maanantai 27. elokuuta 2018

Unipäiväkirjamerkintöjä osa 1

Näin lievää painajaisunta. Olin kävelemässä Pirkkalassa Kyöstillä Pyhäojan vartta, kun vastaan tuli siilitukkainen mies pyörällä vauhdikkaasti ja kiihtyneessä mielentilassa. Hänen pyöränsä jarru ei ilmeisesti pelannut kunnolla. Sanoin siitä hänelle, johon hän ei sanonut mitään vaan lähti ajamaan takaisin tulosuuntaan Nokialle päin. Kävelin vähän matkaa ja näin hänet edessäni aseen kanssa ja hän ampui heti kohti Lehtimäntien risteyksessä. Takanani käveli kaksi miestä ja huusin heille, että suojautukaa maahan kun olin heittäytynyt maahan. Ryömin ojalle päin ja loikin ojan yli ja seuraava unikuvassa olen Niemenmaalla jossain pihassa ja yritän soittaa ekan kerran 112 mutta puhelu katkeaa. Sitten unikuvissani siirryn äitini luo rivitaloasuntoon ja siellä on kotona veljeni, jolle en kykene heti puhumaan asiasta. Lopulta saan soitettua 112 ja siellä vastaa sama naisääni, jolle kerron ampujan olleen Kyöstillä kiihtyneessä mielentilassa samalla kun veljeni oksentaa selkääni, kun hän on seurannut tapahtumia mun vanhassa huoneessani PC:n näytöltä. Sanon veljeni olevan sairaanhoitaja hätäkeskuspäivystäjälle, ettei mun tartte lähteä mihinkään ambulanssiin. Uneni loppui huoleeni kahdesta miehestä, joiden otaksuin kuolleen. Kehuin silti veljelleni, että osittain ajattelematta menin ojan yli vilkkaalle autotielle kun ajattelin pelastautuvani siten helpommin. Sitten uneni loppui.

PS. Ekan puhelun soitan näppäilemällä ja toisen puhelun 112-sovelluksella.

2 kommenttia:

Kimmo Hoikkala kirjoitti...

Unilla on monia merkityksiä ihmisen ajatteluun. Silti yksi keskeinen merkitys unella on nähdäkseni vahvistaa ihmisen psyykettä ja tehdä ihminen tietoiseksi mahdollisista vaikkakin usein epärealistisista tapahtumista, jolloin uni auttaa ihmistä varautumaan.

Olen puhunut unissa ja saatan puhua vieläkin, vaikka en tätä tietenkään itse tiedä, kuten aliupseerikurssilla vuoden 1998 syksyllä.

Ei siinä mitään ihmeellistä ole, että miettii miten unet ovat muodostuneet, kun mietimme myös tulkinnallisten elämäntapahtumien merkityksiä vielä vuosia tapahtumien jälkeen.

Lapsuudestani muistan toistuneen painajaisunen, jossa isäni kuolee ja olen hänen siunaustilaisuudessa ja lopulta hän kuoli ihan oikeasti, kun olin 11-vuotias. Se oli ehkä mielen varautumista, koska isäni oli ollut vuosikausia pitkäaikaissairas Parkinsonin tautia poteneena.

Eräs häijyimpiä uniani lapsena oli se, kun havahduin unessani että äitini on robotti. Mietin unen merkitystä silloin jo lapsena, vaikka en päässyt siinä järkevään lopputulokseen vaan se jäi selittämättä, mutta tunnereaktio oli vahva pelko unessa.

Vaikean psyykkisen sairastumisen yhteydessä vuonna 2004 näin ilmapiiriltään toistuvia painajaisia, jotka liittyivät rautatieliikenteeseen. Sitten aloin nähdä ala-asteelle paluu-unia ja inttiin palasin kans välillä. Sitten palasin työelämään ja näin työunia, mutta työunet tehtaalla loppuivat vuoteen 2008, kun kävin työkokeilussa vanhassa työpaikassani kuumasinkityslaitoksessa.

Kerran tein unessa havainnon että muistin jääpallon olleen punainen, kun yleensä en osaa erotella unissani värejä.

Viime aikoina en ole nähnyt juoneltaan toistuvia unia, mutta yksi ilkeä painajainen oli avieron jälkeen, kun parvekkeelleni oli hirviömies ja vedin hänen nokan alta oven kiinni.

Kimmo Hoikkala kirjoitti...

Näin kuitenkin jossain vaiheessa vuoden 2015 mielisairaalahoitojaksojen jälkeen muutamia kertoja toistunutta unta, jossa jouduin hirviömäiselle suljetulle osastolle Pitkäniemen mielisairaalaan Nokialle.

...

Sitten olin kerran yhdessä unessa Moskovassa ja olin jonkun naisen kanssa menossa Learjet lentokoneeseen.