tiistai 30. joulukuuta 2014

Onko tämä vanha idea?


Kuvittele puu juuristosta oksiin ja aina latvaan asti. Juuristosta puu saa ravintonsa, jotka kulkeutuvat oksiin ja lehtiin tai neulasiin. Entä jos kulkusuunta muutettaisiin kokonaan lehdistä juuristoa päin kulkevaksi. Silloin kyseessä olisi varasto joka muodostuu muoviputkistosta, jossa vallitsee pneumaattinen paine. Lehdet olisivat jokainen yksilöidyn pienen tuotteen varastointipaikka. Tuote ohjataan varastosta venttiilien kautta jakopöydälle pakattavaksi. Kyseessä voisi olla tällöin esimerkiksi jotkut komponentit tai lääkkeet tai muut ravinteet.

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Konejärjestelmän patentointi on vaikeaa

Ideani FPDPS-koneesta kaatui lähinnä patenttiasioiden haasteellisuuteen, koska rahaa olisi pitänyt olla ehkä 5000-10000 euroa, jotta patenttiasiamies olisi voinut laatia pätevän patentin.

Soveltuvuus

Järjestelmänä FPDPS on takuulla toimiva, mutta sitä en tiedä soveltuuko se aivan sellaisenaan pillerien pakkauskoneeksi. Itse asiassa jouduin ponnistelemaan ideoidessani tätä konetta, koska se oli koko teknisen osaamiseni vaativa suoritus ja osaamisen luovaa yhdistelyä.

Ylpeä pillerien varastointi ratkaisusta

Varastointiongelman ratkaisu tuntui FPDPS idean kehittelyssä itselleni läheisimmältä. 24 putkea, jotka kääntyvät 180 astetta ja neljä pillerilaatikkoa per taso 16 eri tasossa pinta-alaltaan 2 kertaa 2 metriä kokoisessa 2 metriä korkeassa tilassa.

Pneumatiikalla pillerit liikkumaan

Myöskin pillerien liikuttaminen paineilman eli pneumatiikkaputkiston avulla voi olla jotain innovaatista. Pillerien yksilöity reitittäminen ja kuljettaminen paineilman välityksellä on puolestaan ohjelmisto-osaamista vaativaa.

Myös mekaanista osaamista vaaditaan

Rullakarusellijakaja on myös mielestäni ihan sopiva tähän pillerirasian pakkauskoneeseen. Robottitarttuja voisi irroittaa kannen ja laittaa sen paikalleen, kunhan pillerirasia on ensiksi punnittu ja valokuvattu.

Materiaalien tuntemisesta hyötyä pillerirasian suunnittelussakin

Pillerirasian varastointi tuskin on suuri ongelma, koska koneenkäyttäjätkin voivat latoa FPDPS-koneeseen suunnitellut ja yksilöidyt pillerirasiat hyllyyn ja sitä kautta jakeluun.

Ei kannata!

Ilmeisesti lääkkeiden jakeluketjussa ei ole kehittämistä, kun asiaa olen Suomessa syksyllä tiedustellut. Joten tämä idea ei toteutune Suomessa.

lauantai 27. joulukuuta 2014

Erottautuminen on tärkeää ihmisjoukoissa

Aloin miettiä tätä asiaa siltä kantilta, että jos haluaa jotain saavuttaa oikeasti pitää myös poiketa ihmisryhmän joukossa merkittävästi.

Positiivisia asioita kuten innokkuutta, ahkeruutta, luovuutta, idearikkautta ja ongelmanratkaisutaitoa arvostetaan korkea-arvoisissa piireissä sivistysvaltioissa. Toisaalta jos samankaltaisia kansalaisia on paljon, niin erottuminen on todella vaikeaa. 

Ihmiset jotka erottuvat tässä ajassa edukseen muista ovat vähintään yhtä poikkeuksellisia ihmisiä kuin ne jotka ennen erottuivat ihmisjoukosta. Kilpailutilanne pätevien ihmisten välillä on saattanut jopa tehdä kaikille lahjakkaille ihmisille paikan löytymisen melko vaikeaksikin.

Jos kaipaat oikeasti lahjakasta työväkeä, niin ehkä heitä kannattaisi myös palkata töihin, eikä kuvitella, että lahjakas ihminen on uhka koko organisaatiolle.

lauantai 13. joulukuuta 2014

Startup-yrittämisen hankaluudesta kommentoin Osmo Soininvaaran blogiin

Suomessa on rivikansan parista aivan mahdotonta lähteä startup-yrittäjäksi, koska Tekes rahoitusjärjestelyt ovat vain noin 70 prosenttia jälkitilityksinä ja osa rahoista pitää maksaa takaisin.

On vissi ero onko keksijä rivikansalainen vai rahakkaan firman omistaja tai toimitusjohtaja. Firman parissa työskentelevä laittaa helposti idean liiketoiminnaksi, mutta rivikansalaisella ei ole tähän mitään mahdollisuuksia Suomessa.

Suomi tarvitsee kaikkien kansalaisten potentiaalin käyttöön mahdollisimman optimaalisesti. On turha odottaa leipiintyneiltä johtajilta tai omistajilta mitään erityisen innovatiivista ajattelua!

Koneen ruhtinas on jäänyt vaivaan, pitäskö lukea?

"Pekka Herlinin lasten mukaan heidän isänsä kärsi niin skitsofreniasta, paranoiasta ja maanis-depressiivisyydestä kuin narsistisesta persoonallisuushäiriöstäkin."
Itse ihmettelen tätä jälkeläisten diagnoosikeitosta jo siitä syystä, että skitsofrenian keskeinen oire on psykoosi ollut jo siitä saakka, kun dementia praecoxin diagnostiikka on kohentunut. Vasta oikeastaan 1960-luvulla oli skitsofreniaan Suomessa antipsykoottisia lääkkeitä tarjolla, mutta vasta 1980-luvulla kuntoutumistulokset alkoivat käsittääkseni selvästi kohentua. Vuosituhannen vaihteen jälkeen psykoosia voidaan tehokkaasti hoitaa, mutta muuten psykososiaalinen kuntoutus on monin paikoin Suomessa laiminlyöty.
Vielä asiaa työkyvystä ja skitsofreniasta, että eräs vakuutuslääkäri on kuulemma sanonut, että skitsofrenia tietää diagnoosina aina varmaa työkyvyttömyyseläkettä tässäkin ajassa.
PS. Onko kyse Suomen rehellisimmästä sisarussarjasta, kun puhutaan Pekka Herlinin jälkeläisistä? Epäilen tätä ja hyvin paljon! Jätän Koneen ruhtinas kirjan kuitenkin lukematta.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Eduskuntavaalit linjavaalit homosuhteisiin?

Millaista kristillisfundamenttalista kuvaa antaa suomalaiset kärkipoliitikot, jotka ihan oikeasti meinaavat tehdä eduskuntavaaleista homovaaleja.

Seksuaalisuus ja sen tuoma häpeä

Voi tuota vihan ja rakkaudettoman tilan määrää perussuomalaisten ja kristillisdemokraatien piireissä, joissa halutaan erotella homot ilmeisesti uimahalleissa jne. Seksuaalisuus on ainoita kaikkia koskettavia elämän sektoreita, jossa valtavirrasta poikkeavaa saa nolata ja saattaa häpeään hyväksyvässä sosiaalisessa ilmapiirissä. Tämä on täysin käsittämätöntä, vaikka samalla se on osoitus ihmismielen barbaarisuudesta ja tarpeesta tuntea paremmuutta kanssaihmisiä kohtaan.

Heteropervo ja peruspervo

Tasa-arvolle barbaarinen ajattelu on myrkkyä, vaikka Suomessa olen ilolla seurannut eduskunnan enemmistön järkiperäisyyttä homojen tasa-arvoisen avioliitto-oikeuden puolesta päätettäessä. Normista poikkeava hajuton ja mauton, mutta tietyissä rajoissa heterosti pervo ja homosti ehkä piilopervo perussuomalainen lienee se sallittu ja salonkikelpoinen avioliittotyyppi.

Vuonna 2030 homot kirkkohäihin?

Tämä avioliittotyyppiprotokansalainen saa oikeuden marssia kirkon ovista sisään kultamussukan tai perusjuntin kanssa ja erota sitten noin 50 prosentin todennäköisyydellä kaavojen pituuksista huolimatta. Homot kirkkohäihin asti, koska sillä ei ole mitään helkutin väliä, vaan se voi opettaa ennemminkin kansalaisille seksuaalisen identiteettikehityksen haastetta ja siten jopa lähentää evolutiivista linjaa lähelle kirkon linjaa. Siispä ennustan homovihkimisiä yleisesti kirkoissa vuoden 2030 Suomessa.

tiistai 25. marraskuuta 2014

FPDPS -järjestelmän luonnosta






FPDPS -projektin aloitus on ollut niin vaikeantuntuista, että laitan tässä nyt jotain pientä ideaani jakoon julkisesti blogissanikin. Vinkit ja ideat otan ilomielin vastaan ja olen käytettävissä kaikilta osin, mikäli joku tästä keksinnöstäni kiinnostuu.




lauantai 22. marraskuuta 2014

Ulkoministeri Erkki Tuomioja oli vedossa - taas!

Ulkoministeri Erkki Tuomioja totesi sdp-live tilaisuudessa Kotkassa tänään seuraavaa:

Paremminkin Venäjän Neuvostoliittoajat suuri haave kuin suuri suunnitelma jota kohti edetä, sanoi ulkoministeri Erkki Tuomioja.

Helppoa yhtyä ja kokea helpotusta Suomen kansalaisena Erkki Tuomiojan lausunnon johdosta.

PS. Kyseessä ei ole suora sitaattii, mutta asiasisältö on oikein.

torstai 20. marraskuuta 2014

Virkamiehistön määrä ja työkustannus sorvattavaksi

Suomalainen köyhällistö, joka on usein vaikeasti sairastunuttakin kansanosaa, elättää maltillisen arvioni mukaan kymmeniätuhansia leveäpalkkaisia virkamiehiä. Suomi ei ole hyvinvointivaltio, vaan valikoivan onnen valtio. Milloin suomalaisiin köyhiin aletaan luottaa?

Kansalaisiin ei Suomessa luoteta, josta osoituksena byrokraattisen valvontakoneiston virkamiesmäärä. Julkinen talous on yksikertaistettava.

Esimerkiksi sosiaalipoliisien tai sossutätien koulutus voitaisiin lopettaa ja virat lakkauttaa, jos ostovoimaa köyhillä nostetaan.  Sossutäti ei pääse ongelmien alkuhetkeen, vaan tehtäväksi jää
sosiaalipoliisin tehtävät, joista aiheutuu merkittävä kustannus yhteiskunnalle. Lisää sossutätejäkö vähintään 50000e vuotuista työnantajamaksua vastaan?

Kyttäysvaltiossa rahojesi käyttöä valvotaan vain jos olet tarpeeksi köyhä. Auttaisiko köyhyysongelman ratkaisuyritys tässä? Harvain onni ei ole yhtäkuin hyvinvointivaltio.

Suomessa on käynnissä johtavien virkamiesten ja sossutätien ryöstöretki verorahoihin! Lopettakaa tämä.

Julkiselle sektorille yli 3000 euron palkkoihin pitäisi laittaa tuloveron lisukkeeksi lisävero, joka on progressiivinen ja maksimissaan 30 prosenttia bruttopalkasta. Julkisen sektorin johtajan Kokonaisvero-% voisi näin ollen nousta maksimissaan 60 prosenttiin, joka olisi tässä esityksessäni korkein vero-% julkisen sektorin johtoporukoissa.

PS. Pitää muistaa myös tempputyöllistämisen tuhollinen vaikutus kansantaloudelle. Sdp tempputyöllistäisi julkiselle sektorille teollisuuden poispotkimat duunarit yhteisistä rahoista ilmeisesti vailla pelkoa työn tuottavuudesta?


keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Mielenterveysmessut 2014 oma raporttini

Lähdin matkaan Pirkkalasta bussilla kohti Tampereen rautatieasemaa kello 5 maissa aamulla. Juna lähti Tampereelta heti kuuden jälkeen. Helsinkiin juna saapui ennen kello kahdeksaa aikataulun mukaisesti. Otimme neljä henkilöä kimppataksin Katajanokalle Wanha Sataman messukeskukseen ja taksikyyti maksoi alle 14 euroa.

Mielenterveysmessujen pöytää olin laittamassa yhdessä Suomen skitsofreniayhdistyksen muiden messuaktiivien kanssa kuntoon. Aamupäivällä messujen avattua kiertelin standeja ja oli siellä ihan mielenkiintoisia keskusteluja. Seta:n pöytävastaavalle sanoin, että lienee nykyään rohkeampaa olla julkisesti skitsofreniayhdistyksen jäsen. Helsinki Missio pöydän tai sohvien tuntumassa sanoin, että väkivalta alkaa kun vittuilu loppuu.

Meillä oli skitsofreniayhdistyksen keskustelupaneeli kello 12-13 ja ihan hyvin yleisökin jopa osallistui keskusteluun. Esitin loppukommenttina tai kysymyksenä panelisteille Anita, Saara, Juha K., ja Jorma, että ovatko sairaat ja kuntoutujat oikeasti lypsylehmiä, kun ottaa huomioon paljonko ihmisiä sairastuneet elättää hoivapalveluissa, lääketehtaissa jne.

Heti keskustelupaneelin jälkeen oli skitsofreniaseminaari, jossa oli tarkoitus otsikon mukaan olla luentoja skitsofrenian varhaisesta hoidosta ja tunnistamisesta. Itse en havainnut tähän otsikkoon yhtään pätevää vastausta kolmen psykiatrin puheenvuorossa. Oman kokemuspuheenvuoroni pidin melko tyhjälle isolle salille tai oli kuulijoita varmaan liki sata vielä kahvitauon jäljiltä.

Hyvin meni messut! Kiitos kaikille Suomen skitsofreniayhdistystä kohtaan mielenkiintoa osoittaneille kävijöille!

t. Kimmo Hoikkala

PS. Oulussa olin kello yhtä ennen yöllä Pendolino-junamatkan jälkeen kotona. Sain junassa hieman nukuttua tosin erikoisen huonossa asennossa.

Muokattu 18:12 ja 18:17

perjantai 14. marraskuuta 2014

Parempi seksipuoli?

Jos minulta kysytään kumpi sukupuoli on parempi seksipuoli, niin kyllä nainen vie voiton.

Vähemmistökulttuureista kuten feminismistä voi tulla niin vahva ideologia, että niitä katsotaan kieroon, jotka eivät feministiä ymmärrä, vaikka feministinen ajattelija haluaisikin sortaa kostona modernia suomalaista miestä.

Vähemmistökulttuuria on puolestaan tässä ajassa sovinismi suhteessa feminismiin ja selkeesti näin. Tämä on kuitenkin ollut suotuisa kehityskulku, ettei ainakaan sovinistit ruleta liikaa Suomessa. Tosin pitää muistaa, että naisvaltaiset alat ovat palkkakuopassa ja sikapossualffamiehet nostavat johtajina kymmenien tuhansien kuukausipalkkioita.

Vaarana feminismivyöryssä lienee se, että moni sukupuoleton  yleinen asia halutaan sukupuolisoida naisten eduksi. Molempien sukupuolten välinen tasa-arvo on paras jos tämä toteutuu aidosti rakkaudellisessa ilmapiirissä.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Maataloustukiaisten moraalista

Oikoreitti onneen ja yleiseen moraaliseen hyväksyntään maataloustukien suhteen on kierrättää rahat Brysselin kautta. Onko tätä kukaan oikeasti miettinytkään kepuli-Suomessa?

Brysselistä kun saa rahaa niin on sama mihin raha Suomessa menee. On siis aivan sama jos raha menee näennäisperusteiseen ruokatuotannon omavaraisuuteen harvojen jyväjemmareiden konehankintoihin ja omaan elintason mahdollistumiseen, koska kaikki raha mitä Brysselin kautta saadaan Suomeen on hyvää rahaa!

Onko tässä mitään järkeä on toinen merkittävä kysymys. Suomen maatalouden on itse asiassa kiittäminen EU:ta pitemmästä elinvoimaisuusiästä eikä siksi pidä vihata Euroopan Unionia kepulaisten jyväjemmareiden joukoissa.

Maataloustuotanto olisi enää murto-osan Suomessa ellei tällaista juonta olisi keksitty, että suomalaisten veronmaksajien rahat kierrätetään Brysselin kautta, jotta maatalouden kestävä moraalinen rahoitusmalli mahdollistuu! Olkaa siis erityisesti keskustan kannattajat kiitollisia maailman mahtavimmalle rauhanliitto EU:lle!

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Odotukseni olivat liian suuret puolueita kohtaan

Olen jatkossa edelleen SDP:n sitoutumaton kannattaja. Ne jatkakoot vakijäseninä, joilla on esimerkiksi varaa maksaa jäsenmaksua kahdesti vuodessa yhteensä 57 euroa.
Puoluepolitiikkaa kohtaan minulla oli vielä kolme vuotta sitten vahva usko, että sen kautta sopivassa puolueessa voisi ajaa eteenpäin juuri niitä asioita, joita itse pitää tärkeänä. Kukaan ei vain tullut selvästi kertomaan, että miten tärkeäksi kokemia asioita ajetaan, vaikka tilaisuuksia joitakin oli. Tilaisuudet eivät vain pyrkineet vuorovaikutteisuuteen, eikä lyhyissä tilaisuuksissa ehdi juuri muuta kuin yhden lyhyen kysymyksen kysyä jos sitäkään.
Puoluepolitiikassa on nähdäkseni samoja ongelmia monissa eri puolueissa. On siis olemassa poliittisten broilerien kasvattamot, jotka ovat valikoituneet henkilöinä puolueen ykkösosastoksi tulevaisuutta ajatellen. Politiikan tehtävä on kuitenkin nähdäkseni yhdistää erilaisia kansalaisia, eikä antaa ideologiakoulutetuille mainospelleille liian suurta painoarvoa missään puolueessa. En näet pidä kovin uskottavana sellaista poliitikkoa, joka on joutunut opiskelemaan ideologiansa, jolloin kyseessä ei ole sisäsyntyinen prosessi eikä tämä voi olla pitkällä aikavälillä myöskään puolueen edun mukaista.
Puolueiden sisällä lienee jokaisessa puolueessa uskoakseni selvästi erilailla ajattelevia kansalaisia ja tällöin on kyse myös erilaisista arvopohjista. Voi olla niinkin, että puheenjohtaja on usein suuressa puolueessa hajoita ja hallitse johtamisopin kannalla, jolloin klikit tappelee keskenään jättäen puoluejohdon rauhaan. Kuitenkaan ei voi olla hyvä sosiaalidemokraattien uskottavuuden kannalta, jos aktiivijäsenten joukossa on porvarillisia ajattelijoita ja toisessa päässä änkyräkommunisteja, vaikka nämä olisivatkin aidosti asiansa takana, jota epäilen. Julkinen entistä yhtenäisempi ideologinen toimintamalli löytyisi demareille hyvin helposti, jos siitä halutaan vain pitää kiinni.  
Poliittinen aktivointi puolestaan ei onnistu pelkästään torimökkien avulla, vaan puolueiden on luotava kansalaisille mielikuva, että he oikeasti hoitavat tiettyjen arvojen mukaisesti yhteiskunnallisesti tärkeitä ja vähemmänkin tärkeitä asioita. Tässä on rankasti epäonnistunut koko poliittinen järjestelmä puolueesta riippumatta, kun katsoo viime vaalien äänestysprosentteja.

Isänpäivän merkityksestä

Isänpäivällä voi helposti ajatella olevan kolme konkreettista merkitystä.

1. Kaupankäynnin vauhdittaja.

2. Lasten kokema ilo yllättää isäukko ainakin kerran vuodessa positiivisesti askarteluilla ym. asioilla.

3. Perhetilanteen suurempi vakauttaja viikonlopuksi kuitenkin ennemmin kuin perhetunnelman hajoittaja.

Haluan tässä samalla toivottaa mukavaa päivää kaikille niille, joilla ei enää omaa isää ole hengissä tai sitten isä on muuten vain poissaoleva.

Itse olen elänyt ilman isää vuodesta 1989. Välillä on ollut helpompaa ja välillä vaikeampaa, mutta kaiketi nyt kun minulla on omia lapsia, niin oman isäni kuolema on tavallaan käsitelty.

torstai 6. marraskuuta 2014

Yliopistotason sairaanhoitajat istuvat kahvilla ja kansliassa kirjaamassa?

En jaksa uskoa, että pelkästään lisäresurssoinnilla saadaan mielenterveyshoitoa kuntoon, vaan ennemminkin uudelleenorganisoinnilla ja uusilla toimintamalleilla voitaisiin tehdä samalla rahamäärällä huomattavan paljon parempaa tulosta. Kuntoutumisen alkuun hoitotahon pitää toki potilas saattaa, mutta tärkeä on vähitellen tarjota kuntoutujille enemmän mahdollisuuksia ns. kunnialliseen elämään.

Tähän liittyen ihmettelen myös sairaanhoitajien etäistä hoitosuhdetta suljetuilla osastoilla ja tämä saattaa olla vieläkin vallitseva tosiasia. Mielestäni jokainen potilas pitäisi kahdesti päivässä tavata omassa huoneessa tai yhteisissä tiloissa ja kysyä potilaalta miten menee, jos puhutaan sairaalatason hoidosta ja usein puhutaan vielä yliopistosairaalatason hoidosta!

Hoitajat kiertämään osastoille ja kuntoutumistulokset varmasti voivat kohentua jopa lyhyellä aikavälillä. Potilaista kirjaaminen lienee saanut liian suuren painoarvon psykiatriassa. Oleellista kirjattavaa on mielestäni vain selvät sosiaalisen tilan ja oirekuvan muutokset, mutta kyttäävät raportoinnit saisi jättää pois.

maanantai 3. marraskuuta 2014

Kokemusasiantuntijuus, mitä se voi olla tai mitä se pitäisi olla?

Kokemusasiantuntijuus tarkoittaa psykiatristen kuntoutujien kohdalla usein sitä, että mielenterveyskuntoutuja on joko hyvin kuntoutunut tai parantunut sairaudestaan, jolloin henkilö kykenee jäsentämään kokemuksensa esitysmuotoon varsin luontevasti. Tässä kirjoituksessa viittaan juuri psykiatrisesti sairastuneiden kansalaisten jakamaan kokemusasiantuntijuuteen.

Kokemusasiantuntijuuden ensimmäinen taso on nähdäkseni oman elämäntarinan työstäminen jäsennettyyn muotoon, jolloin siinä voi myös esittää omia näkökulmia sairastumiseen johtaneesta kehityskulusta ja kuntoutumista edesauttaneista asioista.

Toinen taso kokemusasiantuntijuudessa on henkilökohtaiselta tasolta palvelujärjestelmän kehittäminen esimerkiksi mielipidekirjoitusten muodossa. Tällöin kokemusasiantuntija on huomannut omassa hoidossaan yleensä konkreettisen virheen, jolloin kyseisen virheen korjaaminen voisi edesauttaa tulevia kuntoutujia nopeampaan kuntoutumiseen.

Kokemusasiantuntijuuden kolmannella tasolla pyritään vaikuttamaan jo moniammatillisissa tiimeissä yleisen tason kokemusasiantuntijaedustajina ja ottaa kantaa myös sellaisiin asioihin joissa ovat kuntoutujakaverit havainneet puutteita. Tämä kolmas taso on keskeisin taso, jos palvelujärjestelmiä halutaan kehittää asiakaslähtöisesti.

Neljännellä tasolla voidaan kouluttaa muita tulevia kokemusasiantuntijoita jäsentämään ja ilmaisemaan itseään. Neljäs taso edellyttää kokonaisvaltaista käsitystä kokemusasiantuntijuuden roolista sekä kokemusten antajana että palvelujärjestelmien kehittämisessä.

Nämä yllä olevat neljä tasoa kulkevat nimenomaan ylhäältä alas, jolloin seuraavan tason tulee pohjautua edellisiin tasoihin, jotta voidaan puhua uskottavasta kokonaisvaltaisesta kokemusasiantuntijuudesta.

Kokemusasiantuntijuuden pitää suhtautua kriittisesti itseään kohtaan tai sitten sen tulee kysyä aktiivisesti palautteita niiltä foorumeilta, joissa kokemusasiantuntijoita on. Vain kriittisellä otteella kokemusasiantuntijuus voi kehittyä uskottavana palvelujärjestelmien kehittämisen osalenkkinä.

PS. Vaarana kokemusasiantuntijuudella ovat juuri sellaiset henkilöt, jotka luulevat tietävänsä ns. auktoriteetteina jo asiat ilman asiakaspalautetta, vaikka näin asia ei tietenkään voi olla.

torstai 30. lokakuuta 2014

Tosiasia sosiaalisen median käytössä: et voi oikaista kaikkea!

Sosiaalisessa mediassa riittää pitkälle jo se, että tietyntyyppiset ihmiset jakavat ja ymmärtävät ajatteluasi. Turha haaveilla, että saat sosiaalisen median käyttäjänä ikinä selvää enemmistöä tai äänekkäimpiä apinoita ajatustesi taakse.

On syytä painottaa laadullista pääomaa myös sosiaalisen median tuotosten seuraajien suhteen ja kannattaa tietenkin myös itse seurata laadukkaita sisällöntuottajia somessa. Apinakerho puolestaan on hyvin kiinnostava kohde tarkasteltavaksi, koska se antaa ilmaista painoarvoa joillekin somepersoonille, koska onhan markkinointiopissa sanottu seuraavaa; "ei ole väliä mitä puhutaan, kun pääsia on että puhutaan!"

Realiteettitestauksessa pitää muistaa etenkin some-aktiivina, että vain harvoilla ja usein tässä tapauksessa häiriintyneillä ihmisillä on kiinnostusta pitää omia henkilö"tieto"rekistereitä ja googlailla juorujuttuja jne. Some-eläjän tulee sopeutua tähän tai jättää julkisomeilu väliin. Lopulta asia ratkaisee ja se on lopulta kestävin totuus, vaikka tätä totuuden määritelmää koettavat monet liu'uttaa itselleen edulliseen suuntaan, koska apinakerho ei kykene todelliseen haastamiseen.

Syytä on hylätä ajatus, että voisit oikaista kaikki some-käyttäjät tiedon taakse. Ennemminkin mitä suurempi vastustus apinakerholla on tarjota, niin sitä suurempi pitäisi olla myös jännite kirjoittaa asiaa, jota ei helpolla kyetä osoittamaan disinformatiiviseksi.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Tekeekö 25-30 prosenttia kansasta yli 50 % työsuorituksista?

Olen miettinyt viime päivinä tätä asiaa, että tekeekö 25-30 prosenttia suomalaisista tosiaan yli 50 prosenttia kaikista työsuorituksista, kun jätetään kotityöt huomiotta. Tässä on tietenkin mukana oletuksellisissa laskuissa konkreettiset ansiotyöt ja lisäksi hieman abstraktimmat vapaaehtoistyöt yms. työsuoritukset.
Kun ajattelee jo työllisyysastetta (työllisyysaste Suomessa viimeisen tilaston mukaan 68,2 %) ja muutenkin aktiivi-ihmisten työtaakkaa vapaaehtoistöissä, niin voipi olla että liki 25 prosenttia tekee selkeestikin yli puolet kaikista maamme työsuoritteista. Jotkut tekevät rahan kanssa ja jotkut ilman rahaa ja kolmannet tekevät sekä ansiotyötä että vapaaehtoistyötä.
Perustellusti näillä luvuilla voisi puhua harvojen ja valittujen onnesta tehdä työtä Suomessa. Tai sitten kyseessä on noin 70 prosentin väestönosuuden haave olla olemassa tekemättä juuri mitään. Itse uskon, että tämä kysymys ei ole joko-tai muotoa vaan ennemminkin sekä-että muotoinen, koska on olemassa sekä tyytyväisiä laiskiaisia että tyytymättömiä alityöllistettyjä ja tietenkin myös alipalkattuja ahkeruuden perikuvia!
Oikeus ja kohtuus saisi tapahtua vähittelen Suomessa työmarkkina-asioissa. Todellakin tämä valikoivan onnen käsite saisi joutaa romukoppaan ja sulattamoon, jonka jälkeen  asia voidaan muotoilla ja työstää uudelleen läjään!

tiistai 16. syyskuuta 2014

Psykologit vastaan psykiatrit?

Olen todella ihmeissäni tästä vastakkainasettelelusta joka mielenterveyspotilaiden hoitotahon piirissä usein on valitettava tosiasia myös Suomessa.

Psykiatria on lääketieteen ala, jonka tarkoitus on hoitaa psykiatrisia sairauksia.

Psykologia on ihmistiede, joka tutkii lähinnä ihmisen käyttäytymistä.

Psykiatriksi haluavan pitää ensiksi läpäistä seula lääketieteellisen yliopiston pääsykokeista ja lukea sen jälkeen kuusi vuotta yleislääkärin opintoja, jonka jälkeen käydä vielä noin kuusi vuotta erikoistumisopintoja psykiatriaan.

Psykologiksi haluavan pitää lukea noin kuusi vuotta akateemisia opintoja humanistisella puolella.

Psykologien ihmiskäsitys on yleisesti ihmisiä luokitteleva, vaikka ajatellaan usein että psykiatrit ne vasta diagnooseja jakavat. Psykiatria diagnosoi Suomessa useimmiten vasta kun on tarpeen hoidollisin keinoin puuttua ihmisen elämään. Hoidolliset keinot ovat usein kuitenkin hoitosuosituksia, eikä pillereitä ole kotona pakko kenenkään syödä.

Psykologit ovat oikealla asialla mielestäni suuressa määrin siinä, että ihmisten kohtaaminen pitäisi nostaa arvoonsa psykiatriassa. Parhaimmillaan olen havainnut, että psykiatrit ja psykologit tulevat hyvin juttuun keskenään. Joskus on tuntunut silti että enemmän todellisuudessa kiinni ovat juuri psykiatrit, kun taas psykologisen koulukunnan kavereille tärkeää on usein miltä jokin asia tai ihminen usein subjektiivisen arvion jälkeen vaikuttaa.

Tämä on tällaisen mielenterveyskuntoutujan mielestä aivan naurettavaa touhua, että kokeneet mielenterveysalan ihmiset tappelevat kuin pikkupennut jostakin jota ei voida edes tarkasti osoittaa toteen. Tällä tarkoitan joidenkin eri hoitomuotojen vaikuttavuutta psykiatristen sairauksien hoidossa. Kertokaa nyt hyvät lukijat, että mistä hemmetistä tämä juopa psykologien ja psykiatrien välillä johtuu?

Koettakaa toimia mielenterveyskuntoutujien puolesta, älkääkä sekoittako tähän oman ammattiylpeytenne vaalimista. Psykiatria on perillä kiistatta enemmän lääkehoitojen vaikuttavuudesta, kun taas psykologinen lähestymistapa osaa ihmisten kuuntelemisen, mutta myös luokitellun tai sitten ei.

Onhan toki jopa niitäkin kollegoita mielenterveyskuntoutujia, jotka kiistävät minun hyötyneen psykiatriasta, mutta he eivät kyllä tiedä elämästäni mitään tai eivät halua tietää. Kehitys ei saa toisaalta pysähtyä psykiatristen sairauksien hoidossa ja kaikkia uusia menetelmiä pitäisi kehittää.

Prioriteetti on se, että varhainen puuttuminen sairaustiloihin toteutuu yhteiskunnassamme ja tietenkin parasta olisi, jos mielenterveydellisiä häiriöiden esiintyvyyttä voitaisiin konkreettisin toimin laskea!

lauantai 13. syyskuuta 2014

"Vastakkainasettelun aika on ohi!"

Mikä ajatus on Uusi Suomi verkkolehdellä ja useilla muillakin mediajulkaisuilla polemisoida keskustelua naisten ja miesten tasa-arvokysymyksessä?

Miehiä on lupa kohdella kuin sikoja, vaikka oletettavasi myös naissukupuolen edustajissa Suomessa esiintyy hyvin häijyjä ja siten mukamiesmäisiä päättäjiä.

Sukupuoliroolin merkityksen nosto kertoo poliittisessa keskustelussa lähinnä nähdäkseni siitä, että halutaan rikkoa näennäistä harmoniaa, sillä onhan kokoomuksen riveistäkin jo aikoja sitten sanottu seuraavasti:

"Vastakkainasettelun aika on ohi!"

Tasa-arvokysymyksestä ei saisi milloinkaan tehdä itsetarkoitusta, vaikka kieltämättä suhtaudun varauksella organisaatioihin, joissa ei ole yhtään miestä tai naista.

Sukupuolesta on hyötyä, mutta miehuudesta ei nähdä usein kuin haittaa tämän ajan yhteiskunnassamme. Kumpiakin sukupuolia tarvitaan, eikä tasa-arvokysymys etene siten, että pidetään toista sukupuolta parempana.

Miestenpäivää vietettiin keskiviikkona 10.9.2014.

PS. Yhteiskunta tarvitsisi tasa-arvon vuoksi myös miesasiamiehen, joka edistäisi miesten asiaa yhteiskunnassa realistisella toiminnalla! Ei nimittäin ole nykyisen nuoren miessukupolven syytä, että entiset miehet olivat aggressiotaipuvaisempia ja usein henkisesti heikkolaatuisia perheen isiä. Miesasia pitää nostaa oikeaan arvoon, koska kynnysmattona oleminen ei ole miehuuden tarkoitus.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Vankien hoito ajetaan retuperälle - hoitakaa kuntoon!

Miten on mahdollista, että valtion budjettiesitysten mukaan vankiloiden määrää vähennetään, jolloin moni alue joutuu kyyditsemään pahantekijät yhä kauemmaksi, jos nyt edes joutuvat oikeusministeriön säästövimmassa tuomituiksi ollenkaan.

Vetoan päättäjiin, että päätettäisiin ennemminkin ehdottomien tuomioiden suositusaikojen pidentämisestä kuin päästetään vajaakuntoisia rikollisia yhteiskunnan pariin. Tämä tarkoittaisi määrärahojen lisäämistä vankeinhoitoon siinä mielessä, että vankilaympäristö olisi myös aidosti kuntouttava. Eikä pidä myöskään unohtaa vankeustuomion jälkihoitoa yhteiskunnan taholta, jolloin asunnot ja toimeentuloasiat ovat kunnossa.

Poliitikkojen olisi syytä kuunnella enemmän maan johtavia vankeinhoidon asiantuntijoita ja entisiä kuntoutuneita vankeja, jotta tähän hommaan tulee tolkkua! Kuka nimittäin vastaa siitä, että vanki joka on vapautunut ennen aikojaan tekee hirveyksiä uusien tekonsa. Poliitikotko?

Lähdeuutinen:  http://yle.fi/uutiset/rajut_saastot_iskevat_vankiloihin_-_vankeinhoidossa_pelataan_etta_turvattomuus_lisaantyy_kaduilla/7461771

Luin teokseni vielä läpi

Ihan sopivasti mielestäni kirjoitin Ihmisyyden harmaa alue kirjassani.

Joku kohta saattoi nyt tuntua hieman jopa sopimattomalta, mutta silti mitään poistamatta allekirjoitan kokonaisuutena kirjani ihan helposti.

Hinta voi tuntua verkkokaupassa korkealta, mutta se on kuitenkin printed in Finland.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Suomessa murto-osa kaipaa Venäjän vallan alle!

Luin erikoisen re-twiitin, jonka hän sitten poisti, Viron presidentti Toomas Hendrik Ilvekseltä juuri äsken, kuva alla:


Itse en nimittäin seuraa nikkiä @rauhansotilas, mutta presidentti Ilvestä seuraan, joten siksi on perin erikoista, että hän on re-twiitannut tuollaista potaskaa suomalaisista.



lauantai 30. elokuuta 2014

Hyvämaineisten ammattien hirveä menneisyys

Jotkut ammattialat ovat hyvämaineisia, vaikka niiden alojen menneisyyden taakka on hirveä kuten esimerkiksi papeilla, opettajilla ja lääkäreillä.

Pappien hirveyksiä on tapahtunut Suomessa tietääkseni yleisesti vielä 1900-luvulla puhumattakaan keskiajan pimeyksistä.

Opettajista muistan itsekin, että 1980-luvulla oli vielä fyysinen kajoaminen oppilaisiin olemassa oleva pelko.

Lääkäreistä etenkin psykiatrit ovat käyttäneet etenkin 1800-luvun vaihtuessa 1900-luvuksi hyvin kyseenalaisia hoitomuotoja, mutta liekö tässä ollut epätiedollakin osuutta asiaan ja yhteiskunnassa vallitsevilla asenteilla.

Mielestäni tilanne nyt on Suomessa se, että papit ymmärtävät oman syntitaakkansa hyvin joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, mutta erityisen suurta katumusta näistä on aikalaispapeilta varmaan turha odottaa.

Opettajat ovat edelleen ylpeydessä kansankynttilöinä kiinni, vaikka oppilaisiin kajoaminen oli ennen vanhempien kansalaisten kertomana hyvin yleistä lapsuuden kouluissa.

Lääkärit ovat ehkä tavallaan tietoisimpia menneisyyden taakastaan ja heillä on parhaat edellytykset hoitaa oma maine lujalle pohjalle. Toki mätämunia on joka ammattikunnassa.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Miten lasten psyykkinen vaurioittaminen kuriin?

Ihmisen psyykkinen vaurioittaminen ei ole rangaistavaa varmaankin paljon sen näyttöepäselvyyden vuoksi. Kuka puolustaa perhepiirissä erilaista lasta, joka ei täytä hörhöjen vanhempien odotuksia. Kuka puolustaa sisaruslaumassa sen haavoittuvaisempaa sisarusta? Kuka puolustaa koulussa vetäytyvää ja kiusattua oppilasta?

Lapsia pitäisi rohkaista enemmän kertomaan kokemuksia niin perhepiirin tapahtumista ja koko sosiaalisen vuorovaikutusympäristön asioista. Paikallaan olisi koulussa painottaa entistä enemmän henkisen kasvun seurantaa, jolloin varhain tunnistettuun psyykkiseen oireiluun voitaisiin myös nopeasti puuttua.

Lapset ensin, sanotaan monin paikoin, mutta mikä on todellisuus. Lapset ovat joskus vanhempien odotusten summa, ja sisarussarjassa voi olla myös epätervettä sisaruskateutta vailla kannustavaa tekijää. Ei varttuva ihminen kaipaa mollaavien vanhempien sisarusten ylivertaisia itsekehutuokioita, vaan vanhempien sisarusten tärkeä rooli olisi jaloimmillaan mielestäni löytää nuoremmissa sisaruksissa hyviä puolia ja kannustaa heitä elämässään eteenpäin.

Jos on perheen ainut lapsi, niin tällöin tietenkin jää kaikki mahdolliset sisarusten tuomat haittavaikutukset mutta myös positiiviset vaikutukset saamatta. Elämässä on uskoakseni Suomessa kaikilla lapsilla sekä huonoja että hyviä sosiaalisia kokemuksia, ja näiden vastakkaisuuksien summa määrittää paljon myös lapsen kasvua aikuisuuteen.

Suojaavia tekijöitä hyljeksytylle ja nöyreetetylle lapselle voi olla joku läheinen aikuinen, jolta saa tukea oikeudenmukaisella tavalla. Lähes kaikilla lapsilla on mahdollisuuksia selviytyä yhteiskunnassa moniin eri tavoitteisiin, jos vanhempien nollaukset ja vanhempien sisarusten tylyttävät kommentit kykenee nollaamaan edes joskus elämänsä varrella. Parasta tietenkin olisi, jos epäsopiva kasvuympäristö huomaisi oman sairaalloisen piirteistön.

Joskus lapset jotka ovat saaneet vanhemmilta ruumiillista kuritusta pitävät sitä oikeana, joka tarkoittanee sitä että ruumillinen kurittaminen siirtyy kuritettujen lasten lapsiin. Kurituskierre poikki ja ymmärrystä enemmän lasten omaa persoonaa kohtaan toivoisin monilta vanhemmilta. Jos riittävän hyvä vanhemmuus riittää, niin miksi vaatisimme lapsilta parempaa kun emme siihen vanhempinakaan kykene.

Lapset kaikin puolin yhteiskunnassa enemmän kuultaviksi ja huomioiduiksi! Tästä seuraisi, että tulevaisuuden sosiaalihuollon ja mielenterveyshoidon resurssit leikkaantuvat.

lauantai 23. elokuuta 2014

Ihmisyyden harmaa alue on tehty muutamia korjauksia painettuun versioon

Olen saanut Ihmisyyden harmaa alue kirjat kirjapainosta jonkin aikaa sitten. Hiukan on täsmennystä ja oikeakielisyyssäätöä painettuun kirjaan tehty.

Muutoksia on tehty sivuilla 4, 38 ja 81, josta ohessa alla korjatuista tekstimuodoista.

Painettuna Ihmisyyden harmaa alue sivut 38 ja 4.

Painettuna Ihmisyyden harmaa alue s. 81.

torstai 21. elokuuta 2014

Skitsofreniaa potevien mediakuvasta - nyt!



Miksi tarkka diagnoosi pitää mainita lehtijutussa? Onko esimerkiksi paranoidinen skitsofrenia edelleen väärinkäsitetty sairaus juurikin sen mediakuvan johdosta? Suomessa asuu noin 50000 kansalaista joilla on diagnosoitu skitsofrenia ja heistä yli kymmenellätuhannella on diagnoosina paranoidinen skitsofrenia.

Kuitenkin paranoidinen skitsofrenia ei usein ilmene vaarallisuutena kuin potilasta itseään kohtaan, vaikka uhkaavaa käyttäytymistä saattaakin psykoositiloissa esiintyä. Selvä syy-yhteys skitsofrenian ja rikollisen käyttäytymisen välillä ei siis ole läheskään yleispätevä, vaan kyseessä on hyvin marginaalisesta joukosta sairastuneita.

Suomessa jokaisella skitsofreniaan sairastuneella on yksilöllinen tarina sairastumisestaan, ja yhä useammilla on myös mahdollisuus tämän ajan Suomessa kertoa tarinaa jopa skitsofreniasta kuntoutumisesta. Tällaiset jutut kuten Suomen Kuvalehti julkaisi netissäkin elokuussa kaikkien nähtäväksi eivät edesauta skitsofreniakuntoutujien asemaa. Suomen Kuvalehden juttu antaa mielikuvan, että paranodisen skitsofreniapotilaan käyttäytyminen olisi aina hyvin haitallista ja jopa vaarallista lähiympäristölle, joka ei pidä edes psykoositiloissa useinkaan paikkaansa.

Paranoidinen skitsofrenia on joskus suora syy-yhteys muille ihmisille aiheutuvalle vaaralle. Kuitenkin psykoosissa nähdäkseni useimmiten painajaismaiset ajatukset kääntyvät tosina potilaalle potilasta itseään kohtaan, jonka seurauksena itsemurha voi olla hyvin lähellä toteutumistaan.

Siispä paranoidinen skitsofreniapotilas ei ole välttämättä edes psykoosissa vaaraksi kenellekään edes lähiympäristössä oleville ihmisille, vaan vaara voi aiheutua lähinnä potilaan oman henkeä kohtaan. Siinä olen samaa mieltä Suomen Kuvalehden jutun kanssa, että hoidottajättäminen ei voi olla järkevää, mikäli potilaan itsenäinen hoitotahto ei ole kunnossa.

Vaikeista mielenterveyshäiriöistä kuntoutuminen on toki mahdollista, mutta se vaatii paitsi oman sairautensa tuntemista niin se vaatii myös potilaalle yksilönä sopivaa hoitotahoa. Ei nimittäin voi olettaa, että hoitotaho olisi aina sopiva hoitamaan tietynlaisia potilaita yleispätevällä tavalla, koska yksilöllisyysnäkökulma on nähdäkseni tärkeä osa nimenomaan psykiatrista hoitoa. Hoitotaho voi parhaimmillaan osoittaa kuntoutujalle elämän mahdollisuudet hyvänlaiseen toimintaan omien mieltymysten ja kykyjen mukaan realistisella tavalla.

Pyydän harkitsemaan kaikkia median edustajia jatkossa ennen juttujen julkaisemista, että mihin raflaavilla skitsofrenia-aiheisilla jutuilla oikein pyritään? Usein skitsofreniakuntoutujat ovat olleet pitkän aikaa elämänsä varrella niitä hyljeksityimpiä ja usein lapsuudessa myös vaikeasti traumatisoituja ihmisiä, joten pidän hyvin kyseenalaisena toimintana median taholta, että skitsofreniaa potevat saavat julkisuutta usein vain negatiivisessa viitekehyksessä.

Kimmo Hoikkala, kokemusasiantuntija ja puheenjohtaja, Suomen skitsofreniayhdistys ry

PS. Ei se syy-yhteys ole tosiaan aina skitsofrenia, vaikka niin väitettäisiin, vaan syy voi olla hyvin persoonallisuushäiriöpohjaistakin. Itse en tiedä paljoakaan skitsofreniasta vaikka olen siihen diagnosoitu 10 vuotta sitten, mutta sen tiedän, ettei sairaudestani moni kansalainen Suomessa tiedä senkään vertaa.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Poliittinen liikehdintä yhä kesyä!

Muistelin tänään ystäväni kanssa puhelinkeskustelussa ensimmäistä selvästi poliittista mielikuvaani 1980-luvun alusta, mutta vuodesta en ole varma. Puhujana oli kuitenkin Pirkkalan yhteislukion rapuilla Jouko Kajanoja, joka Wikipedian mukaan oli mahdollisesti siihen aikaan SKP:n puheenjohtaja.

Kuulijoita oli isäni ja minun lisäksi muistikuvani mukaan satoja kansalaisia ja tunnelma oli intensiivinen. Sen enempää en tilaisuuden sisällöstä voi muistaa. Palopuheita saattoi olla vaikka ei tunnelmassa kai mitään pelottavaa ollut 4-5 vuoden ikäisen pojan mukaan.

Tässä tulee vääjäämättä mieleen, että tämän ajan poliittinen liikehdintä on kovin kesyä verrattuna 1980-luvun alkuun, kun olen seurannut vaalitorien meininkiä lähinnä sekä Tampereella että Oulussa. Onko asiat tosiaan niin hyvin, kun porukka ei liiku poliittisissa tilaisuuksissa juurikaan verrattuna 1980-luvun alkuun?

Vai onko kansan mielenkiinto politiikkaa kohden osittain tapettu, kun kotoisten vaalien äänestysprosentti jää kuuteenkymppiin ja eurovaaleissa jäi vähän yli neljäänkymppiin. Epäilen tämän poliittisen jähmeyden tilan vielä kääntyvän liikehdinnäksi, kun kansalaisia alkaa taas enemmän yhteisten asioiden hoito kiinnostaa.

Voi kyllä olla, että auktoriteetteihin ei etenkään politiikassa paljoakaan uskota, josta osoituksena juuri kuulijakunnan vähäisyys, vaikka puhujina olisi valtakunnan ykköskentän rouvia ja ukkoja. Auktoriteettiuskon hiipuminen voi olla hyvä asia, mutta minusta on hieno asia myös kannattaa jotain ykköskentän miestä politiikassa, kun ei minun itse tartte olla niissä karkeloissa mukana.

Tietenkin mediassa ja sen sosiaalisessa alaosastossa heitetään paljon poliittista läppää, mutta mitähän läpänheitto olisi ollut internetissä, jos internet olisi tullut käyttöön nykyisessä mittakaavassa jo 1970-luvulla? Someruikkijat eivät vedä kansaa kuitenkaan puoleensa, josta osoituksena ehdokkaina olleiden some-aktiivien alhaiset äänimäärät. Television tärkeys viestinnässä viime eurovaaleissa korostui yhä, mutta tässä voi ajan kuluessa tulla muutosta - toivottavasti!



Lähteet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Jouko_Kajanoja

lauantai 9. elokuuta 2014

Perheitä Suomessa yllättävän vähän!

Tämän blogimerkinnän alkuun hieman tilastolukuja Tilastokeskuksen tilastojulkistusuutisesta.

"Lapsiperheissä oli vuonna 2013 yhteensä 1 057 000 alaikäistä lasta."

"Suomessa oli vuoden 2013 lopussa yhteensä 576 000 lapsiperhettä. "

Lähde: http://tilastokeskus.fi/til/perh/2013/perh_2013_2014-05-23_tie_001_fi.html 

Lapsiperheet ovat yhteiskunnan jatkuvuuden ja suomalaisuuden tae, mutta miksi yhä useampi sinkku kammoaa perhe-elämää. Eikö usko riitä omiin kykyihin klaarata elämä läpi perheellisenä? Vai onko kyse siitä että yhteiskunnan taholta ei tueta tarpeeksi lastentekoa?

Pitää muistaa, että järkevä ihminen kyllä punnitsee omat resurssinsa vanhempana ennen vakavaa lapsentekoharjoittelua. Jos esimerkiksi makaa masentuneena niin ei voi ajatella lapsen tuovan olotilaan kovinkaan usein mitään helpotusta. Samoin jos on rankka päihdeongelma, niin siinähän joutuu lapsi suoraan kärsimykseen heti synnyttyään.

Kokemukseni puhuu suomalaisten olevan hyvin valveutuneita vanhempia ja lasten parasta ajattelevia vaikeissakin tilanteissa. Ongelmia on lapsiperheiden köyhyys ja sosiaalisen verkoston suppeus siinä mielessä, ettei helpolla löydy talkoilla ketään sopivia lastenkaitsijoita. Kuitenkin vaikka ensimmäisen viisi vuotta lasten elämässä ovat ehkä tärkeimmät, niin silti näissäkin olosuhteissa monet vanhemmat sinnittelevät läpi urakkansa kunnioitettavasti.

Maan hallituksen kaavailut valtiovarainministeri Antti Rinteen toimesta ovat paikallaan, jolla perhepolitiikka tuodaan taas sisäpolitiikan keskiöön. Lapsenteko on kovaa työtä, ja myös lasten hoitaminen vasta onkin työtä, jonka vuoksi työväenliike ei voi olla muuta kuin lapsiperheiden paremman toimeentulon puolesta!

"Onhan perheitäkin erilaisia ja silti on 70 vuotta puhuttu perhepolitiikasta! Ilkka Taipale huomauttaa."
Lähde: http://yle.fi/uutiset/komitea_selvittamaan_yksin_asuvien_asemaa__nyt_on_ratkaisun_paikat/7327943

Ilkka Taipaleen (sd.) ja hänen tukensa kaljaveikoillekin ymmärrän, mutta sitä en ymmärrä, että miksi hän pilkkasi köyhiä perheitä asettemalla kaljaveikot edelle köyhistä lapsiperheistä?

Lapset kasvattavat aikuisia myös jos kasvatusvastuu onkin toisin päin. En pidä järin viisaana ketään ihmistä, jolla ei ole omia lapsia, koska tällöin elämänkäsitys jää auttamatta hyvin vajaaksi.


keskiviikko 6. elokuuta 2014

Lapsilisät korkea aika poistaa toimeentulotukilaskelmasta!

Ilmeisesti tätä vallitsevaa epäkohtaa ei ensi vuoden 2015 valtion budjettiin korjata. Lapsilisiä ei pitäisi missään nimessä huomioida tulona toimeentulotukilaskelmassa.

" Verotuksen lapsivähennys pieni- ja keskituloisille otetaan käyttöön 2015. "

Lähdesivusto: valtiovarainministeriö

Köyhimmät lapsiperheet eivät vain maksa juurikaan veroja, joten tämä verohelpotus ei siten auttaisi kaikista köyhimpiä perheitä. Tämä tilanne pitää korjata, että toimeentulotukiturvan varassa elävät saavat käyttää lapsilisät siinä missä muutkin perheet.

Pitää kyllä huomata, että hyvin toimiva toimeentulotukiturva on vain väliaikainen järjestely, jonka aikana kansalainen hakeutuu joko työelämään tai eläkkeelle. Ei toimeentuloluukulla voi odottaa ihmeitä eikä ylenpalttisia kaljarahoja, vaan toimeentulotuki on tarkoitettu käytettäväksi perheen hyvinvointiin.

tiistai 5. elokuuta 2014

Tasa-arvo sukupuolten välillä?

Miehet eivät ole huonompi sukupuoli, eikä naiset ole parempi sukupuoli.

Miehiä on myös kunnollisia ja naisia on myös kunnottomia.

Miehet ovat monesti fyysisempiä ja naiset ovat usein heikompia fyysisesti.

Naisen raivossa ei tulos ole yhtä pahaa kuin miehen raivossa, koska fysiikan lait ovat miehen puolella varsin usein.

Naiset osaavat olla kieroja ja miehet suoria, mutta tässäkin on poikkeuksia molempiin suuntiin.

Naisissa on herkkäuskoisia, mutta on myös hyvin analyyttisia naisia, jotka osaavat suuretkin luvut oikein.

Naiset elävät Suomessa keskimäärin pitempään.

Miehet tekevät suuremmalla todennäköisyydellä esimerkiksi itsemurhan.

Itse en keksi historiasta montakaan suurta tiedenaista, mutta miehiä tulee mieleeni useita.

Suomalaisesta kirjallisuudesta en keksi montaa suurta naisnimeä, mutta miehiä tulee mieleeni useita.

Kaiken kaikkiaan sukupuolet ovat erilaisia keskimäärin, mutta tämä halutaan kiistää, koska vika on aina miehessä!

maanantai 4. elokuuta 2014

Jos Jumala olisi hyvä

Jumala olisi hyvä, jos Raamattua ei tulkittaisi siten että jokainen pulittaa tietyllä veroprosentilla kirkollisveroa.
Hyvyydestä kertoisi enemmän vapaaehtoinen veromaksu kirkolle tai veronperinnän lopettaminen alle 10000 euron vuosituloluokassa. Milloin kirkko lopettaa köyhien rangaisun ja aloittaa maltillisemman verotuskäytännön tai verottomuuden köyhimpien kansalaisten osalla? 
"Kunnallis- ja kirkollisveroprosentti on puolestaan kaikille kunnan asukkaille lähes sama riippumatta tulojen määrästä."

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Paineensietokyky

Ihminen ei siedä aina kaikkea, eikä tarvitsekaan sietää.

Joillakin ihmisillä vain omat virheet tuntuvat oikeilta virheiltä eikä niinkään toisten virheet.
Toisilla ihmisillä puolestaan vain toisten virheet tuntuvat oikeilta, jolloin voi olla itse asiassa hyvin sokea oman toimintansa suhteen.

Mikä sitten on kultainen keskitie, ettei masokistisesti rangaise liikaa itseään eikä myöskään näe itseään aivan pyhimyksenä? Parempi muiden ihmisten kannalta on olla masokistinen masentuja, mutta henkilön itsensä kannalta tuollainen ajattelu voi olla jopa tuhoisaa.

Pidetään puolemme ja mielipiteemme siihen asti, kunnes on näyttöä paremmasta mielipiteestä. Kun menettää itsekunnioituksensa niin menettää kaiken. Lopulta ihminen on melko yksin, jos ei pidä ollenkaan puoliaan. Näkemyksellisimmät ihmiset auttavat ilman hyötyajattelua ympäristössäkin eläviä ihmisiä ja näin pitää ollakin.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Koulukiusatun puolustajassa valtiomiesainesta

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoi kerran eräässä haastattelussa uskovansa, että kiusatun puolustajaksi kääntynyt oppilas koulussa omaa valtiomiesainesta.

Kun itse ajattelen kiusaamista pahimmillaan, jolloin koko luokka on yhtä oppilasta vastaan, niin kysyy todella rohkeaa ja kypsää ajattelua lapselta kääntyä tällaista tilannetta vastaan ja olla kiusatun tukena.

Kiusaaminen jättää pitkät jäljet kiusattuun, ja se voi vaikeimmillaan johtaa erilaisiin mielenterveyshäiriöihin ja itsemurhaan jo varsin nuorella ikää.

Peruskoulujen alkuun ei ole kauaa enää aikaa, joten kiusaajat tulevat takuulla taas, mutta toivon mukaan tulevat valtiomiehet ovat hereillä!

Kiusaamiskierteen katkaiseminen ajoissa on erinomainen asia sekä kiusaajien että kiusatun kannalta. Luokassa on voima ja mitellä voi vaikka jalkapallossa.

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Vladimir Putinin Venäjän virheet Ukrainassa

Ensinnäkään Ukrainaa ei voi naittaa kokonaan Venäjään yksipuolisella päätöksellä, jonka venäläiset mielellään Putinin johdolla tekisivät.

Toiseksi on väärin tukea venäjämielisiä separatisteja Ukrainassa, koska se on sodanlietsontaa sen varsinaisessa merkityksessä. Onko Vladimir Putin tosiaan judo filosofian kannalla joka tarkoittaisi pehmeää tietä, kun nyt hän on valinnut sotaisan ja kivisen tien!

Putin olisi voinut hieman hämmentää soppaa ja osoittaa rauhaa rakastavaa luonnetta ainakin näennäisesti paljastamalla ennen amerikkalaisia ohjusiskun tekijät malesialaiseen siviililentokoneeseen separatistien alueella Ukrainassa eilen 17.7.2014.

Nyt Putinin ekspansiohalut ja nationalistinen mielenvire joutuvat hyvin kyseenalaiseen asetelmaan jopa Putinia ymmärtäneiden tahojen toimesta.

Ja peli on ehkä nationalistisen Venäjän osalta jo maailmalla menetetty, jos Putin on myötävaikuttanut venäjämielisten separatistien raskaan ilmantorjunta-aseistuksen olemassaoloon.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Seis, poliisikansanedustajat tuloo!

Tutkailin eduskunnan sivuilta kokoomuslaisten ja perussuomalaisten kansanedustajien ammatteja ja oletukseni kävi toteen.

Oletin, että poliisikansanedustajia on jokunen oikeistokovuuden tyyssijassa eli kokoomuksen riveissä ja oikeistopopulististen perussuomalaisten joukossa.

Tässä ne tulevat sitten nimilistanakin vielä:

Pertti Hemmilä (kok)
Kalle Jokinen (kok)
Markku Mäntymaa (kok)
Kari Tolvanen (kok)

Reijo Hongisto (ps)
Tom Packalen (ps)
Mika Raatikainen (ps)
Ismo Soukola (ps)

Ei ammatti tietenkään kansanedustajaa huononna saati paranna, vaikka ihmettelen poliisien esiintymän laajuutta oikeistopuolueiden riveissä. Voiko tästä kansanedustajalistauksesta päätellä, että poliisikoulua käydään keskimäärin oikeistolaisemmin ajatuksin kuin sosiaali- ja terveyspuolen kouluja?

PS. Olisi kiva nähdä myös "ituviherhippi" poliisikansansedustaja vai eivätkö nämä kelpaa muka poliisikouluun?

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Oma mediaomistus on vaikutusvaltaa

Sananlasku: "Rahalla saa ja hevosella pääsee", pätee aina kun on vain tarpeeksi rahaa.

Oma mediatalomistus mahdollistaa vallassaolon ilman demokraattista valintaa. Ei tartte itse asettua ehdolle, kun valitset ne joille annat mediahuomion ja siten mahdollisuuden nousta valtaan. Voit vakuutella vilpittömyyttäsi, vaikka omaat tiukan ideologian ja arvoperustan.

Todellakin mediapitoiseen omistukseen ovat syynä monet muutkin motiivit kuin pelkkä vilpitön kansan sivistämistarkoitus. Mediakasvatus pitäisi opettaa olemaan erityisen kriittinen myös painettua sanaa kohtaan. Suurin kansanvedätys käy nimittäin toteen kaupan kassajonossa, jos erehtyy lööppejä lukemaan.

Suomalaiset eivät saa jäädä kapitalistisen prosenttijengin hallinnon alle, joten siksi voimistakaamme Yleisradiota. Samanaikaisesti on oltava myös ikkunat auki muihin sivistyneisiin valtioihin, jotta emme jää täällä peräpohjolassa aivan kapitalistidiktatuurin alle.

Google on hyvä, koska se ei perusta toimintaperiaatetta sulkeutuneisuuteen vaan ennemminkin avoimuuteen. Tiedon sekä myös epätiedon jakokanavana Google on maailman ykkönen. Epätiedosta johtuen sosiaalisen median käyttäjän pitää olla riittävän sivistynyt, jotta ei tulisi omaksuttua liikaa disinformatiivista hömppää.

Todellisuus ei ole sitä miltä vaikuttaa, vaan on olemassa monin eri tavoin häiriintyneitä ihmisiä myös omistavissa tahoissa. Asiakas päättää, mutta uskollinen manipuloitu asiakas ei välttämättä vaihda, vaikka lehti hyppisi silmille, kun se on siinä painetussa sanassa!

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Paremmuudentunteen harha

Oma käsitys paremmuudesta suhteessa muihin voi olla myös harhakäsitys, jota asetelmaa vielä henkilön sosiaalinen ympäristö pönkittää. Paremmuuden kokija suhteessa muihin ihmisiin lienee usein hyvin suppean ihmiskäsityksen omaava henkilö.

Narsistisella tavalla häiriintynyt ihminen ei ehkä näe kuin oman paremmuutensa ja toisten hyötyarvon muiden ihmisten joukossa. Terveempi ajattelumalli on ajatella ihmisyhteisöä joukkovoimana kuin sairaalloisen saarnamiehen ajattelulogiikalla. 

Sosiaalinen media ja bloggaaminen provosoi ilmeisesti useilla narsistista käyttäytymistä, ja tätä ilmiötä tukee usein hyvin kritiikittömät julkiset palautteet. Käsitys itsestä paisuu jopa sosiaalisen median piirissä salakavalasti oman pään sisällä suhteettoman suureksi, etenkin jos vielä perinteinen media tätä asetelmaa tukee.

Ich habe genug, sanoi J. S. Bach kuuluisassa sitaatissaan. Riittävän hyvänä voi kehittyä ihmisenä, ja kukin on riittävän hyvä jos sitä haluaa. Ihmisen ei tarvitse kokea riittävänä paremmuutta.

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Jatkossa Kimmo kertoo

Muutin blogini nimen, mutta nettiosoitetta hermiitti.blogspot.com tai hermiitti.blogspot.fi en muuta.

Nimen muuttamisella blogini jättää nimimerkkikirjoittelun entistä kauemmaksi. Kommentoida voi jatkossakin anonyymisti.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Jalkapallon MM-turnaus 2014 Brasilia (2. välierä Hollanti-Argentiina)

Juuri tunti takaperin päättyi toinen välieräottelu Argentiina-Hollanti 0-0 ja rangaistuspotkukilpailun jälkeen Argentiinan voittoon. Edellisenä päivänä pelattu Brasilia-Saksa oli puolestaan pelinä aivan erilainen ja se päättyi Saksan hyväksi 7-1 ja jo eka puoliaika 5-0.

Olen katsonut vain yhden pelin MM-jalkapallokisoissa ja se oli juuri tämä toinen välierä. Hollanti ehkä hienoisesti yllätti turnauksessa saavuttamalla paikan välieriin. Muuten melko yllättämätön neljän kärki MM-turnauksessa on. Perinteiset jalkapallomaat pitävät pintansa. 

Oma suosikkijoukkueeni on juuri Hollanti johtuen jo 1980-luvun lopun ajoista suurissa jalkapalloturnauksissa niin kauan, kunnes Suomi näihin turnauksiin pääsee mukaan. Paljon selitetään sattumalla jalkapallo-otteluiden tuloksia, mutta onko sattuma jos neljä kärkijoukkuetta ovat Saksa, Argentiina, Brasilia ja Hollanti?

Itseltäni meni kovin into seurata MM-finaalia, koska Hollanti ei pelaa finaalissa. On kuitenkin hienoa katsoa, että miten pelaajat finaalissa paineet kestävät. Pronssipelikin pelataan ja siitä voi tulla varsin iloinen draama, sikäli kun toinen joukkue ottelun lopulta häviää.

Argentiina-Hollanti välierässä ei itse pelissä aivan selviä virheitä mielestäni tullut ja siksi selviä maalipaikkoja ei tainnut olla kuin kolme, jos huomioi Hollannilta Robbenin mahtavan nousun maalivahdin aluetta kohden, vaikka se päättyi ilman vetoa maalia kohti. 

Pelin olisi voinut rangaistuspotkuilla viedä myös Hollanti, mutta Argentiinan maalivahti vaikutti ulottuvammalta ja siten nappasi vetoja kiinni. Hienosti kumpikin joukkue paineet vetokilpailussa kestivät, kun kaikki potkut menivät 11 metristä kuitenkin maalikehikkoa kohti. Hollanin potkut rangaistuspotkukilpailussa eivät vain nyt täysin onnistuneet kaikilta osin.

Sehän on selvää jos peli menee jatkoajan jälkeen rangasituspotkukilpailuun, niin rouva Fortunan osuus pelin lopputulokseen kasvaa. 11 metriä ja veto lähtee yli 20 metriä sekunnissa joissain vedoissa, niin eipä siinä maalivahdille paljon reagointiaikaa jää jos ollenkaan. Myös paineensietokyky pitää olla kunnossa etenkin MM-ratkaisupeleissä eikä jalat saa olla pelin jäljiltä kovin tönkköinä.

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Lasten ja lesken asumisturva huomioitava ja perintöverotusta lykättävä

Lasten ja lesken asumisturva pitäisi ottaa huomioon perintöverotuksessa.

Olisi tärkeää että perintöverot laitetaan maksuun vasta mahdollisen kaupanteon jälkeen, jolloin perikunta myy perityn asunnon tai asuintalon. Tällä tarkoitan sitä, että perintöveroa ei perittäisi ennen omaisuusjärjestelyjä, ja täten kiinteistö tai asuinhuoneisto jäisi toistaiseksi perintöveron ulkopuolelle. Siispä, leskellä kuuluisi olla elinikäinen asuinoikeus lasten kanssa perikunnan asuntoon ilman suoria perintöveroseuraamuksia.

Oikeudenmukaisuudesta vielä

Perintöveron oikeudenmukaisuutta pitäisi mielestäni vielä lisätä nostamalla verovapaan perintörajan osuutta esimerkiksi 50000 euroon.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Ihmisyyden harmaa alue esittelyteksti






Esittelyteksti 

Ihmisyyden harmaa alue (v. 2014)
ISBN 978-952-93-3806-1 (nid.)
83 sivua ja pehmeäkantinen

Ihmisyyden harmaa alue on paitsi moraalipohdintaa, niin se on myös eräänlainen ajattelun kasvutarina, jossa humaani ajattelu nostetaan arvoon 36-vuotiaan oululaisen Kimmo Hoikkalan kirjoituksen siivittämänä.
Pohdinnassa on ihmisen pahuus ja hyvyys sekä näiden kirjassa Ihmisyyden harmaa alue väitetty yhteys synkronointi toistensa kanssa. Pohdinta jatkuu pelaamisen kautta lainsäädäntöön. Oma lukunsa on myös markkinataloudella ja tietenkin myös ihmisen käyttäytymisellä. Kirjan päätöksestä selviää, kuinka tärkeästä kirjasta kirjoittajalle on kyse.
Armollisuus on tärkeää paitsi itseä niin myös muita ihmisiä kohtaan. Kaikki eivät erehdy elämänsä varrella kovin pahasti, mutta kaikki voivat erehtyä hyvinkin pahasti moraalisessa mielessä. Ihmisyyden harmaa alue ei ihannoi ihmisyyttä, vaan lähinnä sitä peilataan kirjassa. Kirja muistuttaa luonnon realiteetista, jonka mukaan me kaikki olemme harmaalla alueella, vaikka kuljemme sen eri sävyissä.
Kirjoittajana pidän kirjaa Ihmisyyden harmaa alue sen pikaisesta toimitustyöstä huolimatta hyvin onnistuneena ja pelkistettynä moraalifilosofisena teoksena, jossa kirjoittajan oma käsitys ihmisen elämästä tulee myös esiin.
Mitä enemmän kirja herättää ihmisiä pohtimaan asioita, sitä paremmin teos on onnistunut. Vastauksia ei ole oikeaan moraalifilosofiaan helppo antaa.



Oulussa 7.7.2014 Kimmo Hoikkala


Tilausinfoa

Kirjaa voi tilata minulta sähköpostitse kimmo.hoikkala(at)gmail.com. Ihmisyyden harmaa alue kirjan hinnaksi 10 euroa toimituskuluineen kotimaahan minulta ostettaessa.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Vankila ei ole mielisairaan paikka

Satuin katsomaan äitini luona viime torstaina 3.7.2014 TV1-pääuutislähetystä (http://areena.yle.fi/tv/2191050). Uutisissa oli juttu vankeinhoidosta ja siitä että yhä useampi syyntakeeton passitetaan vankilaan, koska mielentilatutkimuksia ei teetetä riittävästi.

Tämä on huono asia sekä potilaan että hoitolaitoksen kannalta, kuten uutisjutussa puhelinhaastattelussa ollut Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma sanoi. Psykoottisia vankeja kohtaa kova ympäristö vankilassa, johon sopeutumattomien kohtalo ei liene kovin helppo, kuten Lauerma haastattelussa mainitsee.

Mielestäni erillinen mielentilatutkimus ja sen tarpeellisuus pitäisi aina arvioida psykiatrian ammattilaisten toimesta, jos oikeuslaitos on tuomitsemassa syyllistä vankilaan. Tuskin tästä suurta kuormitusta oikeuslaitokselle tulisi, jos näin toimittaisiin. Nythän käytäntö on, että oikeus määrää mielentilatutkimuksen jos määrää.

Tässä ei pitäisi myöskään luottaa käräjätuomarien pätevyyteen arvioida mielentilaa eikä ainakaan asianajajien, jotka ilmeisesti kuvittelevat syytetyn pääsevän helpommalla hänen joutuessaan vankilaan sovittamaan rikosrangaistusta. Oikeanlainen hoito voisi tuoda kuitenkin jatkoelinvuosia huomattavan paljon enemmän kuin psykoottisena tai muuten syyntakeettomasti vankilaan passitus.

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Auttaminen on monille itsestäänselvyys

Moni haluaa auttaa hädänalaisia, mutta entä jos ei ole aineellisia tai henkisiä resursseja auttaa? Auttamista eniten harrastavat kansalaiset omaavat resurssit, ja näin he voivat tavallaan myös ostaa moraalia ja korostaa egoaan.

Moraalin ostamisen tiedostava hyväntekijä ei ole kuitenkaan missään nimessä huono ihmisenä, vaan hän on oikeamielisesti ajatteleva kansalainen. Aineettomat ja henkisesti köyhät katkeroituneet mielet eivät tietenkään tätä ymmärrä, vaikka kyse on hienosta itsetuntemuksen tasosta ja käyttäytymisen motiivien tiedostamisesta.

Jotkut saavat jopa palkkaa toisten ihmisten auttamisesta ja se on oikein. Kaikista ei ole ammatillisiksi auttajiksi kuitenkaan, mutta jokainen aikuinen kansalainen voi olla halutessaan auttaja!

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Köyhyys on myös tulonjako-ongelma

Köyhyys ei ole muuta kuin tulonjako-ongelma, koska lähtökohta on se, että esimerkiksi Suomessa työmarkkinoilta ansaitsee palkkaa vain 68,9 prosenttia työikäisistä. (http://www.findikaattori.fi/fi/41)

Peruselämä valtion kustannettavaksi on järkevin suuntaus, jolla saataisiin yhteiskunnallinen köyhyysongelma aisoihin. Kauppalaskua ei näin ollen syntyisi ollenkaan peruselintarvikkeista, vaan kaupasta voisi hakea jokainen kansalainen kympillä vuorokaudessa ruokatuotteita.

Asuminen on myös kallista Suomessa ja tässä pitäisi palauttaa vuokrasäännöstelyn ajat. Kuitenkin ensiksi pitäisi leikata vuokratasoa alaspäin 30 prosenttia. Jos leikkauksen jälkeen ei kaikkia asuinhuoneiston kiinteistökuluja pystytä kattamaan, niin maksaisi valtio tätä erotusta.

Köyhyys voidaan minimoida jos halutaan, mutta tätä eivät kaikki nykyiset päättäjät halua. Kun ostovoima ei riitä peruselämiseen, niin jotain on pahasti pielessä. Oikeudenmukaisempaa tulonjakoa kaivataan ja kunnon korjausliikettä köyhyyden hoitoon yhteiskunnallisena ilmiönä.

Sitten on tietenkin poliittisia päättäjiä, jotka saavat mielihyvää jakaessaan minimaalisia korotuksia yksittäisille kansalaisille muutamia euroja kuukautta kohden. Ei muodollisia auttajia tarvita jos ei ole autettavia!

Auttamisen kulttuuri ei edes pyri yhteiskunnallisten ongelmien oikeanlaiseen ratkaisuun, koska muodollinen auttaja omassa minäkeskeisyydessään tarvitsee egoaan paisuttavaa toimintaa!

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Kun yksilö kohtaa järjestelmän

Tuskin koskaan järjestelmä on siinä kunnossa yksilön kannalta, että voidaan odottaa muiden ihmisten aina auttavan avuntarvitsijoita omasta vapaasta tahdosta.

Idealistinen järjestelmä on ajatuksena tietenkin hyvin kiehtova, mutta yksilöiden erilaisuus tekee jo niin suuren vaikeuden saavuttaa idealismi, että se ei voi milloinkaan tulla kyseeseen.

Kaikilla ihmisillä on joko hyvin tiedostetut motivaatiorakenteet tai piilevät houkuttimet, joista ympäristön ihmiset eivät aina voi päästä perille, ellei toiminta ole sitten hyvin avointa ja rehellistä.

Toisten ihmisten auttaminen on usein vilpitöntä toimintaa, mutta missä menee rajat jolloin toisten auttamisella ei saisi ostaa moraalia tai saada hyvää mainetta kohtuuttomasti?

Potilaana on hoitohenkilökunnan avun varassa joskus aivan kokonaankin, jolloin on ehdottoman tärkeää että hoitohenkilöstön eettinen taso on mahdollisimman korkea.

Hoitoketjun toimimattomuus onkin aivan luonnollinen asia, koska ihmisissä on aina erilaisia autettavia yksilöitä ja tulkintoja näiden olotilasta. Siksi ideaalinen hoitoketju ei ole koskaan idealistinen, koska ihmisten arviot toisista ihmisistä voivat inhimillisen erehdyksen vuoksi olla varsin kuollettaviakin.

Priorisointi on hyvä pyrkimys eli silloin hoidetaan potilasta oikeilla resursseille mahdollisimman oikea-aikaisesti. Kuitenkaan yksilöllinen näkökulma ja pyyteetön auttaminen eivät saisi unohtua yhteiskunnassamme!

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Puhumattomuus on puuttumattomuutta

Oletko hiljaa, jos huomaat jonkun epäkohdan elämässä? Oletko ainakin silloin hiljaa asiasta jos asia ei kosketa sinua?

Suu kannattaa mielestäni aina avata, jos esimerkiksi huomaa toisen ihmisen käyttäytyvän epäasiallisesti toisia ihmisiä kohtaan. Puhumattomuuden vuoksi moni ongelmien aiheuttaja voi varsin hyvin yhteiskunnassamme. Puhetta kehiin enemmän ja sitä myötä aitoa palautetta kehiin, jotta kaikki voivat siten mukauttaa käytöstään sopivammaksi toisia ihmisiä kohtaan. Toisaalta tämä edellyttää sitä että palautteen kohteella on muutosvoimaa oman käyttäytymisensä suhteen.

Puututaan epäkohtiin asiallisesti puhumalla, ja tällöin koko yhteiskunta voi paremmin. Puuttumattomuuden ja siten myös puhumattomuuden kulttuuri saisi väistyä yhä laajemmin syrjään yhteiskunnassamme. Puhe hoitaa myös puhujaa henkisesti, varsinkin jos henkilö kokee puhuvansa asiaa. Suuria hyötyjiä puuttumisen kulttuurin kukoistuksen myötä olisivat myös lapset, nuoret ja vanhukset!

torstai 19. kesäkuuta 2014

Parasta sinua?

Parasta minua on mielestäni suhteellisen vastuullinen elämä kahden pienen lapsen isänä.

Parasta minua on myös melko hyvä ja johdonmukainen kirjoitustaitoni.

Parasta minua on latistavien palautteiden kääntökyky suoritustehoksi.

Mikä on parasta sinua?

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Hyvää raitista juhannusviikkoa!

Jos on tarvetta juoda, niin juokaa Juhannusaattona perjantaina kohtuudella ja jättäkää Juhannuspäivä pariin tasottavaan saunaolueen. Näin saatat välttää kesälomajuoppouden.

Kyllä Suomen kesässä on paljon muutakin tekemistä, kun vetää mökillä tai taivasalla kaatokänni. Kaatokännissä on selvät varjopuolet. Kääntäkää sammuneet aina kylkiasentoon, koska omaan oksennukseen voi selällään sammuneena vaikka tukehtua!

Toisaalta voi olla asia niin, että vain riittävän järkevät ja kypsät henkilöt osaavat raittiina sosiaalisen kanssakäynnin. "Mut sehän oli kännissä", humalaisen kaverin selittelyä ei tarvitse aina huomioida, koska olemme aina vastuussa teoistamme humalatilassa.

Voit repäistä kunnolla eli näyttää esimerkkiä viettämällä raitista Juhannusta myös nuoremmille suomalaisille! Ottakaa silti jos mieli tekee, sillä itsensä kiusaamalla tilanne ei parane. Ottakaa, mutta ottakaa kohtuudelle, koska se on suomalaisten etu!

Itselläni on tulossa seitsemäs perättäinen raitis Juhannus. Omaan kokemusta silti myös kännäilystä ihan riittävästi. Nyt olen raitis ja siitä ylpeä!

Hyvää Juhannusta! :)

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Minä, minä, minä vai me?

Kumman valitset seuraavissa eduskuntavaaleissa minä, minä, minä -puolueen vai meidän puolueen? Niinpä niin, kun ulkoistat ajattelusi minämiehelle, ja tällöin yhteiskunta voinee kohta huonommin.
Toivon mukaan tuleva pääministeri Alexander Stubb tuntee myös yhteiskuntavastuunsa Suomen tasavallan vaikutusvaltaisimmassa poliittisessa tehtävässä. Annetaan miehelle mahdollisuus, mutta tarpeen tullen pitää myös median herätä ja etenkin poliittisten vastustajien, jotta yhteiskunnallinen keskustelu säilyy kriittisenä ja kaikki kansalaiset huomioivana. Toinen vaihtoehto on suomalaisen minämiehen egopatsastelua, jota kukaan ei viitsi edes kyseenalaistaa.
Hommat tarttee hoitaa yhteiskunnallisesti, ja mikä on kokoomuslaisen Stubbin etu ei välttämättä ole aina kansakuntamme etu. Äänestämällä voit vaikuttaa! Puolueen järkevyyden taso on puoluestaan mitattavissa suoraan sillä tavalla, että arvioi kunkin puolueen puheenjohtajien suuruutta yhteistyökyvykkyyden ja arvopohjan mukaan, eikä tällöin ykköseksi yllä pikkusieluinen kovan arvopohjan ja mammonapiirien ykköstykätty minämies.
Kuitenkin on vaikea nähdä revittyä Kataisen hallituksen jälkeistä tilaa poliittisesti vakaana, mutta voinette osoittaa Stubbin kannattajat ja tukijat että olen väärässä! Onneksi elämme monipuoluejärjestelmässä, ja onneksi on vastavoima uusliberalisteille, ja se on konkretisoitu kirjaimin sdp!

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Uusliberalistinen katsantokanta on yhteiskunnan vihollinen!

Uusliberalistinen ihanne on se, että työväki tulee nippanappa palkalla toimeen. Lisäksi työväestä imetään kaikki irti vielä vapaa-ajalla, jolloin lyödään velvoite myös kaikkien mahdollisten läheisten hoitamisesta jne.

Puhuvathan uusliberalistit ihan tosissaan lahjoitusvaroin hoidetusta hyvinvointivaltiosta. Kannata tätä ja kannatat oikeaa kokoomusta ilman kulissirukkasia!

Demarit eroaa kokoomuksesta juurikin toimeentulokysymysten osalta eniten. Toivon mukaan kansallinen kokoomus näkisi joskus taas koko kansan!

En odota jatkossakin reilua peliä niiltä joilla eniten on. Siksi pitää laittaa ihmislajin sikapossut kuriin tulevaisuudessa ja samalla vastuuseen huono-osaisten kaltainkohtelusta.

Kohtuuta ei ole olemassa ilman yhteiskunnallista määräystä! Siksi SDP!

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Vaatikaa hoitoa läheisillekin tai he eivät sitä saa

Suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä on mielestäni paikoin suurissa vaikeuksissa sen päätehtävässä eli potilaiden hoitamisessa ja kohtaamisessa. Varhaisesta puuttumisesta puhutaan nykyään paljon, mutta mitä se on käytännössä? Sairauksien seurannasta puhutaan niin ikään, mutta millä tasolla tämä oikeasti on?

Lähipiirini joidenkin ikäihmisten piirissä vaikuttaa vallitsevan epätoivoinen tunne suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää kohtaan, ja ymmärrän syyt tähän täysin hyvin. Ensinnäkään vanhaa potilasta ei haluta aina ottaa riittävän vakavasti, jolloin häntä ei kuunnella eikä huomioida hänen kertomaansa.

Sitten kun ambulanssi on jo pihassa, niin sanotaan, ettei lääkäri kumminkaan ehdi pyhänä vanhusta hoitaa, joten parempi on sinnitellä kotona. Jospa se on vain jotain henkistä, kun potilas ei pääse vessaan. Ei ollut henkistä tässäkään, vaan nikamia oli rysähtänyt kasaan ja potilaalla oli akuutti munuaistulehdus. Tällä hetkellä kyseinen potilas on saanut suurella omaispaineella oikeanlaista hoitoa ja hän liki juoksee.

Milloin otatte arvon lääkärit ikäihmisten hoidossa toisenlaisen asenteet potilaitanne kohtaan? Asenteet kun välittyvät teidän kautta koko hoitoketjun mitalle! Ambulanssikuskit vaikuttavat todellakin olevan lääkärien tossun alla, ja heitä on lisäksi voitu myös kouluttaa asiakaspalvelijoina väärin. Kunnallinen virkamies on kunnollinen vain silloin, kun hän palvelee kuntalaisia parhaan osaamisensa ja kyvykkyytensä mukaisesti.

Tässä en syyllistä hoitoketjun suorittavaa tasoa, vaan sitä hallinnoivaa tasoa täysin kyvyttömäksi monilta osin Suomea ja myös näennäisesti hyvin vauraassa kunnassa Pirkanmaalla. Palvelujen Pirkkala on osin oikein sanottu, mutta ei aivan. Asiat voidaan laittaa kuntoon joko ylimpien virkamiesten asennemuutoksella tai poliittisella ohjauksella, vaikka itse kannatan molempia ratkaisuja. Tehkää jotain, koska siitä teille veroissa maksetaan!

Turvallinen lapsuus, työteliäs aikuisikä ja huoleton vanhuus; voisi olla hyvinvointivaltiomallin mukainen ihanne kansalaisille, vaikka tämä ei pidä kaiketi ikinä paikkaansa. Tehkää silti jotain itsenne ja myös läheistenne eteen, koska voi tulla aika, että myös joku on tulevaisuudessa auttamassa teitä.

Erityiskiitokset vielä lopuksi OYS yhteispäivystys inhimillisestä pikkupotilaiden hoidosta tähän mennessä, johon tasoon myös TAYS Acuta yhteispäivystys useimmiten ylsi!

torstai 5. kesäkuuta 2014

Parasta mielialalääkemarkkinointia

Mikä mahtaa olla paras keino markkinoida mielialalääkkeitä? Nähdäkseni on lähinnä kaksi markkinointisuuntausta tässä asiakokonaisuudessa, joista toinen on lääketieteeseen perustava markkinointi ja toinen on vahvat positiiviset käyttäjäkokemukset.

Ensinnäkin lääketieteellinen mielialalääkemarkkinointi on vallitseva tapa markkinoida uusia mielialalääkkeitä kokonaisuudessaan suurelle yleisölle. Tällöin ei ole kyse tietenkään lääkkeiden suoramarkkinoinnista vaan yleisön mielikuvia muuttavasta tieteelliseen näyttöön pohjaavan tutkimustiedon levittämisestä. Tällaisessa markkinoinnissa yksin käytettynä on vaarana, että pilleritehtaiden tuotteet nähdään vain keinona tehdä rahaa eikä tällöin ihmisten auttaminen tieteen keinoin ole välttämättä päällimmäiseksi nouseva ajatus.

Lääketieteeseen perustuva lääkemarkkinointi on usein lääkkeitä hoitotyössä käyttävän hoitohenkilöstön kouluttamista, ja kestittämistäkin on ollut ainakin joinakin ajanjaksoina lääkeyhtiöiden toimesta. Ei tällainen markkinointi tai lääkkeen markkinoille lanseeraaminen kuulosta varmaan suuresta yleisöstä kovinkaan uskottavalta. Siksi lääkkeiden markkinoinnissa olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota loppukäyttäjien kokemuksiin, jotka ovat psykiatrisesti sairastuneilla potilailla usein varsin ristiriitaisia.

Mielenterveyskuntoutujan on helppoa puhua kokemusasiantuntijana hoidollisesti auttaneista kokemuksista yksilönäkökulmasta ja tällaisella viestillä voi olla suuri painoarvo, jos kokemusasiantuntija on kokenut lääkityksestä merkittävää hyötyä. Kokemusasiantuntemusta ei vain mielestäni arvosteta läheskään samalla lailla kuin alan ammattilaisia, jotka puhuvat tieteelliseen näyttöön pohjaavan tutkimustiedon mukaista asiaa. Kokemusasiantuntijuus tuo lääketeollisuudelle yhden merkittävän haasteen joka voi olla hoitotyötä lääkkeiden voimalla edesauttavaa tai lääkkeisiin kriittisesti jopa negatiivisesti suhtautuvaa mielikuvaa luoden. Kuitenkin on sanottava, että psykiatristen sairauksien hoidossa kokemusasiantuntijuus tulisi nostaa keskeisempään asemaan lähtien sairauksien hoidon suunnittelusta ja jopa markkinointikanavanakin suurelle yleisölle. Eihän mikään muu vakuuta suomalaista yhtä hyvin kuin kaverin sana!

Lääketeollisuus on takuulla hieman hämillään, kun kaikki mielenterveyskuntoutujat eivät taputa innolla uusista lääkkeistä, vaan kuntoutujat saattavat asettaa lääkkeet hyvin kriittiseen tarkasteluun käyttökokemusten perusteella. Lääketeollisuus tekee suuren virheen, ellei se halua kuunnella epätoivossa pillereistä tukea hakevia mielenterveyskuntoutujia, koska yksilötasolla olisi naivia väittää ainakaan psykiatriassa että mikä lääke tahansa auttaa eikä etenkään aiheuta sivuvaikutuksia. Moni mielenterveyskuntoutuja voi jopa tässä ajassa valita helposti enemmän sairauden oireita kuin joskus liki helvetillisiä lääkkeiden sivuvaikutuksia.

Tässä on yksi ratkaisukin paremman lääkehoidon mahdollistumiseksi ja se on tietenkin ehdottoman hyvä etenkin lääkitysmuutosten ja lääkityksen tehon seuranta riittävän intensiivisesti ammattilaisten seurannassa. Mihin lääkityksellä pyritään, on keskeinen kysymys johon tulisi vastata.

Mikä sitten on parasta psykiatristen lääkkeiden markkinointia? Skitsofrenian kokemusasiantuntijana väitän, että parasta lääkkeiden markkinointia olisi kriittisen tiedon levittäminen suureksi osaksi asiantuntijapitoisena, mutta en tarkoita sitä että kokemusasiantuntijuus ei toimi markkinointikeinona. Jos asenteita psykiatrisia lääkehoitoja kohtaan halutaan todella vähentää, niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin antaa ihmisten avoimemmin ja kriittisemmin kertoa lääkkeiden loppukäyttäjinä sekä hyviä että huonoja kokemuksia lääkkeistä.

Suureen yleisöön vaikuttaminen ei liene kuitenkaan helppoa, mutta auktoriteetit kyseenalaistavassa aikakaudessa on syytä mennä ruohonjuuritasolle, jos halutaan ruohon todella vihertävän. Kuitenkin on syytä tässä muistaa markkinoinnin sääntö, jonka mukaan huono käyttäjäkokemus leviää paljon todennäköisemmin kuin hyvä käyttäjäkokemus.

Psykiatria ei saa kokonaisuutena jäädä lääketehtaiden varjoon kehittymisessä, vaikka monet etenkin nykyiset antipsykoottiset lääkkeet mahdollistavat yhä useammille kansalaisille mielekkäämmän todellisuuden. Kyse on psykiatriassa paljon myös politiikasta, sikäli kun moni kuntoutuja ei ymmärrettävästi syistä usko markkinatalouden kaiken korjaavaan voimaan.

Kimmo Hoikkala, kokemusasiantuntija ja puheenjohtaja Suomen skitsofreniayhdistys ry

lauantai 31. toukokuuta 2014

Voiko elämällä pätevöityä työelämään?

Lähtökohtana on, ettei pelkästään elämällä elämää pätevöidy Suomessa minkään tasoiseen työtehtävään. Tämä on mielestäni puute suomalaisessa työelämässä joka painottaa nähdäkseni lähinnä kahta asiaa eli koulutusta ja aukotonta ansioluetteloa.

Miksi työnantajat eivät arvosta esimerkiksi kotiäidin roolia, vaan usein se katsotaan haitaksi työelämässä, jolloin kysytään työnantajan toimesta, että "tuleeko vielä lisää lapsia?" Lähes yhtä lailla kuuluisi arvostaa myös koti-isän roolia, koska se osoittaa etenkin pienten lasten ollessa kyseessä hyvää järjestelykykyä ja paineensietokykyä.

Miten sitten on asia, jos on työelämässä pätevöitynyt rautaiseksi ammattilaiseksi ilman usein muodollisia korkea-arvoisia tutkintoja. Eihän tämä riittää, koska monet työpaikkailmoitukset lähtevät liikkeelle ajatuksesta, että korkeakoulututkinto vaaditaan jne.

Entä aukot ansioluettelossa esimerkiksi vaikean sairauden johdosta? Voi olla, että tällöin työllistymismahdollisuus ei ole mahdollisesta koulutuksesta huolimatta aivan paras mahdollinen.

Hyvät koululaiset ja vanhemmat työmarkkinoille pyrkijät! Sanon teille suoraan, että mikäli haluatte tehdä siistejä ja haasteellisia töitä, niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kouluttautua. Koulutussidonnaisuus tuntuu kyllä joissain tapauksissa melko tyhmältäkin, mutta näillä säännöillä silti Suomen työmarkkinoilla pitkälle mennään.

Koulutus ja etenkin korkeakoulutus on nähdäkseni tavallaan sertifikaatti perusosaamisesta työhön nähden, mutta se ei tarkoita sitä että kouluista tulee valmis työntekijä mihinkään paikkaan. Joskus vuosituhannen vaihteessa eräs opettaja sanoi TTKK:lla muistaakseni, että kouluja käydään sitä varten että saadaan perustiedot, jonka pohjalta voi ammatillisesti alkaa pätevöityä.

Onnea kaikille kouluista valmistuneille! :)

ps. Ymmärrän kyllä silti hyvin koulupudokkaitakin, koska minusta tuli melkein itsekin sellainen. Nyt olen vain koulupudokas TTKK:lta (nyk. TTY).

torstai 29. toukokuuta 2014

Jyrki Kataisen osaamisella Euroopan johtoon?

Pääministeri Jyrki Katainen on loistava ehdokas EU komission puheenjohtajaksi asti, jos EU on tarkoitus hajottaa mahdollisimman pian. Jyrki Kataisen porvarillinen ylimielisyys ja itsetietoisuuden taso on luokkaa sivistymätön. 
Vai mitä mieltä olette, kun Katainen hehkuttaa Eurovaalitulosta alle 400000 äänestäjän voimalla Suomessa suunnilleen seuraavasti: "Vasemmisto on kannatuksessa pienempi kuin kokoomus!"
Ei todellakaan ole ihme, että tällaisilla diplomatiataidoilla varustettua henkilöä kuin Jyrki Katainen pitävät euro-skeptiset voimat hyvin varteenotettavana ehdokkaana jopa komission johtoon! Kreikan takuut olivat muuten demari Jutta Urpilaisen eivätkä kokoomuksen Jyrki Kataisen ansiota. Katainen tuntuu olevan mielinkielin sinne pöytiin missä pääsisi hieman parempaan valta-asetelmaan, mutta realiteetit lienevät raadollisempia. 
Oppositioon demareille naureskeltiin Kataisen ollessa valtiovarainministeri, kun Tuomioja muistutti SDP:n ryhmäpuheessa todellisuudesta, että demarit eivät hyväksy liikepankkien tappioiden sosialisointia ja ainoastaan voittojen privatisointia ilman sijoittajariskejä!
Venäjää kokoomuksen pikkupojat arvioivat vuosia sitten Kataisen johdolla pieneksi valtatekijäksi, mutta onko tuossa mitään perää, kun esim. Suomen energiatase on yli 7000 miljoonaa euroa pakkasella!
Ylimieliset ihmistyypit saavat eniten tuhoa kansalle aikaan. Kansa antaa takaisin ennen pitkään. Demarit on tässä selvä vaihtoehto antaa takaisin Suomessa!