maanantai 4. joulukuuta 2017

Isyys sotien jälkeisessä Suomessa!

Sotavuosien jälkeen syntyvyys oli Suomessa ennätyskorkealla tasolla vuosien 1945-1950 välisenä aikana, jolloin vuositasolla syntyi jopa yli 100000 vauvaa. Ei liene kovin vaikeaa käsittää mitä siitä seuraa, kun sotien traumoista kärsineet nuoret miehet perustivat perheitä. Perheissä vallitsi sotien jälkeen varmaan hyvinkin vaihtelevat olosuhteet eri yhteiskuntaluokkien välillä, vaikka tilannetta yritettiin kansallisromanttisella kulttuurilla lähinnä elokuvien muodossa pehmentää.

Sota ei ollut aina ainoa trauma rintamamiehillä!

Ei se pitäisi olla kenellekään suomalaiselle ihme, että suuret ikäluokat eivät ole saaneet usein sellaisia edellytyksiä elämään kuin heidän lapsensa. Toki suurten ikäluokien vanhemmilla eli sota-ajan aikuisilla ja jopa sodassa taistelleilla miehillä oli monella lempeyttä ajatuksissa, vaikka heidän elämä oli usein hyvin rikonnaista monista muistakin syistä johtuen kuin sotavuosista. Sotaveteraanit saattoivat olla kasvattilapsia tai huutolaislapsia, eikä etenkään aviottomat lapset olleet suuressa suosiossa 1920-luvun Pohjois-Hämeessä ainakaan. On naivia väittää, että sota-ajan kokeneiden suomalaisten lapset saivat hyvät lähtökohdat henkiseen kehittymiseen ja toiveikkaaseen elämään.

Arkkiatri Arvo Ylppö oli nuorisopsykiatrian kehittymisen jarrumies!

Toisaalta poikkeuksiakin eli lähes nykyajan kunnon perhettä vastaavia perheidyllejä saattoi olla joitakin jopa 1950-luvulla, eikä silloin voi vähätellä arkkiatri Arvo Ylpön johtaman neuvolajärjestelmän syntyä suomalaiseen yhteiskuntaan, joka paransi merkittävästi lasten huomioimista yhteiskunnan jäseninä ja konkreettisesti vähentäen lapsikuolleisuutta. Arvo Ylppö olisi ehkä nykyisen meritokratia ideologian kannattaja, koska hänen mielestään psyykkisesti sairastuneita tai muuten kehitysvammaisia lapsia sai nolata luennoilla. Lasten psykiatrian kehittymisen yksi este on ollut aina näihin päiviin saakka sekä vanhoollinen asennointuminen mielenterveydellisiin ongelmiin ja kehityshäiriöihin että neuvolajärjestelmän isän kielteinen asenne vajaaksi katsomiaan lapsia kohtaan.

Sota ei kouluta vaippojenvaihtoa!

Isätön sotaveteraani saattoi hakea arvostuksen isyyteensä kovan työnteon ja pelottavan kurin avulla, koska hän ei osannut käyttää mitään muita keinoja kasvatuksessa tai näyttää lapsille muunlaista esimerkkiä.  Isyys on ollut nähdäkseni aina 1960-luvun lopulle saakka hyvin näkymätöntä suomalaisessa yhteiskuntakulttuurissa. Kotitöitä vältteleviä isiä on tietenkin vielä tänäkin aikana, mutta miten voi olla mahdollista että sodankäynyt mies ei voinut ikinä vaihtaa omille lapsilleen vaippoja?

Peruskoulu on yhteiskuntamme perusta!

Itse ajattelen, että yhteiskunnallisesti pieni muutos on voinut käynnistyä pehmeämpään isyyteen 1960-luvulla hippiliikkeen ansiosta, vaikka sen vaikutusta voi olla hyvin vaikeaa osoittaa toteen. Voi ajatella myös niin että 1970-luvun alun peruskoulu-uudistus oli yksi merkittävimmistä uudistuksista jota yhteiskunnassamme on koskaan tehty ja sen vaikutus säteili myön perheiden sisälle. Lapsista tuli tietäväisempi myös alimmissa yhteiskuntaluokissa ja siitä saattoi alkaa pienoinen muutos, jonka ansiosta pehmoisyys-käsite alkoi vähitellen syntyä yhteiskuntaamme.

Peruskoulu on saattanut luoda pehmoisyyden?

Peruskoulun käynyt lapsi sai hyvää kasvatustietoa ja jopa raittiusvalistusta kunnan raittiusasiamieheltä 1980-luvulla. Voiko olla, että 1980-luvun peruskoulua käynyt ikäluokka omaksui paljolti peruskoulun ja neuvolajärjestelmän kehittymisen vuoksi pehmoisän roolin, jolloin perheissä isät ovat jo vuosikausia lähestyneet äitejä kotitöiden jakaantumisen ja lastenhoidon suhteen. Osallistuva isä on tämän ajan isä, vaikka monilla perheillä on kurja olosuhde taloudellisten huolien ja nykyajan vaatimusten välisen epäsuhtaisen tilanteen takia. Väitän, että isyys on vahvistunut pehmoisyyden myötä Suomessa ja tätä kehitystä tulee jatkaa, sillä onhan pehmeät arvot pyrkimyksenä paljon paremman yhteiskunnan mahdollistava lastemme hyvinvoinnin ja heidän tulevaisuuden kautta.

Aiheeseen liittyvä aiempi kirjoitukseni:

https://kimmofree.blogspot.fi/2017/07/poliitikot-tappavat-suomalaiset.html

Lähteet:

Lähteenä Arvo Ylppöä koskeviin väitteisiin, vaikka mukana myös minun omaa spekulaatiota, Yleisradion esittämä dokumenttisarja Hulluuden historia.



Kimmo Hoikkala, Oulu

Kirjoittajan isä oli 1920 syntynyt ja vuonna 1989 kuollut sotaveteraani ja kirjoittajan äiti on vuonna 1930 syntynyt Arvo Ylpön koulun lastenlinnassa käynyt lastenhoitaja.

Ei kommentteja: