keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Pohjois-Korea on hyvä uutinen?

Vaikea pitää valtiota hyvänä, jos valtio uhittelee ydinaseella kuten Pohjois-Korea tekee. Positiivista Pohjois-Korean ydinaseohjelmassa ja mannertenvälisen ohjuksen kehittämisessä on se, että tilanne pakottaa miettimään oikeasti keinoja mannertenvälisen ohjusiskun suojaksi.

Helpoin keino torjua mannertenvälinen ohjus olisi vioittaa sen ohjausjärjestelmää. Toinen mahdollinen keino olisi määrittää ohjuksen tarkka lentorata ja tiputtaa ohjus tiheällä sarjaristitulituksella suurinopeusammuksilla.

Toivon ohjustorjuntateknologian kehittymistä maailmanlaajuisesti, jolloin ydinasepelote poistuisi kokonaan.

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Roihuava nuotio ja hiipuva hiillos

Roihu! :)
Mitä ajattelen ikääntymisestäni? Olen tällä vuosikymmenellä ymmärtänyt, että ihmisen elämä on parhaimmillaan kuin hyvin puhtaasti palava nuotio. Nuotiossa pitää olla hyvät puut ja se syttyy hitaasti, palaen suurella liekillä, hiipuen vähitellen hiillokseksi ja lopulta tuhkaksi. Nyt ajatellen olen saanut vielä syvyyttä tähän muutama vuosi keksimääni nuotio-metaforaan. Haaveeni on, että tunnen joskus hiilloksena hehkuessa palaneeni hyvin voimallisesti. En tiedä olenko jo hiipuva liekki vai vieläkö liekkien korkeus nousee, vaikka sillä ei suurta merkitystä minulle ole, koska lopulta ihmiselo saavuttaa maksiminsa, jonka jälkeen alkaa toivon mukaan hidas hiipuminen.

Onkohan keski-ikäistymisen merkki, kun huomaa ajattelun painottuvan paljon muisteluihin, vaikka edelleen jotain uusiakin ajatuksia ilmenee. Ja muuttaahan oma menneisyyskin merkitystä ikääntymisen myötä. Ajattelin nuorena hyvin ehdottomasti etenkin ihmissuhteista, koska en uskonut niiden enää palaavan elämääni, jos ne ovat kerran vioittuneet tai jääneet syvemmässä merkityksessä kokonaan saavuttamatta. Nyt ajattelen tästä toisin, sillä voi olla etenkin sosiaalisen median myötä mahdollista löytää vanhoja tuttuja ja ystävystyä uudestaan. Voi käydä myös niin, että toinen osapuoli näkee entisen tutun jotenkin eri lailla ja siitä voisi alkaa muodostua luja ystävyyssuhde.

Ikääntyminen ei ole minulle mikään rasite tai epämukava asia, koska ajattelen minulla olevan todella hyvä elämäkertamuisti, jonka ansiosta voin palata aina siihen aikakauteen elämässäni johon haluan palata. Yleensä muistelen kaikkia kivoja asioita esimerkiksi nuoruudessani 15-25 vuoden välillä. Miettiessäni nuoruuttani ajattelen nyt 39-vuotiaana, että olin minä hyvin lyhytnäköinen nuorena ja vasta viime vuosina olen ymmärtänyt elämän olevan oikeasti mahdollisuus monissa asioissa sosiaalisessakin mielessä jos ei anna periksi. Muisteluitani hallitsee elämäni myönteiset tapahtumat, jonka ansiosta en ole päässyt jumiutumaan katkeruuden suohon, vaikka sielläkin on tullut tarvottua.

Ikääntyneenä tajuaa elämän mahdollisuuden selvemmin, eikä sitä kovin helpolla varmaan ala kiistää ellei ala kärsiä vaikeista mielenterveydellisistä häiriöistä. Elämän ei todellakaan tarvitse olla niin vakava ajanjakso, vaan elämä voisi olla yhtä hyvin rento ja itsen kautta muihin haetun ymmärryksen mahdollistaja. Toki elämän tekee vaikeaksi etenkin Suomessa, jos on tullut tehtyä sellaisia asioita, joista kaikki moralisijoijat pääsevät aina piikitteleen. Toisaalta edes pahat teot eivät estä ihmistä vahvistamasta itseään niin lujaksi, ettei ole tarve hakea sosiaalista hyväksyntää mistään, vaikka käyttäytymistapojen muutos on varmasti aina paikallaan. Eihän mikään voi ärsyttää suomalaista enempää kuin entinen paha suomalainen, joka osoittaa pahoista teoistaan huolimatta toisen olevan moraalisesti kyseisellä hetkellä paljon huonompi kansalainen. Toki vielä ärsyttävämpi suomalainen voisi olla syyttä syytetty suomalainen, joka tekee joka päivä itsestään marttyyrin. (viite: Dingo - Levoton tuhkimo)

Elämässä on kaikilla harjoitteluaika ja aina on mahdollisuus muuttaa itseään, vaikka sosiaalinen paine olisi muuttumista vastaan. Olemalla oma itsensä mahdollisimman autenttisesti jokaisessa sosiaalisessa tilanteessa ja myös itsensä seurassa saavuttanee parhaimman itseluottamuksen tason, vaikka se ei ole välttämättömyys, mutta tekee se elämästä paljon helpomman kun kokee toimivansa aina oikein. Emme voi koskaan tajuta ilman kolmannen osapuolen tai tekoälyratkaisun apua tilanteita heti kuten ne ovat. Voimme tajuta usein vasta jälkeenpäin esimerkiksi nuoruudessamme olleet potentiaaliset elämänkumppanit. 'Etsikkoaika on aina' voisi tavallaan olla oikea elämänasenne, mutta entä jos jokin parinmuodostus jää tarkoituksella tapahtumatta, koska niin ei ole tarkoitettu? Tunteelliselle henkilölle vanhat tunnekokemukset voivat jättää paljon suurta tuskaa mutta myös hyviä ja kauniita muistoja, kuten esimerkiksi joku voi tuntea eläneensä jonkun tietyn lyhyen hetken elämästä äärimmillään roihuten.

perjantai 3. marraskuuta 2017

Tietokonesimulaatioiden mahdollisuudet?

Kaikki tiedämme, että ihmisen toiminta on hyvin monimutkaista, eikä vähiten sen takia koska elämme jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristön ja suorien elimistöömme vaikuttavien tekijöiden kanssa. Minua kiehtoo suuresti ajatus, että voisimme joskus toteuttaa ihmisen elimistön simulaation mahdollisimman aitona. Olisiko tällaiselle simulaatiolle sitten tarvetta muuten kuin viihdemielessä?

Olen itse ihan vakuuttunut, että ihmisen toiminnan paremman ymmärtämisen kannalta ihmisen elimistön simulaatio on syytä toteuttaa ihan alkaen solutasolta ja päätyen mahdollisimman tarkkaan ympäristövaikutusten huomioimiseen. Solujen DNA-prosessin täydellinen tunteminen ja niiden mallintaminen tietokoneanimaation avulla voisi lisätä huomattavasti solutason sairauksien hoidon kehittymistä ja siten lisätä ihmisten elinikää. 

Muuttujia on kyllä todella paljon, jos yritämme laatia esimerkiksi joistakin ihmisistä simulaatioita solutasolta muiden ihmisen parissa käyttäytymiseen saakka. Mielenkiintoista olisi myös saada tietoa, voiko tietynlaisten ihmisten häiriökäyttäytymistä ennustaa, jos solutasolla ihminen tunnetaan ja ympäristön muuttujia voitaisiin varioida. Sitten häiriökäyttäytymistä voitaisiin ennaltaehkäistä seurannalla ja tarvittaessa joillakin hoitokeinoilla.

Suhtaudun todella toiveikkaasti solutasolta alkaen ihmisen kokonaisvaltaiseen tuntemiseen psyko-fysiologisena kokonaisuutena, vaikka täysin luotettavaa ennustemalli ihmisen käyttäytymisestä tai fysiologisesta toiminnasta on vaikeaa saada, jos ihminen on kovin yksilöllinen omanlaisen kokemusmaailmansa ja solujen dna-rakenteen seurauksena.

PS. Tietokonesimulaatioiden mahdollisuutta ei kaiketi vielä täysin ymmärretä lääketieteen ja psykologian piirissä. Tässä voisi olla ideaa toteuttaa ihmisen toiminnan simulaatioita erilaisissa ympäristöissä ohjelmistoinsinöörien kanssa. Peliteollisuuden piirissä on varmasti jo nyt paljon tietokonesimulaatiosaamista jopa Suomessa!

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Tänään on #veropäivä!

Julkiset verotiedot keräävät aina joukon kansalaisia huutamaan mediaan ja sosiaaliseen mediaan, että verotietojen ei pitäisi olla julkisia. Itse en keksi itse yhtään pätevää argumenttia verotietojen salaamisen puolesta, jos pyrkimyksenä on hyvä ja avoin yhteiskunnallinen ilmapiiri.

Miten tulovirta muodostuu?

Pääomatulovirrat tekevät Suomessa miehistä rikkaita mutta harvemmin naisista. Palkkatuloilla ei pääse kunnolla rikastumaan, koska ylin marginaalivero on progressiivisella verotuksella on yli 50 prosenttia. Toisin sanoen kaikkien veroluontoisten maksujen osuus on yli puolet palkasta jos ansiotulot ovat yli 80000 euroa. Ansiotulosta maksettava vero on puolestaan yli 50 %, kun ansiotulo on yli 180000 euroa vuodessa.

Kuka elättää kenetkin?

Usein verotietojen tarkastelussa saattaa unohtua, että moni hyvätuloinen haluaa maksaa kiltisti veronsa, koska verorahoin ylläpidetty yhteiskuntamme hyvinvointi on etu myös hyvätuloisille. Lopulta en tekisi pääomatuloilla rikastuneista kansalaisista suuria sankareita, vaan kritisoisin heitä ennemmin lyhytnäköisyydestä. Lyhytnäköinen talousajattelu hakee suuria rahoja pikaisella aikataululla, eikä panosta riittävästi ylisukupolvien kestävään kehitystyöhön.

Ahneudesta rehtiin työntekoon!

Ahnein sektori kansantaloudessamme on lähinnä kahdesta syystä pankkisektori. Ja syistä ensimmäinen on pankkibisneksen pariin hakeutuvien henkilöiden ajattelumalli, jonka mukaan raha on elämässä usein se tärkein asia jota kannattaa kaikin tavoin tavoitella. Toinen syy kylmäkiskoiseen pankkibisnekseen on toimialan enemmän ja vähemmän vallalla oleva rahakeskeisyys. On olemassa pankkeja, jotka antavat inhimillisempää vaikutelmaa, mutta näkyykö se kyseisten pankkien harjoittamassa operatiivisessa toiminnassa. Jos pankki haluaa profiloitua humaanein arvoin, niin se vääjäämättä tarkoittaa moraalisesti kestävää sijoitustoimintaa ja palvelua ihan kaikille kansalaisille heidän portfolioista liikaa välittämättä. Kun nimeän pankkitoiminnan alhaisimman moraalin sijoitustoiminnaksi, niin mikä sitten olisi korkeimman moraalin mukainen keino hankkia ansiotuloa? Aidoin ja rehellisin työ pitää tietenkin hanskat ja haalarit likaisina.

Verotietojen julkisuuden puolesta!

Niin kauan kuin rahalla eriarvoistetaan kansalaisia tai jopa moraalisesta pyhässä markkinataloudessakin pitää verotiedot olla julkisia, koska se antaa keinon puuttua perusteetta kansalaisia eriarvoistavaan yhteiskuntaan. Esimerkiksi kaikki julkisen rahoituksen varassa olevien johtajien ansiotaso pitää käydä selville hyvin selvästi kyseisen organisaation kotisivulta. Joskus koittanee vielä aika, että ei ole enää niinkään paljon merkitystä paljonko tienaa, vaan mitä on tehnyt elämässä oikeasti. Nyt hyvään taloudelliseen ansiotasoon liittyy vielä paljon jonkinlaista epävarmuutta, vaikka moni saattaa puhua alkavalla työpaikkojen pikkujoulukaudella paremman ansiotason puolesta. Toki myös pieniin ansioihin liittyy ehkä pienoista häpeää ja se on ymmärrettävää, vaikka vika ei tällöin ole aina kansalaisessa vaan ennemminkin kansalaista laiminlyöneessä yhteiskunnassa.

PS. En ylpeilisi lääkärinä maksetuilla veroilla, vaan olisin alemmuudentuntoinen siitä koska julkinen talous kierrättää rahansa lääkäreiden kautta takaisin itselleen.

Lähteet: