torstai 30. lokakuuta 2014

Tosiasia sosiaalisen median käytössä: et voi oikaista kaikkea!

Sosiaalisessa mediassa riittää pitkälle jo se, että tietyntyyppiset ihmiset jakavat ja ymmärtävät ajatteluasi. Turha haaveilla, että saat sosiaalisen median käyttäjänä ikinä selvää enemmistöä tai äänekkäimpiä apinoita ajatustesi taakse.

On syytä painottaa laadullista pääomaa myös sosiaalisen median tuotosten seuraajien suhteen ja kannattaa tietenkin myös itse seurata laadukkaita sisällöntuottajia somessa. Apinakerho puolestaan on hyvin kiinnostava kohde tarkasteltavaksi, koska se antaa ilmaista painoarvoa joillekin somepersoonille, koska onhan markkinointiopissa sanottu seuraavaa; "ei ole väliä mitä puhutaan, kun pääsia on että puhutaan!"

Realiteettitestauksessa pitää muistaa etenkin some-aktiivina, että vain harvoilla ja usein tässä tapauksessa häiriintyneillä ihmisillä on kiinnostusta pitää omia henkilö"tieto"rekistereitä ja googlailla juorujuttuja jne. Some-eläjän tulee sopeutua tähän tai jättää julkisomeilu väliin. Lopulta asia ratkaisee ja se on lopulta kestävin totuus, vaikka tätä totuuden määritelmää koettavat monet liu'uttaa itselleen edulliseen suuntaan, koska apinakerho ei kykene todelliseen haastamiseen.

Syytä on hylätä ajatus, että voisit oikaista kaikki some-käyttäjät tiedon taakse. Ennemminkin mitä suurempi vastustus apinakerholla on tarjota, niin sitä suurempi pitäisi olla myös jännite kirjoittaa asiaa, jota ei helpolla kyetä osoittamaan disinformatiiviseksi.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Tekeekö 25-30 prosenttia kansasta yli 50 % työsuorituksista?

Olen miettinyt viime päivinä tätä asiaa, että tekeekö 25-30 prosenttia suomalaisista tosiaan yli 50 prosenttia kaikista työsuorituksista, kun jätetään kotityöt huomiotta. Tässä on tietenkin mukana oletuksellisissa laskuissa konkreettiset ansiotyöt ja lisäksi hieman abstraktimmat vapaaehtoistyöt yms. työsuoritukset.
Kun ajattelee jo työllisyysastetta (työllisyysaste Suomessa viimeisen tilaston mukaan 68,2 %) ja muutenkin aktiivi-ihmisten työtaakkaa vapaaehtoistöissä, niin voipi olla että liki 25 prosenttia tekee selkeestikin yli puolet kaikista maamme työsuoritteista. Jotkut tekevät rahan kanssa ja jotkut ilman rahaa ja kolmannet tekevät sekä ansiotyötä että vapaaehtoistyötä.
Perustellusti näillä luvuilla voisi puhua harvojen ja valittujen onnesta tehdä työtä Suomessa. Tai sitten kyseessä on noin 70 prosentin väestönosuuden haave olla olemassa tekemättä juuri mitään. Itse uskon, että tämä kysymys ei ole joko-tai muotoa vaan ennemminkin sekä-että muotoinen, koska on olemassa sekä tyytyväisiä laiskiaisia että tyytymättömiä alityöllistettyjä ja tietenkin myös alipalkattuja ahkeruuden perikuvia!
Oikeus ja kohtuus saisi tapahtua vähittelen Suomessa työmarkkina-asioissa. Todellakin tämä valikoivan onnen käsite saisi joutaa romukoppaan ja sulattamoon, jonka jälkeen  asia voidaan muotoilla ja työstää uudelleen läjään!