torstai 24. marraskuuta 2016

Peruskoulun pyrittävä rakentamaan hyvä luottamussuhde oppilaisiin!

24.11.2016 ottamani kuvakaappaus Hesarin Facebook-päivityksestä!

Tässä yllä olevassa sitaatissa on professori Liisa Keltikangas-Järvinen asian ytimessä! Tässä on tosiaan pohtimisen paikka.

Toisaalta tässä on vaarana myös vanhempien kohtuuton syyllistäminen, jos oletuksena on että hyvän vanhemmuuden seurauksena lapsesta tulee kiltti. Lapsissa on tärkeää nähdä yksilölliset erot. Jotkut vaativat paljon enemmän lapsina huomiota ja lempeää ohjausta kuin toiset. Ketään ei silti saisi jättää lapsena huomiotta.

Emme voi tässäkään ajassa sairaita piirteitä omaavilla vanhemmille kai oikein mitään, jos kulissit ovat perheessä pystyssä. Voisiko oppilashuolto tehdä enemmän lasten hyvinvoinnin eteen siten että ujoimmatkin oppilaat oppisivat enemmän luottamaan koulun aikuisiin. Hienoin osoitus voi olla luottamuksesta koulun aikuista kohtaan, että lapsi uskaltaa kertoa avoimesti omassa perheessä vallitsevista epäkohdista.

Toki lapsi voi joskus olla niin sokea vanhempiensa suhteen, että pitää heidän häiriöistä käyttäytymistä itseään kohtaan ihan luonnollisena. Kyyneleet tulee silmiini kun ajattelen, että edelleen näin räikeät lasten kaltoinkohtelut perheissä ovat todellisuutta Suomessa!

maanantai 21. marraskuuta 2016

Tilanneselvitys kaukokaipuustani kotitalon naapurin tyttöä kohtaan

Ajattelin, että käsittelen ihastumistani kotitalon naapurin tyttöön vielä kertaalleen julkisesti, koska minusta tuntuu että tällainen kirjoitus voi olla tärkeä ja selventävä aikaisempien kirjoitusteni vuoksi.

En osaa sanoa sinulle Petra näitä sanoja kasvotusten, mutta toivon että luet tämän kirjoitukseni.

Olen yrittänyt itselleni selittää miten tykästyin sinuun niin paljon ja onhan sille tietenkin olemassa syitä, eikä pienin syy ole kauneutesi laajassa merkityksessä. Minusta tuntuu, että sinä tiedät varmaan syyt kiinnostumiseeni, vaikka piditkin minua puhelimessa imartelijana vuonna 2003. 

En nyt ala näitä syitä tässä pohtia laajemmin tässä yhteydessä. Silti voin kertoa, että kerran kuulin sinun itkusi lapsena, kun olimme leikkimässä kesällä kotitaloni pihamaalla. Itkusi teki minuun lähtemättömän jäljen, kun olit varmaan vasta noin neljän vanha. Itse olin silloin noin ehkä 10-vuotias silloin ja aloin tuntea huolta sinusta. Näin olen osittain selittänyt sittemmin sisarellisen suhtautumiseni kääntyessä rakastumisen tunteeksi vuosituhannen vaihteen lähestyessä. 

Olen miettinyt, olisinko voinut mitenkään välttää tunteiden patoamista sinua kohtaan. En usko että olisin voinut välttää liiallista ajattelua itsekseni ihastuessani sinuun, koska minulla on useita ja vielä viime vuosiltakin kokemus ihastumisesta, josta en ole voinut puhua kohteelle naamatusten yhtään mitään vai mitä Kirsi?

Kokemukseni mukaan et ole ollut minulle happamalla ilmeellä ikinä - Petra. Olen sinusta jossain määrin ylpeä, että olen voinut rakastaa naista, joka on diplomi-insinööri! En kai ole tehnyt aivan väärää tulkintaa, vaikka sekin on mahdollista, mutta sanon varmuuden vuoksi, että ei minun takia kannata olla huolissaan. Minulle tuli viime kesän kohtaamisesta hyvä ja luottavainen mieli. 

Olet kyllä aikamoinen mimmi ja ihme on jos et ole nyt äitinä onnellinen. Onnesi on minun iloni! Toivon mukaan tästä kirjoituksestani on iloa. Jospa tämä kirjoitus tuo sinulle selvyyttä ajattelustani ja luo myös sinulle edes vähän lisää uskoa tulevaisuuteen. Hymyillään kun kohdataan eikö niin?

Ystävällisin terveisin Kimmo 


sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Ensimmäinen seurustelusuhteeni päättyi avioeroon!

❤❤

Kai se on myönnettävä, että olin rikki kun avioiduin, vaikka olin eheytymässä. Sain henkisesti yllättävän vahvan vaimon, mutta ei silti kaikkea tarvitse itse kestää.

Ei tunteiden osoittaminen ole ihmisen heikkoutta, vaan se on vahvuutta, vaikka kaikki ei aina mene kuten odottaa. Hait ikuista kumppania ja tavallaan hänet löysit minun muodossani.

Annoit minulle enemmän mitä tajusin, mutta siitä huolimatta avioeromme oli odotettavissa minun menneisyyden taakkani ja eräänlaisen herkkyyteni vuoksi kaikissa mahdollisissa tapahtumien kulussa.

Ei ole syyllisiä, koska jäljellä on vain minun persoonallinen elämä, joka on samalla kirous mutta myös siunaus!

Kiitos että sain tuntea ajoittain kanssasi itseni hyvin tarpeelliseksi. Ei ole tarkoitus pilata elämääsi kirjoituksillani rakas, eikä se ole ikinä ollut tarkoitukseni.

Osaisinpa lohduttaa sinua, koska melko varmasti joskus luet tämänkin kirjoitukseni. Mitä mieltä olet ajatuksesta, että tiedän sinun rakastaneen minua ja se riittää minulle!  ❤❤

perjantai 18. marraskuuta 2016

Tappava bakteerikanta opettaa ihmiselle nöyryyttä!

Terrorismi luo perusteetonta pelkoa

Puhumme mielellämme uhkakuvista, mutta ovatko kaikki uhkakuvat kovinkaan todennäköisiä? Ei edes paljon matkustavan suomalaisen ole järkevää antaa terroristien pelolle valtaa, vaikka tietyillä alueilla etenkin ulkomailla liikkuessa on hyvä olla hieman valppaampi.

Bakteerit tappavat

Entä jos ihmiset käyttäisivät edes puolet siitä energiasta itsestä huolehtimiseen, joka nyt käytetään epätodennäköisten pelkotilojen ja elimistön ulkopuolelta tulevien uhkakuvien miettimiseen.  Tosiasia on että pienestä alkava bakteeritulehdus on hyvin paljon todennäköisempi ihmisen tappaja kuin mikään terroristi tai siihen vertautuva mielipuoli.

Immuniteettijärjestelmä on pitkän iän salaisuus

Ihailen bakteerien sinnikyyttä, kun useat erilaiset bakteerit yrittävät sairastuttaa ihmisen kuolettavasti, etenkin jos ihmisen immuniteetti on alentuneella tasolla. Jokaisen ihmisen puolustusmekanismi käy jatkuvaa taistelua näitä ihmisen tuhoamiseen pyrkiviä bakteerikantoja vastaan.

Toivotan bakteereille menestystä!

Itse en edes halua elää aikakautta, jolloin ihminen on voittanut pahimmat bakteerikannat. Enkä pidä edes todennäköisenä, että ihminen voittaa maapallon elämän ensimmäisiä elonmerkkejä osoittaneiden bakteerikantojen jalostuneempia jälkeläisiä tulevaisuudessakaan.

Bakteerit opettavat moraalia

Bakteerikantojen tuoma moraalinen opetus on niiden kuolettavan vaikutuksen vuoksi olemassa. Pahanlaatuiset bakteerikannat opettavat ihmiselle nöyryyttä  ja kunnioitusta luontoa kohtaan kuolemanriskin ja usein myös tappavuutensa vuoksi.

On olemassa ihmiselle hyvin hyödyllisiä bakteerikantoja

En halua kuitenkaan olla muistuttamatta, että esimerkiksi ihmisen suolistossa on paljon hyvänlaatuistakin bakteerikantaa.

Lopuksi

Jos haluat elää hyvän elämän, niin huolehdi terveydestäsi omien voimiesi mukaan. Hae ja vaadi apua ajoissa myös läheisillesi!

torstai 17. marraskuuta 2016

Onnea 200-vuotias Suomen poliisi organisaatio!

Poliisi tiedottaa sujuvasti somessa itsestään! :)


Ajat muuttuvat, mutta isompia ja pienempiä rosvoja lienee jatkossakin. Ennaltaehkäisevää työtä olisi syytä resursoida enemmän, koska kohtaamiset poliisin kanssa tapahtuvat yleensä vasta sen jälkeen kun jotain on jo sattunut.

Muistan kyllä, että ala-asteella kävi poliisi joskus 1980-luvulla esittelemässä toimintaansa pikaisesti. Kohtaamisen helppous ja vuorovaikutustaidot pitää asettaa mielestäni prioriteetiksi kansalaisten parissa työskenteleville poliiseille.

Onnea Suomen 200-vuotias poliisiorganisaatio!

T. Kimmo Hoikkala, Oulu

 

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Luotan Twitterin ja Facebookin syötteisiin!

Sosiaalisessa mediassa on niin paljon sisällöntuottajia, että sen takia on mahdotonta jäädä kiinni liikaa yksittäisiin sisällöntuottajiin, jos haluaa aidosti monipuolisen kuvan sosiaalisen median välityksellä.

Facebookissa minulla on tosi paljon tykkäyksiä ja sen vuoksi olen Facebookin käyttäjänä paljon uutisfeedin eli -syötteen varassa. En vieraile kuin poikkeustapaukissa katsomassa henkilöiden tai muiden käyttäjätilien profiilisivuja. En näe itse tässä ongelmaa että olen tykännyt tuhansista sivustoista Facebookissa, koska uutissyötteeni on monipuolinen ja usein myös positiivisesti yllättävä asiauutisia tarjoavana tai joskus huumoristinenkin.

Itse luotan melko paljon Twitterissä sen tarjoamaan syötteeseen, että lopulta aina selaamalla syötevirrassa on joku mielenkiintoinen ja ehkä hyödyllinenkin twiitti, koska minulla on sentään seurattavia Twitterissä yli 9000 käyttäjätiliä. Ja jos haluan perehtyä johonkin akuuttiin keskustelunaiheeseen laajemmin, niin silloin luonnollisesti otan seurantaan välilehtiin niitä hashtageja, jotka kiinnostavat minua ja joista janoan ajankohtaista tietoa.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Arviossa Hyvän mielen talo ry:n uudet toimitilat!

Hyvän mielen talo sijaitsee takana näkyvässä Talousseuran talossa Oulussa.

Ja toinen kerros!

Toisessa kerroksessa hengaamassa! :)




Oli kiva käydä jo toisen kerran eilen uusiin toimitiloihin muuttaneen Hyvän mielen talo ry:n tiloissa täällä Oulussa kauppakeskus Valkeaa tai Sokosta vastapäätä Uusikadun toisella puolella! 

Mielestäni Hyvän mielen talon tilat ovat nyt kodikkaammat kuin vanhassa paikassa Myllytullin alueella ennen muuttoa. Voi olla että kodikkuuteen vaikuttaa hyvin onnistunut sisustus, joka on vielä vähän kesken. Ja sekin on kiva huomata, että Hyvän mielen talon henkilöstö vaikuttaa nyt olevan helpommin tavoitettavissa, koska tilaratkaisu on nyt yhtenäisempi. Hienot on tilat. Käykää ihmeessä tutustumassa!

Tilat ovat avoimet kaikille kansalaisille ja etenkin mielenterveysasioista kiinnostuneille kansalaisille. Voit olla tietenkin myös sairastunut kuten minä tai läheinen, koska Hyvän mielen talolla on myös omaisneuvontaa tarjolla. Olisi kiva nähdä, että Oulun seudulla väki käyttäisi enemmän hyödyksi hienon yhdistyksen tarjoamaa olohuoneen kaltaista oleskelutilaa. Toki Hyvän mielen talolla on myös erilaisia vertaistukiryhmätoimintaa ja mahdollisuus jopa keskusteluun alan ammattilaisten kanssa.

Suosittelen Hyvän mielen taloa entistä enemmän kodikkaampien toimitilojen johdosta! :)

Kimmo Hoikkala, Hyvän mielen talo ry:n jäsen ja päiväkävijä






"Avaamme maanantaina 14.11.2016 klo 10.00. Tervetuloa tutustumaan uusiin tiloihimme osoitteessa Kauppurienkatu 23, 2 krs. 90100 Oulu. Ryhmät jatkavat normaalisti, mutta iltaryhmien osalta sisäänpääsystä on sovittava työntekijöiden kanssa. Pullakahveja tarjolla koko viikon ajan aukioloaikojemme puitteissa.

Aukioloaikamme pysyvät ennallaan:

ma, ti, to ja pe klo 10.00-16.00
ke klo 10-17.30."

Lähde: http://www.hyvanmielentalo.fi/ajankohtaista/tapahtumat/tervetuloa-tutustumaan-uusiin-tiloihimme.html

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Isälleni!



En oikein osaa enää kaivata isääni, koska isäni kuolemasta on kulunut jo liki 27 vuotta ja olihan hän iäkäs (vuonna 1920 syntynyt) ja pitkäaikaissairas Parkinsonin taudin myötä.

Isälleni kiitos, kun opetit kerrasta minut solmimaan kengännauhat ja sahaamaan pokasahalla oikein pitkällä vedolla. Lapsena ja nuorena työmoraalini oli paljolti myös isältä perittyä.

Olihan korkeassa työmoraalissani osuutta myös sillä että halusin isäni olevan minusta ylpeä silloin vielä hänen eläessään 1980-luvulla.

Sittemmin en ole halunnut omalla toiminnallani pilata kaameista olosuhteista ponnistaneen ja siitä huolimatta viisasta näkemystä omanneen isäni muistoa millään tavalla!

lauantai 12. marraskuuta 2016

Tallennetut hyvästit!

Surullista ajatella, että joku pelkäisi puolestani, mutta kyllä teitä jokunen takuulla on olemassa ja haluan tässä sanoa vähän lohdutuksen sanoja.

Ei minun takia tarvitse pelätä, mutta toivon että pojistani pidetään hyvää huolta. Olen joskus miettinyt teoreettista mahdollisuutta että minusta aika jättää, niin pojillani on takuulla tutkittavaa elämässäni sosiaalisen median vuoksi vuosikymmeniksi, jos he niin haluavat elämänsä käyttää.

Kaikki tapahtuu lopulta aikanaan, eikä tapahtunutta saa tapahtumattomaksi. Joskus voi olla sekin huono asia, kun mitään ei tapahdu, vaikka tietenkin koko ajan tapahtuu jotain jokaisen ihmisen vuorovaikutuskentässä ja myös sosiaalisen median myötä.

Peruuttaamaton asia on kuolema, eikä sille mitään voi ja jos itse satun potkaisemaan tyhjää, niin on varsin vaikeaa ajatella mitä haluaisin sanoa pojillleni viimeisinä sanoina.

Sanoisin kuolinvuoteellani seuraavasti: "Rakkaat poikani sekä muut rakkaani! On aika jättää tai paremminkin tallentaa hyvästini, jos satun jostain syystä menehtymään yllättävällä tavalla. Anna surun tulla äläkä peittele sitä ja salli itsellesi hyvä elämä toivoa menettämättä muistoani vaalien, sillä olet minulle niin rakas ja tärkeä! Olen valmis kohtaamaan kaiken mitä eteen tulee, kunhan voin luottaa että pärjäät jälkeeni elämässäsi hyvin matkalla kohti luopumistasi omasta elämästäsi."

Väärinkäsitysten välttämäksi totean vielä, että haluan kovasti elää pitkän ja hyvän elämän. :)

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Homoiluasiaa

Mietin vaan, että aletaankohan kaunista heteronaista haukkua helpolla lesboksi, jos hänellä ei ole parisuhdetta. Homoksi haukkuminen on tietenkin joitain poikia ja miehiä kohtaan ihan yleistä. Ikäväähän sellainen ajattelu on kahdella lailla eli puututaan toisen sukupuoli-identiteettiin ja samalla vielä vähätellään homoja, kun ainoa oikea identiteetti on täysin hetero, vaikka sellaista ei edes ole jos asiaa tarkastellaan hyvin kriittisesti. Tietenkään tunnereaktio ei syty heterolla samaa sukupuolta olevan kanssa ja tätäkin voi mielestäni pitää jossain määrin homoseksuaalisuuden määritelmänä. Kuitenkin sisarellista ja veljellistä rakkautta voi tuntea heterona, mutta intohimoinen rakkaus jää ainakin toisenlaisen sukupuoli-identiteetin omaavan henkilön kanssa kokematta. Onhan sitten olemassa bi-seksuaalisuus ja se on mielenkiintoinen suuntaus sikäli että voiko bi-seksuaali rakastua kumpaan tahansa sukupuoleen intohimoisesti?

lauantai 5. marraskuuta 2016

Itsemurhakuolleisuus edelleen korkealla tasolla Suomessa!

Tänä vainajien muistopäivänä aloin miettiä suomalaisten itsemurhakuolleisuutta, kun olen itsekin ollut lähellä oman elämän lopettamista vuoden 2004 alussa. On huolestuttavaa, että edelleen niin moni päättää päivänsä itsemurhaan, vaikka itsemurhien määrä on tippunut etenkin miehillä jopa jyrkästi 1990-luvun alun lukemista.

Vuonna 1990 Suomessa teki itsemurhan 1520 kansalaista joista 1198 miestä ja 322 naista.

Vuonna 2000 Suomessa teki itsemurhan 1165 kansalaista joista 873 miestä ja 292 naista.

Vuonna 2010 Suomessa teki itsemurhan 954 kansalaista joista 718 miestä ja 236 naista.

Vuonna 2014 Suomessa teki itsemurhan 789 kansalaista joista 599 miestä ja 190 naista.

Prosentuaalisesti vuonna 2014 Suomessa tehtiin 48,1 % vähemmän itsemurhia kuin vuonna 1990. Miehet tekivät itsemurhia vuonna 2014 50 % vähemmän kuin vuonna 1990 ja naiset tekivät vuonna 2014 41 % vähemmän itsemurhia kuin vuonna 1990.

On totta että itsemurhakuolleisuusden trendi on vuositarkastelussa 24 vuoden ajalta melko vahvasti laskeva, mutta mielestäni silti liki 800 itsemurhaa Suomessa on aivan liikaa. Voitteko kuvitella, että joka päivä Suomessa tappoi vielä toissavuonna keskimäärin 2 kansalaista päivittäin. Itsemurhien määrän lisäksi on lohdutonta huomata, että naisten tekemät itsemurhat ovat vähentyneet 24 vuodessa 132 tapausta, vaikka prosenteissa tiputus on 41 %, niin silti tuntuu oudolta, että naisten ja miesten itsemurhien määrä on lähentynyt vuosikymmenten kuluessa toisiaan.

Voi olla, että itsemurhaan kuolleet naiset ovat Suomessa alkaneet käyttää jossain määrin rajumpia keinoja. Onhan yleisesti tiedossa, että itsemurhayrityksiä on nuorilla naisilla ollut jo vuosikausia korkeampi määrä kuin vastaanvanikäisillä pojilla.

"Itsensä vahingoittamiset näyttäisivät yleistyneen 2000–luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä. Mutta viime vuosina kasvu on taittunut. Tytöt yrittävät itsemurhaa poikia useammin, mutta itsemurhakuolleisuus on pojilla suurempaa."

Lähde: THL:n raportti Itsemurhat ja itsensä vahingoittamiset

Olen huolissani etenkin nuorten kansalaisten itsetuhoisista ajatuksista, vaikka aina itsemurha aiheuttaa kaikille tai osalle läheisiä todella murskaavia tunnetiloja itsesyytösten ja surun myötä. Nuorten itsetuhoinen käyttäytyminen saattaa olla usein sidoksissa tunne-elämään liittyneisiin asioihin. Auttaisiko jos oppisimme Suomessa kunnioittamaan erityisesti nuorten kansalaisten tunneilmaisua rakkaudentunnustuksineen? Kannustakaamme lapsia ja nuoria ilmaisemaan enemmän positiivisia ja välittäviä tunteita samanikäisten parissa.

Lopuksi

Itsemurhakuolleisuuden alenema ei huomioi myöskään sitä tosiasiaa, että moni ryyppää alkoholilla itsensä hengiltä eli tekee hidastetun itsemurhan, jos sisuskalut sattuvat kestämään ryyppäämistä hieman pitempään. Suomessa tarvitaan ryhtiliike kaikkien kansalaisten keskuudessa vallitsevassa välittämisen tasossa. Muutos ei ala ylhäältä käskyttämällä, vaan pitää löytää ensin ymmärrys ja kannustaa toinen toistamme välittämään välittämällä läheisistämme ennen kuin on liian myöhäistä. Kaiken perusta että kykenee välittämään toisista on se että välittää myös itsestään ja osaa arvostaa hyvää minuuttaan eikä hakemalla hae itsestään jatkuvasti vikoja ja mieti ns. epäonnistumisia / virheitä elämän varrelta.

Omistettu

Itsetuhoisen käyttäytymisen vuoksi kuolleiden rakkaiden suomalaisten muistoa ja heidän kauniita muistoja lämmöllä muistaen.

Kunnioittavasti,

Kimmo Hoikkala



Lähde itsemurhakuolleiden määriin:

Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat - kuolemansyyt (www.stat.fi)

Lähde itsemurhakuolleisuuden trendivaihteluun:

http://www.findikaattori.fi/fi/10

perjantai 4. marraskuuta 2016

Tuskaa ja kaltoinkohteluni lisää sitä

Miten minun elämäni on muuttunut kahdessa vuodessa tai se muuttui kaksi vuotta sitten ihan helvetiksi. Jos joku voi oikeasti auttaa minua, niin voisin vähän tarvita apua.

En minä itke menetettyjen rakkauksien perään, mutta itken varmaan oletuksesta, että minusta on tykännyt joku sellainen nainen, jota en ole edes erityisemmin tuntenut. Ihan hirveetä tuskaa tällainen ajatusten vatvominen aiheuttaa. No jotain positiivista omalta kantiltani on ollut se että olen uskaltanut tunnustaa rakastumiseni elämäni varrelta.

Tunnen itseni jossain määrin herkäksi, vaikka uskon olevani välillä tosi vittumainen ja kylmä ihmnen. Ja vaikka kylmyys johtuu paljon huonosta elinolosuhteesta, tietämättömyydestä ja jatkuvista olettamista, niin ei se silti ole oikein kohdella edes rivien välissä minulle tärkeitä ihmisiä törkeästi eikä kyllä muistakaan henkilöitä.

Toivon enemmän että olisin kuvitellut suurelta osin kaiken, koska ei tämä voi todellisuutena olla läheskään pelkkä ruusuinen tarina. Ei se kivalta tunnu, kun rakastumiseni tasoa pidetään harhaisena, vaikka kyyneleet silmissä olen kaipuutani tuntenut. Ei tosiaan tunnu kivalta tämä konkreettinen elämäni kahden viime vuoden ajalta.

Toivon, että saisin elää rauhassa ja saada vielä seesteisen mielenvireen rakkaudessa.

torstai 3. marraskuuta 2016

Yleensä rakastamme totuutta?

Olisihan se kiva jos olisi joku jota voisi avoimesti rakastaa, mutta ei se minulle enää mikään välttämättömyys ole.

Joskus tuntuu ikävältä ajatus, että en ole ainoa syvään kaipuun tunteeseen kiinni elämässäni jäänyt suomalainen. Kaipuu on tosiaan häiritsevää, jos ei edes tiedä, onko toisella kaikki asiat ihan kunnossa.

Tosin elämässä pitää hyväksyä, että varsin moni kysymys jää avoimeksi, vaikka haluamme tietää monet asiat kuten ne ovat. Toisaalta on myös niitä henkilöitä, jotka haluavat kuulla asiat kuten ne heidän mukaansa ovat.

Kaikilla ihmisillä on kyky rakastaa?

Uskon, että kaikilla ihmisillä on kyky rakastaa jollakin lailla, mutta se kyky voi olla joskus vähän vaimentunut. Kaikilla ihmisillä on useita ihastumisia elämän varrelta, ellei ole päätynyt aivan ensimmäisen ihastumisen kanssa todella hyvään parisuhteeseen. Miksi ihmiset kiistävät tämän perusinhimillisen ominaisuutensa itsessään?