lauantai 1. syyskuuta 2018

Kuka voisi heittää ensimmäisen kiven?

Inhimillinen erehtyväisyys on ihmeellisen paheksuttua, vaikka kaikilla on taipumus erehtyä. Uskon, että maailmassa on synnittömiä ihmisiä tälläkin hetkellä ihan jopa aikuisia. Voi tietenkin ajatella, että synti on kiinni sen määritelmästä ja jos ajatuksia pidetään syntinä, niin sitten aidosti hyveellisiä ihmisiä ei silloin välttämättä ole, vaikka se voisi olla ideaalisen kasvuympäristön myötä mahdollista. Jos me oikeasti vielä aikuisina kilpaillaan kiltteydessä, olemme ihmiskunnan kehityksen tähänastista huippua. Onko lopulta oleellista löytää inhimillisesti ehkä hieman vajaita ihmisiä ja ihailla heidän korkeaa moraaliaan, jos kyseisillä ihmisillä ei ole heidän vajavaisuuden vuoksi muita nykyajan ihmiselle oleellisia ominaisuuksia?

Ei kommentteja: