tiistai 25. marraskuuta 2014

FPDPS -järjestelmän luonnosta






FPDPS -projektin aloitus on ollut niin vaikeantuntuista, että laitan tässä nyt jotain pientä ideaani jakoon julkisesti blogissanikin. Vinkit ja ideat otan ilomielin vastaan ja olen käytettävissä kaikilta osin, mikäli joku tästä keksinnöstäni kiinnostuu.




lauantai 22. marraskuuta 2014

Ulkoministeri Erkki Tuomioja oli vedossa - taas!

Ulkoministeri Erkki Tuomioja totesi sdp-live tilaisuudessa Kotkassa tänään seuraavaa:

Paremminkin Venäjän Neuvostoliittoajat suuri haave kuin suuri suunnitelma jota kohti edetä, sanoi ulkoministeri Erkki Tuomioja.

Helppoa yhtyä ja kokea helpotusta Suomen kansalaisena Erkki Tuomiojan lausunnon johdosta.

PS. Kyseessä ei ole suora sitaattii, mutta asiasisältö on oikein.

torstai 20. marraskuuta 2014

Virkamiehistön määrä ja työkustannus sorvattavaksi

Suomalainen köyhällistö, joka on usein vaikeasti sairastunuttakin kansanosaa, elättää maltillisen arvioni mukaan kymmeniätuhansia leveäpalkkaisia virkamiehiä. Suomi ei ole hyvinvointivaltio, vaan valikoivan onnen valtio. Milloin suomalaisiin köyhiin aletaan luottaa?

Kansalaisiin ei Suomessa luoteta, josta osoituksena byrokraattisen valvontakoneiston virkamiesmäärä. Julkinen talous on yksikertaistettava.

Esimerkiksi sosiaalipoliisien tai sossutätien koulutus voitaisiin lopettaa ja virat lakkauttaa, jos ostovoimaa köyhillä nostetaan.  Sossutäti ei pääse ongelmien alkuhetkeen, vaan tehtäväksi jää
sosiaalipoliisin tehtävät, joista aiheutuu merkittävä kustannus yhteiskunnalle. Lisää sossutätejäkö vähintään 50000e vuotuista työnantajamaksua vastaan?

Kyttäysvaltiossa rahojesi käyttöä valvotaan vain jos olet tarpeeksi köyhä. Auttaisiko köyhyysongelman ratkaisuyritys tässä? Harvain onni ei ole yhtäkuin hyvinvointivaltio.

Suomessa on käynnissä johtavien virkamiesten ja sossutätien ryöstöretki verorahoihin! Lopettakaa tämä.

Julkiselle sektorille yli 3000 euron palkkoihin pitäisi laittaa tuloveron lisukkeeksi lisävero, joka on progressiivinen ja maksimissaan 30 prosenttia bruttopalkasta. Julkisen sektorin johtajan Kokonaisvero-% voisi näin ollen nousta maksimissaan 60 prosenttiin, joka olisi tässä esityksessäni korkein vero-% julkisen sektorin johtoporukoissa.

PS. Pitää muistaa myös tempputyöllistämisen tuhollinen vaikutus kansantaloudelle. Sdp tempputyöllistäisi julkiselle sektorille teollisuuden poispotkimat duunarit yhteisistä rahoista ilmeisesti vailla pelkoa työn tuottavuudesta?


keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Mielenterveysmessut 2014 oma raporttini

Lähdin matkaan Pirkkalasta bussilla kohti Tampereen rautatieasemaa kello 5 maissa aamulla. Juna lähti Tampereelta heti kuuden jälkeen. Helsinkiin juna saapui ennen kello kahdeksaa aikataulun mukaisesti. Otimme neljä henkilöä kimppataksin Katajanokalle Wanha Sataman messukeskukseen ja taksikyyti maksoi alle 14 euroa.

Mielenterveysmessujen pöytää olin laittamassa yhdessä Suomen skitsofreniayhdistyksen muiden messuaktiivien kanssa kuntoon. Aamupäivällä messujen avattua kiertelin standeja ja oli siellä ihan mielenkiintoisia keskusteluja. Seta:n pöytävastaavalle sanoin, että lienee nykyään rohkeampaa olla julkisesti skitsofreniayhdistyksen jäsen. Helsinki Missio pöydän tai sohvien tuntumassa sanoin, että väkivalta alkaa kun vittuilu loppuu.

Meillä oli skitsofreniayhdistyksen keskustelupaneeli kello 12-13 ja ihan hyvin yleisökin jopa osallistui keskusteluun. Esitin loppukommenttina tai kysymyksenä panelisteille Anita, Saara, Juha K., ja Jorma, että ovatko sairaat ja kuntoutujat oikeasti lypsylehmiä, kun ottaa huomioon paljonko ihmisiä sairastuneet elättää hoivapalveluissa, lääketehtaissa jne.

Heti keskustelupaneelin jälkeen oli skitsofreniaseminaari, jossa oli tarkoitus otsikon mukaan olla luentoja skitsofrenian varhaisesta hoidosta ja tunnistamisesta. Itse en havainnut tähän otsikkoon yhtään pätevää vastausta kolmen psykiatrin puheenvuorossa. Oman kokemuspuheenvuoroni pidin melko tyhjälle isolle salille tai oli kuulijoita varmaan liki sata vielä kahvitauon jäljiltä.

Hyvin meni messut! Kiitos kaikille Suomen skitsofreniayhdistystä kohtaan mielenkiintoa osoittaneille kävijöille!

t. Kimmo Hoikkala

PS. Oulussa olin kello yhtä ennen yöllä Pendolino-junamatkan jälkeen kotona. Sain junassa hieman nukuttua tosin erikoisen huonossa asennossa.

Muokattu 18:12 ja 18:17

perjantai 14. marraskuuta 2014

Parempi seksipuoli?

Jos minulta kysytään kumpi sukupuoli on parempi seksipuoli, niin kyllä nainen vie voiton.

Vähemmistökulttuureista kuten feminismistä voi tulla niin vahva ideologia, että niitä katsotaan kieroon, jotka eivät feministiä ymmärrä, vaikka feministinen ajattelija haluaisikin sortaa kostona modernia suomalaista miestä.

Vähemmistökulttuuria on puolestaan tässä ajassa sovinismi suhteessa feminismiin ja selkeesti näin. Tämä on kuitenkin ollut suotuisa kehityskulku, ettei ainakaan sovinistit ruleta liikaa Suomessa. Tosin pitää muistaa, että naisvaltaiset alat ovat palkkakuopassa ja sikapossualffamiehet nostavat johtajina kymmenien tuhansien kuukausipalkkioita.

Vaarana feminismivyöryssä lienee se, että moni sukupuoleton  yleinen asia halutaan sukupuolisoida naisten eduksi. Molempien sukupuolten välinen tasa-arvo on paras jos tämä toteutuu aidosti rakkaudellisessa ilmapiirissä.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Maataloustukiaisten moraalista

Oikoreitti onneen ja yleiseen moraaliseen hyväksyntään maataloustukien suhteen on kierrättää rahat Brysselin kautta. Onko tätä kukaan oikeasti miettinytkään kepuli-Suomessa?

Brysselistä kun saa rahaa niin on sama mihin raha Suomessa menee. On siis aivan sama jos raha menee näennäisperusteiseen ruokatuotannon omavaraisuuteen harvojen jyväjemmareiden konehankintoihin ja omaan elintason mahdollistumiseen, koska kaikki raha mitä Brysselin kautta saadaan Suomeen on hyvää rahaa!

Onko tässä mitään järkeä on toinen merkittävä kysymys. Suomen maatalouden on itse asiassa kiittäminen EU:ta pitemmästä elinvoimaisuusiästä eikä siksi pidä vihata Euroopan Unionia kepulaisten jyväjemmareiden joukoissa.

Maataloustuotanto olisi enää murto-osan Suomessa ellei tällaista juonta olisi keksitty, että suomalaisten veronmaksajien rahat kierrätetään Brysselin kautta, jotta maatalouden kestävä moraalinen rahoitusmalli mahdollistuu! Olkaa siis erityisesti keskustan kannattajat kiitollisia maailman mahtavimmalle rauhanliitto EU:lle!

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Odotukseni olivat liian suuret puolueita kohtaan

Olen jatkossa edelleen SDP:n sitoutumaton kannattaja. Ne jatkakoot vakijäseninä, joilla on esimerkiksi varaa maksaa jäsenmaksua kahdesti vuodessa yhteensä 57 euroa.
Puoluepolitiikkaa kohtaan minulla oli vielä kolme vuotta sitten vahva usko, että sen kautta sopivassa puolueessa voisi ajaa eteenpäin juuri niitä asioita, joita itse pitää tärkeänä. Kukaan ei vain tullut selvästi kertomaan, että miten tärkeäksi kokemia asioita ajetaan, vaikka tilaisuuksia joitakin oli. Tilaisuudet eivät vain pyrkineet vuorovaikutteisuuteen, eikä lyhyissä tilaisuuksissa ehdi juuri muuta kuin yhden lyhyen kysymyksen kysyä jos sitäkään.
Puoluepolitiikassa on nähdäkseni samoja ongelmia monissa eri puolueissa. On siis olemassa poliittisten broilerien kasvattamot, jotka ovat valikoituneet henkilöinä puolueen ykkösosastoksi tulevaisuutta ajatellen. Politiikan tehtävä on kuitenkin nähdäkseni yhdistää erilaisia kansalaisia, eikä antaa ideologiakoulutetuille mainospelleille liian suurta painoarvoa missään puolueessa. En näet pidä kovin uskottavana sellaista poliitikkoa, joka on joutunut opiskelemaan ideologiansa, jolloin kyseessä ei ole sisäsyntyinen prosessi eikä tämä voi olla pitkällä aikavälillä myöskään puolueen edun mukaista.
Puolueiden sisällä lienee jokaisessa puolueessa uskoakseni selvästi erilailla ajattelevia kansalaisia ja tällöin on kyse myös erilaisista arvopohjista. Voi olla niinkin, että puheenjohtaja on usein suuressa puolueessa hajoita ja hallitse johtamisopin kannalla, jolloin klikit tappelee keskenään jättäen puoluejohdon rauhaan. Kuitenkaan ei voi olla hyvä sosiaalidemokraattien uskottavuuden kannalta, jos aktiivijäsenten joukossa on porvarillisia ajattelijoita ja toisessa päässä änkyräkommunisteja, vaikka nämä olisivatkin aidosti asiansa takana, jota epäilen. Julkinen entistä yhtenäisempi ideologinen toimintamalli löytyisi demareille hyvin helposti, jos siitä halutaan vain pitää kiinni.  
Poliittinen aktivointi puolestaan ei onnistu pelkästään torimökkien avulla, vaan puolueiden on luotava kansalaisille mielikuva, että he oikeasti hoitavat tiettyjen arvojen mukaisesti yhteiskunnallisesti tärkeitä ja vähemmänkin tärkeitä asioita. Tässä on rankasti epäonnistunut koko poliittinen järjestelmä puolueesta riippumatta, kun katsoo viime vaalien äänestysprosentteja.

Isänpäivän merkityksestä

Isänpäivällä voi helposti ajatella olevan kolme konkreettista merkitystä.

1. Kaupankäynnin vauhdittaja.

2. Lasten kokema ilo yllättää isäukko ainakin kerran vuodessa positiivisesti askarteluilla ym. asioilla.

3. Perhetilanteen suurempi vakauttaja viikonlopuksi kuitenkin ennemmin kuin perhetunnelman hajoittaja.

Haluan tässä samalla toivottaa mukavaa päivää kaikille niille, joilla ei enää omaa isää ole hengissä tai sitten isä on muuten vain poissaoleva.

Itse olen elänyt ilman isää vuodesta 1989. Välillä on ollut helpompaa ja välillä vaikeampaa, mutta kaiketi nyt kun minulla on omia lapsia, niin oman isäni kuolema on tavallaan käsitelty.

torstai 6. marraskuuta 2014

Yliopistotason sairaanhoitajat istuvat kahvilla ja kansliassa kirjaamassa?

En jaksa uskoa, että pelkästään lisäresurssoinnilla saadaan mielenterveyshoitoa kuntoon, vaan ennemminkin uudelleenorganisoinnilla ja uusilla toimintamalleilla voitaisiin tehdä samalla rahamäärällä huomattavan paljon parempaa tulosta. Kuntoutumisen alkuun hoitotahon pitää toki potilas saattaa, mutta tärkeä on vähitellen tarjota kuntoutujille enemmän mahdollisuuksia ns. kunnialliseen elämään.

Tähän liittyen ihmettelen myös sairaanhoitajien etäistä hoitosuhdetta suljetuilla osastoilla ja tämä saattaa olla vieläkin vallitseva tosiasia. Mielestäni jokainen potilas pitäisi kahdesti päivässä tavata omassa huoneessa tai yhteisissä tiloissa ja kysyä potilaalta miten menee, jos puhutaan sairaalatason hoidosta ja usein puhutaan vielä yliopistosairaalatason hoidosta!

Hoitajat kiertämään osastoille ja kuntoutumistulokset varmasti voivat kohentua jopa lyhyellä aikavälillä. Potilaista kirjaaminen lienee saanut liian suuren painoarvon psykiatriassa. Oleellista kirjattavaa on mielestäni vain selvät sosiaalisen tilan ja oirekuvan muutokset, mutta kyttäävät raportoinnit saisi jättää pois.

maanantai 3. marraskuuta 2014

Kokemusasiantuntijuus, mitä se voi olla tai mitä se pitäisi olla?

Kokemusasiantuntijuus tarkoittaa psykiatristen kuntoutujien kohdalla usein sitä, että mielenterveyskuntoutuja on joko hyvin kuntoutunut tai parantunut sairaudestaan, jolloin henkilö kykenee jäsentämään kokemuksensa esitysmuotoon varsin luontevasti. Tässä kirjoituksessa viittaan juuri psykiatrisesti sairastuneiden kansalaisten jakamaan kokemusasiantuntijuuteen.

Kokemusasiantuntijuuden ensimmäinen taso on nähdäkseni oman elämäntarinan työstäminen jäsennettyyn muotoon, jolloin siinä voi myös esittää omia näkökulmia sairastumiseen johtaneesta kehityskulusta ja kuntoutumista edesauttaneista asioista.

Toinen taso kokemusasiantuntijuudessa on henkilökohtaiselta tasolta palvelujärjestelmän kehittäminen esimerkiksi mielipidekirjoitusten muodossa. Tällöin kokemusasiantuntija on huomannut omassa hoidossaan yleensä konkreettisen virheen, jolloin kyseisen virheen korjaaminen voisi edesauttaa tulevia kuntoutujia nopeampaan kuntoutumiseen.

Kokemusasiantuntijuuden kolmannella tasolla pyritään vaikuttamaan jo moniammatillisissa tiimeissä yleisen tason kokemusasiantuntijaedustajina ja ottaa kantaa myös sellaisiin asioihin joissa ovat kuntoutujakaverit havainneet puutteita. Tämä kolmas taso on keskeisin taso, jos palvelujärjestelmiä halutaan kehittää asiakaslähtöisesti.

Neljännellä tasolla voidaan kouluttaa muita tulevia kokemusasiantuntijoita jäsentämään ja ilmaisemaan itseään. Neljäs taso edellyttää kokonaisvaltaista käsitystä kokemusasiantuntijuuden roolista sekä kokemusten antajana että palvelujärjestelmien kehittämisessä.

Nämä yllä olevat neljä tasoa kulkevat nimenomaan ylhäältä alas, jolloin seuraavan tason tulee pohjautua edellisiin tasoihin, jotta voidaan puhua uskottavasta kokonaisvaltaisesta kokemusasiantuntijuudesta.

Kokemusasiantuntijuuden pitää suhtautua kriittisesti itseään kohtaan tai sitten sen tulee kysyä aktiivisesti palautteita niiltä foorumeilta, joissa kokemusasiantuntijoita on. Vain kriittisellä otteella kokemusasiantuntijuus voi kehittyä uskottavana palvelujärjestelmien kehittämisen osalenkkinä.

PS. Vaarana kokemusasiantuntijuudella ovat juuri sellaiset henkilöt, jotka luulevat tietävänsä ns. auktoriteetteina jo asiat ilman asiakaspalautetta, vaikka näin asia ei tietenkään voi olla.