perjantai 31. maaliskuuta 2017

Poliitikon tehtävä on kuulla kansalaisia!

Olen miettinyt syitä, että miksi politiikassa edelleen jopa kuntatasolla uskotaan paljon mainonnan voimaan? Eikö tärkeää olisi luoda kontakti kansalaisiin ja kuntalaisiin joko toreilla ja tilaisuuksissa tai sosiaalisen median avulla?

Miten on mahdollista. että kusi nousee päähän jo kuntavaalikampanjan aikaan? On kyse kohtaamisesta, eikä poliitikkojen ylhäältä lausutuista totuuksista kansalle. Asetelma pitäisi kääntää siten että poliitikkojen on tärkeintä kuulla kansaa ja jättää oma julistaminen vähemmälle.

Mainonta voi kyllä aktivoida joitakin kansalaisia, mutta tehokkainta kampanjointia on takuulla kuntalaisten aito kohtaaminen. Aitoon kohtaamiseen voi usein riittää jo sosiaalisen median välityksellä tehty huomiointi ehdokkaan taholta kuntalaista kohtaan.

Olen pettynyt, että harva suomalainen poliitikko oikeasti hyödyntää sosiaalisen median mahdollisuuksia vaalikausien välillä. Vaikuttaa jopa siltä että poliitikot yrittävät maksimoida oman kannatuksensa olemalla ärsyttämättä keitään.

Tosiasia politiikassa lienee kuitenkin se, että jos sinulla ei ole poliittisia vastustajia niin et voi saada suurta poliittista kannatusta, jos jatkat samalla linjalla yrittäen olla ärsyttämättä ketään. Olen ihan varma että aktiivisia politiikan seuraajia kiinnostaa hyvin paljon seurata sosiaalisen median välityksellä omaa ehdokasta tai ehdokkaiden poliittista toimintaa ja muutakin elämää, eikä siinä ole nykyaikana mitään erikoista!

Erikoista on se, että poliitikot eivät uskalla hyödyntää sosiaalisen median mahdollisuuksia varmaan joskus osittain johtuen myös oman puolueen taantumuksellisista asenteista sosiaalista mediaa kohtaan. Tuskin kukaan poliitikko menettää kannattajiaan asiallisella ja aktiivisella toiminnalla sosiaalisessa mediassa, mutta joku voi ennemminkin kiinnostua ehdokkaasta, jos poliitikon viestintä on ajoittain hänen ydinteemoja julkituovaa ja hänen arvojaan aidosti myötäilevää.

Herätkää poliitikot some-aikakauteen oikeasti, kuten Paavo Lipponen (sd.) sanoi viime presidentinvaalien kampanjassaan seuraavasti: "Ei ole mitään pelättävää!"

PS. Olkaa riemuissanne ja kiitollisia, jos joku viitsii tulla teille juttelemaan politiikkaa vaalimökeille. Tampereen apulaispormestari Mikko Aaltonen (vas.) opetti minulle Tampereella viime kuntavaalien yhteydessä, että yksi utelias madaltaa muiden kansalaisten kynnystä mennä vaalimökin eteen. Tämä voi pitää usein paikkansa, että ihmiset kokoontuvat joukkoihin tietyin perustein ja ihmisryhmä kerää aina helposti uteliaita ainakin!

torstai 30. maaliskuuta 2017

Kuntavaalitunnelmia Oulusta!

Olen tavannut jo monia kuntapoliitikkoja kaikista vakavasti otettavista puolueista ja kohtaamiset ovat olleet ihan hyviä. Olen jossain määrin jopa yllättynyt positiivisesti oululaisten kuntapoliitikkojen ja heidän lähellä olevien kampanjahenkilöiden osaamisen tasosta.

Poliitikkoja arvostellaan tietenkin ja se on kuuluu osana heidän toimenkuvaansa, vaikka kuntapoliitikon varsinainen tehtävä ei ole toimia lokasankona tai edes terapeuttina. Äänestäjien pitäisi pyrkiä säilyttämään maltti ja avarakatseisuus poliittisissa keskusteluissa, eikä tosiaan purkaa omaa ahdistusta ainakaan painostavassa määrin liikaa kuntapoliitikkojen niskaan. Toivon, että kaikkialla Suomessa vaalitoreilla käytäisiin mahdollisimman rakentavia keskusteluita, vaikka oltaisiin jostain asioista täysin eri mieltäkin.

Hyvää vaalikampanjaa haluan toivottaa ihan kaikille ehdokkaille, kun onhan ehdokkaaksi pääseminenkin jo jonkin tason luottamus joiltakin muilta kansalaisilta. Muille äänioikeutetuille toivotan malttia ja vaalikeskusteluihin ehdokkaiden kanssa järjen voittoa tunteista. Olkaamme erimielisiä mutta rakentavassa hengessä!

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Poliitikot väheksyvät tai jopa pelkäävät kansaa?

Huomasin vaalimainoksia selatessani, että harva ehdokas laittaa yhteystietoja ollenkaan näkyville ilmeisesti yhteydenottoja peläten. 

Minä en ymmärrä, että miksi lähteä ollenkaan edes kuntapolitiikkaan, jos ei ole kanttia ottaa vastaan palautteita kansalaisilta. Vähimmäisvaatimuksena pidän, että ehdokas ilmoittaa edes sähköpostiosoitteensa vaalimainoksissa tai näkyvästi kotisivullaan. Etenkin vihreiden toiminta ihmetyttää minua, kun puolue luo mielikuvaa avoimuudesta, mutta monet vihreät ehdokkaat vetäytyvät omaan piiriinsä kivien ja kantojen alle kansalta piiloon!

Politiikka on todellakin mennyt ihan rikki, jos ehdokkailla ei ole enää kanttia ottaa edes sähköpostipalautetta vastaan. Poliitikon etenkin kuntatasolla pitäisi olla kiitollinen jokaisesta yhteydenotosta, joiden joukossa voi olla myös vihapostia. Vihapostit ja varsinkin uhkaavat viestit ovat rikosasioita. Tietoon tullut uhkaus on kuitenkin parempi asia uhatulle, kun pimentoon jäänyt aikomus vahingoittaa ehdokasta. Ja se on sitäpaitsi poliisiasia, kun ketä tahansa kansalaista uhataan.

Pidän kansalaisvelvollisuutena, että jokainen äänestäjä vaatii kuntavaaleissa henkilökohtaisen kontaktin ehdokaalta ennen kuin tekee äänestyspäätöksen. Jos ei näe kansalaisena sen verran vaivaa poislukien liikuntarajoitteiset ja muulla tavoin estyneet, että pyrkii henkilökohtaiseen kontaktiin ehdokkaan kanssa, niin kannattaako silloin äänestää ollenkaan? Vaalitoreilla on todellakin syytä käydä tai sitten voit liikuntarajoitteisenakin pyrkiä lähestymään potentiaalista ehdokasta joko sähköpostilla tai puhelimella!

Summaus ylläolevasta

Poliitikon pitää olla kiitollinen aina jokaisesta kansalaisen yhteydenotosta, eikä suhtautua niihin ylimielisellä pikkutärkeydellä kuten tyypillinen vihreä poliitikko, vaikka poikkeuksiakin suuressa kansanliikkeessä tietenkin on. Ei politiikkaan pidä lähteä mukaan ollenkaan ellei siedä kansalaisten antamia palautteita.

lauantai 25. maaliskuuta 2017

#Kuntavaalit ja äänestyspäätökseni painotuksia!


Mietin ylläolevaa twiittiäni, jossa tuon esille painotukseni äänestyspäätöstä tehdessäni. Ajattelin tässä hieman avata ajatteluani painotusteni osalta.

Vaalikoneet

En anna internetin vaalikoneille liian suurta painoarvoa äänestyspäätöstä tehtäessä, mutta hyvin menestynyt ehdokas oikeassa puolueessa voi saada 15 % kannatuksen kokonaispäätökseeni nähden, kun tutkailen vaalikoneen oululaisia ehdokkaita. Painotan sopivan ehdokkaan löytymisessä sitä että puolueen pitää olla hajonnaltaan vaalikoneiden vastauksissa melko johdonmukainen. Liian suuri hajonta sopivuusprosenteissa puolueiden välillä ei kerro hyvää, vaan se kertoo puolueen linjattomuudesta ja puolueen sisäisestä arvojen ristiriidasta.

Sukupuoli

Kokonaiskannatukseeni täyden 15 % lisäyksen saa naisehdokas.

Nuorekkuus

Tämä ei ole pelkkä ikäkysymys. Voin äänestää jopa keski-iän ylittänyttä ehdokasta, mutta edellytän ehdokkaalta mielellään tottunutta somen käyttötaitoa ja -kokemusta.

Puolue

Vaalikonetta aion hyödyntää puoluetta valitessani. Nyt vaikuttaa siltä, että parhaan lisän ehdokkaan kokonaiskannatukseen annan vihreiden ehdokkaalle.

Aito kohtaaminen

Aidon kohtaamisen merkitys on ehkä suurempi osatekijä kuin yllä olevassa twiitissä tuon esille. Olen oppinut elämässäni tähän 39 vuoden ikään mennessä, että aidon kohtaamisen merkitys on syytä ottaa vakavasti kun miettii äänestyspäätöstä vaaleissa.

Ehdokkaan vaaliteemat

Nämä vaaliteemat ilmenee ehdokkaan vaalijulkaisuista. Itse suosin ehdokasta, jolla on vaaliteemana lasten, nuorten ja vanhusten asia. Lisäksi ehdokkaalla pitää olla kirkkaana mielessä varhaisen puuttumisen ja ennaltaehkäisyn merkitys erilaisen yhteiskunnallisen syrjäytymiskehityksen estäjänä. Luonnonläheinen asuinympäristö, riittävä palveluvaste ja niihin liittyvä maltillinen tai jopa raju uudistusmielisyys kuntapalveluita kohtaan olisi minun suosikkiehdokkaani intohimo! Lisäksi suosikkiehdokkaani saa väen liikkeelle tai ainakin hänellä on oululaisten sosiaaliseen aktivoimiseen jotain hyviä ideoita!

Onnea kaikille ajatuksia ymmärtäville oululaisille ehdokkaille! Tehdään Oulusta Suomen paras kaupunki!

Toivottaa Kimmo Hoikkala, Oulu

Kaikki työ on aina arvokasta ilman palkkaakin!

Voidaanko yhteiskunnassa sitä paremmin mitä enemmän yhteiskunnassa tehdään työtä ilman palkkaa tai korvausta?

Tarkoitan työntekona ilman palkkaa vapaaehtoistyötä ja lasten kasvatustyötä kotona. Lisäksi voimme tehdä töitä palvelus palveluksesta periaatetta vastaan, vaikka aina ei saa olla tärkeää kykeneekö toinen kansalainen korvaamaan palvelustasi ikinä takaisin.

Tehkäämme enemmän yhteiskunnassa talkoita ja vapaaehtoistyötä ilman korvausta. Toisaalta antakaamme silti mahdollisuus tavoitella parempaa elintasoa niille kansalaisille, jotka haluavat pitää elintasoa elämän tärkeimpänä asiana.


Pitääkö siitäkin saada nykyään korvaus, jos kannustat toista elämässä antaen hyvää palautetta? Markkinatalous on vääristänyt ihmisten väliset suhteet epäaidoksi ja hyötyä tavoittelevia kansalaisia on liikaa, kun voisimme kaikki tehdä enemmän töitä talkoilla ja auttaa avuntarvitsijoita, jos meillä on siihen mahdollisuus!

torstai 23. maaliskuuta 2017

Tuoreita kuulumisiani Suomen skitsofreniayhdistyksen jäsenlehteen!

Kirjoitin Suomen skitsofreniayhdistykselle tuoreita kuulumisiani, joka on kirjoituksena suunnattu sellaisille henkilöille, jotka eivät minua vielä tunne:

16.3.2017

Hyvät Poutapilven lukijat!

Olen yksi Suomen skitsofreniayhdistys ry:n perustajajäsenistä, kun olin sattumalta paikalla yhdistyksen perustuskokouksessa Mielenterveysmessuilla vuonna 2010 Helsingissä.

Olen syntynyt vuonna 1978 Pirkkalassa. Olen asunut myös Tampereella ja nyt kotikuntani on Oulu. Ylioppilaaksi kirjoitin vuonna 1998 Tammerkosken lukion aikuislinjalta Tampereella. Koulutukseltani olen tekniikan ylioppilas. Opiskelin vuosituhannen vaihteessa noin vuoden konetekniikan opinnot Tampereen teknillisisessä korkeakoulussa (nykyisin TTY).

Ensimmäinen työpaikkani oli sanomalehtien varhaisjakajana vuosiloman sijaisuus vuoden 1997 kesällä Pirkkalassa. Samaisena vuonna sain osa-aikatyön / kesätyöpaikan Galvanoimis Oy:n kuumasinkityslaitoksesta Pirkkalasta. Tein kuumasinkityslaitoksen töitä opiskeluiden ohessa vuosina 1997-2002. Varusmiespalveluksen suoritin saapumiserässä 2/98 Ilmavoimien teknillisessä koulussa Hallissa Jämsässä, ja sääaliupseerikoulutuksen sain Tikkakoskella.

Sairastuin vaikeaan psykoosiin vuosien 2003-2004 aikana ja olin kolmesti sairaalahoidossa vuonna 2004 Pitkäniemen sairaalassa Nokialla. Ensimmäinen diagnoosini oli psykoottinen masennustila. Sain postissa B-lausunnon vuoden 2005 alussa jolla haettiin kuntoutustukea ja huomasin diagnoosini muuttuneen skitsofreniaksi.

Diagnoosin muutos oli hieman järkyttävä asia minulle, vaikka olin ihaillut joitakin skitsofreniadiagnosoituja tuttujani, koska ajattelin, että siinä vasta on jotain kun on niin vaikeasti sairastunut. Tänä päivänä ajattelen, että perusteet skitsofrenian diagnoosiin olivat lähinnä siinä, koska oirekuvani ei helpottanut niin paljon kuukausien kuluessa ja vuoden vaihtuessa kuin masennustiloissa yleensä käsitykseni mukaan tapahtuu.

Vuosi 2005 oli minun elämäni yksi ankeimmista koska join muistini mukaan jokaikinen päivä alkoholia. Pikkuhiljaa muutuin internetin vertaistukikeskustelun myötä sosiaalisemmaksi ja etenkin vuosi 2006 oli jo toiveikas, kun jopa tapasin kavereita nimimerkkien takana nettimiiteissä eli tapaamisissa. Joitakin ystäviä minulla on yhä kyseisistä nettitapaamisista eri puolilla Suomea.

Raitistuin vuoden 2007 elokuussa. Seurustelin ja menin naimisiin vuoden 2008 syksyllä. Kävin myös lyhyen noin 1,5 kuukauden työkokeilun kolmivuorotyössä, jonka lopetin kovan stressitaakan alla. Toistaiseksi voimassa olevan eläkepäätöksen sain vuoden 2008 lopulla eli eläköidyin virallisesti 30-vuotiaana.

Avioliitossani syntyi kaksi poikaa, joista vanhempi on nyt 7-vuotias ja nuorempi liki 6-vuotias. Perhe-elämä on rankkaa ja tämä kannattaa ottaa huomioon ihan jokaisen mikäli miettii vakavasti lastentekopuuhia. Toki vanhemmuudessa ihminen venyy ja jotenkin olen isänä kokenut, että lapset ovat olleet minulle ihan mieletön voimavara, vaikka elämäni on tiiviin perhe-elämän ja osittaisten koti-isä kausien takia ollut hieman kapeutunutta vaikkakin se on ollut samalla hyvin antoisaa.

Kaikesta huolimatta päädyimme avioeroon vuoden 2015 alussa, kun minulla tuli elämässäni hieman huono kausi ja jouduin jopa sairaalahoitoon. Jouduin myös tuolloin vetäytymään Suomen skitsofreniayhdistys ry:n puheenjohtajan tehtävästä, koska olin niin tukalassa tilanteessa.

Poikiini välini ovat hyvät ja leikkisät. Poikani voivat hyvin ja olen ex-vaimoni kanssa hyviä ystäviä. Olen ajatellut, että seuraan hyvin läheltä poikieni kasvua ja varttumista jakaen samalla heille parhaan mahdollisen evästyksen heidän kulkiessa elämässä kohti aikuisuutta. Pikkuhiljaa voisin alkaa myös viritellä taas jotain pientä harrastus- tai vapaaehtoistoimintaa. Olen käynyt viime aikoina melko usein juttelemassa Hyvän mielen talo ry:n tiloissa täällä Oulussa vertaisteni kanssa ja se ollut ihan mukavaa.

Lopuksi

Kuljen aistit ja mieli avoimena - kroppa vanhenee mutta mieleltäni haluan olla luovasti leikkisä.

Voimallista kevättä ja nautinnollista kesää!

Toivottaa Kimmo Hoikkala, Oulu

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Elämän tarkoitus?

Ihan kiva tätäkin ikuisuuskysymystä on välillä pohtia! Oletteko huomanneet, että ajattelette eri aikakausina elämän tarkoituksen hieman eri lailla?

John Lennon uskoi, että hänen elämänsä tarkoitus oli olla onnellinen: "I just want to be happy!" En ole Lennonin kanssa samaa mieltä, vaan kärsimys kuuluu elämään, eikä mikään onni ole ehdottoman kestävää nykyisen ihmiskäsityksen valossa. Tosin kun olet tyytyväinen itseesi saavutat parhaan omanlaisen elämän muiden ihmisten joukossa ja kestät siten myös mahdolliset mielialavaihtelut ja muiden ihmisten tuskatilojen aiheuttamat purkaukset.

Tieteentekijät eivät yleisesti käsittääkseni usko elämän tarkoitukseen, vaan he ajattelevat ettei elämällä ole mitään suurempaa tarkoitusta tai päämäärää, koska ne vaihtelevat yksilöllisesti eri ihmisten välillä. Toisaalta pitää huomioida, että intohimoisen tieteentekijän elämän tarkoitus voi olla hyvin selväkin asia tai pyrkimys. Tieteentekijän pyrkimys voisi olla auttaa ihmisiä löytämään suotuisammat elämän edellytykset tai löytää joku läpimurto omalla tieteenalalla. Sanotaanhan että pyrkimykset elämässä määrittelevät ihmisen eikä aina niinkään konkreettiset asiat.

Entä jos elämällä ei näe tarkoitusta? Eikö silloin ole tyhjä olo? Elämä ei ole minun mielestäni pelkkää ikävän torjumista, vaan kyllä lähes jokaisen ihmisen elämällä pitäisi olla korkeampia ja merkityksellisempiä tarkoituksia. Elämä pitäisi minun mielestäni nähdä kokonaisuutena ja kehitysprosessina omien ajatusten suhteen. Tavallaan kai olen jonkinlaisen valaistumisen kannattaja elämässä, vaikka en buddhalainen olekaan. Voisiko elämän tarkoitus näin ollen lopulta olla ymmärryksen löytyminen koko ihmiskunnan kehittymisen historiaa sen virheineen tässä päivässä eläen pyrkimyksenä tavoitella tuleville sukupolville suotuisampia elinoloja?

Julkaisin tämän kirjoituksen alunperin vastauskommenttina Jorma Mellerin blogiin:
http://jormamelleri.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/233609-elaman-tarkoitus-ikavan-karkoitus

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Oikea suomalainen nero Minna Canth!

Minna Canth oli aikalaisiaan edellä oleva hyvin rohkea nainen tasa-arvoajatuksin 1800-luvun Suomessa. Hän eli Suomessa vuosina 1844-1897 ja Canth oli syntynyt muuten Tampereella 19.3.1844! 

Yhteiskuntakulttuurissa näemme vielä tässäkin ajassa, että naisten täysi tasa-arvo miehiin nähden on yhä monille täyttä utopiaa. Jopa naisten keskuudessa esiintyy ajattelua, että naisten pitää alistua miesten palvelijoiksi. En ymmärrä naisia jotka eivät ymmärrä omaa parastaan. 

Naisilla pitää olla täsmälleen samat mahdollisuudet edetä yhteiskuntamme sosiaalisessa hiearkiassa kuin miehillä. Naisten ja tyttöjen pitää saada ilmaista tunteitaan avoimesti, vaikka moni tyttö voi kokea ulkoista painetta edelleen parinmuodostukseen liittyen jopa Suomessa.

Minna Canth on mielestäni nähnyt jo 1800-luvulla oleellisen asian eli tyttöjen ja naisten hyvinvointi vaikuttaa suuresti koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Tasa-arvoliikkeen alulle ja naisten suhteellisen hyvälle asemalle on ollut suuri merkitys Minna Canthin nerokkaalla elämäntyöllä tämän päivän Suomessa.

Naisten hyvinvointi ei ole miehiltä pois, vaan naisten hyvinvointi antaa miehille syyn elää ja rakastaa! 

Huomenna vietetään Minna Canthin päivää:
19.3. Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä

Lähteet:

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Suurmoskeija on tervetullut Suomeen!

Elämme vauhdikasta globalisaation eli valtioiden lähentymisen aikakautta maailmassa. Sosiaalista globalisaatiokehitystä on vauhdittanut merkittävästi nykymuotoinen internet-viestintä etenkin Twitterissä. Valtioiden välillä ei ole enää sähköisessä tiedonvälityksessä yleensä enää mitään raja-aitoja. Kansalaisten yhteydenpito on helppoa eri valtioiden kansalaisten välillä esimerkiksi juuri Twitterin välityksellä.

Onko Suomi YK:n Ihmisoikeusjulistusta kunnioittava valtio?

Olen Helsingin Suurmoskeija-hankkeen kannalla, koska kaikelle järkevälle uskonharjoittamiselle on sivistysvaltion luotava asialliset puitteet tai mahdollistettava puitteiden rakentaminen. Johan YK:n antamassa Ihmisoikeusjulistuksessa lukee, että jokaiselle ihmiselle on annettava vapaus oman uskontonsa ja hartauden harjoittamiseen.

YK:n Ihmisoikeusjulistus vuodelta 1948 ja sen 18. artikla on muodoltaan seuraavanlainen:

"Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja."

Lisää perusteluja Suurmoskeijan puolesta

Suurmoskeijan rakentaminen ei jätä myöskään islamistista toimintaa piiloon. Uskon Islamin myötä harjoitettavan toiminnan valvonta todellakin helpottuu sekä islamin uskovaisten sisäisessä piirissä että yhteiskunnan toimesta.  Puhumme mielellämme Islamin uskovaisia koskettavasta yhteiskunnallisesta ongelmasta, mutta samaan aikaan suljemme silmät Evankelis-luterilaisen kirkon herätysliikkeiden piirissä tapahtuvalta psykoterrorilta ja muulta haitalliselta toiminnalta uskovaisten kannalta.

Lopuksi

Olen itse saanut vahvasti kannustusta muslimeilta Twitterissä, kuten ohessa olevasta seuraajien kartasta näkyy. Ajattelen, että lähes kaikki muslimit ovat kunnollisia, vaikka heillä on sellaista tapauskovaisuutta joka ei aina täytä länsimaisen moraalikäsityksen ja terveystiedon normeja. Antakaamme muslimeille mahdollisuus vuorovaikutukseen ja muutokseen. Ihmisiä me kaikki olemme!

Yhteenveto

Suomalaiset poliitikot päättävät toivottavasti antaa mahdollisuuden Suurmoskeijan rakentamiselle Helsinkiin.

Muualla netissä

YK:n ihmisoikeusjulistus:

http://www.ohchr.org/EN/UDHR/Pages/Language.aspx?LangID=fin

Olemme usein vajaita käsittämään toisen henkilön tuntemuksia!

Ihmisellä on tarve ajatella, että kaikki ihmiset ajattelevat ymmärrettävästi itseään kohtaan. Minulle on tavallaan ärsyttävää lukea sydänsuruista, koska en niitä erityisemmin tunne. En koe että olisin ikinä ollut elämässäni riippuvainen muista naisista paitsi äidistäni. Olen ajatellut kyllä että joku nainen on voinut tuntea tuskaa rakastaessaan salaisesti minua, mutta ei minulla siitä mitään todisteita ole. Eihän se ajatus minusta tunnu kovin kivalta jos näin todella on ollut. Ei se minua silti paljon harmita, jos olen itkenyt turhaan julkisesti oletettamieni naisten tuskatilojen vuoksi.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Ideaalisen teknisen ideointiryhmän kokoonpano!

Aloin miettiä, että millainen olisi hyvin toimiva tekninen suunnitteluryhmä uusille teknisille ratkaisuille.

Ryhmän kokoonpano ei saisi olla liian iso. Ehkäpä viisi jäsentä voisi olla ihan riittävä määrä. Ryhmässä pitäisi olla kaikilla jonkinlainen tekninen osaamistausta.

Kaksi henkilöä (tekn. tohtori, tekn. lis. tai joissain tapauksissa DI) pitäisi olla kovan luokan spesialisteja teknisen osa-alueiden osalta jolla teknisesti ryhmässä ollaan.

Kaksi luovasti ajattelevaa ennakkoluulonta teknisen ajattelun myös jotenkin hallitsevaa ongelmanratkaisijatyyppiä (asentaja, teknikko, inssi tai DI) pitää olla ryhmässä mukana.

Olisiko yksi henkilö sitten projektipäällikkö (DI) eli enemmänkin taloushallinnollinen osaaja.

Ryhmän työskentely voisi olla seuraavanlainen:

1. Ongelman esittely. 🎁

2. Itsenäinen mietiskely, jolla pyritään saamaan jokin alkuidea ongelman ratkaisuun. ⌛

3. Ryhmäkeskustelua, jossa heitellään vapaasti ideoita ja kumotaan kaikista epäloogisimmat ja luonnonlakien vastaiset ratkaisut. 📍

4. Idea tai pari muutakin ideaa ongelman ratkaisemiseksi ja sitten kustannus- ja kannattavuuslaskelmia tekemään. 💡

Ja sitten kohti seuraavia ongelmia! 🙌

😊

PS. Pitää huomioida, että käytettävyys on monissa teknisissä ratkaisuissa hyvin oleellinen asia ja loppukäyttäjiä on aina syytä kuunnella. Lisäksi luulen, että idearyhmät ovat liian suuria tekniikan alan ja monessa eri alojenkin organisaatioissa. Päin vittua menee jos kaikki kellokkaat laitetaan jotain ideoimaan.

😊

Huomioita median suhteesta sosiaaliseen mediaan!

Yllättävän paljon yksittäisten kansalaisten tuottamaa mediasisältöä seurataan sosiaalisen median välityksellä. Ja varsin moni haluaa somessa itsekin osallistua kuten Facebookin ryhmäviestinnästä voisi päätellä. Ja vielä useampi haluaisi sanoa tajunnat räjäyttävän sanomansa julki mutta ei vaan uskalla. Ihmeen sopuisasti mediatalojen ja yksittäisten henkilöiden tuottama sisältö kohtaa varsinkin Facebookissa ja jossain määrin myös Twitterissä. Pitää ottaa huomioon, että harva osasi arvata tällaista kehitystä vielä 10 vuotta sitten ja nyt se on ihan tosiasia sosiaalisessa mediassa.

Olisi suotavaa, että media nostaisi enemmän somessa paljon vaikuttavien kansalaisten ääntä esiin myös virallisissa julkaisuissa, jos on selvä osoitus kansalaisen poikkeuksellisesta kyvykkyydestä esimerkiksi elämäntaidon tai joidenkin muiden asioiden suhteen. Sosiaalinen media ei silti pidä olla reitti media-julkkikseksi, vaan kansalaisen pitäisi olla myös muilla elämän osa-alueilla pärjännyt kuin selfiekepin kanssa pyörinnässä. Tulee mieleen puhtaista some-julkkiksista lähinnä tosi-TV starat, jotka painuvat yleensä aina ohjelmakauden päätyttyä unoholaan. Yhteenvetona totean lopuksi, että sosiaalisen median ja perinteisen median sulavuutta pitäisi yhä kehittää tarjoamalla kaikenlaisille asiallisesti argumentoiville äänille sananvaltaa somesta mediaan.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Rakkaudellista sanomaa

Ei ole kyse sydänsuruistani, vaan kyse on huijauksista. Olen käsitellyt tunteeni jo aikoja sitten pois, mutta kusipäät huijasivat minua FPDPS-ideani tultua julki. Kosto tulee, mutta siihen voi mennä aikaa vielä yli 10 vuotta.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Pitkä #parisuhde edellyttää henkistä kypsyyttä!

Älkää viitsikö syyttää kumppanianne, jos et itsekään ole avoin ja rehellinen parisuhteessa. Tuntuuhan se pahalta varsinkin lyhyessä suhteessa, jos toinen puhuu ihanasti joistakin edellisistä tunnekokemuksista, mutta tässä olisi samalla lujan parisuhteen perusta - nimittäin rehellinen avoimuus. Pitkässä ja terveessä parisuhteessa on mielestäni luonnollista käsitellä mahdolliset ajatushairahdukset ihastumisasioissa heti pois eikä sen pitäisi loukata kolmatta osapuolta. Kypsä parisuhde pitäisi vain vahvistua parisuhteen ulkopuolelta tulevasta jännitteestä! Epäkypsä parisuhde on eroon tuomittu, jos toisella - yleensä miehellä - ei ole riittävää ymmärryksen tasoa.

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Taiteen ja urheilun yhdistää intohimo!

Aloin miettiä määritelmää intohimolle omin sanoin. Intohimo saa ihmisen toimimaan joskus jopa hyvin tavoitteellisesti, jolloin intohimoista henkilöä usein ohjataan saavutuksiin ja päämääriin valmentajien tai sen tapaisten näkijöiden toimesta. Intohimo on varmaan silloin totta, kun ei edes tajua miksi tekee jotain, vaikka tekemisestä saa suurta tyydytystä. Välillä voi tehdä kipeetäkin, mutta intohimolla asiaansa suhtautuva henkilö kestää myös intohimoasiaansa liittyvät tuskat helpommin kuin muilla elämän osa-alueilla.

Mielestäni ihan mielenkiintoinen jako intohimoisissa henkilöissä on se, että toiset ovat intohimoisesti treenaavia urheilijoita ja toiset taiteellisesti luovia, vaikka moni artisti vaikuttaa olevan tällä aikakaudella ihan hyvässä fyysisessä kunnossa. Urheilijat ovat nykyään lähes poikkeuksetta hyvän paineensietokyvyn omaavia henkilöitä ainakin ne jotka menestyvät. Kai sitä jotain samankaltaisuuttakin voi olla huipulla taiteilijoissa ja urheilijoissa. Yhteinen tekijä urheilun ja taiteen huipulla on tosiaan intohimo eli passion, jota myös sisäiseksi motivaatioksi voi sanoa. On olemassa hyvin luovia urheilijoita esimerkiksi palloilulajeissa näkee huikean luovia ratkaisuja urheilijoilta, joten luovuus näkyy myös urheilussa.

Suurin osa suomalaisista on tavallisia eikä siinäkään mitään huonoa ole, mutta aina parempi mitä enemmän ihmisille löydetään niin intohimoisia asioita elämässä, että elämä tuntuu vahvasti merkitykselliseltä! Yksi intohimoinen ihminen tarjoaa monille tavallisemmalla suorituspotentiaalilla varustetulle ihmiselle paljon elämyksiä. Olkaamme kiitollisia, että joukossamme on pieni mutta merkittävä ryhmä suurella intohimolla asioihin suhtautuvia kansalaisia!