keskiviikko 30. elokuuta 2017

Valtionvelka - kirous vai lahja?

Lähtökohtana velkataloudelle on se, että muillakin on velkaa. Kun perustelemme oman velkamme muiden velkaantuneisuudella, olemme oikeuttaneet oman velkaantumisemme. Valtiontalouden kannalta velka auttaa tasaamaan suhdannevaihtelua tai paremminkin verotuoton heilahtelua, mutta ei pidä unohtaa valtionvelkaa myös jossain tapauksissa investointeja kattavana joustavana rahoitusmuotona.

Kokoomuslaiselle valtionvelka on lahja, sikäli kun velalla voidaan perustella kansalaisten huonon kohtelun ja elinolosuhteen. Eikö meillä ole varaa todellakaan antaa jokaiselle suomalaiselle riittäviä eväitä elämään ja eikö se olisi yhteiskuntamme etu kaikin puolin? Politiikassa on se ongelma, että rahanjakajia on niin monia että mitkään rahat eivät voi lopulta riittää. Yhteiskunnan ei kuitenkaan pitäisi pitää kiinni muuta kuin aivan välttämättömistä kulueristä ja tiukempaa talouspolitiikkaa tarvitaan.

Yhteiskunnan etu on lähes aina ristiriidassa poliittisten joukkojen takana olevien eduntavoittelijoiden kanssa. Tarvittaisiin enemmän näkemyksellistä otetta suomalaisessa politiikassa, jolloin ei oteta paniikkia gallup-tuloksista eikä kannattajia kosiskeltaisi erilaisella pelkotilojen lietsomisella.

Politiikan ongelma on siinä että sopankeittäjiä on monia, kun kaikki äänekkäät omien pyrkimysten kanssa liikkeellä olevat tai sitten vaan liikaa intoa omaavat poliitikot eivät voi antaa tilaa kaikille eikä heillä ole monillakaan kykyä saavuttaa aitoa vuorovaikutusta kansalaisten tai edes heidän kannattajiensa kanssa.

Politiikassa annetaan liikaa painoarvoa valtionvelkapapereille. Poliitikkojen olisi syytä miettiä keinoja, joilla kulut pidetään kurissa ja verotuottoja saataisiin yhteiskunnassamme enemmän. Tyytyväinen kansa ei ole pelokas kansa, vaan tyytyväinen kansa uskoo tulevaisuuteen tietäen, että markkinatalous ei ole luonnonlaki!

tiistai 29. elokuuta 2017

Buddhism and inhumanity!

Buddhism and some critiques!

Siddhartha Gautama was very likely a masochist, who was idolized because he had so deep thoughts with very disciplined mind.

Buddha's teaching forgets the first principle of humanity, which let everyone to be whatever we want to be. Buddha's teaching wants us to be like him and it's so wrong and inhumane way to think.

We should see our differences among others and be proud who we are, if we are trying to be unique persons and aim is doing no harmful things to other people. We may do wrong things and mistakes when we are thinking for example past dates or those words that we have never said to our dead love ones, but we must feel mercy ourselves or otherwise we are becoming slowly walking zombies.

Humanity is always differences among people and it can't force us to similarities. After you can see differences and its beauty, then you have found maybe true love with your mind. I agree with Buddha teaching that life is after all loosing and eventually we will loose ourselves. Death is hard to tolerate without beliefs, but what we should say to person who thinks he has great negative karma and he is about to die soon?

Don't fear anything unknown until you can see it clearly! :)

PS. Stop bullying is my message to everybody, who is reading this, if we really want better living conditions to our children! Let him be as he wants to be or forget him and stop telling lies and stop controlling thoughts, because you're only human.

maanantai 28. elokuuta 2017

Kokemus koulukiusaamisesta!

Laitoin Ilta-Sanomille koulukiusaamiskokemustani!

Tässä tarina koulukiusaamisesta. Esikoulussa vuosina 1984-85 minua kiusattiin sen verran, että jouduin painimaan talvisin. Ala-asteella koulukiusaamista ei ollut juurikaan, mutta viidennellä tai kuudennella luokalla Pirkkalassa Naistenmatkan ala-asteella B-luokan Jussi veti minulta housut alas ruokajonossa.

Yläasteelle menoa pelkäsin, kun minua oltiin peloteltu joillakin opettajilla. Kasiluokan syyslukukaudella minut pahoinpideltiin koulussa kaksi kertaa tarkkisluokkalaisen Jannen toimesta. En uskaltanut mennä kouluun ja olin kaksi viikkoa metsässä piilossa kouluajat aamupakkasten alkaessa.

Lopulta jouduin koulukotiin Mäntyharjun Kuttulaan, koska minua pidettiin koulupinnarina Pirkkalassa sekä koulun että äitini mukaan. Pääsin koulukodista pois vuoden 1994 keväällä peruskoulun päästötodistuksen kanssa. Minulta jäi kokonaan käymättä kasiluokan kevätlukukausi, kun pääsin joustavasti etenemään Kuttulan koulukodin koulussa ja sain ihan yli kasin keskiarvon, jolla pääsin opiskelemaan Pirkkalan yhteislukioon vuonna 1994!

Vanhaan kouluympäristöön palaaminen ahdisti minua niin paljon, että jouduin jättämään lukion kesken ensimmäisen vuoden syyslukukauteen. Jotain nälvimistä oli Pirkkalan yhteislukiossakin, mutta siihen jäi koulukiusaamiset, kun vaihdoin koulua Tammerkosken lukion aikuislinjalle Tampereelle, josta kirjoitin kuusi ainetta keväällä vuonna 1998.

Ikuiset jäljet koulukiusaaminen jättää, mutta vielä pahempaa kiusaamista on mielestäni syrjiminen ja eristäminen porukoista. Olen antanut anteeksi koulukiusaajilleni, vaikka olen tehnyt tiettäväksi julkisesti Twitterissä Jussille, että muistan hänen ala-asteella tekemänsä tempun jolloin kyyneleet melkein tulivat silmiini. Jannen pahoinpitelyssä itkin molemmilla kerroilla.

Oli minullakin vaikeaa, kun isäni kuoli pitkällisen sairauden jälkeen vuoden 1989 joulun alla ja siitä aiheutui vaikea suruprosessi, joka vaivasi minua jopa liki 20 vuotta! Itse olin peruskoulussa estynyt ja ujo oppilas, mutta joitakin saatoin nimitellä, mutta he eivät siitä varmaan paljon pahastuneet.

Tärkeä aihe tämä koulukiusaamista vastaan taistelu ja paremman yhteiskunnallisen mielenterveyden puolesta toimimista toivoisin medialta muutenkin. Pahoin pelkään että verrattain korkeiden itsemurhalukujen taustalla on Suomessa osaltaan koulukiusaaminen.

Sanotaan kyllä että kovissa olosuhteissa ihminen jalostuu ja vahvistuu, mutta ehkä minäkin olisin halunnut hieman erilaisen lapsuuden ja koulukokemuksen. Pitää muistaa että nykyään koulukiusaamisesta on tietoa paljon, mutta onko siihen oikeita keinoja puuttua?

Ystävällisesti Kimmo Hoikkala, Oulu

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Some-kiusaamista piilossa minulta!

Joitakin videoitani on jaettu ilman minun yhteystietoani, eikä minulle ole kertonut tästä kuin yksi henkilö. Onko joillakin tosiaan niin sisältököyhä elämä, että pitää minua salaa seurata ja jakaa videoitani minulta piilossa? Kyllä tää tavallaan naurattaa minua, vaikka pientä palautetta haluaisin tästä antaa. Kaiken huippu on se, että henkilöllisyyteni ei ole tullut mukamas esille ollenkaan.

Onko jollakin vinkkiä, että miten pitäisi toimia?
Itse ajattelen seuraavia vaihtoehtoja:

1. Selvitän videoideni jakajan henkilöllisyyden ja lähetän palautetta.
2. Selvitän videoideni jakajan henkilöllisyyden ja lähetän hänelle uusimman kirjani Tunteet ovat osa elämää!
3. En selvitä videoideni jakajan henkilöllisyyttä, koska en sitä mitenkään voi saada selville.
4. Otan rennosti ja ajattelen, että kaikki pr-toiminta on hyvää, vaikka mun nimeä ei ole mainittu.
5. Joku muu vaihtoehto, mikä se olisi?

Kiitokset kaikille jo etukäteen, jos osallistutte tähän keskusteluun!

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Vaihdoin Twitter käyttäjätunnukseni!

Hei seuraajani!

Vaihdoin Twitterissä käyttäjätunnuksen ja se on nyt: @nameKimmo

Viime aikoina minun käyttämiä käyttäjätunnuksiani, joita olen enemmän käyttänyt ovat olleet:
@KimmoFree
@KKHoikkala
Muita käyttäjätunnuksia en enää edes itse muista tarkkaan!

Tällä käyttäjätunnuksella saatan mennä Twitter-urani loppuun asti, koska tykästyin siihen jo itsekin.
Ajattelen että luon tavallaan nahkani tässä samalla ja luvassa on jatkossa melko varmasti astetta asiallisempaa viestintää. Keskustelua toivon lisää, jos toiveitani tässä joku kyselee, eikä minulla nyt muuta asiaa tähän sitten olekaan.

Ystävällisin terveisin Kimmo Hoikkala


tiistai 22. elokuuta 2017

Turun (18.8.2017) puukotusten uutisoinnista!

Turussa sattui yksittäisteko perjantaina 18.8.2017 iltapäivällä pääministeri Juha Sipilän ensitiedotuksen mukaan, kun kaksi kansalaista oli murhattu ja kahdeksaa haavoitettu. Poliisi ampui tekijää jalkaan pidätystilanteessa vain muutama minuutti 112-hätäilmoituksen jälkeen. Sisäministeri Paula Risikko (kokoomus) tiedotti myös ensimmäisenä hätäisellä tyylillä, että ei ole näyttöä siitä, että Turun puukotukset olisivat terroristinen teko: "Sisäministeri Risikko: Ei ole tietoa siitä, että Turun puukotuksissa olisi kyse terroriteosta"

Tietoa alkoi tulla vähitellen lisää Turun puukotuksesta ja sosiaalisessa mediassa alkoi villi veikkailu siitä mitä on tapahtunut Turussa, kun myös yksittäisten henkilöiden sosiaalisen median päivitykset paikanpäältä alkoivat levitä kansalaisten tietoisuuteen. Tämä tilanne huhujen ja tiedon välillä on jatkunut aina tähän iltaan saakka. Moni poliitikko, toimittaja ja arvostettu asiantuntijakin on lausunut sellaisia asioita Turun puukotusten yhteydessä, joita joutunee vielä tarkastelemaan, jos heillä on yhtään viisautta päässä.

Ulkomaille tieto Turun puukotuksista alkoi levitä ainakin osaltaan Brittimedian toimesta, kun BBC oli uutisoinut 18.8.2017 ilmeisesti noin kello 18 seuraavasti:
http://www.bbc.com/news/world-europe-40978446

Ja perjantaina 18.8.2017 myös kello 18 aikaan Guardian uutisoi:
https://www.theguardian.com/world/2017/aug/18/finland-police-report-multiple-stabbings-in-city-of-turku

Sittemmin Turun puukotuksista uutisoitiin muun muassa Kiinassa: http://news.xinhuanet.com/english/2017-08/19/c_136539291.htm

Ja CNN toimesta maailmanlaajuisesti:
http://edition.cnn.com/2017/08/18/europe/finland-stabbing/index.html

Nyt kun tarkastelee Suomen valtiojohdon toimintaa Turun puukotusten tultua ilmi voi mielestäni perustellusti kysyä: Onnistuiko pääministerimme ja sisäministerin ensitiedotus ja oliko se rehellistä vai laskelmoitua, jolla pyrittiin estämään tilanteen panikoitumista? Kuitenkin paniikkiin menivät niin Turun Sanomien toimittajat ja muu suomalainen media. joka lisäsi vastakkainasettelua epärealistisella uutisoinnilla, kun väitettiin, että maahanmuuttajataustainen kansalainen oli toiminut pesäpallomailan kanssa sankarina samaan aikaan, kun kantasuomalaiset olivat kuvanneet kännyköillä tapahtumia.

Loppuarvio

Suomalainen media munasi melko suurelta osalta itsensä samoin kuin valtiojohto ja tästä seurauksena on lievä yhteiskunnallinen paniikki-ilmapiiri vastakkainasetteluineen. Pitäisikö tosiaan ensiksi tutkia asiat ennemmin kuin alkaa tehdä jostain tyypistä hätäuutisoinnilla tapauksen sankaria ja vielä katteetta?

Plussaa ja miinusta

Poliisin toiminta on ollut hyvää Turun puukotustapahtumien selvityksessä tähän mennessä, mutta sisäministeri Paula Risikko ei ilmeisesti ole täysin perillä poliisin toiminnasta tai sitten hän ei halua edes olla tietoinen yhteiskunnassa vallitsevista riskitekijöistä.

Presidentti klaarasi tiedottamisen parhaiten 

Presidentti Sauli Niinistö kruunasi tiedottamisen vakuuttavilla kommenteillaan ja kansaa rauhoittavalla isällisellä otteella. Saattaa olla että presidentti Niinistö on kasvanut johtajana sellaisiin mittoihin, että hänelle voi olla hankala löytää täysin samoilla viivoilla kilpailevia poliitikkoja johtajuudessa ainakaan muussa nykyisessä valtiojohdossa.

Summa summarum

Tiedon leviämisestä Turun puukotuksista saisi paljon kattavamman journalistisen jutun tai kokonaisen tutkielman ja siitä voisi olla paljon hyötyä yhteiskunnallisessa kriisiviestinnässä.

Vanhemmat herätys! Ole mukana lapsesi some-elämässä!

Kaikilla lapsilla ei onneksi ole mieleenkiintoa kaivaa saati levittää verisiä kuvia tai pornoa, mutta vahingossa voi tietenkin joutua tällaisten haitallisten some-viestien saajaksi. Muistan jo 1980-luvun lopulla lapsena, että se jotenkin kiehtoi poikasena juuri mikä oli hieman jännää ja kieroutunuttakin, mutta en koe että sain kyseenalaisista videoista mitään suurempia vaikutteita.

Aikakausi on tietenkin nyt ihan eri ja olisko vanhempien hyvä vähän seurata tiiviimmin yleensäkin varsinkin pienempien koululaisten some-viestintää? Yleensä ei tartte olla kuin yksi dominoiva kaveri porukassa ja hän määrittelee muille lapsille jännät ja kovat jutut. Vanhempien olisi syytä valpastua ja katsoa vähän missä sosiaalisissa porukoissa lapsi kouluajan ulkopuolella viihtyy.

Tärkeä on huomata, että lapset harjoittavat somessa paljon lähipiiriviestintää, eikä niinkään tuntemattomien nettityyppien kanssa viestimistä. Voimia kaikilla some-helvetissä lastensa kanssa vaeltaville vanhemmille! Lapset kestävät some- / mediaviestinnässä shokkivaikutukset yksilöllisesti, mutta sen sanoisin, että kaikki shokit jotka voidaan estää suojaavat lapsen psykologista kehittymistä mahdollisimman täysipainoiseen aikuisuuteen.

Muualla netissä

Ilta-Sanomien jutussa tästä aiheesta:

"Arki on paras lääke. Että on sitä Prismasta jauhelihan hakemista, perusturvallista arkea. Vaikka maailmassa tapahtuu kaikenlaista, vanhemman tehtävä on suojella ja pitää huolta. Maailma on turvallinen paikka ja tällaiset tapahtumat ovat tosi harvinaisia."

http://www.is.fi/perhe/art-2000005334971.html

maanantai 21. elokuuta 2017

Kun psykiatri lisäsi mielenterveysstigmaa telkussa!

Tämän lähetän sähköpostilla tiedoksi Vantaan vankilan psykiatrisen osaston ylilääkäri Alo Jüriloolle, joka lienee itsekin maahanmuuttaja nimestä päätellen?

Mielenterveyspotilaita kohdellaan kansanryhmänä, vaikka meikäläisten erot ovat paljon suurempi jopa saman diagnoosiluokan sisällä kuin tietynlaisten maahanmuuttajien eroavuus.

Olen todella suivaantunut, että kansamme haluaa vielä Suomen 100-vuotisvuonna syyllistää mielenterveyspotilaita aina kun veri lentää. Erityisen pettynyt olen maahanmuuttajataustaiseen Vantaan vankilan psykiatrisen sairaalan ylilääkärin edesottamuksiin Yleisradion illan A-studio ohjelmassa. Hän puhui osaltaan ihan hyvin esimerkiksi kujanjuoksuraivosta AMOKista, mutta miksi hän rivien välissä ja suoraan potki meitä mielenterveyspotilaita päihin?

Kysyn vaan, että montako tappoa tai terroristista murhaa esiintyy antipsykoottisella injektiolääkityksellä olevien mielenterveyspotilaiden toimesta vuositasolla Suomessa? Ja miksi Supon vaarallisina pitämät noin 350 henkilöä saavat liikkua yhteiskunnassamme ihan vapaasti etävalvonnan piirissä tyylillä, että onko islamisti sattunut näkymään somessa?

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan illan A-studio oli hirveää katseltavaa vuosikymmeniä traumatisoituneen psykiatrisen avohoitopotilaan silmin. Olisin odottanut ymmärrystä sairaita kohtaan ja tuomitsemista rikollisia kohtaan, mutta nyt yritettiin kaivaa esille ajatusta, että Turun terroristisen hyökkäyksen tehnyt henkilö olisi mielenterveyspotilas ja täyttä ymmärrystä vailla. Toki asia pitää tutkia ensiksi, mutta itse en pidä todennäköisenä psykoositasoiseen mielisairauteen Turun viime perjantain veritekojen syynä.

Terveisin Kimmo Hoikkala, kahden pikkupojan yhteishuoltajaisä ja paranoidiseksi skitsofreniatapaukseksi psykoottistasoisen masennuksen jälkeen määritelty hylkiö! PERKELE!

PS. Vanha kirjoitukseni tähän liittyen:

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Rikollinen nauraa mielisairaille!

Milloin mielisairaaksi väitetty saa oikeuden turvaaman asianajajan ja todella riippumattoman vaarallisuusarvion tarvittaessa?

Kaikkihan me tiedämme, että rikollinen saa soittaa aina asianajajalle, mikäli hänet pidätetään ja viedään poliisivankilaan.

Mielisairaalla ei ole mitään oikeuksia, jos esimerkiksi omaiset väittävät vaaralliseksi potilasta, jolla on mielenterveystaustaa ja mahdollisesti psykoosidiagnoosi.

Vetoan, että mielenterveydeltään kuntoutuvien asia otettaisiin vakavasti ja heitä ei ainakaan tietoisesti traumatisoitaisi suljetun osaston sairaalahoidoissa.

Väitän vielä lopuksi, että psykiatristen potilaiden pakkohoidolle ei ole mitään perusteita, jos potilas ei ole tehnyt mitään rikosoikeudellisesti tuomittavaa!

http://kimmofree.blogspot.fi/2016/08/rikollinen-nauraa-mielisairaille.html

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Turun terroristiset puukotukset!

On täysin ymmärrettävää kysyä, että miksi Suomeen haluttiin hyökätä ilmeisesti ääri-islamististen terroristien toimesta.

Muistammeko enää Tukholman keväistä terrori-iskua kuorma-autolla, muistammeko viime vuonna joulurauhan julistuksen Turussa, kun katuja oli suljettu raskailla ajoneuvoilla puolustusvoimien virka-avulla yleisön turvaamiseksi. On täysin perätöntä väittää, etteikö viranomaiset ole jo pitäneet riskiä terroristisiin hyökkäyksiin merkittävänä jo vuosikausia.

Mielestäni viranomaiset ovat toimineet todella hyvin ennakoidessaan potentiaalista terrorihyökkäystä. Olemme monet suomalaiset jo odottaneet ja pelänneet, että milloin islamistinen terroriaalto yltää tänne syrjäiseen Euroopan kolkkaan ja nyt se on sitten todellisuutta. Terroristinen hyökkäys on aina sitä järkyttävämpi mitä rauhallisempi yhteiskunta on, koska kontrasti on niin vahva rauhantilan ja verenvuodatuksen välillä.

Israelin puolustusministeri Ehud Barak sanoi vuonna 2011 sotimisesta: "Muuttakaa Suomeen, jos ette kestä."

http://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000392677.html?nomobile=4

Olen edelleen samaa mieltä Ehud Barakin kanssa, että yhteiskuntamme on hyvin turvallinen, vaikka yhteiskuntarauhaa halutaan järkyttää nyt jopa terroristien toimesta! Voimia kaikille viranomaisille hoitaa terroristisia asioita jatkossakin rautaisella ammattitaidolla niillä resursseilla, jotka käytössänne ovat!

Lopuksi

Terrorismi ei pyri valtaan maaperää, vaan se pyrkii saamaan aikaan yhteiskunnissa sisäisiä ristiriitoja ja kärjistää ihmisryhmien eli lähinnä maahanmuuttajien ja kantaväestön välejä! Muistakaamme, että ei ole kuin harvojen ja yleensä hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa kasvaneiden henkilöiden juttu juosta ja tappaa verisen puukon kanssa ihmisiä täysin sattumanvaraisesti. On helppoa sanoa vaikka vaikea ohjelmoida ajatukset siihen, että ei kannata antaa pelolle liikaa valtaa, vaan yrittää elää kuten ennenkin kuitenkin hieman valppaammin mielin aina silloin kun näkee jotain tavanomaisesta poikkeavaa julkisilla paikoilla mukaanlukien sosiaalinen media.

perjantai 18. elokuuta 2017

Tunteet ovat osa elämää! (kirjan kannet)




Takakansi!

Tunteet ovat osa elämää!

Kirjoitin kirjani käsikirjoituksen videostriimin ollessa päällä ja aikaa kului noin 3,5 tuntia. Tämän kirjan työstäminen piti oikeastaan olla testi oman ajattelukapasiteettini suhteen.

Lopulta olin kirjan lopputulokseen sähköisessä muodossa kuitenkin niin tyytyväinen, että päätin painattaa sen kirjaksi. Käsittelen kirjassani tunteiden merkitystä elämässä hyvinkin vapautuneesti tekstiä kirjoittaen.

Kirjani päämäärä on onnistunut jos se haastaa lukijan miettimään tunteita omassa elämässään! Hyviä lukuhetkiä ja rakentavan tunteikasta elämää sinulle rakas lukijani.


Olen aiemmin kirjoittanut seuraavat kirjat omakustanteena:
Kuntoutujan tie (vuonna 2010), Hermiitti kertoo (vuonna 2012),
Ihmisyyden harmaa alue (vuonna 2014)

Google-kirjat sivustolla (linkki): Tunteet ovat osa elämää!

torstai 17. elokuuta 2017

Kalastaja Pentti Linkola!

Kalastaja Pentti Linkola (85 vuotta) on saanut ääriajattelijana ihmeen paljon mediahuomiota Suomessa ilmeisesti osaltaan arvovaltaisten vanhempien (Linkolan isä oli Helsingin yliopiston rehtori) vuoksi. Joskus en ymmärtänyt hänen katkeroituneelta vaikuttavaa tilitystä yhdistettynä masokistiseen elämäntyyliin, mutta sittemmin tajusin että on parempi ja ehkä jopa yhteiskunnan etu, että näin jyrkät mielipiteet tulevat Linkolan toimesta julki. Itse uskon ihmisarvoon, vaikka hommat maapallolla kiistatta kusevat. Maapallo on alistettu totisesti ihmiskunnan leikkikentäksi, vaikka uskon ihmisyyden ja teknisen ongelmanratkaisukyvyn tuovan ihmiskunnalle vielä ihan suotuisan tulevaisuuden, mutta eihän tämä kaikki ikuisesti kestä. Terkkuja Linkolalle, vaikka hän ei ilmeisesti ole some-kansalainen.

Laadukas artikkeli Pentti Linkolan elämästä on luettavissa MTV3 nettisivulla:

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/luonto-on-turvassa-kun-suomessa-asuu-100-000-ihmista-kalastaja-linkola-suomen-viimeinen-todellinen-vallankumouksellinen-hullu-nero-vai-molempia/6533434#gs.NDnMmf8

tiistai 15. elokuuta 2017

Tunteet ovat osa elämää! (8. kappale lopulta tärkeintä on tuntea rakkautta!)

Lopulta tärkeintä on tuntea rakkautta!

Rakkaus on aina yhdistävä voima, eikä se milloinkaan erota henkilöitä. Olosuhteet erottavat henkilöt, mutta rakkaus säilyy. En usko lapsellisia käsityksiä rakkaudesta jonka perusteella voisi sanoa että: "rakastan sua tänään, mutta huomisesta en tiedä enää." Ei rakkaus voi kadota, vaikka luopuminen on nähdäkseni eräs tärkeimmistä asioista rakkauden kokemista. Ja ehkä luopumisen vaikeuden takia emme usein joudu luopumaan pysyvästi rakkaistamme ennen kuin ikäännymme. Elämän voi nähdä opetuksena luopumisesta.

perjantai 24. helmikuuta 2012
Hyvä kuolema on luonnollinen kuolema!

Eutanasiakeskustelussa on tuotu taas esille, että kansalaisella pitäisi olla oikeus lääketieteelliseen kuolinapuun, jos kiputilat ovat niin sietämättömiä.

Kuitenkin elän siinä uskossa, että Suomessa osataan potilaan kipulääkitys. Lisäksi kipu on tuntemus, joka ei ole aina kovinkaan helposti ulkopuoliselle tarkastelijalle todennettavissa, jonka vuoksi voi sattua myös virheellisiä eutanasiapäätöksiä. Ihmiselämää tulisikin aina vaalia ja ottaa luonnollinen kuolema luonnollisena loppuna omalle elämälle.

Elämä on luopumista ja ihmiselämän keskeinen haaste on luopuminen. Ajateltuani luopumista osana elämää olen tullut siihen tulokseen, että usein luopuminen saattaa olla ihmisellä kaikista vaikein tehtävä. Luopumisen vaikeus ilmenee viimeistään silloin kun menettää jonkun rakkaan ihmisen, jonka todellisen arvon huomaa vasta menetyksen jälkeen.

Mielestäni koko elämä saattaa olla hyvinkin valmistautumista luopumiseen itse omasta elämästä.

Oma käsitykseni rakkaudesta on agape!

28.12.2016 21:56  

Olen ollut agape-rakkauden kannattaja jo pitkään, mutta en ole osannut antaa kokemalleni rakkaudelle nimeä.

Olen joutunut luopumaan elämässäni monista asioista kuten terveydestä ja siinä ohessa hyvästä toimeentulotasosta. Olenhan saanut terveyttä takaisin, enkä tunne erityistä katkeruutta psykiatrisen sairauteni vuoksi mitään tai keitään kohtaan, vaikka välillä on kiukuttanut monet asiat. Olisi outoa jos minua ei kiukuttaisi tilanteeni ollenkaan ja sikäli voin kiukutuksen itselleni sallia. Erilaisena elämää rakastavana kansalaisena ei ole helppo olla, koska perusajatuksena minunkaltaisella kansalaisella on, että asiat järjestyy omalla painolla eikä siinä ole sijaa kilpailulle.

Agape-rakkaus on täydellisimmillään sopusoinnussa mahdollisesti jopa häiriöisen sosiaalisen ympäristön kanssa ja mielentilassa vallitsee harmooninen tila, joka huokuu elämää täysin sydämin kunnioittavien ja siten agape-rakkauden syvimmän olemuksen sisäistäneiden ja siten tuntevien henkilöiden toimesta laajassa sydäntietoisuuden tasossa kaikkialla mahdollisesti ajoittain ailahtelevasta mielentilasta huolimatta.

Ei agape-rakkaus tarkoita sitä että pitäisi olla zen-buddhalainen munkki, jonka mielenhallinta on kehittynyt siten ettei hänen mieliala näkyvästi vaihtele juuri ollenkaan. Agape-rakkaudessa on pakosti sopusoinnussa itsensä kanssa ja se tarkoittaa myös sitä, että sallii itselleen huonot mielentilat ja ymmärtää niiden olevan osa elämää.


Sitä mietin toimiiko agape-rakkaudessa aina korkean moraalin mukaan ja onko se agape-rakkauden edellytys? Nähdäkseni korkea moraali siis jatkuva ympäröivän elämän kunnioittaminen on keskeinen pyrkimys agape-rakkautta tuntevalla henkilöllä, mutta ei voida olettaa. että agape-rakkaus edellyttää jatkuvaa oikeamielisyyttä, koska sehän olisi jo jumalallisuutta, eikä se ole enää ihmisen saavutettavissa oleva tila muuta kuin uskontojen oppien välityksellä. 

Sairauteni on antanut minulle sellaisia kokemuksia, jotka ovat olleet rankkoja, mutta niistä selviäminen on vahvistanut minua.

Agape-rakkaudessa on käsittääkseni puhtaimmillaan kyse siitä että ei aseta edes läheisiä ihmisiä tärkeysjärjestykseen mutta se on liikaa minulta vaadittu. Agape-rakkauden keskeinen ongelma lienee miten se suhtautuu pahointekijöihin ja muihin väärintekijöihin, jotka häiritsevät elävien kokonaisuuksien ja etenkin ihmisten elämää.

Väärintekijän katumuksen kautta anteeksianto ja armo on ainoa oikea vaihtoehto, jos väittää olevansa edes osittain kiinni agape-rakkaudessa.

Rakkaus on tärkeää ja rakkaudessa tehdyt asiat säilyvät rakkauden vallitessa iäisyyden, eikä muuta vaihtoehtoa olekaan, koska epärehellisyyden ja valheen voittaessa ihmiskunta tuhoituisi hyvin pikaisella aikataululla. Rakkaus voittaa ihan sen takia, koska se on ihmiskunnan etu ja on aina ollut ja tulee aina olemaan!

Parhain terveisin Kimmo,
15.8.2017 kello 17:45 Oulu, Finland

Tunteet ovat osa elämää! (kappale 7. avoimuus, rohkeus?)

Avoimuus, rohkeus

Miten määritellä rohkeus? Sanotaan, että täysin peloton ihminen ei ole todellisuutta ja tämä varmaan pitää paikkansa, koska pelottomuus edellyttää täysin hetkessä elämistä, jolloin ei voi olla mitään strategiaa oman elämänsä tai lasten elämän kohdalle mietityttänä. Voi tietenkin elää tartu hetkeen mentaliteetilla, mutta ei absoluuttisesti kukaan ihminen elä täysin hetkessä. Voisi ajatella, että on hyvä päästä äärimmäisen lähelle Carpe Diem -ajattelua, mutta samalla pitäisi tiedostaa myös oma menneisyys ja tehdä töitä luottavaisesti hyvän elämän eteen. On olemassa ihmisiä joilla ei ole varsinaista kuolemanpelkoa, vaikka se on joskus myös mielenterveysongelmista johtuva ajattelumalli. Kuolemaa ei oikeastaan tarvitse pelätä, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö voisi silti haluta elää pitkän ja kunniallisen elämän. Suurin murhe on jopa aikamme Suomessa se, että joiltakin lapsilta ja nuorilta on viety toivo hyvän ja pitkän elämän mahdollistumisesta. Ei voi olla suurempaa tuskaa ja surua, jos nuori ihminen on menettänyt toivonsa elää. Avoimuuden itsestään ja tunteistaan voi hyvin perustellusti sanoa olevan rohkeuden yksi merkittävä ilmenemismuoto. Rohkeampaa on vastustaa tappamista kuin tappaa liipasinta tai nappia painamalla itselle vieraita ihmisiä, koska vain aidosti hullu ihminen tappaa omia välittäviä läheisiään. Avoin ja rohkea ihminen kestää kaiken sen, jota kasvottomat huppupäät haluavat peloissaan vastustaa. Huppupää ei todellakaan ole rohkea henkilö, niin hän ei voi myöskään aidosti haastaa avoimin kortein pelaavaa rohkeuden ritaria!

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
Rohkea ihminen

Millainen ihminen on rohkea?

Rohkeus ja typerä riskinotto ovat kaksi eri asiaa. Rohkeus on paljon päämäärätietoisempaa ja tasapainoisen henkilön käyttäytymismalli.

Rohkeutta voi myös ajatella vastakohdan eli pelkuruuden kautta. Pelkuruus ja vastuunkantaminen eivät mielestäni oikein rimmaa, vaikka ymmärränkin pelkureita sikäli ettei kaikkien tarvikaan olla rohkeita, jolloin on saadaan rohkeudelle myös vertailupohja.

Pelkuruutta arvostavat piirit ehkä harvoin kohtaavat rohkeutta arvostavia piirejä ja sama pätee mielestäni myös yksilöiden keskeisissä vuorovaikutussuhteissa. Kumpi haluat olla rohkea vai pelkuri? Kumpikin on sallittua, mutta rohkean voi haastaa uskottavasti vain rohkea!

Arkipäiväinen rohkeus on mielestäni lähinnä oman tien kulkemista kantaapääopistosta oppia välillä ottaen. Itselläni on monia tilanteita joita pelkään, mutta vähitellen olen oppinut altistamaan itseäni peloille, jonka ansiosta olen päässyt joistakin peloista eroon ainakin toistaiseksi.

(Julkaistu aiemmin hermiitti.vuodatus.net -sivustolla 19.01.2011 - 20:53)





Tunteet ovat osa elämää! (6. kappale estyneisyys, ujous?)

Estyneisyys, ujous

Ujous on kokemukseni joskus ihastumisen pelkoa, vaikka sitä voi ihailla joitakin naisia paljon, niin silti voi ajatella, että ihastuminen on hyvin epävarma asia. Paniikkihäiriöt ovat estyneisyydessä vaikeammasta päästä, jolloin sitä tuntee itsensä hyvin epävarmaksi kohdatessaan muita ihmisiä. Sitä oikeastaan haluaa jopa välttää kohtaamasta puolituttuja ihmisiä, koska silloin jännittää kyseisten ihmisten kohtaamista niin paljon. Ujous voi puolestaan kertoa suurista tunteista, joita on mieleensä rakentanut. Paniikkihäiriössä ei auta muuta kuin vähitellen altistaa itseään puolitutuille ihmisille, jolloin toivottavasti ei joudu heti jonkun ikävän ihmisen tunnepurkausten kohteeksi. Ujoudesta voi päästä eroon vähän samalla lailla kuin paniikkihäiriöstä eli altistamalla itseään, vaikka kokemukseni mukaan ihastuminen käy joskus niin nopeasti, ettei sitä ehdi oikein siinä hetkessä edes tajuta. Yksinäisyyden taustalla voi tosiaan olla yllättävän usein lievä paniikkihäiriö tai ujous, koska luottamus muihin ihmisiin on niin alhaisella tasolla, ettei voi kuvitella olevansa pidetty henkilö juuri missään. Epävarmuus sosiaalisessa ympäristössä voi jopa pahentua esimerkiksi koulussa, jos tällainen herkkä ujo tai paniikkihäiriöinen oppilas joutuu vielä kiusaamisen kohteeksi.

maanantai 31. lokakuuta 2016
Yksinäisyydestä ystävyyteen

Muistan lukeneeni joskus jonkun kirjoituksen. jossa oli mainittu käsite 'yksin ihmisten keskellä'. Yksinäisyys voi olla silti todellista, vaikka ympärillä pyörii koko ajan lukuisia ihmisiä.

Yksinäisyys on nähdäkseni kokemuksellinen asia, josta ei pääse pois ennen kuin ymmärtää yksinäisyyden kokemisen oman elämän kannalta sen hyväksyen osana elämän realismia. Onko yksinäisyys sitten jotain tavoittamatonta kaipuuta vai kokemus siitä ettei kukaan kumminkaan välitä aidosti?

Sanotaan kyllä niinkin että ihminen on lopulta aina yksin. Nyt kun ajattelen tätä asiaa, niin minusta tuntuu, että ihminen ei ole yksin, vaan ihminen on osa ympärillä olevien ihmisten joukkoa joko tietoisena tai tiedostamattaan.

On sanottu, että ystävät ovat kuin tähtiä, joita et aina näe, mutta he ovat silti aina läsnä. Tämä näkymätön läsnäolo on mielestäni todella hienosti sanottu ystävyyden määritelmä. Jospa jokainen suomalainen voisi jonain päivänä kokea, että hän on läsnä, vaikka en häntä joka vuosi kohtaa.

Yksinäisyys on todellakin kokemuksellinen eikä välttämättä niinkään konkreettisen näkemyksellinen asia.

Silloin ei kannata mielestäni altistaa itseään sosiaalisessa ympäristössä, jos tuntee olonsa epävarmemmaksi kuin parhaimpina hetkinä kyseisessä elämän vaiheessa, vaan kannattaa hyödyntää hyvät hetket ja iskeä silloin kun on hyvä päivä!

Tunteet ovat osa elämää! (5. kappale käyttäytyminen tunnetiloissa?)

Käyttäytyminen tunnetiloissa

Kaikki ajattelevat ihmiset tiedostavat, että ihminen käyttäytyy hyvin eri lailla erilaisten tunnetilojen seurauksena ja sitten käyttäytyminen on vielä täysin yksilöllistä erilaisten ihmisten välillä. Intohimo on tärkein motivaation lähde ihmiselle kaikessa tekemisessä. Se on sitten eri asia löytääkö kaikki ihmiset ikinä omaa intohimoaluettaan elämässä.

Taiteen ja urheilun yhdistää intohimo!
4.3.2017 09:18

Aloin miettiä määritelmää intohimolle omin sanoin. Intohimo saa ihmisen toimimaan joskus jopa hyvin tavoitteellisesti, jolloin intohimoista henkilöä usein ohjataan saavutuksiin ja päämääriin valmentajien tai sen tapaisten näkijöiden toimesta. Intohimo on varmaan silloin totta, kun ei edes tajua miksi tekee jotain, vaikka tekemisestä saa suurta tyydytystä. Välillä voi tehdä kipeetäkin, mutta intohimolla asiaansa suhtautuva henkilö kestää myös intohimoasiaansa liittyvät tuskat helpommin kuin muilla elämän osa-alueilla.

Mielestäni ihan mielenkiintoinen jako intohimoisissa henkilöissä on se, että toiset ovat intohimoisesti treenaavia urheilijoita ja toiset taiteellisesti luovia, vaikka moni artisti vaikuttaa olevan tällä aikakaudella ihan hyvässä fyysisessä kunnossa. Urheilijat ovat nykyään lähes poikkeuksetta hyvähermoisia tai ainakin ne jotka menestyvät. Kai sitä jotain samankaltaisuuttakin voi olla huipulla taiteilijoissa ja urheilijoissa. Yhteinen tekijä urheilun ja taiteen huipulla on tosiaan intohimo eli passion, jota myös sisäiseksi motivaatioksi voi sanoa. On olemassa hyvin luovia urheilijoita esimerkiksi palloilulajeissa näkee huikean luovia ratkaisuja urheilijoilta, joten luovuus näkyy myös urheilussa.

Suurin osa suomalaisista on tavallisia eikä siinäkään mitään huonoa ole, mutta aina parempi mitä enemmän ihmisille löydetään niin intohimoisia asioita elämässä, että elämä tuntuu vahvasti merkitykselliseltä! Yksi intohimoinen ihminen tarjoaa monille tavallisemmalla suorituspotentiaalilla varustetulle ihmiselle paljon elämyksiä. Olkaamme kiitollisia, että joukossamme on pieni mutta merkittävä ryhmä suurella intohimolla asioihin suhtautuvia kansalaisia!

Edellä on kirjoitukseni intohimoisesta motivaatiosta taiteen ja urheilun piirissä, mutta en silti kiistää, etteikö moni ihminen voi löytää oman intohimonsa myös jostain muista asioista. Pitää kuitenkin muistaa että suurin intohimo vaikuttaa olevan usein helpoiten havaittavissa juuri urheilijoiden ja taiteilijoiden edesottamusten johdosta. Ihastuneesta sanotaan, että maailman näkee idealistin silmin, mutta ei asia aina niin tarvitse olla eikä se voi ollakaan. Ihastuneena toki näkee kumppaninsa hyvin kirkkaassa valossa ja muut eivät ole siinä vertailussa mitään, jos on tosi pahoin lätkässä jopa harhaisuudesta kärsien. Vatsassa voi tuntea perhosia lentävän jo silloin, kun näkee ihastuksen tulevan metsäpolulla vastaan ja siinä voi sitten posketkin hieman punastua. Itse uskon että ihastumisen alkumetrit huomaa hyvin tarkkaan tietyllä tavoin jännitteisestä katseesta kahden henkilön välillä. Voiko ihanampaa enää ollakaan kuin kuherella ja viettää aikaa sellaisen henkilön kanssa oikeasti. Naisten silmien kirkkautta eivät räkkänokkapojat välttämättä aina ymmärrä, vaikka joku nainen voisi olla tosi mehevä kinkku siis kivan pehmeä ihanuus! Katselkaa ympärille tuntekaa ihastumista ja kulkekaa kohti liekkejä, vaikka vähän voi heikkoa tehdäkin.

Tunteet ovat osa elämää! (4. kappale tunnereaktiot)

Tunnereaktiot

Ovatko silmät sielun peili, vaikka tiettävästi sokeat ihmisetkin omaavat yhtä lailla tunteita ja heillä on tarve ja kyky tunnekiintymykseen. Voi olla, että sokeille kosketus merkitsee yleensä paljon enemmän kuin hyvän näkökyvyn omaaville, vaikka herkkiä ihmisiä voi olla tietenkin myös näkevien ihmisten piirissä. Joskus tunteita on vaikeaa ilmaista verbaalisesti. Esimerkiksi kun suru halkaisee sydäntä tai toinen henkilö tuntuu niin hyvältä, niin ei sitä silloin osaa kuvailla täysin kokemaansa tunnereaktiota. Onhan ihmisillä erilaisia työkaluja työstää hankalia tunnekokemuksia. Musiikki voi toimia monilla henkilöillä tunteiden käsittelyn apuna ja hyvien tunnemuistojen mieleenpalauttajana. Halaaminen ja kosketus voi olla vaikeaa vieraan ihmisen kanssa, mutta tunteiden ja tunnekiintymyksen ollessa vahvaa ei halua koskettaakaan muita ihmisiä kuin mielitiettyään. Erityisherkästä ihmisestä voi tuntua jopa ikävältä, jos joku lohtuhalaa häntä ilman tunteita, mutta halaus oikealta ihmiseltä ja joskus pelkkä läsnolo voi saada sydämen tuntemaan erikoisia sähköisiä impulsseja, joita ei muuten esiinny. Ihastuminen on aina vihastumista parempi tunnereaktio, vaikka voihan sitä välillä kiukutella jos sen tekee turvallisessa ympäristössä aidosti välittävien ihmisten keskuudessa. Viha on aina sekundaarinen tunnereaktio toisin kuin rakkaus, joka on primaaritunne jo siltä ajalta kun olimme äitimme kohdussa. Viha on aina motivoitunutta ja se johtuu joskus jopa ihan elimillisistä syistä kuten sokeritasapainon heilahtelusta tai väsymystilasta, joka alentaa kritiikin ja stressinsietokykyä. Tässä seuraavaksi vanha kirjoitukseni vihan sekundaarisesta luonteesta:

perjantai 13. toukokuuta 2016
Rakkaudesta vihaan

Viha ei ole rakkauden vastavoima, vaikka vihaamalla rakkaus kuolee. Rakkaus on ensisijainen tunne ja se voi alkaa kahden ihmisen välille täysin vailla ilman selviä ja helposti määriteltäviä syitä.

100 prosenttista vihaa?

Viha on puolestaan sekundäärinen eli toissijainen tunnereaktio, joka johtuu jo olemassa olevasta tunteesta kuten kateudesta tai pelosta. Joskus viha voi aiheutua myös vääristä käsityksistä ympäröivän todellisuuden suhteen ja tällöin puhutaan psykoottisuudesta.

Psykopaatti voi nauttia vihantunteesta

Vihassa ihmisellä on oikeasti huono olo tai hän yksinkertaisesti tuntee huonommuutta toiseen nähden, jolloin hän ajattelee vihaamalla pääsevänsä toisen henkilön ohi sosiaalisessa arvostuksessa. Psykopaattinen viha voi olla sidoksissa myös sadistisesta nautintokokemisesta muiden kärsimyksen seurauksena.

Rakkauden vastavoima?

Rakkaus alkaa toiveajattelusta ja se toteutuu, kun molemmat henkilöt ovat rehellisiä toisilleen aidoista välittämisen tunteista. Rakkautta vastaan sotii ainakin epäluottamus ja epärehellisyys koskien etenkin omia tunnereaktioita. Rakkaudellinen tunne aiheuttaa luottamusta toista henkilöä kohtaan ja luottamus syventää rakkautta henkilöiden välillä.

Äiti varjelee rakkaudella lapsiaan

Universaalina käsitteenä rakkaus on kaikenlaisen elämän suojaamista ja varjelemista harmoniassa elinympäristön kanssa. Äidinrakkaus lapseen on opettanut ihmiselle rakkaudellisen välittämisen konkreettisesti. Ihmiskunnan historian alusta asti äidit ovat varjelleet rakkaudella lapsiaan ja se on ollut ihmiskunnan jatkuvuuden perusta.

Tie pimeyteen alkaa usein lapsuudessa

Liekö sittenkään sattumaa, että äitien eniten laiminlyömistä lapsista tulee aikuisina usein vihassa eläviä ja joskus pimeydessä eläviä pahuuden edustajia?

Emme aina näytä tunteitamme ja se on osa ihmisyyttä vaalia yksityisyyttä, vaikka minun vaikeaa käsittää, että on olemassa niin monia ihmisiä jotka salaa ihailevat tai fanittavat jotain itselle lähes tuntematonta henkilöä. Tunneilmaisulle pitää olla turvalliset puitteet jo lapsuudesta alkaen, sillä ei ne tunteet ketään tapa, mutta teot tappaa kyllä.

Tunteet ovat osa elämää, (3. kappale tunnemuistot)

Tunnemuistot

Olen havainnut, että muistan itse ainakin hyvin sellaisia asioita, joihin on liittynyt suuria tunteita ajatuksissani, enkä nyt tarkoita pelkästään naisia. On myös olemassa traumamuistoja, joissa mieli kokee äärimmäisen kovan tuskatilan tai jopa kuolemanvaaran läsnäolon kuten traumakokemus käsittääkseni yleensä määritelläänkin. Olen ajatellut, että elämäni kannalta keskeistä on ollut se ajoittaisesta kovasta elämästä huolimatta, että olen nähnyt valoisat muistot vahvemmin kuin aivan synkimmät muistot. Toisin sanoen en koe olevani erityisen katkeroituva henkilö, vaikka jopa minulla on joskus tapana kaivella vanhoja asioita negatiivisessa mielessä. Pidän itse traumakokemuksena joskus myös vahvaa eläytymistä toisen kuoleman lähestyessä kuolevan henkilön asemaan, vaikka siinä ei olekaan mitään selvää kuolemanriskiä. Aina sitä ei ihminen edes tajua varsinkaan lapsena, jos kuolema on ollut lähellä esimerkiksi pyörällä ajaessa silmät sumeina kyyneleistä, jolloin auto on joutunut hätäjarruttamaan. Tai joskus työtapaturma voi olla lähellä tai hirvikolari, mutta silti pahimmalta muistolta tuntuu isän kuolinviestin saapuminen. Olen ollut psykoosissa vuosina 2003-2004 ja silloin olin itsemurhaa, mutta ilmeisesti unenomaisen mielentilani vuoksi en koe, että tapauksesta olisi jäänyt minulle traumaa. Aluksi tuntui tavallaan traumalta se kun en saanut edes itseäni tapettua. Tunnemuistoilla ja niiden kokemisella on varmasti erilaisia merkityksiä eri ihmisillä. Joku on herkempi miettimään huonoja kokemuksia ja joku toinen miettii mielellään kiitollisin mielin elämäänsä, vaikka hän olisi kokenutkin paljon huonoja asioita elämänsä varrella. Olisi oleellista tuntea juuri kiitollisuutta elämässä sen takia, että ei vaivu liiaksi synkkiin tunteisiin. Toki on ymmärrettävää, jos henkilöllä on ollut hänen itsensä mukaansa kova elämä eikä ole onnistut tavoittamaan unelmiaan oikein missään asiassa, niin voihan siinä mieli hieman vaipua ihan aiheestakin synkkyyteen. Tässä vanha blogimerkintäni edellä kirjoittamaani viitaten:

Suomalaisen kiitollisuuden mahdollistaa hyvä yhteiskunta!
31.5.2017 20:34 

Kiitollisuus vie pohjan monilta negatiivisilta tunteilta kuten kateudelta ja ehkä katkeroituneelta vihaltakin eli kaunalta. Ymmärrän kyllä hyvin monia suomalaisia, joiden on vaikeaa löytää kiitollisuutta elämää kohtaan, mutta silloin kannattaa miettiä jaksaako ihan oikeasti itsekseen vai pitäisikö hakea apua.

Ajattelen suomalaisten mielenterveyden häiriintymisen ja kiitollisuudentunteen suhteellisen pienen julkituomisen olevan signaali myös tunne-elämän häiriöistä. Tunteita pitäisi kannustaa jo lapsien ilmaisemaan turvallisesti, eikä ainakaan tuomita esimerkiksi poikien hempeitä ja välittäviä rakkaudellisia tunteita. On suotavampaa somessakin olla häiriintynyt ja ilkeä persoona kuin välittävä ja kiitollinen persoona.

Kyllä kehityskulku on kuitenkin parantunut somessa, kun muistelen joitakin anonyymeja foorumeita, mutta tietenkin edelleen on olemassa umpiluupäistä porukkaa, jotka eivät välitä mistään mitään, vaan he yrittävät sanoa sanat juuri niin ilkeästi kuin osaavat.

Kiitollisuus on osa hyvän elämän perustaa, johon tosin yhteiskunnan on luotava mahdollisimman yhdenvertaiset puitteet, ettei alentuneesti työkykyisiäkään jätetä oman onnensa nojaan katkeroituneina aikapommeina! 

Yhteiskunnalla on tosiaan kokonaisvastuu kansalaisistaan, eikä yhteiskunnallisten päättäjien toimesta kannata tätä asiaa väheksyä senkään takia, koska poliitikot ja virkamiehet omaavat paljon vaikutusvaltaa varsinkin kuuliaisen enemmistön suomalaisia joukossa!

Tunteet ovat osa elämää, (2. kappale mitä tunteet ovat?)

Mitä tunteet ovat?

Tunteet erottavat ihmiset suurelta osin eläimistä. On paljolti filosofinen kysymys, että miten apinat tai koirat tunteitaan tuntevat, vaikka mitään täysin selvää tutkimustietoa eläinten tunteellisista ajatuksista ei voi edes olla olemassa. Toki eläin tuntee kipua ja kiintymystäkin, mutta ajatelukyvyiltään eläin ei voine olla lähellä ihmisen tunnekokemista.

Ihmisen tunteikkuuteen vaikuttaa jo paljon se mitä ihmiselle on annettu ennen syntymää. Voikohan esimerkiksi perustemperamenttia vahingoittaa vielä sikiövaiheessa kurjempaan tunnekirjoon tuonnempana elämässä. Meitä on erilaisia ihmisiä jo synnynnäisesti perustemperamentiltaan ja siksi olisi hyvä, että mahdollisimman moni vanhemmuus ja etenkin äitiys sujuisi turvallisessa ja rauhallisessa elinolosuhteessa. Miten samojen vanhempien sisarukset saattavat vaikuttaa lapsina hyvin erilaisilta tunneilmaisukyvyiltään? Onko syynä kasvuolosuhteen erilaisuus vai kertoisiko se sittenkin vain biologisen perimän mutaatioista sikiön ja juuri aivojen kehittyessä. Jos ajatellaan, että lapsena voidaan jo havaita tietty ongelmallinen kehityskulku aikuisuuteen, niin miten voitaisiin välttää suuremmat ongelmat lapsen sosiaalisessa ympäristössä suotuisan kasvukehityksen mahdollistamiseksi? Itse en jaksa uskoa, että kaikkia elämän kannalta muille ihmisille huonoja tunnekokemuksia voitaisiin täysin välttää ikinä. En silti tarkoita sitä etteikö näitä kokemuksia voitaisi estää tehokkaasti, jos lapset kasvatetaan mahdollisimman tasapainoisessa sosiaalisessa ympäristössä. Voiko sitten olla äärimmäisiä välittäviä rakkaudellisia tunteita, jos ei ole ollut ikinä näkemystä pimeisiin tunteisiin kuten viha, katkeruus ja kauna. Ajattelen, että tunteita ei pitäisi määrittää vastakohtien miettimisellä, vaan rakkaus säilyy tunteena, vaikka vihaa olisikin ympärillä. Sanotaanhan että valo näkyy hyvin kirkkaana todella pimeässä. Kaikki ihmiset eivät kykene vastustamaan pimeyttä ja siksi etenkin toisen maailmansodan aikaan kokonaisia yhteiskuntia vajosi lähes totaaliseen pimeyteen. Vihaa lietsova politiikka on hyvin vaarallinen ilmiö yhteiskunnallisesti, mutta onneksi elämme vapaan tiedonvälityksen kultakautta tähän mennessä, jolloin on hyvin vaikeaa saattaa kokonaisia yhteiskuntia synkän pimeisiin tunnemaisemiin. Moraali on tärkeä osa tunteiden säätelyssä, kun ajatellaan, että sosiaaliset pidäkkeet julkisissa tilanteissa estävät monien ihmisten häiriöisen käyttäytymisen osaltaan myös moraalikasvatuksen seurauksena. Poikkeuksena julkisesta paikasta, jossa käyttäytymisnormistoa ei nähdä aiheelliseksi noudattaa on tietenkin sosiaalinen media ja sen tunne-elämältään häiriintyneet kommentoijat.

Tunteet ovat osa elämää ja avaussanat!

Hyvä lukija!

Minulla sattui tylsä hetki päivääni ja mietin hetken mitä voisin tehdä. Sitten ajattelin, että kirjoitanpa kirjan ja striiman koko prosessin. Ensiksi en tiennyt oikein edes aihetta kirjalleni, mutta sitten koin ahaa-elämyksen, että kirjoitanpa omien kokemusteni ja näkemysteni perusteella kirjan tunteista.

Ehkä hieman hulluksi ideani tekee juuri koko kirjoitusprosessin striimaus. Ajattelin näin selventää videoni katselijoille kirjoitusprosessiani ihan senkin takia, että mahdollisesti myös joku muu saisi idean kirjoittaa jotain omanlaista juttuaan. Onhan tässä kirjoitusprosessissani tietenkin myös humoristinen näkökulma.

Sain tällaisen idean, että striimaisin koko käsikirjoituksen kirjoittamisen suorana lähetyksenä, kun mietin jotain vähän räväkämpää viestintämuotoa ja sitten päädyin tähän ratkaisuun. Onhan tämä myös oman osaamiseni testaus, vaikka en koko kirjaa saisikaan aikaan yhdessä videostriimissä. Lähtökohtana on kuitenkin ihan hyvä tilanne kirjalleni, kun ajattelen, että minulla on jo valmiita pohdintoja aihepiiriin liittyen.

Tässä kirjassa hyödynnän tosiaan elämänkokemustani ja aikaisempia kirjoituksiani. Ajattelen, että tällainen kirja saa ihmiset ajattelemaan asioita omassa elämässä, koska yhtymäkohtia kirjassani saattaa hyvinkin löytää itse kukin.

Avaan kirjani pohtimalla tunteiden olemassaoloa ja merkitystä elämän kannalta. Miksi muistamme joitakin asioita paremmin kuin toisia ajattelulle omistan myös kokonaisen kappaleen kirjassani. Tunnereaktiot ovat mielenkiintoisia, jos niitä ajattelee kuvitteellisesti tunteettomana robottina. Siksi ajattelen että tunnereaktiosta saa helposti muodostettua neljännen kappaleen kirjaani.

Miten käyttäydymme tunteiden hallitessa ajattelua ja miten tunteet saa asettumaan ajatuksissa kysymyksiä pohdin kirjani viidennessä kappaleessa. Ujous ei ole aina huono asia, vaan se voi kertoa nähdäkseni suuresta tunteikkuudesta, joka kyllä ajan kanssa tulee esiin. Pohdin kirjan kuudennessa kappaleessa ujoutta ja estyneisyyttä, joka voi olla joskus johtua suhteettomista pelkotiloista ja muusta epävarmuudesta suhteessa sosiaaliseen ympäristöön.

Onko rohkeus avoimuutta vai tyhmyyttä? Mietin rohkeuden tunteen olemusta ja pelkotilojen voittamista seitsemännessä kappaleessa. Lopetan kirjani tunteista jaloimpaan eli rakkaudelliseen tunteeseen, jota pohdin elämän jatkuvuuden ja toiveikkuuden perustana!

Kirjoittajana olen 39-vuotias mies Oulusta. Olen kokenut avioeron ja minulla on kaksi poikaa, joista vanhempi on peruskoulun ensimmäisellä luokalla ja nuorempi on esikoulussa. Olen hieman ironisesti todennut usein, että ensimmäinen seurustelusuhteeni päättyi avioeroon. Olen ollut lapsena hyvin ujo ja ehkä jopa estynyt, vaikka en kokenut olleeni niinkään yksinäinen lapsi. Nuorena olin edelleen jonkin verran ujo ennemmin kuin estynyt, eikä itseluottamukseni ollut kummoinen. Tytöt ovat merkinneet minulle aina paljon, mutta en ole sitä aina kyennyt ymmärrettävästi tuomaan esille kyseisille tytöille tai naisille. Olen ajatellut, että moni nainen on tiennyt minun olleen jotenkin kiinnostunut heistä, joten en minä aliarvioi sanatonta viestintää, vaikka se jättää myös hyvin paljon tulkinnanvaraan asioita. Surusta minulla on kokemusta lähinn isäni kuoleman takia, kun olin 11-vuotias vuonna 1989 joulun alla, jolloin isäni kuoli pitkällisen sairauden ja siitä johtuneiden tekijöiden vuoksi. Haaveilin nuoruudessani jossain määrin neurologian työtehtävistä, koska isäni oli kuollut Parkinsonin tautiin ja pidin sitä sairautena hyvin paskamaisena.

En ole ikinä ollut aivan vihan vallassa, että mitään kovin pahaa olisi päässyt sattumaan edes itselleni. Olenko vihannut vai hävennyt itseäni, kun sairastuin psykoottiseen masennukseen vuonna 2003 noin vuoden jatkuneiden melko selvien ennakko-oireiden jälkeen. Olen kokenut, että olen ollut rakastettu, kunhan en ole vain ollut vaikeasti masentuneena. Se on tärkeää, että huomaa muiden ihmisten välittävän itsestään aidosti, koska muuten voi ajatella elämään melko merkityksettömänä aikana. Mieltäni on viime vuosina lämmittänyt erityisesti nuoremman poikani päiväkodissa neljän vanhana isänpäiväkorttiin kertoma asia, että isä on rakas! Toki vanhempi poikani on myös minulle yhtä tärkeä ja vanhemmuudessa ajattelen, että aina se lapsi joka tarvitsee enemmän apua saa ollakin tavallaan etusijalla, vaikka minun isyyttäni tämä asia ei välttämättä niinkään koske.

Nyt aloitan luottavaisesti kokoamaan käsikirjoitustani kasaan ja tavoitteena on saada valmista vielä tämän päivän aikana!


Kimmo Hoikkala,

Oulussa 15.8.2017 kello 15:15

Tunteet ovat osa elämää, käsikirjoitusta laatimassa!

Hahmotelmaa!

1. Avaussanat!

2. Mitä tunteet ovat (perustemperamentti, moraali, biologia, sosiaalinen ympäristö)?

3. Tunnemuistot?

4. Tunnereaktiot?

5. Käyttäytyminen tunnetiloissa?

6. Estyneisyys, ujous?

7. Avoimuus, rohkeus?

8. Lopulta tärkeintä on tuntea rakkautta!


maanantai 14. elokuuta 2017

Keskustelukulttuurin kohentumisesta olemme vastuussa me kaikki!


Olen pettynyt suomalaiseen keskustelukulttuuriin netissä! Edelleenkään kansalaiset eivät muista sitä tosiasiaa, että julkaisuja saattavat katsoa ihan kaikenlaiset henkilöt ja jopa lapset!

Olisi parempi kun someraivoajat miettisivät vaikka tubettamista viestinnän selkiyttämiseksi, koska silloin näkee ainakin miten raivona henkilö oikeasti on vai pelleileekö hän vaan. Olen pettynyt, kun sosiaalisessa mediassa ei olla vieläkään saavutettu hyvää keskustelukulttuuria, joka tarkoittaa kommentointia asioista eikä asioiden takana olevista henkilöistä!

Sosiaalisessa mediassa on nähdäkseni neljä rohkeusluokkaa (arvioin rohkeutta judon vyötasoilla):

- Anonyymit paskojat. (keltainen vyö)

- Facebookissa omalla nimellä läppää heittävät. (sininen vyö)

- Suht avoimet ja järkevät blogikirjoittajat. (ruskea vyö)

- Tubettajat jotka laittavat kaikki peliin! (musta vyö ja vähintään 5. dan mestari)

PS. Älä kiinnitä huomiota liikaa yksittäisiin julkaisijoihin somessa, vaikka sulla olisi jotain tunteitakin, koska se voi käydä ajan kanssa hieman raskaaksi. Itsekin yritän vasta nousta korkeammalle viestintätasolle, vaikka ajoittain olen jo tubettamassa avoimen rohkeasti. Somessa on korkeimmalla tasolla, kun kykenee vapauttamaan täysin ajatuksen estoista ja sitten voi saavuttaa hyvin spontaanin viestinnän tason, mutta tää juttu on ainoastaan maailman huippuviestijöiden juttu! :)

Sama juttu myös täällä:

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Milloin suuri TV-kanavaportaali nettiin?

Miksi Suomessa ei ole internetissä televisioportaalia, jonka kautta näkyisi kaikki peruskanavat kaupallisia kanavia myöten suoratoistona?

Mulle riittäisi jos esimerkiksi telkku.com sivustolla olisi suoratoistoikkunat Yleisradion Areenan, MTV3, SUB ja Nelosen kanaviin. Mahdollisesti kokoava sivusto voisi näyttää myös kansainvälisesti suoratoistona netin kautta näkyviä kanavaikkunoita.

Ideoin tämän tv-portaali-idean tässä puhe-striimissäni:

lauantai 5. elokuuta 2017

Yleisurheilun MM-kisat Lontoossa!

Montako mitalia Suomi rohmuaa yleisurheilun MM-kisoista Lontoosta? Jopa miesten keihäässä lienee mitali tiukassa tällä kertaa!

Mun mielestä yleisurheilu on mukavaa seurattavaa, kun loppukilpailut eivät yleensä kestä kovin kauaa. Esimerkiksi satasen pikamatka kestää noin 10 sekuntia. Suomella on tiettävästi juniori-ikäluokissa tulossa kovia tulevaisuuden lupauksia yleisurheilussa, mutta pitää muistaa että juniorikisat ovat suppeamman osannottajamäärän kisoja ikärajoista johtuen.

Itse tykkään että yleisurheilulajit ovat parhaimmillaan todella kiinnostavaa seurattavaa, vaikka muijat eivät olisikaan ihan bikineissä. Tykkäätkö sinä seurata yleisurheilua millä mielellä ja on yleisurheilulla muuten merkitystä sinun elämässäsi?

Itse pidän yleisurheilua viihteenä ja parhaimmillaan elämyksellisenä katsojakokemuksena kuten moni muukin urheilulaji. Ja vaikka maailmanennätyksiä ei tulisi, niin silti on hieno katsoa kun urheilijat saavat kaikki tehot lähes optimaalisesti irti, jolloin usein puhutaan myös itsensä ylittämisestä urheilusuorituksissa.

Tsemppiä kaikille suomalaisille urheilijoille ja tulevaisuuden staroille yleisurheilussa.

tiistai 1. elokuuta 2017

Aito johtaja ei seuraa muita, vaan hän marssii keulassa!

Liian paljon kiinnitämme huomiota ihmisten ja etenkin miesten fyysiseen kyvykkyyteen verrattuna älylliseen vaikuttavuuteen muiden ihmisten parissa. Kautta aikojen ihmiset ovat pienemmissä ja suuremmissa ryhmissä uskoneet niitä henkilöitä, joilla vaikuttaa olevan eniten ajatusta.

Tosin pitää muistaa, että aivan yksin ei voi nousta nykyisessä mediakulttuurissa vaikuttavaksi henkilöksi. Ei ole oleellista paljonko on kuulijoita, vaan vaikuttavuuden kannalta tärkeintä on se, että saat oikeanlaisia seuraajia julkaisuillesi. Silloin nämä oikeanlaiset seuraajat ovat jo korkealle asemaan päässeitä henkilöitä eivätkä mitään idiootteja faneja, jotka eivät erota viihdettä todellisuudesta ja muutakaan asiaa sokaistuneina julkisen esiintyjän ihanuudesta.

Saattaa olla, että eniten johtamiskykyä omaavat henkilöt arvostavat aidosti vain niitä henkilöitä, jotka ovat aidosti viisastuneita yleensä poikkeuksellisen kovan elämän kautta. Johtajaksi kyvykkyys ei voi olla kovin kummoinen muiden aikalaisten ihmisten fanina. Enemmän kertoo potentiaalista johtajaksi, jos ei ole ikinä erityisesti seurannut muita ihmisiä heidän karismansa sokaisemana.

Suurimmat johtajat tässä ajassa arvostavat kautta historian suurimpia ajattelijoita ja filosofeja sekä tieteentekijöiden saavutuksia. Ei voi olla erityisen suuri henkilö, jos pitää jotain aikalaistaan omilla elämän merkittävillä osa-alueilla vielä suurempana kuin itseään. Suuri johtaja ei seuraa, vaan hän kuuntelee inspiroituakseen ja oppiakseen valiten lopulta oman itsenäisen tien jota kulkea.