lauantai 30. elokuuta 2014

Hyvämaineisten ammattien hirveä menneisyys

Jotkut ammattialat ovat hyvämaineisia, vaikka niiden alojen menneisyyden taakka on hirveä kuten esimerkiksi papeilla, opettajilla ja lääkäreillä.

Pappien hirveyksiä on tapahtunut Suomessa tietääkseni yleisesti vielä 1900-luvulla puhumattakaan keskiajan pimeyksistä.

Opettajista muistan itsekin, että 1980-luvulla oli vielä fyysinen kajoaminen oppilaisiin olemassa oleva pelko.

Lääkäreistä etenkin psykiatrit ovat käyttäneet etenkin 1800-luvun vaihtuessa 1900-luvuksi hyvin kyseenalaisia hoitomuotoja, mutta liekö tässä ollut epätiedollakin osuutta asiaan ja yhteiskunnassa vallitsevilla asenteilla.

Mielestäni tilanne nyt on Suomessa se, että papit ymmärtävät oman syntitaakkansa hyvin joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, mutta erityisen suurta katumusta näistä on aikalaispapeilta varmaan turha odottaa.

Opettajat ovat edelleen ylpeydessä kansankynttilöinä kiinni, vaikka oppilaisiin kajoaminen oli ennen vanhempien kansalaisten kertomana hyvin yleistä lapsuuden kouluissa.

Lääkärit ovat ehkä tavallaan tietoisimpia menneisyyden taakastaan ja heillä on parhaat edellytykset hoitaa oma maine lujalle pohjalle. Toki mätämunia on joka ammattikunnassa.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Miten lasten psyykkinen vaurioittaminen kuriin?

Ihmisen psyykkinen vaurioittaminen ei ole rangaistavaa varmaankin paljon sen näyttöepäselvyyden vuoksi. Kuka puolustaa perhepiirissä erilaista lasta, joka ei täytä hörhöjen vanhempien odotuksia. Kuka puolustaa sisaruslaumassa sen haavoittuvaisempaa sisarusta? Kuka puolustaa koulussa vetäytyvää ja kiusattua oppilasta?

Lapsia pitäisi rohkaista enemmän kertomaan kokemuksia niin perhepiirin tapahtumista ja koko sosiaalisen vuorovaikutusympäristön asioista. Paikallaan olisi koulussa painottaa entistä enemmän henkisen kasvun seurantaa, jolloin varhain tunnistettuun psyykkiseen oireiluun voitaisiin myös nopeasti puuttua.

Lapset ensin, sanotaan monin paikoin, mutta mikä on todellisuus. Lapset ovat joskus vanhempien odotusten summa, ja sisarussarjassa voi olla myös epätervettä sisaruskateutta vailla kannustavaa tekijää. Ei varttuva ihminen kaipaa mollaavien vanhempien sisarusten ylivertaisia itsekehutuokioita, vaan vanhempien sisarusten tärkeä rooli olisi jaloimmillaan mielestäni löytää nuoremmissa sisaruksissa hyviä puolia ja kannustaa heitä elämässään eteenpäin.

Jos on perheen ainut lapsi, niin tällöin tietenkin jää kaikki mahdolliset sisarusten tuomat haittavaikutukset mutta myös positiiviset vaikutukset saamatta. Elämässä on uskoakseni Suomessa kaikilla lapsilla sekä huonoja että hyviä sosiaalisia kokemuksia, ja näiden vastakkaisuuksien summa määrittää paljon myös lapsen kasvua aikuisuuteen.

Suojaavia tekijöitä hyljeksytylle ja nöyreetetylle lapselle voi olla joku läheinen aikuinen, jolta saa tukea oikeudenmukaisella tavalla. Lähes kaikilla lapsilla on mahdollisuuksia selviytyä yhteiskunnassa moniin eri tavoitteisiin, jos vanhempien nollaukset ja vanhempien sisarusten tylyttävät kommentit kykenee nollaamaan edes joskus elämänsä varrella. Parasta tietenkin olisi, jos epäsopiva kasvuympäristö huomaisi oman sairaalloisen piirteistön.

Joskus lapset jotka ovat saaneet vanhemmilta ruumiillista kuritusta pitävät sitä oikeana, joka tarkoittanee sitä että ruumillinen kurittaminen siirtyy kuritettujen lasten lapsiin. Kurituskierre poikki ja ymmärrystä enemmän lasten omaa persoonaa kohtaan toivoisin monilta vanhemmilta. Jos riittävän hyvä vanhemmuus riittää, niin miksi vaatisimme lapsilta parempaa kun emme siihen vanhempinakaan kykene.

Lapset kaikin puolin yhteiskunnassa enemmän kuultaviksi ja huomioiduiksi! Tästä seuraisi, että tulevaisuuden sosiaalihuollon ja mielenterveyshoidon resurssit leikkaantuvat.

lauantai 23. elokuuta 2014

Ihmisyyden harmaa alue on tehty muutamia korjauksia painettuun versioon

Olen saanut Ihmisyyden harmaa alue kirjat kirjapainosta jonkin aikaa sitten. Hiukan on täsmennystä ja oikeakielisyyssäätöä painettuun kirjaan tehty.

Muutoksia on tehty sivuilla 4, 38 ja 81, josta ohessa alla korjatuista tekstimuodoista.

Painettuna Ihmisyyden harmaa alue sivut 38 ja 4.

Painettuna Ihmisyyden harmaa alue s. 81.

torstai 21. elokuuta 2014

Skitsofreniaa potevien mediakuvasta - nyt!



Miksi tarkka diagnoosi pitää mainita lehtijutussa? Onko esimerkiksi paranoidinen skitsofrenia edelleen väärinkäsitetty sairaus juurikin sen mediakuvan johdosta? Suomessa asuu noin 50000 kansalaista joilla on diagnosoitu skitsofrenia ja heistä yli kymmenellätuhannella on diagnoosina paranoidinen skitsofrenia.

Kuitenkin paranoidinen skitsofrenia ei usein ilmene vaarallisuutena kuin potilasta itseään kohtaan, vaikka uhkaavaa käyttäytymistä saattaakin psykoositiloissa esiintyä. Selvä syy-yhteys skitsofrenian ja rikollisen käyttäytymisen välillä ei siis ole läheskään yleispätevä, vaan kyseessä on hyvin marginaalisesta joukosta sairastuneita.

Suomessa jokaisella skitsofreniaan sairastuneella on yksilöllinen tarina sairastumisestaan, ja yhä useammilla on myös mahdollisuus tämän ajan Suomessa kertoa tarinaa jopa skitsofreniasta kuntoutumisesta. Tällaiset jutut kuten Suomen Kuvalehti julkaisi netissäkin elokuussa kaikkien nähtäväksi eivät edesauta skitsofreniakuntoutujien asemaa. Suomen Kuvalehden juttu antaa mielikuvan, että paranodisen skitsofreniapotilaan käyttäytyminen olisi aina hyvin haitallista ja jopa vaarallista lähiympäristölle, joka ei pidä edes psykoositiloissa useinkaan paikkaansa.

Paranoidinen skitsofrenia on joskus suora syy-yhteys muille ihmisille aiheutuvalle vaaralle. Kuitenkin psykoosissa nähdäkseni useimmiten painajaismaiset ajatukset kääntyvät tosina potilaalle potilasta itseään kohtaan, jonka seurauksena itsemurha voi olla hyvin lähellä toteutumistaan.

Siispä paranoidinen skitsofreniapotilas ei ole välttämättä edes psykoosissa vaaraksi kenellekään edes lähiympäristössä oleville ihmisille, vaan vaara voi aiheutua lähinnä potilaan oman henkeä kohtaan. Siinä olen samaa mieltä Suomen Kuvalehden jutun kanssa, että hoidottajättäminen ei voi olla järkevää, mikäli potilaan itsenäinen hoitotahto ei ole kunnossa.

Vaikeista mielenterveyshäiriöistä kuntoutuminen on toki mahdollista, mutta se vaatii paitsi oman sairautensa tuntemista niin se vaatii myös potilaalle yksilönä sopivaa hoitotahoa. Ei nimittäin voi olettaa, että hoitotaho olisi aina sopiva hoitamaan tietynlaisia potilaita yleispätevällä tavalla, koska yksilöllisyysnäkökulma on nähdäkseni tärkeä osa nimenomaan psykiatrista hoitoa. Hoitotaho voi parhaimmillaan osoittaa kuntoutujalle elämän mahdollisuudet hyvänlaiseen toimintaan omien mieltymysten ja kykyjen mukaan realistisella tavalla.

Pyydän harkitsemaan kaikkia median edustajia jatkossa ennen juttujen julkaisemista, että mihin raflaavilla skitsofrenia-aiheisilla jutuilla oikein pyritään? Usein skitsofreniakuntoutujat ovat olleet pitkän aikaa elämänsä varrella niitä hyljeksityimpiä ja usein lapsuudessa myös vaikeasti traumatisoituja ihmisiä, joten pidän hyvin kyseenalaisena toimintana median taholta, että skitsofreniaa potevat saavat julkisuutta usein vain negatiivisessa viitekehyksessä.

Kimmo Hoikkala, kokemusasiantuntija ja puheenjohtaja, Suomen skitsofreniayhdistys ry

PS. Ei se syy-yhteys ole tosiaan aina skitsofrenia, vaikka niin väitettäisiin, vaan syy voi olla hyvin persoonallisuushäiriöpohjaistakin. Itse en tiedä paljoakaan skitsofreniasta vaikka olen siihen diagnosoitu 10 vuotta sitten, mutta sen tiedän, ettei sairaudestani moni kansalainen Suomessa tiedä senkään vertaa.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Poliittinen liikehdintä yhä kesyä!

Muistelin tänään ystäväni kanssa puhelinkeskustelussa ensimmäistä selvästi poliittista mielikuvaani 1980-luvun alusta, mutta vuodesta en ole varma. Puhujana oli kuitenkin Pirkkalan yhteislukion rapuilla Jouko Kajanoja, joka Wikipedian mukaan oli mahdollisesti siihen aikaan SKP:n puheenjohtaja.

Kuulijoita oli isäni ja minun lisäksi muistikuvani mukaan satoja kansalaisia ja tunnelma oli intensiivinen. Sen enempää en tilaisuuden sisällöstä voi muistaa. Palopuheita saattoi olla vaikka ei tunnelmassa kai mitään pelottavaa ollut 4-5 vuoden ikäisen pojan mukaan.

Tässä tulee vääjäämättä mieleen, että tämän ajan poliittinen liikehdintä on kovin kesyä verrattuna 1980-luvun alkuun, kun olen seurannut vaalitorien meininkiä lähinnä sekä Tampereella että Oulussa. Onko asiat tosiaan niin hyvin, kun porukka ei liiku poliittisissa tilaisuuksissa juurikaan verrattuna 1980-luvun alkuun?

Vai onko kansan mielenkiinto politiikkaa kohden osittain tapettu, kun kotoisten vaalien äänestysprosentti jää kuuteenkymppiin ja eurovaaleissa jäi vähän yli neljäänkymppiin. Epäilen tämän poliittisen jähmeyden tilan vielä kääntyvän liikehdinnäksi, kun kansalaisia alkaa taas enemmän yhteisten asioiden hoito kiinnostaa.

Voi kyllä olla, että auktoriteetteihin ei etenkään politiikassa paljoakaan uskota, josta osoituksena juuri kuulijakunnan vähäisyys, vaikka puhujina olisi valtakunnan ykköskentän rouvia ja ukkoja. Auktoriteettiuskon hiipuminen voi olla hyvä asia, mutta minusta on hieno asia myös kannattaa jotain ykköskentän miestä politiikassa, kun ei minun itse tartte olla niissä karkeloissa mukana.

Tietenkin mediassa ja sen sosiaalisessa alaosastossa heitetään paljon poliittista läppää, mutta mitähän läpänheitto olisi ollut internetissä, jos internet olisi tullut käyttöön nykyisessä mittakaavassa jo 1970-luvulla? Someruikkijat eivät vedä kansaa kuitenkaan puoleensa, josta osoituksena ehdokkaina olleiden some-aktiivien alhaiset äänimäärät. Television tärkeys viestinnässä viime eurovaaleissa korostui yhä, mutta tässä voi ajan kuluessa tulla muutosta - toivottavasti!



Lähteet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Jouko_Kajanoja

lauantai 9. elokuuta 2014

Perheitä Suomessa yllättävän vähän!

Tämän blogimerkinnän alkuun hieman tilastolukuja Tilastokeskuksen tilastojulkistusuutisesta.

"Lapsiperheissä oli vuonna 2013 yhteensä 1 057 000 alaikäistä lasta."

"Suomessa oli vuoden 2013 lopussa yhteensä 576 000 lapsiperhettä. "

Lähde: http://tilastokeskus.fi/til/perh/2013/perh_2013_2014-05-23_tie_001_fi.html 

Lapsiperheet ovat yhteiskunnan jatkuvuuden ja suomalaisuuden tae, mutta miksi yhä useampi sinkku kammoaa perhe-elämää. Eikö usko riitä omiin kykyihin klaarata elämä läpi perheellisenä? Vai onko kyse siitä että yhteiskunnan taholta ei tueta tarpeeksi lastentekoa?

Pitää muistaa, että järkevä ihminen kyllä punnitsee omat resurssinsa vanhempana ennen vakavaa lapsentekoharjoittelua. Jos esimerkiksi makaa masentuneena niin ei voi ajatella lapsen tuovan olotilaan kovinkaan usein mitään helpotusta. Samoin jos on rankka päihdeongelma, niin siinähän joutuu lapsi suoraan kärsimykseen heti synnyttyään.

Kokemukseni puhuu suomalaisten olevan hyvin valveutuneita vanhempia ja lasten parasta ajattelevia vaikeissakin tilanteissa. Ongelmia on lapsiperheiden köyhyys ja sosiaalisen verkoston suppeus siinä mielessä, ettei helpolla löydy talkoilla ketään sopivia lastenkaitsijoita. Kuitenkin vaikka ensimmäisen viisi vuotta lasten elämässä ovat ehkä tärkeimmät, niin silti näissäkin olosuhteissa monet vanhemmat sinnittelevät läpi urakkansa kunnioitettavasti.

Maan hallituksen kaavailut valtiovarainministeri Antti Rinteen toimesta ovat paikallaan, jolla perhepolitiikka tuodaan taas sisäpolitiikan keskiöön. Lapsenteko on kovaa työtä, ja myös lasten hoitaminen vasta onkin työtä, jonka vuoksi työväenliike ei voi olla muuta kuin lapsiperheiden paremman toimeentulon puolesta!

"Onhan perheitäkin erilaisia ja silti on 70 vuotta puhuttu perhepolitiikasta! Ilkka Taipale huomauttaa."
Lähde: http://yle.fi/uutiset/komitea_selvittamaan_yksin_asuvien_asemaa__nyt_on_ratkaisun_paikat/7327943

Ilkka Taipaleen (sd.) ja hänen tukensa kaljaveikoillekin ymmärrän, mutta sitä en ymmärrä, että miksi hän pilkkasi köyhiä perheitä asettemalla kaljaveikot edelle köyhistä lapsiperheistä?

Lapset kasvattavat aikuisia myös jos kasvatusvastuu onkin toisin päin. En pidä järin viisaana ketään ihmistä, jolla ei ole omia lapsia, koska tällöin elämänkäsitys jää auttamatta hyvin vajaaksi.


keskiviikko 6. elokuuta 2014

Lapsilisät korkea aika poistaa toimeentulotukilaskelmasta!

Ilmeisesti tätä vallitsevaa epäkohtaa ei ensi vuoden 2015 valtion budjettiin korjata. Lapsilisiä ei pitäisi missään nimessä huomioida tulona toimeentulotukilaskelmassa.

" Verotuksen lapsivähennys pieni- ja keskituloisille otetaan käyttöön 2015. "

Lähdesivusto: valtiovarainministeriö

Köyhimmät lapsiperheet eivät vain maksa juurikaan veroja, joten tämä verohelpotus ei siten auttaisi kaikista köyhimpiä perheitä. Tämä tilanne pitää korjata, että toimeentulotukiturvan varassa elävät saavat käyttää lapsilisät siinä missä muutkin perheet.

Pitää kyllä huomata, että hyvin toimiva toimeentulotukiturva on vain väliaikainen järjestely, jonka aikana kansalainen hakeutuu joko työelämään tai eläkkeelle. Ei toimeentuloluukulla voi odottaa ihmeitä eikä ylenpalttisia kaljarahoja, vaan toimeentulotuki on tarkoitettu käytettäväksi perheen hyvinvointiin.

tiistai 5. elokuuta 2014

Tasa-arvo sukupuolten välillä?

Miehet eivät ole huonompi sukupuoli, eikä naiset ole parempi sukupuoli.

Miehiä on myös kunnollisia ja naisia on myös kunnottomia.

Miehet ovat monesti fyysisempiä ja naiset ovat usein heikompia fyysisesti.

Naisen raivossa ei tulos ole yhtä pahaa kuin miehen raivossa, koska fysiikan lait ovat miehen puolella varsin usein.

Naiset osaavat olla kieroja ja miehet suoria, mutta tässäkin on poikkeuksia molempiin suuntiin.

Naisissa on herkkäuskoisia, mutta on myös hyvin analyyttisia naisia, jotka osaavat suuretkin luvut oikein.

Naiset elävät Suomessa keskimäärin pitempään.

Miehet tekevät suuremmalla todennäköisyydellä esimerkiksi itsemurhan.

Itse en keksi historiasta montakaan suurta tiedenaista, mutta miehiä tulee mieleeni useita.

Suomalaisesta kirjallisuudesta en keksi montaa suurta naisnimeä, mutta miehiä tulee mieleeni useita.

Kaiken kaikkiaan sukupuolet ovat erilaisia keskimäärin, mutta tämä halutaan kiistää, koska vika on aina miehessä!

maanantai 4. elokuuta 2014

Jos Jumala olisi hyvä

Jumala olisi hyvä, jos Raamattua ei tulkittaisi siten että jokainen pulittaa tietyllä veroprosentilla kirkollisveroa.
Hyvyydestä kertoisi enemmän vapaaehtoinen veromaksu kirkolle tai veronperinnän lopettaminen alle 10000 euron vuosituloluokassa. Milloin kirkko lopettaa köyhien rangaisun ja aloittaa maltillisemman verotuskäytännön tai verottomuuden köyhimpien kansalaisten osalla? 
"Kunnallis- ja kirkollisveroprosentti on puolestaan kaikille kunnan asukkaille lähes sama riippumatta tulojen määrästä."