perjantai 21. heinäkuuta 2017

Einstein ja da Vinci - nerokasta!

Kun puhutaan neroista, niin pitäisi huomioida että nerojen todellisen arvon näemme vasta vuosikymmenten päästä heidän älyllisistä ponnisteluistaan ja älyn väläyksistä.

Kysymme liian harvoin, että miten voi olla mahdollista, ettei maailmassa ole yhtään modernin nerous-käsitteen mukaista neroa tässä ajassa. Moderni käsite neroudesta on mielestäni Albert Einsteinin mukainen henkilö ja Leonardo da Vinci olis puolestaan klassisempi ja taiteellisempi nero. Albert Einstein erosi Leonardo da Vincistä paitsi eri aikakauden vuoksi, niin myös autistisempien numeroita rakastavan ajattelun takia. Leonardo da Vinci oli epärationaalisempi kuin Einstein, koska Einstein rakasti matemaattista pyörittelyä ja konkreettista todistamista. Toki Einstein harrasti myös kirjoittamista ja hän oli aikakautensa merkittävämpiä ajattelijoita.

Neroja ihmisiä ei pitäisi arvioida heidän siviilielämän murheiden tai erikoisuuksien mukaan, vaan neroja pitäisi kohdella ainoastaan heidän saavutusten ja ajatusten rikkauden mukaisesti. Neron ainoa mitta on ihmiskuntaa auttavien ajatusten ja ideoiden merkitys, eikä neron arvoa voi laskea jotkut pikkuiset rakkausmurheet tai vastaavat asiat.

Emme näe neroja tässä ajassa, mutta näemme heidän saavutukset 50 vuoden sisällä, jos meillä on onni olla hengissä vielä. Toisaalta internetin myötä myös nerojen henkilöiden löytyminen olisi paljon helpompaa kuin ennen, mutta uskon ettei ihmiskunta kestä nykypäivän neroja, koska he ovat niin jäätäviä ja luuloista silppua tekeviä faktakoneita!

Eläköön nerous jo nyt ja nähkäämme sen voima ikuisesti!

Ei kommentteja: