keskiviikko 30. elokuuta 2017

Valtionvelka - kirous vai lahja?

Lähtökohtana velkataloudelle on se, että muillakin on velkaa. Kun perustelemme oman velkamme muiden velkaantuneisuudella, olemme oikeuttaneet oman velkaantumisemme. Valtiontalouden kannalta velka auttaa tasaamaan suhdannevaihtelua tai paremminkin verotuoton heilahtelua, mutta ei pidä unohtaa valtionvelkaa myös jossain tapauksissa investointeja kattavana joustavana rahoitusmuotona.

Kokoomuslaiselle valtionvelka on lahja, sikäli kun velalla voidaan perustella kansalaisten huonon kohtelun ja elinolosuhteen. Eikö meillä ole varaa todellakaan antaa jokaiselle suomalaiselle riittäviä eväitä elämään ja eikö se olisi yhteiskuntamme etu kaikin puolin? Politiikassa on se ongelma, että rahanjakajia on niin monia että mitkään rahat eivät voi lopulta riittää. Yhteiskunnan ei kuitenkaan pitäisi pitää kiinni muuta kuin aivan välttämättömistä kulueristä ja tiukempaa talouspolitiikkaa tarvitaan.

Yhteiskunnan etu on lähes aina ristiriidassa poliittisten joukkojen takana olevien eduntavoittelijoiden kanssa. Tarvittaisiin enemmän näkemyksellistä otetta suomalaisessa politiikassa, jolloin ei oteta paniikkia gallup-tuloksista eikä kannattajia kosiskeltaisi erilaisella pelkotilojen lietsomisella.

Politiikan ongelma on siinä että sopankeittäjiä on monia, kun kaikki äänekkäät omien pyrkimysten kanssa liikkeellä olevat tai sitten vaan liikaa intoa omaavat poliitikot eivät voi antaa tilaa kaikille eikä heillä ole monillakaan kykyä saavuttaa aitoa vuorovaikutusta kansalaisten tai edes heidän kannattajiensa kanssa.

Politiikassa annetaan liikaa painoarvoa valtionvelkapapereille. Poliitikkojen olisi syytä miettiä keinoja, joilla kulut pidetään kurissa ja verotuottoja saataisiin yhteiskunnassamme enemmän. Tyytyväinen kansa ei ole pelokas kansa, vaan tyytyväinen kansa uskoo tulevaisuuteen tietäen, että markkinatalous ei ole luonnonlaki!

Ei kommentteja: