torstai 24. maaliskuuta 2016

Hyvää Pääsiäistä!

Monet ihmiset jotka onnistuvat välttämään vaikean sairastumisen pitkään eivät ymmärrä sairastuneita henkilöitä, etenkään kun kyse on mielenterveydellisistä häiriöistä.

Liian moni unohtaa, että moni mielenterveyskuntoutuja on itse asiassa traumatisoitu jo varhaisessa vaiheessa ja siitä kuntoutuminen ei kaikilta onnistu, koska yhteiskunnassa ei riittävästi tueta hyvää kuntoutumisilmapiiriä.

Sitten yksi syrjivä ajatus ihmisillä on käsitys siitä ettei vaikeasti sairastuneilla kansalaisilla ole ikinä ollut täysipainoista elämää. Ei se pidä paikkaansa, vaan useimmilla mielenterveyskuntoutujilla on voinut olla ihan suhteellisen täysipainoinen nuoruus.

Itse haluan olla rohkaiseva esimerkki siitä että todella vaikeistakin mielenterveyden häiriöistä voi kasata itsensä kuntoon! Lopulta ei ole oleellista mitä muut ajattelevat, koska siihen asiaan ei voi juurikaan vaikuttaa mielenterveyskuntoutujana, jos yhteiskunnassa vallitseva asenneilmastokin on epäsuotuisa.

Pääasia on että tykkää itsestään mielenterveyskuntoutujanakin ja antaa elämän kuljettaa häpeilemättä eteenpäin. Hyvää pääsiäisen aikaa etenkin kaikille vertaisille mielenterveysvaivoista kuntoutuneille ja kuntoutuville!

❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Maatalous on kaikkien veronmaksajien ylläpitämää tukitaloutta

Maataloutta pitää tukea vallitsevan mielipiteen mukaan, että Suomi säilyttää riippumattomuuden ruokatarvikehuollossa suurelta osin omavaraisena valtiona. 

Maaseutumiljöö vaatii verorahoista panostusta

Vähemmälle huomiolle julkisessa keskustelussa on jäänyt seuraus tilanteesta, jolloin maaseutu tyhjenee ja tilukset jäisivät hoitamatta. Silloin puhutaan merkittävästä kulttuuriperinnön vaalimisesta ja Suomen kauneusarvoista, kun maatilojen pihamiljöö, pellot ja metsät pidetään kunnossa. Tätä maaseutumiljöön vaalimista ei pidetä pelkällä maaseutumatkailulla kunnossa, vaan yhteiskuntamme ja Euroopan Unionin pitää panostaa taloudellisia resursseja kulttuuriympäristömme vaalimiseen.

Tukiviidakko on monimutkainen

Maatalouden tukiviidakko on aivan liian monimutkainen tällä hetkellä, koska eri tukia ja tukialueita on Suomessa niin monia. Tukiviidakko kaipaa yksinkertaistamista ja selkiyttämistä. Olisi parasta jos maaseudun toimeentulo maksettaisiin yhdestä kassasta, jolla siirretään loppukuluttajien eli veronmaksajien rahat suoraan ilman byrokratiaa maanviljelijöille. Maaseudun rahoittaja olisi tällöin yhteiskunnallinen eri ruokahuoltoyritysten muodostama tukkuliike, joka ostaa alkutuotannon raaka-ainetta suoraan maataloista. 

Byrokraattiset tuet hävitettävä

Herää silloin myös kysymys, pitäisikö Euroopan Unionin joko hävittää eri jäsenvaltioiden maatalouden byrokraattiset tuet ja siirtää tuet kunkin jäsenvaltion oman harkinnanvaran maksettavaksi tai yhdenmukaistaa EU:n alueella maksettavat maataloustuet tietyin kriteerein sellaisiksi, että maanviljelijät tulevat omassa yhteiskunnassa maataloudella toimeen.

Maksa eka EU:lle ja ano euroja sitten takaisin

Olen jo pitkään vastustanut rahan kierrättämistä Euroopan Unionin kautta takaisin yhteiskuntaamme, vaikka ei tätä nykyistä käytäntöä tietenkään hetkessä voida muuttaa. Tuntuu tosi hölmöltä, että ensiksi maksamme EU:le valtion jäsenmaksun ja sitten yritämme saada sitä mahdollimman paljon takaisin Suomeen esimerkiksi erityisperusteisten maataloustukien perusteella. 

Lopuksi

Lähtökohta kaikessa tukibyrokratian alasajamisessa on se että kansalaisiin aletaan taas luottaa, jolloin voidaan purkkaa byrokraattien harjoittamaa valvontaa myös maataloustukien suhteen. Jos maanviljelijöitä kohtaan ei ole luottamusta Euroopan Unionin virkamiehillä, niin ei luottamusta voi olla myöskään toisinpäin.

torstai 10. maaliskuuta 2016

Tilannekatsaus elämääni

Olen ennen käsittänyt, että olen herkkä ihminen, mutta se ei pidä täysin paikkaansa.

Paremminkin ymmärrän herkkyyttä ja olen empaattinen, mutta täytyy myöntää, ettei minun tunne-elämääni enää kovin helpolla järkytetä. Joten päätelmäni on että tunnetasoihin on yritetty vaikuttaa viime vuoden alusta alkaen melko voimallisesti.

Turhautumiseni purkautuu kyllä ajottain ja aidosti, koska en pidä siitä jos mediassa on pienikin viittaus minuun eikä minulta ole kysytty mitään. Ei sellaista tilannetta kukaan tavallisen ajattelukyvyn omaava ihminen voi mitenkään kestää.

Itseäni en pidä ihan tavallisena, koska minulla on syvä psykoottinen masennuskokemus vuosilta 2003-2004. Sama suunnilleen vaikka paine olisikin niin pahaa kuin kuvittelen sen pahimmillaan olevan. Ajoittain mielenhallintani kyllä vieläkin pettää.

Olen kuitenkin tyytyväinen, että olen yhä yhtenä kappaleena, enkä mitään tyhmää kykene itselleni tekemään. Haluan kaikille voinnistani huolestuneille sanoa, että ei minulla oikeasti mitään hätää ole. Pitäkää kaikki itsestänne huolta ja kiukuttelijoille sanoisin, että harkitkaa terapiaa. 


tiistai 8. maaliskuuta 2016

Hyvää kansainvälistä naistenpäivää ja parempaa tulevaisuutta!

Tänään vietetään kansainvälistä naistenpäivää ja sitä on vietetty Yhdistyneiden Kansakuntien virallisena teemapäivänä vuodesta 1975.
Mihin tarvitaan naistenpäivää?
Naistenpäivää tarvitaan muistuttamaan siitä tosiasiasta, että missään valtiossa ei naisten asema ole täysin tasa-arvoinen miehiin nähden.  Naisten sortajiin ja heidän elämänsä hankaloittajiin tulee suhtautua samalla tavalla kuin ihmiskunnan jatkuvuutta haittaaviin asioihin yleensä.
Naisten sivistystasoa ja heidän oikeuksiaan elää tasa-arvoista elämää pitää asiallisten miesten maailman jokaisessa kolkassa puolustaa. Vähintäänkin yhteiskunnan pyrkimys pitää olla kaikkialla maailmassa naisten aseman suojaaminen ja turvaaminen, koska se on parasta yhteiskunnallisen hyvän luomista ja sitä mahdollistavaa kehitystä.
Entä Suomessa?
Suomessa on naisilla jo melko hyvät oltavat. Nykyään suomalaiset nuoremmat naiset osaavat nähdäkseni pitää puolensa jo melko hyvin, sikäli kun moni kiltti mies on helisemässä pomottavien naisten hermopurkausten seurauksena. Pitää myös muistaa että palkoissa naisalat tulevat perässä, eikä edes samoissa työtehtävissä juuri koskaan makseta naiselle samaa palkkaa tai enemmän.
Entä naisten merkitys minulle?
Miehenä tunnustan, että naiset ovat olleet minulle elämäni tarkoitus. Ilman naisia en olisi enää elossa. Yksinäinen parisuhteeseen tottunut eronnut mies on kuin kituva puu pimeydessä.
Tässä katkelma vanhasta kirjoituksestani:
Uskokaa tai älkää, mutta itse olen sellainen mies, että ajattelen aina kaikkien rakastumiskokemuksen tarjonneiden naisten parasta. Sitä en osaa sanoa mikä kellekin olisi parasta. Sen sijaan toivon, että elämäni mahtavimmat kokemukset tarjonneet naiset saavat viettää kohtalaisen suruvapaata ja iloista täysipainoista elämää. En voi ikinä kiittää näistä kokemuksista tarpeeksi, koska ilman rakkauden kosketusta en olisi enää hengissä.

Rakkaus on kyllä tosi jännä asia, koska muistan siihen nähden niin paljon kokemuksia, vaikka niitä ei olisi ollut rakkauden kanssa kuin esimerkiksi yksi keskustelu baaritiskillä tai yksi kaunis pyyntö syömään.

Olen epäonnistunut jos joku suree ja ikävöi minua. Huominen voi aina näyttää uuden alun jos elämä on ollut hankalaa. Elämä on lopulta luopumista. Rakasta vielä kun voit! 

Hyvää ja rakkaudellista naistenpäivää yksin tai yhdessä kaikille naisille!

smiley
t. Kimmo Hoikkala

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Psykiatrian tutkimustyö on korkealla tasolla Suomessa

Olen taas vakuuttunut psykiatrian huipun tasosta Suomessa, kun sain vaihtaa sanaa eräiden psykiatrian huippuasiantuntijoiden kanssa tänään.

Pelkäsin aiemmin, että psykoosien periytymistä tutkitaan epäpätevästi SUPER-tutkimushankkeessa. Tällä hetkellä olen kuitenkin vakuuttunut, että SUPER-tutkimushanke toteutetaan analyyttisin metodein, eikä hankkeen tuloksia tulla käyttämään sairastuneita tai heidän jälkeläisiään koskeviin hoitotoimenpiteisiin. 

Osallistunen itsekin SUPER -tutkimukseen, vaikka epäilen sen hyötyvaikutusten olevan melko pieniä, koska yleisesti on tunnustettu, että psykoosioireen syntymekanismiin vaikuttaa monet eri tekijät, joista keskeisimmät ovat traumakokemukset, päihteet ja geneettinen alttius. Summavaikutuksen vuoksi ei voi sanoa varmaa sairastumiskaavaa. Lisäksi ihmisten kyky kestää erilaista kaltoinkohtelua vaihtelee paljon.

Etenkin kun hoidetetaan skitsofreniaa pitäisi ottaa huomioon, ettei psykoosi ole pelkkää biologiaa vaan aivojen biologisessa prosessissa voi tapahtua muutoksia traumakokemusten seurauksena. Tällä hetkellä potilaskokemukseni mukaan psykiatrisessa hoidossa ei joka paikassa oteta huomioon potilaiden yksilöllisyyttä. Ja joissakin hoitolaitoksissa vannotaan aivan liikaa antipsykoottisten lääkkeiden suotuisten vaikutusten nimeen.

Psykoosipotilaaseen on hyvä saada ja luottamuksellinen hoitokontakti, koska se on ensiarvoisen tärkeää juuri psykiatristen sairauksien hoidossa. Lisäksi on tärkeää että huomioidaan potilas yksilöllisenä ihmisenä, niin lääkehoito on mahdollisimman monille potilaille oikealla tavalla optimoitu, jolloin psykiatriset hoitokokemukset paranevat merkittävästi.

Potilaalle annettu keskusteluaika tai pelkkä läsnäolo on hyvän kuntoutumispolun alku!

Psykiatrian piirisssä työskenteleville sanoisin, että onko ennakoitu haittakäyttäytyminen todellakin pätevä arvio syöttää potilalle maksimaalinen määrä antispsykoottisia lääkkeitä? Ei potilaan käyttäytymistä kukaan voi ennakoida. Siksi olenkin aina ennakoivia lääkehoitoja vastaan. Sosiaalista tukea voidaan tietenkin tarjota enemmän ilmeisessä psykoosiriskissä oleville nuorille, mutta älkää viitsikö ennakoivasti määrätä kovia lääkkeitä ikinä!

Kuntoutujille sanoisin, että lääkitykselle voi kysyä perusteita aina psykiatriassa ja lääkitys tulee toteuttaa yhteistyössä potilaan kanssa aina sen ollessa mahdollista.

Aurinkoista kevättä kaikille psykiatrian piirissä työskenteleville henkilöille Suomessa!

toivottaa Kimmo Hoikkala, Oulu