keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Tunteista muistelua ja hymyilevälle sielulle!

Tuntuu että olen tuntenut kaiken liian vahvasti, vaikka en ole tuonut tuntemuksiani ennen julki.

En enää voi pantata näitä asioita, kun olen kai kerännyt liian suuren taakan kuormaa omassa hiljaisuudessani. Harvoin minä poikavuosien kavereista niin lämpimiä muistoja tunnen kuin rivitaloyhtiön naapurin Timosta Pirkkalassa.

Timon kuolinviesti oli järkytys, mutta en silloinkaan osoittanut tunteitani joskus noin 15 vuotta sitten. En ole monia itseäni vanhempia miehiä tai minkäänikäisiä poikia ihaillut vaikkakin hieman epäromanttisesti, mutta Timo oli yksi heistä. Timo muun muassa opetti miten ohuella rautalangalla sai kotiovemme lukon auki jos ovi ei ollut takalukossa. Erityisesti lumilinnaan ennen 1980-luvun puoliväliä liitän aina muistoni Timosta ja muistan häntä lämmöllä.

Timo asui ilmeisesti nuorena isänä Mouhijärvellä ja hän oli maatalouslomittaja. Timon hymyilevä olemus oli jännä vielä aikuisiälläkin tai niin minä hänet muistan. Kynttilän lämpimiä terveisiä hänen omaisilleen!

Ei kommentteja: