sunnuntai 19. elokuuta 2018

#Tunteet, #yhteiskunta ja #agape!

Tunteiden takia ihmisiä voidaan kiusata, koska kiusaajat perustavat asemansa tunteiltaan vajaiden ihmisten joukkovoimaan. Nykyajan poikkeavuus on tunteellisuutta. Tunteita halutaan ääritapauksissa mielialalääkityksellä puuduttaa, vaikka joskus se on perusteltua niin silti väitän, että tunteelliset ihmiset ovat usein tunnevammaisten ihmisten uhreja. Tuntuu pahalta että tänäkin päivänä moni liikuttuu turhaan Suomessa tunnevammaisen henkilön puolesta ja tämän huomattuaan tunnevammainen aloittaa joko suoran tai kieron tunteellisen henkilön mielenvaltauksen. Kieroimmillaan tunnevammainen käyttää vain hyödyksi tunnekiintymystäsi, mutta jos hän kokee sinut kilpailijaksi, niin hän iskee sinua vasten osoitellen muille heikkomielisyyttäsi. Tässä toivoisin yhteiskuntamme muuttuvan enemmän aitoja tunteita ymmärtäväksi, koska jopa lapset tekevät ns. heikkomielisistä pilkkaa Suomessa. Tuntevaiselle suomalaiselle yhteiskuntamme on osittain helvetti ja jos haluamme voimme muuttaa tätä vielä kohti ymmärrystä, koska lopulta voi aina sattua myös omalle kohdalle. Itse uskon seuraavasti: "Ken leikkiin lähtee, hän leikin kestäkööt."

lauantai 18. elokuuta 2018

Sinuiksi kuoleman kanssa?

Kuolemasta on tehty liian luonnotonta, josta aiheutuu sen kiehtovuus ja myös pelko sitä kohtaan. Laskelmoivat taiteilijat hyödyntävät sumeilematta ihmisten kuolemasta vieraantumista omassa tuotannossaan, eikä tämä tilanne muutu vielä pitkään aikaan länsimaissa.

Siihen nähden miten suuri asia kuolema henkilölle on, niin siitä vaietaan nähdäkseni aivan liikaa ja moni kuolee sen takia vajavaisena. Pitäisikö kuoleman aiheuttavasta surutilasta olla enemmän jopa koulutusta yhteiskunnassa?

Emme käsittääkseni sure usein henkilön kuolemaa sinänsä, vaan suremme niitä hetkiä joita emme enää saa vainajan kanssa viettää. Suru on osittain hyvin itseriittoinen tunne, vaikka vainaja olisikin ollut jo ikääntynyt ja helpottunutkin kuolemastaan itse.

Vanhusväestön kohdalla olisi mun mielestäni tärkeää, että vanhuksen omaiset ymmärtävät kuoleman läheisyyyden jo vähän aiemmin, jolloin voidaan keskustella rakentavasti vanhuksen jättämästä muistosta suremaanjääville.

Itse jos saan elää vanhaksi, niin ehkä jo kuuskymppisenä kutsun poikani luokseni ja valmistan heitä ottamaan jo vastaan kuolinviestini, vaikka olen yrittänyt pitää kuolemaa luonnollisena asiana jo nyt kun lapseni ovat koululaisia.

Olisin hyvin kiitollinen, jos olen onnistunut elämään siten etten jätä edes lapsilleni suurta surua vaan ennemminkin arvokkaan muiston. Tässä minulla olisi vielä parannettavaa, koska osaan käyttäytyä paremmin ja arvokkaammin jos vain haluan.

Saattohoitoa tarvitsevat pienimuotoisena mun mielestäni kaikki ikääntyneet ihmiset ja tässä on vanhuksen omaisilla suuri rooli, että vanhuksen olo tehdään turvatuksi kuoleman lähestyessä. Lievä saattohoito olisi syytä tehdä omien omaisten kanssa jo sillä hetkellä, kun oma mahdollinen kuolema alkaa pyöriä ajatuksissa tavallista enemmän. On varmasti parempi tehdä omat ajatukset selviksi suremaan jääville hyvässä mielenvireessä harkitusti ennemmin kuin odottaa papin viimeistä voitelua tiedottomassa tilassa.

Aikanaan kuoleva ihminen voi tosiaan omalla aktiivisuudellaan ja toimillaan vähentää huomattavasti suremaanjäävien omaisten ja muiden läheisten surua. Rukoilisin voimaa jos olisin uskovaisempi, että voisin jättää hyvän kuvan jälkeeni itsestäni joita viimeistä kertaa elämässäni kohtaan tai että osaan myös itse jättää melko neutraalin tuntemuksen jälkeeni jos satun kuolemaan.

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Presidentin suuri mahdollisuus!

Presidentti Sauli Niinistön ylivertainen johtajuus on alkanut ilmeisesti närästää joitakin kirjallisesti lahjakkaita kansalaisia juuri kun hän on täyttämässä 70 vuotta 24. elokuuta. Kritiikkiä pitää luonnollisesti olla avoimessa demokratiassa kaikkia valtaapitäviä kohtaan.

Toisaalta pitää muistaa kritisoinnissa se, että kritiikin kaikki merkitys menee suoraan viemäriin, jos siinä esiintyy asiavirheitä. Emmekö voi hyväksyä konsensushengen mukaista presidenttiä, jonka sanoilla on aitoa valtaa jopa maailmanpolitiikassa.

Itsekin olen miettinyt kaikenlaista kritiikkiä presidenttiä kohtaan, mutta en ole löytänyt muita tartuntapintoja kuin Sauli Niinistön liian talouskeskeinen ensimmäinen presidenttikausi. Presidentti Niinistö hääräsi kuten pankinjohtaja pahimillaan ekan kauden alussa.

Talouspoliittiseen keskusteluun osallistumista ei voi tietenkään kieltää presidentiltä, mutta hän lausui melko tylysti kansantalouteen liittyvistä kysymyksistä ensimmäisessä uudenvuodenpuheessaan. Täystyöllisyystavoite ja siihen liittyvä konsensuspolitiikka on paljolti Sauli Niinistön mediavaikuttamisen tulosta, vaikka kyseessä on perustavaa luokkaa oleva ajatteluvirhe, sikäli kun työllisyys perustetaan velkatalouteen. 

Toisen kauden alkaessa tänä vuonna presidentti Niinistö on ottanut nähdäkseni viisaan miehen otteen tehtävästään, eikä hän ole enää näkyvästi puuttunut sisäpoliittisiin kysymyksiin, vaikka hän haluaa olla roolissaan melko aktiivinen mielipidevaikuttaja edelleen.

Tärkeää on että presidentti yrittää rakentaa viisaudella yhteiskunnallista eheyttä ja ymmärtää myös ryvettyneitä henkilöitä hänen silmissään. Muuten ei voi välttyä Urho Kekkoseen vertaamisesta ja tuskin Sauli Niinistö haluaa profilioitua Kekkosen modernina versiona!

Presidentti Sauli Niinistön kova elämä, kuten tsunami-selviytyminen ja leskivuodet, tarjoaa hänelle mainion rohkeuden tason olla myös pehmeästi kova johtaja. Onhan Niinistö arvostellutkin kovaa voimajohtamista viime aikoina.

Presidentti Niinistö voi vielä oman toimintansa kautta nousta kaikkien aikojen presidentiksi tähän mennessä, vaikka pidin tätä itse vielä mahdottomuutena talven presidentinvaalien aikaan, niin nyt ajattelen hänellä olevan aidolla johtajuudella siihen jopa hyvät mahdollisuudet.

Aika näyttää miten käy, mutta kyllä minä pidän mahdollisena, että Sauli Niinistöllä on edellytykset nousta kaikkien aikojen presidentiksi. Ei ole temppu olla kova johtaja, mutta pehmeä kovuus kysyy johtajalta täysin poikkeuksellista näkemystä.


"Kannustan hallitusta ja eduskuntaa rohkeuteen, pienimmän yhteisen nimittäjän etsiminen ei nyt riitä, Niinistö sanoi.

Presidentti sanoi uskovansa, että kansakin palkitsisi päättäjät, jotka uskaltaisivat nähdä oman etupiirinsä ulkopuolelle.

Niinistö sanoi odottavansa paljon myös työmarkkinajärjestöiltä, jotka ovat presidentin mukaan sentään ollet aidosti huolissaan työllisyyden ja talouden hiipumisesta."

lauantai 11. elokuuta 2018

Ajatus omasta suosiosta on liian houkutteleva ajatus!

Mietin, että on liian houkutteleva ajatus olla rakastettuna, vaikka juuri mikään tosiasia ei sitä ajatusta puoltaisikaan. Toinen melkein yhtä houkutteleva ajatus on se, että sosiaalisen median robotiikka elää yhtä henkilökohtaisen reaalitodellisuuteni kanssa ja siten se voisi paljastaa minusta salaisesti kiinnostuneita henkilöitä. Tiedän että minua stalkataan melko laajasti ja perustan tämän tiedon ihan omiin havaintoihini muutaman vuoden takaa junassa, jolloin nuorehko mies avasi nettiselaimeen välilehden suoraan minun Twitter-profiiliini. Ikävää tämä silti on, kun koen joutuneeni raskaan kiusaamisen uhriksi siinä mielessä, että kukaan ei oikeastaan välitä minun tunteistani mitään.

tiistai 7. elokuuta 2018

Rikkaiden moraalittomuus!

Rikkailta henkilöiltä ja yrityksiltä voi perustellusti vaatia jatkossa enemmän yhteiskuntavastuuta sekä globaalia vastuuta ihmiskunnan hyvinvoinnista. Ikävää että lähes kaikkien rikkaiden henkilöiden moraali on luokkaa mato lantakasassa, kun he ajattelevat olevansa kaiken omaisuuden arvoisia, vaikka kukaan järkevä ihminen ei voi perustaa elämäänsä omaisuuden keräämiseen.

Toivon rikkaiden yhteisöjen oikeasti miettivän millaisen maailman he haluavat jälkeensä jättää. Nyt ei vaikuta olevan mitään näyttöä rikkaiden keskuudessa siitä että he haluaisivat vapaaehtoisesti jakaa rahaa enemmän koko ihmiskuntaa koskevien ongelmien ratkaisuun. Omaisuuteen perustuva onni ja nautinto eivät silti kestä loputtomiin, jonka kaikki vähänkin ajattelutaitoa omaavat henkilöt tajuavat. Historia tulee muistamaan paremman elinolosuhteen kehittäjät, eikä itsekkäitä omaisuuteen vaikutusvaltansa perustavia kusipäitä.

Tarvitaan globaalia herätystä raharikkaiden piirissä aikakaudella jolloin ihmisiä kuolee aliravitsemukseen jopa länsimaissa. Suoraan sanottuna en tule suremaan yhdenkään moraalittoman kusipään kuolemaa, jos hän ei ole edes kuoleman hetkellä tullut järkiinsä.

maanantai 6. elokuuta 2018

Käsittelyssä Finnish Nightmares






Radio Suomen Kainuun toimitus iltapäivällä otti puheeksi suomalaisten sosiaalisuutta kuvaavat sarjakuvat, jotka ovat nyt villinneet kiinalaisia.


Itse olen sitä mieltä halailusta, että terveellä tunnekehityksellä kulkeva ihminen voi halata ketä vaan, jos sitten ei ole jo ennalta ihastunut halattavaan.


Oman tilan pitäminen suomalaisten keskuudessa kertoo itse asiassa tunnevammaisuudesta, johon liittyy myös vahva ihastumisriski jos joku viehättävä tyyppi käyttäytyy ystävällisesti. Lisäksi käsitämme tosiaan usein pelkän ystävällisyyden flirttinä ja pariutumishaluna.





Emme osaa ottaa positiivista palautetta vastaan ja negatiivista palautetta monet haluaa, että saa aiheen räyhätä ja kiukutella. Mielestäni palautetta voi opetella ottamaan rakentavasti vastaan, vaikka nyt se tuntuisi melko vaikealta. Kun opimme ottamaan palautetta vastaan, niin opimme samalla myös antamaan palautetta!


Sarjakuva on nimeltään Finnish Nightmares, johon on viitattu.

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Argumentum ad auctoritatem tappaa kansalaiskeskustelua?

Kansalaiskeskustelun taso kohentuisi, jos mahdollisimman moni tajuaisi, että viha on toissijainen tunne. Jokaisen kansalaiskeskustelijan pitäisikin miettiä, että miksi tuntee niin negatiivisia tuntemuksia joistakin kanssakeskustelijoista. Ad hominem argumentaatiovirhe on edelleen hyvin yleinen sosiaalisessa mediassa, vaikka herjaamiseen kohteeksi kaikki eivät aivan helposti joudukaan. Entä jos miettisimme enemmän omia tunteitamme viestinnässämme ihan oikeasti?

Auktoriteetteihin vetoaminen on toinen tyypillinen argumentaatiovirhe sosiaalisen median keskusteluissa. Kun keskustelussa vedotaan auktoriteettiin, niin se on sama asia kuin sanoa epäsuorasti toiselle: "turpa kiinni!" Toisaalta joskus auktoriteetilla perusteltu mielipide voi tuoda keskusteluun merkittävää lisäarvoa, vaikka samalla pitäisi tajuta että maailmassa on kovin vähän ehdottomia totuuksia. Auktoriteettiin vetoamisen huono puoli on sokea luottamus ja oman ajattelun tyrehdyttäminen.

Mielipideilmastojen lähentyminen olisi silti tärkeää, kunhan se tapahtuisi moraalisesti kestävällä tavalla. Itse uskon aikakautemme humanistiseen ja edelleen kehittyvään käsitykseen elämästä. Pyrin kansalaiskeskustelijana esittämään kritiikkiä, koska paras kriitikki on kehityksen siemen, vaikka aina en tässä tietenkään onnistu. Koen silti suurta onnistumisen tunnetta kansalaiskeskustelijana, jos otaksun saaneeni jonkun henkilön ajattelemaan asioita hieman itselle poikkeavasta tyylistä.

Moraalisesti puhtaampana itseään pitävän suuri velvollisuus on silti yrittää oikaista moraalisesti pimeämmässä olevaa keskustelijaa. Emme aina onnistu kuitenkaan tässä ja tärkeää on osata myöntää tietenkin myös oma erehtyväisyys. Moraalikäsityksen muutospotentiaali on just kansalaiskeskustelun nautinto ja rakkaudellinen haaste samanaikaisesti. Kansalaiskeskusteluun kuuluu kiinteästi tunteet, mutta jos emme niitä tunnista itse niin miten voimme silloin edes kehittyä keskustelijoina?

lauantai 4. elokuuta 2018

Poliittisesta johtajuudesta ilmaisunvapauden sallimissa rajoissa!

Vihreät täyspäiset - missä?

Vihreillä pervoilla snobisteilla ei ole mitään tarjottavaa yhteiskunnalle, koska he keskittyvät liikaa oikeassaolemiseen jolloin muiden kuuntelu saati arvostaminen on aivan mahdotonta.

Vihreä johtaja?

Johtajana ei voi olla minkään johtajuusopin mukaan vapaan kasvatuksen ituhippi, joka ei ole koskaan totellut ketään saati kunnioittanut muita paitsi näennäisesti itsensä kaltaisia vihreitä.

Pyllylle läpyt?

Läpsikää pyllylle vaan toisianne niin saadaan teikäläiset paremmin kaivettua esiin yhteiskunnassamme, jonka perustaa on onneksi edelleen perinteinen perhemalli.

Oma erinomaisuus!

Pelkkä oman erinomaisuuden korostaminen ja kritiikille aistit sulkeva yhteiskunnallinen keskustelusuuntaus ei ole pelkästää vihreiden taktiikka, vaan tämä koskee vähän kaikki puolueita enemmän tai vähemmän.

Loppuun vielä omaa viisauttani!

Aina vaikeaa olla näkyvästi yhteydessä some-julkaisijaan, joka on tunnettu ja laajasti paheksuttu, kun taas mitättömyyksien kanssa voi helposti kaveerata ja silloinkin vain oman edun takia. 

Blogini hakee ulkomuotoaan!

Viestinnässä ydinsanoman merkityksen tärkeyden jotenkin ymmärtävänä blogistina olen hyvin tyytyväinen Elonmerkkejä blogini nykyiseen ulkoasuuni!

Otsakkeen nuotikuva on muuten otettu vanhan kotimökkini pihassa Pirkkalassa 8. kesäkuuta 2014 puolenyön jälkeen. Olinhan minä rakastunut silloin naiseen, enkä vieläkään käsitä että miten rakastuin niin vaikeasti, vaikka yritin vastustella kaikin keinoin hänen viehättävää olemusta.

Olet kaunis kaikin puolin ja toivon että saat arvoistasi kohtelua. Tein väärin, kun syytin sinua joskus jopa avioliittoni hajottajana ja pyydän tässä sinulta anteeksi. Toivon että muistat minut jotenkin sillee vähän, mutta älä liikaa missään nimessä. :)

torstai 2. elokuuta 2018

Geotermiset maalämpöratkaisut ja niiden tulevaisuus?

Suurien lämpötilavaihteluiden alueilla kuten Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa olisi syytä enemmän miettiä ja suorastaan panostaa geotermisiin järjestelmiin sekä yhteiskunnallisten rakennusten että kokonaisten kerrostalojen lämmönsäätelyssä. Talven paukkupakkasilla lämpöputkisto maan alla keräisi energiaa talteen sisätilojen lämmitykseen ja kesällä sama putkisto luovuttaisi kiinteistön sisältä kerätyn lämmön maan alle. Teknisesti hyvin tai erinomaisesti toimiva ratkaisu etenkin yhteiskunnallisten uudisrakennusten lämmönsäätelyyn. Ilmastonmuutos luo valitettavasti kaikenlaista bisnestä ja maalämpöjäähdytysjärjestelmä on myös osittain sen takia tulevaisuudessa todella merkittävä liiketoiminta-alue. Mitään järjettömän suuria liikevoittoja ei ehkä silti tulla geotermian alalla tekemään, vaikka oletettavissa oleva suuri kysyntä järjestelmille auttaa myös kehittämään entistä tehokkaampia geotermisiä järjestelmiä, mutta samalla se pitää järjestelmien hintaa kurissa. Toki geotermiaan liittyvät rakennusurakat lisääntyvät ja aina siinä joku saa parempaa sapuskaa samalla omaan viileään ruokailupöytään!

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Vahvuuteni sosiaalisessa mediassa!


Aloin miettiä vahvuuksiani sosiaalisessa mediassa:
1. En seuraa ketään toista julkaisijaa aktiivisesti.
2. Minulla on yli 12000 seuraajaa Twitterissä.
3. Kykenen selittämään kaikki julkaisuni ja perustelemaan merkittävän osan julkaisuistani.
4. Minulla on edelleen kohentuva itsevarmuus.
5. Omaan hyvän ongelmanratkaisukyvyn ja moraalin.
6. Uskallan vapauttaa ajatukseni välillä jopa autenttisesti.
#somefi #namekimmo #viestintä

maanantai 30. heinäkuuta 2018

Kun Hitlerin propaganda Trumpin valta-asetelmaa pönkkäsi!

Donald Trump on aiheuttanut reilussa vuodessa Yhdysvaltain presidenttinä ehkä enemmän keskustelua ja huolta kuin hänen 5 edeltäjäänsä yhteensä. Sopiikin hyvin kysyä, mikä on Trumpin todellinen agenda, koska hän ei ole niin tyhmä ettei tajua mediaesiintymistensä vaikutuksia Yhdysvaltain kansan piirissä tai koko ihmiskuntaa koskien. Yhdysvalloilla on maailman vaikuttavin tiedustelukoneisto, eikä siellä voi olla yhteydenpito presidentin kanssa milloinkaan jäissä. Trump takuulla tietää miten hänen viesteihinsä reagoidaan ja hän aiheuttaa pahennusta tahallaan, koska Trump on peluri ja hän pelaa suurilla panoksilla, mutta tietääkö kukaan mitä hän oikein tavoittelee?

Trump on yhdynnässä Hitlerin propagandan kanssa!

Kerro suurin valhe ja se uskotaan kansan piirissä ennemmin kuin totuus kuten Hitlerin propagandakoneisto julisti asiaansa. Itse näen Donald Trumpin propagandassa nykyajan Adolf Hitlerin ja ainoa hyvä selitys Trumpin propagandassa on hyvät pyrkimykset, mutta niistä ei näy mitään viitteitä tänne Suomeen ainakaan. Toki voidaan ajatella, että Trump käyttää vain törkeällä tavalla hyödyksi amerikkalaisten sivistymättömyyttä ja suoranaista idiotismia, jossa uskotaan rahalla saatavan kaikki asiat myös oman elämän suhteen kuntoon. USA:ssa on ollut myös vahvan isällisen johtajan kaipuuta kuten Trumpin edelleen jatkuvasta suosiosta voidaan nähdä.

Amerikkalainen ulkoistaa ajattelunsa moraalittomalle presidentille!

Amerikkalaiset tai liki puolet heistä ovat ulkoistaneet kaiken ajattelun presidentti Donald Trumpille ja tähän on syynä kansaisten kritiikitön ajattelutaito. Sydämeltään sivistynyt Trumpin ymmärtäjä iskee hänet maanrakoon pysyvästi ja perusteellisesti, mutta sellaista henkilöä ei näytä olevan yhtään amerikkalaisessa mediakulttuurissa. Surullista kun media on täysin hampaaton fakenews-valheiden kulttuurin Twitterissä luoneen Trumpin kritisoinnissa ja tähän on syynä amerikkalaisten osittain täysin hukassa oleva sivistystaso. Trumpin on helppo huutaa heti fakenews, vaikka journalisti osoittaisi hänen virheellisensä ja moraalittoman toiminnan täysin aukottamasti todeksi.

Trumpin pyrkimykset?

Onko Trumpin eli kosmetologista korjausta vaativan huonovoimaisen äijän retkun todellisista pyrkimyksistä kukaan oikeasti perillä. Eihän Trumpilla enää kauaa ole aikaa häärätä vai rakentaako hän pohjia sukudynastialle, jonka moraali on rappiotilassa ja suunsoittotaito voimissaan? Business-ajattelulla on selitetty Trumpin uhoa ja hänen epä-älylliseltä vaikuttavaa spontaania julkista käyttäytymistä, mutta Trump ei ole tyhmä vaan hän on laskelmoivasti spontaani peluri, joka pönkittää asemaansa Dow Jones Industrial indeksillä ja muiden sitä kyttäävien bisnesmiesten tuella!

Lohtua itsemurhaviestin lukijoille by writer!

Miksi itsemurhia on taiteilijoiden töiden kautta haluttu jopa romantisoida? Kunnioittava suhtautuminen tai vähintään jonkinasteinen ymmärrys itsemurhaan päätyneitä ihmisiä kohtaan on silti paikallaan.

Joskus itsemurha voi olla keinona jopa kostaa, mutta taustalla on silti hyvin vaikea tuskatila. Koskettavinta omaisille lienee rankkaa syyllisyyttä turhaan kokeneen harhaisen itsemurhaviestin jättäneen henkilön itsemurha.

Itsemurhasta on romantiikka kaukana. Jokainen itsemurha on periaatteessa estettävissä, vaikka lopulta ihminen tekee ratkaisunsa itse. Silti itsemurhan taustalla lienee usein pitkällinen mielenterveydellinen oireilu, jonka todellinen vaikeus on voinut jäädä omaisilta huomaamatta.

Yritetään ymmärtää itsemurhaan päätyneitä läheisiämme ja muistakaamme heitä hyvien asioiden perusteella vailla suoraa omaa syyllisyyttä saati heidän syyllistämistä.

❤️❤️ Anteeksi tässä yhteydessä pyydän etenkin sinulta Katri, vaikka olisit elossa ja varsinkin jos olet kuollut. Mietin - teinkö väärin ja teenkö edelleen, vaikka huoleni on oikea. Olkoot sinun tahtosi se määräävä sana, eikä minun hölmösti rakastuneen lapselliset toiveeni. ❤️❤️

lauantai 28. heinäkuuta 2018

Sotaan varautuminen ja puolustusvoimat?

Sotavarustelusta tiedottaminen on yleensä propagandaa. Niukoilla resursseilla ei voi kehittää kaikkea, vaan kannattaa keskittyä omaan ydinosaamiseen.


Puolustusteknologiaa on jatkossa ehkä kaikista järkevintä kehittää sotavarustelun saralla, koska silloin sen voi perustella jopa moraalisesti. Ei ole täysin varmoja takeita, että suurten sotilasmahtien valtiojohto pysyy rauhaa kannattavana.


Toisaalta laajamittainen sota on niin äärimmäinen asianhoitokeino, että se vaikuttaa lähes mahdottomalta pitkälläkään aikavälillä. Sodan uhkaan on kuitenkin varauduttava niin kauan, kunnes valtioiden välinen yhteistyö on vielä tätä aikakautta enemmän yhteen synkronoitua.


Sota lienee lähes aina ollut tapa hoitaa omia valta-ambitioita yhteiskunnan välityksellä ja siksi ansaitsemme mahdollisimman tervemielisiä päättäjiä kaikkialle maailmaan. Valtiollisen johdon painottaessa humaanin opin perusteita ei ole vaaraa joutua sotaan omaehtoisesti.


Meillä Suomessa on puolustusvoimat eikä hyökkäysvoimat ja se luo vallitsevan turvallisuuspoliittisen kulttuurin perustan koko yhteiskuntamme ylle. Koskettavaa oivaltaen tajuta, että Suomi on todellakin valtio jota kannattaa puolustaa.

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Mietteitäni nettipornosta ja seksuaalisuudesta!

Pornografia on internetin käytön yleistymisen myötä saanut enemmän haitallisia vaikutteita. Vastaako nettiporno silti aina lähinnä kysyntään vai onko sillä itsessään manipulatiivinen vaikutus? Ihmisen identiteetti on monilla hyvin häilyvä, eikä erikoiset seksuaaliset taipumukset välttämättä herää ellei niistä saa mitään tietoa, joten sisäsyntyisesti herännyttä seksuaalisuutta on nykyään yleensä ihmisillä uskoakseni vain pieni osa.

Olemme vaikutuksille alttiita ja siksi ihmisten vuorovaikutusympäristö pitäisi olla enimmäkseen tasapainoista elämää suosivaa. Seksuaalista stimulaatiota voi kokea toinen henkilö aivan erilaisista syistä kuin itse eikä se ole haitaksi, vaikka muille haitallisiin seksuaalisiin mieltymyksiin olisi hyvä hakea vähintään terapeuttista tukea. Lapsen seksuaalinen herääminen on herkkä elämänvaihe ja usein hyvin vaikea aihe myös lapsen vanhemmille. Pidetään lapset turvassa usein haitallista pornoa täynnä olevassa internetissä. Kannatan lapsen osittain itsenäistä oman seksuaalisuuden löytämistä.

Hellyys aiheuttanee monille ensimmäisen seksuaalisen stimulaation elämässä ja siksi koen olevani oikeamielisten asialla, kun olen pehmopornon kannalla ja hellyydestä vahvasti stimuloituvana miehenä. Hellyys muuttunee usein erilaisten vaikutusten myötä seksiksi aikuistuessa palatakseen taas vanhemmalla iällä hellyyttä enemmän painottavaksi.

Mistä some-helvetti johtuu ja mitä on tulossa? Kiitos Mirjami!

Kommenttini Mirjami Parantin Uusi Suomi Vapaavuoro blogissa:

Sosiaaliseen mediaan liittyy toki ikäviä piirteitä, vaikka se on ihan luonnollista, kun kaikki ihmiset ovat päässeet vapaasti viestimään myös tuntemattomille seuraajille. Seuraajat tekevät somessa ilmiöt ja kun ajattelee, että sosiaalisessa mediassa näkyvimpiä klikkijulkaisuja ovat usein aivan typerät jutut niin kyllä siitä olen hieman itsekin huolissani. Pitäisi kuitenkin luottaa omaan asiaan ja käyttää näitä aikakautemme keinoja jalojen pyrkimysten hoitoon. Itsekin olen koettanut saada kaikin keinoin asialleni painoarvoa somessa, mutta se ei ole johtanut mihinkään näkyvään tulokseen, vaikka otaksun viestinnälläni olevan jotain merkitystä silti. Läheisiä aiheita minulle ovat olleet viime vuosina mielenterveyden tärkeyden korostaminen osana kaikkien ihmisten elämää ja olen tietoisesti antanut oman elämäni some-helvetissä riepoteltavaksi tietynlaisena mielenterveyskuntoutujana. Koen olevani pioneeriosastoa omalla sarallani ja olen harmissani joistakin ylilyönneistä sosiaalisessa mediassa, vaikka kykenen ajattelemaan epäasiallisuuteni ajoittain melkoista stressiä "some-helvetin" syövereissä kokeneena julkaisijana. Sosiaalinen media antaa ihmisistä kiivaimmillaan usein melko aidon kuvan tunnetasolla, mutta pitäisi huomata sekin, että tunnetaso ei vastaa potentiaalisia tekoja elämässä useinkaan. Aitous on silti ehdottomasti parasta osaa sosiaalista mediaa, vaikka aitouteen liittyy muodollisten käytöstapojen unohtuminen etenkin tietyntyyppisiltä julkaisijoilta. Ennustaisin mielelläni sosiaalisen median kehittyvän Suomessa muutamassa vuodessa lainsäädännön tukemana paljon miellyttävämmäksi paikaksi käydä yhteiskunnallista keskustelua, koska häiriöiset ihmiset saatetaan lopulta some-koloistaan esille eli neuvon kaikkia muuttamaan jo nyt käyttäytymistä kiltimmäksi, koska häpeäpaalu some-julkaisuiden perusteella voi joidenkin kohdalla käydä melko pahaksi. Toki marginaalissa olevat häiriöiset tyypit eivät välitä jatkossakaan ukaaseista, mutta heidän hyvä puoli on juuri julkisempi viestintä, jolloin heidän tölväisyt näkyvät myös Google hakukoneella. Pakko tässä itsekin on yrittää uskoa vielä asiaansa, vaikka olen tehnyt virheellisiä päätelmiä sosiaalisen median myötävaikutuksesta. Yritän mennä asiapitoisemmin somessa omaa taivaltani eteenpäin ja vähentää tai minimoida tuskatiloissa viestintääni, vaikka en ole keksinyt hyviä keinoja miten voisin jättää tuskani julkisesti jakamatta. Olen kasvanut niin vahvasti jo vuodesta 2004 somen palveluihin, että huonon mielialan julkituonti on minulle ihan automaatiotoiminto somessa ja vaikka häiriöisen viestinnän määrä on ehkä alle prosentti julkaisuistani niin lisään sillä silti omaa tuskaani eli koen olevani pahassa itse itseä ruokkivassa noidankehässä ainakin osittain jopa some-viestijänä. Kiitos tästä Mirjami, että avasit tämän keskustelun, koska koin omien ajatusteni jäsentyneen tässä hieman itsekin. :)

Linkki Mirjamin blogimerkintään:
http://mirjamiparant1.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/258652-myytti-vaikeat-ajat-vahvistavat

torstai 26. heinäkuuta 2018

Kuulumisia Twitteristä ja keskustelun kaipuuta!

En osaa kuvitella sellaista tilannetta, että pääsisin somesta kokonaan irti itsenäisesti. Minulla on jonkinasteinen pakkomielle julkaisutoimintaa kohtaan, enkä osaa tarkkaan sanoa mistä se johtuu.

Olen aiemmin kirjoittanut, että haaveeni on luoda itsestäni realistinen kuva menneisyydestä tähän hetkeen. Siihen kuuluu monenlaisia tunteita ja tuntemuksia sekä virheellisiä päätelmiä kaiken asiapitoisen ja muita inspiroivan julkaisutoiminnan lisäksi.

Sosiaalinen media on parhaimmillaan kuulluksi tulemisen ja oman elämän merkityksen vahvistaja omien seuraajien myötä, vaikka itse koen että kukaan ei jaksa reagoida viestintääni. Minua lohduttaa suhteellisen vähän aktiivisesti seurattuna julkaisijana ajatus, että joku voi välillä inspiroitua ja saada uutta näkökulmaa julkituomieni ajatusteni myötä.

Joskus haluaisin silti pysähtyä sosiaalisessa mediassa ja ajatella joitakin asioita perusteellisemmin, vaikka rikkonainen persoonani ei kokemukseni mukaan sovellu hyvin pitkäjänteiseen työskentelyyn ellen koe asiaa itseni kannalta erityisen tärkeäksi.

Twitterissä on sääli, että suomalaiset eivät hyvin koulutettuina hakeudu enemmän yhteiskunnalliseen keskusteluun, vaikka kaikilla on jotain sanottavaa asioihin, mutta harva haluaa tuoda sanottavansa julki.

Noin 12000 seuraajaa Twitterissä omaavana suomalaisena sanoisin rohkaisuna kaikille avointa yhteiskunnallista keskustelua kannattaville, että Twitter on oiva keino tuoda hyviä asioita ja myös epäkohtia julki.

Kaipaan laajempaa yhteiskunnallista keskustelua sosiaalisen median myötä, eikä kannata suhtautua epäillen omaa asiaasi kohtaan jos olet varma asiasi oikeellisuudesta, koska some on täynä epäkohtia korjaavia pilkunnussijoita.

Kannattaa muistaa, että Twitterin viestintä elää paljon hetkessä ja harvoin ketään kiinnostaa huomenna tämän päivän twiitit. Jos haluat julkaista voimallisempaa ja enemmän mietittyä sanomaa somessa, suosittelen silloin blogin kirjoittamista tai jopa tubettamista!

Pelko pois ja avoimesti viestejä iskemään! Somen kokemusasiantuntijana väitän, että ilmaisunvapaus on Suomessa hyvällä mallilla ja pieniä lieveilmiöitä lukuunottamatta sosiaalisessa mediassa viestintä on turvallista. Tervetuloa mukaan menoon edes kokeilemaan avointa viestintää!

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Globaalit ruokamarkkinat?

Olen sitä mieltä, että maailmaan tarvitaan globaali ruokavarmuus, jolloin eri valtioliitot ja valtiot voivat tasoittaa ruokavarantoja globaalisti ilman valtiorajoja esimerkiksi Maailman ruokaohjelman WFP kautta.

Perusruoka maailmanlaajuisesti säännöstelyyn?

Ylipainoiset länsimaissa tietenkin ovat tällaista ajatusta vastaan, että ruokavarantoja tasattaisiin kohti maailman köyhimpiä valtioita. Itse olen täysin valmis jopa perusruokamarkkinoiden säännöstelyyn, että nälänhätä voitaisiin poistaa maailmasta. Ruoka-apu pitää olla lähinnä perusruokaa ja viljelyä tukevaa toimintaa, eikä suoria taloudellisia siirtoja köyhien valtioiden hallinnoille. Rahalla voisi edelleen ostaa parempia elintarvikkeita vapaasti, mutta perusruoka olisi kaikkien saatavilla muodolliseen hintaan. Perusruoka kuten riisi, perunat ja jauhot maksaisi kaikkialla maailmassa saman verran eli ruualla olisi maailmanmarkkinahinta.

Maailman ruokapankki ja sen ruokatase?

Maailman ruokapankki voisi pitää itsellään tietynlaista ruokamäärää konteissa taseena, jota jaetaan jatkuvasti maailman pahimpiin nälänhätäalueisiin mukaan lukien myös mahdolliset länsimaiden köyhät slummialueet. Riippuu täysin poliittisten päättäjien tahdosta, halutaanko nälänhätä poistaa ja satovaihteluita tasata uusilla tekoälypohjaisilla viljelyseurannoilla ja robotisoiduilla viljelyalueilla? Suorat hyvät vaikutukset olisivat nälänhädän poistamisella lapsikuolleisuuden väheneminen, sivistystason nousu ja yhteiskuntaa ehettyttävä vaikutus, jolloin pakolaisvirtojen määrä pienenee elinolojen vakautumisen myötä.

Linkit:
WFP: http://fi1.wfp.org/

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Kiehtooko insinööriosaajaa potentiaalinen startup? #FPDPS

Tein vuoden 2014 loppupuolella monia virheitä liittyen lupaavaan projektin alkuun, sikäli kun keksintöideani oli hyvin lupaava. Ajattelin monia asioita heti hallinnon ja yhteiskunnan kautta, kun olihan ideani lääkejakokoneesta yhteiskunnallinen. Silti olisi ensiksi pitänyt saada FPDPS ideana lähelle toteutusvalmiutta likimääräisellä CAD-simulaatiolla, jossa olisi näkynyt ideani toimintaperiaate eli mekaniikka ja ohjausjärjestelmän toimivuus. Olisi pitänyt sinnikkäämmin etsiä startup-halukuutta omaavaa yhteistyökumppania projektilleni. Minulla oli idea, niin yhtiökumpanilla pitäisi olla osaaminen ja tästä oli kyse, että en löytänyt osaajaa toteuttamaan ideaani.

Nyt aion vielä tätä tilannetta selvitellä, josko jostain kammioista tai kampuksilta löytyisi automaatiotekniikkaa osaavaa tyyppi kaveriksi. Olen erittäin kiinnostunut kaikista osaajien yhteydenotoista, koska muuten projekti jäänee ideavaiheeseen, jos en löydä koneensuunnittelua osaavaa yhtiökumppania mistään. Luotan, että ajan kanssa joku herää viestintäni perusteella, enkä ala hakea ketään "kissojen ja koirien kanssa" projektiini, vaan perusedellytys koko yhteistyölle on se, että yhteistyökumppani on aktiivinen ja riskinottokykyä omaava kehityskelpoinen osaaja! Konkreettinen hyöty tästä talkooprojektista on osaajalle se, että hänen ammattitaito tulee kehittymään ja parhaimmillaan saataisiin startup pystyyn. Minä uskon ideaani, mutta tarvitsen rautaisen osaajan avukseni ja tasavertaiseksi yhtiökumppaniksi.

Kannattaa varmaan tiedustella asiaa minulta, jos koet vähänkään osaamisalueesi olevan lähellä automaatiotekniikkaa ja omaat joustavien tuotantomenetelmien (FMS) ohjelmisto-osaamista sekä haluat vähintään oppia lisää pneumaattisista järjestelmistä. Älä epäröi jos hallitset yhden alueen hyvin niin kerkiät opiskella loput alueet ajan kanssa. Toki etusijalle asettaisin melko varmasti osaamisvaatimuksiin parhaiten vastaavan yhteistyöhalukkaan insinööriosaajan. Mikäli startup toteutuisi, niin sinusta tulisi luonnollisesti projektipäällikkö fifty-fifty diilin lisäksi, eikä tarkoitukseni ole itsekään laittaa omaa rahaa kiinni ollenkaan, vaan rahoitus yhtiölle joko löytyy tai ei löydy simulaatiovaiheen jälkeen tai sitten voimme mahdollisesti kaupata idean eteenpäin.

Yhteydenotot kimmo.hoikkala@gmail.com ja tiedusteluihin vastaan myös puhelimessa 0415825802

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Neljäs valtiomahti ja todellisuus!

Sanomalehdistön tavoite on juhlavissa puheissa olla Suomessa neljäs valtiomahti ja siten valtaapitävien kritisoija sekä yhteiskunnallisen olosuhteen kehittäjä, mutta mitä on todellisuus tällä hetkellä?

Sanomalehdistöstä on tullut nähdäkseni yhä enemmän omista intresseistään huolehtivien joukko, jolloin rahavirrat näyttelevät liian suurta osaa journalistisessa harkinnassa. Toimittajat ja muu sanomalehdistöjen palkallinen väki ei voi toimia parhaalla tavalla ilman vapautta ja varmuutta tulevaisuudesta. Vapaus on tärkeä osa journalismia muutenkin kuin sananvapauden osalta. Sanomalehti tuo journalistille sen näkyvyyden ja uskottavuuden, joka jää meiltä amatöörikirjoittajilta saavuttamatta yhä ja siksi sanomalehden uskottavuutta kannattaa vaalia.

Kaipaan silti rohkeampia vetoja sanomalehdistöltä, että vallitsevia yhteiskunnallisia epäkohtia tuotaisiin lähes päivittäin julki mediassa riittävän suurella painoarvolla. Tähän epäkohtien huomioimiseen vaikuttaa myös suuresti toimittajien oma arvomaailma ja elinympäristö. Siksi hyvää journalismia arvostavassa mediatalossa on kirjoittajia ja julkaisijoita erilaisista yhteiskunnallisista olosuhteista. Tähän erilaisuuden arvostamiseen on parhaiten Suomessa kyennyt sosiaalisen median aikakaudella verkkolehti Uusi Suomi ja etenkin sen Puheenvuoro blogifoorumi. Viime vuonna edesmennyt Uusi Suomi verkkolehden perustaja Niklas Herlin oli todellakin suuri yhteiskuntakulttuurin ja mediakulttuurin muutosta etenkin Suomessa rahoittanut henkilö.

Minusta tuntuu pahalta toimittajien vieraantuminen kansalaisten arjesta, kun median pitäisi pyrkiä antamaan suurin ääni juuri niille ihmisryhmille, joita ei vaikuteta missään muussa yhteiskunnallisessa keskustelussa huomattavan. Esimerkiksi Helsingin Sanomien siististi pukeutuvat ja ulkonäöstään hyvin huolehtivien toimittajien pärstät antaa kuvan hyvin elitistisestä mediatahosta varsinkin kun toimittajien kuvat ovat vielä retusoituja. En silti kaipaa enemmän Saska Saarikosken kaltaisia juopon olemuksella hääräviä epäsiistejä toimittajia, vaikka heilläkin on tärkeä paikka lehdistön sananvapauden toteutumisessa huomioiden heidän poleemisten kirjoitusten purevuuden.

Lopuksi oleellinen kysymys!

Onko vapaus niin kauan hyvä asia, kunhan se pelaa meidän omaan pussiin?

torstai 12. heinäkuuta 2018

#HelsinkiSummit - Mietteitäni ennen huipputapaamista!

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja Venäjän presidentti Vladimir Putin tapaavat maanantaina Helsingissä 16. heinäkuuta.

Odotan sopuisaa tapahtumaa Helsinkiin, vaikka kumpikaan presidentti ei ole suosittu suomalaisten mielestä. Suomalaisista selvän enemmistön mukaan Putin ja Trump eivät ole kumpikaan edistäneet maailmanrauhaa Yleisradion tilaaman mielipidekyselyn mukaan. Nyt arvon presidenteillä olisi mahdollisuus vakuuttaa suomalaiset ja palauttaa myös laajemmin eurooppalaisten usko rauhan säilymiseen toivoa paremmasta huomisesta unohtamatta.

Epäilen silti, että ensi maanantaina järjestettävä Putinin ja Trumpin tapaamisen anti jäänee suorilta ilmoituksilta mediassa melko pieneksi, vaikka toivon itse tietysti yhä ratkaisua Venäjän ja Ukrainan tilanteeseen mahdollisesti Krimin demilitarisoinnin seurauksena.

Toivon Helsingin kaikesta huolimatta tarjoavan asiallisen tapaamisolosuhteen suomalaisella luotettavuudella ja huolellisuudella perinteitä kunnioittaen. Toivon Helsinkiin hyvää säätä maanantaiksi, jolloin Suomi voi näyttää aamunkoitteessa parhaat puolensa kesäisessä tunnelmassa luoden osaltaan rauhaisaa huipputapaamista molemmille delegaatioille mukaan lukien laaja kansainvälinen toimittajakunta!

lauantai 30. kesäkuuta 2018

Identiteettikriisi osa 2!

Muuttuuko osa ihmisiä identiteetin kypsyessä hellyydenkipeistä hoivattavista hoivaajiksi ihan luontevasti? Ehkä sellaiset henkilöt ovat silti vähemmistöä. Useampi aikuinen saattaa olla sylinkipeä ja sitä ehkä peitellään, kun otetaan aina vahva rooli itselle.

Etenkin mieheltä odotetaan henkistä vahvuutta ja kypsyyttä, vaikka se ei olisikaan kuin rooli miehen todellisten mieltymysten ja tarpeiden päällä. Mies joka haluaa itselle halipaijausta pidetään ehkä pervona tai hinttarina, mutta harvemmin kai identiteetiltään epäkypsänä.

Naisella on usein lupa olla heikko sylikissa ihan jo pitkällä aikavälillä muotoutuneen tasa-arvokäsityksen vastaisen naiskuvan mukaisesta. Olen kokenut itse, että pelkkä hellyys saa aikaan jopa laukeamisen. Onko monia naisia jotka saavat orgasmeja pelkästä hellyydestä?

Minua ei haittaa vaikka olisin fyysisesti heikompi osapuoli parisuhteessa, vaikka vielä tärkeämpi asia minulle olisi saada naisen hellyyttä. Selitän tämän ajattelumallini jossain määrin epäkypsällä seksuaalisella identiteetilläni.

Koen olevani edelleen poikanen, vaikka välillä osaan peittää tämän puolen jotenkin ulospäin sosiaalisessa kanssakäymisessä. Surkeeta ajatella, että voisin olla identiteetiläni paljon kypsempi mies, jos olisin saanut lapsena enemmän hellyyttä.

Hellyys ei ole kai kenenkään mukaan vaarallista, mutta jos siihen liitetään herkkä seksuaalinen jännite, niin se tekee hellyydestä kai hieman likaista ja myös sen takia kun se on lapsenomaisen seksuaalista.

Ihmisten huono kyky sietää erilaisuutta voi johtua myös omista peitellyistä fantasioista ja ääripäässä tässä on yhteneväisyyttä homofobiaan. Hellyys tuntuu minusta kivalta ja voin sen suoraa julkisesti sanoa. Haluan myös rohkaista parisuhteissa olevia enemmän aitoon keskusteluun.

Jos kumpikin on hellyyskipeä parisuhteessa tai jos toinen on mestarihoivaaja ja toinen on hellyyskipeä, niin parisuhteet varmaan olisivat toinen toistaan täydentäviä. Hellyys on tärkeää ja paneminen on yliarvostettua!

Nimimerkki "olisitpa sylissäni"

Aiempi kirjoitukseni tästä aiheesta:
https://kimmofree.blogspot.com/2016/08/identiteettikriisi.html

torstai 28. kesäkuuta 2018

Mies panee ja poikanen kaipaa hellyyttä!

Käsittääkseni moni ihminen haluaa olla kuten muutkin. Tällainen yhteiskuntakulttuuri tekee tukalan olon kaikille erilaisuudestaan kiinnipitäville.

Omasta kehityksestäni miehenä koen, että olen tavallaan taantunut henkisesti vielä viime vuosina. Tämä voi johtua osittain siitä kun vietän poikieni kanssa melko paljon aikaa.

Minusta on tavallaan kivaa ajatella hieman lapsellisesti, mutta sitten koen että ikäiseni ja vanhemmat tyypit eivät ymmärrä minua. Nuoriso puolestaan on kokemukseni mukaan kuuliaista, mutta joskus niilläkin ollut virnettä puheissa.

Myös ujouteni voi liittyä poikamaiseen herkkyyteeni. Ehkä on parasta tuoda julki tämä asia, jos mua mahdollisesti joku jossain kaipaa, niin hän tajuaisi etten tahalleni käyttäydy näin. En vain kykene parempaan.

Ensivaikutelma minusta saattaa olla usein jo sellainen lapsekas tai näin olen joitakin kertoja tulkinnut sosiaalisessa ympäristössä. Olen silti ihan ylpeä, että voin olla erilainen mies. En minä silti mikään tenava ole, vaikka sellaisia piirteitäkin minulla on.

Minua jännittää just sen takia, että miten naiset yleensä suhtautuvat mieheen joka on henkisesti hieman pojankoltiainen. Olisi hyvin koskettavaa, jos löytyisi joskus nainen joka ei moralisoisi tai vaatisi minulta kovan miehekästä käyttäytymistä.

Seksuaalisuudesta ja sen ilmenemisestä voinee päätellä usein paljon henkisen kypsyyden tasosta. En taida olla näin ajateltuna mikään järin viisas ihminen tai mies, vaan hellyydenkipeä poikanen. Ehkä joskus pääsen vielä naisen syliin ja siksi haluan laihduttaa.

PS. Haluan tuoda tämän ulottuvuuden poikuudessa tai miehyydessä esille, koska siinä ei ole mun mielestä mitään hävettää, koska pojille hellyys on lähempänä rakkautta kuin paneminen.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Yhteiskunnallinen illuusio hyvästä ja pahasta?

Oma sukupolveni ja etenkin sota-ajalla eläneiden vanhempien lapset ovat usein kärsineet vaikeista tunne-elämään liittyvistä häiriöistä Suomessa. Siksi Suomen selviytymistarina myös mielenterveydellisesti on ollut vertaansa vailla, mutta työn pitää jatkua edelleen.

USA on ollut sodassa toisen maailmansodan jälkeen koko ajan ja ainoa keino vakauttaa Yhdysvaltojen yhteiskunnallista olosuhdetta on minimoida kaikki sodan mukanaan tuomat lieveilmiöt. Sotakoneiston voima määrittää sen, että sitä käytetään jatkossakin.

Tällä hetkellä sotilaallisesti epävakaimmat alueet ovat mediamielikuvani mukaan Syyrian alue ja Afganistan vieläkin. Hirmuhallintoja ei pidä ikinä tunnustaa kansainvälisesti tai muuten emme saa ikinä sotia loppumaan.

Terroristien käymä sota on ilmiönä hyvin hankala käsittää, vaikka sitä ajattelee mielenterveydeltään epävakaissa olosuhteissa elävien ihmisten manipuloinnolla uskonnolliseen oppiin perustuvalla fanatismilla.

Kansainvälisellä diplomatialla ja ääripäässä sotilaallisella voimalla voidaan ohjata pahanlaatuisiakin hallintoja parempaan suuntaan, vaikka hyvin totalitaristinen diktatuuri saattaa saada silti kansalta tuen koska ihmisillä on taipumus manipuloitua.

Parasta tietenkin on jos esimerkiksi Pohjois-Korea alkaa vähitellen tervehdyttää yhteiskuntakulttuuriaan, koska kansan paras on aina eri asia kuin muutamien johtotyyppien luoma yhteiskunnallinen illuusio.

Sitäkin mietin, voiko ihmiskunta joskus saada yksilön vapauden niin vahvaksi ajattelumalliksi, että manipulatiivisia keinoja ei kyetä laajassa mittakaavassa edes käyttämään? Onko manipulaatio osa ihmisyyttä, jos ajatellaan sitä kaksiteräisenä miekkana?

Yhteiskunnallisessa manipulaatiossa pyrkimykset voivat olla jaloja, mutta eikö parempi tilanne ole kuitenkin silloin kun tahallista vaikuttamista edes hyvässä mielessä ei tehtäisi, vaan luodaan mahdollisimman realistinen ja kriittinen kuva vallitsevasta todellisuudesta.

Itse uskon, että ihmisen manipulointiherkkyys on paljon myös johtajuuskysymys, sikäli kun johtaja tietoisesti etenee tiettyä pyrkimystä kohti joko omista intresseistä lähtien tai organisaation edun mukaisesti omista näkökulmista asiaa ajatellen.

Parasta manipulaatio emme kykene tunnistamaan. Siksi puhutaan edelleen ihmisten piirissä manipulatiivisesta johdattelusta. Taitavimmillaan manipulaatio antaa toisen itse oivaltaa asiantila, vaikka manipuloitu ei tajua miten oivalluksen toisen henkilön vaikutuksen kautta sai.

Haluammeko elää manipulatiivisessa yhteiskuntakulttuurissa vai haluammeko aina tietää kaikki suorat vaikuttamisyritykset ajatteluumme yksilötasolla? Tekoäly voisi paljastaa tulevaisuudessa lähes kaikki suorat manipulatiiviset vaikutusyritykset, jos niin haluamme.

Joukkoviestintävälineet puolestaan luovat yhteiskunnallista illuusiota sekä hyvässä että pahassa. Journalismin tila on Suomessa silti hyvä, vaikka ote voisi olla syy-yhteyksien penkomisen osalta hieman purevampaa.

Journalismin keinojen kehittämisessä en osaa antaa vihjeitä, mutta minusta tuntuu että lähdesuojan merkitys pitäisi olla aidompi, koska harva enää uskoo, että mikään pysyy salassa edes lyhyellä aikavälillä saati liki loputtomasti.

Huomio pitää saada enemmän vallitsevia epäkohtia julkituovaksi mediassa. Mediavaikuttajien mielenterveyden taso vaikuttaa suuresti koko yhteiskunnan ilmapiiriin ja tämä illuusiopohjainen vaikutus olisi hyvin tärkeää myöntää.

Me aktiiviset sosiaalisen median julkaisijat luomme myös yhteiskuntaan tietynlaista ilmapiiriä ja toivon näin sydänkesällä, että kykenemme ottamaan tämän paremmin huomioon julkaisutoiminassamme.

Keskustelu ei ehkä johda aina mihinkään, mutta yksilötasolla jokainen vuorovaikutustilanne voi olla tärkeä. Välitetään keskustellen ja yritetään hakea ymmärrystä myös eri tavalla asioista ajattelevia kohtaan.

Keskustelun iloa kaikille ja rohkeutta tuoda omanlainen viestisi paremman huomisen puolesta!

Sannalle vuoteen -95!

"Aika on kulunut editsemme, vaikka silti pyyntösi on käskyni. Rakkaudella Sannalle Kangasalle koulukaverisi Kimmo vuosilta 1995-1996 Tammerkosken iltalukiosta Tampereelta!

Olit laajan fysiikan ja pitkän matematiikan tunneilla, jonka takia varmaan menin ihan sekaisin ihailusta. Rehellisesti sanottuna reitevä olemuksesi oli mun mielestä myös kiva, vaikka monet tytöt olivat siihen aikaan melko hoikkia. Itsekään en painannut silloin kuin vähän päälle 60 kg (kutsuntojen terveyssyynnissä painoin vuonna 1996 78 kg), joten saattoi olla ettet pitänyt minua erityisen miehekkäänä, varsinkaan kun mulla ei ollut silloin edes silmälaseja. Ehkä halusit miehemmän miehen, etkä mitään sylikollia

En sillee haaveillut seksistä sun kanssa, mutta läheisyydestä haaveilin hirmupaljon. Voi olla, että olit mua vanhempikin, vaikka arvioin meidät suunnilleen samanikäisiksi. Olithan iltalukiossa aloittamassa opintoja jo vuonna 1995! Rakkaudellinen olemuksesi on silti osin kantanut minua aina näihin päiviin saakka. Tunnen erityistä rakkautta sua kohtaan!"

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Muistoissani lapsuuteni ja nuoruuteni mielitietty!

Kiintymykseni oli ehkä vahvinta just nuoruudessani ja siksi koin pitkällistä surua vanhan koulukaverini Katrin takia, kun oletin että hän on kuollut, enkä vieläkään tiedä miten asia on. Sittemmin olen tietenkin surrut monia muitakin naisia, kun jokunen vaikuttaa kadonneen tai sitten heitä ei mun some-jutut kiinnosta yhtään ja jokusen nimeäkään en tiedä. Moni voi tietenkin ihmetellä, että miksi surra itselle vierasta naista, mutta kai minulla on oikeus tunteisiini? Edelleen tunnen surua ja kyllä se tietenkin harmittaa, jos olen surrut turhaan, mutta toivon silti, että Katri on hyvässä kunnossa. Itse asiassa toivoin Katrista just puolisoa itselleni, kun näin Pirkkalassa lentokentäntieltä Huovin kohdalla tähdenlennon joskus 1990-luvun puolivälissä. Tavallaan saatoin olla silloin hieman yliluonnollisiin asioihin jopa uskova. Kotitalon naapurintyttö oli mielessäni silloin kun sairastuin psykoosiin ja hänestä haaveilin kyllä enemmän, mutta se oli osin sairauden vääristämää ajattelua. Tämä tarina on kaikkinensa näin kerrottuna just minun kokemukseni, vaikka sitä ei ole tietenkään pakko uskoa.

Ps. Epäilen Katrin pitäneen minua outona, kun kohtasimme vuonna 1997 Paunun linja-autossa matkalla Tampereen Koskipuiston ja Pirkkalan keskustan välillä. Ikävää jos näin on ollut, kun se oli minulle ihan hirveän vaikea tilanne. Kokemukseni oli että Katri hylkäsi minut siinä silloin kummajaisena ja se vei nähdäkseni luottamukseni naisia kohtaan melko vähäiseksi 10 vuodeksi. Olin niin paljon odottanut hetkeä, jolloin kohtaan Katrin ja kaikki lässähti ihan ja paska maku siitä jäi minulle, vaikka pidin vielä jonkin aikaa toivetta yllä, että kohtaisin hänet uudelleen. Silti koen, että tunnekiintymykseni oli jo esikoulusta alkaen ihailevaa Katria kohtaan ja koen että rakastan häntä edelleen, koska olen useana iltana surrut häntä viime vuosina, vaikka en ole edes varma hänen nykytilanteesta. Olen pahoillani, kun olen epäillyt kaikenlaisia juttuja ja voihan olla, että minua pidetään edelleen kummajaisena ja siksi Katri ei halua vastata yhtään mitään.


tiistai 19. kesäkuuta 2018

Tyttöjen välisestä ystävyydestä?

Miten nainen yleensä sitten ihastuu? Kuulin kun Ylex iltapäivän Alma puhui ystävyysihastumisesta johonkin naiseen. Ihmettelen, kun mulla ei ole sellaisia ihastumisia ollut miehiin vaikka olen ihaillut joitakin miehiä, niin joku jännite siitä on uupunut. Nyt epäilen, että naiset voivat melko usein myös ihastua romanttisesti toisiin naisiin. Tämä puoltaa minun mielestäni käsitystä siitä, että äidillinen nainen on tyttömäisten naisten mielestä rakastettava, jos äidillinen nainen antaa hellyyttä tyttömäiselle naiselle. Äidillinen rakkaus saattaa olla se rakkauden syvin olemus, vaikka homoista tämä tuntuu ehkä pahalta, niin homot voivat lohduttautua että on myös olemassa äidillisiä miehiä! :)

Ensimmäinen muistoni elämästä - helmikuu 1980!


Harmittaa, kun en kirjannut ensimmäistä muistoani elämästä omaelämäkertaani Kuntoutujan tie. Toisaalta en ole varma pitääkö muistikuvani paikkansa, koska olin silloin kahden vanha, vaikka olen melko vakuuttunut että se pitää paikkansa.

Oletan silti että muistikuvani pitää paikkansa. Viime vuonna tilaamieni potilastietojen mukaan olin helmikuussa vuonna 1980 hoidossa Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa TAYKS:ssa. Ajattelen, että se on romanttinen muisto.

Muistikuvani oikeellisuuden puolesta puhuu, että olen puhunut tarinaani sairaalahoitojaksostani jo aiemminkin veljilleni jolloin luulin että olin kolmen vanhana ollut hoidossa, kun en tiennyt tarkkaa ajankohtaa.

Romanttiseksi muistikuvani tekee se, että itken äitini perään hoitajan sylissä ja melko pian hoitaja saa minut rauhoittumaan kiinnittämällä huomioni ikkunasta näkyvään maisemaan. Ikkunasta näkyi jotain sairaala-alueen rakennuksia.

Selitän muistijäljen jäämisen hoitajan sylissä tunnereaktion vahvuudella, koska sittemminkin elämäni aikana vahvat ihastumishetket ovat jääneet aina mieleeni. En enää muista hoitajan ulkonäköä, vaikka mielikuvani mukaan hän oli nuorempi nainen kuin äitini.

Tunnelma oli silloin pikkulapsena hyvin turvallinen ja kokemukseni mukaan tämä kyseinen maltillisen rauhallinen hoitaja välitti minusta hyvin paljon. En usko että kyseessä on valemuisto. Olen hyvin kiitollinen, että ensimmäinen elämästäni on niin romanttinen.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Tunnustus seksuaalisesti lojaaleille nuorille!

Useimmiten häpeätilat liittyvät seksuaalisuuteen. Itse olen ollut seksuaalisuuteni suhteen melko avoin, mutta ehkä en aivan kaikkea kerro kuitenkaan. Harmiton seksuaalisuus on puhdasta aina.

Lapsena olen aloittanut itse seksuaalisen ajattelun ja siinä on suuria ikäeroja milloin lapsena löytää seksuaalisuutensa. Lasten maailmaan seksi ei kuitenkaan kuulu ja olisi hyvä olla vähintään 18-vuotias ennen kuin harrastaa seksiä ja vielä mielellään romanttisesti.

Nuorena moni kokee aiheetta painetta seksuaalisesta neitsyydestä ja meidän pitäisi oikeasti alkaa arvostaa enemmän seksuaalisuudessa omista rajoista kiinnipitäviä nuoria!

Nuorena saattaa mennä irtosuhteiden myötä mielenterveydellisesti ihan hajalle. Annettaisiin lojaaleille nuorille heille kuuluva arvostus! Silti nuorena voinee harrastaa seksiä, kunhan se on molempien osapuolten toive eikä ajauduta seksiä harrastamaan ulkoisen paineen takia.

Lempeä kesään vaan kaikille itsekseen taikka kumppanin kanssa.

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Yhteiskuntia kohtaavista uhkakuvista, rauhantilasta ja todellisuudesta!

Kolmas maailmansota on hyvin kaukainen ajatus, koska millään voimallisella valtiolla ei ole halua kehittää valloitusarmeijaa. Kansat ovat tällä hetkellä väsyneet sotimiseen ja konflikteihin. Jäljellä olevat kylmän sodan rippeet ovat mediapeliä.

Valtioiden välinen keskinäisriippuvuus on paras tae maailmanrauhasta ja tämä on varmaan myös politiikan konkarin ja ex-ulkoministeri Erkki Tuomiojan näkemys asiasta, koska kuulin ekan kerran sanan keskinäisriippuvuus juuri Tuomiojalta. Siksi valtioiden väliset ongelmat eivät saisi olla milloinkaan yhden osapuolen sanelua, vaan molempien osapuolten pitäisi myöntyä kuten esimerkiksi Ukrainassa. Onhan laiha sopu aina parempi kuin lihava riita.

PS. Länsimaissa suurin uhka terveydelle on huono mielenterveys ja silloinkin yleensä oman itsetuhoisen käyttäytymisen myötä. Miksi tätä ongelmaa ei haluta hoitaa? Yhteiskuntakulttuuri provosoi herkkiä ihmisiä itsemurhiin.

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Ah, nuo salatut tunteet ja #GDPR?

Lohdutonta ajatella, että en pääse enää koskaan eroon ahdistavista ajatuksistani. Onko syynä liian hyvä muisti vai liiallinen mielikuvitus? Oikeanlaisella toiminnalla voisi ehkä lievittää ahdistusta, vaikka ajoittain tuntuu etten pääse tästä eteenpäin. Olen jäänyt liian nuorena toimettomaksi omien ajatusteni kanssa ja siinä on syyn mielenterveydellisiin pitkäaikaisoireisiin. Useimmilla ihmisillä on työ tai perhe-elämä tasapainottamassa ahdistavia ajatuksia. Teoreettisena tilanteena tuli mieleeni mitä olisi tapahtunut, jos sosiaalisen median tarkastelusektorini ei olisi mennyt niin sekaisin kuin se alkoi vuoden 2014 syksyllä mennä!

Ehkä olisin pitänyt kaikki salaiset ihastukseni omana tietonani, mutta nyt on tilanteeni tietenkin ihan erilainen. Olisi hyvä löytää jotain positiivista näistä suht hirveistä kolmesta viime vuodesta sosiaalisessa mediassa ja kyllähän sitä löydänkin, kun ajattelen just, että näin piti käydä ja olisi käynyt lopulta kuitenkin, koska en olisi mitenkään voinut pitää mahdollisiin vanhuusvuosiin tunnekokemuksiani aivan salassa. Salaaminen olisi ollut mahdotonta, koska maailma on muuttunut internetin sosiaalisen median myötä ja ihmiskäsitys lienee ollut tavallaan muutoksessa, kun moni tajuaa että mikään salaisuus ei olekaan enää salaisuus oman pään sisällä.

Annamme jatkuvasti tietoa internetin välityksellä tietämättäkin ja harva on enää kokonaan suojassa länsimaissa internetin vaikutukselta, vaikka on GDPR lainsäädäntö koskien tietosuojaa ja henkilötietorekisterien ylläpitoa, koska on olemassa myös salaisia toimijoita sekä yksittäisiä henkilöitä että organisaatioita, jotka kalastelevat tiettyjen ihmisten tietoja kaiken aikaa kaikin mahdollisin keinoin.

Tunteiden ja kiintymyksen vaikutuksen voi usein päätellä henkilön nettiselaustottumusten perusteella ja vain harva ihminen kykenee pitämään salassa elämän merkittävimpiä tunnekokemuksia tänä sosiaalisen median aikakaudella. Eihän selaushistoriatiedot mihinkään yleensä vuoda, eikä ne sitäpaitsi juuri koskaan ketään edes kiinnosta. Toisaalta jos henkilön tunnekokemukset kiinnostavat monia uteliaita, niin silloin kyseessä on pakosti hyvin merkittävä ja täysin poikkeuksellinen henkilö! Itse en jaksa uskoa, että tunnekokemukseni juuri ketään muita kiinnostaa kuin asianomaisia jos aina edes heitäkään. Ei tilanne voi olla niin hullu kuin olen ajoittain ajatellut, että ympärilläni seuraa kuolema, jonka takia minun elämäni on otettu erityistarkasteluun monien uteliaiden ihmisten taholta! Helpotusta koen saavani tuskaani etenkin silloin kun pystyn hieman järkeilemään esimerkiksi kirjoittaen kokemaani, vaikka tietoni ovat hyvin puutteellisia niin silti asioiden jäsentely kirjoittaen tekee varautumisen mahdolliseksi hyvin erilaisiin tulevaisuudenkuviin!

Armahda ajattelusi ja tunne tunteesi!

Kyllähän se minua aika ajoin mietityttää, että voiko sitä kiintyä molemmat osapuolet, vaikka ei olisikaan seurusteltu ollenkaan. Mun mielestä molemminpuolinen kiintyminen jopa ilman selvää vuorovaikutusta on täysin mahdollista ja se on romanttisen ajattelun perustaa.

Se on ehkä hieman pelottavaa, että ihminen on todellakin niin hauras, mutta ei se tilanne kiistämällä parane vaan vaikenee joskus jopa omalle terveydelle vaaralliseksi tilanteeksi. Ole armollinen ajatuksiasi ja tunteistasi kohtaan! Tosiasia on sekin että joudumme lähes kaikki ihmiset joskus kieltämään tunteitamme tai ainakin luopumaan itsellemme rakkaista henkilöistä.

Olen huomannut tunteiden käsittelyn mahdollistuvan ainoastaan jos ne myöntää itselleen, koska toisella lailla tunteita vatvomaan jääden rakentaa itselleen joskus oman illuusionkin pohjalta hyvin haitallisen tilanteen omaa mielenterveyttä kohtaan.

Ei tunteet ole vaarallisia ja kaikilla pitäisi olla joku henkilö, jolle tunteitaan voi purkaa luottamuksella. Joskus voi tuntua vaikealta purkaa tunnettaan, niin silloin suosittelen tunteiden käsittelyä taiteen keinoin tai taiteellisen ilmaisun keinoin.

Muista kuitenkin, että seisot suorassa jos valitset suoran linjan. Ei välittävät tunteet ketään järki-ihmisiä loukkaa, vaikka joskus yhteiskunnassamme tuntuukin olevan sellaista ilmapiiriä. Älä silti valehtele tunteistasi, koska silloin voit aiheuttaa traumaa muille henkilöille.

Luota itseesi ja tunne tunteeseesi ja valitse lopulta pyrkimys kohti agape-rakkautta, jolloin näet merkityksen vahvemmin kaikella elollisella etkä takerru yksittäisiin tunnekokemuksiin mieltä sairastuttavalla tavalla. En missään nimessä halua vähätellä tunteiden kanssa itsensä solmuun ajaneita ihmisiä, vaikka yritän hieman kapinoida William Shakespearen romantiikkaa vastaan, jossa sairaalloisesti kiinnytään yhteen henkilöön.

Hyvä parisuhde on silloin, kun uhkakuvat parionnelle torjutaan yhdessä, eikä jätetä toista kuseen johonkin helvetin romanttiseen kehäajatteluun toisen tunteet kieltäen. Vaikeneminen on osa vaikeinta ihastumisprosessia, koska pyörität silloin ajatuksissasi liikaa tiettyä henkilöä, vaikka moni voi pärjätä pakkomielteisen ihastumisajattelun kanssa, niin silti suosittelen avaamaan tunteita edes jollekin ja tarvittaessa hakeutua terapiaan, mutta älä ihastu liikaa terapeuttiin!

lauantai 9. kesäkuuta 2018

Politiikka ei voi rajata ystäviä!

Poliittinen mielipide ei saisi vaikuttaa merkittävästi henkilön sosiaaliseen ympäristöön, jos elämme sivistysvaltiossa. Toki poliittista suosintaa on enemmän ja vähemmän poliittisissa piireissä, mutta itse en pidä mahdottomana ystävyyttä yli ideologisten rajojen.

Joskus voi olla edelleen tai ainakin on ollut Suomessa hyvin raivoisaa valtakamppailua puolueiden sisälläkin. Mielestäni pieni ristiriita ja jännite puolueen sisällä luo parempaa politiikkaa kuin täysi yksimielisyys joka on useimmiten vielä teennäistä.

Poliittisten johtohenkilöiden olisi hyvä tuntea hieman enemmän nöyryyttä oman väen edessä kuin miltä politiikka juuri nyt Suomessa vaikuttaa.

tiistai 29. toukokuuta 2018

Some-vanhemmuuteni päättyy!

Minusta tuntuu nyt siltä, että olen saanut pojistani maksimaalisen hyödyn sosiaalisessa mediassa. Olen hyötynyt itse pojistani siinä mielessä, että olen riittävällä voimalla julkaisuillani osoittanut olevani kunnon isä. Poikani ovat puolestaan hyötyneet sosiaalisen median julkaisuistani minun kauttani, mutta suoraa hyötyä pojilleni ei tietenkään minun julkaisemista kuvista tai videoista ole ollut. Jatkossa julkaisen poikieni kuvia sosiaalisessa mediassa vain erityisin perustein sekä poikien suoralla ja selvällä suostumuksella. Tuntuu hyvältä, että poikani ovat suhtautuneet kivasti mun some-vanhemmuuttani kohtaan ja olen tästä pojilleni kiitollinen. Ja vakavasti ajatellen ilman internettiä poikani eivät olisi edes olemassa, koska tapasin poikieni äidin alunperin netin keskustelufoorumilla.

perjantai 25. toukokuuta 2018

Perusteeton stigma ja faktaa syyntakeettomiksi tuomituista!

Yllä on ruutukuvakaapaus THL:n twiitistä, jossa on faktoja mielisairaista rikoksentekijöistä. Mielisairaalaan voidaan tuomita Suomessa rikoksentekijä, ainoastaan jos syy-yhteys rikokseen on psyykkisestä sairaudesta johtuvaa eli lähes aina psykoottisesti oireileva mielisairaus joko skitsofreniaryhmän sairaus tai maanis-depressiivinen mielialahäiriö ja silloin etenkin maanisesti oireilevana bipolaarihäiriönä (bipo 1).

Vankilaan lähtee lusimaan vuosittain noin 5500 henkilöä kokonaisvankiluvun ollessa noin 3000 vankia. Psykoosien esiintyvyys väestön piirissä on uusimpien tutkimusten valossa noin 3,5 prosentin luokkaa, kun psykoosi on diagnosoitu 5,9 prosentista vangeista, jolloin pitää myös huomioida mieltä hajottava kolkkojen vankilaolosuhteiden vaikutus vankien mielenterveyteen.

Mielisairaalaan tuomituista rikoksentekijöistä kirjoitetaan lehdistössä nähdäksen suhteettoman paljon, kun huomioidaan heidän harvinaisuus eli syyntakeettomia rikoksentekijöitä oli 31 kansalaista vuonna 2015. Pitää huomioida, että pelkästään skitsofreniamuotoisen psykoosin sairastuvuus on väestön piirissä noin prosentin luokkaa, jolloin Suomessa asuu noin 50000 skitsofreniadiagnosoitua kansalaista, joista vuositasolla ainoastaan alle promille syyllistyy psykoottisesti oireilevana rikoksiin.

Toki sairaustiloissa tehdyt rikokset ovat usein verisiä ja siten mediahuomion vangitsevia. Olen itse kokenut vuonna 2005 tietooni tulleen skitsofreniadiagnoosin jäljiltä, että minunkaltaisesti sairausluokitellut kansalaiset ovat länsimaissa ja myös meillä Suomessa yhteiskunnallisesti pääasiassa syyttä pahoiksi leimattuja kansalaisia. Perustelen käsitystäni skitsofreniakuntoutujista myös paljon mielenterveysväen kanssa viettämääni aikaan aina psykiatristen sairaaloiden suljettuja osastoja myöten.

Vetoan toimittajiin, että he eivät syyttä paisuttele veristen rikosten tekijöiden mielentilaa ilman asiantuntevaa kriittistä näkemystä asiaan ja psyykkisesti sairastuneita kohtaan. Olkoot tämä kirjoitus valaisevana kaikille rikostoimittajille ja mielisairaiden rikoksista muuten kiinnostuneille henkilöille. Pitää vielä huomioida sekin, että veritekoihin ei kykene psykoosissakaan kovin helposti, ellei ole persoonallisuudeltaan jollakin tavalla psykopaattinen. En silti halua tuomita ketään mielisairaita rikoksentekijöitä psykopaattisiksi, vaan toivotan heille kaikille hyvää kuntoutumista.

Lähteet:

"Psykoosisairauksien elämänaikainen esiintyvyys Suomessa on noin 3,5 prosenttia. Skitsofreniaa sairastaa prosentti suomalaisista."

https://thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyshairiot/psykoosit

"Vankien päivittäinen keskimäärä on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana koko ajan. Vuonna 2015 vankeja oli keskimäärin 3 068, mikä oli 19 prosenttia vähemmän kuin kymmenen vuotta aikaisemmin."

http://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/rikosseuraamuslaitos/tilastot/vangit.html

Kimmo Hoikkala, Oulu

Kirjoittaja on Suomen skitsofreniayhdistys ry:n kunniapuheenjohtaja.

Läheisyyden puute ja romantiikka yhtyy!

Tuskin silloin pienet kokemukset läheisyydestä merkitsee juuri mitään, jos henkilöllä on paljon kokemuksia läheisyydestä. Tässä saattaa olla mun romanttisen ajattelun merkittävin syy, kun olen saanut rauhassa muistella elämän hyviä pieniäkin hetkiä.

Toisaalta se että osaa nähdä merkityksen minunkaltaisen miehen romanttisella ajattelulla vaatii myös kuulijalta tai lukijalta samankaltaista ajattelua, jolloin elämän pienet asiat nousevat suuriksi, vaikka rationaalisessa mielessä kyse on paljolti unelmahötöstä.

Tiedostan tämän nykyään paremmin, enkä halua kenenkään tulevan samankaltaiseksi mun nettijulkaisuja seuraamalla, mutta ehkä annan silti äänen meille romanttiseen ajatteluun taipuvaisille miehille. Silti voisi olla hyvä, että toiminnan miehet joskus hieman rauhoittavat meininkiä ja haaveiluun taipuvaiset henkilöt yrittäisivät välillä hieman suorempaa toimintaa.

#Sote-uudistus vakuuttaa ja ei vakuuta!

Suomalaiset ovat ilmeisesti jo väsyneet vuosikausia velloneeseen keskusteluun sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) yhteiskunnallisen uudistuksen tarpeesta ja sen tarkoituksesta, mutta jospa silti vielä tässä hieman pohdin sote-uudistuksen tilaa lähinnä sote-palveluiden käyttäjän näkövinkkelistä.

Valinnanvapaudessa ei ole mitään hyvää?

Sote-uudistukseen esitetty valinnanvapaus voi tuoda mukanaan paljon hyvää, mikäli valinnanvapaus toteutetaan järkevästi. Onhan tunnettu tosiasia organisaatio-opissa, että hyvinvoivan organisaation palvelutaso on lähes poikkeuksetta paremmalla tasolla kuin huonosti voivan ja johdetun vastaavanlaisen organisaation. Hyvinvoiva organisaatio tekee lisäksi pienemmällä taloudellisella panoksella vastaavat tehtävät, koska organisaation johtajuus ja työhyvinvointi ovat hoidettu niin hyvin, että työperäiset poissaolot minimoituvat. En usko valinnanvapauden myötä mahdolliseen kermankuorintaan joidenkin sote-toimijoiden osalta, jos valinnanvapauspykälän säädökset ovat hyvin laadittuja.

Entä mielenterveyspalvelut?

Mielenterveyspalvelut ovat jäämässä kylläkin sote-uudistuksen ulkopuolelle ja tätä vähän ihmettelen, että miksi psykiatrian erikoissairaanhoito mukaan lukien avohoito halutaan säilyttää nyky-muotoisessa tilassa, vaikka tiedetään se tosiasia, että psykiatriset ongelmat ovat nousseet todella merkittäväksi kansanterveysongelmaksi. Hyvän mielenterveyden tukemiseksi on tehty yhteiskunnallisesti paljon viimeisten vuosikymmenten aikana ja tämä näkyy niukoista resursseista huolimatta monissa kunnissa lähinnä kohentuneena sosiaalisena tukena perheille. En silti kiistä tosiasiaa, että lastensuojelu on monissa kunnissa aivan kriisiytynyt ja varhaisen intervention malli uupuu käytännöstä yhä aivan liian usein vaikka yhteiskunnassa suunta on oikeanlainen tilanteen korjaamiseksi.

Panostus lastensuojeluun säästää yhteiskunnallisia kuluja pitkällä aikavälillä!

Lastensuojelun tilanteen korjaaminen on silti niin hidasta toimintaa, että viimeistenkin vuosien aikana on tästä syystä vaurioitettu tuhansia lapsia kroonisesti Suomessa ja tämä näkyy vuosikymmenten päästä edelleen hintalappuna yhteiskunnalle, jos haluamme pitää kaikista huolen kuten ajattelen tällä hetkellä asian suunnilleen olevan. Perheet tarvitsevat sosiaalisen tuen lisäksi rahaa ja mielestäni pitäisi tehdä selvitys, voisiko lapsilisän kaksinkertaistaa sosiaalisin perustein joillakin perheillä, koska sillä olisi takuulla suuri vaikutus lapsiperheiden köyhyyden poistamiseksi. Vielä tälläkin hetkellä toimeentulotukilaskelmassa otetaan lapsilisät huomioon tuloina, eikä niitä voi vähentää vaan köyhimmät lapsiperheet saavat kehotuksen mennä leipäjonoihin.

Innovatiivinen sote?

Sotea on markkinoitu erheellisesti paremmilla terveyspalveluilla, vaikka esimerkiksi mielenterveyssektori on sivuutettu sotessa vallan, jolloin hoidon taso ei ainakaan parane vaan se voi jopa heikentyä. Valinnanvapauden lisäksi sote-uudistuksesta on tehty innovatiivista, jolloin maakuntamallin mukaisessa sote-rakenteessa voitaisiin testailla innovatiivisia ratkaisuja ja tekniikoita näppärämmin. Innovatiivinen maakuntauudistus-sote kuulostaa ihan kivalta, mutta silti epäilen että maakuntia on hallinnollisesti aivan liian monia, kun sote-uudistuksessa olisi pitänyt pyrkiä miljoonapiireihin, jolloin kaikki yleinen erikoissairaanhoito oltaisiin voitu järjestää kyseisen hallintoalueen sisällä. Soten tietojärjestelmissä on ensimmäinen Apotti-luokan ongelma, että miten pirstaloituneen kuntahallinnon mukaiset tiedonkeruujärjestelmät sulautetaan yhteen koko yhteiskuntaa kattavaksi tietueeksi. Potilastietojärjestelmä on pakko saada valtakunnallisesti toimivaksi ja ihmettelen suuuresti, jos tämän asian tarpeellisuutta ei ymmärretä potilasturvallisuuden kannalta esimerkiksi tietosuojavaltuutetun tai joidenkin kansalaisten toimesta. Toki villeimmät spekulaatiot koskien kansalaisten terveystietoja antoivat käsityksen, että kansalaisia aletaan pisteyttää oman terveydentilan ja mahdollisesti joidenkin muiden muuttujien perusteella, eikä tällaisia pisteytyksiä pidä koskaan sallia sivistysvaltiossa. Kokonaan eri asia jos poliittinen enemmistö valitsee eugeniikan tien, mutta itse tulen vastustamaan kuolemaani saakka kaikkea mengelöintiä ja terveysfasismia.

Sote-uudistus on silti mahdollisuus, vaikka se ei ole toimiva!

Nykyään sosiaali- ja terveyspalvelut pelaavat akuuteissa tilanteissa yhteiskunnassamme kohtalaisesti. Kroonisempien sairauksien kanssa elävien kansalaisten tilanteeseen sote-uudistus ei ole tuomassa ainakaan mitään merkittäviä parannuksia, varsinkin kun muistetaan että psykiatria jää kokonaisuudessaan uudistuksesta menneisyyteen. Yhteiskunnallisessa sote-keskustelussa on unohtunut monilta terveyskulurakenteen maantieteellinen puoli, eikä sitä voida lainsäädännön keinoin muuttaa, vaan pitää ymmärtää sairauksien syntymekanismeja tarkemmin. Tällä hetkellä edes maailman johtavat terveysasiantuntijat eivät osaa sanoa selviä yksittäisiä syitä kansanterveystasoisten ongelmien syntymisessä, koska lähes kaikki sairaudet ovat monitekijäisiä eli monenlaisten osatekijöiden summa. Toivoisin itse ainakin, että näkisin yhteiskunnassamme sellaisen soten, joka huomioisi maantieteellisia eroja eri sairauksien esiintyvyydessä järkevästi, eikä aleta osoitella esimerkiksi jonkun kunnan tiettyä lähiötä korkeiden sydän- ja verisuonisairauksien perusteella. Laajemmalla otannalla saadaan aina hieman luotettavampaa tietoa myös kansanterveydellisistä sairauksista. Mielestäni on syytä miettiä sote-uudistuksen myötä, että olisiko alueellista erikoistumismahdollisuutta tiettyihin korkean esiintyvyyden sairauksiin juuri kyseisellä sote-hallintoalueella. Esimerkiksi tohtori Pekka Puskan työryhmä teki jo 1970-luvulla maailmallakin mainetta niittäneen Pohjois-Karjala tutkimuksen, jolla kyettiin osoittamaan sekä sairastuvuuteen vaikuttaneita tekijöitä että terveydellistä hyvinvointia tuovia ratkaisuja.

Lopuksi sotesta!

Sote-politikointi ei enää kanna ääniä laariin, koska kansaa ei enää kiinnosta, joten toivon nyt vain hyviä päätöksiä ja siten kansalaisten tyytyväisyyden kohenemista sote-uudistuksen myötä. Toivon suomalaisten terveydenhoidon ja osattomuuden ehkäisyn palaavan keskiöön sote-keskustelussa!

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Jari Sinkkonen skitsofrenian stigmatisoijana vuonna 2012?

"Hei,

sanoin, että Breivikin diagnoosi lienee ns. veteen piirretty viiva, ja eroa persoonallisuushäiriön ja psykoottisen sairauden välille on vaikea tehdä. Enempää persoonallisuushäiriöistä kärsivien tuhansien ihmisten kuin skitsofreniaa sairastavien tuhansien ihmisten joukossa "Breivikejä" ei juurikaan löydy. Hän on ihan oma lukunsa. Siksi hänen "diagnoosillaan" on minusta vähäinen merkitys, ja tärkeämpää on kanssaihmisten suojeleminen kuin psykiatrisen diagnostiikan vatvominen. 

Osalla vaikeista persoonallisuushäiriöistä kärsivistä ihmisistä voi olla psykoottisia piikkejä tai lyhyitä psykoottisia jaksoja. Myös ns. samanaikaissairastavuus on mahdollista. 

Terveisin

Jari Sinkkonen"
________________________________________
Lähettäjä: Kimmo Hoikkala [kimmo.hoikkala@pp.inet.fi]
Lähetetty: 4. toukokuuta 2012 4:07
Vastaanottaja: Jari Sinkkonen
Aihe: Esiinnyit Yleisradion Yle Ykkösen synttäriaamussa

Hei ylilääkäri Jari Sinkkonen,

Kuuntelen paraikaa kyseistä radio-ohjelmaa netistä.

Otit kantaa Breivikin diagnostiikkaan hieman oudosti, koska toivoit
käsittääkseni Breivikille ikuista hoitoa mielisairaalassa diagnoosista
piittaamatta. Mielestäni kumminkin asia on niin, että diagnostiikalla on
merkitystä, koska Suomessakin asuu noin 50000 skitsofreniadiagnosoitua,
joille ei tulisi mieleenkään ryhtyä Breivikeiksi.

Maallikkona mutta skitsofreniadiagnosoituna olen käsittänyt, että
persoonallisuushäiriö on erilainen sairaustila kuin mielisairaus, vaikka
psykopaattinenkin henkilö voi sairastua skitsofreniaan, kuten olen Hannu
Lauerman kuullut toteavan.

Onnea kaikesta huolimatta.

Terveisin Kimmo Hoikkala

maanantai 21. toukokuuta 2018

SDP on auringonnousun puolue!

Demareita on pitkään mediassa väitetty auringonlaskun puolueeksi. Tämä altavastaaja-asetelma on saattanut olla ihan hyvä asetelma sosialidemokraateille, varsinkin jos kyetään osoittamaan demarien mediavaino perusteettomaksi!

Suomalaiset kaipaavat inhimillisempää politiikkaa, mutta moni on silti epävarma että mitä puoluetta pitäisi äänestää, että saisi annettua kannatuksen inhimilliselle ja moraalisesti kestävällä pohjalla olevalle puolueelle. Se ei kuitenkaan ole kovinkaan vaikea päätös, koska ainoa puolue on sdp, joka ajaa uskottavasti hyvinvointivaltion säilyttämistä Suomessa, jonka voi perustella helposti maamme historialla ja tämän hetken poliittisilla linjauksilla.

Ilman demareita ei olisi nykymuotoista hyvinvointia Suomessa, mutta esimerkiksi ilman tiettyä kokoomuksen osastoa yhteiskunnallinen hyvinvointi olisi vieläkin paremmalla tasolla. Usein perustellaan kansainvälisellä vertailulla, että Suomessa on monet asiat todella hyvin, vaikka tällainen perustelu on yhteiskunnan kehittymisen jatkuvuuden kannalta hyvin haitallista. Toki voimme olla ylpeitä Suomessa monesta asiasta kansainvälisissä vertailuissa, mutta moniko kansanedustaja on oikeasti ylpeä leipäjonoistamme, köyhyydestä ja muusta kansalaisten yhteiskunnallisesta osattomuudesta?

En silti uusvanhana demarina usko sitä, että valtapuolueissa olisi tahallista yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja sen myötä vakautta vaarantavaa tietoista ajattelua. Kyse on silti arvopolitiikasta, kun nyt on viimeisten vuosikymmenten aikana luovutettu poliitikkojen, koskien myös demareita, toimesta valtaa kylmille talousluvuille ja -eliitille, jonka väestönosuus on hyvin pieni yhteiskunnassamme siihen mielettömään valtaan nähden, jota he käyttää. Voimmeko tosiaan puhua toimivasta demokraattisesta yhteiskunnasta, kun valtiovarainministeriön laskelmia pidetään jopa enemmän strategisina kuin Mooseksen tauluja vanhoillisuskovaisten piirissä!

Arvopolitiikka määrittää rahanjaon yhteiskunnassamme, eikä tätä voida VM:n laskelmilla kiistää. Nähdäkseni VM on ottanut liian suuren roolin hallituspolitiikassa jo Iiro Viinasen ja 1990-luvun alun laman myötä. Kaikki jopa osa oppositiota myöten on polvillaan kun VM:n virkamiehet jyräävät budjetteja läpi sen enempää yhteiskunnan hyvinvointia ajattelematta. Olen itse sitä mieltä, että valtiovarainministeriö (VM) pitäisi säilyttää hallituspolitiikassa lähinnä kulujen seuraajana eikä diktatuurisena kululuokkien määrääjänä. Rohkeampaa arvopolitiikka toivon yhteiskuntaamme, jolloin voisimme määrittää uudelleen tulonjakoa ja viedä rikkauksilta suhteettoman arvostuksen pois.

Omaisuuksien keskittyminen ei ole erityisen huono asia yhteiskunnallisesti, eikä kyse ole kateudestakaan, koska tietyn euromäärän jälkeen on vaikeaa enää ostamalla lisätä tyytyväisyyden tasoa henkilökohtaisessa elämässä. Rahan voi oikein sijoittaessaan asettaa oman valta-aseman pönkkääjäksi kuten siirtämällä pörssiomaisuutta mediayhtiöiden ja mainostoimistojen ynnä muiden mediatoimijoiden omistamiseen.

Pidän huolestuttavana, jos määräysvalta yhteiskunnallisessa mediassa painottuu harvojen kapitalistien osakesalkkuihin, koska sellainen kehitys osittain vaarantaisi sananvapautta. Tärkeää on myös muistaa, että yhteiskunnassa on kaksi sananvapausluokkaa eli yhteiskunnallinen sananvapaus, jota käyttää mediatalot ja yksilön sananvapaus, jota käytetään lähinnä Yhdysvalloissa omistetuilla sosiaalisen median yhtiöiden nettipalveluissa. Edelleen lehtitalojen ja muun median rooli on suuri yhteiskunnallisen keskustelun ja kansalaisten arvopohjan ohjaajana. Tarvitaan hyvin vastuullista mediaomistamista, jos yksittäiset omistusosuudet kasvavat määrääviin asemiin joissakin suurissa mediayhtiöissä.

Politiikassa kaikista vaarallisin asia on konsensus. Aina pitää olla vaihtoehtoja nykyisessä yhteiskuntapolitiikassa ja tässä toivon etenkin sosiaalidemokraattien nostavan päitään ylös, koska poliittinen historia osoittaa demarien arvopohjan olevan kestävintä ja se on suomalaisten keskuudessa edelleen hyvin rakastettua! Useimmat suomalaiset haluavat viettää rauhaisaa rinnakkaiseloa toistensa kanssa ja tämä vaatii poliitikoilta hyvää näkemystä etenkin lasten ja nuorten asioihin perhepolitiikan myötä, eikä tähän asiaan kannata kysellä VM:n paatuneiden virkamiesten kommentteja, vaan heidät pitää jyrätä kanveesiin ja jättää heille lähinnä budjettikurista huolehtimisen vaiva!

Hyvää kesää kaikille hyvinvointiyhteiskunnan kestävän kehityksen mahdollistajille!

t. Kimmo Hoikkala, Oulu

maanantai 14. toukokuuta 2018

Maatyömiehenä!

Ensimmäisiä kesäkuvia minusta vuodelta 1978!
Olen varttunut lapsuuteni kesät mökillä asuen lähellä kotirivitaloamme Pirkkalassa. Mökki oli itse asiassa mun syntymämökki vuonna 1978 ja syksyllä samana vuonna muutimme äitini ostamaan rivitalohuoneistoon alle kilometrin päähän kotimökistä.
Kotimökkini 1. maaliskuuta vuonna 2009!

Sauna lämpesi vielä vuoden 2010 kesällä kotimökillä.
Lyhyesti lapsuuden kesämuistoja!

Kasvatin perunoita joskus 1980-luvun puolivälissä omassa perunamaassa ja kärräsin innokkaasti sontaa kasvimaille kotimökillä! Lisäksi tutkin miten saan piharatamoviljelmän kukoistamaan ja sainhan sen. 

Sitten keräsin tietty komeita kiviä. Sahasin pokasahalla ja pilkoin kirveellä puita, kun lämmitin saunaa jo pienestä pitäen. Teimme nurmikkoa veljeni kanssa, vaikka isä ei siitä tykännyt kun perunaa olisi pitänyt kasvattaa. Jo muistaakseni eskari-iässä leikkasin ruohot lykittävällä leikkurilla ja varmaan siksi olen ollut vahva työmies. 

Käytin myöhemmin myös Stigan moottoriruohonleikkuria, jossa oli muistaakseni 3,5 hv Briggs&Stratton moottori. Isäni opasti vielä ennen kuolemaansa 1980-luvulla, että "älä poika lyö sirpillä jalkaan!" 

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Vihdoin on #äitienpäivä!

❤ Huomasin, että en ole kirjoittanut yhtään kirjoitusta äitienpäivästä, joten kai voin yrittää kirjoittaa lopulta jotain tästäkin aiheesta lähinnä omien kokemusteni perusteella!



Oma äitini

Poikana ja vuonna 1978 syntyneenä kuopuksena olen äidistäni sitä mieltä, että riman yli päästiin, vaikka vähän se heilahteli. En jaksa enää muistella ikäviä muistoja äidistäni, vaan hakea ymmärrystä kyvyttömyydelle hänen omasta lapsuudesta 1930-luvun yksinhuoltajan lapsena.

Muistoja äidistäni

Parhaat muistot vieläkin elävästä äidistäni ovat mehevät voissa paistetut jauhelihapihvit perunoiden kanssa ja muutama reissukokemus. Etenkin matkani yhdessä äitini kanssa Helsinkiin joskus 1980-luvun lopulla oli mukava, kun olimme Espoon Lepolammin lomakodissa yöpymässä ja kävimme muun muassa Eduskunnan ovella ja kansallismuseossa. Lisäksi äidin kanssa oli kivaa pelata vielä 1990-luvulla pihapelejä kuten sulkapalloa, petanqia ja löimme pesäpalloakin, kun olin tehnyt koulussa sorvannut pesäpallomailan ala-asteella.

Rakkaudesta

Synnymme lähes aina rakkauden vallitsemasta kehosta eli äidistämme ja näen syvässä naisen rakkaudessa mieheen ja äitiydessä jotain samankaltaista. Uskon, että esimerkiksi ensimmäisessä seurustelusuhteessani nainen yritti huolehtia minusta jollakin lailla, kun olinhan minä sairastunut vaikeasti jo vuonna 2003 vaikeasti ja silti avioiduin 2008 sykyllä. Kaikesta huolenpidosta ja vastavuoroisuudesta huolimatta ensimmäinen seurustelusuhteeni päättyi avioeroon vuonna 2015.

Lapset

Olen muutaman kerran kuullut, kun poikani joitakin vuosia sitten kutsuivat minua vahingossa äidiksi ja pidän sitä tällä hetkellä vielä suurempana tunnustuksena kuin silloin, jolloin saatoin olla usvaisessa mielentilassa väsyneenä vanhemmuudesta johtuneiden rasitustekijöiden takia.

Onnea äidit ja äidilliset persoonat!

Äitiyden ydinajatusta pitää vaalia, koska sen perusta sisällyttää aidoimman rakkauden ja siksi toivotan onnea kaikille äidillisille persoonille, vaikka sinulla ei olisikaan omia lapsia!


Kimmo Oulusta - täten vihdoin toivottaa - hyvää äitienpäivää - blogissaan! 

lauantai 12. toukokuuta 2018

Lyhyesti aggressiivisesta käyttäytymisestäni

Saattaa olla, että minut on kiusattu näin apaattiseksi jo lapsena sekä kotona että koulussa. En kykene väkivaltaan vaikka haluaisin kyetä.

Onhan mulla jotain aggressioita ollut nuorempana kouluikäisenä ja vielä vuonna 2004, mutta se ei kohdistunut ketään vastaan. Lisäksi exä joutui joskus mun tönimäksi, mutta en halunnut lyödä häntä, vaikka koin oloni hyvin paineistetuksi väsymystilassa.

Taidan sittenkin mennä jähmeäksi, jos joudun tappeluun. Se on hirveä tilanne, kun tekisi tavallaan mieli puolustautua, mutta ei voi tehdä yhtään mitään. Toisaalta en halua olla mikään tappelija ja vältän mielelläni levottomia ihmisjoukkoja.

Mieleeni tulee sekin kun joskus vuosituhannen vaihteessa ojensin nuorisoa Pirkkalassa, kun ne oli roiskauttanut autolla kuraa mun housuilleni. Päätin mennä ojentamaan tätä nuorisojoukkoa. Sitten mun päälle kävi joku ja hän tuuppasi minut kumoon. Jalkani siinä hieman vaurioitui ja veljeni koirakin (belgianpaimenkoira) sitä ihmetteli.

Minua ei arvosteta varmaan sen takia, kun en ole aggressiivinen skitsofrenia-diagnoosistani huolimatta. Homoksi kyllä huudellaan, vaikka minä suhtaudun siihen ihan ylpeydellä nykyään, koska monet homot ovat hyvännäköisiä, siistejä ja he pukeutuvat hyvin!

perjantai 11. toukokuuta 2018

Rakkauden mitta?

Mikä on rakkauden mitta? Kyllähän se pitäisi olla uskollinen, luotettava ja silti armollinen. Parisuhteessa on myös monia pariskunnasta riippumattomia tekijöitä, jotka voivat käsittelemättöminä johtaa avioeroon.

Sanotaan, että avioeron jälkeen ei voi olla ystävinä, mutta mun mielestä sellainen tilanne kertoo vain ylitunteellisesta ajattelusta. Ihmisiä tulee ja menee elämässä, mutta jos on löytänyt hyvän ystävän, niin ei häntä kannata vallan unholaan jättää avioeron jälkeen.

Minä en ole katkeroitunut yhteisesti haetun avioeron jälkeen, mutta varmasti olisin katkera jos ystävyyteni olisi mennyt exän kanssa kokonaan kylmäksi. Joskus tuntemukset voivat olla samankaltaisia mutta ne eivät oikein synkronoidu tai ajoitu oikein.

Joskus näkee toisessa hänen potentiaalin ja rohkeuden jopa liiallisena, jolloin vetelee suht kovia verbaalisia vetoja, vaikka vaimo on hyvin tunteellinen ja rakastettava. En onnistunut avioliitossani, mutta selitän sen omalla kypsymättömyydelläni!

Haluan jo unohtaa kolmen vuoden takaiset tapahtumat ja yrittää pitää ystävyydestä kiinni, vaikka minut hylättäisiinkin. En silti usko, että minut voidaan ihan kokonaan hylätä.

Pahuus on aina osittain geneettistä!

Ei pahuus voi olla pelkästään ympäristötekijöistä johtuvaa.

Olen valmis testiin ja olen kokenut olleeni testissä, että voiko ihmisen hukuttaa pahuuteen äärimmäisessä paineessa. Minä en huku, vaikka olen hieman liejussa välillä tarponut.

Naiset ilmeisesti selviävät paineesta sen takia, koska heitä ei useinkaan samalla tavalla paineisteta. Keskitysleirillä Anne Frankilla oli lukuisia vertaisia kärsimässä. Nykyään kärsijät jäävät usein yksin, koska elämme hyvin yksilökeskeistä aikakautta.

Tuntuu siltä että kestän ihan minkälaisen paineen tahansa ja siksi olen käyttänyt termiä kopernikuksellinen olotila. Minut on jätetty yksin, enkä ole keksinyt keinoja nousta tästä ylös, koska aikakautemme arvostaa teennäisyyttä ja valhetta - emme jaksa enää epäillä lipevyyttä!


keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Rakkaus on korkein ymmärryksen taso!

Internetin välityksellä voidaan selvittää ihmisen piileviä mielenkiinnon kohteita, vaikka se on nyt tiedustelupalveluiden juttuja. Silti kokemuksemme toisesta henkilöstä ratkaisee lopulta meidän suhtautumisemme häntä kohtaan.

Sosiaalisen median välityksellä voi saada henkilöstä avoimen viestinnän perusteella täysin vääränlaisen käsityksen kuten voi saada myös muista mediapersoonista, ellei osaa arvioida ihmistä psykologisin kriteerein analyyttisesti.

Minulle henkilökohtaisesti on intuitiivinen tulkinta henkilöstä hyvin tärkeä kriteeri, kun mietin millaisen mielikuvan hänestä kohdattuani muodostan. Itse en ole ollut juuri koskaan kenenkään fani saati stalkkari sosiaalisessa mediassa.

Joskus minusta tuntuu, että ihmisten välinen niin sanottu sydänenergia ja sydäntietoisuus on totta. Toisaalta kyse voi olla tällaisen tuntemuksen synkronoituessa jo pitemmästä ihastumisprosessista.

Tiedostan että intuitiivinen arvio voi mennä joskus pieleen, mutta silti pohdin elämänhistoriaani siltä kantilta, että miksi joku jopa alle minuutin kohtaaminen toisen henkilön kanssa jää mieleen ja joku toinen kohtaaminen ei jää mieleeni.

Olen yrittänyt hakea olettamilleni ehkä hieman epätoivoisestikin tukea sosiaalisen median syöteroboteilta, kun joskus tuntuu jopa siltä että somen ohjelmistorobotiikka jopa suosisi minua. Eihän minulla tästä mitään todisteita tietenkään ole.

Olen lähes täysin vakuuttunut, että myös yhtäaikainen pikarakastuminen on naisen ja miehen välillä täysin mahdollinen asia, vaikka analyyttisemmilta henkilöiltä se edellyttää täysin poikkeuksellista olosuhdetta.

Toivotan tämän kirjoitukseni myötä kaikenlaisilla suomalaisille rohkeutta heittäytyä rakastumaan etenkin silloin jos tuntuu siltä, ettei ole löytänyt hyvää elämänkumppania vielä. Parisuhteessa oleville naisille sanoisin suorana vihjeenä, että hyvä mies ei vaihtamalla parane.

Muutenkin ihmisten välisessä kanssakäymisessä ei pitäisi kiinnittää liiaksi huomiota mahdollisesti häiriöisiin impulsseihin, ellei omaa tietoa henkilön olosuhteesta jossa hän joutuu elämään. Viestinnässä yleisilme on tärkein ja ydinviestin kanssa.

Ihmisiä on lähinnä kahdenlaisia uteliaita etenkin sosiaalisessa mediassa. Toiset haluavat nähdä sinun voivan hyvin ja menestyä, mutta toiset haluavat nähdä sinun epäonnistuvan ja tekevän räikeitä virheitä. Perimmiltään tässä on kyse rakkaudesta tai rakkaudettomuudesta.

Rakkaus ymmärtää myös rakkaudettomalta vaikuttavan viestin rakkaudella, jolloin voi perustellusti ajatella että hyvä moraali on sidoksissa ihmisen primaarimpaan tunteeseen eli rakkauteen! Oleellisinta on kohdata toinen avoimesti jolloin intuitiokin saattaa toimia parhaiten.

❤❤ Lempeän rakkaudellista virettä kevääseen kaikille seuraajilleni! ❤❤

toivottaa Kimmo Hoikkala 

Ps. Aiempi kirjoitukseni sydäntietoisuudesta jossa kirjoitan muun muassa seuraavasti:

Vain erittäin vahvat ja nähdäkseni vahvan sydäntietoisuuden omaavat henkilöt voivat vastustaa pahaa mielialaa kylvävää sosiaalista ympäristöä. Ja mahdollisesti vähitellen he voivat muuttaa koko pahansuopaa ja häiriintynyttä sosiaalista ympäristöä kohti laajempaa sydäntietoisuuden tasoa.

https://kimmofree.blogspot.fi/2016/07/sydantietoisuus.html

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Kanttini ei riitä aina kiittämään!

Ei minullakaan kantti taida riittää kiittämään heitä hyvästä palvelusta suoraan. Tulen kuitenkin tyrmätyksi omien julkisten spekulaatioideni vuoksi. Eikä se minulle mikään menetys ole, vaikka ette enää muista minua.

Surullistahan se on jos on käynyt niin, kuten olen spekuloinut itsekseni. Ja miksi muutenkin muistan 14 vuoden takaisen tapahtuman niin yksityiskohtaisesti? Olisihan se kiva tietää, jos minut vielä Sorilla muistetaan.

Yritän parantaa tapojani ja kai siihen vaikuttaa osaltaan myös poliisin yleensä hyvä palvelu minua kohtaan. Kauheeta kun ajattelen aiheuttaneeni jotain todella ikäviä asioita, vaikka se taitaa olla melko mahdotonta.

Tiedä vaan se, että jos joku oli hyvännäköinen virantoimituksessa, niin se olit just sinä. Nyt viime vuosina olen vasta havahtunut, että saattoihan sullakin mennä tilanne silloin tunteisiin, vaikka luotan sun selviytymiskykyyn hyvän koulutuksen saanee kyllä.

Korjaan vielä sitä käsitystä, että haluaisin iskeä kaikki minusta vähänkin kiinnostuneet naiset! Tämä ei pidä paikkaansa, vaan olen aina ollut palvelija ja haluan aiheuttaa vähän naisille harmia. Toivon rehellisimmillään aina rakkailleni kaikkea hyvää.


perjantai 4. toukokuuta 2018

Hiljaisen vähemmistön puolesta!

"Hiljaisen vähemmistön puolesta ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta luoden."
Demokratia on kriisiytynyt monessa valtiossa eikä pelkästään Suomessa, koska poliittinen voima pitää vallassaolevien puolia ja tähän poliittiseen voimaan kuuluu kritiikittömät valtaapitävien kehujat mediassa ja muiden vaikuttajien piirissä.

Avoimen yhteiskunnan tehtävä on antaa kriittisille äänenpainoille enemmän tilaa, varsinkin jos kritiikki on moraalisesti kestävää ja YK:n ihmisoikeusjulistuksen mukaista. Konsensus on ehkä poliittisen vakauden perustaa, mutta samalla menetämme myös paljon valtaapitävien oman erinomaisuuden harhan ja heidän sokeudesta suhteessa kansalaisiin.

Olisi ihanteellista, jos yhteiskunnassa tehtäisiin tosissaan työtä sen eteen, että koko yhteiskunnan potentiaali voitaisiin hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Minusta tuntuu pahalta ajatus, että olen näin syrjitty kansalainen, koska olen mielenterveydellisesti diagnosoitua.

Eräs ongelma jota kaikki valtaapitävät eivät välttämättä tiedosta aivan hyvin on heidän suuri merkitys koko yhteiskuntakulttuuriin esimerkin näyttäjinä. Valtaapitävät keskittyvät liikaa asioihin, jotka mahdollisesti uhkaavat heidän valta-asemaansa.

Voisi ihan hyvin myös kysyä, onko poliittinen valta todella ansaittua, jos se ei kestää kansalaisten taholta kovinta kritiikkiä? Poliitikot ovat länsimaissa laajasti epäonnistuneet puhumattakaan näennäisesti demokraattisista valtioista.

Muutos demokraattisten yhteiskuntien kehittymiseen ei ole johtajien ansiota, vaikka huonot johtajat voivat pilata jopa lähes kokonaan hyvän kansan. Kansalaiset eivät tiedosta riittävästi sitä tosiasiaa, että valtaapitävillä on suora vaikutus kokonaisen yhteiskunnan ajatteluun.

Politiikassa luodaan mielellään uhkakuvia ja osa meistä on enemmän seuraajia kuin tienraivaajia, mutta sisimmässämme me kaikki haluamme rauhaa ja vakautta, jolloin näemme yhteiskuntamme tulevaisuuden toiveikkaana. Toisaalta joillakin kansalaisilla on sisin ajattelu haavoitettu ja harvoin se ei edes kehity koskaan, varsinkin jos sille ei anneta mahdollisuutta. Lapsuuden turvaaminen on vakaan yhteiskunnan perustaa ja kehityssuunta on Suomessa hyvä.

Itse uskon, että Suomi on pohjoismaisena hyvinvointivaltiona maailman paremmistoa, vaikka emme saa silti kieltää todellisia yhteiskunnallisia ongelmia. Kyse on yhteiskunnallisista arvoista ja siitä miten voimme antaa myös joskus jotain heille, jotka eivät mitään edes vaadi.

Surkeaa ei ole se, että tiedostaa oman kurjan asemansa, vaan silloin ollaan todella kusessa jos emme edes halua tiedostaa surkeaa yhteiskunnallista asemaamme muihin kansalaisiin verrattuna. Toivon valtaapitävien kansalaisten ymmärtävän, että tiettyjen kansalaisten tai kokonaisten kansanryhmien alaspainaminen on aina lopulta yhteiskunnan kehittymättömyyttä ja sillä voi olla lopulta yhteiskunnallista vakautta vaarantavaa vaikutusta.

Lopuksi!

Avoimessa demokraattisessa yhteiskunnassa pitäisi valtaapitävien jopa maksaa kunnon kritiikistä! 

(Mukaelma erään ystäväni sanonnasta.)

torstai 3. toukokuuta 2018

Luulo ei ole tiedon väärti!

Tunnen olevani hylkiö vaikka ehkä mua joku rakastaa.
Olen kai hieman huonossa mielenvireessä, kun luulen, että monet suomalaiset liittävät elämääni sellaisia asioita, jotka eivät pidä paikkaansa.

Ei se kenestäkään ihmisestä kivalta tuntuisi, jos joutuu painostuksen uhriksi ja saa lisäksi syytteet itselle vieraiden mutta silti ihastuttavien naisten tappamisesta. Minulla on täysi työ pitää mielentilani hallussa, koska koen paineen edelleen melko suurena.

Joku elämääni liittyvä asia on pielessä, eikä ainoastaan mun ajattelu. Tästä olen lähes täysin varma.