lauantai 30. kesäkuuta 2018

Identiteettikriisi osa 2!

Muuttuuko osa ihmisiä identiteetin kypsyessä hellyydenkipeistä hoivattavista hoivaajiksi ihan luontevasti? Ehkä sellaiset henkilöt ovat silti vähemmistöä. Useampi aikuinen saattaa olla sylinkipeä ja sitä ehkä peitellään, kun otetaan aina vahva rooli itselle.

Etenkin mieheltä odotetaan henkistä vahvuutta ja kypsyyttä, vaikka se ei olisikaan kuin rooli miehen todellisten mieltymysten ja tarpeiden päällä. Mies joka haluaa itselle halipaijausta pidetään ehkä pervona tai hinttarina, mutta harvemmin kai identiteetiltään epäkypsänä.

Naisella on usein lupa olla heikko sylikissa ihan jo pitkällä aikavälillä muotoutuneen tasa-arvokäsityksen vastaisen naiskuvan mukaisesta. Olen kokenut itse, että pelkkä hellyys saa aikaan jopa laukeamisen. Onko monia naisia jotka saavat orgasmeja pelkästä hellyydestä?

Minua ei haittaa vaikka olisin fyysisesti heikompi osapuoli parisuhteessa, vaikka vielä tärkeämpi asia minulle olisi saada naisen hellyyttä. Selitän tämän ajattelumallini jossain määrin epäkypsällä seksuaalisella identiteetilläni.

Koen olevani edelleen poikanen, vaikka välillä osaan peittää tämän puolen jotenkin ulospäin sosiaalisessa kanssakäymisessä. Surkeeta ajatella, että voisin olla identiteetiläni paljon kypsempi mies, jos olisin saanut lapsena enemmän hellyyttä.

Hellyys ei ole kai kenenkään mukaan vaarallista, mutta jos siihen liitetään herkkä seksuaalinen jännite, niin se tekee hellyydestä kai hieman likaista ja myös sen takia kun se on lapsenomaisen seksuaalista.

Ihmisten huono kyky sietää erilaisuutta voi johtua myös omista peitellyistä fantasioista ja ääripäässä tässä on yhteneväisyyttä homofobiaan. Hellyys tuntuu minusta kivalta ja voin sen suoraa julkisesti sanoa. Haluan myös rohkaista parisuhteissa olevia enemmän aitoon keskusteluun.

Jos kumpikin on hellyyskipeä parisuhteessa tai jos toinen on mestarihoivaaja ja toinen on hellyyskipeä, niin parisuhteet varmaan olisivat toinen toistaan täydentäviä. Hellyys on tärkeää ja paneminen on yliarvostettua!

Nimimerkki "olisitpa sylissäni"

Aiempi kirjoitukseni tästä aiheesta:
https://kimmofree.blogspot.com/2016/08/identiteettikriisi.html

torstai 28. kesäkuuta 2018

Mies panee ja poikanen kaipaa hellyyttä!

Käsittääkseni moni ihminen haluaa olla kuten muutkin. Tällainen yhteiskuntakulttuuri tekee tukalan olon kaikille erilaisuudestaan kiinnipitäville.

Omasta kehityksestäni miehenä koen, että olen tavallaan taantunut henkisesti vielä viime vuosina. Tämä voi johtua osittain siitä kun vietän poikieni kanssa melko paljon aikaa.

Minusta on tavallaan kivaa ajatella hieman lapsellisesti, mutta sitten koen että ikäiseni ja vanhemmat tyypit eivät ymmärrä minua. Nuoriso puolestaan on kokemukseni mukaan kuuliaista, mutta joskus niilläkin ollut virnettä puheissa.

Myös ujouteni voi liittyä poikamaiseen herkkyyteeni. Ehkä on parasta tuoda julki tämä asia, jos mua mahdollisesti joku jossain kaipaa, niin hän tajuaisi etten tahalleni käyttäydy näin. En vain kykene parempaan.

Ensivaikutelma minusta saattaa olla usein jo sellainen lapsekas tai näin olen joitakin kertoja tulkinnut sosiaalisessa ympäristössä. Olen silti ihan ylpeä, että voin olla erilainen mies. En minä silti mikään tenava ole, vaikka sellaisia piirteitäkin minulla on.

Minua jännittää just sen takia, että miten naiset yleensä suhtautuvat mieheen joka on henkisesti hieman pojankoltiainen. Olisi hyvin koskettavaa, jos löytyisi joskus nainen joka ei moralisoisi tai vaatisi minulta kovan miehekästä käyttäytymistä.

Seksuaalisuudesta ja sen ilmenemisestä voinee päätellä usein paljon henkisen kypsyyden tasosta. En taida olla näin ajateltuna mikään järin viisas ihminen tai mies, vaan hellyydenkipeä poikanen. Ehkä joskus pääsen vielä naisen syliin ja siksi haluan laihduttaa.

PS. Haluan tuoda tämän ulottuvuuden poikuudessa tai miehyydessä esille, koska siinä ei ole mun mielestä mitään hävettää, koska pojille hellyys on lähempänä rakkautta kuin paneminen.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Yhteiskunnallinen illuusio hyvästä ja pahasta?

Oma sukupolveni ja etenkin sota-ajalla eläneiden vanhempien lapset ovat usein kärsineet vaikeista tunne-elämään liittyvistä häiriöistä Suomessa. Siksi Suomen selviytymistarina myös mielenterveydellisesti on ollut vertaansa vailla, mutta työn pitää jatkua edelleen.

USA on ollut sodassa toisen maailmansodan jälkeen koko ajan ja ainoa keino vakauttaa Yhdysvaltojen yhteiskunnallista olosuhdetta on minimoida kaikki sodan mukanaan tuomat lieveilmiöt. Sotakoneiston voima määrittää sen, että sitä käytetään jatkossakin.

Tällä hetkellä sotilaallisesti epävakaimmat alueet ovat mediamielikuvani mukaan Syyrian alue ja Afganistan vieläkin. Hirmuhallintoja ei pidä ikinä tunnustaa kansainvälisesti tai muuten emme saa ikinä sotia loppumaan.

Terroristien käymä sota on ilmiönä hyvin hankala käsittää, vaikka sitä ajattelee mielenterveydeltään epävakaissa olosuhteissa elävien ihmisten manipuloinnolla uskonnolliseen oppiin perustuvalla fanatismilla.

Kansainvälisellä diplomatialla ja ääripäässä sotilaallisella voimalla voidaan ohjata pahanlaatuisiakin hallintoja parempaan suuntaan, vaikka hyvin totalitaristinen diktatuuri saattaa saada silti kansalta tuen koska ihmisillä on taipumus manipuloitua.

Parasta tietenkin on jos esimerkiksi Pohjois-Korea alkaa vähitellen tervehdyttää yhteiskuntakulttuuriaan, koska kansan paras on aina eri asia kuin muutamien johtotyyppien luoma yhteiskunnallinen illuusio.

Sitäkin mietin, voiko ihmiskunta joskus saada yksilön vapauden niin vahvaksi ajattelumalliksi, että manipulatiivisia keinoja ei kyetä laajassa mittakaavassa edes käyttämään? Onko manipulaatio osa ihmisyyttä, jos ajatellaan sitä kaksiteräisenä miekkana?

Yhteiskunnallisessa manipulaatiossa pyrkimykset voivat olla jaloja, mutta eikö parempi tilanne ole kuitenkin silloin kun tahallista vaikuttamista edes hyvässä mielessä ei tehtäisi, vaan luodaan mahdollisimman realistinen ja kriittinen kuva vallitsevasta todellisuudesta.

Itse uskon, että ihmisen manipulointiherkkyys on paljon myös johtajuuskysymys, sikäli kun johtaja tietoisesti etenee tiettyä pyrkimystä kohti joko omista intresseistä lähtien tai organisaation edun mukaisesti omista näkökulmista asiaa ajatellen.

Parasta manipulaatio emme kykene tunnistamaan. Siksi puhutaan edelleen ihmisten piirissä manipulatiivisesta johdattelusta. Taitavimmillaan manipulaatio antaa toisen itse oivaltaa asiantila, vaikka manipuloitu ei tajua miten oivalluksen toisen henkilön vaikutuksen kautta sai.

Haluammeko elää manipulatiivisessa yhteiskuntakulttuurissa vai haluammeko aina tietää kaikki suorat vaikuttamisyritykset ajatteluumme yksilötasolla? Tekoäly voisi paljastaa tulevaisuudessa lähes kaikki suorat manipulatiiviset vaikutusyritykset, jos niin haluamme.

Joukkoviestintävälineet puolestaan luovat yhteiskunnallista illuusiota sekä hyvässä että pahassa. Journalismin tila on Suomessa silti hyvä, vaikka ote voisi olla syy-yhteyksien penkomisen osalta hieman purevampaa.

Journalismin keinojen kehittämisessä en osaa antaa vihjeitä, mutta minusta tuntuu että lähdesuojan merkitys pitäisi olla aidompi, koska harva enää uskoo, että mikään pysyy salassa edes lyhyellä aikavälillä saati liki loputtomasti.

Huomio pitää saada enemmän vallitsevia epäkohtia julkituovaksi mediassa. Mediavaikuttajien mielenterveyden taso vaikuttaa suuresti koko yhteiskunnan ilmapiiriin ja tämä illuusiopohjainen vaikutus olisi hyvin tärkeää myöntää.

Me aktiiviset sosiaalisen median julkaisijat luomme myös yhteiskuntaan tietynlaista ilmapiiriä ja toivon näin sydänkesällä, että kykenemme ottamaan tämän paremmin huomioon julkaisutoiminassamme.

Keskustelu ei ehkä johda aina mihinkään, mutta yksilötasolla jokainen vuorovaikutustilanne voi olla tärkeä. Välitetään keskustellen ja yritetään hakea ymmärrystä myös eri tavalla asioista ajattelevia kohtaan.

Keskustelun iloa kaikille ja rohkeutta tuoda omanlainen viestisi paremman huomisen puolesta!

Sannalle vuoteen -95!

"Aika on kulunut editsemme, vaikka silti pyyntösi on käskyni. Rakkaudella Sannalle Kangasalle koulukaverisi Kimmo vuosilta 1995-1996 Tammerkosken iltalukiosta Tampereelta!

Olit laajan fysiikan ja pitkän matematiikan tunneilla, jonka takia varmaan menin ihan sekaisin ihailusta. Rehellisesti sanottuna reitevä olemuksesi oli mun mielestä myös kiva, vaikka monet tytöt olivat siihen aikaan melko hoikkia. Itsekään en painannut silloin kuin vähän päälle 60 kg (kutsuntojen terveyssyynnissä painoin vuonna 1996 78 kg), joten saattoi olla ettet pitänyt minua erityisen miehekkäänä, varsinkaan kun mulla ei ollut silloin edes silmälaseja. Ehkä halusit miehemmän miehen, etkä mitään sylikollia

En sillee haaveillut seksistä sun kanssa, mutta läheisyydestä haaveilin hirmupaljon. Voi olla, että olit mua vanhempikin, vaikka arvioin meidät suunnilleen samanikäisiksi. Olithan iltalukiossa aloittamassa opintoja jo vuonna 1995! Rakkaudellinen olemuksesi on silti osin kantanut minua aina näihin päiviin saakka. Tunnen erityistä rakkautta sua kohtaan!"

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Muistoissani lapsuuteni ja nuoruuteni mielitietty!

Kiintymykseni oli ehkä vahvinta just nuoruudessani ja siksi koin pitkällistä surua vanhan koulukaverini Katrin takia, kun oletin että hän on kuollut, enkä vieläkään tiedä miten asia on. Sittemmin olen tietenkin surrut monia muitakin naisia, kun jokunen vaikuttaa kadonneen tai sitten heitä ei mun some-jutut kiinnosta yhtään ja jokusen nimeäkään en tiedä. Moni voi tietenkin ihmetellä, että miksi surra itselle vierasta naista, mutta kai minulla on oikeus tunteisiini? Edelleen tunnen surua ja kyllä se tietenkin harmittaa, jos olen surrut turhaan, mutta toivon silti, että Katri on hyvässä kunnossa. Itse asiassa toivoin Katrista just puolisoa itselleni, kun näin Pirkkalassa lentokentäntieltä Huovin kohdalla tähdenlennon joskus 1990-luvun puolivälissä. Tavallaan saatoin olla silloin hieman yliluonnollisiin asioihin jopa uskova. Kotitalon naapurintyttö oli mielessäni silloin kun sairastuin psykoosiin ja hänestä haaveilin kyllä enemmän, mutta se oli osin sairauden vääristämää ajattelua. Tämä tarina on kaikkinensa näin kerrottuna just minun kokemukseni, vaikka sitä ei ole tietenkään pakko uskoa.

Ps. Epäilen Katrin pitäneen minua outona, kun kohtasimme vuonna 1997 Paunun linja-autossa matkalla Tampereen Koskipuiston ja Pirkkalan keskustan välillä. Ikävää jos näin on ollut, kun se oli minulle ihan hirveän vaikea tilanne. Kokemukseni oli että Katri hylkäsi minut siinä silloin kummajaisena ja se vei nähdäkseni luottamukseni naisia kohtaan melko vähäiseksi 10 vuodeksi. Olin niin paljon odottanut hetkeä, jolloin kohtaan Katrin ja kaikki lässähti ihan ja paska maku siitä jäi minulle, vaikka pidin vielä jonkin aikaa toivetta yllä, että kohtaisin hänet uudelleen. Silti koen, että tunnekiintymykseni oli jo esikoulusta alkaen ihailevaa Katria kohtaan ja koen että rakastan häntä edelleen, koska olen useana iltana surrut häntä viime vuosina, vaikka en ole edes varma hänen nykytilanteesta. Olen pahoillani, kun olen epäillyt kaikenlaisia juttuja ja voihan olla, että minua pidetään edelleen kummajaisena ja siksi Katri ei halua vastata yhtään mitään.


tiistai 19. kesäkuuta 2018

Tyttöjen välisestä ystävyydestä?

Miten nainen yleensä sitten ihastuu? Kuulin kun Ylex iltapäivän Alma puhui ystävyysihastumisesta johonkin naiseen. Ihmettelen, kun mulla ei ole sellaisia ihastumisia ollut miehiin vaikka olen ihaillut joitakin miehiä, niin joku jännite siitä on uupunut. Nyt epäilen, että naiset voivat melko usein myös ihastua romanttisesti toisiin naisiin. Tämä puoltaa minun mielestäni käsitystä siitä, että äidillinen nainen on tyttömäisten naisten mielestä rakastettava, jos äidillinen nainen antaa hellyyttä tyttömäiselle naiselle. Äidillinen rakkaus saattaa olla se rakkauden syvin olemus, vaikka homoista tämä tuntuu ehkä pahalta, niin homot voivat lohduttautua että on myös olemassa äidillisiä miehiä! :)

Ensimmäinen muistoni elämästä - helmikuu 1980!


Harmittaa, kun en kirjannut ensimmäistä muistoani elämästä omaelämäkertaani Kuntoutujan tie. Toisaalta en ole varma pitääkö muistikuvani paikkansa, koska olin silloin kahden vanha, vaikka olen melko vakuuttunut että se pitää paikkansa.

Oletan silti että muistikuvani pitää paikkansa. Viime vuonna tilaamieni potilastietojen mukaan olin helmikuussa vuonna 1980 hoidossa Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa TAYKS:ssa. Ajattelen, että se on romanttinen muisto.

Muistikuvani oikeellisuuden puolesta puhuu, että olen puhunut tarinaani sairaalahoitojaksostani jo aiemminkin veljilleni jolloin luulin että olin kolmen vanhana ollut hoidossa, kun en tiennyt tarkkaa ajankohtaa.

Romanttiseksi muistikuvani tekee se, että itken äitini perään hoitajan sylissä ja melko pian hoitaja saa minut rauhoittumaan kiinnittämällä huomioni ikkunasta näkyvään maisemaan. Ikkunasta näkyi jotain sairaala-alueen rakennuksia.

Selitän muistijäljen jäämisen hoitajan sylissä tunnereaktion vahvuudella, koska sittemminkin elämäni aikana vahvat ihastumishetket ovat jääneet aina mieleeni. En enää muista hoitajan ulkonäköä, vaikka mielikuvani mukaan hän oli nuorempi nainen kuin äitini.

Tunnelma oli silloin pikkulapsena hyvin turvallinen ja kokemukseni mukaan tämä kyseinen maltillisen rauhallinen hoitaja välitti minusta hyvin paljon. En usko että kyseessä on valemuisto. Olen hyvin kiitollinen, että ensimmäinen elämästäni on niin romanttinen.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Tunnustus seksuaalisesti lojaaleille nuorille!

Useimmiten häpeätilat liittyvät seksuaalisuuteen. Itse olen ollut seksuaalisuuteni suhteen melko avoin, mutta ehkä en aivan kaikkea kerro kuitenkaan. Harmiton seksuaalisuus on puhdasta aina.

Lapsena olen aloittanut itse seksuaalisen ajattelun ja siinä on suuria ikäeroja milloin lapsena löytää seksuaalisuutensa. Lasten maailmaan seksi ei kuitenkaan kuulu ja olisi hyvä olla vähintään 18-vuotias ennen kuin harrastaa seksiä ja vielä mielellään romanttisesti.

Nuorena moni kokee aiheetta painetta seksuaalisesta neitsyydestä ja meidän pitäisi oikeasti alkaa arvostaa enemmän seksuaalisuudessa omista rajoista kiinnipitäviä nuoria!

Nuorena saattaa mennä irtosuhteiden myötä mielenterveydellisesti ihan hajalle. Annettaisiin lojaaleille nuorille heille kuuluva arvostus! Silti nuorena voinee harrastaa seksiä, kunhan se on molempien osapuolten toive eikä ajauduta seksiä harrastamaan ulkoisen paineen takia.

Lempeä kesään vaan kaikille itsekseen taikka kumppanin kanssa.

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Yhteiskuntia kohtaavista uhkakuvista, rauhantilasta ja todellisuudesta!

Kolmas maailmansota on hyvin kaukainen ajatus, koska millään voimallisella valtiolla ei ole halua kehittää valloitusarmeijaa. Kansat ovat tällä hetkellä väsyneet sotimiseen ja konflikteihin. Jäljellä olevat kylmän sodan rippeet ovat mediapeliä.

Valtioiden välinen keskinäisriippuvuus on paras tae maailmanrauhasta ja tämä on varmaan myös politiikan konkarin ja ex-ulkoministeri Erkki Tuomiojan näkemys asiasta, koska kuulin ekan kerran sanan keskinäisriippuvuus juuri Tuomiojalta. Siksi valtioiden väliset ongelmat eivät saisi olla milloinkaan yhden osapuolen sanelua, vaan molempien osapuolten pitäisi myöntyä kuten esimerkiksi Ukrainassa. Onhan laiha sopu aina parempi kuin lihava riita.

PS. Länsimaissa suurin uhka terveydelle on huono mielenterveys ja silloinkin yleensä oman itsetuhoisen käyttäytymisen myötä. Miksi tätä ongelmaa ei haluta hoitaa? Yhteiskuntakulttuuri provosoi herkkiä ihmisiä itsemurhiin.

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Ah, nuo salatut tunteet ja #GDPR?

Lohdutonta ajatella, että en pääse enää koskaan eroon ahdistavista ajatuksistani. Onko syynä liian hyvä muisti vai liiallinen mielikuvitus? Oikeanlaisella toiminnalla voisi ehkä lievittää ahdistusta, vaikka ajoittain tuntuu etten pääse tästä eteenpäin. Olen jäänyt liian nuorena toimettomaksi omien ajatusteni kanssa ja siinä on syyn mielenterveydellisiin pitkäaikaisoireisiin. Useimmilla ihmisillä on työ tai perhe-elämä tasapainottamassa ahdistavia ajatuksia. Teoreettisena tilanteena tuli mieleeni mitä olisi tapahtunut, jos sosiaalisen median tarkastelusektorini ei olisi mennyt niin sekaisin kuin se alkoi vuoden 2014 syksyllä mennä!

Ehkä olisin pitänyt kaikki salaiset ihastukseni omana tietonani, mutta nyt on tilanteeni tietenkin ihan erilainen. Olisi hyvä löytää jotain positiivista näistä suht hirveistä kolmesta viime vuodesta sosiaalisessa mediassa ja kyllähän sitä löydänkin, kun ajattelen just, että näin piti käydä ja olisi käynyt lopulta kuitenkin, koska en olisi mitenkään voinut pitää mahdollisiin vanhuusvuosiin tunnekokemuksiani aivan salassa. Salaaminen olisi ollut mahdotonta, koska maailma on muuttunut internetin sosiaalisen median myötä ja ihmiskäsitys lienee ollut tavallaan muutoksessa, kun moni tajuaa että mikään salaisuus ei olekaan enää salaisuus oman pään sisällä.

Annamme jatkuvasti tietoa internetin välityksellä tietämättäkin ja harva on enää kokonaan suojassa länsimaissa internetin vaikutukselta, vaikka on GDPR lainsäädäntö koskien tietosuojaa ja henkilötietorekisterien ylläpitoa, koska on olemassa myös salaisia toimijoita sekä yksittäisiä henkilöitä että organisaatioita, jotka kalastelevat tiettyjen ihmisten tietoja kaiken aikaa kaikin mahdollisin keinoin.

Tunteiden ja kiintymyksen vaikutuksen voi usein päätellä henkilön nettiselaustottumusten perusteella ja vain harva ihminen kykenee pitämään salassa elämän merkittävimpiä tunnekokemuksia tänä sosiaalisen median aikakaudella. Eihän selaushistoriatiedot mihinkään yleensä vuoda, eikä ne sitäpaitsi juuri koskaan ketään edes kiinnosta. Toisaalta jos henkilön tunnekokemukset kiinnostavat monia uteliaita, niin silloin kyseessä on pakosti hyvin merkittävä ja täysin poikkeuksellinen henkilö! Itse en jaksa uskoa, että tunnekokemukseni juuri ketään muita kiinnostaa kuin asianomaisia jos aina edes heitäkään. Ei tilanne voi olla niin hullu kuin olen ajoittain ajatellut, että ympärilläni seuraa kuolema, jonka takia minun elämäni on otettu erityistarkasteluun monien uteliaiden ihmisten taholta! Helpotusta koen saavani tuskaani etenkin silloin kun pystyn hieman järkeilemään esimerkiksi kirjoittaen kokemaani, vaikka tietoni ovat hyvin puutteellisia niin silti asioiden jäsentely kirjoittaen tekee varautumisen mahdolliseksi hyvin erilaisiin tulevaisuudenkuviin!

Armahda ajattelusi ja tunne tunteesi!

Kyllähän se minua aika ajoin mietityttää, että voiko sitä kiintyä molemmat osapuolet, vaikka ei olisikaan seurusteltu ollenkaan. Mun mielestä molemminpuolinen kiintyminen jopa ilman selvää vuorovaikutusta on täysin mahdollista ja se on romanttisen ajattelun perustaa.

Se on ehkä hieman pelottavaa, että ihminen on todellakin niin hauras, mutta ei se tilanne kiistämällä parane vaan vaikenee joskus jopa omalle terveydelle vaaralliseksi tilanteeksi. Ole armollinen ajatuksiasi ja tunteistasi kohtaan! Tosiasia on sekin että joudumme lähes kaikki ihmiset joskus kieltämään tunteitamme tai ainakin luopumaan itsellemme rakkaista henkilöistä.

Olen huomannut tunteiden käsittelyn mahdollistuvan ainoastaan jos ne myöntää itselleen, koska toisella lailla tunteita vatvomaan jääden rakentaa itselleen joskus oman illuusionkin pohjalta hyvin haitallisen tilanteen omaa mielenterveyttä kohtaan.

Ei tunteet ole vaarallisia ja kaikilla pitäisi olla joku henkilö, jolle tunteitaan voi purkaa luottamuksella. Joskus voi tuntua vaikealta purkaa tunnettaan, niin silloin suosittelen tunteiden käsittelyä taiteen keinoin tai taiteellisen ilmaisun keinoin.

Muista kuitenkin, että seisot suorassa jos valitset suoran linjan. Ei välittävät tunteet ketään järki-ihmisiä loukkaa, vaikka joskus yhteiskunnassamme tuntuukin olevan sellaista ilmapiiriä. Älä silti valehtele tunteistasi, koska silloin voit aiheuttaa traumaa muille henkilöille.

Luota itseesi ja tunne tunteeseesi ja valitse lopulta pyrkimys kohti agape-rakkautta, jolloin näet merkityksen vahvemmin kaikella elollisella etkä takerru yksittäisiin tunnekokemuksiin mieltä sairastuttavalla tavalla. En missään nimessä halua vähätellä tunteiden kanssa itsensä solmuun ajaneita ihmisiä, vaikka yritän hieman kapinoida William Shakespearen romantiikkaa vastaan, jossa sairaalloisesti kiinnytään yhteen henkilöön.

Hyvä parisuhde on silloin, kun uhkakuvat parionnelle torjutaan yhdessä, eikä jätetä toista kuseen johonkin helvetin romanttiseen kehäajatteluun toisen tunteet kieltäen. Vaikeneminen on osa vaikeinta ihastumisprosessia, koska pyörität silloin ajatuksissasi liikaa tiettyä henkilöä, vaikka moni voi pärjätä pakkomielteisen ihastumisajattelun kanssa, niin silti suosittelen avaamaan tunteita edes jollekin ja tarvittaessa hakeutua terapiaan, mutta älä ihastu liikaa terapeuttiin!

lauantai 9. kesäkuuta 2018

Politiikka ei voi rajata ystäviä!

Poliittinen mielipide ei saisi vaikuttaa merkittävästi henkilön sosiaaliseen ympäristöön, jos elämme sivistysvaltiossa. Toki poliittista suosintaa on enemmän ja vähemmän poliittisissa piireissä, mutta itse en pidä mahdottomana ystävyyttä yli ideologisten rajojen.

Joskus voi olla edelleen tai ainakin on ollut Suomessa hyvin raivoisaa valtakamppailua puolueiden sisälläkin. Mielestäni pieni ristiriita ja jännite puolueen sisällä luo parempaa politiikkaa kuin täysi yksimielisyys joka on useimmiten vielä teennäistä.

Poliittisten johtohenkilöiden olisi hyvä tuntea hieman enemmän nöyryyttä oman väen edessä kuin miltä politiikka juuri nyt Suomessa vaikuttaa.