lauantai 8. joulukuuta 2018

Romantiikan suhde seksiin?

Minulla on ehkä poikkeava käsitys romantiikasta, koska en liitä siihen välttämättä seksuaalisuutta. Tietenkin seksi on usein ihmisen perustarve, jota halutaan tyydyttää. Intiimiin seksiin kuuluu toki romanttisessa mielessä toisen haurauden ymmärrys romanttisesti toista tuntien. Seksissä ihminen on silti fyysisesti herkimmillään ja jos siinä tilanteessa on myös henkistä herkkyyttä, niin toki kyseessä on varsin romanttinen kokemus ja siksihän kyseistä tilannetta nimitetään rakasteluksi.

Minulle romantiikka merkitsee silti paljon enemmän ajatuksissani kuin seksiä. Ajattelen romantiikan olevan toisen ihmisen kohtaamista ja elämäntilanteiden vastavuoroista myötäelämistä. Joskus romanttinen ajattelu käynnistyy jopa ilman dialogia ainakin yksipuolisena. Romanttisen ajattelun voi hyvin todennäköisesti poissulkea keskustellen tai omalla toiminnalla kuten esimerkiksi hikiliikunnalla, jolloin ajatukset eivät jää vellomaan yhden henkilön ympärille.

Haluan ajatella silti romanttisesti jopa höperöllä tavalla, koska se on minulle antoisaa vaikkakin tavallaan myös rasittavaa. Ehkä myötäelämiseni kyky on juuri sen takia omasta mielestäni vahva, koska haluan kuulla ja nähdä muita ihmisiä sekä ottaa heidät kokonaisina huomioon. Omissa romanttisissa ajatuksissani pidän hellyyttä, hellimistä sekä sanallisesti että fyysisesti tärkeämpänä kuin limakalvojen yhteensovittamista.

Mitä itse ajattelet romantiikasta ja yhtyykö se aina tosiaan lopulta seksissä?

torstai 6. joulukuuta 2018

Sotaveteraanien rinnallakulkijat eli puolisot ja lesket ansaitsevat tunnustuksen!

Kunniavelkaa tunnen sotaveteraanin poikana isääni ja myös hänen ainoata vaimoa eli äitiäni kohtaan. Äitini nähdäkseni hoivasi Parkinsonin tautiin ennen 1980-luvun puoliväliä sairastunutta isääni ihan hyvin ennen hänen kuolemaansa vuonna 1989.

Äitini asuu itsenäisesti kotihoidon ja omaisten tukemana nykyaikaisessa mummonmökissä Pirkkalassa. Silti ajattelen, että yhteiskunta on rintamamiesveteraanien leskille ja elossa olevien sotaveteraanien puolisoille kunniavelkaa kollektiivisesti. Yhteiskunnan pitää mielestäni kohottaa sotaveteraanien arvostus sille tasolle jolle se kuuluu, kun yhä harvempi 2. maailmansodan aikainen sotaveteraani on elossa. Muistakaamme, että yhteiskunnassa laajasti vallinneen halveksunnan aikana monille sotaveteraaneille tärkein tuki ja hoiva oli oma vaimo.

Sotaveteraanien arvostus nousi etenkin 1990-luvun vaihteen jälkeen jalkaväen kenraali Adolf Ehrnroothin mediaesiintymisten myötä tasolle, jolla se on nähdäkseni pysynyt ehkä vähitellen hieman hiipuen, samalla kun elossa olevien sotaveteraanien joukko pienenee koko ajan.

Eikä pidä unohtaa, että kaksinkertainen Mannerheim ristin ritari hävittäjälentäjä Hans "Hasse" Wind innosti monia pikkupoikia 1980-luvulla ainakin, jolloin hänen legendasta puhuttiin. Samalla ihailtiin 2. maailmansodan aikaisia hävittäjälentokoneita.  Ja ellen väärin muista saattoi Hans Wind käydä jopa koulullamme jossain veteraanitilaisuudessa Pirkkalassa, mutta muistikuvani on niin hämärä etten ole aivan varma tästä. Varmasti muistan sen, että lentosotahullutus meidän luokalla oli 1990-luvun vaihteessa Naistenmatkan ala-asteella.

Sotaveteraanien leskiä voisi hyvin muistaa pienesti tai suuremmin ainakin heistä huono-osaisempia, sillä niin suuren työn he ovat todellakin tehneet isänmaamme hyväksi seistessään ja ollessaan rinnallakulkijoita sotiemme todellisille sankareille!

Leskien muistamisena voisi olla perinteiset sotaveteraaneille tarjotut kuntoutuspalvelut tai myös joku pieni lahja voisi olla paikallaan ennen kuin tämäkin asia käy myöhäiseksi toteuttaa.

Sotaveteraaneja ja heidän rinnallakulkijoita muistaen itsenäisyyspäivänä 2018!

Kimmo Hoikkala, Oulu

tiistai 4. joulukuuta 2018

Altruismia ilman ei ole hyvää yhteiskuntaa!

Itsenäisyyspäivän kohta koittaessa ajattelin eilen Suomen itsenäisyyttä, kun soitin Yle Puhe radiokanavan Akti ohjelmaan, vaikka aiheena olikin lähinnä moraali, mutta erään edellisen soittajan puheesta sain sivujuonteen maanpuolustahtoon. Ajattelen yhä vahvemmin ja olen aina ajatellut, että hyvää yhteiskuntaa kannattaa ja sitä pitää puolustaa kaikin mahdollisin keinoin, mikäli minkäänlaisia uhkakuvia nousee esille.

Uskon, että ihmisen altruistinen luonne on kaivettavissa esille kaikista ihmisistä ja etenkin suomalaisista! Kansalle pitäisi opettaa yhteiskunnallista elämänoppia, joka inspiroi meitä ajattelemaan asioita siltä kantilta, että voimme auttaa toinen toistamme ja koko yhteiskuntaamme jo pienillä teoilla. Kun huomaamme olevamme avuksi muille, ajaudumme vähitellen myönteiseen kehään, jossa muiden auttamisesta ja ystävällisyydestä rakentuu koko elämän perusta. Kukin voi tehdä aina jotain hyvää, vaikka olemme taipuvaisia vähintäänkin vaikenemaan epäkohdista tai olemme tehneet jopa pahoja tekoja, joiden seurauksena niin sanotusti omatunto kolkuttaa, joten tehkäämme hyvää ja yritetään saada sovinto menneisyytemme kanssa.

Yhteiskunnallisen merkityksen sisällistäminen on mielestäni eräs jaloimpia ajattelumalleja, jolloin tunnemme yhteiskuntavastuumme ja yhteiskunnalliset velvollisuudentunteen vahvana eli käyttäydymme individualistista minäkuvaamme vasten ja asetamme jaloina suomalaisina yhteiskuntamme ensisijaiseksi. Kun asetamme yhteiskunnan ensisijaiseksi, vaalimme yhteiskunnamme hyviä tapoja ja suojelemme silloin etenkin lapsiamme erityisen tarkkaavaisesti. Tärkeää altruismia on asettaa joku itsensä edelle ja me kaikki voimme asettaa halutessamme huono-osaisemmat suomalaiset etusijalle mahdollistaen heidän hoivansa, koska saatamme joskus vielä itsekin hyvästä päivän kunnosta huolimatta olla hoivan tarpeessa olevia vanhuksia, jolloin todellakin ansaitsemme hyvinä suomalaisina kunnioittavan hoidon loppuun saakka!

torstai 29. marraskuuta 2018

Joulu lähestyy jo eli tonttuilkaamme rauhassa!

❤❤ Köyhänä isänä on vaikeaa ajatella, että mikä on oikea budjetti lasten joululahjoihin, mutta ilmeisesti minun kohdallani se on satanen taikka kaksi. Kunniallisena pidän jos köyhä perhe voi laittaa satasen per lapsi lahjoihin, kun onhan joulu just lasten juhla ja ilman lahjoja lapsi voi kokea rankkaa osattomuutta ja arvottomuuden tunnetta!

Vetoan kaikkiin vanhempiin, että jätämme nimenomaan hyviä joulumuistoja yhteisten ja lämpimien kokemusten myötä lapsillemme. Julistan itseni jo nyt joulurauhaan ja toivon, että mahdollisimman moni voisi miettiä joulun merkitystä jo ennen kuin joulukuun tulot ilmestyy pankkitilille. Tavarapaljous ei ole rikkain joulu, vaan se on aito yhteinen juhlahetki joka on perheen ja mahdollisesti suvun yhteistä aikaa ja kyse voi olla tietenkin myös eroperheistä, uusioperheistä tai sinkkuperheistä. Joulumieliset aikuiset menevät mukaan lasten leikkeihin ja peleihin unohtamatta yhteisiä ulkoiluhetkiä, vaikka maa olisi mustana. 

Joulun hengessä tehkäämme jouluyllätyksiä etenkin niille, joita emme ole muistaneet yleensä tai ajattelemme heidän olevan muistamisen tarpeessa. Lapset ensin ja siitä se joulumieli tulee kaikille, vaikka lapsia ei olisikaan tuvassa jouluaattona. Puuhakasta tonttuilevaa mutta silti rauhaisaa joulukuuta kaikille ja rennoin mielin joululomille sitten aikanaan! ❤❤

tiistai 27. marraskuuta 2018

#Perustulo on vaikea mitoittaa oikein!

Olen sitä mieltä, että perustulouudistus tarvitaan ja sitä ajaa just meikäläisten puolue eli sosiaalidemokraatit. Perustulo ei vain sellaisenaan tule kysymykseen suorana ja vastikkeettomana tulonsiirtona työkykyiselle työvoimahallinnon käytössä olevalle kansalaiselle eli tässä tapauksessa nykyisin työttömyyspäivärahalla elantonsa ansaitsevaan työttömään.

Asuminen ja asunnottomuus!

Asunnottomuus on köyhyyden rajuin ilmentymä yhteiskunnassamme ja se voitaisiin kitkeä pois, jos moniongelmaisille kansalaisille yhteiskunta tarjoaa erityisperustein perustasoisen asumisen siten että asumisesta ei aiheudu suoria kustannuksia kansalaiselle. Asumisen kustannukset vähennettäisiin heti suoraan moniongelmaisen tai muuten erityisperustein identifioidun kansalaisen perustoimeentulosta, jonka jälkeen kansalaiselle jää vielä käyttörahaa. Tarpeen tullen voidaan vielä asettaa kansalaiselle edunvalvoja, jos hänellä on suuria vaikeuksia pidättäytyä alkoholin tai muiden päihteiden ostamisesta. Toki päihdekuntoutus tulee myös kyseeseen, jos rahat valuvat aina päihteisiin. Silloin päihdekuntoutus voisi olla enemmän motivoivaa, jos päihdeongelmaista voitaisiin tukea taloudellisesti tai lounassetelein kohti raittiutta.

Perustulo!

En usko kaikkien kansalaisten ymmärtävän Suomessa vielä vuosikymmeniin jos koskaan, että me olemme yhteiskunnan osaa kaikki kansalaiset ja meillä kaikilla on myös velvollisuutemme yhteiskuntaa kohtaan. Siksi perustulon määrän asettaminen on täysin populistista politiikkaa, vaan tarvitaan ennemmikin minimipalkkalaki, joka takaa kaikista palkkatöistä vähintään 9 euron tuntipalkan. Nyt on tilanne se, että pääkaupunkiseudulla jotkut köyhät osa-aikatyöläiset tai ehkä jopa kokopäivätyölliset joutuvat hakemaan lisätukea elämiseen toimeentuloluukulta, eikö tämä ole hieman häpeällinen tilanne jopa häpeään ilmeisesti täysin kykynemättömälle pääministeri Juha Sipilän hallitukselle?

Oma kantani perustulon suuruuteen!

Itse ajattelen, että nykyinen perusturva on riittävä taso yhteiskunnassamme perustuloksi, jolloin asumiskulujen jälkeen jää kansalaiselle elämiseen noin 500 euroa kuukaudessa, mutta yhteiskunnan pitää asettaa yhteiskuntavelvoite perusturvan piirissä oleville kansalaisille! Mitä yhteiskuntavelvoite sitten mielestäni voisi olla? Se voisi olla oman ammattialan tai erityiskiinnostusalueen työtä yhteiskunnan hyväksi yhteiskunnan osoittamassa työpisteessä tai yrityselämän piirissä, mutta työskentelyaika olisi hyvin marginaalinen ehkä noin 3 tuntia päivässä ja viikonloput vapaat. Päihdeongelmaisille ja muille moniongelmaisille riittänee asumiskulujen jälkeen 350 euroa kuukaudessa eli heiltä voisi vähän napata pois, mikäli heidät katsotaan työkykyisiksi ja muussa tapauksessa heidät tulee ohjata takuueläkkeelle.

Mitä mietteittä nämä ajatukseni herättävät lukijoideni piirissä, kerro rohkeasti!

lauantai 24. marraskuuta 2018

Kannatan ajatusta tiedevaaleista!

Tiedetyyppien poliittinen aktivoituminen viimeisten vuosien aikaan on ollut tavallaan huolestuttavaa, mutta sehän kertoo vain siitä, että poliitikot eivät osaa hommiaan!

Tiedevaalit on paikallaan, sikäli jos linjataan suomalaisen tieteen tulevaisuutta kuten linjataan paraikaakin. Suomen pitää olla maailman johtava laajaa kansainvälistä yhteistyötä tekevä tiedevaltio ja aion äänestää tällaisen politiikan puolesta!

Aito tiede ei tunne valtioiden välisiä rajoja. Tieteenteko perustuu laajaan kansainväliseen yhteistyöhön. Tieteen pyrkimys on päästä lähelle totuutta tai usein jopa eksaktiin totuuteen, jolloin se  luo raamit mitä erilaisimmille teknisille ja sosiaalisille innovaatioille.

Eläköön tiede yli valtioiden välisten rajojen suomalaisen esimerkin siivittämänä ja siksi tarvitsemme tiedevaalit. Toivottavasti voimme vielä jonain päivänä olla panostuksesta tieteen hyväksi ylpeitä ja onhan se jo nyt koko kansakuntamme elinehto!


Tiedevaaleja on vakavammin esittänyt Professoriliitto:
Linkki: Professoriliitto esittää tiedevaaleja!

tiistai 20. marraskuuta 2018

Miehisiä esikuviani!

Minulla on edelleen joitakin esimerkillisiä miesesikuvia, joita ihailen, mutta silti yksikään ei nouse selvästi ylitse muiden, vaan otan jotain oppia useammilta miehiltä, jos ajattelen heidän osaamisensa ihailtavan hyväksi. Miesihanteeni on pirstaloitunut, vaikka yleensä ihailen miehiä, jotka ovat humaanein arvoin varustettuja huippuosaajia. Mieleeni tulee varusmiespalveluksesta komppanian päällikkö kapteeni Iivonen (Ilmavoimien teknillinen koulu, saapumiserä 2/98), työelämästä lähinnä nokkamies Jorma vuosilta 1997-2002 ja korkeakoululta (TTY) teknillisen mekaniikan professori Tapio Salmi vuosilta 2000-2001 ja toki myös omaelämäkertakirjaani Kuntoutujan tie (2010) esipuheen kirjoittanut ylilääkäri Hannu Lauerma. Veljiänikin ihailen jostain asioista kutakin ja ihailen myös edesmennyttä sotaveteraani-isääni, joka kuoli jo vuonna 1989.

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Junioreiden valmennus in peanuts!

Inspiroiduin Egotripin solistin Mikki Kausteen julkitulon seurauksena miettimään itsekin junioreiden valmentamista ja lahjakkuuksien valumista hukkaan edelleen aikamme yhteiskunnassa.

Yleensäkin kannattaisi junioreiden valmennusryhmiä valittaessa kiinnittää enemmän huomiota lapsen intohimotasoon ja motivaatioon. Valmentajan pitäisi aidosti haastatella juniori ja hänen vanhemmat ennen kuin esimerkiksi futiksen valmennusryhmästä päätetään. Selvähän se minun mielestäni on, että juniorin on tehtävä pääasiallinen lajivalinta ennen yläasteen alkua lähes jokaisessa lajissa, jos mielii edes SM-tasolle. Itse en ole vakuuttunut, että Suomessa saadaan vieläkään koko lahjakkuuspotentiaali urheiluun mukaan ja etenkin syrjäytyneissä perheissä voi olla yllättävää potentiaalia moniin lajeihin ja muillekin elämän osa-alueille. Peruskoulu on hyvä perusta useimmille löytää oma juttu elämässä, vaikka moni voi olla tästä toista mieltä ja olen omien kokemusteni perusteella itsekin. Kuunnellaan lapsiamme, että mitä he aidosti haluavat tehdä ja ohjatkaamme heitä niissä unelmissa eteenpäin kannustaen, eikä omia toteutumattomia lapsuuden toiveitamme täyttäen. Yksi paha puoli vielä on vanhempien vaikutus junioreiden elämään, kun eihän joukkueita ole moraalisesti kestävää perustaa sillä periaatteella että aktiivivanhemmat määrää kaiken!

Nimimerkki "Pirkkalan Virin lupaus futiksessa joskus 1980-luvulla ja sittemmin tapettu motivaatio"

maanantai 12. marraskuuta 2018

Lihavuus ja ulkonäköpaineet!

Minua haukuttiin yläasteikäisenä Pirkkalassa joidenkin itselleni vieraiden toimesta luuviuluksi tai jotain sellaista, koska painoin ainoastaan reilut 60 kg ja saatoin ollakin silloin aliravittuna.

Kutsunnoissa olin 185 cm pitkä ja painoin 78 kg vuonna 1996, mutta häpesin narukäsiäni, koska en ole saanut helpolla habaa milloinkaan käsivarsiini. Varusmiespalveluksessa sain massaa ja lopulta painoin yli 90 kg vuonna 1999, eikä minua silloin ulkonäöstäni juurikaan arvioitu paitsi kasvoni eivät kaikkia muita nuoria miehiä miellyttäneetkään. Sanoihan minua kyllä yksi vanha palomies kuminaamaksikin ehkä jo vuonna 1997.

Sairastuin vaikeasti vuonna 2003 vähitellen psykoottiseen masennustilaan ja antipsykoottinen lääkitys minulla aloitettiin vuoden 2004 helmikuussa. Painoin sairastumisen seurauksena jo liki 100 kg vuoden 2004 lopulla. Sitten join alkoholia ja söin pitsaa sekä kebabbia pari vuotta ja painoin lopulta 120 kg. Ja tänä päivänä vaakalukema on reilut 120 kg. Pahimmillaan olen painanut vuonna 2015 140 kg ja sitäkin painon nousua edelsi vaikea psyykkinen oireilu.

Eikä pelkästään kaverit aina naljaile vain painosta, vaan voit olla myös huonosti pukeutunut tai joskus jopa ylipukeutunut. Koulukodissa vuosina 1993-1994 Kuttulassa Mäntyharjulla sain lempinimen Umbro, koska minulla oli aina talvea myöten Umbro tuulipuku päällä. Puolestaan vuonna 2006 pikkujoulutilaisuudessa yksi itselleni vieras tyyppi räkäisi minun pikkutakille Tampereella ravintola Semaforin vessassa, kun ilmeisesti olin ylipukeutunut kyseisessä ravintolassa.

Sama juttu puhevideona:

Taantunut minuuteni!

Olen aivan vakuuttunut, että mielikuvani suhteessa muihin ihmisiin nähden on aina ollut kovin vääristynyt. Miten tätä itsetietoisuuden tasoa suhteessa muihin ihmisiin voi enää kehittää? Ja onko se lopulta edes oleellista millaisina ihmisinä muiden ajatuksissa olemme?

Koen että olen henkisesti jotenkin vajaa, mutta se riippuu myös siitä miten vajavuus määritellään. En varmaan ikinä osaa hillitä innostumistani tietyissä sosiaalisissa ympäristöissä, vaikka siitä ei suoranaisesti olekaan minulle haittaa, niin silti ajattelen että minua pidetään jotenkin outona. Olen kuitenkin ylpeästi mielelläni erilainen ennemmin kuin pyrkisin samanlaisuuteen muiden kanssa. Olen silti jo 40 vuotta vanha, mutta minusta tuntuu että olen jopa taantuneempi kuin 20-vuotiaana, enkä osaa sanoa tällaiselle kehitykselle mitään yksittäistä syytä.

Voi olla että lapsuuden ja nuoruuden aidot fiilikset täyttävät nyt ajattelua sen takia, koska ne jäi pimentoon nuorella ikää kun olin hyvin estynyt ja arka. Kyllä ajatteluni rasittaa minua, koska tiedostan erilaisuuteni jossain määrin, vaikka siitä ei juuri kukaan minulle puhukaan. Ehkä parhaiten tätä taantumistani kuvaa hyvin spontaani tunneilmaisu eli en kykene hillitsemään itseäni kaikissa tilanteissa edes julkaisutoimintaani liittyen.

Rasittava mun elämäntilanne kieltämättä on, enkä varmaan tästä tule enää paljoa muuttumaan. Olen siis ristiriidassa oman miehuuden odotusteni ja tämän taantuneen olemukseni kanssa. Kyllä minä tavallaan kykenen nykyisen minuuteni hyväksymään ja se tuntuu jopa jännältä. Ajatuksissani on olemassa ristiriita sosiaalisen palautteen vääristymän takia, koska jopa moni mies voi ehkä kadehtiakin minun heittäytymiskykyni ja taantuneen olemukseni takia. Minulle taantunut ajatteluni ei ole tuonut kuitenkaan mitään konkreettista hyvää, vaan olen kokenut sen enemmänkin haitaksi, vaikka lasteni kanssa olen kokenut todella hyviä hetkiä välillä itsekin aidosti innostuessani.

Tuotteen odotettu elinkaari ja ekologisuus kuluttajalle näkyviin!

Esitän, että uusien tuotteiden pakkauksessa pitäisi lukea tuotteen odotettava elinkaari sekä teknisen että fyysisen vanhemisen arvona. Miksi tällaista elinkaariluokittelua kuluttajille ei ole otettu käyttöön vielä esimerkiksi teknisissä välineissä ja etenkin kodinelektroniikassa?

Sitten leluista!

Leluissa on suuri massakulutusvaara, koska jotkut lasten lelut ovat niin heikkotekoisia kuten esimerkiksi LEGO-rakennelmat ja siihen LEGO:n bisnes osin perustuukin. Toki on vaikeaa määrittää legojen merkitystä lapsen ajattelun kehittämisessä ja muutenkin kasvattavina leluina. Konkretia tietenkin kiehtoo, mutta tarvitseeko lapset välttämättä sellaisia legoleluja, joilla ei oikeastaan voi edes leikkiä niiden vaurioherkkyyden takia.

Kaipaisin näin joulumarkkinoiden alkaessa lelujen valmistajilta enemmän ympäristövastuullisuutta, jonka voisi tuoda näyttävästi jo lastenohjelmien lelumainoksissa esille lapsille, jolloin siinä on myös ympäristökasvatuksellinen missio. Olkaa vain kaikki ekologisesti kestävän kehityksen mukaisia leluja valmistavat yritykset aidosti ylpeitä tuotteistanne. Ympäristönsuojelun tärkeydestä laistavat lelufirmat voisi laittaa kokonaan boikottiin tai voisi ajatella, että kuluttujaviranomaisten vastuu on paljastaa nämä alhaisella moraalilla toimivat lelutehtaat.

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Kokemuksia poliisista! #vitviu

Muistoissani poliisista on lähinnä se, että kontrasti oli kauhea, kun olin itsetuhoisissa ajatuksissa helmikuun puolivälissä vuonna 2004 junaradalla. Kiva blondipoliisi oli siellä vastassa ja työparin toinen poliisi oli kävellyt minua vastaan rataa pitkin noin 1,5 km. Oikeasti ajattelin kun näin sen blondipoliisin, että elämässä voi olla kaikenlaisia mahdollisuuksia. En tajua miten se tuli niin vahvasti mieleeni pari vuotta sitten, kun en yleensä ajattele sitä millaisen kuvan itsestäni jätän, koska yritän aina jättää hyvän kuvan kohtaamilleni ihmisille. Aistin silloin, että jotain outoa siinä mun ratakävelyssä oli just poliisin takia! Miespoliisi sanoi vaan radalla kun käveltiin Kaukajärven kohdalla Tampereella Jyväskylän suuntaan, että "onko täällä jotain muita ja nyt töppöstä töppösen eteen, kun koko junaliikenne seisoo sun takia." Pitkähkö naispoliisi ei puhunut minulle mitään, vaikka osoitin hänelle silloin lempeän vitviu-katseen. Olen selittänyt vitviu-kokemustani mun vanhalla ihastuksella Kangasalan Sannaan iltalukiosta ja siinä voi olla vähintään osatotuus.
Sitten katsoin, että mustamaija taitaa kutsua ja menin sinne peräsosastoon, kun minut noutanut poliisipari lähti siitä pikku-poliisiautolla menemään. Vähän särähti kyllä korvaan, kun poliisit seuraavana aamuna Sorin poliisiasemalla kysyivät, että enkö ajatellut ollenkaan heitä, kun he olisivat joutuneet keräämään mun ruuminkappaleet ratapenkalta. Se ei käy mielessä, kun halu kuolla on niin kova, että itsekin itkin silloin 25-vuotiaana, kun en kyennyt itseäni kiskojen päällä maaten lopettamaan. Poliisille tokaisin siinä takaisin, että sehän on teidän työnne.

Minulla on ollut ajoittain varmaan täysin ymmärrettävästi luottamus poliisin häilyvä, vaikka se on aina säilynyt. Ja kun palaan tähän ratakävelymuisteluun, niin se tuo minulle hetkellisesti todella vahvan myönteisen tunteen poliisia kohtaan. Joskus vain lahjakkaasti tavallaan unohdan tämän ratakävelytapaukseni reilun 14 vuoden takaa, vaikka en sitä kai kokonaan voi koskaan unohtaa.

Enpä olisi nuorempana osannut arvata, että olen työllistänyt poliisia ainakin viidellä keikalla plus autopysäytykset päälle sekä yksi perheriitaneuvottelukin oli joskus tosin puhelimessa. Ja yksi perätön haulikkokyselykin on minulle poliisilta tullut joskus vuonna 2009, kun asuin Oulussa ja minua usutettiin Kangasalle kuulusteluihin jonkun haulikon takia. Itse olen soittanut poliisit paikalle muutamia kertoja muille henkilöille.

tiistai 6. marraskuuta 2018

Poliisi hoitaa seurauksia!

Milloin esitämme lisää rahoitusta perheille kunniallisen elämän mahdollistavaan elämään. Emme halua toimia niin, koska poliiseilla pitää olla jatkossakin töitä. Onhan se komeeta, kun poliisi pistooli lanteilla patsastelee esimerkiksi täällä Oulussa Rotuaarilla ja lisää aseita löytyy mustamaijasta, joka kulkee ainakin kahtasataa!

Poliisi on ollut näkyvästi sosiaalisessa mediassa jo noin 10 vuotta, mutta milloin sote-ammattilaiset ottavat somen näiltä natseilta haltuun. Olen pettynyt suomalaisen poliisin toimintaan, vaikka kyseessä on maailman huippujoukkue kansainvälisessä vertailussa.

Poliisin pitäisi siivota ensiksi oma pesänsä tiukalla vertaisarviolla tai muuten menemme lujaa kyytiä kohti mätää yhteiskuntaa, jossa perustana on "musta tuntuu" vanhempi konstaapeli leikkimässä lääkäriä. Utelaisuus joka poliisissa kohdistuu nimenomaan muihin kansalaisiin, jonka osoitti Mika Myllylän laaja tietojen urkinta poliisin tietoverkossa poliisien toimesta!

Emme tarvitse poliisille laulavia ammattilaisia terveydenhuoltoalalla, vaan tarvitsemme poliisille enemmän rikosten uhrien tunnustuksia ja poliisin pitäisi ottaa nämä ilmoitukset vakavasti, eikä kehottaa rivien välissä kansalaista itsemurhaan kuten on asian laita Oulun poliisilla!

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Sisäsyntyinen luovuus?

Onko ihmisen sisäsyntyinen luovuus totta? Se on totta, sikäli kun ihminen on ottanut kautta aikojen suurimpia edistysaskelia tieteen tai humanistisen ajattelun alueella. Kaikkia ihmiskunnan suuria edistysaskelia on edeltänyt neron ihmisen oivaltava ajattelukyky. Korkeatasoisen luovan ajattelun mahdollistaa vain asioiden ja prosessien ennakkoluuloton yhdistely. Perusluovaan eli muille usein lähes merkityksettömään luovaan ajatteluun kykenee kuka tahansa, mutta korkeatasoinen luovuus jää lopulta historian kirjoihin, koska sen perusta on luonto tai inhimillinen elämän käsitys uudessa merkityksessä. Perustana pitää olla rakkaus elämään, jos haluaa saavuttaa paikan ihmiskunnan viimeisiin aikakirjoihin saakka.

"Itseoppinut on ainoa oppinut. Muut ovat opetettuja."
Erno Paasilinna

Jordan B. Peterson

Arviossa

Jordan B. Peterson on kiistatta hyvä tai erinomainen esiintyjä, mutta hänen edustamansa oppi ei ole ihmiskunnan tulevaisuutta ajatellen järkevä. En ole perehtynyt liiaksi Petersonin puheisiin, mutta ilmeisesti hän on melko kritiikitön markkinakapitalismin saarnamies. Peterson ei käsitä, että markkinatalous on ollut näihin vuosiin saakka maapallon eläinlajien raskain kämmi, vaikka nykyään monet etenkin tiedemiehet ovat heränneet todellisuuteen, että markkinataloudessa on alettava tehdä välittömiä korjaustoimenpiteitä! Miksi haluan ylipäätään arvioida henkilöä, jota en edes tunne? Siksi kun minulla on siihen oikeus. Ja siksi kun melko mitäänsanomaton tyyppi Peterson vaikuttaa olevan, kun ihmisen seksuaalisuudella pitää ratsastaa.

Muualla mediassa:

https://yle.fi/uutiset/3-10491459

https://www.kaleva.fi/uutiset/kulttuuri/uusoikeiston-saarnamies-jordan-b-peterson-julistaa-etteivat-miehet-ole-vallannalkaisia-tyranneja-mutta-tinder-tekee-heille-hallaa/809708/

Vastine 'number one' to Peterson:

Kaikki ostavat kaupasta länsimaissa hyvää mieltä, eikä ympäristön arvostus ole valta-ajattelua. Ihmiskunta ei opi erilaista kulutuskäyttäytymistä vuosikymmeniin, vaan kulutamme maapallon hitaasti uusiutuvat luonnonvarat loppuun. Elintasosyyllisyys pitäisi tulla laajemmin etenkin amerikkalaisten ajattelumalliksi. Kohtuullisuudentajua ei muuten ole kovin järkevää vaatia muilta, jos matkustaa ulkomailla saakka useampia kertoja vuodessa. Esimerkiksi superrikkaat näyttävät sellaista esimerkkiä omia unelmiaan toteuttaessaan luovat meille täysin kestämätöntä tulevaisuutta. Galapagos-saarille pitää Richard Bransonin päästä, koska hän on niin rikas. Sota ei syty suurvaltojen välille vaan se syttyy maapallon puolesta jos syttyy, mutta supervallat sodan toki mahdollistavat!

Muualla mediassa:

"Huippufyysikon havainto..."

https://yle.fi/uutiset/3-10489803

perjantai 2. marraskuuta 2018

Julkinen anteeksipyyntö rakkailleni!

Tunnen syyllisyyttä, koska olen vähätellyt jossain määrin alempiarvoisempana pitämiäni suomalaisia. Haluan olla syrjittyjen puolella ja huono-osaisten ääni kansalaiskeskustelussa.

Vammautetut ja vammaiset ovat minulle oikeasti osoitus ihmiselon monimuotoisuudesta. Olenhan itsekin monilta osin vammainen ääripäiden ihmisenä ja pyydän etenkin kaikilta samaa verta kantavilta alemmuudentunteita omaavilta henkilöiltä anteeksi käyttäytymistäni!

Tietäisitpä vaan miten paljon olisin teitä valmis auttamaan, jos minulla olisi siihen mahdollisuus.

Anteeksi sydämestäni ja sydämeni on teille ikuisessa velassa.

Persepubin (lue: #perussuomalaiset) Twitter-show #yleastudio!

Eilen Yleisradion A-Studiossa oli televisiokeskustelu, johon osallistuivat Miapetra Kumpula-Natri (sdp), Samuli Voutila (perussuomalaiset), Benita Heiskanen (tutkija), Oula Silvennoinen (akatemiatutkija) ja puheenjohtajana oli toimittaja Annika Damström. Aiheena oli yhteiskuntien polarisaatio josta esimerkkeinä olivat lähinnä presidentti Trump ja maahanmuutto. Keskustelu ei ollut erityinen, mutta Twitter paljasti paljon polarisaatiosta ja sen vihamielisyysasteesta ihan julkisesti. Käyn tässä läpi A-Studion keskusteluun liittyneet Twitter-kohokohdat ja omat twiittini.

Hyvä ja rakentava keskustelunavaus MiaPetralta myös somen puolelle!

Toisenlaista hyökkäystä.

Vihamielisyyttä.

Itse yritän olla rakentava.

Skeptinen näkemys julkisen keskustelun tarpeelle.

Suitsuketta ja tykkäyksiä jne.

Syyttelyä ja vanhojen kaivelua.

Väärät vieraat keskustelemassa.

Kaivelua ja täyttä paskaa mutta silti tykkäyksiä 72 kappaletta!

Kaivelua ja kosto puhuu.

Poika.

Myötäloukkaantujien somelaat eli some-sotilaat 22 tykkäystä.

Trump nostettu esiin!

Jee Trump!

Hillary Clinton?

Vastaan asialla PP Peteliukselle!

Tosi hienosti menee Samuli  - 31 tykkäystä!

Persupeukut ylös jee!

Omaperäinen väite.

Demarit sumuttaa?

Haetaan kokoomuslaista taustatukea?

Trump on paras!

Suomalainen!

Juupa juu isänmaallisuus ennen kaikkea!

Kommunistinen uluttovuus.

Totuuden jyrinää?

Yritän edelleen asiakeskustelua!

"Vika meissä" ja syyllistyminen syyllistettynä.

Eikö mennytkään putkeen?

Samuliko paras?

Fakta juttu perussuomalaisista!

Miapetra on mukava nainen.

Niinkö ja 34 tykkäystä!

Faktamies toteaa!

Asennvammaa?

Kaino pyyntö.

Samulille tykkäyksiä!

Itse ajattelen toisin.

Sitä saa mitä tilaa.

Persanan persupubilaiset!

Factum in summa summarum: Nyt vasta tajuan, että melko himmeetä porukkaa on perussuomalaisten kannattajissa. En voi enää pitää perussuomalaisia mitenkään uskottavana puolueena vaan paremminkin vihan purkamiskeinona.

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Hyvä vai paha anonymiteetti?

Aina yhtä vihreä ja vehreä aihe tämä sosiaalisen median anonymiteettia koskeva keskustelu. Olen itse käyttänyt käynyt forum-keskustelua netissä vuodesta 2004. Vasta viime aikoina olen tullut siihen lopputulokseen anonyymia viestintää koskien, että vain erityisin syin voisi kirjoittaa ilman oikeaa henkilöidentiteettiä sosiaalisen median keskusteluissa yhtään mitään. Poikkeuksena voisi olla esimerkiksi elämäntapa- tai terveysaiheinen blogisivu, jolloin blogisivulla mahdollisesti käytävä keskustelu pitäisi olla kaikille näkyvää.

Sosiaalinen media on kadottanut yhden keskeisen periaatteen verrattuna perinteiseen mediaan eli vastineoikeus puuttuu Facebookin piiloryhmiin. Facebook on tavallaan netissä paheellisuuden pesä korkean yksityisyydensuojan takia ja he tietävät sen Facebookin päämajassa, mutta he eivät halua ainakaan vielä tehdä asialle mitään. Verkkolehden kansalaiskeskustelu voi olla moderoituna anonyymia, vaikka en itse usko sellaisen keskustelun vaikuttavuuteen saati merkitykseen, jonka takia en sitä enää ole harrastanutkaan. Facebook voisi ehkä tarjota palvelua medialle ja tarjoaakin käsittääkseni, että voisi Facebook-tilin kautta osallistua uutiskeskusteluihin ja tämä on mielestäni hyvin kannatettavaa!

Lue aiheesta lisää:
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005882035.html?utm

tiistai 30. lokakuuta 2018

Kahden vanhana Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa (TAYS)!

Ihan oikeasti muistan kun kahden vanhana olin hoitajan sylissä ja se on parhaita halikokemuksia kautta aikojen mun elämässä. En olisi tiennyt, että olin silloin vasta kahden vanha, jos en olisi tilannut lapsuuteni potilasasiakirjoja Tampereen yliopistollisen sairaalan potilasarkistosta. Olen aiemmin luullut, että olin silloin kolmen vanha. Sitten minulla on taipumusta romantisoida asioita, niin ajattelen, että olisin jäänyt jo kahden vanhana hoitajani mieleen, vaikka se on melko epätodennäköistä. Olen miettinyt, kun olin kaksi viikkoa lastenosastolla hoidossa kahden vanhana, että kyseessä voi olla myös valemuisto vaikka omasta mielestäni muistan jotenkin, että hoitaja kiinnitti minun huomion ikkunanäkymään, kun itkin äitini perään. Ja silloin lastenosasto ei sijainnut muistikuvani mukaan korkeimassa talossa vaan pitkittäismallisessa talossa. Olen niin hölmö romantikko, kun vieläkin onnistun psyykkaamaan itseni sinne TAYKS lastenosastolle ja mietin, että mitähän kyseiselle hoitajalle mahtaa nykyään kuulua.

Synnytyskokemus isänä!

Esikoispoikani syntymässä minut otettiin hyvin huomioon vuonna 2010 Oulussa. 

Jäi mieleeni, kun jopa nukuimme poikieni äidin kanssa yhden yön sairaalassa ennen varsinaista synnytystä, koska äidillä oli hieman polttoja. Sitten varsinaiseen synnytykseen mennessämme satoi hieman lunta kevät-talvella yöllä ja synnytys käynnistyi hyvin muistaakseni spinaali-puudutuksella, mutta sitten se vaihdettiin epiduraaliin ja yön musta mies anestesialääkärinä laittoi sen Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Jäi hyvin myös kätilö mieleeni, joka neuvoi synnytyksessä äitiä ponnistamaan kuten kakalla. Sitten odoteltiin, että vauva alkoi tulla ulos ja melko hyvin se sujui (Apgar pisteet 10-10-10). Sain katkaista jopa napanuoran sitten ennen pojan punnitusta.

Toisen pojan syntymä Tampereella meni ikävästi vuosi ja kuukausi ekan pojan syntymän jälkeen, kun en päässyt isänä mukaan synnytykseen. Kukaan ei tarjoutunut lastenhoitoavuksi. Valvoin ja torkuin kotona kun en päässyt synnytykseen. Säpsähdin heräämään torkuilta ja satuin soittamaan poikani äidille kello 4:30 jälkeen, kun poikani oli muistaakseni just syntynyt ja punnituksessa. Sitten minua otti kerran päähän, kun yksi auto oli kerran jäänyt meidän auton taakse siten että en päässyt autolla liikkeelle esikoispoikamme kanssa perheen tulokasta Tampereen yliopistolliseen sairaalaan katsomaan ja soitin poliisit paikalle.

maanantai 29. lokakuuta 2018

Odotammeko jotain tapahtuvaksi ja samalla unohdamme itsemme?

Tommy Hellsten puhuu asiaa Hesarin jutussa!

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005880623.html

Minustakin vaikuttaa osittain syrjäytyneenä suomalaisena, että yhteiskunta ikään kuin odottaa jotain tapahtuvan ja olisiko se osalla herääminen vääristyneestä omasta todellisuudesta yhteisölliseen totuudenmukaiseen todellisuuteen? Muistakaa tosiaan pitää taukoja ja rauhoittua tässä vallitsevassa mediakulttuurissa, varsinkin jos ette ole edes syrjäytyneitä!

Omalta kohdaltani sanoisin, että laadukkaan sosiaalisen verkoston puuttuessa haen koko ajan merkitystä elämääni sosiaalisen median kautta eli kohdatkaamme aidosti ihmiset (IRL=oikeassa elämässä), sillä hetket menevät hukkaan, jos emme seurustele muuta kuin digivempaimien välityksellä. Kannattaa olla kiitollinen, jos on laadukkaita ja läheisiä sosiaalisia suhteita, koska niiden avulla jaksaa paljon paremmin kuin itsekseen oman some-todellisuutensa kanssa!

Odotammeko tosiaan jotain tapahtuvaksi ja samalla unohdamme itsemme? Pelkkä itserakkaus ei mielestäni kanna mielenterveydellisesti eheään käyttäytymiseen, vaan tärkeää olisi että suomalaiset kohtaisivat toisiaan ennakkoluulottomasti ja avarakatseisesti, jotta me kaikki saisimme hyvän sosiaalisen lähisuhdeverkoston. Haluammeko nykyään tulla ainoastaan huomatuksi sosiaalisessa mediassa, mutta kaduilla kävellessämme tai muissa julkisissa paikoissa emme edes ole huomaavinamme muita ihmisiä. Saatamme jopa läheisenä pitämämme henkilön seurassa selata kännykän välityksellä sosiaalisen median syötteitä.
Älä mieti vaan sano positiivinen sana toiselle jopa vieraallekin henkilölle, vaikka pelkkä vieraan henkilön hymy voi joskus tuoda toiselle paljon toivoa. Onhan kommunikaatiosta merkittävä osa  nonverbaalista ja aikamme mediakulttuurissa voi yksittäinen hymyilevä huomionosoituskin nousta kohdehenkilölle todella merkittäväksi. Hymyillään kun hymyilyttää ja yritetään nostaa katsetta laajemmaksi, kun kuljemme muiden suomalaisten joukossa.

Olemme syrjäytyneinäkin tärkeä osa yhteiskuntaa, vaikka taival on raskasta yksin kulkea, mutta emme silti saa vetäytyä liikaa itseemme. Yritetään antaa omalla avoimuudellamme mahdollisuus olla muiden kohdattavana. Ja jos sosiaalinen avoimuus ei riitä, niin sitten emme voi muuta kuin nauttia itseksemme hyvistä hetkistä.

Emme silti saisi menettää toivoa löytää oikeanlaisia meitä omanlaisina suomalaisina aidosti arvostavia sosiaalisia suhteita! Nuorille sanoisin vielä, että elämä tuntuu laukkaavan ohi monella nuorella tälläkin aikakaudella, mutta tulet huomaamaan jonain päivänä, että odotuksesi ja toivosi paremmasta palkittiin ja löydät jotain mitä et ehkä osannut vielä tänään odottaa!

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Kommunismi ja isäni!

Isäni kommunistinen mielenkiinto on minulle hieman epälooginen juttu vai eikö hän vain tajunnut kommunistisen yhteiskunnan mahdottomuutta. Lähes kaikilla ihmisillä on sisäänrakennettu tarve kerätä valtaa toisiin nähden. On olemassa idealistisesti ajattelevia ihmisiä, mutta yhteiskunnissa on selvä valtakilpailu etenkin mieskulttuurissa ja sen perusta taitaa olla eläimellistä tai evoluutiossa säästynyt piirre. Isäni oli lapsellinen idealisti. Hän uskoi sotaveteraanina ja etulinjan taistelijanakin ihmiskunnan hyvyyteen, mutta samalla hän piti amerikkalaista markkinataloutta liki pahuutena. Nyt voidaan sanoa, että isäni oli osittain oikeassa, koska markkinataloudessa on perustavaa laatua olevia valuvirheitä kuten muun muassa ilmastonmuutos osoittaa. Silti isäni sopeutui elämään sotien jälkeen työteliäänä sekatyömiehenä ja hän kävi jopa Kanadassa metsätöissä. Isälläni oli nähdäkseni hieman kaksijakoinen suhtautuminen rahaan eli vaikka hän oli kommunisti niin hänellä oli tarve kerätä rahaa ja omaisuutta. Saattaa tosiaan olla, että jos isälläni olisi ollut enemmän tietoa ihmisyydestä niin hän ei olisi uskonut kommunismiin.

Projisaatio ja mielipidevaikuttaminen!

Mietin omaa projisaatiotani, että miten syötän omia ajatuksiani muiden ajattelumalliksi, vaikka kaikki ihmiset reagoivat kunkin henkilön viestintään hieman eri tavalla. En usko mielipidevaikuttamisen voimaan, vaikka on olemassa tietyt lainalaisuudet kun muodostamme omia mielipiteitämme. Saattaa olla, että auktoriteetin on jossain rajoissa helppoa vaikuttaa muiden ihmisten mielipiteisiin, mutta joskus auktoriteetti voi vain ärsyttää ja kääntää yleisön mielipiteen päinvastaiseksi. Itse en usko kansalaiskeskustelijana omien mielipiteideni vaikuttavuuteen, vaikka kyseessä voi ollakin osittain vääristynyt projisaatio. Toisaalta useimmiten blogikirjoitukseni eivät jätä mielipidettäni epäselväksi. Ja vaikka ymmärrän erilaiset mielipiteet, en usko olevani mikään tuuliviiri, vaikka paremman tiedon perusteella kykenen mielipidettäni helposti tarkastelemaan uudelleen. Luulemme useat mielipidevaikuttajat, että meillä on merkitystä muiden mielipiteen muodostumiseen, mutta se on hyvin harvinaista että vaikutus olisi absoluuttisen suuri. Kun pysyy asiassa viestinnässään, niin silloin on helppo puolustautua. Useimmiten kansalaiskeskustelussa eniten keskustelua aiheuttaa yksinkertaistetut monimutkaiset asiakokonaisuudet kuten esimerkiksi maahanmuutto ja kaivostoiminta. Jos haluaa saada keskustelua aikaan, niin silloin pitää voida kärjistää blogistina mielipidettään tai muuten kirjoitus on yhtä kuin mitäänsanomaton julistus. Ymmärrän kärjistämisen tärkeyden osana kansalaiskeskustelua, vaikka hyviä tapoja olisi hyvä noudattaa, kun emme voi tietää miten julkaisuihin reagoidaan.

tiistai 23. lokakuuta 2018

Tunne-elämän häiriöisyyteni perusta ja itsarijuttua!

Eivät kaikki lapset suhtaudu vanhempiensa kuolemaan samalla lailla.

Oman isäni kuolema oli 11-vuotiaana hyvin erikoinen tunnekokemus minulle. Tunsin sekä syyllisyyttä että häpeää ja sitten eräs sukulaismies Ruovedeltä esitti minulle surunvalittelut ja mielessäni kävi, että isäni oli kuitenkin arvostettu mies, vaikka tietyt seikat eivät tätä asetelmaa puoltaneetkaan.

Vitosluokalla itkin todella vuolaasti, kun opettaja Kari sanoi kaikkien kuullen isäni kuolleen. Se tuntui minusta julkiselta tappiolta silloin ja saattaa olla jotkut herkemmät luokkakaverit siltä ajalta muistavat minun itkuisen kohtauksen. Toki minulla oli myös ikävä isääni, eikä sitä voi kukaan kiistää.

Muistan itsekin, kun kotimökkini naapurin tyttö itki sydäntäsärkevästi kerran alta kouluikäisenä, kun itse olin ehkä 10 vanha ja jotain muutakin muistan nuoruudestani, mutta jätetään jotain takataskuun. Itsesyytösten ketjun alku, joo. Sittemmin nuoruudessani syytin itseäni lisää ja pamahti ihan psykoosiin saakka vuonna 2003.

Lopuksi vielä tunne-elämän häiriintymisestäni.

Saattaa olla, että minua syyllistettiin liikaa lapsena lähinnä äitini toimesta ja se on ihan realismia. Kerran sain tukkapöllyn pikkuveljenä, vaikka veli oli mua kiusannut. Äidilläni oli tietenkin vaikea lähtökohta elämään, mutta se ei ole voinut olla oikein, että saa lapsen tuntemaan niin rankkoja itsesyytöksiä joiden perusteella haluaa kuolla tai olla syntymätön. Näin se asia on ja olin oikeasti vuosikausia itsetuhoajatuksissa, joita ei ole esiintynyt vuoden 2005 jälkeen omasta mielestäni.

Ja tässä ihan lopuksi vielä yksi viisaus itsetuhoajatteluun liittyen:

Hetkellisen itsetuhoajatuksen ja itsetuhoajattelun ero on mun mielestä ihan oleellinen asia mielenterveyttä ajatellessa.

Pojat, tunteet ja väkivalta!

Ratkaisumalli poikien väkivaltakulttuuriin on se, että annetaan kehuja ja huomiota tunteellisille ja väkivallattomille pojille.
Tämä alla oleva dia on nähdäkseni oleellisin seikka, kun mietitään poikien väkivaltakulttuuria. Poikia pitäisi todellakin kannustaa tunteiden ilmaisuun ja tuomita selvemmin kaikenlainen väkivalta poikien piireissä!
Millainen nuoruus on pojalla, jolla on käsitys ettei kukaan tyttö voi häntä rakastaa.
Nähdäkseni osa pojista turmellaan, koska he eivät saa huomiota lapsina tunteellisina ihmisen alkuina, vaan heidän tunnekokemuksia vähätellään ja mitätöidään jopa oman perheen piirissä.

Oma kokemus ratkaisee meidän suhtautumisemme muita ihmisiä kohtaan ja tätä pitäisi jokaisen ymmärtää kunnioittaa!
 En todellakaan osaa sanoa syitä, että miksi emme salli muille heidän rakkaudellisia tunteita, koska olen itse aina sallinnut pohjimmiltani muiden väliset tunteet ja myös muiden rakastavat tunteet minua itseäni kohtaan. Ärsyttääkö meitä jotkut tyypit sitten niin paljon, että haluamme kieltää heidän tuntemansa joskus jopa vilpittömän rakkauden heidän ollessa usein silloin vielä lapsia, kun he eivät mukamas rakkaudesta voi mitään tajuta.
Miksi ihmiset ja usein vielä ihan tuntemattomatkin ihmiset haluavat kieltää tietyiltä ihmisiltä heidän rakkauskokemukset?
Joku tietenkin voi sanoa, että se ei ole rakkautta vaan rakastumista tai paremminkin ihastumista, kun kyse on lapsista, mutta aika sen sitten lopulta tietenkin näyttää mitä se lopulta olikaan. Kyllä lapsena voi rakastua vilpittömästi kuten nuorena aikuisena, että osaa luopua ja toivoa mielitietylleen hyvää elämää ja samalla osaa olla iloinen hänen onnestaan. Harva enää osaa rakastua vanhemmalla ikää muuta kuin vääriin tyyppeihin, kun ollaan niin rakkaudenkipeitä. Otaksun, että lapsena aistimme etenkin herkkinä paljon helpommin toisten välittävät tunteet ja jos emme saa tunteillemme vastakaikua saatamma kyseenalaistaa koko tunteellisen ajattelumme.

Normaalius ja pedofilia?

Kaikkea ei pidä normalisoida, vaikka voidaan yrittää ymmärtää myös seksuaalista kiihottumista joka voi olla muille ihmisille haitallista kuten pedofilia, jolloin aikuinen ihminen on kiinnostunut seksuaalisesti lapsista tai lapsen kaltaisista nuorista henkilöistä.

Voidaan väittää, että pedofilia voi olla joillekin ihan vain pikkuharrastus, vaikka seksuaalinen himo lapsia kohtaan on nähdäkseni hyvin sairasta. Lapsi voi ehkä joskus jopa aistia aikuisen seksuaalisen himon ilman kosketusta ja uskoakseni jo se voi muokata myös lapsen mielenterveydellistä kehittymistä. Siksi pedofiilien olisi syytä hakeutua aina terapiasuhteeseen, koska haittaa voi syntyä varsinkin läheisissä lapsisuhteissa ilman selvästi lapselle näkyvää toimintaa.

Nuoruuteen voi silti kuulua etenkin pojilla seksuaalisuuteen liittyviä kokemuksia, jotka voivat vielä vuosienkin jälkeen haitata nuoren miehen elämää. Esimerkiksi poikien tai sisarusten välinen läheisyys voi saada aikaan seksuaalista nautintoa, jota voi olla vaikea selittää nuorena, etenkin jos on elänyt sosiaalisesti epävakaissa oloissa. Minullakin on kokemus, kun toisen pojan läheisyys sai aikaan erektion, vaikka en ole ollut koskaan mikään homoseksuaali. Silti ajattelen omakohtaisesti, että jäin lapsena hellyydestä paitsi ja myös sen takia seksuaalinen kehittymiseni jäi vajaaksi. Poikasena nimittäin kokee pippelillä hellyyden käsittämättä sen seksuaalista luonnetta.

Haluan vielä täsmentää, että kirjoitin tämän jutun ymmärryksellä eikä tarkoitukseni ole esiintyä tuomitsijana, jos joku seksuaalisesti yhä kehittyvä tai poikkeava lukee tätä. Siksi olisi tärkeää jo nuorena saada tietoa seksuaalisen identiteetin muodostumisesta, mutta olen silti sitä mieltä kuten yllä perustelin, että kaikkea seksuaalisuutta ei pidä normalisoida.

Internetin alku ja juuri?

Mielenkiintoinen filosofinen kysymys lienee, montako ihmistä ihmiskunnan historiassa on tarvittu luomaan nykymuotoinen Internet? Epäilen että alle tuhanteen jää lukema.

En usko, että kyseessä on kovin suuri ihmisjoukko, vaikka Internet-suunnittelun aluksi katsotaan ihmiskunnan kielellinen kehittyminen ja etenkin kirjoitustaidon omaksuminen.

Antiikin Kreikan vaikutus Internetin toteuttamisessa on ollut lähinnä tieteellisen ajattelun alkuaskeleet, josta polveutuu myös nykyajan insinööriajattelu.

Vahvalla kristinuskon aikakaudella on ollut merkitystä tähän aikaan, kun ajatellaan koko markkinatalousjärjestelmän ensimmäisiä suunnitelmia ja sen rakenteiden perusfilosofiaa tai ideologiaa.

Keskiajan (suunnilleen vuodet 300-1500 ihmiskunnan historiassa) jälkeen tiede lähti todella laukkaan kovaa vauhtia eteenpäin ja sen ansiosta alkoi teollistumisen aikakausi ja sittemmin nykymuotoinen pörssitalous.

Tekniikan kehittyminen on tietenkin ollut keskeisin asia Internetin kehittymisessä, mutta usein unohdetaan, että pelkästään insinööritiede ei olisi kyennyt luomaan yksinään minkäänlaista tietoverkkoa ilman yleisiä yhteiskunnallisia ja jopa globaaleita tavoitteita.

Tieteen ja tekniikan kehittyminen perustuu polveutumiseen, että aina edellisen tiedon päälle tulee uutta tietoa ja tieto spesifioituu eli eriytyy pienempiin asiakokonaisuuksiin edelleen ja tiedon hallinnasta on tullut nykyajan kysymys ja joillekin suuri mahdollisuus.

Siksi esitän valistuneena arvioina, että Internetin syntymiseen on myötävaikuttanut vahvasti ainoastaan noin 1000 ihmiskunnan historian suurimpia opettajia, tiedemiehiä, liikemiehiä ja muita yhteiskunnallisia vaikuttajia. Eläköön Internet kauan ja kehittykööt se edelleen!

Laki maksullisen seksin tarjoamisen rangaistavuuden säätämiseksi?

Esitän, että maksullisen seksin tarjoaminen säädettäisiin kansalaisaloitteen avulla Suomen lain vastaiseksi ja rangaistavaksi teoksi.

Maksullisen seksin ostoa on usein vaadittu yhteiskunnallisessa keskustelussa rangaistavaksi, mutta sellainen laki olisi takuulla monien moraalikäsitystä vastaan johtuen myös ihmisen biologisesta vietistä ja seksuaalisesta luonnosta.

Perusteluja löytyy helposti useampia kohtia ja listaan niitä tässä neljä kohtaa, joista keskeisin lienee (1.) yleensä huonossa suosioasetelmassa olevien miesten hyväksikäyttö naisten tarjotessa seksiä maksua vastaan. Toinen seikka perusteluina on se, että (2.) maksullinen seksi vääristää ihmisten luontaista seksuaalista käyttäytymistä yhteiskunnassa, kun miehet ajattelevat että rahalla saa aina seksiä jos niin haluaa. Kolmas seikka on (3.) maksullisten seksipalveluiden luoma laaja harmaan talouden eli veronkierron ongelma yhteiskunnassa. Neljäs kohta perusteluna on joidenkin (4.) miesten vahva addiktiivinen suhtautuminen seksiin, joka voi ilmetä juuri maksullisen seksin aiheuttamana.

Myönnän tämän kansalaisaloitteen ehkä lisäävän seksiturismia, mutta syrjäytyneet ja syrjäytymisvaarassa olevien suomalaisten miesten tilanne helpottuisi maksullisen seksin tarjoamisen kieltävällä lailla, koska onhan tunnettu tosiasia, että lainsäädännöllä voidaan ohjata yhteiskunnassa vallitsevaa moraalitasoa hyvinkin paljon jos niin halutaan toimia.


Kuolinrekisterit avoimeksi dataksi!

Kokeeko useimmat vanhuksena kuolevat ihmiset kuitenkin jonkinlaisen täyttymyksen? Kuolema mystifioidaan varmaan paljon sen takia, koska nuorena ihmisenä on vaikeaa käsittää kuoleman väistämättömyys.

Arvokkaan kuoleman haluaisivat varmasti lähes kaikki ihmiset, mutta onko tässä taustalla ihmisen ego-keskeinen ajattelu? Toisaalta onhan monet viisaat sanoneet, että kuoleman edessä kaikki ihmiset ovat samanarvoisia.

Olen sitä mieltä, että kuolinrekisterit pitäisi olla aikakautemme ihmisistä julkista tietoa. En tosiaan ymmärrä miksi etenkin nuorten kuolema halutaan usein salata, vaikka lähes kaikilla heillä on hautakivi.

Kuolintiedon julkisuutta puolustaa sekin, että nuorena kuolleilla ihmisillä on lähes aina enemmän surijoita kuin vanhuksena kuolevalla, koska moni pitkän elämän elänyt on saattanut jo lähes kaikki omat ystävänsä hautaan.

Kannatan kuolintiedon julkisuutta myös sen takia, koska silloin kuolemasta tulisi luonnollisempi asia yhteiskunnassamme. Jotkut kuolevat nuorena eikä sille voi mitään, vaikka nuorten kuolemien estämiseksi voitaisiin tehdä paljon töitä enemmän Suomessakin puhumattakaan globaalisti.

Isyys, vanhemmuus ja kasvatusmietteitäni via YLEradio1!

Olen kahden kouluikäisen pojan etäisä/yhteishuoltaja. Varhaiskasvatuksessa perheitä pitäisi tukea enemmän kuin tällä hetkellä. MLL on tehnyt hienoa työtä kuten myös jotkut kunnat varhaista ennaltaehkäisevää sosiaalista tukea tarjoamalla. Nähdäkseni perheet ovat eriarvoistumassa, eikä köyhien ole enää järkeä tehdä lapsia yhteiskunnan elätettäväksi varsinkaan tällä hetkellä. Ajattelen, että markkinatalous vääristää tällä hetkellä evoluutiota Suomessa enemmän kuin milloinkaan ennen.

Toisaalta olen onnellisesti köyhä isä edelleen, koska vanhemmuus antaa paljon ja se on jatkuvassa muutoksessa oleva tilanne lasten kasvun myötä. Lapset tuovat paljon iloa ja lasten välityksellä saa uusia ajatuksia elämään sekä muistot omasta lapsuudesta nousee uudelleen arvoonsa. Itse en voi pitää uskottavasti viisaana henkilönä ihmistä, jolla ei ole kokemusta vanhemmuudesta tai hän on laiminlyönyt vanhemmuuden hoitamisen räikeällä tavalla ilman omantunnon tuskia.

Vanhemmuus on ihmiselon haastavin tehtävä, jos sitä hoitaa kokopäiväisesti vuosikausia ja sen arvostus pitäisi yhteiskunnallisesti olla paljon korkeammalla tasolla!

Käy sanomassa oma mielipiteesi vanhemmuudesta Yleisradion kyselykaavakkeeseen vastaamalla:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/09/13/mika-vanhemmuudessa-yllattaa-il...

Alkoholismi vie miehen kadulle!

Vaikeasti alkoholisoituneista - yleensä miehistä - hyvin harva kuntoutuu, vaikka kuntoutumista voitaisiin tehdä hieman enemmän mahdolliseksi oikeanlaisella sosiaalipolitiikalla.

Alkoholisoituneilta kansalaisilta usein puuttuu jopa toimeentulon varmuus ja kaikki vähät rahat menee heti kurkusta alas, kun rahaa jostain vähän tulee. Sosiaalisesti tarkkaan harkittu asumismuoto pitäisi olla jokaisen alkoholisoituneen kansalaisen oikeus. Edelleen vaikuttaa siltä, kun on henkilö on vajonnut kadulle dokaan tai juopotteleen, että toisten juoppojen seurassa kuntoutumisedellytykset ovat lähes olemattomia, ellei lopullista alkoholiperäistä kuolinsyytä sellaisena pidä.

Myös alkoholisoitumiseen johtaviin syy-yhteyksiin pitäisi puuttua lujemmalla sosiaalipoliittisella otteella. Helppo se on pitää kadulla juoppoporukkaa vastenmielisenä näkynä, vaikka hyvä puoli tässä ns. 'rantojen miesten' näkyvyydestä kaupunkien keskustoissa voi olla se, että ongelmaa ei voida lakaista kovin helposti maton alle.

En usko, että virkamiehet edes sosiaalipuolella tai varsinkaan kuntapoliitikot omaavat riittävää asiantuntemusta usein kroonisesti alkoholisoituneiden miesten asiaa kohtaan! Tarvitaan pehmeitä yhteiskunnallisia keinoja eikä juoppojen nöyryyttämistä, vaan jokaiselle suomalaiselle pitäisi kyetä tarjoamaan mahdollisuus kuntoutua vielä vaikeastakin päihdeongelmasta yhteiskunnallisen tuen välityksellä.

Feminististä rodunjalostusta eugeniikan keinoin!

Miksi yhä useammat nuoret naiset nykyisin haaveilevat täydellisistä vauvoista? Ovatko nämä äärifeministit sitten itse täydellisiä? Erilaisuutta ei tosiaan nähdä useinkaan rikkautena, vaan monet nuoret naiset saattavat todellakin haaveilla täydellisistä vauvoista.

Tästä seuraa myös ajatus, että sosiaalisen ympäristön vaikutukset ihmisen kasvamisessa halutaan usein unohtaa tai jopa kiistää. Todellakin huonosti hoidettu kasvatustyö voi viedä valioyksilön helvetin porteille ja päinvastoin hyvä kasvatus voi auttaa potentiaalisesti sairastuvaa mieltä eheytymään.

Olen itse muutenkin sukupuoletonta kasvatustyötä vastaan, koska pojat ovat poikia. Tosin erilaisista sukupuoli-identiteeteistä tarvitaan enemmän valistustyötä ehkä jo peruskoulussa. Jos emme kykene hyväksymään itseämme, emme voi hyväksyä muitakaan eli avainjuttu on itsensä hyväksyminen jossain määrin poikkevana yksilönä.

Koko ihmiskunnan kehittyminen perustuu silti lähes kokonaan nähdäkseni vastinparien luovaan työskentelyyn, jolloin tarkoitan nimenomaan ihmisen biologista sukuviettiä ja psykologista jännitettä, josta seuraa romanttista luovaa ajattelua. En silti halua kiistä homoromantiikkaa, vaikka heterojen luova voima on ollut silti huomattavan paljon voimallisempaa. Romantiikka on ehkä enemmän kytkeytynyt luovaan ajatteluvoimaan kuin yleisesti ajatellaan.

Conclusion!

Muusat arvoonsa olivat he sitten miehiä, poikia tai naisia ja tyttöjä! Ja laulaahan jo Matti ja Teppo, että kaiken takana on nainen! :)

Eurooppa luo perustan kaikkien maapallon kansojen yhteiselolle tulevaisuudessa!

Euroopan ongelmat liittyvät yhä päätöksenteon byrokraattisuuteen. Monelle eurooppalaiselle voi olla vaikeaa käsittää, että voima on nimenomaan Euroopassa mutta nyt se on liian pirstaloituneena!

Laajat EU-alueen sisämarkkinat tuo takuulla enemmän hyvää kuin nationalistinen kansojen vastaikkainasettelu Euroopassa. Vakaa euro luo matalan korkotason ja pienen inflaatiokehityksen, jonka pitäisi suosia investointeja Eurooppaan.

Tosin ajoittain euro on ollut liian vahva esimerkiksi Kiinan yuania kohtaan, jolloin investointeja on saattanut valua siitä syystä juuri Kiinaan. On sääli jos maailmantalouden mahdit mittelevät talouskilpailussa, jolloin kaikkien ihmisten hyvinvointi ei ole oleellinen asia.

Itse näen suomalaisena rauhaa rakastavana isänä Euroopan globalisaatiokehityksen syntyalueena, vaikka globalisaatiokehitystä vastustavat voimat ovat olleet niskan päällä sekä USA:ssa että Iso-Britanniassa brexitin myötä.

Poliittinen valta lienee silti pääosin kyllästynyt kansojen väliseen talouskilpailuun. Siksi otaksun monien päättäjien toiveissa olevan aito maailmanlaajuinen kansojen välinen yhteisö ihmiskunnan eräänlaisena täyttymyksenä markkinataloudelle.

Kansojen välinen saumattu liitto vienee ihmiskunnan kautta aikojen korkeimpaan sivistystasoon ja henkilökohtaisesti sitä toivon. Suuntaus kohti tiivistä ja kohtuudellisuudessa elävää ihmiskunnan tulevaisuutta on nähdäkseni jo otettu, koska se on ihmiskunnan etu.

Onko lopulta ainoa talouskilpailu käynnissä yritysten välillä ja kansojen välinen yhteisö luo tälle kilpailulle puitteet. Ehkä vaikeaa nähdä tällaista visiota todellisena, vaikka otaksun itse ihmiskunnan älyllisen sivistyksen kasvun myötä tälle olevan potentiaalin. Toki aikaa voi kulua vielä sukupolvia ennen kuin ihmiskunta on tällaiseen globalisaation tasoon valmis, jolloin suurin osa ihmiskunnasta liputtaa maailmankansalaisuuden puolesta.

Globalisaation tiivistymiseen liittynee myös uskonnot, sikäli jos länsimainen korkea ihmismoraali kohtaa itämaisen vahvan luonnon kunnioittamiseen perustuvan moraalin. Olisi ilo uskoa, että jonain päivänä maailman kansojen edustajat kokoontuvat aidon sivistyneesti päättämään ihmisiä koskevista asioista luontoa suuresti kunnioittaen.

Ihmiskunta voi tavoitella yhteisiä pyrkimyksiä ja ratkoa meitä kaikkia ihmisiä koskevia ongelmia yhteisten tietojemme ja henkiseen pääomaamme perustuen! Tervetuloa yhtenäisempi maailma koko ihmiskunnalle sitten joskus, kun riitasoinnut jäävät lopulta vähemmistöön.

Kiusaamista ja seksuaalista häirintää!

Oleellisinta kaikessa fyysisessä häirinnässä on toisen oman elintilan sisälle tunkeutuminen ilman lupaa. Sosiaalinen media tekee myös loukkaamisen eri tavalla mahdolliseksi erilaisissa piilossa olevissa kiusaajaryhmissä, jonne ei saa vastineoikeutta.



Kannatan Facebookiin uutta tekoälyratkaisua, jolloin ryhmään kuulumattomien henkilöiden asioiden vatvominen ja juoruilu lopetettaisiin avainsana- tai paremminkin kiusatun identiteettitunnistuksella.



Avoimesti somessa paskokoot kuka vaan mitä tahansa ja se on rehellistä toimintaa, vaikka silloinkin on tietenkin rikosoikeudellisessa vastuussa omien lakeja rikkovien julkaisuiden johdosta.



Koko seksuaalinen #metoo-aiheinen julkinen keskustelu on ollut ajoittain hyvin epäasiallista ja vaikuttaa siltä, että edes nuoriso ei tajua koskemattomuuden ja koskettavuuden välistä rajapintaa. Toki himokas katse voi olla ikävä kokemus, mutta ei sen takia voi väittää metoo juttua.



Ilmoitusherkkyys seksuaalisen häirinnästä pitää olla silti edelleen matalalla tasolla, jotta myös epäselvät tapaukset tulevat viranomaisten tietoon. Jos epäiltyyn kohdistuu useita ilmiantoja, voidaan erilaisin keinoin tutkia tapausta ja saada se parhaimmillaan oikeuskäsittelyyn.



Ps. Kun olen tavannut nuorisoa, niin he vaikuttavat hyvin yhteisöllisiltä omissa porukoissaan ja minun on vaikea uskoa, että seksuaalinen häirintä olisi kasvanut vuosikymmenten kuluessa, vaikka takuulla aikamme ongelmat ovat erilaisia jatkuvasti muuttuvassa maailmassa.

Median suvaitsevaisuus ja kansan piirissä suvaitsevaisto!

Siedämme oikealla tavalla erilaisia ihmisiä, mutta väärällä lailla erilaisia kansalaisia kuten skitsofreenikkoja saa väheksyä ja herjata miten paljon tahansa, vaikka meikäläisiä on noin 50000 kansalaista Suomessa. Media tekee mielellään näyttäviä juttuja hyvin poikkeavista ihmisistä tai ryhmistä. Samaan aikaan kärsivän vähemmistön ääni halutaan vaieta lähes kuoliaaksi.

Oikeanlainen suvaisevaisuus on kai sitä, että vähemmistöistä pitää tykätä vaikka ei tykkää heistä yhtään sen enempää kuin muistakaan usein suuremmista vähemmistöryhmistä. Tähän oikeanlaiseen suvaitsevaisuuteen kuuluu myös puolesta loukkaantuminen, jos jotain vähemmistön edustajaa on esimerkiksi hieman tölvitty sosiaalisessa mediassa.

Kunnioita meitä tai itket ja kunnioitat meitä huutavat mediassa erikoisihmisten rakkaat ja on siinä se hyvä puoli, että kansalle osoitetaan ihmisyyden pitävän sisällään hyvin erilaista normipoikkeavuutta ja siksi me olemmekin ihmisiä. Media tekee ehkä silti oikein nostaessaan marginaalisten väestönosien asemaa otsikoihin, koska tällaisten nostojen perusteella voi tarkastella hyvinkin tarkkaan yhteiskunnallista ilmapiiriä ja sivistyksen tasoa.

Aitoa kunnioitusta ei vain saa mediassa käskemällä vaan siinä pitää olla hyvin konkreettisia tekoja taustalla. Kuten esimerkiksi ALS-hermostosairauden kanssa elänyt Stephen Hawking varmasti tiesi senkin, että hän antoi vaikealle sairaudelle kasvot, vaikka asenteellisimmat ihmiset kiinnittävät edelleen huomion ennemmin Hawkingin vammaiseen elämään kuin hänen suuremmoiseen sitkeyteen ja elämäntyöhönsä.

Valitamme turhasta ja puolustamme vähemmistöjä väärin, jonka takia on perusteltua käyttää nimitystä mukasuvaitsevaisto, koska aito suvaitsevaisuuskin on parhaimmillaankin itsensä toista parempana näkemistä. Entä jos olisimme vain ihmisiä kaikki mitenkään liikaa itseämme korostamatta, jos sillä nyt ei erityisesti ole mitään yhteiskunnallisesti annettavaa?

Kuka voisi heittää ensimmäisen kiven?

Inhimillinen erehtyväisyys on ihmeellisen paheksuttua, vaikka kaikilla on taipumus erehtyä.

Uskon, että maailmassa on synnittömiä ihmisiä tälläkin hetkellä ihan jopa aikuisia. Voi tietenkin ajatella, että synti on kiinni sen määritelmästä ja jos ajatuksia pidetään syntinä, niin sitten aidosti hyveellisiä ihmisiä ei silloin välttämättä ole, vaikka se voisi olla ideaalisen kasvuympäristön myötä mahdollista.

Jos me oikeasti vielä aikuisina kilpaillaan kiltteydessä, olemme ihmiskunnan kehityksen tähänastista huippua. Onko lopulta oleellista löytää inhimillisesti ehkä hieman vajaita ihmisiä ja ihailla heidän korkeaa moraaliaan, jos kyseisillä ihmisillä ei ole heidän vajavaisuuden vuoksi muita nykyajan ihmiselle oleellisia ominaisuuksia?

Twitter suosii korkeaa sosiaalista statusta asian varjolla!

Vääjäämättä tulee mieleen, että voiko yleisön makuun oikeasti luottaa juuri kukaan julkaisija? Joskus tuntuu siltä, että julkaisijan sosiaalinen status on keskeinen, kun katsoo Twitterissä jakojen ja tykkäysten suurta määrää. Joskus voi vastaavanlaisen twiitin kirjoittaa joku anonyymi tai epäsuosittu ja ärsyttävä some-persoonaa, mutta hänelle ei tule reaktioita välttämättä yhtään ainoaa.

Olen edelleen sitä mieltä, että Twitterissä uudelleentwiittaukset ja tykkäykset kumuloituvat helposti just sosiaalisen statuksen perusteella. Tällainen kumuloituminen edellyttää aktiivisten alkutykkääjien jengiä ja sitten onkin jopa 1000 reaktiota mahdollisuus saada melko vaivattomasti. En silti valita tässä enempää vaan totean, että eihän 1000 perskärpästäkään ole väärässä kun paska on heille ihan hyvää oikeastikin.

Ratkaisukeinoja tähän yllä esittämään ongelmaan ei oikein voi nykyisen kaltaisessa Twitterissä esittää, mutta ehkä Twitter voisi kyllä tehdä enemmän keskustelevuuden ja chat-tilaisuuksien edistämiseksi.

Väkivalta on usein uusiutuva käyttäytymispiirre!

Tulevaisuuden näkeminen mahdollisuutena voi kääntää vielä melko häiriintyneenkin ajatteluprosessin. Toisaalta ei ole takeita, että hyvin häiriintynyt ihminen kuntoutuu enää koskaan. Jos henkilöllä on tehtynä hirveitä tekoja niin tekojen uusiutuminen lienee usein todennäköistä, jos henkilön kokema paine kasvaa hyvin suureksi vieden ajattelun toivottomuuteen.

Usein unohdamme, että henkilön tausta kertoo hänen väkivaltariskinsä, joten älä painosta liikaa väkivaltaherkkiä ihmisiä, koska se saattaa koitua joidenkin kohtaloksi. Ainoa tilannearviota merkittävästi vääristävä seikka on se, että emme oikeasti tunne edes läheistemme väkivaltahistoriaa aina täysin varmasti.

Conclusion!

Jos olet käyttänyt väkivaltaa elämässäsi ennen, niin olet riskiryhmässä ja kannattaa silloin kiinnittää huomiota tasapainoiseen sosiaaliseen ympäristöön ja vaalia sitä ihan oman tulevaisuutesi takia.

Presidentin suuri mahdollisuus!

Presidentti Sauli Niinistön ylivertainen johtajuus on alkanut ilmeisesti närästää joitakin kirjallisesti lahjakkaita kansalaisia juuri kun hän on täyttämässä 70 vuotta 24. elokuuta. Kritiikkiä pitää luonnollisesti olla avoimessa demokratiassa kaikkia valtaapitäviä kohtaan.

Toisaalta pitää muistaa kritisoinnissa se, että kritiikin kaikki merkitys menee suoraan viemäriin, jos siinä esiintyy asiavirheitä. Emmekö voi hyväksyä konsensushengen mukaista presidenttiä, jonka sanoilla on aitoa valtaa jopa maailmanpolitiikassa.

Itsekin olen miettinyt kaikenlaista kritiikkiä presidenttiä kohtaan, mutta en ole löytänyt muita tartuntapintoja kuin Sauli Niinistön liian talouskeskeinen ensimmäinen presidenttikausi. Presidentti Niinistö hääräsi kuten pankinjohtaja pahimillaan ekan kauden alussa.

Talouspoliittiseen keskusteluun osallistumista ei voi tietenkään kieltää presidentiltä, mutta hän lausui melko tylysti kansantalouteen liittyvistä kysymyksistä ensimmäisessä uudenvuodenpuheessaan. Täystyöllisyystavoite ja siihen liittyvä konsensuspolitiikka on paljolti Sauli Niinistön mediavaikuttamisen tulosta, vaikka kyseessä on perustavaa luokkaa oleva ajatteluvirhe, sikäli kun työllisyys perustetaan velkatalouteen.

Toisen kauden alkaessa tänä vuonna presidentti Niinistö on ottanut nähdäkseni viisaan miehen otteen tehtävästään, eikä hän ole enää näkyvästi puuttunut sisäpoliittisiin kysymyksiin, vaikka hän haluaa olla roolissaan melko aktiivinen mielipidevaikuttaja edelleen.

Tärkeää on että presidentti yrittää rakentaa viisaudella yhteiskunnallista eheyttä ja ymmärtää myös ryvettyneitä henkilöitä hänen silmissään. Muuten ei voi välttyä Urho Kekkoseen vertaamisesta ja tuskin Sauli Niinistö haluaa profilioitua Kekkosen modernina versiona!

Presidentti Sauli Niinistön kova elämä, kuten tsunami-selviytyminen ja leskivuodet, tarjoaa hänelle mainion rohkeuden tason olla myös pehmeästi kova johtaja. Onhan Niinistö arvostellutkin kovaa voimajohtamista viime aikoina.

Presidentti Niinistö voi vielä oman toimintansa kautta nousta kaikkien aikojen presidentiksi tähän mennessä, vaikka pidin tätä itse vielä mahdottomuutena talven presidentinvaalien aikaan, niin nyt ajattelen hänellä olevan aidolla johtajuudella siihen jopa hyvät mahdollisuudet.

Aika näyttää miten käy, mutta kyllä minä pidän mahdollisena, että Sauli Niinistöllä on edellytykset nousta kaikkien aikojen presidentiksi. Ei ole temppu olla kova johtaja, mutta pehmeä kovuus kysyy johtajalta täysin poikkeuksellista näkemystä.





"Kannustan hallitusta ja eduskuntaa rohkeuteen, pienimmän yhteisen nimittäjän etsiminen ei nyt riitä, Niinistö sanoi.

Presidentti sanoi uskovansa, että kansakin palkitsisi päättäjät, jotka uskaltaisivat nähdä oman etupiirinsä ulkopuolelle.

Niinistö sanoi odottavansa paljon myös työmarkkinajärjestöiltä, jotka ovat presidentin mukaan sentään ollet aidosti huolissaan työllisyyden ja talouden hiipumisesta."



Lähde: https://yle.fi/uutiset/3-6433703

Kansantalous ja ideoiden runsauden pulasta!

Kansantalouden kasvu on kuulemma perustunut viime aikoina kotimaisen kysynnän kasvuun, mutta kysyn mielelläni että millä helkutin rahalla tai kenen rahoilla? Nyt pitäisi ekonomistien ja talousjournalistien syynätä kansantalouden kasvun kestämätöntä perustaa, jolloin se perustuisi kotitalouksien korkeaan velkaantumisasteeseen!

Vientiteollisuuden yskiminen on jo alkanut uusimpien suhdannebarometrien mukaan ja jos teollisuus ei saa kaupaksi muuta kuin sellua maailmalle, niin Suomen koko kansantalous sakkaa ja pahasti. Asuminen on kallista lähes kaikkialla Suomessa ja asumisen korkea kustannustaso perustuu lähes kokonaan pankkien suureen antolainausbisnekseen.

Nyt tarvitaan panostusta uusiin ideoihin ja innovatiivisiin ratkaisuihin kaikilla vientiriippuvaisilla toimialoilla tai muuten tässä ei hyvin käy, koska maailmalla mennään niin kovaa eteenpäin bisnespuolella. Olemme tuudittautuneet ideaköyhyyteen, vaikka suomalainen yhteiskunta tarjoaa huippuosaavaa työvoimaa ideoiden toteuttamiseen. Uinuminen saisi loppua ja nyt pitäisi laittaa pökköä pesään rohkaisten kaikkia kansalaisia ideatalkoisiin uusien bisnesmahdollisuuksien aloittami-seksi globaaleilla markkinoilla!

Toki moni kommentoija voisi sanoa, että olemme maailman innovatiivisimpia valtioita, mutta perään kysyn heti että millä perusteilla? Vai olemmeko sokaistuneet omien hölmöjen ideoiden ylivertaisuuden ihailussa ja emmekä huomaa enää oikeasti merkittäviä bisnesideoita?