haluan olla pääasiassa hyödyksi muille.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Sanoja mielenterveyskuntoutujien omaisille

Muutama sana mielenterveyskuntoutujien omaisille tänä omaisten päivänä.

On olemassa mielestäni lähinnä kahdenlaisia omaisia joko ymmärtäviä tai ymmärtämättömiä. Ja jos ovat mielenterveyskuntoutujien omaiset vailla tukea, niin eikö myös potilaat ole vailla tukea, jossa on suora syy-yhteys omaisten tuen tarpeeseen.

Valitettavan usein on nimittäin tilanne se, että omaisten ymmärrys sairastuneesta on kuntoutujan kannalta huono, jolloin itse asiassa potilaasta haetaan syyllistä, kun syyllisiä ei tarvitsisi välttämättä edes etsiä. Ymmärrys ei suuuressa mittakaavassa tavoittane läheskään kaikkia esim. skitsofreniaan sairastuneiden kansalaisten omaisia.

Voimia kuitenkin ymmärryksen kasvattamiseen mielenterveyskuntoutujien omaisille!

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Mielenterveyskuntoutujien työosuusrahoista

Tampereella on mielenterveyskuntoutujien keskuudessa puhuttanut työosuusrahat jo kesästä asti. Itse mietin asiaa nyt valtakunnallisena ongelmana lähinnä juuri perustoimeentulotason heikkoutena, jota pitää paikata parin euron työosuusrahalla tai työsalituntipalkalla, jossa maksimiansaintaraja lienee 12,5 euroa päivässä.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että porkkana pitää olla jonkinmoinen myös kuntoutusluontoisissa töissä käyville, ja asiaa olisi 20 euron veroton ansaintaraja päivässä työosuusrahalla. Pitää muistaa että kuntoutujille käynti yleensä lähes päivittäin työpajalla voi olla merkittävä edesauttaja mielekkääseen elämään, ja etenkin yhteiskunnallisesti kalliimmat hoitomuodot voivat jäädä käyttämättä tällöin.

Kuntoutuksen pitäisi olla myös tavoitteellista eli saattaa niitä mielenterveyskuntoutujia elämässä eteenpäin, joilla on suotuisa kuntoutumiskehitys käynnissä, eikä silloin pidä jämähtää työsaleille almujen varaan! Ottakaa nyt päättäjissä joku järki-ihminenkin tämä asia käsittelyyn!

Tykkäämisen harhasta ja muustakin

Onkohan tykkäämisellä merkitystä? Ehkä on jos tykkää itsestäänkin.

Voiko tykätä tosiaan mistään, jos ei tykkää itsestä. Toki ylikorostunut itsetykkäys voi tehdä myös toisten tykkäämisestä vaikeaa.

Some-tykkääminen on puolestaan mielestäni paljolti mielikuvien luontia suuressa mittakaavassa ja julkisesti.
Olisi kiva tietää sekin mistä tykkää. Toisaalta eihän miljoona kärpästä voi olla väärässä!

Tsempparitykkäys on kans yksi some-tykkäyksen alalaji. Tämä alalaji on tietenkin ehkä paras ja kannustavin tykkäämisen muoto.

Tykätkää enemmän ja mariskaa vähemmän voisi olla hyvä ohje itse kullekin ja minullekin.