keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Hyvä vai paha anonymiteetti?

Aina yhtä vihreä ja vehreä aihe tämä sosiaalisen median anonymiteettia koskeva keskustelu. Olen itse käyttänyt käynyt forum-keskustelua netissä vuodesta 2004. Vasta viime aikoina olen tullut siihen lopputulokseen anonyymia viestintää koskien, että vain erityisin syin voisi kirjoittaa ilman oikeaa henkilöidentiteettiä sosiaalisen median keskusteluissa yhtään mitään. Poikkeuksena voisi olla esimerkiksi elämäntapa- tai terveysaiheinen blogisivu, jolloin blogisivulla mahdollisesti käytävä keskustelu pitäisi olla kaikille näkyvää.

Sosiaalinen media on kadottanut yhden keskeisen periaatteen verrattuna perinteiseen mediaan eli vastineoikeus puuttuu Facebookin piiloryhmiin. Facebook on tavallaan netissä paheellisuuden pesä korkean yksityisyydensuojan takia ja he tietävät sen Facebookin päämajassa, mutta he eivät halua ainakaan vielä tehdä asialle mitään. Verkkolehden kansalaiskeskustelu voi olla moderoituna anonyymia, vaikka en itse usko sellaisen keskustelun vaikuttavuuteen saati merkitykseen, jonka takia en sitä enää ole harrastanutkaan. Facebook voisi ehkä tarjota palvelua medialle ja tarjoaakin käsittääkseni, että voisi Facebook-tilin kautta osallistua uutiskeskusteluihin ja tämä on mielestäni hyvin kannatettavaa!

Lue aiheesta lisää:
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005882035.html?utm

tiistai 30. lokakuuta 2018

Kahden vanhana Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa (TAYS)!

Ihan oikeasti muistan kun kahden vanhana olin hoitajan sylissä ja se on parhaita halikokemuksia kautta aikojen mun elämässä. En olisi tiennyt, että olin silloin vasta kahden vanha, jos en olisi tilannut lapsuuteni potilasasiakirjoja Tampereen yliopistollisen sairaalan potilasarkistosta. Olen aiemmin luullut, että olin silloin kolmen vanha. Sitten minulla on taipumusta romantisoida asioita, niin ajattelen, että olisin jäänyt jo kahden vanhana hoitajani mieleen, vaikka se on melko epätodennäköistä. Olen miettinyt, kun olin kaksi viikkoa lastenosastolla hoidossa kahden vanhana, että kyseessä voi olla myös valemuisto vaikka omasta mielestäni muistan jotenkin, että hoitaja kiinnitti minun huomion ikkunanäkymään, kun itkin äitini perään. Ja silloin lastenosasto ei sijainnut muistikuvani mukaan korkeimassa talossa vaan pitkittäismallisessa talossa. Olen niin hölmö romantikko, kun vieläkin onnistun psyykkaamaan itseni sinne TAYKS lastenosastolle ja mietin, että mitähän kyseiselle hoitajalle mahtaa nykyään kuulua.

Synnytyskokemus isänä!

Esikoispoikani syntymässä minut otettiin hyvin huomioon vuonna 2010 Oulussa. 

Jäi mieleeni, kun jopa nukuimme poikieni äidin kanssa yhden yön sairaalassa ennen varsinaista synnytystä, koska äidillä oli hieman polttoja. Sitten varsinaiseen synnytykseen mennessämme satoi hieman lunta kevät-talvella yöllä ja synnytys käynnistyi hyvin muistaakseni spinaali-puudutuksella, mutta sitten se vaihdettiin epiduraaliin ja yön musta mies anestesialääkärinä laittoi sen Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Jäi hyvin myös kätilö mieleeni, joka neuvoi synnytyksessä äitiä ponnistamaan kuten kakalla. Sitten odoteltiin, että vauva alkoi tulla ulos ja melko hyvin se sujui (Apgar pisteet 10-10-10). Sain katkaista jopa napanuoran sitten ennen pojan punnitusta.

Toisen pojan syntymä Tampereella meni ikävästi vuosi ja kuukausi ekan pojan syntymän jälkeen, kun en päässyt isänä mukaan synnytykseen. Kukaan ei tarjoutunut lastenhoitoavuksi. Valvoin ja torkuin kotona kun en päässyt synnytykseen. Säpsähdin heräämään torkuilta ja satuin soittamaan poikani äidille kello 4:30 jälkeen, kun poikani oli muistaakseni just syntynyt ja punnituksessa. Sitten minua otti kerran päähän, kun yksi auto oli kerran jäänyt meidän auton taakse siten että en päässyt autolla liikkeelle esikoispoikamme kanssa perheen tulokasta Tampereen yliopistolliseen sairaalaan katsomaan ja soitin poliisit paikalle.

maanantai 29. lokakuuta 2018

Odotammeko jotain tapahtuvaksi ja samalla unohdamme itsemme?

Tommy Hellsten puhuu asiaa Hesarin jutussa!

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005880623.html

Minustakin vaikuttaa osittain syrjäytyneenä suomalaisena, että yhteiskunta ikään kuin odottaa jotain tapahtuvan ja olisiko se osalla herääminen vääristyneestä omasta todellisuudesta yhteisölliseen totuudenmukaiseen todellisuuteen? Muistakaa tosiaan pitää taukoja ja rauhoittua tässä vallitsevassa mediakulttuurissa, varsinkin jos ette ole edes syrjäytyneitä!

Omalta kohdaltani sanoisin, että laadukkaan sosiaalisen verkoston puuttuessa haen koko ajan merkitystä elämääni sosiaalisen median kautta eli kohdatkaamme aidosti ihmiset (IRL=oikeassa elämässä), sillä hetket menevät hukkaan, jos emme seurustele muuta kuin digivempaimien välityksellä. Kannattaa olla kiitollinen, jos on laadukkaita ja läheisiä sosiaalisia suhteita, koska niiden avulla jaksaa paljon paremmin kuin itsekseen oman some-todellisuutensa kanssa!

Odotammeko tosiaan jotain tapahtuvaksi ja samalla unohdamme itsemme? Pelkkä itserakkaus ei mielestäni kanna mielenterveydellisesti eheään käyttäytymiseen, vaan tärkeää olisi että suomalaiset kohtaisivat toisiaan ennakkoluulottomasti ja avarakatseisesti, jotta me kaikki saisimme hyvän sosiaalisen lähisuhdeverkoston. Haluammeko nykyään tulla ainoastaan huomatuksi sosiaalisessa mediassa, mutta kaduilla kävellessämme tai muissa julkisissa paikoissa emme edes ole huomaavinamme muita ihmisiä. Saatamme jopa läheisenä pitämämme henkilön seurassa selata kännykän välityksellä sosiaalisen median syötteitä.
Älä mieti vaan sano positiivinen sana toiselle jopa vieraallekin henkilölle, vaikka pelkkä vieraan henkilön hymy voi joskus tuoda toiselle paljon toivoa. Onhan kommunikaatiosta merkittävä osa  nonverbaalista ja aikamme mediakulttuurissa voi yksittäinen hymyilevä huomionosoituskin nousta kohdehenkilölle todella merkittäväksi. Hymyillään kun hymyilyttää ja yritetään nostaa katsetta laajemmaksi, kun kuljemme muiden suomalaisten joukossa.

Olemme syrjäytyneinäkin tärkeä osa yhteiskuntaa, vaikka taival on raskasta yksin kulkea, mutta emme silti saa vetäytyä liikaa itseemme. Yritetään antaa omalla avoimuudellamme mahdollisuus olla muiden kohdattavana. Ja jos sosiaalinen avoimuus ei riitä, niin sitten emme voi muuta kuin nauttia itseksemme hyvistä hetkistä.

Emme silti saisi menettää toivoa löytää oikeanlaisia meitä omanlaisina suomalaisina aidosti arvostavia sosiaalisia suhteita! Nuorille sanoisin vielä, että elämä tuntuu laukkaavan ohi monella nuorella tälläkin aikakaudella, mutta tulet huomaamaan jonain päivänä, että odotuksesi ja toivosi paremmasta palkittiin ja löydät jotain mitä et ehkä osannut vielä tänään odottaa!

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Kommunismi ja isäni!

Isäni kommunistinen mielenkiinto on minulle hieman epälooginen juttu vai eikö hän vain tajunnut kommunistisen yhteiskunnan mahdottomuutta. Lähes kaikilla ihmisillä on sisäänrakennettu tarve kerätä valtaa toisiin nähden. On olemassa idealistisesti ajattelevia ihmisiä, mutta yhteiskunnissa on selvä valtakilpailu etenkin mieskulttuurissa ja sen perusta taitaa olla eläimellistä tai evoluutiossa säästynyt piirre. Isäni oli lapsellinen idealisti. Hän uskoi sotaveteraanina ja etulinjan taistelijanakin ihmiskunnan hyvyyteen, mutta samalla hän piti amerikkalaista markkinataloutta liki pahuutena. Nyt voidaan sanoa, että isäni oli osittain oikeassa, koska markkinataloudessa on perustavaa laatua olevia valuvirheitä kuten muun muassa ilmastonmuutos osoittaa. Silti isäni sopeutui elämään sotien jälkeen työteliäänä sekatyömiehenä ja hän kävi jopa Kanadassa metsätöissä. Isälläni oli nähdäkseni hieman kaksijakoinen suhtautuminen rahaan eli vaikka hän oli kommunisti niin hänellä oli tarve kerätä rahaa ja omaisuutta. Saattaa tosiaan olla, että jos isälläni olisi ollut enemmän tietoa ihmisyydestä niin hän ei olisi uskonut kommunismiin.

Projisaatio ja mielipidevaikuttaminen!

Mietin omaa projisaatiotani, että miten syötän omia ajatuksiani muiden ajattelumalliksi, vaikka kaikki ihmiset reagoivat kunkin henkilön viestintään hieman eri tavalla. En usko mielipidevaikuttamisen voimaan, vaikka on olemassa tietyt lainalaisuudet kun muodostamme omia mielipiteitämme. Saattaa olla, että auktoriteetin on jossain rajoissa helppoa vaikuttaa muiden ihmisten mielipiteisiin, mutta joskus auktoriteetti voi vain ärsyttää ja kääntää yleisön mielipiteen päinvastaiseksi. Itse en usko kansalaiskeskustelijana omien mielipiteideni vaikuttavuuteen, vaikka kyseessä voi ollakin osittain vääristynyt projisaatio. Toisaalta useimmiten blogikirjoitukseni eivät jätä mielipidettäni epäselväksi. Ja vaikka ymmärrän erilaiset mielipiteet, en usko olevani mikään tuuliviiri, vaikka paremman tiedon perusteella kykenen mielipidettäni helposti tarkastelemaan uudelleen. Luulemme useat mielipidevaikuttajat, että meillä on merkitystä muiden mielipiteen muodostumiseen, mutta se on hyvin harvinaista että vaikutus olisi absoluuttisen suuri. Kun pysyy asiassa viestinnässään, niin silloin on helppo puolustautua. Useimmiten kansalaiskeskustelussa eniten keskustelua aiheuttaa yksinkertaistetut monimutkaiset asiakokonaisuudet kuten esimerkiksi maahanmuutto ja kaivostoiminta. Jos haluaa saada keskustelua aikaan, niin silloin pitää voida kärjistää blogistina mielipidettään tai muuten kirjoitus on yhtä kuin mitäänsanomaton julistus. Ymmärrän kärjistämisen tärkeyden osana kansalaiskeskustelua, vaikka hyviä tapoja olisi hyvä noudattaa, kun emme voi tietää miten julkaisuihin reagoidaan.

tiistai 23. lokakuuta 2018

Tunne-elämän häiriöisyyteni perusta ja itsarijuttua!

Eivät kaikki lapset suhtaudu vanhempiensa kuolemaan samalla lailla.

Oman isäni kuolema oli 11-vuotiaana hyvin erikoinen tunnekokemus minulle. Tunsin sekä syyllisyyttä että häpeää ja sitten eräs sukulaismies Ruovedeltä esitti minulle surunvalittelut ja mielessäni kävi, että isäni oli kuitenkin arvostettu mies, vaikka tietyt seikat eivät tätä asetelmaa puoltaneetkaan.

Vitosluokalla itkin todella vuolaasti, kun opettaja Kari sanoi kaikkien kuullen isäni kuolleen. Se tuntui minusta julkiselta tappiolta silloin ja saattaa olla jotkut herkemmät luokkakaverit siltä ajalta muistavat minun itkuisen kohtauksen. Toki minulla oli myös ikävä isääni, eikä sitä voi kukaan kiistää.

Muistan itsekin, kun kotimökkini naapurin tyttö itki sydäntäsärkevästi kerran alta kouluikäisenä, kun itse olin ehkä 10 vanha ja jotain muutakin muistan nuoruudestani, mutta jätetään jotain takataskuun. Itsesyytösten ketjun alku, joo. Sittemmin nuoruudessani syytin itseäni lisää ja pamahti ihan psykoosiin saakka vuonna 2003.

Lopuksi vielä tunne-elämän häiriintymisestäni.

Saattaa olla, että minua syyllistettiin liikaa lapsena lähinnä äitini toimesta ja se on ihan realismia. Kerran sain tukkapöllyn pikkuveljenä, vaikka veli oli mua kiusannut. Äidilläni oli tietenkin vaikea lähtökohta elämään, mutta se ei ole voinut olla oikein, että saa lapsen tuntemaan niin rankkoja itsesyytöksiä joiden perusteella haluaa kuolla tai olla syntymätön. Näin se asia on ja olin oikeasti vuosikausia itsetuhoajatuksissa, joita ei ole esiintynyt vuoden 2005 jälkeen omasta mielestäni.

Ja tässä ihan lopuksi vielä yksi viisaus itsetuhoajatteluun liittyen:

Hetkellisen itsetuhoajatuksen ja itsetuhoajattelun ero on mun mielestä ihan oleellinen asia mielenterveyttä ajatellessa.

Pojat, tunteet ja väkivalta!

Ratkaisumalli poikien väkivaltakulttuuriin on se, että annetaan kehuja ja huomiota tunteellisille ja väkivallattomille pojille.
Tämä alla oleva dia on nähdäkseni oleellisin seikka, kun mietitään poikien väkivaltakulttuuria. Poikia pitäisi todellakin kannustaa tunteiden ilmaisuun ja tuomita selvemmin kaikenlainen väkivalta poikien piireissä!
Millainen nuoruus on pojalla, jolla on käsitys ettei kukaan tyttö voi häntä rakastaa.
Nähdäkseni osa pojista turmellaan, koska he eivät saa huomiota lapsina tunteellisina ihmisen alkuina, vaan heidän tunnekokemuksia vähätellään ja mitätöidään jopa oman perheen piirissä.

Oma kokemus ratkaisee meidän suhtautumisemme muita ihmisiä kohtaan ja tätä pitäisi jokaisen ymmärtää kunnioittaa!
 En todellakaan osaa sanoa syitä, että miksi emme salli muille heidän rakkaudellisia tunteita, koska olen itse aina sallinnut pohjimmiltani muiden väliset tunteet ja myös muiden rakastavat tunteet minua itseäni kohtaan. Ärsyttääkö meitä jotkut tyypit sitten niin paljon, että haluamme kieltää heidän tuntemansa joskus jopa vilpittömän rakkauden heidän ollessa usein silloin vielä lapsia, kun he eivät mukamas rakkaudesta voi mitään tajuta.
Miksi ihmiset ja usein vielä ihan tuntemattomatkin ihmiset haluavat kieltää tietyiltä ihmisiltä heidän rakkauskokemukset?
Joku tietenkin voi sanoa, että se ei ole rakkautta vaan rakastumista tai paremminkin ihastumista, kun kyse on lapsista, mutta aika sen sitten lopulta tietenkin näyttää mitä se lopulta olikaan. Kyllä lapsena voi rakastua vilpittömästi kuten nuorena aikuisena, että osaa luopua ja toivoa mielitietylleen hyvää elämää ja samalla osaa olla iloinen hänen onnestaan. Harva enää osaa rakastua vanhemmalla ikää muuta kuin vääriin tyyppeihin, kun ollaan niin rakkaudenkipeitä. Otaksun, että lapsena aistimme etenkin herkkinä paljon helpommin toisten välittävät tunteet ja jos emme saa tunteillemme vastakaikua saatamma kyseenalaistaa koko tunteellisen ajattelumme.

Normaalius ja pedofilia?

Kaikkea ei pidä normalisoida, vaikka voidaan yrittää ymmärtää myös seksuaalista kiihottumista joka voi olla muille ihmisille haitallista kuten pedofilia, jolloin aikuinen ihminen on kiinnostunut seksuaalisesti lapsista tai lapsen kaltaisista nuorista henkilöistä.

Voidaan väittää, että pedofilia voi olla joillekin ihan vain pikkuharrastus, vaikka seksuaalinen himo lapsia kohtaan on nähdäkseni hyvin sairasta. Lapsi voi ehkä joskus jopa aistia aikuisen seksuaalisen himon ilman kosketusta ja uskoakseni jo se voi muokata myös lapsen mielenterveydellistä kehittymistä. Siksi pedofiilien olisi syytä hakeutua aina terapiasuhteeseen, koska haittaa voi syntyä varsinkin läheisissä lapsisuhteissa ilman selvästi lapselle näkyvää toimintaa.

Nuoruuteen voi silti kuulua etenkin pojilla seksuaalisuuteen liittyviä kokemuksia, jotka voivat vielä vuosienkin jälkeen haitata nuoren miehen elämää. Esimerkiksi poikien tai sisarusten välinen läheisyys voi saada aikaan seksuaalista nautintoa, jota voi olla vaikea selittää nuorena, etenkin jos on elänyt sosiaalisesti epävakaissa oloissa. Minullakin on kokemus, kun toisen pojan läheisyys sai aikaan erektion, vaikka en ole ollut koskaan mikään homoseksuaali. Silti ajattelen omakohtaisesti, että jäin lapsena hellyydestä paitsi ja myös sen takia seksuaalinen kehittymiseni jäi vajaaksi. Poikasena nimittäin kokee pippelillä hellyyden käsittämättä sen seksuaalista luonnetta.

Haluan vielä täsmentää, että kirjoitin tämän jutun ymmärryksellä eikä tarkoitukseni ole esiintyä tuomitsijana, jos joku seksuaalisesti yhä kehittyvä tai poikkeava lukee tätä. Siksi olisi tärkeää jo nuorena saada tietoa seksuaalisen identiteetin muodostumisesta, mutta olen silti sitä mieltä kuten yllä perustelin, että kaikkea seksuaalisuutta ei pidä normalisoida.

Internetin alku ja juuri?

Mielenkiintoinen filosofinen kysymys lienee, montako ihmistä ihmiskunnan historiassa on tarvittu luomaan nykymuotoinen Internet? Epäilen että alle tuhanteen jää lukema.

En usko, että kyseessä on kovin suuri ihmisjoukko, vaikka Internet-suunnittelun aluksi katsotaan ihmiskunnan kielellinen kehittyminen ja etenkin kirjoitustaidon omaksuminen.

Antiikin Kreikan vaikutus Internetin toteuttamisessa on ollut lähinnä tieteellisen ajattelun alkuaskeleet, josta polveutuu myös nykyajan insinööriajattelu.

Vahvalla kristinuskon aikakaudella on ollut merkitystä tähän aikaan, kun ajatellaan koko markkinatalousjärjestelmän ensimmäisiä suunnitelmia ja sen rakenteiden perusfilosofiaa tai ideologiaa.

Keskiajan (suunnilleen vuodet 300-1500 ihmiskunnan historiassa) jälkeen tiede lähti todella laukkaan kovaa vauhtia eteenpäin ja sen ansiosta alkoi teollistumisen aikakausi ja sittemmin nykymuotoinen pörssitalous.

Tekniikan kehittyminen on tietenkin ollut keskeisin asia Internetin kehittymisessä, mutta usein unohdetaan, että pelkästään insinööritiede ei olisi kyennyt luomaan yksinään minkäänlaista tietoverkkoa ilman yleisiä yhteiskunnallisia ja jopa globaaleita tavoitteita.

Tieteen ja tekniikan kehittyminen perustuu polveutumiseen, että aina edellisen tiedon päälle tulee uutta tietoa ja tieto spesifioituu eli eriytyy pienempiin asiakokonaisuuksiin edelleen ja tiedon hallinnasta on tullut nykyajan kysymys ja joillekin suuri mahdollisuus.

Siksi esitän valistuneena arvioina, että Internetin syntymiseen on myötävaikuttanut vahvasti ainoastaan noin 1000 ihmiskunnan historian suurimpia opettajia, tiedemiehiä, liikemiehiä ja muita yhteiskunnallisia vaikuttajia. Eläköön Internet kauan ja kehittykööt se edelleen!

Laki maksullisen seksin tarjoamisen rangaistavuuden säätämiseksi?

Esitän, että maksullisen seksin tarjoaminen säädettäisiin kansalaisaloitteen avulla Suomen lain vastaiseksi ja rangaistavaksi teoksi.

Maksullisen seksin ostoa on usein vaadittu yhteiskunnallisessa keskustelussa rangaistavaksi, mutta sellainen laki olisi takuulla monien moraalikäsitystä vastaan johtuen myös ihmisen biologisesta vietistä ja seksuaalisesta luonnosta.

Perusteluja löytyy helposti useampia kohtia ja listaan niitä tässä neljä kohtaa, joista keskeisin lienee (1.) yleensä huonossa suosioasetelmassa olevien miesten hyväksikäyttö naisten tarjotessa seksiä maksua vastaan. Toinen seikka perusteluina on se, että (2.) maksullinen seksi vääristää ihmisten luontaista seksuaalista käyttäytymistä yhteiskunnassa, kun miehet ajattelevat että rahalla saa aina seksiä jos niin haluaa. Kolmas seikka on (3.) maksullisten seksipalveluiden luoma laaja harmaan talouden eli veronkierron ongelma yhteiskunnassa. Neljäs kohta perusteluna on joidenkin (4.) miesten vahva addiktiivinen suhtautuminen seksiin, joka voi ilmetä juuri maksullisen seksin aiheuttamana.

Myönnän tämän kansalaisaloitteen ehkä lisäävän seksiturismia, mutta syrjäytyneet ja syrjäytymisvaarassa olevien suomalaisten miesten tilanne helpottuisi maksullisen seksin tarjoamisen kieltävällä lailla, koska onhan tunnettu tosiasia, että lainsäädännöllä voidaan ohjata yhteiskunnassa vallitsevaa moraalitasoa hyvinkin paljon jos niin halutaan toimia.


Kuolinrekisterit avoimeksi dataksi!

Kokeeko useimmat vanhuksena kuolevat ihmiset kuitenkin jonkinlaisen täyttymyksen? Kuolema mystifioidaan varmaan paljon sen takia, koska nuorena ihmisenä on vaikeaa käsittää kuoleman väistämättömyys.

Arvokkaan kuoleman haluaisivat varmasti lähes kaikki ihmiset, mutta onko tässä taustalla ihmisen ego-keskeinen ajattelu? Toisaalta onhan monet viisaat sanoneet, että kuoleman edessä kaikki ihmiset ovat samanarvoisia.

Olen sitä mieltä, että kuolinrekisterit pitäisi olla aikakautemme ihmisistä julkista tietoa. En tosiaan ymmärrä miksi etenkin nuorten kuolema halutaan usein salata, vaikka lähes kaikilla heillä on hautakivi.

Kuolintiedon julkisuutta puolustaa sekin, että nuorena kuolleilla ihmisillä on lähes aina enemmän surijoita kuin vanhuksena kuolevalla, koska moni pitkän elämän elänyt on saattanut jo lähes kaikki omat ystävänsä hautaan.

Kannatan kuolintiedon julkisuutta myös sen takia, koska silloin kuolemasta tulisi luonnollisempi asia yhteiskunnassamme. Jotkut kuolevat nuorena eikä sille voi mitään, vaikka nuorten kuolemien estämiseksi voitaisiin tehdä paljon töitä enemmän Suomessakin puhumattakaan globaalisti.

Isyys, vanhemmuus ja kasvatusmietteitäni via YLEradio1!

Olen kahden kouluikäisen pojan etäisä/yhteishuoltaja. Varhaiskasvatuksessa perheitä pitäisi tukea enemmän kuin tällä hetkellä. MLL on tehnyt hienoa työtä kuten myös jotkut kunnat varhaista ennaltaehkäisevää sosiaalista tukea tarjoamalla. Nähdäkseni perheet ovat eriarvoistumassa, eikä köyhien ole enää järkeä tehdä lapsia yhteiskunnan elätettäväksi varsinkaan tällä hetkellä. Ajattelen, että markkinatalous vääristää tällä hetkellä evoluutiota Suomessa enemmän kuin milloinkaan ennen.

Toisaalta olen onnellisesti köyhä isä edelleen, koska vanhemmuus antaa paljon ja se on jatkuvassa muutoksessa oleva tilanne lasten kasvun myötä. Lapset tuovat paljon iloa ja lasten välityksellä saa uusia ajatuksia elämään sekä muistot omasta lapsuudesta nousee uudelleen arvoonsa. Itse en voi pitää uskottavasti viisaana henkilönä ihmistä, jolla ei ole kokemusta vanhemmuudesta tai hän on laiminlyönyt vanhemmuuden hoitamisen räikeällä tavalla ilman omantunnon tuskia.

Vanhemmuus on ihmiselon haastavin tehtävä, jos sitä hoitaa kokopäiväisesti vuosikausia ja sen arvostus pitäisi yhteiskunnallisesti olla paljon korkeammalla tasolla!

Käy sanomassa oma mielipiteesi vanhemmuudesta Yleisradion kyselykaavakkeeseen vastaamalla:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/09/13/mika-vanhemmuudessa-yllattaa-il...

Alkoholismi vie miehen kadulle!

Vaikeasti alkoholisoituneista - yleensä miehistä - hyvin harva kuntoutuu, vaikka kuntoutumista voitaisiin tehdä hieman enemmän mahdolliseksi oikeanlaisella sosiaalipolitiikalla.

Alkoholisoituneilta kansalaisilta usein puuttuu jopa toimeentulon varmuus ja kaikki vähät rahat menee heti kurkusta alas, kun rahaa jostain vähän tulee. Sosiaalisesti tarkkaan harkittu asumismuoto pitäisi olla jokaisen alkoholisoituneen kansalaisen oikeus. Edelleen vaikuttaa siltä, kun on henkilö on vajonnut kadulle dokaan tai juopotteleen, että toisten juoppojen seurassa kuntoutumisedellytykset ovat lähes olemattomia, ellei lopullista alkoholiperäistä kuolinsyytä sellaisena pidä.

Myös alkoholisoitumiseen johtaviin syy-yhteyksiin pitäisi puuttua lujemmalla sosiaalipoliittisella otteella. Helppo se on pitää kadulla juoppoporukkaa vastenmielisenä näkynä, vaikka hyvä puoli tässä ns. 'rantojen miesten' näkyvyydestä kaupunkien keskustoissa voi olla se, että ongelmaa ei voida lakaista kovin helposti maton alle.

En usko, että virkamiehet edes sosiaalipuolella tai varsinkaan kuntapoliitikot omaavat riittävää asiantuntemusta usein kroonisesti alkoholisoituneiden miesten asiaa kohtaan! Tarvitaan pehmeitä yhteiskunnallisia keinoja eikä juoppojen nöyryyttämistä, vaan jokaiselle suomalaiselle pitäisi kyetä tarjoamaan mahdollisuus kuntoutua vielä vaikeastakin päihdeongelmasta yhteiskunnallisen tuen välityksellä.

Feminististä rodunjalostusta eugeniikan keinoin!

Miksi yhä useammat nuoret naiset nykyisin haaveilevat täydellisistä vauvoista? Ovatko nämä äärifeministit sitten itse täydellisiä? Erilaisuutta ei tosiaan nähdä useinkaan rikkautena, vaan monet nuoret naiset saattavat todellakin haaveilla täydellisistä vauvoista.

Tästä seuraa myös ajatus, että sosiaalisen ympäristön vaikutukset ihmisen kasvamisessa halutaan usein unohtaa tai jopa kiistää. Todellakin huonosti hoidettu kasvatustyö voi viedä valioyksilön helvetin porteille ja päinvastoin hyvä kasvatus voi auttaa potentiaalisesti sairastuvaa mieltä eheytymään.

Olen itse muutenkin sukupuoletonta kasvatustyötä vastaan, koska pojat ovat poikia. Tosin erilaisista sukupuoli-identiteeteistä tarvitaan enemmän valistustyötä ehkä jo peruskoulussa. Jos emme kykene hyväksymään itseämme, emme voi hyväksyä muitakaan eli avainjuttu on itsensä hyväksyminen jossain määrin poikkevana yksilönä.

Koko ihmiskunnan kehittyminen perustuu silti lähes kokonaan nähdäkseni vastinparien luovaan työskentelyyn, jolloin tarkoitan nimenomaan ihmisen biologista sukuviettiä ja psykologista jännitettä, josta seuraa romanttista luovaa ajattelua. En silti halua kiistä homoromantiikkaa, vaikka heterojen luova voima on ollut silti huomattavan paljon voimallisempaa. Romantiikka on ehkä enemmän kytkeytynyt luovaan ajatteluvoimaan kuin yleisesti ajatellaan.

Conclusion!

Muusat arvoonsa olivat he sitten miehiä, poikia tai naisia ja tyttöjä! Ja laulaahan jo Matti ja Teppo, että kaiken takana on nainen! :)

Eurooppa luo perustan kaikkien maapallon kansojen yhteiselolle tulevaisuudessa!

Euroopan ongelmat liittyvät yhä päätöksenteon byrokraattisuuteen. Monelle eurooppalaiselle voi olla vaikeaa käsittää, että voima on nimenomaan Euroopassa mutta nyt se on liian pirstaloituneena!

Laajat EU-alueen sisämarkkinat tuo takuulla enemmän hyvää kuin nationalistinen kansojen vastaikkainasettelu Euroopassa. Vakaa euro luo matalan korkotason ja pienen inflaatiokehityksen, jonka pitäisi suosia investointeja Eurooppaan.

Tosin ajoittain euro on ollut liian vahva esimerkiksi Kiinan yuania kohtaan, jolloin investointeja on saattanut valua siitä syystä juuri Kiinaan. On sääli jos maailmantalouden mahdit mittelevät talouskilpailussa, jolloin kaikkien ihmisten hyvinvointi ei ole oleellinen asia.

Itse näen suomalaisena rauhaa rakastavana isänä Euroopan globalisaatiokehityksen syntyalueena, vaikka globalisaatiokehitystä vastustavat voimat ovat olleet niskan päällä sekä USA:ssa että Iso-Britanniassa brexitin myötä.

Poliittinen valta lienee silti pääosin kyllästynyt kansojen väliseen talouskilpailuun. Siksi otaksun monien päättäjien toiveissa olevan aito maailmanlaajuinen kansojen välinen yhteisö ihmiskunnan eräänlaisena täyttymyksenä markkinataloudelle.

Kansojen välinen saumattu liitto vienee ihmiskunnan kautta aikojen korkeimpaan sivistystasoon ja henkilökohtaisesti sitä toivon. Suuntaus kohti tiivistä ja kohtuudellisuudessa elävää ihmiskunnan tulevaisuutta on nähdäkseni jo otettu, koska se on ihmiskunnan etu.

Onko lopulta ainoa talouskilpailu käynnissä yritysten välillä ja kansojen välinen yhteisö luo tälle kilpailulle puitteet. Ehkä vaikeaa nähdä tällaista visiota todellisena, vaikka otaksun itse ihmiskunnan älyllisen sivistyksen kasvun myötä tälle olevan potentiaalin. Toki aikaa voi kulua vielä sukupolvia ennen kuin ihmiskunta on tällaiseen globalisaation tasoon valmis, jolloin suurin osa ihmiskunnasta liputtaa maailmankansalaisuuden puolesta.

Globalisaation tiivistymiseen liittynee myös uskonnot, sikäli jos länsimainen korkea ihmismoraali kohtaa itämaisen vahvan luonnon kunnioittamiseen perustuvan moraalin. Olisi ilo uskoa, että jonain päivänä maailman kansojen edustajat kokoontuvat aidon sivistyneesti päättämään ihmisiä koskevista asioista luontoa suuresti kunnioittaen.

Ihmiskunta voi tavoitella yhteisiä pyrkimyksiä ja ratkoa meitä kaikkia ihmisiä koskevia ongelmia yhteisten tietojemme ja henkiseen pääomaamme perustuen! Tervetuloa yhtenäisempi maailma koko ihmiskunnalle sitten joskus, kun riitasoinnut jäävät lopulta vähemmistöön.

Kiusaamista ja seksuaalista häirintää!

Oleellisinta kaikessa fyysisessä häirinnässä on toisen oman elintilan sisälle tunkeutuminen ilman lupaa. Sosiaalinen media tekee myös loukkaamisen eri tavalla mahdolliseksi erilaisissa piilossa olevissa kiusaajaryhmissä, jonne ei saa vastineoikeutta.



Kannatan Facebookiin uutta tekoälyratkaisua, jolloin ryhmään kuulumattomien henkilöiden asioiden vatvominen ja juoruilu lopetettaisiin avainsana- tai paremminkin kiusatun identiteettitunnistuksella.



Avoimesti somessa paskokoot kuka vaan mitä tahansa ja se on rehellistä toimintaa, vaikka silloinkin on tietenkin rikosoikeudellisessa vastuussa omien lakeja rikkovien julkaisuiden johdosta.



Koko seksuaalinen #metoo-aiheinen julkinen keskustelu on ollut ajoittain hyvin epäasiallista ja vaikuttaa siltä, että edes nuoriso ei tajua koskemattomuuden ja koskettavuuden välistä rajapintaa. Toki himokas katse voi olla ikävä kokemus, mutta ei sen takia voi väittää metoo juttua.



Ilmoitusherkkyys seksuaalisen häirinnästä pitää olla silti edelleen matalalla tasolla, jotta myös epäselvät tapaukset tulevat viranomaisten tietoon. Jos epäiltyyn kohdistuu useita ilmiantoja, voidaan erilaisin keinoin tutkia tapausta ja saada se parhaimmillaan oikeuskäsittelyyn.



Ps. Kun olen tavannut nuorisoa, niin he vaikuttavat hyvin yhteisöllisiltä omissa porukoissaan ja minun on vaikea uskoa, että seksuaalinen häirintä olisi kasvanut vuosikymmenten kuluessa, vaikka takuulla aikamme ongelmat ovat erilaisia jatkuvasti muuttuvassa maailmassa.

Median suvaitsevaisuus ja kansan piirissä suvaitsevaisto!

Siedämme oikealla tavalla erilaisia ihmisiä, mutta väärällä lailla erilaisia kansalaisia kuten skitsofreenikkoja saa väheksyä ja herjata miten paljon tahansa, vaikka meikäläisiä on noin 50000 kansalaista Suomessa. Media tekee mielellään näyttäviä juttuja hyvin poikkeavista ihmisistä tai ryhmistä. Samaan aikaan kärsivän vähemmistön ääni halutaan vaieta lähes kuoliaaksi.

Oikeanlainen suvaisevaisuus on kai sitä, että vähemmistöistä pitää tykätä vaikka ei tykkää heistä yhtään sen enempää kuin muistakaan usein suuremmista vähemmistöryhmistä. Tähän oikeanlaiseen suvaitsevaisuuteen kuuluu myös puolesta loukkaantuminen, jos jotain vähemmistön edustajaa on esimerkiksi hieman tölvitty sosiaalisessa mediassa.

Kunnioita meitä tai itket ja kunnioitat meitä huutavat mediassa erikoisihmisten rakkaat ja on siinä se hyvä puoli, että kansalle osoitetaan ihmisyyden pitävän sisällään hyvin erilaista normipoikkeavuutta ja siksi me olemmekin ihmisiä. Media tekee ehkä silti oikein nostaessaan marginaalisten väestönosien asemaa otsikoihin, koska tällaisten nostojen perusteella voi tarkastella hyvinkin tarkkaan yhteiskunnallista ilmapiiriä ja sivistyksen tasoa.

Aitoa kunnioitusta ei vain saa mediassa käskemällä vaan siinä pitää olla hyvin konkreettisia tekoja taustalla. Kuten esimerkiksi ALS-hermostosairauden kanssa elänyt Stephen Hawking varmasti tiesi senkin, että hän antoi vaikealle sairaudelle kasvot, vaikka asenteellisimmat ihmiset kiinnittävät edelleen huomion ennemmin Hawkingin vammaiseen elämään kuin hänen suuremmoiseen sitkeyteen ja elämäntyöhönsä.

Valitamme turhasta ja puolustamme vähemmistöjä väärin, jonka takia on perusteltua käyttää nimitystä mukasuvaitsevaisto, koska aito suvaitsevaisuuskin on parhaimmillaankin itsensä toista parempana näkemistä. Entä jos olisimme vain ihmisiä kaikki mitenkään liikaa itseämme korostamatta, jos sillä nyt ei erityisesti ole mitään yhteiskunnallisesti annettavaa?

Kuka voisi heittää ensimmäisen kiven?

Inhimillinen erehtyväisyys on ihmeellisen paheksuttua, vaikka kaikilla on taipumus erehtyä.

Uskon, että maailmassa on synnittömiä ihmisiä tälläkin hetkellä ihan jopa aikuisia. Voi tietenkin ajatella, että synti on kiinni sen määritelmästä ja jos ajatuksia pidetään syntinä, niin sitten aidosti hyveellisiä ihmisiä ei silloin välttämättä ole, vaikka se voisi olla ideaalisen kasvuympäristön myötä mahdollista.

Jos me oikeasti vielä aikuisina kilpaillaan kiltteydessä, olemme ihmiskunnan kehityksen tähänastista huippua. Onko lopulta oleellista löytää inhimillisesti ehkä hieman vajaita ihmisiä ja ihailla heidän korkeaa moraaliaan, jos kyseisillä ihmisillä ei ole heidän vajavaisuuden vuoksi muita nykyajan ihmiselle oleellisia ominaisuuksia?

Twitter suosii korkeaa sosiaalista statusta asian varjolla!

Vääjäämättä tulee mieleen, että voiko yleisön makuun oikeasti luottaa juuri kukaan julkaisija? Joskus tuntuu siltä, että julkaisijan sosiaalinen status on keskeinen, kun katsoo Twitterissä jakojen ja tykkäysten suurta määrää. Joskus voi vastaavanlaisen twiitin kirjoittaa joku anonyymi tai epäsuosittu ja ärsyttävä some-persoonaa, mutta hänelle ei tule reaktioita välttämättä yhtään ainoaa.

Olen edelleen sitä mieltä, että Twitterissä uudelleentwiittaukset ja tykkäykset kumuloituvat helposti just sosiaalisen statuksen perusteella. Tällainen kumuloituminen edellyttää aktiivisten alkutykkääjien jengiä ja sitten onkin jopa 1000 reaktiota mahdollisuus saada melko vaivattomasti. En silti valita tässä enempää vaan totean, että eihän 1000 perskärpästäkään ole väärässä kun paska on heille ihan hyvää oikeastikin.

Ratkaisukeinoja tähän yllä esittämään ongelmaan ei oikein voi nykyisen kaltaisessa Twitterissä esittää, mutta ehkä Twitter voisi kyllä tehdä enemmän keskustelevuuden ja chat-tilaisuuksien edistämiseksi.

Väkivalta on usein uusiutuva käyttäytymispiirre!

Tulevaisuuden näkeminen mahdollisuutena voi kääntää vielä melko häiriintyneenkin ajatteluprosessin. Toisaalta ei ole takeita, että hyvin häiriintynyt ihminen kuntoutuu enää koskaan. Jos henkilöllä on tehtynä hirveitä tekoja niin tekojen uusiutuminen lienee usein todennäköistä, jos henkilön kokema paine kasvaa hyvin suureksi vieden ajattelun toivottomuuteen.

Usein unohdamme, että henkilön tausta kertoo hänen väkivaltariskinsä, joten älä painosta liikaa väkivaltaherkkiä ihmisiä, koska se saattaa koitua joidenkin kohtaloksi. Ainoa tilannearviota merkittävästi vääristävä seikka on se, että emme oikeasti tunne edes läheistemme väkivaltahistoriaa aina täysin varmasti.

Conclusion!

Jos olet käyttänyt väkivaltaa elämässäsi ennen, niin olet riskiryhmässä ja kannattaa silloin kiinnittää huomiota tasapainoiseen sosiaaliseen ympäristöön ja vaalia sitä ihan oman tulevaisuutesi takia.

Presidentin suuri mahdollisuus!

Presidentti Sauli Niinistön ylivertainen johtajuus on alkanut ilmeisesti närästää joitakin kirjallisesti lahjakkaita kansalaisia juuri kun hän on täyttämässä 70 vuotta 24. elokuuta. Kritiikkiä pitää luonnollisesti olla avoimessa demokratiassa kaikkia valtaapitäviä kohtaan.

Toisaalta pitää muistaa kritisoinnissa se, että kritiikin kaikki merkitys menee suoraan viemäriin, jos siinä esiintyy asiavirheitä. Emmekö voi hyväksyä konsensushengen mukaista presidenttiä, jonka sanoilla on aitoa valtaa jopa maailmanpolitiikassa.

Itsekin olen miettinyt kaikenlaista kritiikkiä presidenttiä kohtaan, mutta en ole löytänyt muita tartuntapintoja kuin Sauli Niinistön liian talouskeskeinen ensimmäinen presidenttikausi. Presidentti Niinistö hääräsi kuten pankinjohtaja pahimillaan ekan kauden alussa.

Talouspoliittiseen keskusteluun osallistumista ei voi tietenkään kieltää presidentiltä, mutta hän lausui melko tylysti kansantalouteen liittyvistä kysymyksistä ensimmäisessä uudenvuodenpuheessaan. Täystyöllisyystavoite ja siihen liittyvä konsensuspolitiikka on paljolti Sauli Niinistön mediavaikuttamisen tulosta, vaikka kyseessä on perustavaa luokkaa oleva ajatteluvirhe, sikäli kun työllisyys perustetaan velkatalouteen.

Toisen kauden alkaessa tänä vuonna presidentti Niinistö on ottanut nähdäkseni viisaan miehen otteen tehtävästään, eikä hän ole enää näkyvästi puuttunut sisäpoliittisiin kysymyksiin, vaikka hän haluaa olla roolissaan melko aktiivinen mielipidevaikuttaja edelleen.

Tärkeää on että presidentti yrittää rakentaa viisaudella yhteiskunnallista eheyttä ja ymmärtää myös ryvettyneitä henkilöitä hänen silmissään. Muuten ei voi välttyä Urho Kekkoseen vertaamisesta ja tuskin Sauli Niinistö haluaa profilioitua Kekkosen modernina versiona!

Presidentti Sauli Niinistön kova elämä, kuten tsunami-selviytyminen ja leskivuodet, tarjoaa hänelle mainion rohkeuden tason olla myös pehmeästi kova johtaja. Onhan Niinistö arvostellutkin kovaa voimajohtamista viime aikoina.

Presidentti Niinistö voi vielä oman toimintansa kautta nousta kaikkien aikojen presidentiksi tähän mennessä, vaikka pidin tätä itse vielä mahdottomuutena talven presidentinvaalien aikaan, niin nyt ajattelen hänellä olevan aidolla johtajuudella siihen jopa hyvät mahdollisuudet.

Aika näyttää miten käy, mutta kyllä minä pidän mahdollisena, että Sauli Niinistöllä on edellytykset nousta kaikkien aikojen presidentiksi. Ei ole temppu olla kova johtaja, mutta pehmeä kovuus kysyy johtajalta täysin poikkeuksellista näkemystä.





"Kannustan hallitusta ja eduskuntaa rohkeuteen, pienimmän yhteisen nimittäjän etsiminen ei nyt riitä, Niinistö sanoi.

Presidentti sanoi uskovansa, että kansakin palkitsisi päättäjät, jotka uskaltaisivat nähdä oman etupiirinsä ulkopuolelle.

Niinistö sanoi odottavansa paljon myös työmarkkinajärjestöiltä, jotka ovat presidentin mukaan sentään ollet aidosti huolissaan työllisyyden ja talouden hiipumisesta."



Lähde: https://yle.fi/uutiset/3-6433703

Kansantalous ja ideoiden runsauden pulasta!

Kansantalouden kasvu on kuulemma perustunut viime aikoina kotimaisen kysynnän kasvuun, mutta kysyn mielelläni että millä helkutin rahalla tai kenen rahoilla? Nyt pitäisi ekonomistien ja talousjournalistien syynätä kansantalouden kasvun kestämätöntä perustaa, jolloin se perustuisi kotitalouksien korkeaan velkaantumisasteeseen!

Vientiteollisuuden yskiminen on jo alkanut uusimpien suhdannebarometrien mukaan ja jos teollisuus ei saa kaupaksi muuta kuin sellua maailmalle, niin Suomen koko kansantalous sakkaa ja pahasti. Asuminen on kallista lähes kaikkialla Suomessa ja asumisen korkea kustannustaso perustuu lähes kokonaan pankkien suureen antolainausbisnekseen.

Nyt tarvitaan panostusta uusiin ideoihin ja innovatiivisiin ratkaisuihin kaikilla vientiriippuvaisilla toimialoilla tai muuten tässä ei hyvin käy, koska maailmalla mennään niin kovaa eteenpäin bisnespuolella. Olemme tuudittautuneet ideaköyhyyteen, vaikka suomalainen yhteiskunta tarjoaa huippuosaavaa työvoimaa ideoiden toteuttamiseen. Uinuminen saisi loppua ja nyt pitäisi laittaa pökköä pesään rohkaisten kaikkia kansalaisia ideatalkoisiin uusien bisnesmahdollisuuksien aloittami-seksi globaaleilla markkinoilla!

Toki moni kommentoija voisi sanoa, että olemme maailman innovatiivisimpia valtioita, mutta perään kysyn heti että millä perusteilla? Vai olemmeko sokaistuneet omien hölmöjen ideoiden ylivertaisuuden ihailussa ja emmekä huomaa enää oikeasti merkittäviä bisnesideoita?

Rikkaiden moraalittomuus!

Rikkailta henkilöiltä ja yrityksiltä voi perustellusti vaatia jatkossa enemmän yhteiskuntavastuuta sekä globaalia vastuuta ihmiskunnan hyvinvoinnista. Ikävää että lähes kaikkien rikkaiden henkilöiden moraali on luokkaa mato lantakasassa, kun he ajattelevat olevansa kaiken omaisuuden arvoisia, vaikka koko kukaan järkevä ihminen ei voi perustaa elämäänsä omaisuuden keräämiseen.

Toivon rikkaiden yhteisöjen oikeasti miettivän millaisen maailman he haluavat jälkeensä jättää. Nyt ei vaikuta olevan mitään näyttöä rikkaiden keskuudessa siitä että he haluaisivat vapaaehtoisesti jakaa rahaa enemmän koko ihmiskuntaa koskevien ongelmien ratkaisuun. Omaisuuteen perustuva onni ja nautinto eivät silti kestä loputtomiin, jonka kaikki vähänkin ajattelutaitoa omaavat henkilöt tajuavat.

Historia tulee muistamaan paremman elinolosuhteen kehittäjät, eikä itsekkäitä omaisuuteen vaikutusvaltansa perustavia kusipäitä. Tarvitaan globaalia herätystä raharikkaiden piirissä aikakaudella jolloin ihmisiä kuolee aliravitsemukseen jopa länsimaissa. Suoraan sanottuna en tule suremaan yhdenkään moraalittoman kusipään kuolemaa, jos hän ei ole edes kuoleman hetkellä tullut järkiinsä.

Argumentum ad auctoritatem tappaa kansalaiskeskustelua?

Kansalaiskeskustelun taso kohentuisi, jos mahdollisimman moni tajuaisi, että viha on toissijainen tunne. Jokaisen kansalaiskeskustelijan pitäisikin miettiä, että miksi tuntee niin negatiivisia tuntemuksia joistakin kanssakeskustelijoista. Ad hominem argumentaatiovirhe on edelleen hyvin yleinen sosiaalisessa mediassa, vaikka herjaamiseen kohteeksi kaikki eivät aivan helposti joudukaan. Entä jos miettisimme enemmän omia tunteitamme viestinnässämme ihan oikeasti?

Auktoriteetteihin vetoaminen on toinen tyypillinen argumentaatiovirhe sosiaalisen median keskusteluissa. Kun keskustelussa vedotaan auktoriteettiin, niin se on sama asia kuin sanoa epäsuorasti toiselle: "turpa kiinni!" Toisaalta joskus auktoriteetilla perusteltu mielipide voi tuoda keskusteluun merkittävää lisäarvoa, vaikka samalla pitäisi tajuta että maailmassa on kovin vähän ehdottomia totuuksia. Auktoriteettiin vetoamisen huono puoli on sokea luottamus ja oman ajattelun tyrehdyttäminen.

Mielipideilmastojen lähentyminen olisi silti tärkeää, kunhan se tapahtuisi moraalisesti kestävällä tavalla. Itse uskon aikakautemme humanistiseen ja edelleen kehittyvään käsitykseen elämästä. Pyrin kansalaiskeskustelijana esittämään kritiikkiä, koska paras kriitikki on kehityksen siemen, vaikka aina en tässä tietenkään onnistu. Koen silti suurta onnistumisen tunnetta kansalaiskeskustelijana, jos otaksun saaneeni jonkun henkilön ajattelemaan asioita hieman itselle poikkeavasta tyylistä.

Moraalisesti puhtaampana itseään pitävän suuri velvollisuus on silti yrittää oikaista moraalisesti pimeämmässä olevaa keskustelijaa. Emme aina onnistu kuitenkaan tässä ja tärkeää on osata myöntää tietenkin myös oma erehtyväisyys. Moraalikäsityksen muutospotentiaali on just kansalaiskeskustelun nautinto ja rakkaudellinen haaste samanaikaisesti. Kansalaiskeskusteluun kuuluu kiinteästi tunteet, mutta jos emme niitä tunnista itse niin miten voimme silloin edes kehittyä keskustelijoina?

Poliittisesta johtajuudesta ilmaisunvapauden sallimissa rajoissa!

Vihreät täyspäiset - missä?

Vihreillä pervoilla snobisteilla ei ole mitään tarjottavaa yhteiskunnalle, koska he keskittyvät liikaa oikeassaolemiseen jolloin muiden kuuntelu saati arvostaminen on aivan mahdotonta.

Vihreä johtaja?

Johtajana ei voi olla minkään johtajuusopin mukaan vapaan kasvatuksen ituhippi, joka ei ole koskaan totellut ketään saati kunnioittanut muita paitsi näennäisesti itsensä kaltaisia vihreitä.

Pyllylle läpyt?

Läpsikää pyllylle vaan toisianne niin saadaan teikäläiset paremmin kaivettua esiin yhteiskunnassamme, jonka perustaa on onneksi edelleen perinteinen perhemalli.

Oma erinomaisuus!

Pelkkä oman erinomaisuuden korostaminen ja kritiikille aistit sulkeva yhteiskunnallinen keskustelusuuntaus ei ole pelkästää vihreiden taktiikka, vaan tämä koskee vähän kaikki puolueita enemmän tai vähemmän.

Loppuun vielä omaa viisauttani!

Aina vaikeaa olla näkyvästi yhteydessä some-julkaisijaan, joka on tunnettu ja laajasti paheksuttu, kun taas mitättömyyksien kanssa voi helposti kaveerata ja silloinkin vain oman edun takia.

Puolustuspuheenvuoroni vihreiden Aino Pennaselle! (2.8.2018)

Nähdäkseni Aino Pennanen (vihreät) toimi lentokoneessa kieltäytyessään istumasta spontaanisti mutta silti maltillisesti, vaikka hän ei takuulla ajatellut aiheuttavansa tällaista some-hässäkkää, johon sekoittuu raivo ja tuomitseminen yhtä aikaa. Maltillinen kansalaistottelemattomuus on perusteltua niin kauan kunnes järjestelmä eli yhteiskunta pystyy täysin aukottamasti perustelemaan toimintansa järkevyyden.

On helppoa muodostaa mielipide ns. mustavalkoisiin kysymyksiin!

Käsitin vihreiden puheenjohtaja Touko Aallon puolustuksen Pennasen toimintaa kohtaan siten, että Aalto totesi lakien vastustamisen olevan joskus moraalisesti enemmän oikein kuin niiden mukaisesti toiminta ja tästä olisin mielelläni samaa mieltä. Maahanmuuttopolitiikka ja turvapaikanhakijat on sen verran polarisoitunut asiakokonaisuus, että siihen on lähes jokaisella jompi kumpi mielipide, mutta silti ei haluta myöntää ongelmaa joka liittyy hädänalaisten ihmisten auttamiseen kriisiytyneillä alueilla maapallon eri kolkissa.

Turvapaikanhakijat poliittisina pelinappuloina?

Olen itse sitä mieltä, että moni poliitikko pitää turvapaikanhakijoita pelinappuloina oman kannatuspohjan vakiinnuttamisessa, mutta samalla se kyllä lisää poliittisen ilmapiirin polarisaatiota akselilla nationalistit versus maailmankansalaiset. Yhteiskunnassamme on tärkeää käydä lisää keskustelua maahanmuutosta koskien koko Eurooppaa, koska oletettavasti turvapaikanhakijoiden määrä ei tule tippumaan vuosikausiin. Haluammeko tehostaa ihmisten auttamista ulkomaille? Ja yritämmekö houkutella maailman parasta työvoimaa tänne peräpohjolaan? Minä kannatan näitä molempia poliittisia päätöspyrkimyksiä eli lisää maahanmuuttoa ja hädänalaisille ihmisille ympäri maailman konkreettista apua!

Conclusion!

Kuten edellä kirjoitin, niin Aino Pennanen on joutunut aktivismin takia kohtuuttoman media- ja some-ryöpytyksen uhriksi. Keskustelua pitäisi ohjata nyt alkusyyhyn eli maahanmuuttopolitiikkaan, eikä kärventää Pennasta enää ollenkaan! Kuitenkin mielestäni on huolestuttavaa seurata suomalaista mediakeskustelua, kun huomaa miten räjähdysherkkä aihe turvapaikanhakijat edelleen sekä monien toimittajien että mediakekkuleiden älyttömien julkaisuiden perusteella on. Yritetään jatkaa keskustelua periaatteella, että minun kommentti tuo jotain lisäarvoa maahanmuuttokeskusteluun eikä se tuomitse ketään, koska kukapa meistä yksin toisen tuomita voi?

Kun Hitlerin propaganda Trumpin valta-asetelmaa pönkkäsi!

Donald Trump on aiheuttanut reilussa vuodessa Yhdysvaltain presidenttinä ehkä enemmän keskustelua ja huolta kuin hänen 5 edeltäjäänsä yhteensä. Sopiikin hyvin kysyä, mikä on Trumpin todellinen agenda, koska hän ei ole niin tyhmä ettei tajua mediaesiintymistensä vaikutuksia Yhdysvaltain kansan piirissä tai koko ihmiskuntaa koskien. Yhdysvalloilla on maailman vaikuttavin tiedustelukoneisto, eikä siellä voi olla yhteydenpito presidentin kanssa milloinkaan jäissä. Trump takuulla tietää miten hänen viesteihinsä reagoidaan ja hän aiheuttaa pahennusta tahallaan, koska Trump on peluri ja hän pelaa suurilla panoksilla, mutta tietääkö kukaan mitä hän oikein tavoittelee?

Trump on yhdynnässä Hitlerin propagandan kanssa!

Kerro suurin valhe ja se uskotaan kansan piirissä ennemmin kuin totuus kuten Hitlerin propagandakoneisto julisti asiaansa. Itse näen Donald Trumpin propagandassa nykyajan Adolf Hitlerin ja ainoa hyvä selitys Trumpin propagandassa on hyvät pyrkimykset, mutta niistä ei näy mitään viitteitä tänne Suomeen ainakaan. Toki voidaan ajatella, että Trump käyttää vain törkeällä tavalla hyödyksi amerikkalaisten sivistymättömyyttä ja suoranaista idiotismia, jossa uskotaan rahalla saatavan kaikki asiat myös oman elämän suhteen kuntoon. USA:ssa on ollut myös vahvan isällisen johtajan kaipuuta kuten Trumpin edelleen jatkuvasta suosiosta voidaan nähdä.

Amerikkalainen ulkoistaa ajattelunsa moraalittomalle presidentille!

Amerikkalaiset tai liki puolet heistä ovat ulkoistaneet kaiken ajattelun presidentti Donald Trumpille ja tähän on syynä kansaisten kritiikitön ajattelutaito. Sydämeltään sivistynyt Trumpin ymmärtäjä iskee hänet maanrakoon pysyvästi ja perusteellisesti, mutta sellaista henkilöä ei näytä olevan yhtään amerikkalaisessa mediakulttuurissa. Surullista kun media on täysin hampaaton fakenews-valheiden kulttuurin Twitterissä luoneen Trumpin kritisoinnissa ja tähän on syynä amerikkalaisten osittain täysin hukassa oleva sivistystaso. Trumpin on helppo huutaa heti fakenews, vaikka journalisti osoittaisi hänen virheellisensä ja moraalittoman toiminnan täysin aukottamasti todeksi.

Trumpin pyrkimykset?

Onko Trumpin eli kosmetologista korjausta vaativan huonovoimaisen äijän retkun todellisista pyrkimyksistä kukaan oikeasti perillä. Eihän Trumpilla enää kauaa ole aikaa häärätä vai rakentaako hän pohjia sukudynastialle, jonka moraali on rappiotilassa ja suunsoittotaito voimissaan? Business-ajattelulla on selitetty Trumpin uhoa ja hänen epä-älylliseltä vaikuttavaa spontaania julkista käyttäytymistä, mutta Trump ei ole tyhmä vaan hän on laskelmoivasti spontaani peluri, joka pönkittää asemaansa Dow Jones Industrial indeksillä ja muiden sitä kyttäävien bisnesmiesten tuella!

Sotaan varautuminen ja puolustusvoimat?

Sotavarustelusta tiedottaminen on yleensä propagandaa. Niukoilla resursseilla ei voi kehittää kaikkea, vaan kannattaa keskittyä omaan ydinosaamiseen.


Puolustusteknologiaa on jatkossa ehkä kaikista järkevintä kehittää sotavarustelun saralla, koska silloin sen voi perustella jopa moraalisesti. Ei ole täysin varmoja takeita, että suurten sotilasmahtien valtiojohto pysyy rauhaa kannattavana.


Toisaalta laajamittainen sota on niin äärimmäinen asianhoitokeino, että se vaikuttaa lähes mahdottomalta pitkälläkään aikavälillä. Sodan uhkaan on kuitenkin varauduttava niin kauan, kunnes valtioiden välinen yhteistyö on vielä tätä aikakautta enemmän yhteen synkronoitua.


Sota lienee lähes aina ollut tapa hoitaa omia valta-ambitioita yhteiskunnan välityksellä ja siksi ansaitsemme mahdollisimman tervemielisiä päättäjiä kaikkialle maailmaan. Valtiollisen johdon painottaessa humaanin opin perusteita ei ole vaaraa joutua sotaan omaehtoisesti.


Meillä Suomessa on puolustusvoimat eikä hyökkäysvoimat ja se luo vallitsevan turvallisuuspoliittisen kulttuurin perustan koko yhteiskuntamme ylle. Koskettavaa oivaltaen tajuta, että Suomi on todellakin valtio jota kannattaa puolustaa.

Kuulumisia Twitteristä ja keskustelun kaipuuta!

En osaa kuvitella sellaista tilannetta, että pääsisin somesta kokonaan irti itsenäisesti. Minulla on jonkinasteinen pakkomielle julkaisutoimintaa kohtaan, enkä osaa tarkkaan sanoa mistä se johtuu.

Olen aiemmin kirjoittanut, että haaveeni on luoda itsestäni realistinen kuva menneisyydestä tähän hetkeen. Siihen kuuluu monenlaisia tunteita ja tuntemuksia sekä virheellisiä päätelmiä kaiken asiapitoisen ja muita inspiroivan julkaisutoiminnan lisäksi.

Sosiaalinen media on parhaimmillaan kuulluksi tulemisen ja oman elämän merkityksen vahvistaja omien seuraajien myötä, vaikka itse koen että kukaan ei jaksa reagoida viestintääni. Minua lohduttaa suhteellisen vähän aktiivisesti seurattuna julkaisijana ajatus, että joku voi välillä inspiroitua ja saada uutta näkökulmaa julkituomieni ajatusteni myötä.

Joskus haluaisin silti pysähtyä sosiaalisessa mediassa ja ajatella joitakin asioita perusteellisemmin, vaikka rikkonainen persoonani ei kokemukseni mukaan sovellu hyvin pitkäjänteiseen työskentelyyn ellen koe asiaa itseni kannalta erityisen tärkeäksi.

Twitterissä on sääli, että suomalaiset eivät hyvin koulutettuina hakeudu enemmän yhteiskunnalliseen keskusteluun, vaikka kaikilla on jotain sanottavaa asioihin, mutta harva haluaa tuoda sanottavansa julki.

Noin 12000 seuraajaa Twitterissä omaavana suomalaisena sanoisin rohkaisuna kaikille avointa yhteiskunnallista keskustelua kannattaville, että Twitter on oiva keino tuoda hyviä asioita ja myös epäkohtia julki.

Kaipaan laajempaa yhteiskunnallista keskustelua sosiaalisen median myötä, eikä kannata suhtautua epäillen omaa asiaasi kohtaan jos olet varma asiasi oikeellisuudesta, koska some on täynä epäkohtia korjaavia pilkunnussijoita.

Kannattaa muistaa, että Twitterin viestintä elää paljon hetkessä ja harvoin ketään kiinnostaa huomenna tämän päivän twiitit. Jos haluat julkaista voimallisempaa ja enemmän mietittyä sanomaa somessa, suosittelen silloin blogin kirjoittamista tai jopa tubettamista!

Pelko pois ja avoimesti viestejä iskemään! Somen kokemusasiantuntijana väitän, että ilmaisunvapaus on Suomessa hyvällä mallilla ja pieniä lieveilmiöitä lukuunottamatta sosiaalisessa mediassa viestintä on turvallista. Tervetuloa mukaan menoon edes kokeilemaan avointa viestintää!

Globaalit ruokamarkkinat?

Olen sitä mieltä, että maailmaan tarvitaan globaali ruokavarmuus, jolloin eri valtioliitot ja valtiot voivat tasoittaa ruokavarantoja globaalisti ilman valtiorajoja esimerkiksi Maailman ruokaohjelman WFP kautta.

Perusruoka maailmanlaajuisesti säännöstelyyn?

Ylipainoiset länsimaissa tietenkin ovat tällaista ajatusta vastaan, että ruokavarantoja tasattaisiin kohti maailman köyhimpiä valtioita. Itse olen täysin valmis jopa perusruokamarkkinoiden säännöstelyyn, että nälänhätä voitaisiin poistaa maailmasta. Ruoka-apu pitää olla lähinnä perusruokaa ja viljelyä tukevaa toimintaa, eikä suoria taloudellisia siirtoja köyhien valtioiden hallinnoille. Rahalla voisi edelleen ostaa parempia elintarvikkeita vapaasti, mutta perusruoka olisi kaikkien saatavilla muodolliseen hintaan. Perusruoka kuten riisi, perunat ja jauhot maksaisi kaikkialla maailmassa saman verran eli ruualla olisi maailmanmarkkinahinta.

Maailman ruokapankki ja sen ruokatase?

Maailman ruokapankki voisi pitää itsellään tietynlaista ruokamäärää konteissa taseena, jota jaetaan jatkuvasti maailman pahimpiin nälänhätäalueisiin mukaan lukien myös mahdolliset länsimaiden köyhät slummialueet. Riippuu täysin poliittisten päättäjien tahdosta, halutaanko nälänhätä poistaa ja satovaihteluita tasata uusilla tekoälypohjaisilla viljelyseurannoilla ja robotisoiduilla viljelyalueilla? Suorat hyvät vaikutukset olisivat nälänhädän poistamisella lapsikuolleisuuden väheneminen, sivistystason nousu ja yhteiskuntaa ehettyttävä vaikutus, jolloin pakolaisvirtojen määrä pienenee elinolojen vakautumisen myötä.

Linkit:
WFP: http://fi1.wfp.org/

Teknisestä visiosta projekti?

Teknisen idean toteutus!

1. Selvä visio mitä halutaan tehdä.

2. Erittäin sitoutunut ja osaava työryhmä.

Joskus voi olla myös toimeksiannettuja tehtäviä työryhmälle, jolloin visio muodostuu työryhmässä. Toisaalta pitää tässä yhteydessä muistaa, että todella merkittävät visiot ovat syntyneet lähes aina yksittäisen henkilön ajatuksissa.

Neljäs valtiomahti ja todellisuus!

Sanomalehdistön tavoite on juhlavissa puheissa olla Suomessa neljäs valtiomahti ja siten valtaapitävien kritisoija sekä yhteiskunnallisen olosuhteen kehittäjä, mutta mitä on todellisuus tällä hetkellä?

Sanomalehdistöstä on tullut nähdäkseni yhä enemmän omista intresseistään huolehtivien joukko, jolloin rahavirrat näyttelevät liian suurta osaa journalistisessa harkinnassa. Toimittajat ja muu sanomalehdistöjen palkallinen väki ei voi toimia parhaalla tavalla ilman vapautta ja varmuutta tulevaisuudesta. Vapaus on tärkeä osa journalismia muutenkin kuin sananvapauden osalta. Sanomalehti tuo journalistille sen näkyvyyden ja uskottavuuden, joka jää meiltä amatöörikirjoittajilta saavuttamatta yhä ja siksi sanomalehden uskottavuutta kannattaa vaalia.

Kaipaan silti rohkeampia vetoja sanomalehdistöltä, että vallitsevia yhteiskunnallisia epäkohtia tuotaisiin lähes päivittäin julki mediassa riittävän suurella painoarvolla. Tähän epäkohtien huomioimiseen vaikuttaa myös suuresti toimittajien oma arvomaailma ja elinympäristö. Siksi hyvää journalismia arvostavassa mediatalossa on kirjoittajia ja julkaisijoita erilaisista yhteiskunnallisista olosuhteista. Tähän erilaisuuden arvostamiseen on parhaiten Suomessa kyennyt sosiaalisen median aikakaudella verkkolehti Uusi Suomi ja etenkin sen Puheenvuoro blogifoorumi. Viime vuonna edesmennyt Uusi Suomi verkkolehden perustaja Niklas Herlin oli todellakin suuri yhteiskuntakulttuurin ja mediakulttuurin muutosta etenkin Suomessa rahoittanut henkilö.

Minusta tuntuu pahalta toimittajien vieraantuminen kansalaisten arjesta, kun median pitäisi pyrkiä antamaan suurin ääni juuri niille ihmisryhmille, joita ei vaikuteta missään muussa yhteiskunnallisessa keskustelussa huomattavan. Esimerkiksi Helsingin Sanomien siististi pukeutuvat ja ulkonäöstään hyvin huolehtivien toimittajien pärstät antaa kuvan hyvin elitistisestä mediatahosta varsinkin kun toimittajien kuvat ovat vielä retusoituja. En silti kaipaa enemmän Saska Saarikosken kaltaisia juopon olemuksella hääräviä epäsiistejä toimittajia, vaikka heilläkin on tärkeä paikka lehdistön sananvapauden toteutumisessa huomioiden heidän poleemisten kirjoitusten purevuuden.

Lopuksi oleellinen kysymys!

Onko vapaus niin kauan hyvä asia, kunhan se pelaa meidän omaan pussiin?

Huipputapaaminen Helsingissä 16. heinäkuuta!

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja Venäjän presidentti Vladimir Putin tapaavat maanantaina Helsingissä 16. heinäkuuta.

Odotan sopuisaa tapahtumaa Helsinkiin, vaikka kumpikaan presidentti ei ole suosittu suomalaisten mielestä. Suomalaisista selvän enemmistön mukaan Putin ja Trump eivät ole kumpikaan edistäneet maailmanrauhaa Yleisradion tilaaman mielipidekyselyn mukaan. Nyt arvon presidenteillä olisi mahdollisuus vakuuttaa suomalaiset ja palauttaa myös laajemmin eurooppalaisten usko rauhan säilymiseen toivoa paremmasta huomisesta unohtamatta.

Epäilen silti, että ensi maanantaina järjestettävä Putinin ja Trumpin tapaamisen anti jäänee suorilta ilmoituksilta mediassa melko pieneksi, vaikka toivon itse tietysti yhä ratkaisua Venäjän ja Ukrainan tilanteeseen mahdollisesti Krimin demilitarisoinnin seurauksena.

Toivon Helsingin kaikesta huolimatta tarjoavan asiallisen tapaamisolosuhteen suomalaisella luotettavuudella ja huolellisuudella perinteitä kunnioittaen. Toivon Helsinkiin hyvää säätä maanantaiksi, jolloin Suomi voi näyttää aamunkoitteessa parhaat puolensa kesäisessä tunnelmassa luoden osaltaan rauhaisaa huipputapaamista molemmille delegaatioille mukaan lukien laaja kansainvälinen toimittajakunta!

Identiteettikriisi osa 2!

Muuttuuko osa ihmisiä identiteetin kypsyessä hellyydenkipeistä hoivattavista hoivaajiksi ihan luontevasti? Ehkä sellaiset henkilöt ovat silti vähemmistöä. Useampi aikuinen saattaa olla sylinkipeä ja sitä ehkä peitellään, kun otetaan aina vahva rooli itselle.



Etenkin mieheltä odotetaan henkistä vahvuutta ja kypsyyttä, vaikka se ei olisikaan kuin rooli miehen todellisten mieltymysten ja tarpeiden päällä. Mies joka haluaa itselle halipaijausta pidetään ehkä pervona tai hinttarina, mutta harvemmin kai identiteetiltään epäkypsänä.



Naisella on usein lupa olla heikko sylikissa ihan jo pitkällä aikavälillä muotoutuneen tasa-arvokäsityksen vastaisen naiskuvan mukaisesta. Olen kokenut itse, että pelkkä hellyys saa aikaan jopa laukeamisen. Onko monia naisia jotka saavat orgasmeja pelkästä hellyydestä?



Minua ei haittaa vaikka olisin fyysisesti heikompi osapuoli parisuhteessa, vaikka vielä tärkeämpi asia minulle olisi saada naisen hellyyttä. Selitän tämän ajattelumallini jossain määrin epäkypsällä seksuaalisella identiteetilläni.



Koen olevani edelleen poikanen, vaikka välillä osaan peittää tämän puolen jotenkin ulospäin sosiaalisessa kanssakäymisessä. Surkeeta ajatella, että voisin olla identiteetiläni paljon kypsempi mies, jos olisin saanut lapsena enemmän hellyyttä.



Hellyys ei ole kai kenenkään mukaan vaarallista, mutta jos siihen liitetään herkkä seksuaalinen jännite, niin se tekee hellyydestä kai hieman likaista ja myös sen takia kun se on lapsenomaisen seksuaalista.



Ihmisten huono kyky sietää erilaisuutta voi johtua myös omista peitellyistä fantasioista ja ääripäässä tässä on yhteneväisyyttä homofobiaan. Hellyys tuntuu minusta kivalta ja voin sen suoraa julkisesti sanoa. Haluan myös rohkaista parisuhteissa olevia enemmän aitoon keskusteluun.



Jos kumpikin on hellyyskipeä parisuhteessa tai jos toinen on mestarihoivaaja ja toinen on hellyyskipeä, niin parisuhteet varmaan olisivat toinen toistaan täydentäviä. Hellyys on tärkeää ja paneminen on yliarvostettua!



Nimimerkki "olisitpa sylissäni"



Aiempi kirjoitukseni tästä aiheesta:

http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221901-identiteettikriisi

Sydänkesän havaintoja mediasta ja sen luomasta illuusiosta!

Oma sukupolveni ja etenkin sota-ajalla eläneiden vanhempien lapset ovat usein kärsineet vaikeista tunne-elämään liittyvistä häiriöistä Suomessa. Siksi Suomen selviytymistarina myös mielenterveydellisesti on ollut vertaansa vailla, mutta työn pitää jatkua edelleen.

USA on ollut sodassa toisen maailmansodan jälkeen koko ajan ja ainoa keino vakauttaa Yhdysvaltojen yhteiskunnallista olosuhdetta on minimoida kaikki sodan mukanaan tuomat lieveilmiöt. Sotakoneiston voima määrittää sen, että sitä käytetään jatkossakin.

Tällä hetkellä sotilaallisesti epävakaimmat alueet ovat mediamielikuvani mukaan Syyrian alue ja Afganistan vieläkin. Hirmuhallintoja ei pidä ikinä tunnustaa kansainvälisesti tai muuten emme saa ikinä sotia loppumaan.

Terroristien käymä sota on ilmiönä hyvin hankala käsittää, vaikka sitä ajattelee mielenterveydeltään epävakaissa olosuhteissa elävien ihmisten manipuloinnolla uskonnolliseen oppiin perustuvalla fanatismilla.

Kansainvälisellä diplomatialla ja ääripäässä sotilaallisella voimalla voidaan ohjata pahanlaatuisiakin hallintoja parempaan suuntaan, vaikka hyvin totalitaristinen diktatuuri saattaa saada silti kansalta tuen koska ihmisillä on taipumus manipuloitua.

Parasta tietenkin on jos esimerkiksi Pohjois-Korea alkaa vähitellen tervehdyttää yhteiskuntakulttuuriaan, koska kansan paras on aina eri asia kuin muutamien johtotyyppien luoma yhteiskunnallinen illuusio.

Sitäkin mietin, voiko ihmiskunta joskus saada yksilön vapauden niin vahvaksi ajattelumalliksi, että manipulatiivisia keinoja ei kyetä laajassa mittakaavassa edes käyttämään? Onko manipulaatio osa ihmisyyttä, jos ajatellaan sitä kaksiteräisenä miekkana?

Yhteiskunnallisessa manipulaatiossa pyrkimykset voivat olla jaloja, mutta eikö parempi tilanne ole kuitenkin silloin kun tahallista vaikuttamista edes hyvässä mielessä ei tehtäisi, vaan luodaan mahdollisimman realistinen ja kriittinen kuva vallitsevasta todellisuudesta.

Itse uskon, että ihmisen manipulointiherkkyys on paljon myös johtajuuskysymys, sikäli kun johtaja tietoisesti etenee tiettyä pyrkimystä kohti joko omista intresseistä lähtien tai organisaation edun mukaisesti omista näkökulmista asiaa ajatellen.

Parasta manipulaatio emme kykene tunnistamaan. Siksi puhutaan edelleen ihmisten piirissä manipulatiivisesta johdattelusta. Taitavimmillaan manipulaatio antaa toisen itse oivaltaa asiantila, vaikka manipuloitu ei tajua miten oivalluksen toisen henkilön vaikutuksen kautta sai.

Haluammeko elää manipulatiivisessa yhteiskuntakulttuurissa vai haluammeko aina tietää kaikki suorat vaikuttamisyritykset ajatteluumme yksilötasolla? Tekoäly voisi paljastaa tulevaisuudessa lähes kaikki suorat manipulatiiviset vaikutusyritykset, jos niin haluamme.

Joukkoviestintävälineet puolestaan luovat yhteiskunnallista illuusiota sekä hyvässä että pahassa. Journalismin tila on Suomessa silti hyvä, vaikka ote voisi olla syy-yhteyksien penkomisen osalta hieman purevampaa.

Journalismin keinojen kehittämisessä en osaa antaa vihjeitä, mutta minusta tuntuu että lähdesuojan merkitys pitäisi olla aidompi, koska harva enää uskoo, että mikään pysyy salassa edes lyhyellä aikavälillä saati liki loputtomasti.

Huomio pitää saada enemmän vallitsevia epäkohtia julkituovaksi mediassa. Mediavaikuttajien mielenterveyden taso vaikuttaa suuresti koko yhteiskunnan ilmapiiriin ja tämä illuusiopohjainen vaikutus olisi hyvin tärkeää myöntää.

Me aktiiviset sosiaalisen median julkaisijat luomme myös yhteiskuntaan tietynlaista ilmapiiriä ja toivon näin sydänkesällä, että kykenemme ottamaan tämän paremmin huomioon julkaisutoiminassamme.

Keskustelu ei ehkä johda aina mihinkään, mutta yksilötasolla jokainen vuorovaikutustilanne voi olla tärkeä. Välitetään keskustellen ja yritetään hakea ymmärrystä myös eri tavalla asioista ajattelevia kohtaan.

Keskustelun iloa kaikille ja rohkeutta tuoda omanlainen viestisi paremman huomisen puolesta!

maanantai 22. lokakuuta 2018

Yhteiskuntia kohtaavista uhkakuvista, rauhantilasta ja todellisuudesta!

Kolmas maailmansota on hyvin kaukainen ajatus, koska millään voimallisella valtiolla ei ole halua kehittää valloitusarmeijaa. Kansat ovat tällä hetkellä väsyneet sotimiseen ja konflikteihin. Jäljellä olevat kylmän sodan rippeet ovat mediapeliä.

Valtioiden välinen keskinäisriippuvuus on paras tae maailmanrauhasta ja tämä on varmaan myös politiikan konkarin ja ex-ulkoministeri Erkki Tuomiojan näkemys asiasta, koska kuulin ekan kerran sanan keskinäisriippuvuus juuri Tuomiojalta. Siksi valtioiden väliset ongelmat eivät saisi olla milloinkaan yhden osapuolen sanelua, vaan molempien osapuolten pitäisi myöntyä kuten esimerkiksi Ukrainassa. Onhan laiha sopu aina parempi kuin lihava riita.

PS. Länsimaissa suurin uhka terveydelle on huono mielenterveys ja silloinkin yleensä oman itsetuhoisen käyttäytymisen myötä. Miksi tätä ongelmaa ei haluta hoitaa? Yhteiskuntakulttuuri provosoi herkkiä ihmisiä itsemurhiin.

Politiikka ei voi rajata ystäviä!

Poliittinen mielipide ei saisi vaikuttaa merkittävästi henkilön sosiaaliseen ympäristöön, jos elämme sivistysvaltiossa. Toki poliittista suosintaa on enemmän ja vähemmän poliittisissa piireissä, mutta itse en pidä mahdottomana ystävyyttä yli ideologisten rajojen.

Joskus voi olla edelleen tai ainakin on ollut Suomessa hyvin raivoisaa valtakamppailua puolueiden sisälläkin. Mielestäni pieni ristiriita ja jännite puolueen sisällä luo parempaa politiikkaa kuin täysi yksimielisyys joka on useimmiten vielä teennäistä.

Poliittisten johtohenkilöiden olisi hyvä tuntea hieman enemmän nöyryyttä oman väen edessä kuin miltä politiikka juuri nyt Suomessa vaikuttaa.

Perusteeton stigma ja faktaa syyntakeettomiksi tuomituista!

Ohessa on ruutukuvakaapaus THL:n twiitistä, jossa on fakta mielisairaista rikoksentekijöistä. Mielisairaalaan voidaan tuomita Suomessa rikoksentekijä, ainoastaan jos syy-yhteys rikokseen on psyykkisestä sairaudesta johtuvaa eli lähes aina psykoottisesti oireileva mielisairaus joko skitsofreniaryhmän sairaus tai maanis-depressiivinen mielialahäiriö ja silloin etenkin maanisesti oireilevana bipolaarihäiriönä (bipo 1).


Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) vastasi faktoja rikollisten mielentilasta.
Vankilaan lähtee lusimaan vuosittain noin 5500 henkilöä kokonaisvankiluvun ollessa noin 3000 vankia. Psykoosien esiintyvyys väestön piirissä on uusimpien tutkimusten valossa noin 3,5 prosentin luokkaa, kun psykoosi on diagnosoitu 5,9 prosentista vangeista, jolloin pitää myös huomioida mieltä hajottava kolkkojen vankilaolosuhteiden vaikutus vankien mielenterveyteen.

Mielisairaalaan tuomituista rikoksentekijöistä kirjoitetaan lehdistössä nähdäksen suhteettoman paljon, kun huomioidaan heidän harvinaisuus eli syyntakeettomia rikoksentekijöitä oli 31 kansalaista vuonna 2015. Pitää huomioida, että pelkästään skitsofreniamuotoisen psykoosin sairastuvuus on väestön piirissä noin prosentin luokkaa, jolloin Suomessa asuu noin 50000 skitsofreniadiagnosoitua kansalaista, joista vuositasolla ainoastaan alle promille syyllistyy psykoottisesti oireilevana rikoksiin.

Toki sairaustiloissa tehdyt rikokset ovat usein verisiä ja siten mediahuomion vangitsevia. Olen itse kokenut vuonna 2005 tietooni tulleen skitsofreniadiagnoosin jäljiltä, että minunkaltaisesti sairausluokitellut kansalaiset ovat länsimaissa ja myös meillä Suomessa yhteiskunnallisesti pääasiassa syyttä pahoiksi leimattuja kansalaisia. Perustelen käsitystäni skitsofreniakuntoutujista myös paljon mielenterveysväen kanssa viettämääni aikaan aina psykiatristen sairaaloiden suljettuja osastoja myöten.

Vetoan toimittajiin, että he eivät syyttä paisuttele veristen rikosten tekijöiden mielentilaa ilman asiantuntevaa kriittistä näkemystä asiaan ja psyykkisesti sairastuneita kohtaan. Olkoot tämä kirjoitus valaisevana kaikille rikostoimittajille ja mielisairaiden rikoksista muuten kiinnostuneille henkilöille. Pitää vielä huomioida sekin, että veritekoihin ei kykene psykoosissakaan kovin helposti, ellei ole persoonallisuudeltaan jollakin tavalla psykopaattinen. En silti halua tuomita ketään mielisairaita rikoksentekijöitä psykopaattisiksi, vaan toivotan heille kaikille hyvää kuntoutumista.

Lähteet:

"Psykoosisairauksien elämänaikainen esiintyvyys Suomessa on noin 3,5 prosenttia. Skitsofreniaa sairastaa prosentti suomalaisista."

https://thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyshairiot/psykoosit

"Vankien päivittäinen keskimäärä on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana koko ajan. Vuonna 2015 vankeja oli keskimäärin 3 068, mikä oli 19 prosenttia vähemmän kuin kymmenen vuotta aikaisemmin."

http://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/rikosseuraamuslaitos/tilastot/vangit.html

Kimmo Hoikkala, Oulu

Kirjoittaja on Suomen skitsofreniayhdistys ry:n kunniapuheenjohtaja.

Sote-uudistus vakuuttaa ja ei vakuuta!

Suomalaiset ovat ilmeisesti jo väsyneet vuosikausia velloneeseen keskusteluun sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) yhteiskunnallisen uudistuksen tarpeesta ja sen tarkoituksesta, mutta jospa silti vielä tässä hieman pohdin sote-uudistuksen tilaa lähinnä sote-palveluiden käyttäjän näkövinkkelistä.

Valinnanvapaudessa ei ole mitään hyvää?

Sote-uudistukseen esitetty valinnanvapaus voi tuoda mukanaan paljon hyvää, mikäli valinnanvapaus toteutetaan järkevästi. Onhan tunnettu tosiasia organisaatio-opissa, että hyvinvoivan organisaation palvelutaso on lähes poikkeuksetta paremmalla tasolla kuin huonosti voivan ja johdetun vastaavanlaisen organisaation. Hyvinvoiva organisaatio tekee lisäksi pienemmällä taloudellisella panoksella vastaavat tehtävät, koska organisaation johtajuus ja työhyvinvointi ovat hoidettu niin hyvin, että työperäiset poissaolot minimoituvat. En usko valinnanvapauden myötä mahdolliseen kermankuorintaan joidenkin sote-toimijoiden osalta, jos valinnanvapauspykälän säädökset ovat hyvin laadittuja.

Entä mielenterveyspalvelut?

Mielenterveyspalvelut ovat jäämässä kylläkin sote-uudistuksen ulkopuolelle ja tätä vähän ihmettelen, että miksi psykiatrian erikoissairaanhoito mukaan lukien avohoito halutaan säilyttää nyky-muotoisessa tilassa, vaikka tiedetään se tosiasia, että psykiatriset ongelmat ovat nousseet todella merkittäväksi kansanterveysongelmaksi. Hyvän mielenterveyden tukemiseksi on tehty yhteiskunnallisesti paljon viimeisten vuosikymmenten aikana ja tämä näkyy niukoista resursseista huolimatta monissa kunnissa lähinnä kohentuneena sosiaalisena tukena perheille. En silti kiistä tosiasiaa, että lastensuojelu on monissa kunnissa aivan kriisiytynyt ja varhaisen intervention malli uupuu käytännöstä yhä aivan liian usein vaikka yhteiskunnassa suunta on oikeanlainen tilanteen korjaamiseksi.

Panostus lastensuojeluun säästää yhteiskunnallisia kuluja pitkällä aikavälillä!

Lastensuojelun tilanteen korjaaminen on silti niin hidasta toimintaa, että viimeistenkin vuosien aikana on tästä syystä vaurioitettu tuhansia lapsia kroonisesti Suomessa ja tämä näkyy vuosikymmenten päästä edelleen hintalappuna yhteiskunnalle, jos haluamme pitää kaikista huolen kuten ajattelen tällä hetkellä asian suunnilleen olevan. Perheet tarvitsevat sosiaalisen tuen lisäksi rahaa ja mielestäni pitäisi tehdä selvitys, voisiko lapsilisän kaksinkertaistaa sosiaalisin perustein joillakin perheillä, koska sillä olisi takuulla suuri vaikutus lapsiperheiden köyhyyden poistamiseksi. Vielä tälläkin hetkellä toimeentulotukilaskelmassa otetaan lapsilisät huomioon tuloina, eikä niitä voi vähentää vaan köyhimmät lapsiperheet saavat kehotuksen mennä leipäjonoihin.

Innovatiivinen sote?

Sotea on markkinoitu erheellisesti paremmilla terveyspalveluilla, vaikka esimerkiksi mielenterveyssektori on sivuutettu sotessa vallan, jolloin hoidon taso ei ainakaan parane vaan se voi jopa heikentyä. Valinnanvapauden lisäksi sote-uudistuksesta on tehty innovatiivista, jolloin maakuntamallin mukaisessa sote-rakenteessa voitaisiin testailla innovatiivisia ratkaisuja ja tekniikoita näppärämmin. Innovatiivinen maakuntauudistus-sote kuulostaa ihan kivalta, mutta silti epäilen että maakuntia on hallinnollisesti aivan liian monia, kun sote-uudistuksessa olisi pitänyt pyrkiä miljoonapiireihin, jolloin kaikki yleinen erikoissairaanhoito oltaisiin voitu järjestää kyseisen hallintoalueen sisällä. Soten tietojärjestelmissä on ensimmäinen Apotti-luokan ongelma, että miten pirstaloituneen kuntahallinnon mukaiset tiedonkeruujärjestelmät sulautetaan yhteen koko yhteiskuntaa kattavaksi tietueeksi. Potilastietojärjestelmä on pakko saada valtakunnallisesti toimivaksi ja ihmettelen suuuresti, jos tämän asian tarpeellisuutta ei ymmärretä potilasturvallisuuden kannalta esimerkiksi tietosuojavaltuutetun tai joidenkin kansalaisten toimesta. Toki villeimmät spekulaatiot koskien kansalaisten terveystietoja antoivat käsityksen, että kansalaisia aletaan pisteyttää oman terveydentilan ja mahdollisesti joidenkin muiden muuttujien perusteella, eikä tällaisia pisteytyksiä pidä koskaan sallia sivistysvaltiossa. Kokonaan eri asia jos poliittinen enemmistö valitsee eugeniikan tien, mutta itse tulen vastustamaan kuolemaani saakka kaikkea mengelöintiä ja terveysfasismia.

Sote-uudistus on silti mahdollisuus, vaikka se ei ole toimiva!

Nykyään sosiaali- ja terveyspalvelut pelaavat akuuteissa tilanteissa yhteiskunnassamme kohtalaisesti. Kroonisempien sairauksien kanssa elävien kansalaisten tilanteeseen sote-uudistus ei ole tuomassa ainakaan mitään merkittäviä parannuksia, varsinkin kun muistetaan että psykiatria jää kokonaisuudessaan uudistuksesta menneisyyteen. Yhteiskunnallisessa sote-keskustelussa on unohtunut monilta terveyskulurakenteen maantieteellinen puoli, eikä sitä voida lainsäädännön keinoin muuttaa, vaan pitää ymmärtää sairauksien syntymekanismeja tarkemmin. Tällä hetkellä edes maailman johtavat terveysasiantuntijat eivät osaa sanoa selviä yksittäisiä syitä kansanterveystasoisten ongelmien syntymisessä, koska lähes kaikki sairaudet ovat monitekijäisiä eli monenlaisten osatekijöiden summa. Toivoisin itse ainakin, että näkisin yhteiskunnassamme sellaisen soten, joka huomioisi maantieteellisia eroja eri sairauksien esiintyvyydessä järkevästi, eikä aleta osoitella esimerkiksi jonkun kunnan tiettyä lähiötä korkeiden sydän- ja verisuonisairauksien perusteella. Laajemmalla otannalla saadaan aina hieman luotettavampaa tietoa myös kansanterveydellisistä sairauksista. Mielestäni on syytä miettiä sote-uudistuksen myötä, että olisiko alueellista erikoistumismahdollisuutta tiettyihin korkean esiintyvyyden sairauksiin juuri kyseisellä sote-hallintoalueella. Esimerkiksi tohtori Pekka Puskan työryhmä teki jo 1970-luvulla maailmallakin mainetta niittäneen Pohjois-Karjala tutkimuksen, jolla kyettiin osoittamaan sekä sairastuvuuteen vaikuttaneita tekijöitä että terveydellistä hyvinvointia tuovia ratkaisuja.

Lopuksi sotesta!

Sote-politikointi ei enää kanna ääniä laariin, koska kansaa ei enää kiinnosta, joten toivon nyt vain hyviä päätöksiä ja siten kansalaisten tyytyväisyyden kohenemista sote-uudistuksen myötä. Toivon suomalaisten terveydenhoidon ja osattomuuden ehkäisyn palaavan keskiöön sote-keskustelussa!

SDP on auringonnousun puolue!

Demareita on pitkään mediassa väitetty auringonlaskun puolueeksi. Tämä altavastaaja-asetelma on saattanut olla ihan hyvä asetelma sosialidemokraateille, varsinkin jos kyetään osoittamaan demarien mediavaino perusteettomaksi!

Suomalaiset kaipaavat inhimillisempää politiikkaa, mutta moni on silti epävarma että mitä puoluetta pitäisi äänestää, että saisi annettua kannatuksen inhimilliselle ja moraalisesti kestävällä pohjalla olevalle puolueelle. Se ei kuitenkaan ole kovinkaan vaikea päätös, koska ainoa puolue on sdp, joka ajaa uskottavasti hyvinvointivaltion säilyttämistä Suomessa, jonka voi perustella helposti maamme historialla ja tämän hetken poliittisilla linjauksilla.

Ilman demareita ei olisi nykymuotoista hyvinvointia Suomessa, mutta esimerkiksi ilman tiettyä kokoomuksen osastoa yhteiskunnallinen hyvinvointi olisi vieläkin paremmalla tasolla. Usein perustellaan kansainvälisellä vertailulla, että Suomessa on monet asiat todella hyvin, vaikka tällainen perustelu on yhteiskunnan kehittymisen jatkuvuuden kannalta hyvin haitallista. Toki voimme olla ylpeitä Suomessa monesta asiasta kansainvälisissä vertailuissa, mutta moniko kansanedustaja on oikeasti ylpeä leipäjonoistamme, köyhyydestä ja muusta kansalaisten yhteiskunnallisesta osattomuudesta?

En silti uusvanhana demarina usko sitä, että valtapuolueissa olisi tahallista yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja sen myötä vakautta vaarantavaa tietoista ajattelua. Kyse on silti arvopolitiikasta, kun nyt on viimeisten vuosikymmenten aikana luovutettu poliitikkojen, koskien myös demareita, toimesta valtaa kylmille talousluvuille ja -eliitille, jonka väestönosuus on hyvin pieni yhteiskunnassamme siihen mielettömään valtaan nähden, jota he käyttää. Voimmeko tosiaan puhua toimivasta demokraattisesta yhteiskunnasta, kun valtiovarainministeriön laskelmia pidetään jopa enemmän strategisina kuin Mooseksen tauluja vanhoillisuskovaisten piirissä!

Arvopolitiikka määrittää rahanjaon yhteiskunnassamme, eikä tätä voida VM:n laskelmilla kiistää. Nähdäkseni VM on ottanut liian suuren roolin hallituspolitiikassa jo Iiro Viinasen ja 1990-luvun alun laman myötä. Kaikki jopa osa oppositiota myöten on polvillaan kun VM:n virkamiehet jyräävät budjetteja läpi sen enempää yhteiskunnan hyvinvointia ajattelematta. Olen itse sitä mieltä, että valtiovarainministeriö (VM) pitäisi säilyttää hallituspolitiikassa lähinnä kulujen seuraajana eikä diktatuurisena kululuokkien määrääjänä. Rohkeampaa arvopolitiikka toivon yhteiskuntaamme, jolloin voisimme määrittää uudelleen tulonjakoa ja viedä rikkauksilta suhteettoman arvostuksen pois.

Omaisuuksien keskittyminen ei ole erityisen huono asia yhteiskunnallisesti, eikä kyse ole kateudestakaan, koska tietyn euromäärän jälkeen on vaikeaa enää ostamalla lisätä tyytyväisyyden tasoa henkilökohtaisessa elämässä. Rahan voi oikein sijoittaessaan asettaa oman valta-aseman pönkkääjäksi kuten siirtämällä pörssiomaisuutta mediayhtiöiden ja mainostoimistojen ynnä muiden mediatoimijoiden omistamiseen.

Pidän huolestuttavana, jos määräysvalta yhteiskunnallisessa mediassa painottuu harvojen kapitalistien osakesalkkuihin, koska sellainen kehitys osittain vaarantaisi sananvapautta. Tärkeää on myös muistaa, että yhteiskunnassa on kaksi sananvapausluokkaa eli yhteiskunnallinen sananvapaus, jota käyttää mediatalot ja yksilön sananvapaus, jota käytetään lähinnä Yhdysvalloissa omistetuilla sosiaalisen median yhtiöiden nettipalveluissa. Edelleen lehtitalojen ja muun median rooli on suuri yhteiskunnallisen keskustelun ja kansalaisten arvopohjan ohjaajana. Tarvitaan hyvin vastuullista mediaomistamista, jos yksittäiset omistusosuudet kasvavat määrääviin asemiin joissakin suurissa mediayhtiöissä. 

Politiikassa kaikista vaarallisin asia on konsensus. Aina pitää olla vaihtoehtoja nykyisessä yhteiskuntapolitiikassa ja tässä toivon etenkin sosiaalidemokraattien nostavan päitään ylös, koska poliittinen historia osoittaa demarien arvopohjan olevan kestävintä ja se on suomalaisten keskuudessa edelleen hyvin rakastettua! Useimmat suomalaiset haluavat viettää rauhaisaa rinnakkaiseloa toistensa kanssa ja tämä vaatii poliitikoilta hyvää näkemystä etenkin lasten ja nuorten asioihin perhepolitiikan myötä, eikä tähän asiaan kannata kysellä VM:n paatuneiden virkamiesten kommentteja, vaan heidät pitää jyrätä kanveesiin ja jättää heille lähinnä budjettikurista huolehtimisen vaiva!

Hyvää kesää kaikille hyvinvointiyhteiskunnan kestävän kehityksen mahdollistajille!

t. Kimmo Hoikkala, Oulu

Mitä on poliitikon ahkeruus?

Mitä on poliitikon ahkeruus?

1. Kokouksissa läsnäolemista!

2. Toreille heilumista ja julistuksellista messuamista!

3. Sidosryhmien ja lobbareiden tapaamisia!

4. Puhelimessa sanaseppoilua!

5. Mielipidekirjoittelua kerran vuodessa sanomalehtiin tai paikallislehtiin.

Versus

Mitä on poliitikon ahkeruus?

1. Kansan kohtaamista ja kuuntelua kaikkialla!

2. Asioihin perehtymistä!

3. Omasta hyvinvoinnista huolehtimista!

4. Esimerkillä johtamista!

5. Päivittäistä julkista raportointia poliitikon hommista!

Kun mua homoksi huudettiin! (18.5.2018)

Olin noin viikko sitten Oulussa kaupungilla ja ohi ajoi nuorten miesten auto. Kuulin auton sivuikkunasta mua huudettavan homoksi. Ajattelin, että voi hitsin hitsi, mutta piakkoin muutin ajatteluani, että -  vau - olipa kiva kun mua homoteltiin, koska homot on usein tosi hyvännäköisiä ja he osaavat erityisesti pukeutua hyvin!

Homo huutelu onkin usein miehistä kateutta, mutta entä jos joku on rekkalesbo, niin mitä siitä sitten seuraa? Hyvää viikonloppua erityisesti aiheetta homoiksi väitetyille ja huudelluille sekä myös ihan oikeille homoille! :)

PS. Kantani evankelisluterilaisen kirkon homoavioliittojen vihkikieltoa kohtaan on sitä vastustava eli minun mielestäni kirkolla ei voi olla erilainen ihmiskäsitys kuin yhteiskunnalla, kun tasa-arvoinen avioliittolaki on jo ollut todellisuutta. Terkkuja vielä tässä niille joillekin julkihomoillekin, joiden kanssa on ollut ilo elämäni varrella jutella! :)

Pahuus on aina osittain geneettistä!

Ei pahuus voi olla pelkästään ympäristötekijöistä johtuvaa.

Olen valmis testiin ja olen kokenut olleeni testissä, että voiko ihmisen hukuttaa pahuuteen äärimmäisessä paineessa. Minä en huku, vaikka olen hieman liejussa välillä tarponut.

Naiset ilmeisesti selviävät paineesta sen takia, koska heitä ei useinkaan samalla tavalla paineisteta. Keskitysleirillä Anne Frankilla oli lukuisia vertaisia kärsimässä. Nykyään kärsijät jäävät usein yksin, koska elämme hyvin yksilökeskeistä aikakautta.

Tuntuu siltä että kestän ihan minkälaisen paineen tahansa ja siksi olen käyttänyt termiä kopernikuksellinen olotila. Minut on jätetty yksin, enkä ole keksinyt keinoja nousta tästä ylös, koska aikakautemme arvostaa teennäisyyttä ja valhetta - emme jaksa enää epäillä lipevyyttä!

Rakkaus on korkein ymmärryksen taso!

Internetin välityksellä voidaan selvittää ihmisen piileviä mielenkiinnon kohteita, vaikka se on nyt tiedustelupalveluiden juttuja. Silti kokemuksemme toisesta henkilöstä ratkaisee lopulta meidän suhtautumisemme häntä kohtaan.

Sosiaalisen median välityksellä voi saada henkilöstä avoimen viestinnän perusteella täysin vääränlaisen käsityksen kuten voi saada myös muista mediapersoonista, ellei osaa arvioida ihmistä psykologisin kriteerein analyyttisesti.

Minulle henkilökohtaisesti on intuitiivinen tulkinta henkilöstä hyvin tärkeä kriteeri, kun mietin millaisen mielikuvan hänestä kohdattuani muodostan. Itse en ole ollut juuri koskaan kenenkään fani saati stalkkari sosiaalisessa mediassa.

Joskus minusta tuntuu, että ihmisten välinen niin sanottu sydänenergia ja sydäntietoisuus on totta. Toisaalta kyse voi olla tällaisen tuntemuksen synkronoituessa jo pitemmästä ihastumisprosessista.

Tiedostan että intuitiivinen arvio voi mennä joskus pieleen, mutta silti pohdin elämänhistoriaani siltä kantilta, että miksi joku jopa alle minuutin kohtaaminen toisen henkilön kanssa jää mieleen ja joku toinen kohtaaminen ei jää mieleeni.

Olen yrittänyt hakea olettamilleni ehkä hieman epätoivoisestikin tukea sosiaalisen median syöteroboteilta, kun joskus tuntuu jopa siltä että somen ohjelmistorobotiikka jopa suosisi minua. Eihän minulla tästä mitään todisteita tietenkään ole.

Olen lähes täysin vakuuttunut, että myös yhtäaikainen pikarakastuminen on naisen ja miehen välillä täysin mahdollinen asia, vaikka analyyttisemmilta henkilöiltä se edellyttää täysin poikkeuksellista olosuhdetta.

Toivotan tämän kirjoitukseni myötä kaikenlaisilla suomalaisille rohkeutta heittäytyä rakastumaan etenkin silloin jos tuntuu siltä, ettei ole löytänyt hyvää elämänkumppania vielä. Parisuhteessa oleville naisille sanoisin suorana vihjeenä, että hyvä mies ei vaihtamalla parane.

Muutenkin ihmisten välisessä kanssakäymisessä ei pitäisi kiinnittää liiaksi huomiota mahdollisesti häiriöisiin impulsseihin, ellei omaa tietoa henkilön olosuhteesta jossa hän joutuu elämään. Viestinnässä yleisilme on tärkein ja ydinviestin kanssa.

Ihmisiä on lähinnä kahdenlaisia uteliaita etenkin sosiaalisessa mediassa. Toiset haluavat nähdä sinun voivan hyvin ja menestyä, mutta toiset haluavat nähdä sinun epäonnistuvan ja tekevän räikeitä virheitä. Perimmiltään tässä on kyse rakkaudesta tai rakkaudettomuudesta.

Rakkaus ymmärtää myös rakkaudettomalta vaikuttavan viestin rakkaudella, jolloin voi perustellusti ajatella että hyvä moraali on sidoksissa ihmisen primaarimpaan tunteeseen eli rakkauteen! Oleellisinta on kohdata toinen avoimesti jolloin intuitiokin saattaa toimia parhaiten.

Lempeän rakkaudellista virettä kevääseen kaikille seuraajilleni!


toivottaa Kimmo Hoikkala

Ps. Aiempi kirjoitukseni sydäntietoisuudesta jossa kirjoitan muun muassa seuraavasti:

Vain erittäin vahvat ja nähdäkseni vahvan sydäntietoisuuden omaavat henkilöt voivat vastustaa pahaa mielialaa kylvävää sosiaalista ympäristöä. Ja mahdollisesti vähitellen he voivat muuttaa koko pahansuopaa ja häiriintynyttä sosiaalista ympäristöä kohti laajempaa sydäntietoisuuden tasoa.

http://kimmohoikkala.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/220983-sydantieto...



Hiljaisen vähemmistön puolesta!

"Hiljaisen vähemmistön puolesta ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta luoden."
Demokratia on kriisiytynyt monessa valtiossa eikä pelkästään Suomessa, koska poliittinen voima pitää vallassaolevien puolia ja tähän poliittiseen voimaan kuuluu kritiikittömät valtaapitävien kehujat mediassa ja muiden vaikuttajien piirissä.
Avoimen yhteiskunnan tehtävä on antaa kriittisille äänenpainoille enemmän tilaa, varsinkin jos kritiikki on moraalisesti kestävää ja YK:n ihmisoikeusjulistuksen mukaista. Konsensus on ehkä poliittisen vakauden perustaa, mutta samalla menetämme myös paljon valtaapitävien oman erinomaisuuden harhan ja heidän sokeudesta suhteessa kansalaisiin.

Olisi ihanteellista, jos yhteiskunnassa tehtäisiin tosissaan työtä sen eteen, että koko yhteiskunnan potentiaali voitaisiin hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Minusta tuntuu pahalta ajatus, että olen näin syrjitty kansalainen, koska olen mielenterveydellisesti diagnosoitua.

Eräs ongelma jota kaikki valtaapitävät eivät välttämättä tiedosta aivan hyvin on heidän suuri merkitys koko yhteiskuntakulttuuriin esimerkin näyttäjinä. Valtaapitävät keskittyvät liikaa asioihin, jotka mahdollisesti uhkaavat heidän valta-asemaansa.

Voisi ihan hyvin myös kysyä, onko poliittinen valta todella ansaittua, jos se ei kestää kansalaisten taholta kovinta kritiikkiä? Poliitikot ovat länsimaissa laajasti epäonnistuneet puhumattakaan näennäisesti demokraattisista valtioista.

Muutos demokraattisten yhteiskuntien kehittymiseen ei ole johtajien ansiota, vaikka huonot johtajat voivat pilata jopa lähes kokonaan hyvän kansan. Kansalaiset eivät tiedosta riittävästi sitä tosiasiaa, että valtaapitävillä on suora vaikutus kokonaisen yhteiskunnan ajatteluun.

Politiikassa luodaan mielellään uhkakuvia ja osa meistä on enemmän seuraajia kuin tienraivaajia, mutta sisimmässämme me kaikki haluamme rauhaa ja vakautta, jolloin näemme yhteiskuntamme tulevaisuuden toiveikkaana. Toisaalta joillakin kansalaisilla on sisin ajattelu haavoitettu ja harvoin se ei edes kehity koskaan, varsinkin jos sille ei anneta mahdollisuutta. Lapsuuden turvaaminen on vakaan yhteiskunnan perustaa ja kehityssuunta on Suomessa hyvä.

Itse uskon, että Suomi on pohjoismaisena hyvinvointivaltiona maailman paremmistoa, vaikka emme saa silti kieltää todellisia yhteiskunnallisia ongelmia. Kyse on yhteiskunnallisista arvoista ja siitä miten voimme antaa myös joskus jotain heille, jotka eivät mitään edes vaadi.

Surkeaa ei ole se, että tiedostaa oman kurjan asemansa, vaan silloin ollaan todella kusessa jos emme edes halua tiedostaa surkeaa yhteiskunnallista asemaamme muihin kansalaisiin verrattuna. Toivon valtaapitävien kansalaisten ymmärtävän, että tiettyjen kansalaisten tai kokonaisten kansanryhmien alaspainaminen on aina lopulta yhteiskunnan kehittymättömyyttä ja sillä voi olla lopulta yhteiskunnallista vakautta vaarantavaa vaikutusta.

Lopuksi!

Avoimessa demokraattisessa yhteiskunnassa pitäisi valtaapitävien jopa maksaa kunnon kritiikistä!

(Mukaelma erään ystäväni sanonnasta.)



Kimmo Hoikkala, kunniapuheenjohtaja

Suomen skitsofreniayhdistys ry

Poliittisen mielipiteen vapaus on osa vappua!

Poliittinen mielipide ei saa olla sivistyneessä yhteiskunnassa syrjintäperuste, mutta se ei myöskään saisi olla epäpoliittisissa tehtävissä suositusperuste. Suomalaiset ovat edelleen melko ahdasmielisiä, jonka takia täällä ollaan usein omissa poliittisissa kuplissa, eikä haluta nähdä poliittisesti eri tavalla ajattelevissa kansalaisissa ainakaan päällimmäisenä mitään hyvää. Henkilö on vasta silloin hyvin viisas, jos hän osaa arvostaa oman alansa huippuja rehellisesti ja avoimesti ilman kateutta!

Ja lopuksi poliittinen mielipiteeni!

Niin kauan kun poliittinen valta päättää työmarkkinoita koskevia asioita, pitää olla myös oikeus poliittisiin lakkoihin.

Yhteiskunnallinen keskustelu Twitterissä?

Aloin miettiä, että onko sillä tosiaan merkitystä ketä julkisesti seuraa Twitterissä? Avoimen demokratian ja yhteiskunnan kannalta olisi hyvä, että eri arvoilla olevat kansalaiset voivat seurata toisiaan ristiin.

Toki joillakin seuraajilla voi jo passiivisinakin olla suuri merkitys lisänäkyvyyden kannalta sosiaalisessa mediassa, mutta onko vaarallista, jos joku aatteiltaan lähes erilainen kansalainen saa nostetta myös eri lailla ajattelevien Twitterin käyttäjien taholta?

Pidän Twitterin hyödyllisen käytön kannalta oleellisena, että voi seurata vapaasti just niitä tyyppejä, jotka jossain määrin inspiroivat joko mukanaan tai vastustavaa mielialaa. Usein vastustava mieliala ja  ärsyyntyminen saattaa olla inspiraation kannalta paljon tärkeämpää.

Toivottavasti poliitikot voisivat joskus myös kehua poliittisia vastustajia ainakin sosiaalisessa mediassa jos siihen on aihetta. Itse ajattelen pyrkiväni avoimeen somen käyttöön ja luohan se osaltaan rakentavaa keskustelukulttuuria, kunhan seuraajani vielä huomaisivat sen!

Haluan olla taas Demari! (23.4.2018)

Päivän jymypaljastukseni on se, että haluan olla taas demari! Olen ollut kahden vaiheilla ja koen demarit parhaaksi vaihtoehdoksi sen takia, koska SDP on humaani yleispuolue jonka arvopohja on vankka ja uskon sen kehityskykyyn!

Muutama sana vihreistä!

Vihreät on silti erittäin tärkeä kansanliike ja toivon, että he panostavat todella arvoperustan mukaiseen politiikkaan, jossa tärkeintä on luonto ja tasa-arvoinen suhtautuminen ihmisiin.

Täysin mahdollista, että vihreät nousevat suurimmaksi puolueeksi, jos luonto ja sen säilyminen koetaan yhä tärkeämmäksi kansalaisten keskuudessa kuten nyt siltä vaikuttaa. Olisi sääli, jos luontoihmisten puolue alkaa hamuta itselleen yleispuolueen statusta.

Vihreillä on laaja potentiaalinen kannatus jo sellaisenaan ja luonnolla on suuri tarve olla kuultuna yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, enkä pidä mahdottomana että vihreät ovat tulevaisuudessa pääministeripuolue.

Kokemusasiantuntijuus osana sote-prosessien kehittämistä!

Ainakin Hannu Lauerma näki tällä toiminnalla merkitystä.
Kokemusasiantuntijuus tarkoittaa psykiatristen kuntoutujien kohdalla usein sitä, että mielenterveyskuntoutuja on joko hyvin kuntoutunut tai parantunut sairaudestaan, jolloin henkilö kykenee jäsentämään kokemuksensa esitysmuotoon varsin luontevasti. Tässä kirjoituksessa viittaan juuri psykiatrisesti sairastuneiden kansalaisten jakamaan kokemusasiantuntijuuteen.

Kokemusasiantuntijuuden ensimmäinen taso on nähdäkseni oman elämäntarinan työstäminen jäsennettyyn muotoon, jolloin siinä voi myös esittää omia näkökulmia sairastumiseen johtaneesta kehityskulusta ja kuntoutumista edesauttaneista asioista.

Toinen taso kokemusasiantuntijuudessa on henkilökohtaiselta tasolta palvelujärjestelmän kehittäminen esimerkiksi mielipidekirjoitusten muodossa. Tällöin kokemusasiantuntija on huomannut omassa hoidossaan yleensä konkreettisen virheen, jolloin kyseisen virheen korjaaminen voisi edesauttaa tulevia kuntoutujia nopeampaan kuntoutumiseen.

Kokemusasiantuntijuuden kolmannella tasolla pyritään vaikuttamaan jo moniammatillisissa tiimeissä yleisen tason kokemusasiantuntijaedustajina ja ottaa kantaa myös sellaisiin asioihin joissa ovat kuntoutujakaverit havainneet puutteita. Tämä kolmas taso on keskeisin taso, jos palvelujärjestelmiä halutaan kehittää asiakaslähtöisesti.

Neljännellä tasolla voidaan kouluttaa muita tulevia kokemusasiantuntijoita jäsentämään ja ilmaisemaan itseään. Neljäs taso edellyttää kokonaisvaltaista käsitystä kokemusasiantuntijuuden roolista sekä kokemusten antajana että palvelujärjestelmien kehittämisessä.

Nämä yllä olevat neljä tasoa kulkevat nimenomaan ylhäältä alas, jolloin seuraavan tason tulee pohjautua edellisiin tasoihin, jotta voidaan puhua uskottavasta kokonaisvaltaisesta kokemusasiantuntijuudesta.

Kokemusasiantuntijuuden pitää suhtautua kriittisesti itseään kohtaan tai sitten sen tulee kysyä aktiivisesti palautteita niiltä foorumeilta, joissa kokemusasiantuntijoita on. Vain kriittisellä otteella kokemusasiantuntijuus voi kehittyä uskottavana palvelujärjestelmien kehittämisen osalenkkinä.

PS. Vaarana kokemusasiantuntijuudella ovat juuri sellaiset henkilöt, jotka luulevat tietävänsä ns. auktoriteetteina jo asiat ilman asiakaspalautetta, vaikka näin asia ei tietenkään voi olla.

(Kirjoitus on kirjoitettu 3. marraskuuta 2014)

Startup ajattelu tervetullutta politiikkaan!

Poliittisen päätöksenteon ongelma on nähdäkseni siinä, että kaikki haluavat mainetta hyvistä päätöksistä ja ideoista, mutta harva kantaa vastuun huonoista päätöksistä. Lisäksi politiikan moniäänisyys on vaikeasti johdettavaa, mutta tuskin mahdotonta.

Kaikkia olisi kuultava vaikka poliittinen päätöksenteko perustuu Suomessa julistavaan hallitukseen ja arvostelevaan oppositioon. Olisi mahtavaa, jos lähes jokainen kansalainen voisi löytää omanlaisen vaikutuskeinon yhteiskunnassa poliittisen järjestelmän osana.

Minusta olisi kiva kuulua poliittiseen piiriin, jonka osana olen aidosti kuultu ja tervetullut ilman hierarkista pokkurointia. Tässä voisi olla myös suoran ja avoimen demokratian kokeilumahdollisuus jollakin uudella puolueella.

Poliittinen järjestelmä kaipaa herätystä Suomessa! Voi olla todella hyvä ajoitus startup tyyliselle poliittinen liike ratkaisulle. Vanhat puolueet ovat vakaita toimijoita, eikä niillä ole lyhyellä ajalla sitä muutoskykyä, joka olisi uudella pienellä puolueella.

Siirto päivän ajankohtaisimpaan poliittiseen kohuun!

Kivaa kevätkirmailua poliittisessa keskustelussa! Kunnia poliittisen keskustelun kongin kumauttamisesta kuuluu Harkimolle ja ilmeisesti myös Mikael Jungnerille. Minusta on outoa, että poliittisessa ympäristössä on Suomessa näin vahvoja jännitteitä kuten Harkimon seurauksena noussut kohu osoittaa.

Moni ajattelee Suomessa, että politiikassa on syytä kunnioittaa vakautta ja jättää todellisten vaihtoehtojen tarjoaminen kansalle toteutumatta. Onneksi alkaa olla myös erilailla ajattelevia vaikuttajia.

Tsemppiä Harry Hjallis Harkimo!