keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Muistoista (#radiosuomi) heräämislähetykseen kello 05:06

Hei!

Olen ajatellut että kaikilla muistoilla lienee  merkitystä elämässä, koska eihän ne muuten mieleen jämähtäisi. Toki voi olla valemuistoja, mutta mitä väliä muistoilla muille on jos ne eivät sitten ole todistajalausuntoja. Minua on omasta mielenkiinnostani johtuen mietityttänyt just omien muistojen totuusarvo, vaikka mahdotonta sitä on enää vuosikymmenten jälkeen selvittää. Sitten voi olla myös niin traumaattisia kokemuksia, että mieli on on hajonnut eikä kykene enää muistamaan tapahtumia  vaikka vielä vuosikymmenten jälkeen voi esiintyä dissosiatiivista käyttäytymistä just traumaattisen kokemuksen takia. Omasta mielestäni muistan erittäin hyvin kaikki ne hetket, joihin on liittynyt elämässäni suuria tunteita, koska olen jo lapsesta saakka omannut vahvan kyvyn ihailuun, vaikka onhan minulla traumaattisiakin muistoja. Kaiketi elämässä on tärkeää, että voisi muistaa aina päällimmäisenä enemmän hyviä muistoja kuin niitä kauheimpia ja tämä on mulla tärkeä selviytymiskeino.

Terveisiä Oulusta!

T. Kimmo

tiistai 18. syyskuuta 2018

Isyys, #vanhemmuus ja kasvatusmietteitäni via #YLEradio1

Olen kahden kouluikäisen pojan etäisä/yhteishuoltaja. Varhaiskasvatuksessa perheitä pitäisi tukea enemmän kuin tällä hetkellä. MLL on tehnyt hienoa työtä kuten myös jotkut kunnat varhaista ennaltaehkäisevää sosiaalista tukea tarjoamalla. Nähdäkseni perheet ovat eriarvoistumassa, eikä köyhien ole enää järkeä tehdä lapsia yhteiskunnan elätettäväksi varsinkaan tällä hetkellä. Ajattelen, että markkinatalous vääristää tällä hetkellä evoluutiota Suomessa enemmän kuin milloinkaan ennen.

Toisaalta olen onnellisesti köyhä isä edelleen, koska vanhemmuus antaa paljon ja se on jatkuvassa muutoksessa oleva tilanne lasten kasvun myötä. Lapset tuovat paljon iloa ja lasten välityksellä saa uusia ajatuksia elämään sekä muistot omasta lapsuudesta nousee uudelleen arvoonsa. Itse en voi pitää uskottavasti viisaana henkilönä ihmistä, jolla ei ole kokemusta vanhemmuudesta tai hän on laiminlyönyt vanhemmuuden hoitamisen räikeällä tavalla ilman omantunnon tuskia.

Vanhemmuus on ihmiselon haastavin tehtävä, jos sitä hoitaa kokopäiväisesti vuosikausia ja sen arvostus pitäisi yhteiskunnallisesti olla paljon korkeammalla tasolla!

Käy sanomassa oma mielipiteesi vanhemmuudesta Yleisradion kyselykaavakkeeseen vastaamalla:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/09/13/mika-vanhemmuudessa-yllattaa-ilahduttaa-tai-tuntuu-vaikealta

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Tutkimusidea: Internet, some ja ikäryhmät!

Sosiaalisen median vaikutusten tutkintaan pitäisi saada enemmän avoimuutta ja laadukkaampia tutkimuksia yhteiskuntamme edun vuoksi.

Esitän, että journalistit ja yhteiskuntatieteilijät miettisivät oikeasti purevia sosiaalisen median käyttötottumusta kartoittavaa kysymyssarjaa haastatteluja varten. Oleellista olisi löytää kunkin ikäluokan tyypillinen sosiaalisen median käyttäjä ja tarkastella myös hänen mahdollisia tavoitteitaan sosiaaliseen mediaan käyttöön liittyen. Haluaako erityisesti jokin ikäluokka esimerkiksi informatiivisia julkaisuja tai kenties osallistua aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun vai pitää vain hauskaa kavereiden kanssa?

Ikäluokat voisi olla tutkimuksessa seuraavat:

10-vuotiaat

20-vuotiaat

30-vuotiaat

40-vuotiaat

50-vuotiaat

60-vuotiaat

70-vuotiaat

yli 80-vuotiaat

Yllä kuvaamani haastattelututkimus antaisi todella merkittävää yhteiskunnallista tietoa kansalaisten ajankäytöstä ja tavoitteista sosiaalisen median käyttäjinä. Tärkeää olisi, että tästä koostettaisiin avoin yhteenvetoraportti, josta voisi olla paljon iloa myös meille sosiaalisessa mediassa aktiivista julkaisutoimintaa harjoittaville kansalaisille.

Internet ja sen sosiaalinen yhteydenpitomahdollisuus on jo vuosikymmeniä mahdollistanut avoimen yhteiskunnallisen keskustelun erilaisten foorumien ja nykyisin yhä enemmän Facebookin ja Suomessa marginaalisesti Twitterin välityksellä. Tosin moni on huomannut, että Facebookin ryhmäkeskustelu lienee vähentynyt huomattavasti sen huippuajoista muutaman vuoden takaa. Twitter on edelleen elitistinen keskustelupaikka sen loputtomasta paskanjauhannasta huolimatta, vaikka kokemukseni mukaan chat-keskustelu on Twitterissä vähentynyt.

Yhteiskunnallisesti olisi tärkeää, että edes internetin välityksellä kaikki äänet tulevat kuuluviin monenlaisista yhteiskunnallisista olosuhteista avoimesti vailla häpeää saati pelkotiloja kiusaamisen kohteeksi joutumisesta. Meidän kaikkien some-julkaisijoiden on syytä pyrkiä antamaan myös muille tilaa yhteiskunnallisessa keskustelussa kuunnellen ja myös reagoiden enemmän meille osoitettuihin julkisiin kommentteihin.

Huolestuttavaa jos me vuosikausia somessa kansalaiskeskustelua käyneet kansalaiset viemme tilan pois hiljaisilta ääniltä oman erinomaisuutemme sokaisemana, kun oikeasti meidän pitäisi rohkaista kaikkia varsinkin meistä jollakin lailla poikkeavia kansalaisia tuomaan painavan sanottavansa julki edes sosiaalisen median välityksellä. Toki asiallista ja sivistynyttä käyttäytymistä voidaan odottaa uusien kansalaiskeskustelijoiden käyttävän, vaikka minunkin on some-veteraanina ajoittain hyvin vaikea uskoa, että omalla tärkeällä asialla voi ratsastaa eteepäin.

Kuulkaamme muita etenkin erilaisia kansalaisia sosiaalisessa mediassa pyrkien ymmärrykseen, eikä tuomita pelkästään mielikuvien perusteella ketään, vaikka voimme olla myös rakentavasti eri mieltä jolloin voimme erimielisyytemme hyväksyä ja jättää toistaiseksi sikseen sen kyseisen aiheen.

Toivotetaan kaikki joukolla mukaan kansalaiskeskusteluun oman ajankäytön ja mahdollisuuksien mukaan. Toivon todellakin, että haetaan ymmärrystä tieteellisellä uskottavuudella sosiaalisen median erilaisia käyttötottumuksia kohtaan. Pyrkimys on eheämpi yhteiskunnallinen rakenne ja samalla yritetään tunnistaa mahdolliset riskitekijät avoimella tutkimuksella ja siitä tehtävällä analyysilla. Koen sosiaalisen median syväluotaavalla tutkimuksella olevan tärkeä merkitys tulevisuuden Suomen suunnittelua ajateltaessa.

lauantai 15. syyskuuta 2018

Alkoholismi vie miehen kadulle!

Vaikeasti alkoholisoituneista - yleensä miehistä - hyvin harva kuntoutuu, vaikka kuntoutumista voitaisiin tehdä hieman enemmän mahdolliseksi oikeanlaisella sosiaalipolitiikalla.

Alkoholisoituneilta kansalaisilta usein puuttuu jopa toimeentulon varmuus ja kaikki vähät rahat menee heti kurkusta alas, kun rahaa jostain vähän tulee. Sosiaalisesti tarkkaan harkittu asumismuoto pitäisi olla jokaisen alkoholisoituneen kansalaisen oikeus. Edelleen vaikuttaa siltä, kun on henkilö on vajonnut kadulle dokaan tai juopotteleen, että toisten juoppojen seurassa kuntoutumisedellytykset ovat lähes olemattomia, ellei lopullista alkoholiperäistä kuolinsyytä sellaisena pidä.

Myös alkoholisoitumiseen johtaviin syy-yhteyksiin pitäisi puuttua lujemmalla sosiaalipoliittisella otteella. Helppo se on pitää kadulla juoppoporukkaa vastenmielisenä näkynä, vaikka hyvä puoli tässä ns. 'rantojen miesten' näkyvyydestä kaupunkien keskustoissa voi olla se, että ongelmaa ei voida lakaista kovin helposti maton alle.

En usko, että virkamiehet edes sosiaalipuolella tai varsinkaan kuntapoliitikot omaavat riittävää asiantuntemusta usein kroonisesti alkoholisoituneiden miesten asiaa kohtaan! Tarvitaan pehmeitä yhteiskunnallisia keinoja eikä juoppojen nöyryyttämistä, vaan jokaiselle suomalaiselle pitäisi kyetä tarjoamaan mahdollisuus kuntoutua vielä vaikeastakin päihdeongelmasta yhteiskunnallisen tuen välityksellä.

torstai 13. syyskuuta 2018

Feminististä rodunjalostusta eugeniikan keinoin!

Miksi yhä useammat nuoret naiset nykyisin haaveilevat täydellisistä vauvoista? Ovatko nämä äärifeministit sitten itse täydellisiä? Erilaisuutta ei tosiaan nähdä useinkaan rikkautena, vaan monet nuoret naiset saattavat todellakin haaveilla täydellisistä vauvoista.

Tästä seuraa myös ajatus, että sosiaalisen ympäristön vaikutukset ihmisen kasvamisessa halutaan usein unohtaa tai jopa kiistää. Todellakin huonosti hoidettu kasvatustyö voi viedä valioyksilön helvetin porteille ja päinvastoin hyvä kasvatus voi auttaa potentiaalisesti sairastuvaa mieltä eheytymään.

Olen itse muutenkin sukupuoletonta kasvatustyötä vastaan, koska pojat ovat poikia. Tosin erilaisista sukupuoli-identiteeteistä tarvitaan enemmän valistustyötä ehkä jo peruskoulussa. Jos emme kykene hyväksymään itseämme, emme voi hyväksyä muitakaan eli avainjuttu on itsensä hyväksyminen jossain määrin poikkevana yksilönä.

Koko ihmiskunnan kehittyminen perustuu silti lähes kokonaan nähdäkseni vastinparien luovaan työskentelyyn, jolloin tarkoitan nimenomaan ihmisen biologista sukuviettiä ja psykologista jännitettä, josta seuraa romanttista luovaa ajattelua. En silti halua kiistä homoromantiikkaa, vaikka heterojen luova voima on ollut silti huomattavan paljon voimallisempaa. Romantiikka on ehkä enemmän kytkeytynyt luovaan ajatteluvoimaan kuin yleisesti ajatellaan.

Conclusion!

Muusat arvoonsa olivat he sitten miehiä, poikia tai naisia ja tyttöjä! Ja laulaahan jo Matti ja Teppo, että kaiken takana on nainen! :)



Muualla netissä:

http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/4083293/Hannu+Lauerma++Uljas+uusi+maailma++tanaan

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Muokkasin blogini kuvaustekstiä!

Todistetusti kahden pojan (Kimi 8 v ja Atte 7 v) isä, yhteishuoltaja, etävanhempi, tekniikan ylioppilas, eläköitynyt metalliduunari, kuminauhojen pussittaja (Tampere), blogisti, kirjoittaja (omakustanneteokset: Kuntoutujan tie, 2010; Hermiitti kertoo, 2012; Ihmisyyden harmaa alue, 2014; Tunteet ovat osa elämää, 2017), ideoija (pätevyys: FPDPS) ja poliittisesti olen SDP:n jäsen. 12. syyskuuta 2018 Kimmo Hoikkala, (Oulu, Suomi - Finland)

Eurooppa luo perustan kaikkien maapallon kansojen yhteiselolle tulevaisuudessa!

Euroopan ongelmat liittyvät yhä päätöksenteon byrokraattisuuteen. Monelle eurooppalaiselle voi olla vaikeaa käsittää, että voima on nimenomaan Euroopassa mutta nyt se on liian pirstaloituneena!

Laajat EU-alueen sisämarkkinat tuo takuulla enemmän hyvää kuin nationalistinen kansojen vastaikkainasettelu Euroopassa. Vakaa euro luo matalan korkotason ja pienen inflaatiokehityksen, jonka pitäisi suosia investointeja Eurooppaan.

Tosin ajoittain euro on ollut liian vahva esimerkiksi Kiinan yuania kohtaan, jolloin investointeja on saattanut valua siitä syystä juuri Kiinaan. On sääli jos maailmantalouden mahdit mittelevät talouskilpailussa, jolloin kaikkien ihmisten hyvinvointi ei ole oleellinen asia.

Itse näen suomalaisena rauhaa rakastavana isänä Euroopan globalisaatiokehityksen syntyalueena, vaikka globalisaatiokehitystä vastustavat voimat ovat olleet niskan päällä sekä USA:ssa että Iso-Britanniassa brexitin myötä.

Poliittinen valta lienee silti pääosin kyllästynyt kansojen väliseen talouskilpailuun. Siksi otaksun monien päättäjien toiveissa olevan aito maailmanlaajuinen kansojen välinen yhteisö ihmiskunnan eräänlaisena täyttymyksenä markkinataloudelle.

Kansojen välinen saumattu liitto vienee ihmiskunnan kautta aikojen korkeimpaan sivistystasoon ja henkilökohtaisesti sitä toivon. Suuntaus kohti tiivistä ja kohtuudellisuudessa elävää ihmiskunnan tulevaisuutta on nähdäkseni jo otettu, koska se on ihmiskunnan etu.

Onko lopulta ainoa talouskilpailu käynnissä yritysten välillä ja kansojen välinen yhteisö luo tälle kilpailulle puitteet. Ehkä vaikeaa nähdä tällaista visiota todellisena, vaikka otaksun itse ihmiskunnan älyllisen sivistyksen kasvun myötä tälle olevan potentiaalin. Toki aikaa voi kulua vielä sukupolvia ennen kuin ihmiskunta on tällaiseen globalisaation tasoon valmis, jolloin suurin osa ihmiskunnasta liputtaa maailmankansalaisuuden puolesta.

Globalisaation tiivistymiseen liittynee myös uskonnot, sikäli jos länsimainen korkea ihmismoraali kohtaa itämaisen vahvan luonnon kunnioittamiseen perustuvan moraalin. Olisi ilo uskoa, että jonain päivänä maailman kansojen edustajat kokoontuvat aidon sivistyneesti päättämään ihmisiä koskevista asioista luontoa suuresti kunnioittaen.

Ihmiskunta voi tavoitella yhteisiä pyrkimyksiä ja ratkoa meitä kaikkia ihmisiä koskevia ongelmia yhteisten tietojemme ja henkiseen pääomaamme perustuen! Tervetuloa yhtenäisempi maailma koko ihmiskunnalle sitten joskus, kun riitasoinnut jäävät lopulta vähemmistöön.

tiistai 11. syyskuuta 2018

Kiusaamista ja seksuaalista häirintää!

Oleellisinta kaikessa fyysisessä häirinnässä on toisen oman elintilan sisälle tunkeutuminen ilman lupaa. Sosiaalinen media tekee myös loukkaamisen eri tavalla mahdolliseksi erilaisissa piilossa olevissa kiusaajaryhmissä, jonne ei saa vastineoikeutta.

Kannatan Facebookiin uutta tekoälyratkaisua, jolloin ryhmään kuulumattomien henkilöiden asioiden vatvominen ja juoruilu lopetettaisiin avainsana- tai paremminkin kiusatun identiteettitunnistuksella.

Avoimesti somessa paskokoot kuka vaan mitä tahansa ja se on rehellistä toimintaa, vaikka silloinkin on tietenkin rikosoikeudellisessa vastuussa omien lakeja rikkovien julkaisuiden johdosta.

Koko seksuaalinen #metoo-aiheinen julkinen keskustelu on ollut ajoittain hyvin epäasiallista ja vaikuttaa siltä, että edes nuoriso ei tajua koskemattomuuden ja koskettavuuden välistä rajapintaa. Toki himokas katse voi olla ikävä kokemus, mutta ei sen takia voi väittää metoo juttua.

Ilmoitusherkkyys seksuaalisen häirinnästä pitää olla silti edelleen matalalla tasolla, jotta myös epäselvät tapaukset tulevat viranomaisten tietoon. Jos epäiltyyn kohdistuu useita ilmiantoja, voidaan erilaisin keinoin tutkia tapausta ja saada se parhaimmillaan oikeuskäsittelyyn.

Ps. Kun olen tavannut nuorisoa, niin he vaikuttavat hyvin yhteisöllisiltä omissa porukoissaan ja minun on vaikea uskoa, että seksuaalinen häirintä olisi kasvanut vuosikymmenten kuluessa, vaikka takuulla aikamme ongelmat ovat erilaisia jatkuvasti muuttuvassa maailmassa.

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Nej till Sverigedemokraterna!

Vapaan maahanmuuton seurauksena noussut maahanmuuttokriittisyys on seurausta Suomessa ja eritoten Ruotsissa aliresursoiduista pakolaisten kotouttamispalveluista, jolloin heidän yhteiskuntaan sopeutuminen on ollut hankalaa. 

Sopeutumisongelmaan ei auta muuta kuin kuunnella maahanmuuttajien toiveita ja painottaa heille että lakeja on noudatettava. Voisi olla jopa perusteltua tuomita maahanmuuttajataustainen kovennettuna tuomiota kärsimään rikosten jälkeen.

Tänään äänestetään Ruotsissa uusien valtiopäivien voimasuhteista ja maahanmuuttokriittisten ääni on ilmeisesti kuulunut melko painokkaasti vaalikeskusteluissa. Perinteisesti ruotsalaiset ovat olleet joviaaleja maahanmuuttajia kohtaan, mutta nyt osalla on tullut mitta täyteen.

Ruotsidemokraatit saavat ainakin vaalivoiton ja on varmasti selvä asia, että heitä on kuunneltava hallitusta muodostettaessa. Voiko kokoomus ja ilmeinen vaalivoittaja sosialidemokraatit syrjäyttää koalitiolla lopulta rasistista ajattelua julkituoneet ruotsidemokraatit?

Pidän peukkuja sosiaalidemokraateille, sillä ruotsalainen kansakoti kaipaa ja ansaitsee lempeän isällistä Stefan Löfvenin johtajuutta katsoessaan ruotsalaisten mielissä edelleen hyvinvoinnin suuntaan ja luottavaisesti tulevaisuuteen! 

Median suvaitsevaisuus ja kansan piirissä suvaitsevaisto!

Siedämme oikealla tavalla erilaisia ihmisiä, mutta väärällä lailla erilaisia kansalaisia kuten skitsofreenikkoja saa väheksyä ja herjata miten paljon tahansa, vaikka meikäläisiä on noin 50000 kansalaista Suomessa. Media tekee mielellään näyttäviä juttuja hyvin poikkeavista ihmisistä tai ryhmistä. Samaan aikaan kärsivän vähemmistön ääni halutaan vaieta lähes kuoliaaksi.

Oikeanlainen suvaisevaisuus on kai sitä, että vähemmistöistä pitää tykätä vaikka ei tykkää heistä yhtään sen enempää kuin muistakaan usein suuremmista vähemmistöryhmistä. Tähän oikeanlaiseen suvaitsevaisuuteen kuuluu myös puolesta loukkaantuminen, jos jotain vähemmistön edustajaa on esimerkiksi hieman tölvitty sosiaalisessa mediassa.

Kunnioita meitä tai itket ja kunnioitat meitä huutavat mediassa erikoisihmisten rakkaat ja on siinä se hyvä puoli, että kansalle osoitetaan ihmisyyden pitävän sisällään hyvin erilaista normipoikkeavuutta ja siksi me olemmekin ihmisiä. Media tekee ehkä silti oikein nostaessaan marginaalisten väestönosien asemaa otsikoihin, koska tällaisten nostojen perusteella voi tarkastella hyvinkin tarkkaan yhteiskunnallista ilmapiiriä ja sivistyksen tasoa.

Aitoa kunnioitusta ei vain saa mediassa käskemällä vaan siinä pitää olla hyvin konkreettisia tekoja taustalla. Kuten esimerkiksi ALS-hermostosairauden kanssa elänyt Stephen Hawking varmasti tiesi senkin, että hän antoi vaikealle sairaudelle kasvot, vaikka asenteellisimmat ihmiset kiinnittävät edelleen huomion ennemmin Hawkingin vammaiseen elämään kuin hänen suuremmoiseen sitkeyteen ja elämäntyöhönsä.

Valitamme turhasta ja puolustamme vähemmistöjä väärin, jonka takia on perusteltua käyttää nimitystä mukasuvaitsevaisto, koska aito suvaitsevaisuuskin on parhaimmillaankin itsensä toista parempana näkemistä. Entä jos olisimme vain ihmisiä kaikki mitenkään liikaa itseämme korostamatta, jos sillä nyt ei erityisesti ole mitään yhteiskunnallisesti annettavaa?

lauantai 1. syyskuuta 2018

Kuka voisi heittää ensimmäisen kiven?

Inhimillinen erehtyväisyys on ihmeellisen paheksuttua, vaikka kaikilla on taipumus erehtyä. Uskon, että maailmassa on synnittömiä ihmisiä tälläkin hetkellä ihan jopa aikuisia. Voi tietenkin ajatella, että synti on kiinni sen määritelmästä ja jos ajatuksia pidetään syntinä, niin sitten aidosti hyveellisiä ihmisiä ei silloin välttämättä ole, vaikka se voisi olla ideaalisen kasvuympäristön myötä mahdollista. Jos me oikeasti vielä aikuisina kilpaillaan kiltteydessä, olemme ihmiskunnan kehityksen tähänastista huippua. Onko lopulta oleellista löytää inhimillisesti ehkä hieman vajaita ihmisiä ja ihailla heidän korkeaa moraaliaan, jos kyseisillä ihmisillä ei ole heidän vajavaisuuden vuoksi muita nykyajan ihmiselle oleellisia ominaisuuksia?

#Twitter suosii korkeaa sosiaalista statusta asian varjolla!

Vääjäämättä tulee mieleen, että voiko yleisön makuun oikeasti luottaa juuri kukaan julkaisija? Joskus tuntuu siltä, että julkaisijan sosiaalinen status on keskeinen, kun katsoo Twitterissä jakojen ja tykkäysten suurta määrää. Joskus voi vastaavanlaisen twiitin kirjoittaa joku anonyymi tai epäsuosittu ja ärsyttävä some-persoonaa, mutta hänelle ei tule reaktioita välttämättä yhtään ainoaa.

Olen edelleen sitä mieltä, että Twitterissä uudelleentwiittaukset ja tykkäykset kumuloituvat helposti just sosiaalisen statuksen perusteella. Tällainen kumuloituminen edellyttää aktiivisten alkutykkääjien jengiä ja sitten onkin jopa 1000 reaktiota mahdollisuus saada melko vaivattomasti. En silti valita tässä enempää vaan totean, että eihän 1000 perskärpästäkään ole väärässä kun paska on heille ihan hyvää oikeastikin.

Ratkaisukeinoja tähän yllä esittämään ongelmaan ei oikein voi nykyisen kaltaisessa Twitterissä esittää, mutta ehkä Twitter voisi kyllä tehdä enemmän keskustelevuuden ja chat-tilaisuuksien edistämiseksi.

Blogin kuvausteksti hakee muotoaan!

Jokohan nyt onnistuisi!

Todistetusti kahden pojan (Kimi 8 v ja Atte 7 v) isä, yhteishuoltaja, tekniikan ylioppilas, eläköitynyt metalliduunari, kunniapuheenjohtaja (Suomen skitsofreniayhdistys ry), blogisti, kirjoittaja (omakustanneteokset: Kuntoutujan tie, 2010; Hermiitti kertoo, 2012; Ihmisyyden harmaa alue, 2014; Tunteet ovat osa elämää, 2017), ideoija (pätevyys: FPDPS) ja poliittisesti olen SDP:n jäsen. 1. syyskuuta 2018 Kimmo Hoikkala, (Oulu, Suomi - Finland)