tiistai 16. syyskuuta 2014

Psykologit vastaan psykiatrit?

Olen todella ihmeissäni tästä vastakkainasettelelusta joka mielenterveyspotilaiden hoitotahon piirissä usein on valitettava tosiasia myös Suomessa.

Psykiatria on lääketieteen ala, jonka tarkoitus on hoitaa psykiatrisia sairauksia.

Psykologia on ihmistiede, joka tutkii lähinnä ihmisen käyttäytymistä.

Psykiatriksi haluavan pitää ensiksi läpäistä seula lääketieteellisen yliopiston pääsykokeista ja lukea sen jälkeen kuusi vuotta yleislääkärin opintoja, jonka jälkeen käydä vielä noin kuusi vuotta erikoistumisopintoja psykiatriaan.

Psykologiksi haluavan pitää lukea noin kuusi vuotta akateemisia opintoja humanistisella puolella.

Psykologien ihmiskäsitys on yleisesti ihmisiä luokitteleva, vaikka ajatellaan usein että psykiatrit ne vasta diagnooseja jakavat. Psykiatria diagnosoi Suomessa useimmiten vasta kun on tarpeen hoidollisin keinoin puuttua ihmisen elämään. Hoidolliset keinot ovat usein kuitenkin hoitosuosituksia, eikä pillereitä ole kotona pakko kenenkään syödä.

Psykologit ovat oikealla asialla mielestäni suuressa määrin siinä, että ihmisten kohtaaminen pitäisi nostaa arvoonsa psykiatriassa. Parhaimmillaan olen havainnut, että psykiatrit ja psykologit tulevat hyvin juttuun keskenään. Joskus on tuntunut silti että enemmän todellisuudessa kiinni ovat juuri psykiatrit, kun taas psykologisen koulukunnan kavereille tärkeää on usein miltä jokin asia tai ihminen usein subjektiivisen arvion jälkeen vaikuttaa.

Tämä on tällaisen mielenterveyskuntoutujan mielestä aivan naurettavaa touhua, että kokeneet mielenterveysalan ihmiset tappelevat kuin pikkupennut jostakin jota ei voida edes tarkasti osoittaa toteen. Tällä tarkoitan joidenkin eri hoitomuotojen vaikuttavuutta psykiatristen sairauksien hoidossa. Kertokaa nyt hyvät lukijat, että mistä hemmetistä tämä juopa psykologien ja psykiatrien välillä johtuu?

Koettakaa toimia mielenterveyskuntoutujien puolesta, älkääkä sekoittako tähän oman ammattiylpeytenne vaalimista. Psykiatria on perillä kiistatta enemmän lääkehoitojen vaikuttavuudesta, kun taas psykologinen lähestymistapa osaa ihmisten kuuntelemisen, mutta myös luokitellun tai sitten ei.

Onhan toki jopa niitäkin kollegoita mielenterveyskuntoutujia, jotka kiistävät minun hyötyneen psykiatriasta, mutta he eivät kyllä tiedä elämästäni mitään tai eivät halua tietää. Kehitys ei saa toisaalta pysähtyä psykiatristen sairauksien hoidossa ja kaikkia uusia menetelmiä pitäisi kehittää.

Prioriteetti on se, että varhainen puuttuminen sairaustiloihin toteutuu yhteiskunnassamme ja tietenkin parasta olisi, jos mielenterveydellisiä häiriöiden esiintyvyyttä voitaisiin konkreettisin toimin laskea!

lauantai 13. syyskuuta 2014

"Vastakkainasettelun aika on ohi!"

Mikä ajatus on Uusi Suomi verkkolehdellä ja useilla muillakin mediajulkaisuilla polemisoida keskustelua naisten ja miesten tasa-arvokysymyksessä?

Miehiä on lupa kohdella kuin sikoja, vaikka oletettavasi myös naissukupuolen edustajissa Suomessa esiintyy hyvin häijyjä ja siten mukamiesmäisiä päättäjiä.

Sukupuoliroolin merkityksen nosto kertoo poliittisessa keskustelussa lähinnä nähdäkseni siitä, että halutaan rikkoa näennäistä harmoniaa, sillä onhan kokoomuksen riveistäkin jo aikoja sitten sanottu seuraavasti:

"Vastakkainasettelun aika on ohi!"

Tasa-arvokysymyksestä ei saisi milloinkaan tehdä itsetarkoitusta, vaikka kieltämättä suhtaudun varauksella organisaatioihin, joissa ei ole yhtään miestä tai naista.

Sukupuolesta on hyötyä, mutta miehuudesta ei nähdä usein kuin haittaa tämän ajan yhteiskunnassamme. Kumpiakin sukupuolia tarvitaan, eikä tasa-arvokysymys etene siten, että pidetään toista sukupuolta parempana.

Miestenpäivää vietettiin keskiviikkona 10.9.2014.

PS. Yhteiskunta tarvitsisi tasa-arvon vuoksi myös miesasiamiehen, joka edistäisi miesten asiaa yhteiskunnassa realistisella toiminnalla! Ei nimittäin ole nykyisen nuoren miessukupolven syytä, että entiset miehet olivat aggressiotaipuvaisempia ja usein henkisesti heikkolaatuisia perheen isiä. Miesasia pitää nostaa oikeaan arvoon, koska kynnysmattona oleminen ei ole miehuuden tarkoitus.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Vankien hoito ajetaan retuperälle - hoitakaa kuntoon!

Miten on mahdollista, että valtion budjettiesitysten mukaan vankiloiden määrää vähennetään, jolloin moni alue joutuu kyyditsemään pahantekijät yhä kauemmaksi, jos nyt edes joutuvat oikeusministeriön säästövimmassa tuomituiksi ollenkaan.

Vetoan päättäjiin, että päätettäisiin ennemminkin ehdottomien tuomioiden suositusaikojen pidentämisestä kuin päästetään vajaakuntoisia rikollisia yhteiskunnan pariin. Tämä tarkoittaisi määrärahojen lisäämistä vankeinhoitoon siinä mielessä, että vankilaympäristö olisi myös aidosti kuntouttava. Eikä pidä myöskään unohtaa vankeustuomion jälkihoitoa yhteiskunnan taholta, jolloin asunnot ja toimeentuloasiat ovat kunnossa.

Poliitikkojen olisi syytä kuunnella enemmän maan johtavia vankeinhoidon asiantuntijoita ja entisiä kuntoutuneita vankeja, jotta tähän hommaan tulee tolkkua! Kuka nimittäin vastaa siitä, että vanki joka on vapautunut ennen aikojaan tekee hirveyksiä uusien tekonsa. Poliitikotko?

Lähdeuutinen:  http://yle.fi/uutiset/rajut_saastot_iskevat_vankiloihin_-_vankeinhoidossa_pelataan_etta_turvattomuus_lisaantyy_kaduilla/7461771

Luin teokseni vielä läpi

Ihan sopivasti mielestäni kirjoitin Ihmisyyden harmaa alue kirjassani.

Joku kohta saattoi nyt tuntua hieman jopa sopimattomalta, mutta silti mitään poistamatta allekirjoitan kokonaisuutena kirjani ihan helposti.

Hinta voi tuntua verkkokaupassa korkealta, mutta se on kuitenkin printed in Finland.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Suomessa murto-osa kaipaa Venäjän vallan alle!

Luin erikoisen re-twiitin, jonka hän sitten poisti, Viron presidentti Toomas Hendrik Ilvekseltä juuri äsken, kuva alla:


Itse en nimittäin seuraa nikkiä @rauhansotilas, mutta presidentti Ilvestä seuraan, joten siksi on perin erikoista, että hän on re-twiitannut tuollaista potaskaa suomalaisista.