perjantai 12. tammikuuta 2018

Yksinäinen elämäntaival on suurin yksilötason rakkaus!

Sodassa kaatuneiden muistomerkki Pirkkalassa!

Yksinäisen elämän eläneet kansalaiset ansaitsevat suuremman yhteiskunnallisen arvostuksen!

Liikutuin!

Meistä useimmilla on ollut jossain elämänvaiheessa parisuhde ja monilla on myös omia lapsia. Olen liikuttunut ajatuksesta, että jotkut kansalaiset jaksavat yksin koko elämän ilman parisuhteita vanhuuteen saakka. Monestako unelmastaan tällaiset kansalaiset ovat joutuneet luopumaan ja silti nämä harvat superkansalaiset osaavat iloita muiden onnesta ja olla palvelualttiita yhteiskunnan edun mukaisesti.

Uhrautumiskyky on ihailtavaa!

Eihän muiden onnesta aidosti iloitsevia yksinäisiä ja jopa erakoituneita kansalaisia voi olla monia. Kysyy lujaa henkistä vahvuutta taivaltaa koko elämä aivan itsenäisesti ehkä joidenkin harvojen ja hyvien ystävien saattamana loppuun saakka. Arvostan todella paljon teidän uhrautumiskykyänne sosiaalisessa suosiokilpailussa, vaikka samalla ajattelen, että eikö teistä erakoituneistakin voisi joskus olla kiva jos joku sosiaalinen unelma voisi toteutua? Te yksinäiset sisäisen ilonne säilyttäneet kansalaiset olette oikeasti rakkauden konkreettisin esiintymä yhteiskunnassa, koska luopuminen on suurinta rakkautta jos sen tekee vielä rakkaudellisin ajatuksin.

Rakkaudessa kiinni oleva erakko tyytyy osaansa!

Korutonta ehkä, mutta luulen tuntevani että aidosti rakkaudellinen luopuja ei kaipaa edes tunnustusta mistään, vaan hän jättää tilan muille ja elää itse kuten vähiten harmia muille tuottaa. Olette huippuja ja olisin ehkä voinut tulla samankaltaiseksi, mutta en tiedä olisinko säilynyt yksinäisellä tiellä lopulta edes hengissä nelikymppiseksi.

Aamen!

Ei kommentteja: