perjantai 4. toukokuuta 2018

Hiljaisen vähemmistön puolesta!

"Hiljaisen vähemmistön puolesta ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta luoden."
Demokratia on kriisiytynyt monessa valtiossa eikä pelkästään Suomessa, koska poliittinen voima pitää vallassaolevien puolia ja tähän poliittiseen voimaan kuuluu kritiikittömät valtaapitävien kehujat mediassa ja muiden vaikuttajien piirissä.

Avoimen yhteiskunnan tehtävä on antaa kriittisille äänenpainoille enemmän tilaa, varsinkin jos kritiikki on moraalisesti kestävää ja YK:n ihmisoikeusjulistuksen mukaista. Konsensus on ehkä poliittisen vakauden perustaa, mutta samalla menetämme myös paljon valtaapitävien oman erinomaisuuden harhan ja heidän sokeudesta suhteessa kansalaisiin.

Olisi ihanteellista, jos yhteiskunnassa tehtäisiin tosissaan työtä sen eteen, että koko yhteiskunnan potentiaali voitaisiin hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Minusta tuntuu pahalta ajatus, että olen näin syrjitty kansalainen, koska olen mielenterveydellisesti diagnosoitua.

Eräs ongelma jota kaikki valtaapitävät eivät välttämättä tiedosta aivan hyvin on heidän suuri merkitys koko yhteiskuntakulttuuriin esimerkin näyttäjinä. Valtaapitävät keskittyvät liikaa asioihin, jotka mahdollisesti uhkaavat heidän valta-asemaansa.

Voisi ihan hyvin myös kysyä, onko poliittinen valta todella ansaittua, jos se ei kestää kansalaisten taholta kovinta kritiikkiä? Poliitikot ovat länsimaissa laajasti epäonnistuneet puhumattakaan näennäisesti demokraattisista valtioista.

Muutos demokraattisten yhteiskuntien kehittymiseen ei ole johtajien ansiota, vaikka huonot johtajat voivat pilata jopa lähes kokonaan hyvän kansan. Kansalaiset eivät tiedosta riittävästi sitä tosiasiaa, että valtaapitävillä on suora vaikutus kokonaisen yhteiskunnan ajatteluun.

Politiikassa luodaan mielellään uhkakuvia ja osa meistä on enemmän seuraajia kuin tienraivaajia, mutta sisimmässämme me kaikki haluamme rauhaa ja vakautta, jolloin näemme yhteiskuntamme tulevaisuuden toiveikkaana. Toisaalta joillakin kansalaisilla on sisin ajattelu haavoitettu ja harvoin se ei edes kehity koskaan, varsinkin jos sille ei anneta mahdollisuutta. Lapsuuden turvaaminen on vakaan yhteiskunnan perustaa ja kehityssuunta on Suomessa hyvä.

Itse uskon, että Suomi on pohjoismaisena hyvinvointivaltiona maailman paremmistoa, vaikka emme saa silti kieltää todellisia yhteiskunnallisia ongelmia. Kyse on yhteiskunnallisista arvoista ja siitä miten voimme antaa myös joskus jotain heille, jotka eivät mitään edes vaadi.

Surkeaa ei ole se, että tiedostaa oman kurjan asemansa, vaan silloin ollaan todella kusessa jos emme edes halua tiedostaa surkeaa yhteiskunnallista asemaamme muihin kansalaisiin verrattuna. Toivon valtaapitävien kansalaisten ymmärtävän, että tiettyjen kansalaisten tai kokonaisten kansanryhmien alaspainaminen on aina lopulta yhteiskunnan kehittymättömyyttä ja sillä voi olla lopulta yhteiskunnallista vakautta vaarantavaa vaikutusta.

Lopuksi!

Avoimessa demokraattisessa yhteiskunnassa pitäisi valtaapitävien jopa maksaa kunnon kritiikistä! 

(Mukaelma erään ystäväni sanonnasta.)

Ei kommentteja: