tiistai 29. toukokuuta 2018

Some-vanhemmuuteni päättyy!

Minusta tuntuu nyt siltä, että olen saanut pojistani maksimaalisen hyödyn sosiaalisessa mediassa. Olen hyötynyt itse pojistani siinä mielessä, että olen riittävällä voimalla julkaisuillani osoittanut olevani kunnon isä. Poikani ovat puolestaan hyötyneet sosiaalisen median julkaisuistani minun kauttani, mutta suoraa hyötyä pojilleni ei tietenkään minun julkaisemista kuvista tai videoista ole ollut. Jatkossa julkaisen poikieni kuvia sosiaalisessa mediassa vain erityisin perustein sekä poikien suoralla ja selvällä suostumuksella. Tuntuu hyvältä, että poikani ovat suhtautuneet kivasti mun some-vanhemmuuttani kohtaan ja olen tästä pojilleni kiitollinen. Ja vakavasti ajatellen ilman internettiä poikani eivät olisi edes olemassa, koska tapasin poikieni äidin alunperin netin keskustelufoorumilla.

perjantai 25. toukokuuta 2018

Perusteeton stigma ja faktaa syyntakeettomiksi tuomituista!

Yllä on ruutukuvakaapaus THL:n twiitistä, jossa on faktoja mielisairaista rikoksentekijöistä. Mielisairaalaan voidaan tuomita Suomessa rikoksentekijä, ainoastaan jos syy-yhteys rikokseen on psyykkisestä sairaudesta johtuvaa eli lähes aina psykoottisesti oireileva mielisairaus joko skitsofreniaryhmän sairaus tai maanis-depressiivinen mielialahäiriö ja silloin etenkin maanisesti oireilevana bipolaarihäiriönä (bipo 1).

Vankilaan lähtee lusimaan vuosittain noin 5500 henkilöä kokonaisvankiluvun ollessa noin 3000 vankia. Psykoosien esiintyvyys väestön piirissä on uusimpien tutkimusten valossa noin 3,5 prosentin luokkaa, kun psykoosi on diagnosoitu 5,9 prosentista vangeista, jolloin pitää myös huomioida mieltä hajottava kolkkojen vankilaolosuhteiden vaikutus vankien mielenterveyteen.

Mielisairaalaan tuomituista rikoksentekijöistä kirjoitetaan lehdistössä nähdäksen suhteettoman paljon, kun huomioidaan heidän harvinaisuus eli syyntakeettomia rikoksentekijöitä oli 31 kansalaista vuonna 2015. Pitää huomioida, että pelkästään skitsofreniamuotoisen psykoosin sairastuvuus on väestön piirissä noin prosentin luokkaa, jolloin Suomessa asuu noin 50000 skitsofreniadiagnosoitua kansalaista, joista vuositasolla ainoastaan alle promille syyllistyy psykoottisesti oireilevana rikoksiin.

Toki sairaustiloissa tehdyt rikokset ovat usein verisiä ja siten mediahuomion vangitsevia. Olen itse kokenut vuonna 2005 tietooni tulleen skitsofreniadiagnoosin jäljiltä, että minunkaltaisesti sairausluokitellut kansalaiset ovat länsimaissa ja myös meillä Suomessa yhteiskunnallisesti pääasiassa syyttä pahoiksi leimattuja kansalaisia. Perustelen käsitystäni skitsofreniakuntoutujista myös paljon mielenterveysväen kanssa viettämääni aikaan aina psykiatristen sairaaloiden suljettuja osastoja myöten.

Vetoan toimittajiin, että he eivät syyttä paisuttele veristen rikosten tekijöiden mielentilaa ilman asiantuntevaa kriittistä näkemystä asiaan ja psyykkisesti sairastuneita kohtaan. Olkoot tämä kirjoitus valaisevana kaikille rikostoimittajille ja mielisairaiden rikoksista muuten kiinnostuneille henkilöille. Pitää vielä huomioida sekin, että veritekoihin ei kykene psykoosissakaan kovin helposti, ellei ole persoonallisuudeltaan jollakin tavalla psykopaattinen. En silti halua tuomita ketään mielisairaita rikoksentekijöitä psykopaattisiksi, vaan toivotan heille kaikille hyvää kuntoutumista.

Lähteet:

"Psykoosisairauksien elämänaikainen esiintyvyys Suomessa on noin 3,5 prosenttia. Skitsofreniaa sairastaa prosentti suomalaisista."

https://thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyshairiot/psykoosit

"Vankien päivittäinen keskimäärä on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana koko ajan. Vuonna 2015 vankeja oli keskimäärin 3 068, mikä oli 19 prosenttia vähemmän kuin kymmenen vuotta aikaisemmin."

http://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/rikosseuraamuslaitos/tilastot/vangit.html

Kimmo Hoikkala, Oulu

Kirjoittaja on Suomen skitsofreniayhdistys ry:n kunniapuheenjohtaja.

Läheisyyden puute ja romantiikka yhtyy!

Tuskin silloin pienet kokemukset läheisyydestä merkitsee juuri mitään, jos henkilöllä on paljon kokemuksia läheisyydestä. Tässä saattaa olla mun romanttisen ajattelun merkittävin syy, kun olen saanut rauhassa muistella elämän hyviä pieniäkin hetkiä.

Toisaalta se että osaa nähdä merkityksen minunkaltaisen miehen romanttisella ajattelulla vaatii myös kuulijalta tai lukijalta samankaltaista ajattelua, jolloin elämän pienet asiat nousevat suuriksi, vaikka rationaalisessa mielessä kyse on paljolti unelmahötöstä.

Tiedostan tämän nykyään paremmin, enkä halua kenenkään tulevan samankaltaiseksi mun nettijulkaisuja seuraamalla, mutta ehkä annan silti äänen meille romanttiseen ajatteluun taipuvaisille miehille. Silti voisi olla hyvä, että toiminnan miehet joskus hieman rauhoittavat meininkiä ja haaveiluun taipuvaiset henkilöt yrittäisivät välillä hieman suorempaa toimintaa.

#Sote-uudistus vakuuttaa ja ei vakuuta!

Suomalaiset ovat ilmeisesti jo väsyneet vuosikausia velloneeseen keskusteluun sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) yhteiskunnallisen uudistuksen tarpeesta ja sen tarkoituksesta, mutta jospa silti vielä tässä hieman pohdin sote-uudistuksen tilaa lähinnä sote-palveluiden käyttäjän näkövinkkelistä.

Valinnanvapaudessa ei ole mitään hyvää?

Sote-uudistukseen esitetty valinnanvapaus voi tuoda mukanaan paljon hyvää, mikäli valinnanvapaus toteutetaan järkevästi. Onhan tunnettu tosiasia organisaatio-opissa, että hyvinvoivan organisaation palvelutaso on lähes poikkeuksetta paremmalla tasolla kuin huonosti voivan ja johdetun vastaavanlaisen organisaation. Hyvinvoiva organisaatio tekee lisäksi pienemmällä taloudellisella panoksella vastaavat tehtävät, koska organisaation johtajuus ja työhyvinvointi ovat hoidettu niin hyvin, että työperäiset poissaolot minimoituvat. En usko valinnanvapauden myötä mahdolliseen kermankuorintaan joidenkin sote-toimijoiden osalta, jos valinnanvapauspykälän säädökset ovat hyvin laadittuja.

Entä mielenterveyspalvelut?

Mielenterveyspalvelut ovat jäämässä kylläkin sote-uudistuksen ulkopuolelle ja tätä vähän ihmettelen, että miksi psykiatrian erikoissairaanhoito mukaan lukien avohoito halutaan säilyttää nyky-muotoisessa tilassa, vaikka tiedetään se tosiasia, että psykiatriset ongelmat ovat nousseet todella merkittäväksi kansanterveysongelmaksi. Hyvän mielenterveyden tukemiseksi on tehty yhteiskunnallisesti paljon viimeisten vuosikymmenten aikana ja tämä näkyy niukoista resursseista huolimatta monissa kunnissa lähinnä kohentuneena sosiaalisena tukena perheille. En silti kiistä tosiasiaa, että lastensuojelu on monissa kunnissa aivan kriisiytynyt ja varhaisen intervention malli uupuu käytännöstä yhä aivan liian usein vaikka yhteiskunnassa suunta on oikeanlainen tilanteen korjaamiseksi.

Panostus lastensuojeluun säästää yhteiskunnallisia kuluja pitkällä aikavälillä!

Lastensuojelun tilanteen korjaaminen on silti niin hidasta toimintaa, että viimeistenkin vuosien aikana on tästä syystä vaurioitettu tuhansia lapsia kroonisesti Suomessa ja tämä näkyy vuosikymmenten päästä edelleen hintalappuna yhteiskunnalle, jos haluamme pitää kaikista huolen kuten ajattelen tällä hetkellä asian suunnilleen olevan. Perheet tarvitsevat sosiaalisen tuen lisäksi rahaa ja mielestäni pitäisi tehdä selvitys, voisiko lapsilisän kaksinkertaistaa sosiaalisin perustein joillakin perheillä, koska sillä olisi takuulla suuri vaikutus lapsiperheiden köyhyyden poistamiseksi. Vielä tälläkin hetkellä toimeentulotukilaskelmassa otetaan lapsilisät huomioon tuloina, eikä niitä voi vähentää vaan köyhimmät lapsiperheet saavat kehotuksen mennä leipäjonoihin.

Innovatiivinen sote?

Sotea on markkinoitu erheellisesti paremmilla terveyspalveluilla, vaikka esimerkiksi mielenterveyssektori on sivuutettu sotessa vallan, jolloin hoidon taso ei ainakaan parane vaan se voi jopa heikentyä. Valinnanvapauden lisäksi sote-uudistuksesta on tehty innovatiivista, jolloin maakuntamallin mukaisessa sote-rakenteessa voitaisiin testailla innovatiivisia ratkaisuja ja tekniikoita näppärämmin. Innovatiivinen maakuntauudistus-sote kuulostaa ihan kivalta, mutta silti epäilen että maakuntia on hallinnollisesti aivan liian monia, kun sote-uudistuksessa olisi pitänyt pyrkiä miljoonapiireihin, jolloin kaikki yleinen erikoissairaanhoito oltaisiin voitu järjestää kyseisen hallintoalueen sisällä. Soten tietojärjestelmissä on ensimmäinen Apotti-luokan ongelma, että miten pirstaloituneen kuntahallinnon mukaiset tiedonkeruujärjestelmät sulautetaan yhteen koko yhteiskuntaa kattavaksi tietueeksi. Potilastietojärjestelmä on pakko saada valtakunnallisesti toimivaksi ja ihmettelen suuuresti, jos tämän asian tarpeellisuutta ei ymmärretä potilasturvallisuuden kannalta esimerkiksi tietosuojavaltuutetun tai joidenkin kansalaisten toimesta. Toki villeimmät spekulaatiot koskien kansalaisten terveystietoja antoivat käsityksen, että kansalaisia aletaan pisteyttää oman terveydentilan ja mahdollisesti joidenkin muiden muuttujien perusteella, eikä tällaisia pisteytyksiä pidä koskaan sallia sivistysvaltiossa. Kokonaan eri asia jos poliittinen enemmistö valitsee eugeniikan tien, mutta itse tulen vastustamaan kuolemaani saakka kaikkea mengelöintiä ja terveysfasismia.

Sote-uudistus on silti mahdollisuus, vaikka se ei ole toimiva!

Nykyään sosiaali- ja terveyspalvelut pelaavat akuuteissa tilanteissa yhteiskunnassamme kohtalaisesti. Kroonisempien sairauksien kanssa elävien kansalaisten tilanteeseen sote-uudistus ei ole tuomassa ainakaan mitään merkittäviä parannuksia, varsinkin kun muistetaan että psykiatria jää kokonaisuudessaan uudistuksesta menneisyyteen. Yhteiskunnallisessa sote-keskustelussa on unohtunut monilta terveyskulurakenteen maantieteellinen puoli, eikä sitä voida lainsäädännön keinoin muuttaa, vaan pitää ymmärtää sairauksien syntymekanismeja tarkemmin. Tällä hetkellä edes maailman johtavat terveysasiantuntijat eivät osaa sanoa selviä yksittäisiä syitä kansanterveystasoisten ongelmien syntymisessä, koska lähes kaikki sairaudet ovat monitekijäisiä eli monenlaisten osatekijöiden summa. Toivoisin itse ainakin, että näkisin yhteiskunnassamme sellaisen soten, joka huomioisi maantieteellisia eroja eri sairauksien esiintyvyydessä järkevästi, eikä aleta osoitella esimerkiksi jonkun kunnan tiettyä lähiötä korkeiden sydän- ja verisuonisairauksien perusteella. Laajemmalla otannalla saadaan aina hieman luotettavampaa tietoa myös kansanterveydellisistä sairauksista. Mielestäni on syytä miettiä sote-uudistuksen myötä, että olisiko alueellista erikoistumismahdollisuutta tiettyihin korkean esiintyvyyden sairauksiin juuri kyseisellä sote-hallintoalueella. Esimerkiksi tohtori Pekka Puskan työryhmä teki jo 1970-luvulla maailmallakin mainetta niittäneen Pohjois-Karjala tutkimuksen, jolla kyettiin osoittamaan sekä sairastuvuuteen vaikuttaneita tekijöitä että terveydellistä hyvinvointia tuovia ratkaisuja.

Lopuksi sotesta!

Sote-politikointi ei enää kanna ääniä laariin, koska kansaa ei enää kiinnosta, joten toivon nyt vain hyviä päätöksiä ja siten kansalaisten tyytyväisyyden kohenemista sote-uudistuksen myötä. Toivon suomalaisten terveydenhoidon ja osattomuuden ehkäisyn palaavan keskiöön sote-keskustelussa!

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Jari Sinkkonen skitsofrenian stigmatisoijana vuonna 2012?

"Hei,

sanoin, että Breivikin diagnoosi lienee ns. veteen piirretty viiva, ja eroa persoonallisuushäiriön ja psykoottisen sairauden välille on vaikea tehdä. Enempää persoonallisuushäiriöistä kärsivien tuhansien ihmisten kuin skitsofreniaa sairastavien tuhansien ihmisten joukossa "Breivikejä" ei juurikaan löydy. Hän on ihan oma lukunsa. Siksi hänen "diagnoosillaan" on minusta vähäinen merkitys, ja tärkeämpää on kanssaihmisten suojeleminen kuin psykiatrisen diagnostiikan vatvominen. 

Osalla vaikeista persoonallisuushäiriöistä kärsivistä ihmisistä voi olla psykoottisia piikkejä tai lyhyitä psykoottisia jaksoja. Myös ns. samanaikaissairastavuus on mahdollista. 

Terveisin

Jari Sinkkonen"
________________________________________
Lähettäjä: Kimmo Hoikkala [kimmo.hoikkala@pp.inet.fi]
Lähetetty: 4. toukokuuta 2012 4:07
Vastaanottaja: Jari Sinkkonen
Aihe: Esiinnyit Yleisradion Yle Ykkösen synttäriaamussa

Hei ylilääkäri Jari Sinkkonen,

Kuuntelen paraikaa kyseistä radio-ohjelmaa netistä.

Otit kantaa Breivikin diagnostiikkaan hieman oudosti, koska toivoit
käsittääkseni Breivikille ikuista hoitoa mielisairaalassa diagnoosista
piittaamatta. Mielestäni kumminkin asia on niin, että diagnostiikalla on
merkitystä, koska Suomessakin asuu noin 50000 skitsofreniadiagnosoitua,
joille ei tulisi mieleenkään ryhtyä Breivikeiksi.

Maallikkona mutta skitsofreniadiagnosoituna olen käsittänyt, että
persoonallisuushäiriö on erilainen sairaustila kuin mielisairaus, vaikka
psykopaattinenkin henkilö voi sairastua skitsofreniaan, kuten olen Hannu
Lauerman kuullut toteavan.

Onnea kaikesta huolimatta.

Terveisin Kimmo Hoikkala

maanantai 21. toukokuuta 2018

SDP on auringonnousun puolue!

Demareita on pitkään mediassa väitetty auringonlaskun puolueeksi. Tämä altavastaaja-asetelma on saattanut olla ihan hyvä asetelma sosialidemokraateille, varsinkin jos kyetään osoittamaan demarien mediavaino perusteettomaksi!

Suomalaiset kaipaavat inhimillisempää politiikkaa, mutta moni on silti epävarma että mitä puoluetta pitäisi äänestää, että saisi annettua kannatuksen inhimilliselle ja moraalisesti kestävällä pohjalla olevalle puolueelle. Se ei kuitenkaan ole kovinkaan vaikea päätös, koska ainoa puolue on sdp, joka ajaa uskottavasti hyvinvointivaltion säilyttämistä Suomessa, jonka voi perustella helposti maamme historialla ja tämän hetken poliittisilla linjauksilla.

Ilman demareita ei olisi nykymuotoista hyvinvointia Suomessa, mutta esimerkiksi ilman tiettyä kokoomuksen osastoa yhteiskunnallinen hyvinvointi olisi vieläkin paremmalla tasolla. Usein perustellaan kansainvälisellä vertailulla, että Suomessa on monet asiat todella hyvin, vaikka tällainen perustelu on yhteiskunnan kehittymisen jatkuvuuden kannalta hyvin haitallista. Toki voimme olla ylpeitä Suomessa monesta asiasta kansainvälisissä vertailuissa, mutta moniko kansanedustaja on oikeasti ylpeä leipäjonoistamme, köyhyydestä ja muusta kansalaisten yhteiskunnallisesta osattomuudesta?

En silti uusvanhana demarina usko sitä, että valtapuolueissa olisi tahallista yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja sen myötä vakautta vaarantavaa tietoista ajattelua. Kyse on silti arvopolitiikasta, kun nyt on viimeisten vuosikymmenten aikana luovutettu poliitikkojen, koskien myös demareita, toimesta valtaa kylmille talousluvuille ja -eliitille, jonka väestönosuus on hyvin pieni yhteiskunnassamme siihen mielettömään valtaan nähden, jota he käyttää. Voimmeko tosiaan puhua toimivasta demokraattisesta yhteiskunnasta, kun valtiovarainministeriön laskelmia pidetään jopa enemmän strategisina kuin Mooseksen tauluja vanhoillisuskovaisten piirissä!

Arvopolitiikka määrittää rahanjaon yhteiskunnassamme, eikä tätä voida VM:n laskelmilla kiistää. Nähdäkseni VM on ottanut liian suuren roolin hallituspolitiikassa jo Iiro Viinasen ja 1990-luvun alun laman myötä. Kaikki jopa osa oppositiota myöten on polvillaan kun VM:n virkamiehet jyräävät budjetteja läpi sen enempää yhteiskunnan hyvinvointia ajattelematta. Olen itse sitä mieltä, että valtiovarainministeriö (VM) pitäisi säilyttää hallituspolitiikassa lähinnä kulujen seuraajana eikä diktatuurisena kululuokkien määrääjänä. Rohkeampaa arvopolitiikka toivon yhteiskuntaamme, jolloin voisimme määrittää uudelleen tulonjakoa ja viedä rikkauksilta suhteettoman arvostuksen pois.

Omaisuuksien keskittyminen ei ole erityisen huono asia yhteiskunnallisesti, eikä kyse ole kateudestakaan, koska tietyn euromäärän jälkeen on vaikeaa enää ostamalla lisätä tyytyväisyyden tasoa henkilökohtaisessa elämässä. Rahan voi oikein sijoittaessaan asettaa oman valta-aseman pönkkääjäksi kuten siirtämällä pörssiomaisuutta mediayhtiöiden ja mainostoimistojen ynnä muiden mediatoimijoiden omistamiseen.

Pidän huolestuttavana, jos määräysvalta yhteiskunnallisessa mediassa painottuu harvojen kapitalistien osakesalkkuihin, koska sellainen kehitys osittain vaarantaisi sananvapautta. Tärkeää on myös muistaa, että yhteiskunnassa on kaksi sananvapausluokkaa eli yhteiskunnallinen sananvapaus, jota käyttää mediatalot ja yksilön sananvapaus, jota käytetään lähinnä Yhdysvalloissa omistetuilla sosiaalisen median yhtiöiden nettipalveluissa. Edelleen lehtitalojen ja muun median rooli on suuri yhteiskunnallisen keskustelun ja kansalaisten arvopohjan ohjaajana. Tarvitaan hyvin vastuullista mediaomistamista, jos yksittäiset omistusosuudet kasvavat määrääviin asemiin joissakin suurissa mediayhtiöissä.

Politiikassa kaikista vaarallisin asia on konsensus. Aina pitää olla vaihtoehtoja nykyisessä yhteiskuntapolitiikassa ja tässä toivon etenkin sosiaalidemokraattien nostavan päitään ylös, koska poliittinen historia osoittaa demarien arvopohjan olevan kestävintä ja se on suomalaisten keskuudessa edelleen hyvin rakastettua! Useimmat suomalaiset haluavat viettää rauhaisaa rinnakkaiseloa toistensa kanssa ja tämä vaatii poliitikoilta hyvää näkemystä etenkin lasten ja nuorten asioihin perhepolitiikan myötä, eikä tähän asiaan kannata kysellä VM:n paatuneiden virkamiesten kommentteja, vaan heidät pitää jyrätä kanveesiin ja jättää heille lähinnä budjettikurista huolehtimisen vaiva!

Hyvää kesää kaikille hyvinvointiyhteiskunnan kestävän kehityksen mahdollistajille!

t. Kimmo Hoikkala, Oulu

maanantai 14. toukokuuta 2018

Maatyömiehenä!

Ensimmäisiä kesäkuvia minusta vuodelta 1978!
Olen varttunut lapsuuteni kesät mökillä asuen lähellä kotirivitaloamme Pirkkalassa. Mökki oli itse asiassa mun syntymämökki vuonna 1978 ja syksyllä samana vuonna muutimme äitini ostamaan rivitalohuoneistoon alle kilometrin päähän kotimökistä.
Kotimökkini 1. maaliskuuta vuonna 2009!

Sauna lämpesi vielä vuoden 2010 kesällä kotimökillä.
Lyhyesti lapsuuden kesämuistoja!

Kasvatin perunoita joskus 1980-luvun puolivälissä omassa perunamaassa ja kärräsin innokkaasti sontaa kasvimaille kotimökillä! Lisäksi tutkin miten saan piharatamoviljelmän kukoistamaan ja sainhan sen. 

Sitten keräsin tietty komeita kiviä. Sahasin pokasahalla ja pilkoin kirveellä puita, kun lämmitin saunaa jo pienestä pitäen. Teimme nurmikkoa veljeni kanssa, vaikka isä ei siitä tykännyt kun perunaa olisi pitänyt kasvattaa. Jo muistaakseni eskari-iässä leikkasin ruohot lykittävällä leikkurilla ja varmaan siksi olen ollut vahva työmies. 

Käytin myöhemmin myös Stigan moottoriruohonleikkuria, jossa oli muistaakseni 3,5 hv Briggs&Stratton moottori. Isäni opasti vielä ennen kuolemaansa 1980-luvulla, että "älä poika lyö sirpillä jalkaan!" 

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Vihdoin on #äitienpäivä!

❤ Huomasin, että en ole kirjoittanut yhtään kirjoitusta äitienpäivästä, joten kai voin yrittää kirjoittaa lopulta jotain tästäkin aiheesta lähinnä omien kokemusteni perusteella!



Oma äitini

Poikana ja vuonna 1978 syntyneenä kuopuksena olen äidistäni sitä mieltä, että riman yli päästiin, vaikka vähän se heilahteli. En jaksa enää muistella ikäviä muistoja äidistäni, vaan hakea ymmärrystä kyvyttömyydelle hänen omasta lapsuudesta 1930-luvun yksinhuoltajan lapsena.

Muistoja äidistäni

Parhaat muistot vieläkin elävästä äidistäni ovat mehevät voissa paistetut jauhelihapihvit perunoiden kanssa ja muutama reissukokemus. Etenkin matkani yhdessä äitini kanssa Helsinkiin joskus 1980-luvun lopulla oli mukava, kun olimme Espoon Lepolammin lomakodissa yöpymässä ja kävimme muun muassa Eduskunnan ovella ja kansallismuseossa. Lisäksi äidin kanssa oli kivaa pelata vielä 1990-luvulla pihapelejä kuten sulkapalloa, petanqia ja löimme pesäpalloakin, kun olin tehnyt koulussa sorvannut pesäpallomailan ala-asteella.

Rakkaudesta

Synnymme lähes aina rakkauden vallitsemasta kehosta eli äidistämme ja näen syvässä naisen rakkaudessa mieheen ja äitiydessä jotain samankaltaista. Uskon, että esimerkiksi ensimmäisessä seurustelusuhteessani nainen yritti huolehtia minusta jollakin lailla, kun olinhan minä sairastunut vaikeasti jo vuonna 2003 vaikeasti ja silti avioiduin 2008 sykyllä. Kaikesta huolenpidosta ja vastavuoroisuudesta huolimatta ensimmäinen seurustelusuhteeni päättyi avioeroon vuonna 2015.

Lapset

Olen muutaman kerran kuullut, kun poikani joitakin vuosia sitten kutsuivat minua vahingossa äidiksi ja pidän sitä tällä hetkellä vielä suurempana tunnustuksena kuin silloin, jolloin saatoin olla usvaisessa mielentilassa väsyneenä vanhemmuudesta johtuneiden rasitustekijöiden takia.

Onnea äidit ja äidilliset persoonat!

Äitiyden ydinajatusta pitää vaalia, koska sen perusta sisällyttää aidoimman rakkauden ja siksi toivotan onnea kaikille äidillisille persoonille, vaikka sinulla ei olisikaan omia lapsia!


Kimmo Oulusta - täten vihdoin toivottaa - hyvää äitienpäivää - blogissaan! 

lauantai 12. toukokuuta 2018

Lyhyesti aggressiivisesta käyttäytymisestäni

Saattaa olla, että minut on kiusattu näin apaattiseksi jo lapsena sekä kotona että koulussa. En kykene väkivaltaan vaikka haluaisin kyetä.

Onhan mulla jotain aggressioita ollut nuorempana kouluikäisenä ja vielä vuonna 2004, mutta se ei kohdistunut ketään vastaan. Lisäksi exä joutui joskus mun tönimäksi, mutta en halunnut lyödä häntä, vaikka koin oloni hyvin paineistetuksi väsymystilassa.

Taidan sittenkin mennä jähmeäksi, jos joudun tappeluun. Se on hirveä tilanne, kun tekisi tavallaan mieli puolustautua, mutta ei voi tehdä yhtään mitään. Toisaalta en halua olla mikään tappelija ja vältän mielelläni levottomia ihmisjoukkoja.

Mieleeni tulee sekin kun joskus vuosituhannen vaihteessa ojensin nuorisoa Pirkkalassa, kun ne oli roiskauttanut autolla kuraa mun housuilleni. Päätin mennä ojentamaan tätä nuorisojoukkoa. Sitten mun päälle kävi joku ja hän tuuppasi minut kumoon. Jalkani siinä hieman vaurioitui ja veljeni koirakin (belgianpaimenkoira) sitä ihmetteli.

Minua ei arvosteta varmaan sen takia, kun en ole aggressiivinen skitsofrenia-diagnoosistani huolimatta. Homoksi kyllä huudellaan, vaikka minä suhtaudun siihen ihan ylpeydellä nykyään, koska monet homot ovat hyvännäköisiä, siistejä ja he pukeutuvat hyvin!

perjantai 11. toukokuuta 2018

Rakkauden mitta?

Mikä on rakkauden mitta? Kyllähän se pitäisi olla uskollinen, luotettava ja silti armollinen. Parisuhteessa on myös monia pariskunnasta riippumattomia tekijöitä, jotka voivat käsittelemättöminä johtaa avioeroon.

Sanotaan, että avioeron jälkeen ei voi olla ystävinä, mutta mun mielestä sellainen tilanne kertoo vain ylitunteellisesta ajattelusta. Ihmisiä tulee ja menee elämässä, mutta jos on löytänyt hyvän ystävän, niin ei häntä kannata vallan unholaan jättää avioeron jälkeen.

Minä en ole katkeroitunut yhteisesti haetun avioeron jälkeen, mutta varmasti olisin katkera jos ystävyyteni olisi mennyt exän kanssa kokonaan kylmäksi. Joskus tuntemukset voivat olla samankaltaisia mutta ne eivät oikein synkronoidu tai ajoitu oikein.

Joskus näkee toisessa hänen potentiaalin ja rohkeuden jopa liiallisena, jolloin vetelee suht kovia verbaalisia vetoja, vaikka vaimo on hyvin tunteellinen ja rakastettava. En onnistunut avioliitossani, mutta selitän sen omalla kypsymättömyydelläni!

Haluan jo unohtaa kolmen vuoden takaiset tapahtumat ja yrittää pitää ystävyydestä kiinni, vaikka minut hylättäisiinkin. En silti usko, että minut voidaan ihan kokonaan hylätä.

Pahuus on aina osittain geneettistä!

Ei pahuus voi olla pelkästään ympäristötekijöistä johtuvaa.

Olen valmis testiin ja olen kokenut olleeni testissä, että voiko ihmisen hukuttaa pahuuteen äärimmäisessä paineessa. Minä en huku, vaikka olen hieman liejussa välillä tarponut.

Naiset ilmeisesti selviävät paineesta sen takia, koska heitä ei useinkaan samalla tavalla paineisteta. Keskitysleirillä Anne Frankilla oli lukuisia vertaisia kärsimässä. Nykyään kärsijät jäävät usein yksin, koska elämme hyvin yksilökeskeistä aikakautta.

Tuntuu siltä että kestän ihan minkälaisen paineen tahansa ja siksi olen käyttänyt termiä kopernikuksellinen olotila. Minut on jätetty yksin, enkä ole keksinyt keinoja nousta tästä ylös, koska aikakautemme arvostaa teennäisyyttä ja valhetta - emme jaksa enää epäillä lipevyyttä!


keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Rakkaus on korkein ymmärryksen taso!

Internetin välityksellä voidaan selvittää ihmisen piileviä mielenkiinnon kohteita, vaikka se on nyt tiedustelupalveluiden juttuja. Silti kokemuksemme toisesta henkilöstä ratkaisee lopulta meidän suhtautumisemme häntä kohtaan.

Sosiaalisen median välityksellä voi saada henkilöstä avoimen viestinnän perusteella täysin vääränlaisen käsityksen kuten voi saada myös muista mediapersoonista, ellei osaa arvioida ihmistä psykologisin kriteerein analyyttisesti.

Minulle henkilökohtaisesti on intuitiivinen tulkinta henkilöstä hyvin tärkeä kriteeri, kun mietin millaisen mielikuvan hänestä kohdattuani muodostan. Itse en ole ollut juuri koskaan kenenkään fani saati stalkkari sosiaalisessa mediassa.

Joskus minusta tuntuu, että ihmisten välinen niin sanottu sydänenergia ja sydäntietoisuus on totta. Toisaalta kyse voi olla tällaisen tuntemuksen synkronoituessa jo pitemmästä ihastumisprosessista.

Tiedostan että intuitiivinen arvio voi mennä joskus pieleen, mutta silti pohdin elämänhistoriaani siltä kantilta, että miksi joku jopa alle minuutin kohtaaminen toisen henkilön kanssa jää mieleen ja joku toinen kohtaaminen ei jää mieleeni.

Olen yrittänyt hakea olettamilleni ehkä hieman epätoivoisestikin tukea sosiaalisen median syöteroboteilta, kun joskus tuntuu jopa siltä että somen ohjelmistorobotiikka jopa suosisi minua. Eihän minulla tästä mitään todisteita tietenkään ole.

Olen lähes täysin vakuuttunut, että myös yhtäaikainen pikarakastuminen on naisen ja miehen välillä täysin mahdollinen asia, vaikka analyyttisemmilta henkilöiltä se edellyttää täysin poikkeuksellista olosuhdetta.

Toivotan tämän kirjoitukseni myötä kaikenlaisilla suomalaisille rohkeutta heittäytyä rakastumaan etenkin silloin jos tuntuu siltä, ettei ole löytänyt hyvää elämänkumppania vielä. Parisuhteessa oleville naisille sanoisin suorana vihjeenä, että hyvä mies ei vaihtamalla parane.

Muutenkin ihmisten välisessä kanssakäymisessä ei pitäisi kiinnittää liiaksi huomiota mahdollisesti häiriöisiin impulsseihin, ellei omaa tietoa henkilön olosuhteesta jossa hän joutuu elämään. Viestinnässä yleisilme on tärkein ja ydinviestin kanssa.

Ihmisiä on lähinnä kahdenlaisia uteliaita etenkin sosiaalisessa mediassa. Toiset haluavat nähdä sinun voivan hyvin ja menestyä, mutta toiset haluavat nähdä sinun epäonnistuvan ja tekevän räikeitä virheitä. Perimmiltään tässä on kyse rakkaudesta tai rakkaudettomuudesta.

Rakkaus ymmärtää myös rakkaudettomalta vaikuttavan viestin rakkaudella, jolloin voi perustellusti ajatella että hyvä moraali on sidoksissa ihmisen primaarimpaan tunteeseen eli rakkauteen! Oleellisinta on kohdata toinen avoimesti jolloin intuitiokin saattaa toimia parhaiten.

❤❤ Lempeän rakkaudellista virettä kevääseen kaikille seuraajilleni! ❤❤

toivottaa Kimmo Hoikkala 

Ps. Aiempi kirjoitukseni sydäntietoisuudesta jossa kirjoitan muun muassa seuraavasti:

Vain erittäin vahvat ja nähdäkseni vahvan sydäntietoisuuden omaavat henkilöt voivat vastustaa pahaa mielialaa kylvävää sosiaalista ympäristöä. Ja mahdollisesti vähitellen he voivat muuttaa koko pahansuopaa ja häiriintynyttä sosiaalista ympäristöä kohti laajempaa sydäntietoisuuden tasoa.

https://kimmofree.blogspot.fi/2016/07/sydantietoisuus.html

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Kanttini ei riitä aina kiittämään!

Ei minullakaan kantti taida riittää kiittämään heitä hyvästä palvelusta suoraan. Tulen kuitenkin tyrmätyksi omien julkisten spekulaatioideni vuoksi. Eikä se minulle mikään menetys ole, vaikka ette enää muista minua.

Surullistahan se on jos on käynyt niin, kuten olen spekuloinut itsekseni. Ja miksi muutenkin muistan 14 vuoden takaisen tapahtuman niin yksityiskohtaisesti? Olisihan se kiva tietää, jos minut vielä Sorilla muistetaan.

Yritän parantaa tapojani ja kai siihen vaikuttaa osaltaan myös poliisin yleensä hyvä palvelu minua kohtaan. Kauheeta kun ajattelen aiheuttaneeni jotain todella ikäviä asioita, vaikka se taitaa olla melko mahdotonta.

Tiedä vaan se, että jos joku oli hyvännäköinen virantoimituksessa, niin se olit just sinä. Nyt viime vuosina olen vasta havahtunut, että saattoihan sullakin mennä tilanne silloin tunteisiin, vaikka luotan sun selviytymiskykyyn hyvän koulutuksen saanee kyllä.

Korjaan vielä sitä käsitystä, että haluaisin iskeä kaikki minusta vähänkin kiinnostuneet naiset! Tämä ei pidä paikkaansa, vaan olen aina ollut palvelija ja haluan aiheuttaa vähän naisille harmia. Toivon rehellisimmillään aina rakkailleni kaikkea hyvää.


perjantai 4. toukokuuta 2018

Hiljaisen vähemmistön puolesta!

"Hiljaisen vähemmistön puolesta ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta luoden."
Demokratia on kriisiytynyt monessa valtiossa eikä pelkästään Suomessa, koska poliittinen voima pitää vallassaolevien puolia ja tähän poliittiseen voimaan kuuluu kritiikittömät valtaapitävien kehujat mediassa ja muiden vaikuttajien piirissä.

Avoimen yhteiskunnan tehtävä on antaa kriittisille äänenpainoille enemmän tilaa, varsinkin jos kritiikki on moraalisesti kestävää ja YK:n ihmisoikeusjulistuksen mukaista. Konsensus on ehkä poliittisen vakauden perustaa, mutta samalla menetämme myös paljon valtaapitävien oman erinomaisuuden harhan ja heidän sokeudesta suhteessa kansalaisiin.

Olisi ihanteellista, jos yhteiskunnassa tehtäisiin tosissaan työtä sen eteen, että koko yhteiskunnan potentiaali voitaisiin hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Minusta tuntuu pahalta ajatus, että olen näin syrjitty kansalainen, koska olen mielenterveydellisesti diagnosoitua.

Eräs ongelma jota kaikki valtaapitävät eivät välttämättä tiedosta aivan hyvin on heidän suuri merkitys koko yhteiskuntakulttuuriin esimerkin näyttäjinä. Valtaapitävät keskittyvät liikaa asioihin, jotka mahdollisesti uhkaavat heidän valta-asemaansa.

Voisi ihan hyvin myös kysyä, onko poliittinen valta todella ansaittua, jos se ei kestää kansalaisten taholta kovinta kritiikkiä? Poliitikot ovat länsimaissa laajasti epäonnistuneet puhumattakaan näennäisesti demokraattisista valtioista.

Muutos demokraattisten yhteiskuntien kehittymiseen ei ole johtajien ansiota, vaikka huonot johtajat voivat pilata jopa lähes kokonaan hyvän kansan. Kansalaiset eivät tiedosta riittävästi sitä tosiasiaa, että valtaapitävillä on suora vaikutus kokonaisen yhteiskunnan ajatteluun.

Politiikassa luodaan mielellään uhkakuvia ja osa meistä on enemmän seuraajia kuin tienraivaajia, mutta sisimmässämme me kaikki haluamme rauhaa ja vakautta, jolloin näemme yhteiskuntamme tulevaisuuden toiveikkaana. Toisaalta joillakin kansalaisilla on sisin ajattelu haavoitettu ja harvoin se ei edes kehity koskaan, varsinkin jos sille ei anneta mahdollisuutta. Lapsuuden turvaaminen on vakaan yhteiskunnan perustaa ja kehityssuunta on Suomessa hyvä.

Itse uskon, että Suomi on pohjoismaisena hyvinvointivaltiona maailman paremmistoa, vaikka emme saa silti kieltää todellisia yhteiskunnallisia ongelmia. Kyse on yhteiskunnallisista arvoista ja siitä miten voimme antaa myös joskus jotain heille, jotka eivät mitään edes vaadi.

Surkeaa ei ole se, että tiedostaa oman kurjan asemansa, vaan silloin ollaan todella kusessa jos emme edes halua tiedostaa surkeaa yhteiskunnallista asemaamme muihin kansalaisiin verrattuna. Toivon valtaapitävien kansalaisten ymmärtävän, että tiettyjen kansalaisten tai kokonaisten kansanryhmien alaspainaminen on aina lopulta yhteiskunnan kehittymättömyyttä ja sillä voi olla lopulta yhteiskunnallista vakautta vaarantavaa vaikutusta.

Lopuksi!

Avoimessa demokraattisessa yhteiskunnassa pitäisi valtaapitävien jopa maksaa kunnon kritiikistä! 

(Mukaelma erään ystäväni sanonnasta.)

torstai 3. toukokuuta 2018

Luulo ei ole tiedon väärti!

Tunnen olevani hylkiö vaikka ehkä mua joku rakastaa.
Olen kai hieman huonossa mielenvireessä, kun luulen, että monet suomalaiset liittävät elämääni sellaisia asioita, jotka eivät pidä paikkaansa.

Ei se kenestäkään ihmisestä kivalta tuntuisi, jos joutuu painostuksen uhriksi ja saa lisäksi syytteet itselle vieraiden mutta silti ihastuttavien naisten tappamisesta. Minulla on täysi työ pitää mielentilani hallussa, koska koen paineen edelleen melko suurena.

Joku elämääni liittyvä asia on pielessä, eikä ainoastaan mun ajattelu. Tästä olen lähes täysin varma.